Kommentti ministeri Rydmanin rahoituspäätökseen

Ministeri Wille Rydman (ps) päätti myöntää rahoituksen vain puolelle niistä sosiaalityön alan rahoitushankkeista, jotka tieteellinen asiantuntijaraati oli ehdottanut rahoitettavaksi. Perusteena hän käytti omaa vakuuttuneisuuttaan niiden hyödyllisyydestä.

Ministerin päätös on herättänyt paljon puheenporinaa, joten myös minä päätin ottaa kantaa hänen toimintaansa. Teen sen tutkijana, jonka työ perustuu niin ikään tutkimussuunnitelman sisältäviin hakemuksiin, joissa esitetään, mihin ja miksi rahoitusta tarvitaan. 

* * *

Rahoitushakemuksia tehdään erillisten hakukuulutuksen perusteella. Niissä kerrotaan millaista tietoa rahoittaja haluaa tuotettavan, ja usein on kirjattu myös yksityiskohtaisia vaatimuksia siitä, millä tavalla tietoa halutaan tuotettavan.

Hakemuksessa puolestaan kerrotaan mitä tieteellisen tiedon puutteita sen aiheeseen liittyy, miksi ne ovat ongelmallisia, millä tavalla näitä tiedon aukkoja aiotaan paikata ja mitä hyötyä – tieteellistä tai yhteiskunnallista – tehtävästä tutkimuksesta seuraa. Rahoittaja puolestaan käyttää hyväkseen asiantuntijoita, jotka arvioivat tutkimuksen laatua ja sopivuutta arvioimalla näitä kriteereitä. 

* * *

Rydmanin rahanjakoon puuttumisen kannalta on huomattava, että hänellä on epäilemättä kohtuullisen hyvä kyky arvioida  esitetyissä hankkeissa saatavien tutkimustulosten käytännön tarpeellisuutta, joskin myös se on luultavasti heikompi kuin varsinaisilla alan asiantuntijoilla. Sen sijaan on syytä epäillä hänen osaamistaan sen arvioimisessa, että onko suunniteltu tutkimus uutta tieteellistä tietoa tuottavaa tai ovatko sen odotetut tulokset saavutettavissa esitetyllä tavalla. 

Nyt nähdyssä tapauksessa Rydman poimi rahoitettavat hankkeet sellaisten esitysten joukosta, jotka olivat läpäisseet tieteellisen asiantuntijaryhmän käsittelyn. Siten hänen päätöksensä ei johtanut toteuttamiskelvottomien hankkeiden rahoittamiseen. Eli rahaa ei kaadettu suoraan kaivoon, mikä pantakoon merkille positiivisena asiana.

Samoin voidaan nähdä, että Rydmanin oman vakuuttuneisuutensa varassa tekemät päätökset perustuvat ensi sijassa sellaisiin seikkoihin, jotka ovat kenen tahansa asiaan perehtyneen henkilön arvioitavissa ja jopa maallikolle yleensä kohtuullisen ymmärrettäviä. Siten minun nähdäkseni ministeri tuskin teki tässä yhteydessä päätöksissään suoranaisia "oikeusmurhia", vaan kaikki rahoitetut hankkeet olivat tieteellisesti korkeatasoisia. 

* * *

Voidaan myös kysyä, kuinka poikkeuksellista Rydmanin toiminta oli. Tässä meitä auttaa esimerkiksi Suomen Akatemian rahanjaon tuntemus. Myös se käyttää asiantuntijamenettelyä, jonka lopputuloksena on jokaiselle tutkimushakemukselle annettava arvosana. 

Sen jälkeen kokonaisuus menee rahoittajan toimikunnan eli virkamiesten arvioitavaksi ja – yllätys, yllätys – rahoja myönnetään sekä hankkeen asiantuntijoilta saaman arvosanan että muiden syiden perusteella. Toisin sanoen myös Suomen Akatemia sivuuttaa rahaa jakaessaan osittain rahanjaossaan tieteellisten asiantuntijoidensa näkemyksen pudottamalla – samoin kuin Rydman – joitakin näiden parhaiksi arvioimia hanke-esityksiä tieteellisesti heikommilla esityksillä esimerkiksi aluepoliittisin perustein.  

Tiedän tämä ärsyttävän erittäin paljon monia syrjäyttämisen kohteeksi joutuneita tutkijoita, mutta käytännöstä tästä asiasta ei ole nostettu meteliä, koska käytäntö on etukäteen kaikkien tiedossa. Ja hakijat ovat siten voineet varautua siihen jo tutkimussuunnitelmia tehdessään.

* * *

Myös Europan Unionin tietellisessä puiteohjelmarahoituksessa on käytössä samankaltainen mekanismi. Hankkeiden tieteellinen tarpeellisuus ja laatu arvioidaan asiantuntijoiden toimesta, mutta rahoituksen myöntäminen ei perustu pelkkään tieteelliseen laatuun, vaan siinä huomioidaan esimerkiksi tutkimusryhmän sukupuolijakaumaa ja sen jäsenten maantieteellistä edustavuutta. 

Tästäkään ei kukaan ole nostanut sen suurempaa meteliä – vaikka se monia harmittaakin – koska asia on jo etukäteen kaikkien tiedossa. Ja siten he ovat voineet varautua siihen huomioimalla myös arviointiprosessin epätieteellisen osan jo hakemusta tehdessään. 

* * *

Edellä esittämälläni perusteella katsoisin, ettei Rydmanin toiminta ole sinänsä lähtökohtaisesti mitenkään tavatonta, mutta sisältää tutkijoiden oikeusturvan kannalta ongelman. Tämä juontaa siitä, ettei ministerin henkilökohtainen puuttuminen ollut hakijoiden tiedossaan etukäteen, eikä heillä siten ollut mahdollisuutta varautua siihen hakemusta laatiessaan. 

Toinen ongelma saattaa liittyä jaetun rahan määrään. Eli jos se oli ilmoitettu jo etukäteen, mutta leikkautui jälkikäteen, ei prosessia voida tältä osin pitää hyvän hallintotavan mukaisena. 

Näin ollen pidän Rydmanin puuttumista tutkimusrahojen jakopäätökseen – siten kuin hän teki – hyvän hallintotavan vastaisena. Se ei tarkoita, etteikö ministeri voisi varata itselleen viimeistä sanaa rahoituksen jakamisessa tai lopulta jaettavan rahamäärän suuruudesta päättämisessä. 

Kyllä ministeri voi hyvin ottaa itselleen tällaisen roolin, mutta tutkijoiden oikeusturvan kannalta olisi tärkeää, että tämän rooli ja jaettavan rahoituksen kokonaismäärän ehdollisuus olisi heidän tiedossaan jo etukäteen. Ja että hakijat pystyisivät näin huomioimaan ministerin roolin jo tehtävän työn tarpeellisuutta ja/tai hyödyllisyyttä kuvatessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia
Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus

Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta

Helsingin Laajasalo näyttäisi olevan eräänlainen pääkaupunkimme päättäjien leikkipaikka tai koelaitos. Siellä on muun muassa muutettu erinomaisesti toimivien eritasoliittymien kautta liikennettä palveleva läpiajotie liikennettä seisottavaksi kaupunkibulevardiksi. Koululaisia on puolestaan ohjattu ja ohjataan jatkossakin kauppojen tarjoaminen pikaruokien kuluttajiksi lisäämällä syömättä jääviä kasvisruokia oppilaiden lounaslistalle.

Sinne on myös rakennettu niin sanottu miljardisilta, jossa ei voi ajaa autolla – eikä sitä taida alkaa käyttää edes kovin moni jalankulkija tai pyöräilijäkään, koska ensin olisi ajettava korkea ylämäki, koska sillan alituskorkeus vesiliikenteelle on peräti 20 metriä ja pituus yli 1,2 kilometriä. Ja sen jälkeen olisi vielä tultava jarrutellen samanmoinen alamäki.

* * *

Tämän päivän uutinen kertoi edellisten tapausten jatkoksi, että Helsingin kaupungin kokonaan omistaman asuntofirman – Hekan – Laajasaloon rakentamaan taloon on tullu pienoinen lapsus. Sen seurauksena talossa on ovia, joiden kynnys on yli kaksi metriä maanpinnan yläpuolella, joten niitä ei voi ottaa käyttöön. 

Edesmennyt presidentti Urho Kekkonen olisi tämän kaiken seurauksena epäilemättä kutsunut pääkaupunkimme päättäjiä ja virkamiehiä saatanan tunareiksi. Eikä hän tietenkään edelle kirjoittamieni tosiasioiden valossa olisi ollut millään tavalla väärässä – perimmäinen syy ovien väärään korkeuteen on nimittäin se, ettei kaupunki malttanut odottaa rakentamisen aloittamista niin pitkään, että sen itse tekemien katutöiden suunnittelu olisi tuottanut tiedon maanpinnan korkeudesta.

Epäilen, että jos kyse olisi yksityisestä yrityksestä, saisi aika moni henkilö – niin suorittavasta kuin johtoportaastakin – lähteä etsimään muita töitä. Ainakin asiasta vastaava johtaja – kuten vaikka yrityksen rakennustoiminnasta vastaava henkilö – olisi saanut lähteä.

Helsingin kyseessä ollessa tällaisesta ei tietenkään ole ollut edes puhetta, vaan jopa rakentamisesta vastaava apulaispormestari Johanna Laisaari (sd) voi nukkua yönsä aivan rauhassa. Eikä muillakaan tunareilla ole mitään estettä jatkaa nykyisissä töissään tekemässä lisää sutta ja sekundaa pääkaupunkimme veronmaksajien piikkiin ja kiusaksi.

Päivän aiempi merkintä:
Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Eristäytyvä pääkaupunki

Petteri Orpo tarvitsee valaistusta, mutta poliisi vaikenee

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on huomannut eilisen uutisen, josta minäkin kirjoitin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan osannut tehdä siitä loogista johtopäätöstä, vaan kertoi, että hallituksen on tarkasteltava huolellisesti mediassa esiin nousseita tietoja toimeentulotukien saajista.

On siis toivottava, että hallituksen muut jäsenet – ministerit – ja korkeat virkamiehet osaavat valaista asiaa pääministerille. Siksi ajattelin, että kerrataan ihan ensimmäiseksi eilinen johtopäätökseni myös tänä aamuna. 

Eli arvoisa pääministeri: kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista – ellei suorastaan katastrofaalista – eikä tähän lopputulokseen päätymistä voi juurikaan ehkäistä, ei etenkään Suomen kaltaisessa supistuvan väestökehityksen valtiossa. Tämä johtuu kahdesta asiasta. 

Niistä ensimmäinen on se, että eri väestöryhmien välillä näyttäisi olevan merkittäviä eroja sen suhteen, miten hyvin he integroituvat. Ja toinen on se, että tietyiltä alueilta tulevat ihmiset eivät integroidu länsimaiseen yhteiskuntaan sen olemassa olevien instituutioiden avulla. 

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että maamme viime vuosien kehitys on pakottanut poliisin turvautumaan aseeseen aiempaa useammin. Eikä tämä muutos ole marginaalinen, vaan virkavalta joutui viime vuonna uhkaamaan ihmistä aseella lähes 240 kertaa – siis monta kertaa useammin kuin kymmenen vuotta sitten. 

Vielä hurjempi kasvu oli aseen esille ottamisessa, minkä poliisi joutui tekemään noin 2 340 kertaa. Siis peräti 33-kertaa useammin kuin vuonna 2014. Poliisin aseen- ja voimankäytön perusteissa ei kuitenkaan ole ollut muutoksia tänä aikana, joten selitys löytyy muualta.

Tätä "muuta" seikkaa voidaan lähestyä sitä kautta, että poliisin aseenkäytön suuri kasvu alkoi vuonna 2019. Siis muutaman vuoden sen jälkeen, kun maahamme saapui Juha Sipilän (kepu) tunnetun kutsun myötä ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. 

Asiasta kertonut uutinen – tai haastateltu poliisi – ei kuitenkaan puhunut turvapaikanhakijoista tai sellaisen saaneista. Ja siksi ajattelin, että ehkäpä pari poimintaa tämän blogin silloisista otsikoista – ikään kuin ajan kuvana – valaisee asiaa. 

Tässä siis lyhyt lista. Eli olkaapa hyvät – kunnioitettu pääministeri sekä arvoisat lukijani – ja tehkää itse johtopäätöksenne. 

Mistä ja millä hinnalla päihteitä Tikkurilan varhaisteineille ja tyttölapsille? 

Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin 

Toimiiko Itä-Helsingissä väkivaltainen maahanmuuttajajengi?

Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?

Ruotsalainen esimerkki velvoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järjettömiä rikosuutisia
Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa
Poliisi ampui miehen

Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?

Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla, Kristina Stenmanilla, vaikuttaisi olevan jonkinlainen muslimikiima. Hän nimittäin julisti torstaina, että sisäministeri Mari Rantasen (ps) johtamassa pakolaiskiintiön valmistelussa on annettu syrjivää ohjeistusta. Valtuutetun mukaan poliittinen johto on pyrkinyt suosimaan kristittyjä pakolaisia muslimimaista tulevien kustannuksella.

Lisäksi valtuutetun kannanotossa mainittiin perussuomalaisen puolueen tavoitteet ja käytettiin sanoja "avoin islamofobia". Stenmanin mielestä ministerin ja erityisavustajan toiminta vaikuttaa johdonmukaiselta suhteessa niihin.

Viralliset ohjeet suomalaiselle virkamiehelle sanovat kuitenkin yksiselitteisesti, että "koska virkamies käyttää työssään julkista valtaa, hänen tulee ehdottomasti noudattaa lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti". Lisäksi niissä sanotaan - edelleen sanatarkasti, että "virkamies ei saa käyttää valtaansa väärin". 

* * *

Valtiovarainministeri ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra totesi yhdenvertaisuusvatuutetun lausunnon olevan vakava asia, sillä "syrjintähän on rikosnimike". Sen seurauksena hän sanoi sisäministerin ja -ministeriön perehtyvän kannanottoon ja kertoi myös oikeuskanslerin odottavan näkemystä asiasta.

Purran oman näkemyksen mukaan pakolaiskiintiön kohdentamispäätöksessä on kuitenkin toimittu normaalisti. Sen sijaan - hänen mukaansa - on omituista, että yhdenvertaisuus­valtuutettu tekee virallisia päätelmiä poliittisten puolueiden ohjelmien perusteella.

Lisäksi hän huomautti, että "toisaalta muutama päivä sitten yhdenvertaisuusvaltuutettu viesti myös yleisesti hallituksen tekemien maahanmuuttopoliittisten muutosten vaikutuksista. Joten ei tämä ole ensimmäinen kerta."

* * *

Asiaan ottivat kantaa myös monet muut perussuomalaiset. Heistä eduskuntaryhmän johtaja Jani Mäkelä totesi, että "erityisesti tämä termi islamofobia ja se, että hän siinä lausunnossaan hyökkää avoimesti perussuomalaisia vastaan puolueena ja analysoi meidän ohjelmiamme, se ei mielestäni kuulu hänen tehtäviinsä ollenkaan".

Puoluesihteeri Harri Vuorenpää puolestaan huomautti - aivan oikein - että on "järkyttävää, että viranomainen, jonka tehtävä on nimenomaan yhdenvertaisuus, hyökkää yksittäistä puoluetta kohtaa näin avoimen vihamielisesti ja yleistäen. Pidämme tätä todella epäasiallisena ja kahtiajakoa lisäävänä ulostulona."

Lisäksi hän ihmetteli, että virkamies kutsuu islamin ongelmista puhuvia ihmisiä islamofobeiksi. Ja jatkoi, että "tälläisten keinojen käyttö mielipiteiden hiljentäjänä on tavallista sosiaalisessa mediassa, mutta kai yhdenvertaisuudesta vastaavan viranomaisen tulisi hillitä itsensä... Herää kysymys, miksi yhdenvertaisuusvaltuutettu tulkitsee perussuomalaisten ohjelmia näin negatiivisesti. Kärsiikö hän persufobiasta?"

Poliittinen vasemmisto ja vihreät luonnollisesti olivat täysin toista mieltä ja vaativat pääministeri Petteri Orpolta (kok) kannanottoa. Sen he myös saivat, sillä hän totesi sisäministeri Mari Rantasen nauttivan hänen luottamustaan, ja kertoi oikeuskanlerin tekevän lopullisen ratkaisun hallituksen kiintiöpakolaispäätösten laillisuudesta.

* * *

Yhdenvertaisuusvaltuutettu yritti eilen vielä oikoa omia puheitaan väittämällä, että "ei tämä ole hyökkäys perussuomalaista puoluetta vastaan, vaan kysymys on siitä, minkälaista ohjausta sisäministeriössä on annettu pakolaiskiintiön valmisteluun. Ja meidän kantamme on, että siinä on ollut syrjivää ohjeistusta". 

Näin varmasti onkin silloin, kun näkemystä ohjaavat persufobia ja muslimikiima. Onhan perussuomalaisten ohjelmassa teksti, jonka mukaan "kiintiöön tulee valita vainottuja kristittyjä ja muita kotoutumisennusteeltaan positiivisia ryhmiä". Lisäksi siinä sanotaan todenmukaisesti, että "Suomessa monet kotouttamisen ongelmat liittyvät islamilaiseen kulttuurivaikutukseen".

* * *

Omalta osaltani kannatan ehdottomasti kiintiöpakolaisten valitsemista siten, että heillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä perustelu ei ole syrjintää, vaan myös kiintiöpakolaisten kannalta järkevä linjaus - onhan hänen kannaltaan parempi joutua sellaiseen ympäristöön, jossa menestyminen on mahdollista, kuin yhteiskuntaan, jossa hän syrjäytyy suurella todennäkäisyydellä. 

Sen mukaisesti kannatan myös sisäministeriön eli hallituksen linjausta, jonka mukaan kristinusko tulisi katsoa yhdeksi kriteeriksi valittaessa Suomeen otettavia pakolaisia. Tällaista linjausta tukee myös se tosiasia, että kristityt ovat maailman ylivoimaisesti vainotuin ihmisryhmä.

Perusteena näkemykselleni ei siten ole itse uskonto, vaan käytännössä havaitut järkyttävät erot kristittyjen ja muslimien välillä rikostilastoissa ja työllistymisessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi lienee selvää, että perussuomalaisten ohjelmatekstit perustuvat täsmälleen samoihin faktoihin, eivätkä fobioihin tai kiimaan, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Maahanmuuttouutiset täyttivät median
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta

Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja

Iso-Britannian konservatiivipuolue on saanut uudeksi puheenjohtajakseen Kemi Badenochin. Lehti- ja nettitietojen mukaan hänellä on sellaisia näkemyksiä, joita Suomessa edustaa lähinnä Perussuomalaiset. 

Vai mitä arvoisa lukijani arvelee siitä, että kyseessä on entinen yhdenvertaisuusministeri, joka on tullut tunnetuksi "anti-wokena". Ja siksi - hänen mukaansa - "meidän täytyy olla rehellisiä siitä, että olemme tehneet virheitä ja lipsuneet periaatteistamme. On aika ryhtyä toimeen, on aika uusiutua."

Kampanjansa alussa hän linjasi, että "pakottavan kontrollin, näkemysten pakottamisen, keskustelun tukahduttamisen ja oikeudenmukaisen prosessin lopettamisen kautta ilmenevä identiteettipolitiikka ei edusta suvaitsevaisuutta tai yksilön oikeuksia, vaan on täysin päinvastaista kuin tärkeät ja pysyvät brittiläiset arvomme".

Hän on myös huomauttanut, että "kaikki kulttuurit eivät ole samanarvoisia". Ja vitsaillut, että jopa kymmenesosa Britannian virkamiehistä on niin huonoja, että heidän tulisi olla vankilassa.

Lisäksi hän on linjannut, että "maamme ei ole asuntola, johon tullaan vain tekemään rahaa. Se on kotimme. Niiltä, jotka päätämme ottaa vastaan, odotamme arvojemme jakamista ja osallistumista yhteiskuntaamme. Britannian kansalaisuus on enemmän kuin pelkkä Britannian passi – se on myös sitoutumista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sen kansaan."

Uusi konservatiivijohtaja on itsekin maahanmuuttajataustainen. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Nigeriasta ja hän itse on kasvanut sen pääkaupungissa Lagosissa, vaikka onkin syntynyt Lontoossa. Ihonväriltään hän on tämän mukaisesti kaikkea muuta kuin brittiläisen vaalea - siis tummanruskea.

Badenochin henkilökohtaisia "poliittisiksi sankareita" ovat Winston Churchill, Airey Neave ja Margaret Thatcher. Hän on kuitenkin kuvannut itseään konservatiivipuolueen liberaaliksi, vaikka ei omien sanojensa mukaan ole vasemmistolainen oikeastaan missään asiassa - ja maininnut esikuvakseen Thomas Sowellin, joka on Yhdysvalloissa asuva konservatiivina tunnettu musta libertaarinen ekonomisti.

Nähtäväksi siis jää, miten Britannian konservatiivipuolue menestyy tulevina vuosina uuden varsin räväkän ja ennakkoluuluja rikkovan puheenjohtajansa johdolla. Omalta osaltani toivon hänelle menestystä ja jaksamista, mikäli hän pääsee valtaan nykyisen pääministerin Keir Starmerin saarivaltion kansakuntaa päättäväisesti polarisoivan pääministerikauden jälkeen. 

Toisaalta pidän mahdollisena, etteivät konservatiiviset brittiäänestäjät hyväksy uutta puheenjohtajaa tämän ihonvärin takia ja sen seurauksena pudottavat Konservatiivit suosiossa maan kovasti wokeltavan - muun muassa laittomien maahanmuuttajien aseman kohentamista vaatineen - Liberaalidemokraattisen puolueen taakse. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti hänen poliittisen uransa loppua ja uuden sekasortoisen aikakauden alkamista brittiläisessä politiikassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Natsilla olikin afrikkalaiset juuret
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Britannia kuohuu!