0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista

Kokoomuksen kaverikapitalismi-yritys sai odotetun onnellisen lopun, kun eduskunta päätti olla hyväksymättä SDP:n välikysymystä Garden-areenan rahoittamisesta. Toivoa sopii, että tämä kesäteatteri ehkäisee jatkossa julkisen rahankäytön jakamista puolueiden lähipiirille. 

Sen edistämiseksi on syytä huomata muutama esille noussut seikka. Ehkä merkittävin sellainen kuultiin kansanedustaja Pia Kaumalta (kkok), joka ihmetteli sitä, kuinka "SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on toistuvasti vaatinut ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden palauttamista, ja hän on jopa ilmoittanut sen yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi seuraavalle hallitukselle, jos SDP on siinä mukana. Hän siis ajaa suoraan SDP:n vaalirahoittajan asiaa."

Demareiden toiminta ay-liikkeen poliittisena siipenä ei tokikaan ole mikään salaisuus, vaan erinomaisesti tunnettu tosiasia. Sama koskee myös Vasemmistoliittoa, vaikka kukaan ei ilmeisesti maininnutkaan siitä eilen.

* * *

Värikkäästä retoriikastaan tunnettu Teemu Keskisarja (ps) linjasi puolestaan, että "minä kestän politiikan henkilökohtaisuudet helposti, mutta en kestä kaverikapitalismia, enkä kestä kaverisosialismia ja kaverikepulaisuutta. Ne ovat paitsi markkinatalouden sukupuolitauteja myös kansantalouden kuolemantauteja".

Tämä kommentti oli luultavasti koko Garden-keskustelun rehellisin tuodessaan esille suomalaisen korruption ulottumisen läpi puoluekentän. Se kun ei rajoitu pelkästään Petteri Orpoon (kok) ja lobbari Jan Vapaavuoreen (kok), vaan ulottuu laajalle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tästä esimerkkinä on RKP:tä rahoittavan säätiökentän pyrkimys suomenruotsalaisten etujen ajamisesta, jota tämä "yhden asian puolue" tunnetusti edistää hallituksesta toiseen. Maaseudun asioita edistäviä kepulaisia tukee muun muassa Maataloustuottajien Keskusliitto, eikä liene syytä unohtaa sen puheenjohtaja Antti Kaikkosen aikanaan saamaa vankeusrangaistusta luottamusaseman väärinkäytöstä. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Petteri Orpon kujanjuoksu Garden-areena-teatterin läpi vaikuttaa tähän suomalaiseen korruptioon. Vaikka lieneekin turhaa toivoa sen häviämistä kokonaan suomalaisesta politiikasta, on kuitenkin syytä toivoa, että se ainakin nostaisi rimaa erilaisille suhmuroinneille.

Sinänsä Garden-kohussa oli kyse "vain" 35 miljoonasta eurosta, joka sekin olisi käytetty ainoastaan, mikäli hallin loppurahoitus olisi saatu kerätyksi kokoon. Summa vastaa 0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista, joten tästä eteenpäin niin hallituksen kuin oppositionkin on syytä keskittyä sen lopun eli 99,961 prosentin käyttöön meidän suomalaisten hyväksi. Ja ennen kaikkea siitä puuttuvan lähes kymmenentuhannen miljoonan euron rahoitusvajeen paikkaamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Eilisen päivän puheenaihe lienee ollut Bildin juttu SDP:n tuoreesta puheenjohtajasta Antti "natsi" Lindtmanista ja hänen puoluesihteeristään Mikkel "kissanrääkkääjä" Näkkäläjärvestä. Siitä siinnyt keskustelu meni sosiaalisessa mediassa paikka paikoin vieläkin mauttomammaksi kuin kesäiset perussuomalaisten poliitikkojen menneisyyden kaivelut - ehkä osin siksi, että maamme varsinainen valtamedia näytti haluttomalta repimään tästä asiasta suuria otsikoita.

Omalta osaltani totean, että molemmilla mainituilla on omat taustansa - johon Näkkäläjärven osalta kuuluu rikollinen historia ja siitä kärsitty rangaistus, mutta Lindtmanilla ilmeisesti vain nuoren miehen kaljapäinen pelleily. Molemmat tapaukset nousivat nyt julkisuuteen ilmeisesti ennen kaikkea siksi, että poliittinen media ryhtyi kuluneena kesänä kaivelemaan - ja vääristelemään - inhoamansa hallituspuolueen jäsenien menneisyyttä. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on aiemminkin ollut jopa ministereinä henkilöitä, jotka ovat tehneet paljonkin, ja jopa raskaampia, rikoksia kuin nyt puheena olevat henkilöt. Esimerkiksi Jan Vapaavuori (kok) on tuomittu aikanaan pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuopumuksesta kun taas Väinö Leskinen (sd) istui kahteen kertaan vankeudessa rattijuoppouden takia. 

Oma toiveeni tässä tilanteessa on, että Suomessa siirryttäisiin pois menneiden kaiveluista todeten, että meillä jokaisella on historiamme. Monilla siihen sisältyy enemmän ja joillain vähemmän tyhmyyksiä - ja jotkut ovat jääneet virheistään kiinni, kun taas toiset eivät. 

Tässä tilanteessa kaikkien olisi hyväksyttävä, että demokratiassa jokainen nauttii aina äänestäjiensä antamasta mandaatista ja tämän pitäisi riittää politiikassa. Niin Rydmanin, Junnilan ja Purran kuin Lindtmaninkin tapauksessa. Tosin Näkkäläjärven osalta luottamus on saatu vain demareidenpuolue-eliitiltä ja -väeltä, mutta sekin riittää hänen nykyiseen asemaansa. 

Tässä samassa yhteydessä voisi myös lehdistö tehdä ryhtiliikkeen pitäytymällä jatkossa tosiasioiden tasapuolisessa raportoinnissa. Ja antamalla johtopäätösten tekemisen sekä poliitikkojen tuomitsemisen vaaleissa äänestävälle kansalle, jolle valta demokraattisessa Suomessa viime kädessä kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila

Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu

Syyttäjänviraston ristiretkeläiset hävisivät käräjäoikeusessa taistelunsa Päivi Räsäsen (krist) tuomitsemiseksi kiihottamisesta kansanryhmää varten. Asiassa oli oudointa ehkä se, että yksi syyttäjän syytteistä todettiin jopa valhelliseksi - asia, jonka merkitystä ei voi yliarvioida pohdittaessa syyttäjän ammattipätevyyttä. 

Kuten olen jo aiemmin tähdentänyt, tämä farssi käytiin maassa, jossa valtio on oikein erikseen ohjeistanut, että luterilaisen seurakunnan tulee perustaa oppinsa Raamattuun. Tarkalleen ottaen se on todennut, että "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa".

Asiassa ei siis pitäisi olla mitään epäselvää: Räsänen on Suomen lain valossa ollut oikeutettu lainaamaan Raamatun jakeita arvostellessaan kirkon toimintaa, vaikka siitä tulisikin jollekin paha mieli. Siksi on järjetöntä, että valtionsyyttäjä on päättänyt lähteä ruuhkauttamaan oikeuslaitosta entisestään.

Eikä syyttäjän järki näytä palanneen edes käräjäoikeuden opastamana, vaan hän aikoo viedä tapauksen korkeampiin oikeusasteisiin. Näin siitä huolimatta, että nyt kuullussa ratkaisussa todettiin, etteivät Räsäsen esittämät mielipiteet ole olleet vihapuhetta, eikä hänellä ole ollut tarkoitus solvata homoseksuaaleja.  

* * *

Eilen saatiin hiukan lisävaloa myös Mika Lehtimäen tapaukseen. Sehän johti lopulta hänen itse pyytämäänsä eroon olympiakomiteasta, mikä ei kuitenkaan riittänyt miehisen veren makuun päässyttä Yleisradion toimitusta, vaan se jatkoi hänen kiirastultaan jatkamalla asian pöyhimistä väittämällä, että tapaukseen on liittynyt myös Lehtimäen aiemmin kiistämää fyysistä kontaktia.

Tämän Lehtimäki kuitenkin kiisti asianajajansa välityksellä uudemman kerran ja väitti edelleen, että kyse on ollut vain liian kaverillisista tekstiviesteistä öiseen aikaan. On siis syntynyt tilanne, jossa on sana sanaa vastaan - eli Ylen lähteen väite Lehtimäen omaa väitettä vastaan. 

Tapaus on nyt lähtenyt myös paisumaan, koska Olympiakomitean puheenjohtajan Jan Vapaavuoren (kok) epäillään hyssytelleen Lehtimäen tekoja ja häntä vaaditaan siksi eroamaan. Sitä hän ei kuitenkaan aio tehdä. 

Nähtäväksi siis jää, jääkö asia tähän, vai jatkaako se paisumistaan kuin pullataikina. Veripaltun ystäville jää tässä tilanteessa kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi vain seurata vesi kielellä, kuinka paljon verta vielä roiskuu ennen kuin tapaus on loppuun taputeltu. 

Tosiasia kuitenkin on, että Mika Lehtimäen olisi kannattanut ymmärtää nykyajan feministinen henki ja jättää yölliset viestinsä lähettämättä - puhumattakaan siitä, jos hän on syyllistynyt Ylen väittämiin lähentelyihin. Tässä vaiheessa hänellä on joka tapauksessa vain huonoja vaihtoehtoja: maine on pilalla riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut, eikä asiaa saa enää millään keinoin kokonaan korjatuksi. 

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että Helsingin seudulla liikkuu 100 - 150 nuorta, jotka ryöstelevät väkivaltaisesti ikätovereitaan ja muita heikossa asemassa olevia. Kyse on lähinnä maahanmuuttajataustaisista henkilöistä, jotka ovat jo olleet yhteiskunnan interventioiden kohteena. Mielenkiintoista kyllä, samassa jutussa mainittiin Itä-Helsinkiin ilmaantuneen maahanmuuttajataustaisia paluumuuttajia, jotka ovat rakentamassa hierarkkista rikollisuutta, mikä tarkoittanee ruotsalaistyyppisiä nuorisorikollisjengejä.

HS:n juttu herätti eilisen päivän aikana mielenkiintoisia reaktioita. Iltalehden pääkirjoituksessa nostettiin poliittisen johtomme ja viranomaisten toiminta valokeilaan toteamalla, että "rankka väkivalta ja huumekauppa eivät ole pelkkää ´oirehtimista´ – poliitikot ja viranomaiset eivät saa hyssytellä huolta jengiytymisestä" - viitaten ennaltaehkäisevää poliisityötä tekevän Jari Taposen sekä sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) luonnehdintaan, jonka mukaan kyse olisi viattomalta kuulostavasta "oirehtimisesta". 

Pääministeri Sanna Marin (sd) sentään tunnusti ongelman vakavuuden, vaikka ei esittänytkään keinoja sen ratkaisemiseksi. Hänen twiittiään seuranneessa keskustelussa kiinnitin huomioni näyttelijä Salla Lintosen kommenttiin, jossa hän pyysi luotettavaa lähdettä tiettyjen maahanmuuttajien kantaväestöön nähden moninkertaiselle edustukselle väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. 

Jouduin lukemaan twiitin uudelleen, sillä en voinut uskoa, että joku voisi vielä tänä päivänä olla tietämätön tästä faktasta. Ilmeisesti valtamedian harhaanjohtava uutisointistrategia on toiminut ainakin tämän näyttelijän kohdalla. 

IL:n jutussa siteerattiin myös Aseman lapset -järjestöä, jonka mukaan kaikkien nuorten ei enää ole turvallista liikkua myöhään illalla Helsingin keskustassa tai Itäkeskuksessa. Toisin sanoen todettiin se, että turvallinen Impiwaara alkaa olla mennyttä ja tilalle on saatu monikulttuurista värinää. Siitä kertoo myös se, että MTV3:n mukaan poliisin tietoon on tänä vuonna tullut 43 alle 18-vuotiaiden tekemää epäiltyä henkirikosta, kun aikaisempina vuosina luku on ollut "vain" 9-16. 

Päivän järkevimmän kommentin taisi antaa - kuinkas muuten - oppositiojohtaja Jussi Halla-aho, joka totesi että olemme tehneet kaikki ne virheet, jotka ovat johtaneet ruotsalaiseen katastrofiin. Hän totesi myös, ettei toimivia keinoja ongelman välttämiseksi edes ole - siis somalialaisen ja lähi-itäläisen maahanmuuton ankaran rajoittamisen lisäksi. Tämänhän osoittaa todeksi jo se, että HS:n jutun mukaan kaikki tässä puheena olevat 100 - 150 nuorta ovat jo olleet yhteiskunnallisten interventioiden kohteena. 

Tämän ymmärtäminen lienee ollut liian vaikeaa tavoittaneen pormestari Jan Vapaavuorta (kok), joka arveli ratkaisun löytyvän yhteiskunnallisten interventioiden kautta. Hänen puoluetoverinsa Antti Häkkänen sentään vihjaisi varovaisesti, että Ruotsin tilanne on eskaloitunut, koska "vähän hallitsemattomasti maahanmuuton lukumäärään suhtauduttiin".

Kaiken kaikkiaan juuri nyt näyttää siltä, että kissa on kerrankin nostettu pöydälle ja myös nähty siellä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole syytä huoahtaa, sillä nykyiset punavihreät vallanpitäjämme tuskin ryhtyvät tehokkaisiin toimiin - eivätkä ainakaan rajoittamaan humanitaarista maahantuloa. Siksi seuraavat kolme vuotta jatketaan Ruotsin linjalla, minkä jälkeen jatko määräytyy vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksen mukaan. 

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista lukea HS:n tänä aamuna julkaisema juttu, jossa oli haastateltu näistä asioista vastaavia henkilöitä. Heistä ensimmäisen mukaan maahanmuuttajien määrällä ei ole väliä. Vain sillä, kuinka montaa heistä ei pystytä integroimaan yhteiskuntaan. 

Toinen henkilö puolestaan kertoi, että "Helsingissä ollaan valmiita käyttämään rahaa ja näkemään vaivaa siihen, että kehityskulku ei olisi samanlainen kuin esimerkiksi Ruotsissa. Keinoja löytyy,"

Avoimeksi jäi kysymys siitä, miksi noita keinoja ei sitten ole käytetty, kuten näiden ihmisryhmien heikosti sujunut työllistyminen, näkyvyys väkivalta- ja seksuaalirikoksissa sekä omalta osaltaan myös nyt ilmi tullut 100 - 150 nuoren henkilön joukkio osoittavat? Paitsi että onhan niitä käytetty, kuten edelle kirjoittamastani ilmenee. Ja rahaakin on palanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho esitti loogisesti pätevät ja älyllisesti rehelliset perustelut
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa

Laillistettu ryöstö

Helsingin Sanomat analysoi pääkirjoituksessaan sähkön siirtohintoja työntäen ne myrskyn aiheuttamien katkosten paineessa toimineiden poliitikkojen syyksi. Ja totta onkin, että ongelman takana olivat tietenkin päätöksiä tehneet poliitikot, koska heillä on valta.

Analyysi meni kuitenkin pieleen siinä, että pääkirjoittaja totesi ongelmaksi sen kun energiavirasto "halusi edetä sen mukaan, että heikoimmatkin yhtiöt selviäisivät poliitikkojen alulle panemasta urakasta". Pieleen sikäli, ettei perimmäinen syy ollut energiaviraston linjauksessa vaan poliitikkojen sitä edeltäneessä päätöksessä. 

Ja se päätös oli ns. luonnollisen monopolin yksityistäminen. Eli ajatusten Säyneenjoen alias Jyrki Kataisen (kok) hallituksen - valmistelijoina Pekka Haavisto (vihr) ja Jan Vapaavuori (kok) - poliittisesti motivoitunut, mutta sokea linjaus, jonka seurauksista suomalaiset ovat maksaneet raskaan hinnan. Siis linjaus, jonka saattoi tehdä ainoastaan sellaisten poliittisten broilereiden kerho, jonka jäsenten ymmärrys talouden mekanismeista rajoittui poliittisiin iskulauseisiin.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Sanna Marinin (sd) nykyinen hallitus korjaamaan asiaa jollakin tavalla. Valitettavasti jo tässä vaiheessa lienee kuitenkin selvää se, ettei valtioneuvosto lähde sosialistisesta luonteestaan huolimatta pakkolunastamaan sähkönsiirtoa takaisin julkiselle sektorille.Näin siksi, että prosessi olisi pitkä ja oikeudellisesti vaikea. Lisäksi sillä olisi negatiivisia vaikutuksia Suomen maineeseen investointiympäristönä.

Siten keinoksi jää sähkönsiirron voittojen kyttääminen ja rajoittaminen, mikä puolestaan johtaa lähes varmasti ainakin ulkomaisessa omistuksessa olevissa yrityksissä - kuten Carunassa - erilaisiin vippaskonsteihin, joilla pyritään peittämään toiminnan todellisia tuottoja. Se puolestaan vähentää mitä luultavimmin yhtiöiden Suomeen maksamaa verotuottoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli 
Markkinatalous Harvardin professorin silmin
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

HS sondeerasi Vapaavuoren puheita

Helsingin Sanomat julkaisi Jan Vapaavuoresta (kok) kertovan uutisensa otsikolla "Uusi pormestari lupaa kansainvälisemmän Helsingin – Vapaavuoren mielestä vieraskielisten määrän kasvaminen on myönteinen ilmiö". Jutussa Vapaavuori korostaa kansainvälistymisen olevan Helsingille myönteinen ilmiö ottamalla esimerkiksi Supercellin mukanaan tuomat kansainväliset osaajat.

Vapaavuori korostaa kaupunkien välistä kilpailua ja toteaa, että "olennainen kysymys muun muassa turvallisuuden kaltaisten asioiden ohella on, kuinka virikkeellinen ja moderni kaupunki on". Tavoitteekseen Vapaavuori ilmoittaa sen, että Helsingistä syntyisi asukkaille, turisteille ja yrityksille hauska, turvallinen, viihtyisä ja sujuva kuva.

Asian vahvistaa Vapaavuoren aiempi oma kirjoitus, jossa hän korostaa samoja asioita. Suora lainaus: "suomalaisen startup –skenen vauhti on niin hyvä, että ehkä keskeisimmäksi kasvun esteeksi on muodostumassa osaamisvaje. Siksi meidän on saatava osaajia yhä enemmän myös ulkomailta. Tämä on fiksua senkin takia, että monipuolinen ja monikulttuurinen työyhteisö pystyy yleensä parempaan."

Omituiseksi jutun tekee se, että selvästikin ahkerasti työtä tekevää ja uutta osaamista maahan tuovaa väkeä sekä turvallista elinympäristöä kaipaavan pormestarin ajatusten joukkoon on kirjoitettu tekstinpätkä, jossa kerrotaan Helsingissä jo nykyisin puhuttavan entistä enemmän arabiaa, ja että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvien arvioidaan nousevan Helsingin suurimmaksi vieraskieliseksi ryhmäksi vuoteen 2030 mennessä.

Nuo tiedot eivät ole peräisin Vapaavuorelta, eikä tekstissä tai Vapaavuoren omissa kirjoituksissa mikään viittaa siihen, että pormestari ylipäänsä tarkoittaisi ns. haasteellisia etnisiä ryhmiä puhuessaan kansainvälistymisestä.

Hän ei kannata Helsingin suurmoskeijaa, mutta ei myöskään usko burkhakieltoihin muslimien kotouttamiskeinona. Tämä ei tarkoita, etteikö Vapaavuori olisi jossain määrin kritiikitön humanitaarista maahanmuuttoa kohtaan. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että hän kaipaisi sitä lisää elvyttämään Helsingin taloutta.

Vapaavuori on myös varmasti tietoinen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvien heikosta työllistymisestä suomalaisilla työmarkkinoilla sekä heidän korkeista rikosluvuistaan ja jopa terrorismiriskistä. Siksi epäilen vahvasti, että lisätessään juttuunsa pätkän näistä ihmisryhmistä, HS sondeerasi Vapaavuori-uutistaan humanitaariselle maahanmuutolle myönteiseksi, mutta uuden pormestarin ajatuksia vääristäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho

Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho

Jussi Halla-aho lähti mukaan Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailuun. Se ei ollut yllätys.

Sen sijaan ainakin itse hämmästyin, kun Jan Vapaavuori (kok) ilmoitti, ettei hän halua Kokoomuksen olevan mukana samassa hallituksessa Halla-ahon Perussuomalaisten kanssa. Toisin sanoen, Vapaavuori haluaa kaataa nykyisen hallituksen, mikäli Halla-aho valitaan.

Hämmästykseni johtui siitä, että Halla-aho on ollut monissa poliittisissa linjauksissaan vahvasti kokoomuslaisilla linjoilla. Ja toisaalta Vapaavuorella ei ole ollut mitään sitä vastaan, että hänen puolueensa on ollut samassa hallituksessa esimerkiksi täysin kokoomuslaisten arvojen vastaisten Vasemmistoliiton ja Vihreiden kanssa.

Nykyhallituksen suhteen Halla-ahon linjaus lienee hallitusohjelman noudattaminen myös Perussuomalaisille tärkeissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa. On hassua, ettei tämä näyttäisi kelpaavan Vapaavuorelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Löyhästi toisiinsa liittyviä uutisia - Halla-aho ehdokkaaksi Perussuomalaisten johtoon
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Hei, me tehdään laivoja!

STX Europen Turun telakalla jouduttiin pettymään karvaasti, kun jo varmaksi luultu jättiristeilijätilaus valuikin saman emoyhtiön Ranskan telakalle. Taustalla oli korealalaisen omistajayhtiön strateginen päätös kilpailuttaa kahta omistamaansa telakkaa ja samalla kahta EU-valtiota toisiaan vastaan. 

Tapahtunut vaatii muutaman kommentin.

Ensinnäkin tämä episodi kertoo karua kieltään siitä, kuinka sairas liiketoiminnan ala laivanrakennus on. Jättiyhtiöt etsivät kaikki keinot, jolla ne voisivat siirtää veronmaksajien rahoja omaan käyttöönsä. Telakkayhtiöiden keskittymisen seurauksena olemme siis saapuneet tilanteeseen, jossa jopa saman yhtiön sisäisen kilpailutuksen avulla haetaan lisävoittoja. Tästä huolimatta yhtiö on joutunut pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.

Toiseksi tapahtuma kertoo myös siitä, ettei osaamisella ollut päätöstä tehdessä ilmeisesti kovin suurta merkitystä, koska välittömästi voiton saatuaan ranskalaiset huusivat suomalaista osaamista avukseen. Jatkossa tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, syntyykö tästä samankaltaisia seurauksia kuin eräästä toisesta ranskalaisvetoisesta suurprojektista.

Kolmanneksi tapahtuma luo mielenkiitoisen näyteikkunan eurooppalaisten valtioiden keskinäiseen solidaarisuuteen. Suomen hallitus käytti asiasta vastaavan ministeri Vapaavuoren mukaan kaikki sallitut keinot laivatilauksen tukemiseksi. Tästä seuraa se looginen kysymys, että käyttikö Ranska myös muita kuin laillisia keinoja, joita ja vain joita sikäläinen ministeri on kertonut käytetyn. On siis hyvä, että asiaa on lähdetty kyselemään.

Neljänneksi on vielä todettava, että tapahtuneen perusteella näyttää siltä, että yhä monimutkaisempien ja vaativampien tuotteiden valmistaminen saattaa olla käymässä taloudellisesti mahdottomaksi Euroopassa. Näin siitä huolimatta, että Ranskakin on Eurooppaa. 

Todellinen ongelmahan juontaa telakkateollisuuden vahvistumisesta Euroopan ulkopuolella. Noita maita EU:n tukisäännökset eivät koske, joten kilpailutilanne muodostuu helposti erittäin vääristyneeksi. Tätä tilannetta kärjistää vielä eurooppalaisen laivanrakennusteollisuuden omistuksen joutuminen Itä-Aasiaan, minkä seurauksena yhtiöiden on vaikeuksiin joutuessaan helppo saneerata laivanrakennus kotimaahansa tai muualla maailmassa sijaitseville telakoilleen. Näkymä ei siis ainakaan ole kovin rohkaseva suomalaisen telakkateollisuuden tulevaisuutta ajatellen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?