Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Venezuelan vaalit päättyivät odotetusti. Opposition mukaan ääniä sai eniten heidän ehdokkaansa, mutta voiton vei maan istuva presidentti Nicolas Maduro. Näin olleen maan asukkaat jatkavat elämäänsä sosialistisessa helvetissä myös tulevina vuosina.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että meillä Suomessa noin kaksi viidestä äänestysikäisestä ihmisestä tahtoisi samaa. Erona Venezuelaan on kuitenkin se, että ainakin toistaiseksi hallitus muodostetaan meillä annettujen äänien perusteella. 

* * *

Viime aikoina on nähty outoja tapahtumia monissa maissa. Saksassa kemikaalitehtaassa, Ranskassa rautateillä ja Suomessa matkapuhelinverkostossa. Lieneekö kyseessä sattumien summa vai Putinin Venäjän organisoima matalan intensiteetin sota?

Jälkimmäinen vaihtoehto on asia, josta europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri on muistuttanut meitä. Ja josta kirjoitetaan myös kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa. Ja joka toivottavasti otetaan vakavasti myös Suomen poliittisessa johdossa.

* * *

Tämän viikon jännitysnäytelmä nähdään kuitenkin mitä todennäköisimmin Libanonissa. Sikäläinen Iranin islamistihallinnon haarakonttori eli Hizbollah on ärsyttänyt Israelia - viimeksi tappamalla Golanissa israelilaisia lapsia ja nuoria.

Vaikka iranilaisten haarakonttori onkin maailman vahvimmin aseistettu terroristijärjestö, se jää täysimittaisessa sodassa juutalaisvaltion armeijan jalkoihin. Valitettavasti sodan jalkoihin jäävät myös aikanaan maan enemmistön muodostaneet libanonilaiset kristityt, joilla ei ollut järkeä huolehtia siitä, ettei sen maaperää käytettäisi terroristiseen toimintaan. 

Nykyisin Libanonin väestöstä 32 prosenttia on kristittyjä ja 68 prosenttia muslimeita. Eikä maan tulevaisuus näytä sen valoisammalta kuin minkään muunkaan muslimienemmistöisen valtion. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Will Russia Test NATO's Article Five?
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Uusia "palestiinalaisia"

Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Kelan asiantuntijat ovat tehneet laskelman, jonka mukaan kuluvan vuoden sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät merkittävästi työttömyyskassaan kuulumattomien eli Kelasta työttömyysturvaa saavien taloudellisia kannustimia matalapalkkaiseen tai osa-aikaiseen työhön. 

Kannustimet heikkenevät ennen kaikkea siksi, että työttömyysturvasta ja yleisestä asumistuesta poistetaan ansiotulovähennykset eli niin sanotut suojaosat. Sen seurauksena perustoimeentulotuen saaminen vähentää työnteon kannustimia, koska sitä on mahdollista saada entistä korkeammalla palkkatasolla. Eli tämän edun saajien määrä kasvaa aiemmasta.

Nämä laskelmat osoittavat, kuinka hankala järjestelmä Suomeen on rakennettu. Kun korjaat sitä yhdestä kohdasta työntekoa kannustavaksi, seuraa siitä jossain muussa ihmisryhmässä ahkeruutta heikentävä. 

Ei siis ihme, että Kaakkois-Suomeen - eli Kotkaan ja Haminaan - mahdollisesti syntymässä oleva akkuteollisuus on ilmoittanut etsivänsä tulevien tehtaidensa työntekijöitä ulkomailta. Siis esimerkiksi Filippiineiltä, Indonesiasta ja Vietnamista. Syyksi akkuteollisuuden edustaja mainitsi, että "suomalaiset eivät kovin mielellään muuta omalta kotiseudultaan muualle Suomeen työn perässä".

Tämä on karusti sanottu. Teollisuuden työpaikathan eivät ole mitään marjanpoimintaa - jota suomalaisten tiedetään karttelevan epävarman tulotason ja työn rankkuuden takia - vaan lähtökohtaisesti hyväpalkkaisia tehtäviä. Siis sellaisia, joilla pitäisi olla vetovoimaa kautta koko Suomenmaan. 

Puhumattakaan niistä tähän mennessä heikosti työllistyneistä maahanmuuttajaryhmistä, joita maahamme on saapunut jo vuodesta 1990 lähtien ja erityisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Siis esimerkiksi somaleista, irakilaisista ja afgaaneista.

Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, että onko meille rakennettu yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin - ja erityisesti sen rahoittamisen - kannalta aivan liian kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Eikö lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla se, että jokainen ottaa vastuun omasta toimeentulostaan ja kantaa samalla kortensa kekoon? Eli hakeutuu töihin sinne, missä sitä on tarjolla.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan ole, on syytä kysyä, että onko nykyinen hyvinvointi-Suomi kuin hämähäkki, joka on takertunut itse kutomaansa verkkoon? Ja lopulta tukehtuu siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Mätä järjestelmä
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen