Sosialismin korkea veisu

Tämän aamun Helsingin Sanomien mielipidesivu näyttää paljastavuudessaan olevan oikea sosialismin korkea veisu.

Ensin Anna-Liisa Rekola Kirkkonummelta vaatii nykyisen hallituksen vaihtamista keskusta-vasemmistolaiseen kabinettiin. Syyksi hän esittää, että silloin olisi käytettävistä niin paljon arvovaltaa ja todellisia talousasiantuntijoita, että Suomessa voitaisiin keskittyä humaanisuuteen, kansainväliseen yhteistyöhön ja elvytykseen.

Näin voitaisiin Rekolan mukaan suuntautua kotimaisen tuotannon ja kulutuksen tukemiseen. Ja epäilemättä myös Suomen asuttamiseen kehitysmaalaisilla, joiden majoitustoiminnasta on tullut loistava sisämarkkinabisnes.

Onkohan naisparan mieleen tullut, miten jatkettu velkaelvytys ja kotimarkkinoihin keskittyminen vaikuttaisivat Suomen vientivetoisen talouden tulevaisuuteen kun lopultakin plussalle noussut vaihtotase romautettaisiin jälleen miinukselle? Etenkin, kun samaan aikaan maata rasitettaisiin humaanisuuden nimissä yhä kasvavilla työtä tekemättömien ihmisten massoilla.

Seuraavaksi helsinkiläinen Pekka Pohjola haluaisi poistaa tai ainakin tehdä maksullisiksi yhteiskunnan palvelut vaurailta ihmisiltä. Eli niiltä, jotka nämä palvelut maksavat. Onkohan kuuluisan basistin kaima koskaan tullut ajatelleeksi mitä tällainen järjestely tarkoittaisi näiden ihmisten veronmaksuhalukkuuteen ja sitä kautta koko järjestelmän rahoituspohjaan?

Näitä lukiessa ymmärtää, miksi SDP näyttää taas keräävän poliittista kannatusta. Näyttäähän moni suomalainen olevan sisimmässään sosialisti vielä neljännesvuosisata Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen - niin uskomatonta kuin se onkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten usko jakopolitiikkaan on nousussa
Mahdollisuus tuottaa uutta liiketoimintaa - case turvapaikkabisnes
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Turkistarhaus on kiellettävä!

Uudessa Suomessa Jani Kuusela kyseli, että "millä keinoin turkistarhausta koskevan kansalaisaloitteen allekirjoittaneet korjaisivat sen 300 miljoonan euron ulkomaankaupan vajeen, joka syntyisi siitä jos turkistarhaus kiellettäisiin Suomessa?"

Kysymys on erinomainen, joten tarjoan tässä muutaman ajatuksen siihen liittyen.

Mahtaisivatkohan allekirjoittajat luopua reilusta neljänneksestä kehitysapua? Sen määrä on vuodessa noin 1,1 miljardia euroa. Tosin kehitysavusta iso osa kiertyy takaisin Suomeen, eikä raha siten jää kokonaan kehitysmaihin (eli ulkomaille). Pitäisi siis itse asiassa vähentää ehkä puolet kehitysavusta, jotta turkistarhauksesta voitaisiin vaihtotaseen kärsimättä luopua kokonaan.

Vai keksisivätköhän allekirjoittajat yhden uuden supercellin? Sellaisesta saa muistini mukaan neljässä vuodessa pari miljardia. Myyntirahoilla allekirjoittajat voisivat sitten ostaa kaikki turkistarhat pois maleksimasta.

Kauppahinnaksi muodostuisi todennäköisesti kiinteän omaisuuden arvo (tarhat) sekä niiden päälle tuotto-odotuksiin perustuva lisähinta. Uskoisin kahden miljardin riittävän hyvinkin näihin kauppoihin.

Suomen kansantalouden kannalta tärkeää olisi lisäksi se, että uusi supercell tuottaisi myös jatkossa nuo 300 miljadin euron vuotuiset vientitulot. Tämä  ensimmäinen Supercellhän takoo rahaa yhä kiihtyvällä tahdilla: vuoden 2012 liikevoitto jäi "vain" 39 miljoonaan euroon, mutta kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä jo 79 miljoonaan, joka samanlaisena säilyessään johtaisi koko vuoden tasolla juuri tarvittavaan 300 miljoonaan. Ei siis muuta kuin pelejä kehittämään!

Vaihtoehtoisesti turkistarhauksen kieltoa vaativat voisivat pyytää turkistarhaajat luopumaan vapaaehtoisesti nykyisestä bisneksestään ja kehittämään sen sijalle tulonlähteekseen oman uuden supercellinsä. Voisikohan menestyspelin aiheena olla turkistarhauksen tuottojen korvaaminen muilla liiketoiminnan muodoilla?

* * *

Kuuselan kysymys on erityisen aiheellinen juuri nyt, koska Suomi velkaantuu erittäin ripeästi: vaihtotaseemme alijäämä on tällä hetkellä yli 1,4 miljardia euroa vuodessa. Turkistarhauksen lopettaminen kasvattaisi sen 1,7 miljardiin.

Pikemminkin meidän tulisi siis miettiä, millä tavoin vientituloja saataisiin kasvatetuksi tuon 1,4 miljardin euron verran. Lisäämällä turkistalouden volyymiä viisinkertaiseksi? Vai käskemällä turkistarhurit tai heidän vastustajansa kehittämään monta uutta supercelliä? Vai luopumalla sekä kehitysavusta että sen lisäksi humanitaarisesta avusta kriisialueille? Vai luopumalla jostain muusta hyvinvointiyhteiskunnan toiminnosta? Esimerkiksi perustutkimuksen eli Suomen Akatemian lopettamisella säästettäisiin 238 miljoonaa, mutta siitä vain pieni osa kiertyisi vaihtotaseeseen.

Kokonaisen kannattavan liiketoiminnan haaran lopettaminen on siis kallista puuhaa. Siitä syystä tarvitaan konkreettisia ratkaisuja päätöksestä syntyvien talouden tasapaino-ongelmien ratkaisemikseksi.

Ennen sellaisia voitaneen tuollaisilla aloitteilla hoitaa turkiseläimen peräpään hygieniaa. Mutta vain virtuaalisesti, koska kansalaisaloitteet tehdään ja allekirjoitetaan internetissä. Tai no, voihan ne aina tulostaa paperille ja siten lisätä suomalaisen metsäteollisuuden liikevaihtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ammattisotilas, kestävyysvaje ja tulevaisuuden haasteet
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan
Valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus