Avaako asevienti tukkiutuneen ketsuppipullon?

Suomalaisesta puolustusteollisuudesta tuli eilen hyviä uutisia: Saksa tilaa maksimissaan 876 Patrian 6x6-panssariajoneuvoa. Niiden joukossa on Patrian Nemo-kranaatinheitinjärjestelmällä sekä Kongsbergin RS4 -kauko-ohjattavalla asejärjestelmällä varustettuja panssariajoneuvoja. 

Mikäli kauppa toteutuu optioineen, on sen yhteisarvo yli kaksi miljardia euroa, eli siitä tulisi Patrian kaikkien aikojen suurin. Eikä se varmaankaan jää viimeiseksi, mikäli asiakas on tyytyväinen hankintaansa. 

Tämän uutisen jälkeen ei myöskään ole ihme, että Uudenkaupungin autotehdas siirtyy osaksi suomalaista puolustusteollisuutta. Tosin siellä tullaan huolehtimaan Patrian ajoneuvojen sijaan osasta SISU GT -sarjan tuotteiden osien valmistuksessa sekä ajoneuvojen loppukokoonpanosta.

Patrian, Sisun ja Uudenkaupungin autotehtaan lisäksi myös suomalaisella avaruusteknologiayritys Iceyella menee hyvin. Saksan puolustusministeriön julkistamalla hankintalistalla on nimittäin Spock-tutkasatelliittijärjestelmä, jonka Iceye on kehittänyt yhteistyössä saksalaisen Rheinmetallin kanssa. Sen nykyisen sopimuksen arvo on noin 1,7 miljardia euroa, mutta kokonaissumma saattaa jatko-option toteutuessa nousta siitä vielä miljardilla. 

Nähtäväksi jää, miten nopeasti puolustusteollisuuden veto ja hallituksen viime vuosina tekemät talouskasvupoliittiset toimet saavat aikaan jo 18 vuotta odotetun käänteen Suomen taloudessa. Oma toiveeni sen suhteen on, että se tapahtuisi kuin tukkeentuneen ketsuppipullon avaus, josta edelle kirjoittamani olisi ensimmäinen tukoksen vuoto ja sitä seuraisi jättimäinen purskahdus, joka levittäisi työtä ja rahaa kaikille Suomi-neidon osa-alueille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle

Monta kärpästä yhdellä iskulla
Aseviennillä on sellaista kasvuvaraa, jota Suomi tarvitsee

Nouseeko Suomen talous, kun Uudenkaupungin autotehdas alkaa valmistaa aseita?

Eilisen uutisen mukaan Uudenkaupungin autotehdas – eli Valmet Automotive - siirtyy kokonaisuudessaan suomalaiseen omistukseen. Ja samalla se ryhtyy hakemaan uutta kasvua aseteollisuudesta. 

Nähtäväksi jää, minkälaisia aseita tehdas tulee tekemään, mutta asiasta kertoneen uutisen mukaan kyse on pikemminkin alihankinnasta kuin oman malliston kehittämisestä. Tässä suhteessa uusikaupunkilaisten valttikorttina on valmius tuottaa automatisoiduilla tuotantolinjoillaan nopeasti korkealaatuisia tuotteita. 

Nyt tehdyt ratkaisut ovat mitä todennäköisimmin järkeviä ainakin lyhyellä aikavälillä eli niin kauan kuin Euroopan valtiot aseistautuvat uudelleen Venäjän uhkaa vastaan tai tuottavat aseita toimitettavaksi Ukrainaan. Toimeksiantajia haetaan sekä Suomesta että muualta maailmasta, eikä maamme NATO-jäsenyys ainakaan heikennä tehtaan asemaa kansainvälisessä kilpailussa. 

* * *

Valmet Automotiven ilmoitus oli tervetullut Suomen nykyisessä taloustilanteessa, jonka yhtenä perimmäisenä ongelmana on ollut uusien avausten vähäisyys. Juuri sellaisesta on kuitenkin kysymys tässä puheena olevassa uutisessa, vaikka onkin todennäköistä, että ennen eilen kuultua ilmoitusta on asiaa pohjustettu mahdollisten asiakkaiden kanssa jo aiemmin. Siten uskoisin, että Uudestakaupungista tiedotetaan varsin pian yhdestä tai useammasta toimeksiannosta – mahdollisesti Patrialta, jonka tuotteille näyttäisi olevan tällä hetkellä erityisen vahvaa kysyntää.

Jos ja kun Uudenkaupungin asetuotanto lähtee pikaisesti käyntiin, sillä on todennäköisesti vahva psykologinen vaikutus myös Suomen muulle teollisuudelle ja sijoittajille. Ja ehkäpä sitä kautta maamme lähes 20 vuotta jatkunut talouskurimuskin alkaa vihdoin hellittää (kuten tämä kuvaaja näyttäisi ennakoivan). 

Taloudellinen kasvu puolestaan tarjoaisi Petteri Orpon (kok) hallitukselle tervetullutta vetoapua nyt, kun hallituskauden puoliväli on jo ylitetty, eikä siihen osallistuvien puolueiden kannatus ole näyttänyt minkäänlaista kasvun merkkiä vaan on pikemminkin romahtanut. Näin siitä huolimatta, että Orpon kabinetti on tehnyt juuri sellaista politiikkaa, josta pari vuotta sitten julkaistussa hallitusohjelmassa aikanaan sovittiin – ja joka perustuu vuoden 2023 vaaleissa annettuihin vaalilupauksiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Positiivisia uutisia

Laiton lakko Uudessakaupungissa

Suomen talouden suuri ongelma on teollisuustyöpaikkojen nopea väheneminen. Ongelma johtuu osittain kansakunnan väärästä tuotevalikoimasta mutta ehkä kuitenkin enemmän muihin verrattuna huonosta kilpailukyvystä.

Suomen heikenneen kilpailukyvyn syinä ovat epäilemättä sekä euron korkea kurssi että Suomen viime vuosina nopeasti noussut ansiotaso. Euron kurssille on aika vaikea tehdä mitään Suomesta käsin, mutta suomalaisen yhteisvastuun perinteitä kunnioittaen ansiotaso-ongelmaan tartuttiin viime vuonna sopimalla poikkeuksellisen matalista palkankorotuksista.

Tässä tilanteessa tuntuu uskomattomalta, että Uudessakaupungissa on viime viikkoina lakkoiltu toistuvasti peräti 30 prosentin palkankorotusten saamiseksi. Lakkoilu on todettu työtuomioistuimessa laittomaksi, mutta se ei ole päättänyt työtaistelua.

Ilmeisesti siksi, että määrätty sakko oikeudenkäyntikuluineen on vain 5000 euroa. Toisin sanoen ei juuri mitään.

Tilanteen tekee merkilliseksi se, ettei kumpikaan osapuoli kiistä sitä, että tehtaalla on voimassaoleva työehtosopimus ja työläisillä sen mukaiset palkat, eli kaiken järjen mukaan asioiden pitäisi olla kunnossa. Näin myös lain mukaan, kuten oikeuden päätös osoittaa.

Lakkoilun takana ei olekaan sopimusriita, vaan silkka ahneus. Laittomasti työntekonsa lopettaneiden työläisten mukaan heidän palkkansa ovat nimittäin elintarviketeollisuuden keskipalkkoja alemmat. Ehkä, mutta Suomessa ei noudatetakaan samapalkkaisuuspakkoa.

Looginen tosiasiahan on, että mikäli palkoissa on vaihtelua, siitä seuraa että yksillä palkansaajilla on keskipalkkoja alemmat ja toisilla niitä korkeammat tulot. Tämä pätee myös alakohtaisessa tarkastelussa.

Kaikkiaan tuntuisi siltä, että Uudenkaupungin tehtaan ammattiosaston ja työntekijöiden olisi aika tunnustaa tosiasiat ja palata normaalisti töihin sovittuja työehtoja kunnioittaen. Palkankorostusneuvottelujen aika on vasta sitten, kun nykyinen sopimus päättyy.

Jos silloin sitten lakkoillaan ja vaaditaan vaikka kuuta taivaalta, se ei kuulu minulle eikä muille ulkopuolisille, sillä kyseessä on työntekijöiden lakiin kirjattu oikeus. Mutta laiton lakkoilu on yhteiskunnan vaiettu mätäpaise, jonka ainoa seuraus on Suomen kilpailukyvyn ja sitä kautta koko maan hyvinvoinnin heikkeneminen.

Tästä syystä Uudenkaupungin soijatehtaan lakko on erinomainen demonstraatio siitä, kuinka täydellisesti työehtosopimuksen rikkomisesta annettu laki on epäonnistunut. Tarkalleen ottaen virhe on siinä, että ay-liikkeelle lain rikkomisesta annetut rangaistukset ovat jotain naurettavan ja olemattoman väliltä.

Ongelma on onneksi helppo poistaa. Laittoman lakon seurausten moninkertaistaminen takaisi nykyistä paremmin rauhan työpaikoille, mutta ei koskisi lailliseen lakko-oikeuteen. Näin koko yhteiskunta toimisi nykyistä paremmin; ja säilyttäisi kaikki työntekijöiden nykyiset lailliset oikeudet.

Tällaisen yksiselitteisesti epäonnistuneen lainsäädännön korjaamisen luulisi olevan oikeudenmukaiselle ja rehelliselle lainsäätäjälle helppo tehtävä. Tai mikäli jonkun poliitikon mielestä näin ei ole, katsokoon sitten peiliin nähdäkseen epäoikeudenmukaisen, epärehellisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille vahingollisen poliitikkobroilerin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtavalo Oy palautti tuotannon Kiinasta Suomeen - mutta mitä sanoo laki julkisista hankinnoista
Ei naisten vaan taloudellisen hyödyn takia
Alahärmän junaseisake eli PowerParkin pysäkki