Mari Rantanen ja Milan Jaff ovat samoilla linjoilla
Ihmissalakuljettajille elinkautinen?
Poliisi julkaisi poliittisen perusteen
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Käviköhän komennus Perussuomalaisten puoluekokoukseen Ilta-Sanomien toimittajan tunteisiin, kun hänen julkaistu tekstinsä näytti seuraavalta tänään 14.6. kello 10.10.
"Purran mukaan perussuomalaisilta vaaditaan paljon lisää. Hän toteaa, että PS on kriistänyt maahnmuuttoa. Hän kritisoi koulutusperäistä maahanmuuttoa.
Purra: Hiljentyminen on raukkamaista
- Dystopiaa, pelottelua, liitoittelua, Purran kannatuspaniikkia, hän sanoo.
Purran mukaan mukaan on pahinta hilejntyä ja katsoa sivusta, kun yhteiskunnassa on ongelmia. Hänenm ukaansa Suomea ei saa päästää tilaan, jossa Birtannia, Ranska ja Saksa ovat nyt.
- Hiljentyminen on raukkamaista.
Purra sanoo, että perussuomalaiset ovat tämän maan toivo, joten he eivät saa pelätä."
Luulen kyllä, että jutun kirjoitusvirheet tullaan korjaamaan päivän mittaan.
Päivän aikaisempi blogimerkintä:
Kuuluuko natsitervehdys oikeuteen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Ylen kehitysvammainen
Palopommeista naisen logiikkaan
Vasemmisto-oppositio ja erityisesti Yleisradion uutistoimittajat yrittivät hyödyntää Krista Kiuruun (sd) kohdistunutta väkivaltaa Perussuomalaisia vastaan. Viimeisenä keinona - josta blogistikollega Yrjöperskeles jo eilen kirjoittikin - käytettiin tahallista väärinymmärrystä vielä senkin jälkeen kun oli selvinnyt, ettei Kiurun kohtaamalla väkivallalla ollut mitään tekemistä politiikan kanssa.
Nähdyn kaltainen uutisointi ei ole hyvää journalismia saati puolueetonta tiedonvälitystä. Sen sijaan se on verovaroin rahoitetun mediayhtiölle sopimatonta poliittista propagandaa, johon Ylen uuden uutispomon Panu Pokkisen on syytä puuttua.
Tapaus nimittäin osoitti Ylen toimittajilta jääneen huomaamatta hyvän journalismin olevan demokratian kulmakivi. Näin siksi, että tässä valtiomuodossa kansa äänestää joukon poliitikkoja tekemään päätöksiä puolestaan. Se taas on mahdollista vain silloin, kun äänestäjät tietävät eri poliitikkojen suhtautumisen erilaisiin asioihin ja käsittävät mitä näiden valtaan pääsemisestä seuraa.
Ensimmäinen vaatimus on suhteellisen helppo rasti, sillä mediat tarjoavat nykyisin vaalikoneita, joista löytää vaivattomasti ehdokkaiden näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin. Sen sijaan toinen kohta on vaikeammin saavutettavissa ja siksi on lähtökohtaisesti hyvä, että Suomeen on aikanaan perustettu verorahoilla toimiva - lähtökohtaisesti puolueeton, luotettava ja monipuolinen Yleisradio.
Valitettavasti se kuitenkin epäonnistuu näiden vaatimusten täyttämisessä varsin usein, kuten muun muassa alussa mainitsemani Krista Kiurun Kaisaniemessä kohtaaman väkivallan ennenaikaisia johtopäätöksiä korostava ja poliittinen - virheellisen kannan vielä jälkikäteenkin ottanut - uutisointi osoitti.
Onneksi Yle ei ole maan ainoa media, vaan myös kaupallisilla ja avoimesti poliittisesti sitoutuneilla medioilla toimivilla journalisteilla on sanavapaus, jota hyödyntämällä kansalaisilla on - tai ainakin pitäisi olla - käytettävissään erilaisia näkemyksiä kuhunkin yhteiskunnalliseen asiaan. Näin heillä oli mahdollisuus saada oikeaa tietoa myös Kiurun kokeman väkivallan syistä.
Vapaan median onnistuminen Ylen uutisoinnin paikkaamisessa on sinänsä hyvä asia, mutta samalla se osoitti, että verorahoitteisen mediamme on syytä ryhdistäytyä. Ja siksi sen uutistoimituksen johdon tulee huolehtia siitä, että yhtiön journalistit ottavat vakavasti vaatimuksen poliittisesta puolueettomuudesta.
* * *
Saksan hallitus joutuu eroamaan ja maassa järjestetään vaalit helmikuun 23. päivänä. Kyse ei ole mistään pienestä uutisesta, sillä tosiasiassa kahden kuukauden kuluttua ratkaistaan suurelta osin koko Euroopan tulevaisuus.
Osatakseen äänestää vaaleissa järkevästi, tulisi saksalaisten saada sikäläisiltä mediataloilta tietoa siitä, mitä kukin puolue - ja äänestettäväksi valittava ehdokas - aikoo tehdä esimerkiksi talouden kääntämiseksi, Ukrainan sodan suhteen, energian varmistamiseksi ja maahanmuuton suhteen.
Sen lisäksi hänen täytyisi ymmärtää vielä mitä mistäkin poliittisten puolueiden tarjoamista talouteen vaikuttavista ratkaisuista seuraisi saksalaisten elinolosuhteille, mitä Ukrainan voitto tai tappio sodassaan tarkoittaisi saksalaisten turvallisuudelle ja valtioiden koskemattomuudelle tai kuinka saksalaisten poskettomiksi muodostuneet energiakustannukset saataisiin taltutetuksi sekä miten maahanmuuton hyödyt saataisiin maksimoitua ja samalla sen haitat minimoitua.
* * *
Tässä tilanteessa esitän - juuri valtakunnan ylivoimaisesti luotettavimmaksi mediaksi valitun Yleisradion uutistoimitukselle - että he hyödyntäisivät Saksan vaaleja omana kehityshankkeenaan. Eli kiinnittäsivät erityistä huomiota siihen, että saksalaisten vaalikampanjat ja itse vaalien tulos ja sen merkitys uutisoitaisiin mahdollisimman luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti myös meille suomalaisille.
Sen jälkeen suosittelen Ylen johdolle, että se selvityttäisi ulkopuolisella ja riippumattomalla taholla toimittajakuntansa onnistumisen. Eli kykenivätkö he välittämään luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti EU:n suurimman talousmahdin vaaleihin liittyvät tapahtumat, taustat ja todennäköiset seuraukset.
Mikäli selvitys osoittaa onnistumista, on Ylen johdon syytä onnitella itseään ja jatkaa samalla linjalla myös suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia uutisoidessaan. Sen sijaan, mikäli Ylen johto ja journalistin epäonnistuvat kokonaan tai joiltain osin, kannattaa selvittää syyt sille, miksi niin pääsi käymään sekä ryhtyä toimiin havaittujen virheiden korjaamiseksi.
Lopullisena tavoitteena tulee luonnollisesti olla Saksan vaaleista saadun opin hyödyntäminen kaikkeen Ylen uutisointiin. Ja samalla asettaa tosiasioihin perustuva tiedonvälitys yleläisen journalismin johtotähdeksi myös tulevaisuudessa, jotta vältyttäisiin Kiurun tapauksen uutisoinnin kaltaisilta veronmaksajien rahoilla tehdyiltä - lievästikin sanoen noloilta - kömmähdyksiltä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Onko Ylen toimittaja narsisti?
Ehdotus poliitikoille Arto Nybergin ohjelman lopettamisen johdosta
Saksan Thüringenin osavaltion vaaleissa kansa protestoi valtapuolueiden epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa ja myös Ukrainan tukemista vastaan. Sen seurauksena Vaihtoehto Saksalle eli AfD sai yli 32 prosenttia ja laitavasemmistolainen sekä niin ikään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva arvokonservatiivinen BSW-puoluekin lähes 16 prosenttia annetuista äänistä.
Vanhoista valtapuolueista Kristillisdemokraatit eli CDU sai vajaat 24, vasemmistopuolue Linke noin 13, Sosiaalidemokraatit SPD vain kuusi ja Vihreät vaivaiset kolme prosenttia äänistä. Siten ne kokivat melkoisen romahduksen ja viimeksi mainittu jopa putosi maapäiviltä eli osavaltioparlamentista samoin kuin Vapaat Demokraatit eli FDP.
Saksin osavaltiossa CDU menetti jonkin verran ääniä, mutta säilytti asemansa suurimpana puolueena lähes 32 prosentin äänisaaliilla. Toiseksi nousi kuitenkin AfD, joka niin ikään keräsi yli 30 prosenttia äänistä. Kolmanneksi eniten kannatusta keräsi BSW vajaan 12 prosentin äänisaaliillaan.
Sen sijaan SPD suorastaan romahti Saksissa ja sai vain seitsemän prosenttia äänistä. Vihreät saivat hiukan yli ja Linke alle viisi prosenttia äänistä. Myös Saksissa Vapaat Demokraatit putosivat osavaltioparlamentista.
Nähtäväksi jää, miten osavaltiovaalien tulos vaikuttaa koko Saksan tulevaan politiikkaan. Ehdimmehän juuri ennen käytyjä osavaltiovaaleja nähdä maan sosiaalidemokraattisvetoisen hallituksen päättäneen radikaalista maahanmuuttopolitiikan kiristyksestä. Toisaalta ainakin CDU on ilmoittanut, ettei se ryhdy yhteistyöhön uusien puolueiden kanssa.
* * *
Jos tästä vaalituloksesta voi jotain oppia niin sen, että demokratiassa kannattaisi kuunnella kansaa. Eli tehdä sellaista politiikkaa, jolle on edes jonkinlainen hyväksyntä tavallisten ihmisten keskuudessa eikä ainakaan pyrkiä heikentämään heidän jokapäiväistä elämäänsä, kuten viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty kautta Länsi-Euroopan sallimalla kehitysmaalaisten kansainvaellus.
Saksassa ei myöskään kannattaisi sulkea ainakaan molempia uusia puolueita ulos valtapolitiikasta, vaan antaa niille vastuuta. Näin kansa saisi katetta vaatimuksilleen ja tehtyjä virheitä tulisi korjatuksi. Ja samalla testatuksi onko uusilla puolueilla kykyä viedä maata parempaan suuntaan.
Näin ei kuitenkaan ole ilmeisesti tarkoitus tehdä varsinkaan koko liittotasavallan alueella, vaan vanha valta haluaa jatkaa hallitsemista. Toivon mukaan se ottaa kuitenkin kopin asiakysymyksistä ja toteuttaa ainakin lupauksensa tehtyjen maahanmuuttopoliittisten virheiden korjaamisesta.
Ukrainan tukikysymys onkin sitten meidän suomalaisten kannalta hankalampi asia. Venäjän rajavaltiona Suomi on sellaisessa tilanteessa, että mikä tahansa etu, jonka Venäjä saavuttaa hyökkäyssodassaan, heikentää meidän turvallisuuttamme. Näin siitä huolimatta, että liityimme NATO:on, joka toki antaa tukea mahdollisen hyökkäyksen sattuessa.
Siksi uusien Ukrainan tukeen negatiivisesti suhtautuvien puolueiden menestys saattaa heikentää myös meidän turvallisuustilannettamme, mikäli myös Saksan vanhat valtapuolueet rupeavat vielä nykyistäkin nihkeämmiksi sen tukemisessa. Valitettavasti tämäkin lienee odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Ainakin, mikäli germaanien uusien puolueiden suosio saa itäisen Saksan vaaleista nostetta myös maan läntisissä osavaltioissa, joissa niiden kannatus on tähän asti ollut merkittävästi vähäisempää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Afghans Had to Go
Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena
Kuuma kesä on johtanut ennennäkemättömän voimakkaaseen mediapaineeseen luonnonvarojen käytön ja ihmisen elämäntavan muuttamiseksi. Näin siksi, että lämpimien säiden on ajateltu johtuneen ainakin osittain ilmastonmuutoksesta, joka tulee käytössä olevien ilmastomallien mukaisesti johtamaan yhä tukalampaan ilmastoon.
Vähemmälle uutisoinnille on sen sijaan jäänyt muutaman päivän takainen Science-lehdessä julkaistu artikkeli, jossa kerrottiin nykyisten ilmastomallien ennusteiden olevan aivan liian ääreviä eli laskevan ilmakehän hiilioksidipitoisuuden vaikutuksen lämpötiloihin oleellisesti liian suureksi. Siksi niiden antamia ennusteita ryhdytään rajaamaan keinotekoisesti aina silloin, kun tulokset ovat epäuskottavia.
Science-lehden mukaan tämä rajaaminen johtuu siitä, että tutkimuksessa oli huomattu nykyisten mallien "ennustavan" viime jääkauden - jolloin myös ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet olivat vähäisiä - lämpötilat aivan liian alhaisiksi. Toisin sanoen mallien herkkyys hiilidioksidipitoisuuksille on suurempi kuin ilmakehässä vallitseva todellisuus edellyttäisi.
Asiaan on jo ehditty reagoida ja muokata malleja. Samalla on nykyisissä malleissa kuitenkin havaittu yhä uusia ongelmia, jotka osoittavat niiden vastaavan todellisuutta heikommin kuin on toivottu ja myöskin annettu ymmärtää julkisuudessa.
Ilmakehän mallitukseen liittyvien ongelmien havaitseminen on tietenkin sinänsä hyvä asia, mutta jäin ihmettelemään sitä tapaa, jolla ongelma aiotaan käsitellä seuraavassa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportissa. Sen sijaan, että todettaisiin tämänhetkisten mallien epäonnistuneen ilmaston kuvaamisessa riittävän tarkasti, on päädytty rajaamaan niiden epäuskottavia ennusteita keinotekoisesti. Tämä tehdään vertaamalla niiden tuloksia muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtuneeseen ilmaston kehitykseen ja korjaamalla siis tuloksia sen mukaisesti.
Jos ja kun näin tehdään, tulisi IPCC:n ainakin todeta, että näin toimien mallit kuvaavat kylläkin tarkasti muutaman viime vuosikymmenen kasvihuonekaasupitoisuuden ja lämpötilan välistä suhdetta, mutta niissä havaittujen puutteellisuuksien takia mallien perusteella luotavat tulevaisuuden skenaariot ovat epäluotettavia ja siten politiikanteon pohjaksi kyseenalaisia.
Epäilen kuitenkin, ettei näin tulla tekemään, vaan mallien havaituista puutteista huolimatta jatketaan vanhalla linjalla, jossa kerrotaan ihmisen toiminnan johtavan lähivuosikymmeninä ilmastokatastrofiin. Ja tämä tulee olemaan myös se linja, jonka pohjalta tehdään ainankin kaikissa länsimaissa kansallista ilmastopolitiikkaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hidastunutta kasvua vai ei?
Titaaninen ilmastomittari
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella
Komissio julkaisi metsästrategiansa eilen. Lopputulos oli kelvollinen sekä metsänomistajien etujärjestölle MTK:lle ja metsäteollisuudelle että ympäristöväelle. Tosin samalla tuli esiin se, että vähän aiemmin julkaistu ilmastopaketti vaikeuttaa sahoille kertyvän sahanpurun hyödyntämistä eli saattaa ehkäistä Suomeen syntyviä biotalousinvestointeja.
On myös huomattava, että komissio puuttui metsänhoitoon kirjaamalla avohakkuiden käytön erikseen perusteltavaksi. Mikäli tämä tulkitaan tiukasti - kuten MTV3:n haastattelema tutkija teki - se tarkoittaisi siirtymistä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, jonka puuntuotos on vain noin 80 prosenttia avohakkuutalouden tuottamasta.
Tällä olisi Suomen kannalta dramaattiset seuraukset, koska metsätaloudessa 90 % tuloksesta syntyy vasta hakkuiden jälkeen. Siten esimerkiksi Suomen verottaja saisi tulevaisuudessa vuotuisen 4 miljardin euron sijaan "vain" 3,2 miljardin euron potin.
Tässä yhteydessä kiinnitin itse huomioni erityisesti siihen, että EU:n komissio aikoo antaa vuonna 2023 esityksen metsien kartoittamisesta satelliittien avulla. Näin siksi, että tärkeimpien metsämaiden - kuten Suomen tai Ruotsin - metsävarat ja niiden kehitys tunnetaan erittäin tarkasti valtakunnallisten metsien inventointien kautta.
Erityisen huolestuttavaa asiassa on se, että Euroopan komission tutkimuskeskuksessa jokin aika sitten satelliittidatan pohjalta tehdyn tutkimuksen tulokset olivat rankalla tavalla harhaisia. Niissä väitettiin, että Euroopan metsähakkuut - etenkin Pohjoismaissa, Baltiassa ja Iberian niemimaalla olisivat lisääntyneet äkillisesti 69 prosentilla, vaikka muutokset olivat todellisuudessa pieniä eli selittyivät suhdannevaihteluilla.
Jos EU aikoo siis tulevaisuudessa perustaa metsäpolitiikkansa satelliittidataan, on siihen perustuvia menetelmiä kehitettävä todella paljon, jotta vältytään harhaisen tiedon käyttämistä poliittisen päätöksenteon perusteena. Tämä on erityisen tärkeää pyrittäessä taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävään metsien käyttöön.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?