Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua

Suomalaisten usko siihen, että Petteri Orpon (kok) hallitus onnistuisi taittamaan maamme velkaantumisen on varsin kehno - edes hallituspuolueiden kannattajien enemmistö ei pidä sitä todennäköisenä. Tästä huolimatta valtioneuvosto kokoontuu tänään ja huomenna päättämään noin miljardin euron leikkauksesta valtion ensi vuoden menoihin, jotta ylikasvaneen Suomen julkisen sektorin taloudelle aiheuttamaa taakkaa saataisiin pienennetyksi edes vähän. 

Ihmisten epäluottamuksesta huolimatta on syytä toivoa, että hallitus saa nämä leikkauksensa sovituksi suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Ja että sen seurauksena maamme yksityinen sektori uskaltaisi jälleen investoida - sillä ilman sitä Suomen jo kohta kaksi vuosikymmentä jatkunut talouden pysähtyneisyys ei käänny kasvuksi. 

* * *

Pääministerin mukaan budjettiriihessä käsitellään lisäksi Perussuomalaisten johdon viimeaikaisia puheita, erityisesti varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan näkemyksiä maahanmuuttajista. Aihe on hallitusta repivä, sillä sekä Kokoomuksen arvoliberaali siipi että etenkin RKP haluavat nöyryyttää hallituskumppaniaan - ellei muuten, niin vaikka olkinukkea hakkaamalla. 

Siksi olisi hyvä, että kaikissa hallituspuolueissa rauhoituttaisiin ja hoidettaisiin - mahdollisimman siististi - asia pois päiväjärjestyksestä. Ja muistettaisiin mikä olisi hallituksen kaatumisen vaihtoehto. 

On nimittäin matemaattinen tosiasia, että nyt vallassa oleva nelikko on ainoa poliittinen kokoonpano, jonka voi odottaa edes teoriassa pystyvän keventämään julkista sektoriamme ja sitä kautta kääntämään Suomen velkaantuneen talouden terveelle pohjalle. Onhan koko poliittisen vihervasemmistomme – SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton – perimmäisenä tarkoituksen valtiollisen keskusjohtoisuuden kasvattaminen sekä tulonjaon tasaaminen; ja Keskustan eduskuntaryhmän koko taas on liian pieni Perussuomalaisten korvaamiseksi enemmistöhallituksessa. 

Toisin sanoen Orpon hallituksen kaatuminen johtaisi turmiollisen jakopolitiikan palaamiseen ja sitä kautta ennemmin tai myöhemmin Suomen joutumiseen ulkopuoliseen ohjaukseen. Eikä se olisi hyväksi sen enempää rikkaille, keskiluokkaisille kuin köyhillekään suomalaisille – ei ainakaan ennen, kuin talous olisi saatu käännetyksi.

Tämä voidaan päätellä siitä, mitä tapahtui kreikkalaisille heidän jouduttuaan vuoden 2010 jälkeen IMF:n, EU:n ja EKP:n ohjaukseen. Maassa nimittäin supistettiin reippaalla kädellä julkisia menoja, leikattiin palkkoja ja eläkkeitä sekä nostettiin veroja. Työttömyys nousi yli 25 prosenttiin - nuorilla jopa yli 50 prosenttiin - ja monilla perheillä tulot romahtivat siten, että köyhyys ja jopa kodittomuus lisääntyivät.

* * *

Tässä tilanteessa oma neuvoni pääministerille onkin se, että hän yhdessä muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa toteaa, että koko maahanmuuttokohussa on ollut kyse vain varapuheenjohtaja Keskisarjan helposti tunteisiin käyvästä ja siitä syystä väärinymmärryksiin johtavasta retoriikasta. Siten hallituksella ei ole asiallisia erimielisyyksiä hallitusohjelmaan kirjatusta Suomessa harjoitettavasta maahanmuuttopolitiikasta, mihin kaikki puolueet ovat sitoutuneet.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Feministinen olkinukke vai valeuutinen?

Helisngin Sanomat julkaisi jutun, jossa kritisoitiin keskustanuorten vaatimusta feministisestä aluepolitiikasta. Sen teki mielenkiintoiseksi vain ja ainoastaan se, millä tavoin maan suurin sanomalehti käyttää valta-asemaansa harhauttaakseen lukijoitaan.

Oleellista jutussa olivat seuraavat lauseet: "vaikka asiaa ei ihan suoraan sanota, käytännössä kannanotossa ollaan huolissaan maaseudun nuorten miesten kohtalosta... Tiedotteen mukaan feministisellä aluepolitiikalla olisikin 'positiivinen vaikutus maamme syntyvyyden kehitykseen'. Käytännössä feminismi ilmeisesti toteutuisi sillä, että maaseudun naiset ymmärtäisivät jäädä kotipaikkakunnilleen synnyttämään."

Toimittajan muotoilu toi hakematta mieleeni ikävän kuvan maaseudun nuoresta naisesta maalaismiehensä nyrkin ja hellan välissä. Se lienee myös ollut tarkoituksena.

Itse tiedotteesta voidaan toki lukea virke, jonka mukaan "feministisellä aluepolitiikalla Keskustaopiskelijat uskoo olevan positiivinen vaikutus myös maamme syntyvyyden kehitykseen". Mutta se ei ole aloitteen varsinainen sisältö vaan pikemminkin arvioitu seuraus.

Aloitteen kannalta keskeistä ei siis ole se, että naiset jäisivät "kotipaikkakunnilleen synnyttämään" kuten toimittaja olkinukkensa muotoili. Sen sijaan siinä vaaditaan sitä, että korkeakouluissa "hankittua osaamista on opiskeluiden jälkeen oltava mahdollista hyödyntää ympäri Suomen".

Toisin sanoen keskustanuorten tavoitteena oli luoda aluepolitiikan keinoin koko maahan edellytykset korkeakoulutetuille sopivien työpaikkojen syntymiselle. Tämän onnistuessa helpottuisi luultavasti myös nuorten ns. kohtaanto-ongelma, jolla tarkoitetaan naisten yliedustusta kaupungeissa ja miesten maaseudulla. Tästä tosiasiasta eivät kärsi vain maaseudun miehet, joista pelkästään toimittaja arveli keskustanuorten olevan huolissaan, vaan yhtä lailla kaupunkien parisuhdetta vaille jäävät naiset.

Toimittaja puhui jutussaan feminismin venyttämisestä. Tämä ei kuitenkaan todellisuudessa koske keskustanuorten aloitetta, sillä sen tekee varsin perinteiseksi feminismiksi se, että aloitteen tavoitteiden toteutuessa korkeakoulutetuille naisille avautuisi mahdollisuus asua kaupunkien lisäksi myös maaseudulla näin halutessaan.

Nyt tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole lähinnä opettajia ja lääkäreitä lukuun ottamatta. Tästä HS:n toimittaja ei kuitenkaan ollut huolissaan juttua kirjoittaessaan.

Kirjoitin tämän blogimerkintäni siksi, että halusin nostaa esille sen vallan, jota suurimmat mediat - Helsingin Sanomien lisäksi Yle - voivat kenenkään kyseenalaistamatta käyttää edistääkseen sellaisia poliittisia aatteita, joita toimituskunta kannattaa. Keinot ovat moninaiset sisältäen myös poliittisten kilpailijoiden aloitteiden vääristelyn - kuten keskustanuorten aloitteen käsittelystä erkkomediassa näimme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Simon Elo muunteli olkiukkoa

Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja ja populismi

Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Tämän blogin nimen alle olen kirjoittanut, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämän yhteyden sananvapauden ja yhteiskunnan mädännäisyyden välillä oivalsin jo teinipoikana seuratessani maailmanpolitiikkaa ja tutustuttuani natsi-Saksan historiaan. Mutta erityisesti näkemykseeni vaikutti silloisen itäisen suurvaltanaapurimme todellisuus.

Siellähän toisinajattelijat passitettiin vankiloihin tai mielisairaaloihin vielä 1970-luvulla. Ja aiemmin heitä oli jopa tapettu - etenkin, mikäli heillä sattui olemaan yhteiskunnallisesti merkittävä asema, jonka he menettivät isä Aurinkoisen silmissä.

Siksi on ollut järkyttävää huomata, kuinka sananvapauden vastustaminen elää ja voi hyvin poliittisessa vasemmistossamme. Siitä yhtenä järkyttävänä esimerkkinä nousi esille Vantaan Sanomien mielipidekirjoitus, jossa Vantaan vasemmistonuorten puheenjohtaja vaati yksityishenkilön pihalleen asettaman ja oman näkemyksensä mukaisen banderollin poistamista.

Perusteluksi hän esitti, että "vaikka meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme, ei sananvapautta saa toteuttaa muiden oikeuksia loukkaamalla... Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tulee pitää kiinni, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas."

Nuorelle kommunistien aatteelliselle perilliselle huomautettiin, että banderollissa on esitetty ainoastaan tieteellisiä tosiasioita sekä nettiosoite ja kuva, jossa on mies, nainen, tyttö ja poika. Eikä banderolli tai sen taustalla oleva yhdistys "pyri kyseenalaistamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuden olemassaoloa".

Banderolllissa siis vastustettiin avioliitto-termin virallista käyttöä homoseksuaalien rekisteröidyistä parisuhteista. Perusteluita yhdistys hakee käsittääkseni Raamatusta, jossa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tähän kommenttiin vastatessaan vasemmistonuorten puheenjohtaja sitten osoittikin olevansa puhdasoppinen aatteensa seuraaja. Ensin hän kiisti saamansa vastineen esittäjän näkemyksen rakentamalla olkiukon. Sen mukaan "banderollin sanoma on selvästi se, että se kiistää muunlaisten kuin heteroydinperheiden oikeuden olemassaoloon, vaikka ihmisten ja perheiden moninaisuus on realiteetti".

Sen jälkeen hän veti vielä - taustansa huomioiden käsittämättömän surkuhupaisasti - peliin ihmisoikeudet, jotka hänen mukaansa "eivät ole myöskään mielipidekysymyksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimien tuomioissakin katsotaan, että ihmisarvoa loukkaava materiaali ei nauti sananvapauden suojaa."

Lopuksi hän vielä nostaa tikun nokkaan omien aatteellisten juurtensa synkimmät sävyt vaatimalla Vantaan kaupunkia sensuroimaan puheena olevaa yksityisen henkilön pihamaalla olevan banderollin ja tekemällä sen yhteisymmärryksen nimissä.

Tämä tapaus osoittaa, ettei sananvapaus nauti koko suomalaisen poliittisen kentän suojaa. Toki tämä on tiedossa muutenkin aina oikeuslaitosta myöden, mutta siitä huolimatta on huomionarvoista, että yhden maamme suurimman eduskuntapuolueen vantaalainen nuorisopoliittinen vaikuttaja on ominut niin tyylipuhtaasti ne keinot, joilla Neuvostoliitton läpeensä mätä hirmuvalta luotiin.

Vielä surullisemmaksi asian tekee, ettei kyseinen nuori henkilö todennäköisesti edes ymmärrä mikä ongelma hänen kannanotossaan oli. Ainakaan sitä ei ymmärrä se henkilö, joka Uudessa Suomessa olleen kirjoituksensa keskustelussa muotoili, että "on eri asia pyrkiä viemään ihmisoikeuskehitystä parempaan suuntaan, kuin ajaa ihmisoikeuksien rajoittamista".

Siitä tuli hakematta mieleeni Li Anderssonin taannoinen lausahdus erityyppisestä väkivallasta, josta nousi hienoinen häly jota mm. Kansan Uutiset pyrki selittelemään. Valitettavasti alkuperäisen Pravdan suomalaisversio ei selityksellään muuttanut sitä tosiasiaa, että myös Vasemmistoliiton puheenjohtajan mielestä tarkoitus pyhittää keinot.

Summa summarum: meillä elää keskuudessamme ja jopa hallituksessa puolue, jonka piirissä sananvapaus koskee vain heidän omasta mielestään oikeutettuja ajatuksia. Minusta se on masentavaa, sillä viime vuosisadan historia osoittaa tuollaiset ajatukset äärimmäisen vaarallisiksi - suorastaan kuolemanvaarallisiksi etenkin silloin kun niiden omistaja pääsee käyttämään ehdotonta valtaa suhteensa muihin ihmisiin. Onneksi tilanne Suomessa ei ole ainakaan vielä tämä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas

Simon Elo muunteli olkiukkoa

Aamun lehden mukaan kansanedustaja Simon Elo (uv/st) väitti, että Perussuomalaisissa ollaan menossa "suorastaan ihmisvastaiseen suuntaan". Perusteluna näkemykselleen hän väitti puolueen puheenjohtajan taustalla toimivan henkilöitä, joita hän kuvasi seuraavin sanoin: "vaikka laittaisi rajan kiinni, tai vaikka ammuttaisiin Suomeen tulevia pakolaisia kiväärillä, nämä samat ihmiset sanoisivat, että ´miksei ammuttaisi tykillä?´"

Kyseessä on muunnelma klassisesta argumentaatiovirheestä nimeltään olkinukke tai olkiukko. Wikipediassa siitä kerrotaan seuraavaa: 1: A:lla on mielipide X. 2: B esittää mielipiteen Y (joka on vääristelty "olkinukkeversio" X:stä). 3: B hyökkää mielipidettä Y vastaan. 4: Siispä X:n täytyy olla väärin.

Ainakaan minä en ole kuullut kenenkään politiikassa toimivan henkilön ehdottaneen vakavissaan pakolaisten ampumista kiväärillä, enkä varsinkaan kenenkään Perussuomalaisissa toimivan puhuneen heidän ampumisestaan tykillä. Myöskään kansanedustaja Elo ei maininnut tällaista tapahtuneen, eikä puheenjohtaja Halla-aho (ps) ole koskaan ehdottanut pakolaiskriisin ratkaisuksi ihmisten ampumista sen enempää kiväärillä kuin tykilläkään. Ei tietenkään, koska sellainen olisi sairasta - ja niin, ihmisvastaista.

Siten kyseessä näyttäisi olevan ainoastaan Simon Elon oma fantasia. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuollainen sairas ajatus on hänen mieleensä pulpahtanut. Samoin haluaisin tietää, miten Elo kuvittelee ulkiukkomaisten hyökkäysten tai suoranaisten valheiden auttavan häntä ja hänen uuttaa puoluettaan politiikassa eteenpäin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Spekulointia ja luottamusta

Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja ja populismi

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja ja entinen journalisti Matti Apunen otti tämän päivän Helsingin Sanomien kolumnissa kantaa populismiin. Kirjoitus oli omalla tavallaan mielenkiintoinen ja suomalaisen elinkeinoelämän johtavan edusmiehen ajattelutapaa valaiseva.

Ensin Apunen totesi populismin Suomessa samastuvan pitkälti Timo Soiniin. Sitten hän määritteli muutaman erilaisen populismityypin: vihreän, vasemmistolaisen ja oikeistolaisen markkinapopulismin sekä taiteilijapopulismin. Tältä osin kirjoitus oli kohtuullisen asiallinen, vaikka ei sijoittanutkaan Soinia mihinkään näistä populismityypeistä.

Määritelmien jälkeen Apunen ryhtyy analysoimaan suomalaista populismia. Hän menee kuitenkin metsään jo alussa määritellessään populismin siksi "mitä arvellaan kansan haluavan kuunnella". Tämä määritelmä on Apusen oma, sillä Esimerkiksi Cambridge Advanced Learner´s Dictionaryn mukaan populismi tarkoittaa poliittisia ideoita, joiden on tarkoitus edustaa tavallisten ihmisten tarpeita ja toiveita. Pidempi analyysini populismista löytyy täältä, enkä toista sitä tässä.


Vielä enemmän metsään Apunen menee ilmeisesti kirjoituksensa huipentumaksi tarkoittamassaan kohdassa, jossa hän pyytää lukijaansa kuvittelemaan hetkeksi todeksi populistin unelman. Se on siksi mehukas, että lainaan koko tämän unelman tähän:

Se Suomi olisi eronnut EU:sta ja palannut jäyhään impivaaralaiseen hallintotapaan. Rajat olisi suljettu maahanmuuttajilta, paitsi jos he ovat jääkiekkoilijoita. Kehitysapu olisi lopetettu.

Investointipankkitoiminta olisi kriminalisoitu. Pankinjohtajia nöyryytettäisiin toreilla. Yritysten lopettaminen ja työntekijöiden irtisanominen olisi kielletty. Sosiaali- ja terveyssektori söisi 94 prosenttia julkisista varoista, ja kuntien veroprosentti olisi 28.

Eduskunnassa istuisi korkeintaan 20 kansanedustajaa, joilta olisi viety avustajat, virkakännykät, taksisetelit ja torkkupeitot. Julkisiin tiloihin hankittaisiin vain maisematauluja, ja oopperatalossa toimisi jättiläismäinen kirpputori.

Jokainen väittelykulttuuriin perehtynyt tuntee termin "olkinukke", joka on varsin yleinen argumentointivirhe. Juuri siitä on kysymys tässä Apusen vuodatuksessa: kirjoituksen loppuhuipennus ei varmuudella vastaa edes likimainkaan yhdenkään populistin unelmaa. Sen sijaan kyseessä lienee Apusen kömpelö yritys saattaa maassa poliittista valtaa viime vuodet kontrolloineen elinkeinoelämän asemaa uhanneiden poliittisten voimien asema naurunalaiseksi.

Toisaalta olkinukke on argumentointivirheenä tunnettu satoja vuosia, ja on hyvin tunnettu esimerkiksi kaikkien netin keskustelupalstojen piirissä. Siksi minusta tuntuu epätodennököiseltä, että Apunen olisi tahallaan pyrkinyt kirjoittamaan olkinukkea, vaan on tulkinnut väärin ja epäloogisesti faktoja sekä sekoittanut niihin omia kuvitelmiaan. Toisin sanoen hän on saattanut sortua älylliseen epärehellisyyteen.

Elinkeinoelämämme edunvalvoja siis kirjoitti maan merkittävimmän median paraatipaikalle kirjoituksen, joka koostuu asiavirheistä ja alyllisesti epärehellisestä olkinukketasoisesta argumentoinnista. Mieleen nousee vääjäämättä yksi kysymys: vastaako Apusen kirjoitus yleisesti elinkeinoelämämme johdon kyvykkyyttä ja ajatusmaailmaa? 

Mikäli näin on, pelkään koko suomalaisen talouselämänsä tulevaisuuden puolesta, Noilla eväillä ei ajan myötä pitkälle pötkitä, vaan menestyvän elinkeinoelämänkin on perustettava toimintansa faktoille ja rehelliselle analyysille. 

Mikäli se taas ei vastaa (kuten vilpittömästi toivon), kehoitan suomalaista elinkeinoelämää etsimään itselleen jonkun älyllisesti rehellisen ja faktojen perusteella argumentoivan edusmiehen. Vain siten se voi palauttaa itselleen uskottavuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Populismin vastavoima

Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku