Venäjä on reagoinut näihin luonnehdintoihin lähettämällä nootin Bidenille. Maan ulkoministeriön mukaan sen ja USA:n väliset suhteet alkavat olla katkeamispisteessä.
Tosiasia kuitenkin on, että Joe Biden päästi sodan alla suustaan vuosisatamme suurimman möläytyksen, jolla hän todennäköisesti edisti Venäjän Ukrainaan suuntautunutta hyökkäystä alentamalla siihen ryhtymisen kynnyksen äärimmäisen matalaksi. Tarkoitan Bidenin etukäteen Putinille antamaansa lupausta, jonka mukaan USA ei tule missään tapauksessa puuttumaan asevoimin Venäjän hyökkäykseen.
Tämän lupauksen seurauksena Biden kirjoitutti puumerkkinsä historiankirjojen samalle sivulle, jolle on aiemmin taiteiltu Britannian pääministeri Neville Chamberlainin nimi merkkinä siitä, että hän siunasi Adolf Hitlerin naapuriinsa kohdistaman aggression vuonna 1938. Sivuhuomautuksena todettakoon, että saman sivun alaviitteestä voinee löytää pienellä kirjoitettuna myös suomalaisen Otto Wille Kuusisen nimen, koska hän suostui talvisodan alla pyhittämään Stalinin aggression Suomea kohtaan ryhtymällä Terijoen hallituksen johtajaksi.
Tosiasia kuitenkin on, että maailma on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan täynnä hyväntahtoisia hölmöjä, jotka edesauttavat tai oikeuttavat vallanhimoisten diktaattoreiden hirmutekoja. Ukrainalaisten kannalta on kuitenkin harmillista, että heidän suhteensa sellaiseksi osoittautui kaikista maailman ihmisistä juuri se, jolla olisi ollut voima ja valta pysäyttää Putinin aloittama kansanmurha jo ennen sen alkamista.
Eikä tuhottua maataan surevia ukrainalaisia taida juurikaan lohduttaa se, että Joe Bidenin nimi tuli kirjoitetuksi ikuisiksi ajoiksi yllä mainittuun kirjaan. Tai että hän on sittemmin yrittänyt korjata omien puheidensa seurauksia kovalta kuulostavalla retoriikalla - todellisten tekojen sijaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä
