Johanna Vuorelman mielikuvat ja todellisuus

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti kolumnin, jossa hän arveli monien eurooppalaisten poliittisten päättäjien toimineen – ja toimivan edelleen – sen perusteella, millainen on heidän mielikuvansa Yhdysvalloista. Tämän seurauksena läntisen maailman voimakkainta valtiota on pidetty "demokratian lähettiläänä, vaikka se rikkoo kansainvälistä oikeutta ja on säilyttänyt kuolemanrangaistuksen".

En toki kiistä Vuorelman näkemystä siitä, että poliitikot toimivat mielikuviensa pohjalta. Enkä edes sitä, että vanhat käsitykset säilyvät usein silloinkin, kun niille ei enää ole perusteita. 

* * *

On kuitenkin selvää, ettei Yhdysvaltain ongelma suinkaan kulminoidu kansainvälisen oikeuden rikkomiseen tai kuolemanrangaistuksen säilyttämiseen, vaan sikäläisen vapaan yhteiskunnan ajautumiseen historiallisen syviin poliittisiin taisteluhautoihin. Yhtäällä on vuosi vuodelta yhä absurdimmaksi käynyt arvoliberaali vasemmisto ja toisaalla sen vastareaktiona vahvistunut uuskonservatiivisuus.  

Tämän polarisoitumisen tuote on Vuorelman mainitsema Donald Trump, jonka mahdollisuudet nousta valtaan ilman amerikkalaisen yhteiskunnan syvää jakautuneisuutta olisivat olleet olemattomat. Enkä usko, että mahdollisuuksia suurvallan johtoon olisi ollut myöskään Barack Obamalla, joka nousi valtaan – ohi perinteisemmän Demokraattisen puolueen edustajan Hillary Clintomin – kahtia jakautuneen yhteiskunnan vasemmalta laidalta saamallaan kannatuksella.

* * *

Obamasta alkaen Yhdysvaltoihin näyttäisi syntyneen tilanne, jota hallitaan vuorotellen yhteiskunnallisten aatteiden äärilaidoilta, mikä on tietenkin monella tavalla ongelmallista. Ja siksi yhdyn Vuorelman näkemykseen siitä, ettei eurooppalaisten länsimaiden tule luottaa amerikkalaisiin etenkään oman turvallisuutensa äärimmäisinä takaajina, vaan huolehtia siitä itse.

Sen lisäksi Atlantin tällä puolella on syytä herätä huomaamaan USA:n tapahtumien pohjalta, ettei hyvää yhteiskuntaa luoda äärimmäisten aatteiden pohjalta, vaan käyttäen tervettä järkeä. Tämä koskee sekä sotilaallista että yhteiskunnallista turvallisuutta, joissa molemmissa pätee presidentti Juho Kusti Paasikiven näkemys, jonka mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Tämä koskee paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, niin ennen kaikkea talous- ja sisäpolitiikkaa. Ja siksi myös jälkimmäisen osalta olisi Suomessa syytä siirtyä idealismin sijasta pragmaatismiin, jossa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin tosiasiat ja toimittaisiin niiden mukaisesti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun
Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset
Tapaus Charlie Kirk

Maahanmuuttoidealismi karilla Suomessa ja Ruotsissa

Hallituksessa turvapaikanhakijoiden ns. oikeuksilla jonkinlaista profiloitumista hakenut RKP näyttäisi tuoreimman Ylen gallupin mukaan menettäneen kannatustaan. Tämä lienee yksi seuraus suomalaisen maahanmuuttokeskustelun muutoksesta aiempaa asiallisemmaksi kuluneen syksyn aikana. Ja ehkä myös Venäjän kehitysmaalaisia aseenaan käyttämästä hybridisodasta Suomea vastaan. 

Osansa toki saattaa olla myös ruotsalaisen maahanmuuttopoliittisen keskustelun täydellisestä muutoksesta, johon liittyen Suomen Uutiset kertoi eilen sikäläisten sosiaalidemokraattien tunnustaneen olleensa väärässä jo useiden vuosikymmenien ajan. Jutun mukaan he kertoivat kuinka viime vuosina heille on ollut tärkeintä se, että puolue on tässä asiassa eri linjoilla kuin maahanmuuttokritiikkinsä avulla suureksi puolueeksi noussut Ruotsidemokraatit.

RKP:n historiallisen kehno galluptulos kertoo siten terveestä kehityksestä suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Ja antaa toivoa siitä, että maamme voisi vielä säilyä suhteellisen toimivana yhteiskuntana, jossa valtion väkivaltakoneisto kykenee säilyttämään järjestyksen eivätkä kaupungit ja kaupunginosat jakaudu lakeja noudattaviin kantaväestön asuttamiin alueisiin sekä omilla rikollisilla säännöillään eläviin maahanmuuttajaslummeihin.

Toisin sanoen juuri nyt näyttäisi siltä, että maahanmuuttoidealismi on lopultakin ajanut karille myös Suomessa ja Ruotsissa. Ja edessä olisi paluu reaalipolitiikkaan, jossa ratkaisut tehdään tosiasioiden eikä perusteettomien haaveiden perusteella.

* * *

Ylen gallupissa on nähtävä positiivisena kehityskulkuna sekin, että vihervasemmiston (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) yhteenlaskettu kannatus putosi jälleen alle 40 prosentin. Ja samalla hallituspuolueiden yhteenlaskettu suosio kääntyi RKP:n menetyksistä huolimatta nousuun. 

Tämä antaa hallitukselle vahvan mandaatin ohjelmansa toteuttamiselle. Näin siitä huolimatta, että oppositio näyttää käyttävän luovaa kykyään pannakseen kapuloita rattaisiin. 

Tästä luovuudesta saatiin ikävä esimerkki kun Krista Kiurun (sd) johtama sote-valiokunta ryhtyi jarruttamaan eduskunnan päätöksentekoa. Syyllisen viittaa on asetettu puheenjohtajan niskoille, mutta tämä on puolestaan syyttänyt hallitusta esitysten tuomisen hitaudesta. 

Kiurun mukaan ongelma ei johdu hänestä, vaan siitä, että hallitus on tuonut budjettilait eduskunnan käsittelyyn normaalia myöhemmin. Jos näin on, niin olisiko asiantilan perimmäisenä syynä kuitenkin se, että - kuten hyvin muistamme - hallituksen toimintaa pyrittiin kesän aikana rampauttamaan vihervasemmisto-opposition ja Helsingin sanomien yhteistyönä, mikä epäilemättä vei siltä kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa, sekä aiheutti tarpeetonta vaivaa ja viivästystä tärkeämpien asioiden hoitamisessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä järjesti perussuomalaisille näytön paikan
Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta
Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä