Aki Lindén valheen poluilla ja journalistit sekoittivat Karoliina Partasen Wille Rydmaniin

SDP:n Aki Lindén teki hämmästyttävän tempun kirjoittamalla sosiaaliseen mediaan, että "Hallituksen/Kelan tuore syöpälääkkeiden korvausten leikkaus ilman vastaavaa rahoituksen siirtoa hyvinvointialueille on ”malliesimerkki” huonosta hallinnosta ja kolmen ministerin (Rydman, Partanen, Ikonen) yhteistyön toimimattomuudesta. Tehtävän mukana täytyy siirtää myös rahat!"

Tekstin hämmästyttävyys johtuu siitä, että hänen moittimansa syöpälääkkeiden Kela-korvausten rajoitus on säädetty laissa 564/2022, jonka esitti eduskunnalla Sanna Marinin (sd) edellinen hallitus, jonka perhe- ja peruspalveluministerinä toimi Aki Lindén. Toisin sanoen Lindén sätti nykyhallitusta omista tekemisistään. Aikamoista!

* * *

Samaan aihepiiriin liittyy myös se, että nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) joutui oikeisemaan Lindénin ja medioiden väitteitä toteamalla, että syöpälääkkeiden korvausasiasta päättää hallituksen sijasta Kela, joka ei ole hallituksen vaan eduskunnan valvonnassa oleva itsenäinen sosiaaliturvalaitos. Se tekee päätöksensä itsenäisesti.

Lisäksi hän huomautti, että hallituksessa Kelan asiat kuuluvat sosiaaliturvaministeri Karoliina Partaselle (kok), eivätkä hänen johtamalleen sosiaali- ja terveysministeriölle. Siten – Rydmanin mukaan –  uutisoidulla syöpälääkekorvausasialla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. 

Jos Lindénin tapauksessa kyseessä oli suora valehtelu ja mustamaalaus, herää Kela-asian uutisoinnissa kysymys siitä, mitä on tapahtunut suomalaisen journalismin tasolle. Ollaanko siellä lomatunnelmissa ja jätetään sen seurauksena juttujen faktat tarkastamatta? Vai onko tarkoituksena ollut "vain" Rydmaniin kohdistuvan ajojahdin jatkaminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Valehtelemisella on synkät seuraukset

Ilta-Sanomat kertoi kahden 15-vuotiaan tytön saaneen sakkoja väitettyään opettajan tönineen ja käpälöineen heitä rinnoista. Lisäksi he olivat väittäneet opettajan ahdistelleen ennenkin ala- ja yläkoululaisia sekä katselleen koulun tablettitietokoneella pornoa sekä toistaneet poliisille kavereiltaan kuulemia huhuja ahdistelusta ja pornon katselusta varmistumatta niiden paikkansapitävyydestä.

Oikeus ei kuitenkaan löytänyt todisteita tyttöjen väitteistä, mutta sai käyttöönsä videotallenteen, joka osoitti, ettei tönimistä ja käpälöintiä ollut tapahtunut. Sitä ennen opettaja oli jo ehtinyt kärsiä voimakkaasta ahdistuksesta, unettomuudesta ja kohonneesta verenpaineesta. Lisäksi hänen ammatillinen identiteettinsä oli horjunut, minkä takia hän oli hakeutunut ammattiauttajan vastaanotolle.

Oikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen, vaan tytöt ovat valittaneet siitä ylempään oikeusistuimeen. Siitä huolimatta tapauksella on jo nyt valtava yleinen merkitys, sillä se osoittaa sen, kuinka helposti ihmisen elämän voi tuhota. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään opettajan elämää, sillä yhtä lailla opettajasta valheellisia väitteitä esittäneiden tyttöjen oma elämä lienee tällä hetkellä varsin vaikeaa. Onhan selvää, että tapaus on tunnettu heidän kotiseudullaan, eikä se voi olla vaikuttamatta siihen, kuinka ihmiset suhtautuvat sen kaikkiin osapuoliin. Ikävimmillään tämä voi johtaa tyttöjen syrjäytymiseen ja sen kaikenlaisiin seurannaisvaikutuksiin.

Lisäksi on luultavaa, että myös opettajaan suhtaudutaan jatkossa – vapauttavasta päätöksestä huolimatta – eri tavalla kuin aiemmin, sillä onhan hyvin tunnettua, että kerran esitetty epäily alkaa helposti elää ihmisten mielissä omaa elämäänsä, jossa edes oikeudessa todettu syyttömyys ei vapauta kokonaan ihmisten epäilyistä. Pahimmassa tapauksessa opettajan tilanne käy siinä määrin ahdistavaksi, että edessä on luopuminen ammatista tai ainakin asuinpaikan vaihtaminen. 

IS:n juttu ei kerro sitä, miksi tytöt olivat lähteneet valehtelemaan opettajastaan. Selvää kuitenkin on, että olipa heidän motiivinsa mikä tahansa, olisi heidän kannattanut kannattanut jättää höpöpuheet sikseen ja keskittyä huolehtimaan omista asioistaan ja koulussa opetettujen asioiden omaksumiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Koulu on oppimista varten
Pesäpallomailalla hampaisiin

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta

Tänään on ollut hyvä päivä meille suomalaisille ja kaikille muillekin eurooppalaisille. Euroopan Unionin parlamentti on nimittäin päättänyt keventää yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta.

Jatkossa ainoastaan sellaiset yritykset, jotka työllistävät keskimäärin yli tuhat työntekijää, ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 450 miljoonaa euroa, joutuvat raportoimaan yhteiskunnallisista ja ympäristövaikutuksistaan. Lisäksi niin sanottuja huolellisuusvelvoitteita edellytetään jatkossa vain  yrityksiltä, joissa on yli 5000 työntekijää ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 1,5 miljardia euroa. 

Päätös tulee voimaan kesällä ja auttaa – toivottavasti – sen jälkeen eurooppalaisia yrityksiä keskittymään oleelliseen. Eli kasvuun, työpaikkojen luomiseen, liikevoiton tekemiseen ja tuotekehitykseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Euroopan taloudesta tulisi pelkästään tällä päätöksellä kilpailukykyinen amerikkalaisten ja itäaasialaisten kanssa. Siksi on tärkeää, että Unionin poliittinen johto lähtee laajemmin ja pitkäaikaisesti tälle linjalle. Ja hylkää – mieluiten lopullisesti – edellisten komission ja parlamentin byrokraattis-sosialistisen lähetymistavan EU:n johtamisessa. 

* * *

Hyvät uutiset meille suomalaisille eivät pääty edellä kirjoittamaani, sillä huomenna – 17. joulukuuta – tulee voimaan ensimmäinen osa kansalaisuuslain muutosta. Siihen sisältyvät seuraavat asiat. 

Ensinnäkin, hakijan toimeentulon pitää olla turvattu. Se tarkoittaa omalla työllä tai yrittämisellä saavutettua elinkustannusten kattamista ilman tulonsiirtoja kahden vuoden ajan siten, että hän on saanut alle kolme kuukauden työttömyysetuutta tai toimeentulotukea

Toiseksi, Suomen kansalaisuutta hakevan asiakkaan pitää esittää voimassa oleva kansallinen passi. Ellei sellaista ole, on hänen pystyttävä osoittamaan henkilöllisyytensä muilla luotettavilla asiakirjoilla. 

Kolmanneksi, hakijan rikokset vähentävät entistä enemmän mahdollisuutta saada Suomen kansalaisuus. Tässä korostetaan aiempaa enemmän kansallista turvallisuutta.

Neljänneksi, Suomen kansalaisuuden voi menettää aiempaa helpommin, mikäli henkilö on antanut vääriä tietoja tai toiminut muutoin petollisesti kansalaisuuden hakemisen aikana. Samoin sen voi menettää syyllistymällä vakaviin rikoksiin.

Kaikki tämä on oikein ja kohtuullista. Ja mikä parasta, kansalaisuuslainsäädännön valmistelutyö jatkuu edelleen, joten kannattaa varautua hyviin uutisiin myös jatkossa.

Päivän aiempi merkintä:
Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan

BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?

BBC:n pääjohtaja Tim Davie ja uutistoiminnasta vastaava johtaja Deborah Turness ilmoittivat myöhään sunnuntaina eroavansa. Syynä siihen oli valheellinen uutisointi, joka sisälsi USA:n presidentin Donald Trumpin puheista valheellisesti koostettua elävää kuvaa, jonka perusteella näytti siltä, että hän olisi yllyttänyt ihmisiä mellakoimaan kongressissa vuonna 2021. 

Lisäksi suomalaisen Yleisradionkin esikuvana pidetty brittiläisyhtiö on tuottanut Gazan kriisistä yksipuolista sisältöä, jossa on muun muassa haastateltu terroristijärjestö Hamasin ministerin poikaa. Ja näin johdettu brittejä harhaan Lähi-idän tapahtumista.

* * *

BBC:n tapahtumien voisi toivoa vaikuttavan myös Suomen Yleisradioon. Siksi esitän yhtiön vastaavalle päätoimittajalle Panu Pokkiselle, että hän ottaisi tehtäväkseen neutraloida yhtiön uutistoimituksen toiminta siten, että siitä riisutaan pois tarkoituksellinen poliittisluonteinen vaikuttaminen.

Tämä työ tulisi aloittaa Ylen uutisten tunnuksen vaihtamisella sellaiseksi, ettei siihen sisältyisi piilovaikuttamista. Myös ajankohtaistoimituksen keskusteluohjelmiin kutsuttavien henkilöiden valitsemista tulisi muuttaa siten, että he kattaisivat kiistanalaisissa aiheissa mahdollisimman tarkoin erilaisia näkökulmia sen sijaan, että niihin kutsutaan nykyisin aivan liian usein poliittisesti vasemmalle kallellaan olevien samanmielisten kerho. 

Lisäksi olisi äärimmäisen tärkeää, että Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien toimittajat pidättäytyisivät aina tuomasta omia näkökulmiaan esille. Eli kohtelisivat esimerkiksi keskusteluohjelmissa tasapuolisesti kaikkien puolueiden edustajia, eivätkä – nykyisin useimmiten nähdyllä tavalla – myötäilisi suosikkejaan ja pyrkisi häiritsemään niitä, joiden näkemyset eivät vastaa heidän omiaan.

Edelleen soisin näkeväni, että maahanmuutosta annettaisiin Ylellä oikea kuva sen sijaan, että sen negatiivisia seurauksia pyritään pitämään maton alla ja samaan aikaan heitä positiivisesti esittelevän uutisoinnin rima on asetettu luvattoman alas. Esimerkiksi kaikista uutisoitavista rikoksista olisi kerrottava aina – mikäli asia on tiedossa – että liittyykö se maahanmuuttoon, jotta suomalaisille syntyisi oikea käsitys niistä ongelmista, joita nykyaikainen kansainvaellus aiheuttaa yhteiskunnallemme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa

Entinen puolustusministeri ja europarlamentaarikko Carl Haglund (ruots) pyrki edistämään omaa uraansa Aktia-pankissa mustamaalaamalla firman muita johtajia yhtiön hallituksen silmissä. Peli kuitenkin päättyi hänen omaan irtisanomiseensa.

Täytyy luonnollisesti toivoa, ettei Haglundin käytös ole tyypillistä suomalaisille poliitikoille. Mutta toisaalta, mitä pitäisi ajatella Haglundin tapauksen valossa esimerkiksi seuraavista lausunnoista. 

Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta väitti Ylen politiikkaradiossa, että "eiköhän siellä oo vääränvärisiä ihmisiä, joita pitäis täs tilanteessa puolustaa" kun puhe oli perussuomalaisten näkemyksestä – tosiasiassa olemattoman – Palestiinan tunnustamiseen. 

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela väitti, että "rasismi normalisoituu pääministerin siunauksella" viitaten Teemu Keskisarjan (ps) esittämään faktaan, jonka mukaan afrikkalaiset ja lähi-itäläiset maahanmuuttajat eivät ole koulutuksellisesti, sivistyksellisesti tai ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset. Ja siksi Suomeen muuttaa enimmäkseen heikkolaatuisia tulokkaita.

Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen syytti eduskunnassa pääministeri Petteri Orpoa harhaanjohtavista väitteistä työllisyys- ja talouskehityksen nousun osalta. Kuitenkin Orpo oli jo aiemmin kertonut, että hänen optimistiset näkemyksensä talouskasvusta olivat perustuneet ajankohtaiseen tilannekuvaan (esimerkki, toinen).

Nähdäkseni edelle kirjoittamani esimerkit osoittavat ex-poliitikko Haglundin Aktiassa käyttämien toimintatapojen olevan, ellei nyt aivan arkea niin kuitenkin, tavanomaisia suomalaisessa poliittisessa arjessa. Enkä usko, että sellaisten käyttäminen on yhtään sen terveempi ilmiö politiikassa kuin liike-elämässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
RKP:n Carl Haglund haluaa kunnille pakolliset mamu-kiintiöt
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Hallituksen leikkaukset johtivat kehuihin, muunneltuun totuuteen ja yhteiskuntaa polarisoiviin puheisiin

Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista

Yleisradio on viime aikoina pyrkinyt kaatamaan Petteri Orpon (kok) hallitusta perussuomalaisiin poliitikkoihin kohdistuvilla rasismipuheillaan. Menestys on kuitenkin ollut heikko, kuten hallituksen kuluneella viikolla tekemä ensi vuoden tulo- ja menoarvioesitys osoittavat. 

Ylen toimituskunnan hyökkäys on kuitenkin sikäli merkittävä, että Perussuomalaisten puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Riikka Purra on lähtenyt vaatimaan yhtiötä poistamaan valheellisen tiedon syyskuun neljäntenä päivänä julkaisemastaan uutisesta. Hän teki tämä sosiaalisessa mediassa samana päivänä kuin uutinen julkaistiin.  

Hän sai tähän vaatimukseensa vastauksen, jonka mukaan "ei ole toimituksen mielestä olennaista asiavirhettä, joka vaatisi oikaisua. Kyse on journalistisesta tulkinnasta, jolle on perusteet". Toisin sanoen Ylen toimitus kyllä tunnusti – epäsuorasti – uutisensa sisältäneen virheellisen väitteen, josta se oli tehnyt oman tulkintansa ja pannut sen Purran suuhun, mutta kieltäytyi siitä huolimatta paksunahkaisesti korjaamasta asiaa. 

Niinpä valtiovarainministeri pyysi Yleä korjaamaan uutisensa useampaan kertaan, ja välitti myös – edelleen sosiaalisessa mediassa - suojelupoliisin näkemyksen puheena olleesta sanamuodosta kansalliselle radioyhtiöllemme. Yle ei kuitenkaan ole reagoinut edes tähän, vaan pitää edelleen virheellistä tulkintaansa näkyvissä nettisivuillaan.

Tapaus on siksi mielenkiintoinen, että se osoittaa Ylen toimituskunnan elävän paksunahkaisesti omassa maailmassaan. Eivätkä sitä kiinnosta edes journalistin ohjeet, joiden mukaan "olennainen asiavirhe on korjattava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut toimituksen tietoon, ja niin, että se tavoittaa yleisön mahdollisimman kattavasti. Korjaus on julkaistava kaikissa julkaisukanavissa, joissa virheellinen juttu on julkaistu tai tuotu yleisön saataville. Korjauksen yhteydessä yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu."

* * *

Edelle kirjoitettamani havainnot eivät tietenkään yllätä ketään, joka on perillä Yleisradion toimituskunnan poliittisesta suuntautumisesta. Se on ensinnäkin kallellaan vasemmalle, kuten maamme toimituskunta yleensäkin, mutta lisäksi erittäin perussuomalaisvastainen. 

Tämän osoittaa yhtiön toiminta budjetin julkaisemisen yhteydessä, kun se sitä alustavassa A-studiossa vielä jatkoi itse rasismikohuksi nostattamansa Teemu Keskisarjan kommenttien vatvomista, vaikkei asialla ollut mitään tekemistä julkaistavan tulo- ja menoarvion kanssa. Tässä suhteessa olikin valaisevaa huomata, mitä kunta- ja aluevaalien alla Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen oli puhunut ilman, että Ylen toimitus olisi korvaansa lotkauttanut. 

Kaikkosen mukaan "me lähdemme siitä, että tänne voi tulla, jos tulee tekemään tänne työtä. Eli emme rikollisia, emme pummeja tänne kaipaa." 

En toki väitä, etteikö Kaikkosen kommentti olisi ollut asiallinen, mutta – arvoisat lukijani – oleellista onkin, että miksi se ei ollut Ylen toimituskunnan mielestä epäasiallinen, jos kerran saman poppoon mielestä Riikka Purran puheet Suomen väestörakenteen tilastollisesti todelliseksi osoitettavasta Suomen väestön muutoksesta olivat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista

Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Hallituksen leikkaukset johtivat kehuihin, muunneltuun totuuteen ja yhteiskuntaa polarisoiviin puheisiin

Petteri Orpon (kok) hallitus sai valmiiksi budjettiesityksensä valtion ensi vuoden tuloista ja menoista. Se oli lupausten mukaisesti ennen kaikkea julkisia menoja pienentävä, mikä on erinomainen asia, sillä Suomella ei ole varaa sen enempää mittaviin veronkorotuksiin kuin jakopolitiikkaankaan.

Hallitus teki vähennyksiä erityisesti asuntorakentamiseen (365 miljoonaa euroa) ja yritysten tukiin (141 miljoonaa euroa), mutta myös monia muita valtion menoja kohtuullistettiin. Sen sijaan kehitysmaalaisille – koti- ja ulkomaille – syydettävään rahoitukseen tehtiin vain pienehköjä leikkauksia (vaivaiset 50 miljoonaa euroa). 

* * *

Oma ensituntumani budjettiesityksestä on kohtuullisen positiivinen – jos nyt tällaisen lamabudjettiin voi ylipäänsä suhtautua muuten kuin negatiivisesti. Tosiasia kuitenkin on, että silloin kun menoja karsitaan, kärsii siitä aina joku – eli se, joka kustakin menosta on aiemmin hyötynyt. 

Näkemykseni mukaan Orpon hallituksen esityksessä on kuitenkin vain kaksi suuremmin kritisoitavaa kohtaa. Niistä ensimmäinen on tutkimus- ja kehitystoiminnan supistaminen 95 miljoonalla eurolla. Toivoa siis sopii, että näitä rahoja hallinnoivat viranomaiset kykenevät kohdistamaan vähennykset siten, että niistä aiheuttavat vahingot suomalaisen yhteiskunnan innovaatiotoiminnalle ovat mahdollisimman pienet. 

Toinen kritiikkini kohde on virastojen toimintamenojen supistaminen vain 25 miljoonalla eurolla. Vuosikymmeniä julkisen sektorin toimintaa sisältä päin seuranneena nimittäin tiedän, että niiden hallintoa on viime vuosina kasvatettu niin rennolla kädellä, että suurempikin sopeutus olisi ollut helposti hoidettavissa vain perumalla turhia byrokratian kukkasia.

* * *

Budjettiesitys esiteltiin vasta myöhään eilen illalla, eikä silloinkaan yksityiskohtaisesti. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista seurata eri tahojen reaktioita siihen. 

Ennalta oli tietenkin selvää, että oppositiosta kuuluu räksytystä. Näin erityisesti vihervasemmistosta, johon kuuluvassa SDP:stä kansanedustaja Joona Räsänen lähti vuoden 1917 hengessä nostattamaan yhteiskunnallista polarisaatiota. Hänen mukaansa tavalliset suomalaiset joutuvat odottamaan kunnon veronkevennyksiä, koska hallitukselle "miljonäärit tulevat aina ensin". 

Räsänen kommentoi myös, että "samalla monen pari tonnia tienaavan myyjän verotus kiristyy", mikä on niin sanotusti muunneltua totuutta. Näin siksi, että hallituksen nyt ehdottama ammattiyhdistyksen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto – jonka puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman laski veronkorotukseksi – ei ole lisävero, vaan päätös julkisin varoin tapahtuvan ammattiyhdistysten toiminnan tukemisen lopettamisesta.

 

Eikö tämä kannattaisi panna merkille myös puoluetta kannattavien parissa ja harkita, että onko tämä sellaista rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua, jonka avulla Suomea voidaan viedä kohti parempaa tulevaisuutta? Vai ovatko puolueen kannattajat ihan oikeasti sitä mieltä, että Suomi saataisiin nousuun valheellisilla ja yhteiskuntaa polarisoivalla agitaatiopuheella?

* * *

Muista hallituksen esitystä kommentoineista tahoista Veronmaksajain keskusliitto pysyi asialinjalla ja totesi, että budjettiriihessä päätetty verolinja on pääosin onnistunutta. Myös Elinkeinoelämän keskusliitto ja ja Suomen Yrittäjät suhtautuivat hallituksen esitykseen positiivisesti. Toivottavasti tämä näkyy myös niiden jäsenten – eli suurten ja pienten yritysten – toiminnassa uusien investointien ja työntekijöiden rekrytointien muodossa. 

Tosiasia nimittäin on, että nyt tehty budjettiesitys on tosiasiassa 11 miljardia alijäämäinen. Kun se lisätään valtion tämänhetkiseen velkaan eli reiluun 178 miljardiin, saattaa jokainen huomata, ettei maamme talous nouse yksin hallituksen toimilla, vaan siihen tarvitaan talouskasvua. Eikä se ole mahdollista muuten kuin elinkeinoelämän toimien ja työnteon kautta. 

* * *

Tässä mielessä Osuuspankin tuore suhdanne-ennuste kuulostaa peräti hyvältä. Sen mukaan Suomen talouden elpyminen vankistuu monesta syystä.

Niitä ovat viennin kasvu USA:n ja EU:n välisen tulliepävarmuuden poistuttua, vaihtotaseen jo tapahtunut kääntyminen ylijäämäiseksi, yksityisen kulutuksen elpymisen edellytysten olemassaolo, työmarkkinoiden aktivoituminen sekä odotettavissa olevien yksityisten investointien kasvaminen ja asuntomarkkinoiden vilkastuminen ensi vuonna. 

Kun huomataan, että tämä OP:n katsaus oli tehty jo ennen eilistä hallituksen budjettiesitystä, on suomalaisilla pitkästä aikaa hyvä syy odottaa positiivista tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Poliittinen peli
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Helsingin sanomat kertoi alaikäisestä puukottajasta, joka väitti oikeudessa rikoksensa syyksi puukotetun rasistisen kommentin. Oikeus ei kuitenkaan uskonut kyseistä henkilöä, koska puukotettu oli hätäkeskukseen soittaessaan käyttänyt sanaa "romani". 

Oikeus siis päätyi siihen, että puukottaja yksinkertaisesti valehteli oikeudessa. Tätä tuki sen mielestä myös se, että uhri oli vihreiden kunnanvaltuutettu - eikä tämän puolueen jäseniä yleensä pidetä rasistisina, pikemminkin päinvastoin. Niinpä puukottaja tuomittiin lukemaan tiilenpäitä kolmeksi vuodeksi.

Vaikka oikeus mitä ilmeisimmin onnistui rikollisen tuomitsemisessa, herätti tapaus kuitenkin kysymyksiä. Eli olisiko puukotus oikeuden mukaan ollut hyväksyttävämpi, mikäli hätäkeskukseen soittanut olisi puhunut "mustalaisesta" - eli käyttänyt sanaa, joka ainakin vanhemman väestönosan parissa on monille edelleen normaalia puhekieltä, eikä siksi välttämättä viittaa millään tavalla sanojansa rasistisuuteen? 

Edelleen on kysyttävä, että olisiko oikeus katsonut puukotuksen yhtä pitkän tuomion arvoiseksi, mikäli uhri olisi ollut jonkin oikeistopuolueen kunnanvaltuutettu? Vai olisiko se katsonut hänen poliittisen kantansa jollain tavalla raskauttavaksi tai ainakin luottamusta vähentäväksi asiaksi? 

Siksi on kysyttävä myös, että mikäli nämä asiat - siis puukotuksen jälkeisessä tunnekuohussa lausutun tavallisen, mutta nyttemmin rasistiseksi leimatun, sanan käyttäminen tai uhrin puoluetausta - olisivat vaikuttaneet mahdolliseen oikeuden ratkaisuun tai rikoksesta annetun tuomion pituuteen, olisiko kansalaisten yhdenvertaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa toteutunut? Vai olisiko syntynyt tilanne, jossa - Orwellia mukaillakseni - kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö yhteiskuntaa uhkaavien tunnusten käyttö agitointitarkoituksiin kieltää?
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle
Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Tuhma, tyhmä ja hölmö

Olen aika usein ihmetellyt ihmisten tyhmyyttä. Yksi rajapyykki saavutettiin sitten tänään kun Yle uutisoi miehestä, joka oli kerskunut sosiaalisessa mediassa - ilmeisesti juovuspäissään - tappaneensa ihmisen huumevelkojen takia. 

Tämä kehuskelu johti poliisin mielenkiinnon heräämiseen ja niinhän siinä kävi, että mies pääsi oikeuden päätöksellä tutkintavankeuteen virkavallan selvitellessä hänen puheidensa todenperäisyyttä. Ruumista ei kuitenkaan löytynyt eikä muitakaan todisteita henkirikoksesta, mutta ase kuitenkin löytyi, joten tiedossa on siihen liittyen vielä uusi oikeuskäsittely, jonka aiheena on mahdollinen ampuma-aserikos. 

Tämä kaikki vain siksi, että kyseinen ilmeisen alhaisen älykkyysosamäärän omaava henkilö oli kerskunut näyttäkseen läheistensä parissa kovalta kundilta. Lopputuloksena lienee kuitenkin ollut leimautuminen jonkinasteiseksi reppanaksi. 

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että Wikipedian mukaan sana "tyhmä" on ollut aikanaan - ja vielä esimerkiksi Kalevalassa - synonyymi sanalle "tuhma". Toisin sanoen sanat "tuhma" ja "tyhmä" olivat siis saman sanan eri muotoja ennen kuin ne eriytettiin toisistaan. 

Kalevalainen viisaus osui kuitenkin yllä olevan tapauksen yhteydessä hienosti oikeaan, sillä tuhmuuden katsottiin kansanrunoudessa olevan myös tyhmyyttä. Eli ilkeät ja kurittomat (tuhmat) ajateltiin jollain tavoin hölmöiksi, ajattelemattomiksi tai vajavaisiksi (tyhmiksi).

Mikäpä sopisi paremmin tähän näkemykseen kuin yllä kuvaamani, jossa mies teki tuhmasti valehdellessaan sosiaalisessa mediassa ja pääsi sen seurauksena tyhmyyttään poliisin epäilysten alaiseksi ja tutkintavankeuteen. Ja päässee lisäksi vieläpä sakkojen maksajaksi. Hölmö mikä hölmö.

Päivän aiempi merkintä:
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliisi ei vaivautunut matalaotsaisten tappeluun
Isojen kaupunkien väestökehityksen korrelaatio työllisyys- ja työttömyyasteen muutokseen on korkea
Voiko tyhmyyteen kuolla?

Tappoyritys Nurmijärvellä

Nurmijärvi tunnetaan kahdesta asiasta. Se oli kansalliskirjaisija Aleksis Kiven kotikunta, jonne hän sijoitti myös Seitsemän veljeksen tapahtumat. Siellä toimi 1800-luvulla lisäksi Suomen ensimmäinen järjestäytynyt rikollisjengi, johon kuului yhtenä konnana mainitsemani kirjailijan isosetä. Kunnan tunnetuin kylä taas lienee Klaukkala, jonne löytää seuraamalla Valtatie kolmen reunalle asetettua uutta viittaa. 

Viime vuosina Nurmijärvi on tullut kuuluisaksi myös siitä, että sen seurakunta oli joutunut poistamaan rippikoululeiriltä pastorin epäasialliseksi koetun käytöksen vuoksi. Lisäksi se muistetaan - paitsi Matti Vanhasen hehkuttamana asuinkuntana - myös poikkeuksellisen positiivisesta suhtautumisestaan kehitysmaalaisiin pakolaisiin. 

* * *

Tänään huomasin sitten uutisen rikoksesta, josta Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi keskiviikkona 17-vuotiaan pojan kolmen vuoden vankeuteen tapon yrityksestä. Tämä oli lyönyt uhria kerran puukolla selkään ja yrittänyt lisäksi kahdesti yrittänyt tehdä saman muualle ylävartalon alueelle. Puukotus tapahtui päiväsaikaan julkisella paikalla puistossa Nurmijärvellä.

Puukottajan ja uhrin kertomukset erosivat oikeudessa toisistaan, mutta ensin mainitun versio oli ristiriidassa muun näytön kanssa ja siitä syystä ilmeisen valheellinen. Niinpä oikeus uskoi uhria, ja totesi että tappaminen jäi oikeuden mukaan yritykseksi vain siitä syystä, että uhri onnistui pakenemaan tilanteesta eikä puukolla lyönti vaurioittanut suuria verisuonia tai elintärkeitä sisäelimiä.

Minun tämän aamun aihevalintani kannalta oleellinen tieto tässä tapauksessa oli kuitenkin se, että pojan valheelliseksi todetun näkemyksen mukaan mies oli kieltäytynyt tulemasta hänen luokseen ja siinä yhteydessä solvannut häntä rasistisesti. Poika kertoi suuttuneensa tästä ja halunneensa siksi pelotella uhria. Puukotetun miehen mukaan pojan väite solvauksesta tuntui kuitenkin absurdilta, koska hänen arvomaailmaansa ei kuulu kenenkään syrjiminen.

Tällä rikoksella, sen tekijällä tai siitä annetulla tuomiolla ei tietenkään ole sen suurempaa yleistä merkitystä. Siitä huolimatta se täydensi omalta pieneltä osaltaan sitä kuvaa, joka ainakin itselleni on syntynyt Suomessa - ja Nurmijärvellä - harjoitetun maahanmuuttopolitiikan vaikutuksesta tavallisten suomalaisten elämään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenterveysongelmaisia 
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia
Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun

Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus

Maahanmuuttajien jakauma on peräti mielenkiintoinen. Lähes kiistatta positiivisen kokonaispanoksen maalle tuovia erityisasiantuntijoita on vain noin kahdeksan prosenttia. 

Matalapalkkaisia tulijoita on hiukan enemmän eli 18 prosenttia. Osa heistä tienaa itse rahansa, mutta suurin osa tarvitsee enemmän tai vähemmän yhteiskunnan tukea. 

Suurimpia ryhmiä ovat opiskelijat 29 prosentilla ja perheenyhdistämisen kautta tulleet 43 prosentilla. Ensin mainituista huomattava osa lähtee Suomesta tutkinnon suoritettuaan ja jälkimmäisten valtaenemmistö ei pysty elättämään itseään kuin korkeintaan pätkittäin.

 

* * *

Tätä taustaa vastaan  RKP:n Anders Adlercreutzin eilisen päivän kommentti oli aika mielenkiintoinen. Hänhän kertoi mielipiteensä, jonka mukaan "Suomen ongelma ei ole se, että meillä on liikaa maahanmuuttajia. Suomen ongelma ei ole se, että liian moni haluaa tulla tänne. Suomen ongelma ei ole se, että annamme terveydenhoitoa liian monelle. Tiedättekö mikä Suomen ongelma on? Suomen ongelma on se, että meillä on liikaa rasisteja."

Tarkasteltakoon tuon kommentin osuvuutta suhteessa tosiasioihin.

Ensimmäinen virke. On totta, että se on ongelmallista, ettei Suomi ole riittävästi koulutettuja ja yhteiskunnalle positiivisen kokonaishyödyn tuovia maahanmuuttajia. Toisaalta meillä on aivan liikaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka ovat taakka veronmaksajalle ja vaara yhteiskunnan turvallisuudelle. 

Tässä yhteydessä on aivan erityisen mielenkiintoista, että ruotsalainen poliisi on varoittanut näistä. Eikä tuota varoitusta ole kuunneltu Suomessa - ei ainakaan ennen kuin nykyisen hallituksen valtaannousua. 
Tuomio: enintään puolitotuus.

Toinen virke. On totta, ettei Suomi kiinnosta koulutettuja ja osaavia maahanmuuttajia, jotka pystyisivät antamaan positiivisen panoksen maan taloudelle. Samaan aikaan on kuitenkin varsin suuri ongelma, että Suomi kiinnostaa erittäin paljon sellaisia maahanmuuttajia, joita kiinnostavat vain tällä saatavat tulonsiirrot ja/tai rikollisen elämän tarjoamat mahdollisuudet. 
Tuomio: puolitotuus.

Kolmas virke. Kyllä minulla on sellainen käsitys, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on jonkinlaisessa kriisissä. Ainakin kaikkien hyvinvointialueiden talous Keski-Pohjanmaata lukuun ottamatta oli viime vuonna miinuksella.
Tuomio: muunneltua totuutta.

Neljäs virke. Tiedän.

Viides virke. Suomessa ei tutkimusten mukaan ole kovinkaan paljon rasisteja verrattuna muihin maihin. Ja hyvä niin.
Tuomio: muunneltua totuutta eli tosiasioiden vastainen väite.

Lopuksi on todettava, ettei ole hyvä, jos yhden hallituspuolueen puheenjohtaja puhuu muunneltua totuutta liittyen ongelmiin, joiden korjaamisesta on sovittu hallitusneuvotteluissa. Ja joita hallitus, jossa myös hän vaikuttaa ministerinä, on korjannut yksi kerrallaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa
Adlercreutz ehdotti työperäisen maahanmuuton vapauttamista
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta

Xi Jinpin ja Donald Trump sopivat yhteistyöstä rauhan viemiseksi Ukrainaan

Juuri julkaistun tiedon mukaan Kiinan presidentti Xi Jinpin on viime yönä Suomen aikaa ilmoittanut ryhtyvänsä avustamaan Donald Trumpia rauhan saamiseksi Ukrainaan. Asiasta sovittiin eilen Mar-a-Lagossa Floridassa.

Käytännössä sopimus tarkoittaa sotilaallisen avun antamista Ukrainassa taisteleville joukoille, jotta sitkeäksi osoittautuneen vihollisen vastarinta saataisiin talttumaan. Kiinalaisjoukkojen ensimmäisenä tavoitteena on vapauttaa Kursk ja sen jälkeen Donetskin ja Luhanskin alueet. 

Tätä varten Xi sanoi lähettävänsä Ukrainaan Kiinan kansanarmeijasta miljoonan miehen hyvin varustetun osaston. Se kuljetetaan Aasiasta Eurooppaan Siperian rataa pitkin järjestettävillä nonstop-vuoroilla, joiden takia Venäjän sisäinen liikenne keskeytyy pitkäksi aikaa. 

Presidentti Xi mainitsi Mar-a-Lagossa odottavansa, että ensimmäiset kiinalaisjoukot pääsevät rintamalle jo viikon kuluttua, jolloin ne aloittavat saman tien Kursk-operaation. Sieltä kiinalaisarmeija etenee jatkuvasti vahvistuen Ukrainan puolelle pohjoiskorealaisten ja venäläisten aseveljien tukemana. 

Lopullisena tavoitteena on Zelenskyin johtaman hallinnon vaihtaminen rauhanhallitukseen, jonka kanssa Putin voisi edetä niissä järjestelyissä, joita tarvitaan Ukrainan liittämiseen osaksi Venäjää. Kiinalaiset saavat kiitokseksi avustaan sadan vuoden yksinoikeuden kaakkoisen Siperian luonnonvaroihin, mikä takaa heille omavaraisuuden raaka-ainesta pitkälle tulevaisuuteen.

Yllä olevasta uutisesta kertovassa lehdistötilaisuudessa USA:n presidentti loisti kuin aurinko kertoessaan, että nyt tehty sopimus varmistaa rauhan saavuttamisen. Lisäksi hän ilmoitti matkustavansa piakkoin Norjaan tapaamaan kuningasta.

Tämän uutisen myötä toivotan teille - arvoisat lukijani - rattoisaa alkanutta huhtikuuta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus ottaa 5,5 miljardin lainan alkoholismisäätiön perustamiseksi
Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys
Neiti huhtikuu

 

  

Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Poliitikot ovat henkilöitä, jotka haluavat päättää yhteisönsä yhteisistä asioista. Toisin sanoen ihmisiä, joiden käsiin tavalliset ihmiset luottavat veroilla kerättyjen rahojensa hoitamisen. 

Loogisesti ajatelleen tämän voisi kuvitella tarkoittavan sitä, että tavallinen vaalikarja olisi hyvinkin tarkka siitä, että poliitikkoina menestyvät vain erittäin rehelliset ihmiset, jotka osaavat katsoa yhteistä etua. Tämä käsitys on kuitenkin jälleen kerran joutunut mielenkiintoiseen valoon. Enkä tarkoita pelkästään Kepua, joka tunnetusti pettää aina - jopa innokkaimmat kannattajansa. 

Aloitettakoon silti Keskustasta, jonka kansanedustaja sekä entinen pääministeri ja puhemies Matti Vanhanen esitti muutamia päiviä sitten väitteen, jonka mukaan eduskunnan nykyinen puhemies Jussi Halla-aho suosisi kyselytunnilla hallituspuolueita. Näin tehdessään Vanhanen ei tullut ajatelleeksi, että väitteen todenperäisyys on helppo tarkastaa. 

Näin teki kansanedustaja Sanna Antikainen (ps), joka pyysi eduskunnan tietopalvelusta tilastot puhemieskausien aikaisista puheenvuorojen jakautumisista. Niiden mukaan Halla-aho on siis antanut oppositiolle jopa suuremman osuuden puheenvuoroista kuin Vanhanen itse antoi ollessaan puhemiehenä. 

Näin ollen Vanhasen ristiretki eduskunnan puhemiestä vastaan päättyi nolosti ja paljasti hänen omat puheensa epärehellisiksi. Ja samalla nosti tikun nokkaan myös maamme - tunnetusti vasemmalle kallelleen olevat - poliittiset toimittajat, jotka eivät olleet vaivautuneet tarkastamaan asiaa ennen kuin toistivat Vanhasen niin sanottua muunneltua totuutta sisältäviä väitteitä.

Toinen tuore tapaus koskee Harry Harkimoa (liik), joka on asettunut Helsingin pormestariehdokkaaksi. Siis tehtävään, johon voi asettua vain helsinkiläinen. 

Nyt on kuitenkin paljastunut, että hänen Helsingin asuntonsa on ollut Bed & Breakfast -käytössä, joten hän itse ei ole siellä asunut, vaan mitä todennäköisimmin Sipoon suuressa omakotitalossaan. Tästä huolimatta pikkupuolueen johtaja väitti sosiaalisessa mediassa, että olisi "asunut stadissa lähes koko ikäni". 

Väite voi tietenkin pitää paikkansa, mutta koska hän on Ilta-Sanomien mukaan sanonut jo aiemmin, että on asunut koko elämänsä Sipoossa, on jompikumpi väite valheellinen. Ja Harkimo siten aivan yhtä epärehellinen kuin Vanhanenkin. Mutta katsoo silti olevansa äänestäjien luottamuksen arvoinen.

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä jatkuvasti nykyisen hallituksen julkisen talouden korjaustoimia (esimerkki ja toinen) vastustanut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman oli yrittäjien vaalitentissä murehtivinaan sitä, että "kyllähän tässä pitää ottaa huomioon julkisen talouden raamit. Jonkun pitää pitää huolta tästä, mitä tälle velkaantumiselle käy". 

Tai neljättä, sillä Vihreiden Fatim Diarra on ollut kovasti huolissaan ilmastonmuutoksesta. Tästä huolimatta hän on päättänyt puolisonsa kanssa ottaa vastaan lahjamatkan lentokoneella Taiwaniin. 

Tämä ei tietenkään ole hänen kohdallaan mitenkään erikoista, sillä kirjoitin vain puoli vuotta sitten myös hänen taksinkäytöstään, joka ei ole sen enempää hänen vihreiden puheidensa kuin terveytensäkään kannalta kestävää. Eikä jälkimmäinen seikka ole ollut jättämättä jälkiä hänen habitukseensakaan.

* * *

Esimerkit jääkööt tällä kertaa tähän, sillä jo edelle kirjoittamani tapaukset osoittavat poliitikkojemme olevan varsiin epärehellistä väkeä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi ihmeessä suomalaiset äänestäjät ovat valmiita jättämään yhteiseen käyttöön luovuttamansa verovarat - pitkälle yli 100 miljardia euroa - epärehellisten ihmisten hallittavaksi. 

Ovathan kaikki edellä käsittelemäni epärehelliset poliitikot tuttuja vähemmänkin politiikkaa seuraaville ihmisille ja jokainen edelle kirjaamani tapaus on luettavissa kaikkien ihmisten tavoitettavissa olevista medioista, jopa useammista. Lienee myös hyvin tiedossa, etteivät yllä käsitellyt poliitikot ole suinkaan ainoita kaltaisiaan, vaikka tulivatkin edellä nostetuksi esimerkeiksi. 

Minusta tähän olisi aika saada muutos tulevissa alue- ja kuntavaaleissa, eli äänestäjien tulisi pidättäytyä antamasta kannatustaan sellaisille poliitikoille, joka on jäänyt kiinni tahallisesta epärehellisyydestä - puhumattakaan heistä, joille on käynyt näin jo useampaankin kertaan. 

Samalla äänestäjien kannattaisi pidättäytyä äänestämästä samoja poliitikkoja sekä eduskuntaan, aluevaltuustoon että kunnanvaltuustoon. Eihän kukaan ehdi millään paneutua niissä kaikkiin päätettävänä oleviin asioihin, vaan toimii parhaimmillaankin ainakin osassa päätöksistä pelkkänä kumileimasimena. Pahimmillaan he eivät saavu edes paikalle ajaakseen äänestäjänsä toivomaa politiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Fatim Diarran vihreät arvot
Minkä peluri luonteelleen voi?

Kaksi pointtia presidentti Stubbin puheesta

Presidentti Alexander Stubb sanoi uudenvuodenpuheessaan monenlaisia asioita, joista kaikkia en aio käsitellä tässä. Sen sijaan nostan esille kaksi mielestäni tärkeää seikkaa.

Niistä ensimmäiseksi on hänen toteamuksensa siitä, että "en ole niinkään huolissani ulkoisesta turvallisuudestamme kuin taloustilanteestamme ja kansakuntamme sisäisestä kahtiajakautumisesta. Huoli henkilökohtaisesta työ- ja taloustilanteesta painaa nyt monia."

Tämä on tärkeä asia ja ollut hukassa koko hallituskauden. Erityisesti opposition edustajat ja kannattajat sekä lehdistö ovat pyrkineet kampittamaan maan hallitusta viimeisen puolentoista vuoden aikana monilla keksityillä väitteillä. Siis sellaisilla kuin negatiivisten merkitysten antamisella solmioiden kuvioille tai pelottelemalla sairaaloiden sulkemisella. 

Siksi toivon, että oppositio, sen kannattajat ja lehdistö ottaisivat presidentin puheen tosissaan ja rakentaisivat omat linjauksensa paasikivimäisesti tosiasiat tunnustaen, poliittisten vastustajien mustamaalauksesta luopuen sekä tahallisista väärinymmärryksistä pidättäytyen. Eli pyrkien rehellisesti luomaan edellytyksiä parempaan elämään jokaiselle, joka täällä asuu ja kantaa rehellisesti kortensa yhteisen hyvän puolesta.

Onhan selvää, että suomalaisten työ- ja taloustilanne paranevat vain siten, että valtiovalta toimii selkeästi ja loogisesti. Eikä poliittinen debatti ja päätöksenteko hötkyile sinne ja tänne aiheuttaen epävarmuutta talouskasvua ja työpaikkoja luovien sekä investointeja harkitsevien pienyrittäjien ja suuryritysten johtajien keskuudessa.

* * *

Toiseksi presidentti esitti toivomuksen siitä, "että maamme eduskuntapuolueet löytäisivät yhteisen sävelen kasvun luomiseksi. Jatkumon, jolla saisimme koko Suomen taas kestävän kasvun tielle. Olkaa rohkeita. Hakekaa kompromisseja."

Hän tuskin tarkoitti tällä kommentillaan sellaista, että hallitusvallan tulisi päätösten tekemisen sijaan hakea oppositiota miellyttäviä kompromisseja jokaiseen asiaan. Sen sijaan uskon hänen ajatelleen pikemminkin päinvastaisella tavalla. 

Siis siten, että kuhunkin asiakokonaisuuteen liittyvän politiikan tulisi lähtökohtaisesti perustua hallituksen linjauksiin, johon oppositio reagoisi - nykyisin asiassa kuin asiassa esille tulevan neliraajajarrutuksen sijaan - tekemällä hallituksen linjausten hengen mukaisia korjausehdotuksia havaitsemiensa epäkohtien osalta. 

Samalla hallituksen tulisi punnita opposition huomautuksia ennakkoluulottomasti ja olla valmis muokkaamaan päätösesityksiään niiden mukaisesti. Mutta vain mikäli tosiasiat tukevat opposition perusteita, eivätkä muutokset rikkoisi hallituksen politiikan peruslinjauksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta
Alexander Stubb, Suomen presidentti

Myyräntyötä Ylestä vai myyräntyötä Ylessä?

Ylen julkaisi jutun, jossa soinilaisten perussuomalaisten kansanedustaja Kimmo Kivelä (sin) väitti puolueen halla-aholaisen vähemmistön vaatineen häntä tekemään ennen vuonna 2017 tapahtunutta puolueen hajoamista myyräntyötä Yleisradiota vastaan ja sitä kautta nakertamaan ihmisten luottamusta medioihin.  Tämän mukaan "se oli ihan tällainen ohjelmallinen julistus, että perussuomalaisten pitää tehdä ulostuloillaan selväksi, mitä he ajattelevat Ylestä".

Juttu on sikäli kummallinen, ettei toimittaja kommentoi siinä sanaakaan Ylen linjasta tuona aikana. Siksi päätin virkistää muistiani ja katsoa, mitä olen itse kirjoittanut aiheesta ennen vuotta 2017.

* * *

Kesäkuussa 2013 kirjoitin Arto Luukkaisen (ps) ehdotuksesta, jonka mukaan Yle voisi tehdä ajankohtaisohjelman, jossa maahanmuuttajille esitettäisiin heidän tyttölapsiin suhtautumiseensa liittyviä kysymyksiä. Siis sellaisia kuin "hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee kristityn suomalaispojan kanssa ilman että poika kääntyy muslimiksi?"

Luukkaisen ehdotuksen pohjalta ehdotin samassa kirjoituksessa Ylelle ajankohtaisohjelmaa, johon kutsuttaisiin monipuolinen keskusteluryhmä pohtimaan samaa aihetta niin ikään kysymyslistan pohjalta. Kummankaan kaltaista ohjelmaa ei ole tietääkseni esitetty Ylellä vielä tänäkään päivänä, vaikka arvelin silloin, että "näistä aineksista saataisiin aivan erinomaista journalismia, josta saattaisi seurata ennennäkemätömän hienoa maahanmuuton arvokeskustelua".  

Helmikuussa 2015 kirjoitin siitä, kuinka Yle haastatteli Syyriaan lähtenyttä jihadistia salaten tämän oikean nimen. Näin siitä huolimatta, "etteivät länsimaiden toimet taisteluihin osallistumisen estämiseksi ole vaikuttaneet nimeksikään; ja uutisen tehdessään valtionmedia tulee mainostaneeksi jihadismia kaikille kuulolla oleville". 

Lokakuussa 2015 ihmettelin, kuinka Ylen silloisessa useiden kymmenien ihmisten maahanmuuttajaillassa "on kutsuttu salillinen maahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia ihmisiä. Sekä maahanmuuttajatoteemeja ja muodon vuoksi tai vain altavastaajiksi kaksi aiheeseen kriittisesti suhtautuvaa."

Huhtikuussa 2016 pohdin, että miksi Ylen toimitus käänsi Guardianista jutun suomeksi muuten varsin uskollisesti, mutta jätti kertomatta sen, että Belgiaan tuleville maahanmuuttajille allekirjoitettavaksi annettu julistus "kertoo tulijoilta vaadittavaan homojen oikeuksien sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon tunnustamista". Ihmetelin, että "eihän kyse vain ole siitä, että yleläiset epäilevät suomalaisilla olevan varsin hyvän käsityksen tietyistä kulttuureista tulevien henkilöiden suhtautumisesta homojen oikeuksiin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon".

Maaliskuussa 2017 hämmästelin Ylen uutista Ruotsin rajusti lisääntyneistä jengirikoksista tarjoten monenlaisia lukuja. Kummallista oli kuitenkin se, ettei Ylen "uutinen mainitse sanallakaan rikollisjengien etnisistä kytkennöistä eli maahanmuuttajataustoista. Ei, vaikka sen linkittämä Expressen-lehden uutinen kertoi yhden tapetun jengijohtajan nimenkin (Merhawi Aregai) ja julkaisi hänestä jopa Afrikkaan viittaavan valokuvan."

* * *

Näiden viime vuosikymmenellä tehtyjen muistiinpanojeni perusteella näyttää siltä, ettei Yleisradio tosiaankaan pystynyt tuolloin - ainakaan maahanmuuttokysymyksissä - neutraaliin uutisointiin. Sen sijaan sen toimitus syötti kaikelle kansalle omaa vihervasemmistolaista propagandaansa, joka on sittemmin osoittautunut suomalaisten harhaanjohtamiseksi ellei suorastaan etnisesti suomalaista vastaan suunnatuksi myyräntyöksi - yleläistä kielikuvaa käyttääkseni. 

Siten ei ole ihme, että jo tuolloin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan ongelmallisuuden erinomaisesti ymmärtäneet halla-aholaiset suhtautuivat yhtiön tosiasioita peittelevään journalismiin hyvinkin kriittisesti. Ja vaativat Yleä korvaamaan valheellisen uutisointinsa tosiasioihin perustuvalla journalismilla siinä kuitenkaan onnistumatta, kuten vaikkapa tämä syyskuinen tapaus osoitti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Ylen uutistoimituksen kehityshanke
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

USA:n politiikka on tunnettu vuosi vuodelta syvenevistä jakolinjoista eli puoluevihamielisyydestä republikaaneja ja demokraatteja kannattavien ihmisten välillä. Siksi siellä olisi paljon käyttöä toimille, jotka vähentäisivät epädemokraattisia asenteita ja eri puolueita kannattavien henkilöiden välistä vihamielisyyttä. 

Tuoreessa tutkimuksessa Jan G. Volkel ja hänen kollegansa valitsivat tutkijoista ja käytännön toimijoista koostuneen asiantuntijapaneelin kanssa 25 mahdollista keinoa vähentää ihmisten epädemokraattisia asenteita ja puoluevihamielisyyttä. Sen jälkeen he testasivat niiden vaikutuksia yli 30 000 vastaajan verkkokyselyllä, jossa oli kiintiöity demokraattien ja republikaanien kannattajat sekä keskeiset demografiset muuttujat.

Tulokset osoittivat, että peräti 23 keinoa vähensi puoluevihamielisyyttä. Lisäksi kuusi keinoa vähensi tukea epädemokraattisille käytännöille ja viisi puolueväkivallalle. Puoluevihamielisyyden vähentämiseksi tehokkaita olivat sellaiset keinot, jotka toivat esille sympatiaa herättäviä, mutta poliittisesti erilaisia henkilöitä tai korostivat ihmisten yhteisiä identiteettejä. 

Tehokkaita strategioita epädemokraattisten käytäntöjen tukemisen vähentämiseksi taas olivat sellaiset keinot, jotka korjasivat väärinkäsityksiä kilpailevan puolueen jäsenten näkemyksistä. Myös demokratian romahduksen riskin esille tuominen vähensi epädemokraattisten käytäntöjen tukea. 

Puolueväkivallan tukemisen vähentämiseksi tehokkaita keinoja olivat väärinkäsitysten korjaaminen toisen puolueen näkemyksistä ja poliittisten eliittien demokraattisille periaatteille antaman tuen esille tuominen. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että useat keinot vähensivät myös muita asenteita, jotka voivat olla ongelmallisia demokratian terveelle toiminnalle, kuten epädemokraattisille ehdokkaille annettua tukea, puolueiden välisen yhteistyön vastustusta, sosiaalista epäluottamusta, sosiaalista etäisyyttä ja politisoitujen faktojen puolueellista arviointia. 

Toisaalta jotkut epädemokraattiset asenteet - erityisesti tuki epädemokraattisille käytännöille ja puolueväkivallalle - eivät liittyneet suoraan puoluevihamielisyyteen. Siitä huolimatta juuri puoluevihamielisyyden vähentäminen olisi tärkeää, koska se on yhteydessä polarisaatioon ja amerikkalaisten halukkuuteen tukea epädemokraattisia ehdokkaita.

* * *

Suomalainen poliittinen ilmasto on toki aivan erilainen kuin amerikkalainen, vaikka myös täkäläisessä yhteiskunnassa näkee jopa poliitikkojen joukossa yhä useammin samankaltaisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat USA:ssa. Siis sellaisia kuin kilpailevan puolueen edustajien sanojen vääristelyä ja tahallista väärinymmärrystä. Ja toki myös tavallinen kansa käyttää poliitikoista tai heidän puolueistaan usein luonnehdintoja, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua rakentavaksi demokraattiseksi keskusteluksi. 

Tästä huolimatta myös monien suomalaisessa yhteiskunnassa toimivien poliitikkojen - laidasta laitaan - olisi syytä käyttää hetki sen ajattelemiseen, että edistääkö heidän kielenkäyttönsä varmuudella demokratiaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Vai onko se pikemminkin yhteiskuntaa polarisoivaa ja sitä kautta viime kädessä suomalaisen yhteiskunnan toimintaa heikentävää?    

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuheesta
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vasemmistolaista retoriikkaa

Poliittinen värityskirja

Heinolalainen Harri Salonen (ps) haluaa poistaa lukion yhteiskuntaopin oppikirjasta kohdan, jossa kerrotaan Suomen eduskuntapuolueista. Hänen mukaansa kirjaan painetut puolueiden esittelyt ovat räikeällä tavalla poliittisesti latautuneita ja vinoutuneita.

Esimerkkeinä tällaisesta hän mainitsee seuraavat asiat: tasa-arvo on nimetty pelkästään vihervasemmistopuolueille tärkeäksi arvoksi, Perussuomalaiset on nimetty ainoaksi populistiseksi puolueeksi ja hyvinvointivaltion sanotaan olevan pitkälti sosiaalidemokraattien luomus. Vinoutuneiden eli virheellisten väitteiden listaa voi jatkaa lisäksi sillä, että Vihreät ovat vaikeasti vasemmisto-oikeisto -akseliin sijoitettava puolue. 

Mainituista asioita ensimmäinen kuuluisi kaikille  kirjassa esitellyille puolueille, sillä Suomessa ei yksikään puolue aja ihmisten välistä epätasa-arvoa. Toinen kohta eli populismi kuvaa tänä päivänä useita puolueita. 

Näin erityisesti edelliseen hallitukseen osallistuneita oppositiopuolueita, jotka moittivat nykyhallitusta monista asioista - kuten budjetin leikkausten kohdistamisesta - ilman, että tarjoavat selkeää vaihtoehtoa. Tai ilmoittavat poliittiseksi tavoitteekseen yksinkertaisesti hallituksen kaatamisen. 

Kolmas kohta on puhdasta lööperiä, koska kaikki suomalaiset puolueet kannattavat tänä päivänä hyvinvointivaltiota, jossa suuri osa palveluista on yhteiskunnan vastuulla. Puolueita erottavat vain keinot, kuinka se toteutetaan ja kuinka paljon se saa maksaa.

Neljäs, eli minun esille nostamani kohta, taas ei pidä paikkaansa, koska Vihreät on nykyisin - todennetusti - talouspolitiikaltaan vasemmistolainen ja arvopohjaltaan ääriliberaali puolue.

Edelle kirjoittamilla perusteilla on helppo yhtyä Harri Salosen kritiikkiin. Ja samalla ihmetellä syvästi kyseisen koulukirjan tekijöiden ilmiselviä poliittisia motiiveja, joiden tavoitteena näyttäisi olevan koululaisten aivopeseminen näkemään erityisesti poliittinen vihervasemmisto todellisuutta paremmassa valossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Raiskauslain muutos epäonnistui

Yleisradio kertoi tapauksesta, jossa mies oli ryhtynyt naisen kanssa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Se oli alkanut molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä, mutta daami oli kesken kaiken halunnut keskeyttää aikuisten leikin. Ja näin oli myös tapahtunut. 

Seuraavana päivänä nainen oli kuitenkin kertonut kaverilleen ja vielä muutaman päivän kuluttua myös seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitetun Seri-keskuksen väelle, että mies olisi ensin kuristanut häntä ja sen jälkeen vielä raiskannut. Siten hän sai kokonaisuuden vaikuttamaan vahvasti siltä, että kertomus pitäisi mitä todennäkäisimmin paikkansa, vaikka mies tietenkin kiistäisikin asian oikeudessa.

Ellei tapauksesta olisi ollut muuta tietoa, olisi oikeus joutunut tilanteeseen, jossa vastakkain olisivat olleet naisen tarina ja niitä vahvistavat kertomukset ulkopuolisille sekä miehen väite yhteisymmärryksestä illan aikana. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, vaan miehellä oli lisäksi älykellossaan äänitaltiointi lemmenpuuhien ajalta. Eikä siitä ilmennyt mitään naisen kertomusta tukevaa, joten mies vapautettiin syytteistä. 

Asiasta kertonut Ylen uutinen ei mainitse, tuliko naiselle oikeudessa seurauksia valehtelusta tai väärän syytöksen esittämisestä. Toivottavasti näin, mutta se ei ole tämän jutun pääasia. 

 

Tapaus nimittäin osoittaa erinomaisesti sen, kuinka heikossa tilanteessa syytön ihminen on silloin, kun häntä yritetään tarkoituksella lavastaa syylliseksi seksuaalirikoksesta. Ilman äänitallennetta syytteessä ollut mies olisi hyvinkin todennäköisesti voinut saada tuomion "todennäköisin syin" raiskauksesta tai ainakin jäänyt - oikeudenkäynnistä tietoisten ihmisten mielissä - ikuisesti leimatuksi rikoksesta mitä hän ei ollut tehnyt. Ja vaikkei edes kumpikaan näistä vaihtoehdoista olisi toteutunut, on hän joka tapauksessa joutunut kestämään äärimmäisen tunnemyrskyn, johon on sisältynyt myös ahdistusta ja epätoivoa.

Tästä syystä teidän, arvoisat lukijani, on syytä panna merkille tutkinnanjohtaja Jutta Antikaisen vastaus kysymykseen siitä, että mahdollistaako uusi raiskauslaki aiempaa helpommin tutkintapyynnön kiusallaan tekemisen toisesta henkilöstä poliisille: "kyllä se on mahdollista".

On tietenkin selvää, ettei oikeusvaltiossa saa olla lainsäädäntöä, jonka perusteella ihminen on helposti lavastettavissa syylliseksi vakavaan rikokseen. Ja siksi hallituksen ja eduskunnan tulisi mitä pikimmin ryhtyä toimiin vuoden 2023 alussa voimaan tulleen lain muuttamiseksi vastaamaan tarkoitustaan eli mahdollistamaan seksuaalirikollisten rankaisemisen ilman, että sitä voidaan käyttää helposti syyttömien ihmisten saattamiseen vaikeuksiin. 

Asia on vakava, sillä raiskauksen lavastamisyrityksiä tulee esille silloin tällöin (esimerkki ja toinen). Siitä huolimatta perättömien syytösten todellinen määrä on arvoitus, koska on mahdollista - ja nykyisen lainsäädännön perusteella jopa todennäköistä - että osa yrityksistä johtaa myös väärään tuomioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden kuukauden raiskauksia

Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Sarjaraiskaajan vapauttamisesta kokonaisena

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Merkillinen välikysymys

Ministeri Wille Rydman sai eilen luottamuslauseen eduskunnalta. Tämä oli odotettua, eikä siksi ansaitsisi tulla blogikirjoituksen aiheeksi. 

Päätin kuitenkin kirjata lyhyen huomion tämän prosessin omituisimmasta piirteestä. Eli välikysymyksen seuraavasta kohdasta. 

"Helsingin Sanomat uutisoi 19.6.2022 silloisen kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydmanin pitkään jatkuneesta epäasiallisesta ja ahdistavasta käytöksestä alaikäisiä ja nuoria naisia kohtaan. Artikkelissa useat naiset kertoivat Rydmanin lähennelleen heitä tavalla, jonka he olivat kokeneet ahdistavana heidän ollessaan alaikäisiä tai merkittävästi Rydmania nuorempia. Artikkelin perusteella Rydman hyödynsi poliittista asemaansa hankkiutuakseen tekemisiin nuorten naisten ja tyttöjen kanssa. Rydman on puolustautunut väittämällä artikkelissa haastateltujen naisten valehtelevan sekä jutun tehneiden toimittajien vääristelevän totuutta ja näin syyllistyneen kunnianloukkaukseen... Esitutkinnassa ei löytynyt tukea sille, että HS:n artikkelin tai siinä haastateltujen naisten sanomat asiat olisivat miltään olennaisilta osin valheellisia." 

Välikysymyksessä annettiin siten ymmärtää, että Rydman olisi tosiasiallisesti toiminut kuten naiset olivat HS:n jutun mukaan väittäneet. Ja kuitenkin Ylen haastatteleman oikeusoppineen, apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan "tällaista tulkintaa syyttäjän päätöksistä ei voi tehdä". 

Hyttinen kertoi lisäksi, että "lakiin lisättiin korotettu pykälä. Siinä todetaan, että jos negatiivinen arvostelu liittyy henkilön toimintaan politiikassa, silloin on korotettu kynnys [tiedotusvälineen] rikosvastuulle... Tämä syyttämättäjättämispäätös kertoo sen, että tämä ajatus on mennyt läpi oikeuskäytännössä".

Lisäksi Hyttinen kertoi, että "tästä voidaan tulkita niin, ettei syyttäjien mielestä HS:n jutussa esitetty ainakaan täysin perusteettomia ja valheellisia väitteitä Rydmanista". Muotoilu on sikäli mielenkiintoinen, että se lienee voimakkain mahdollinen tapa ilmaista näkemys HS:n jutun sisällön totuusarvosta sanomatta suoraan sen olleen puhdasta puppua, vaikka kaikilla lehdistömme päätoimittajilla ei olekaan kykyä ymmärtää tätä. 

Muistutan myös, että kokoomuslainen nuorisopoliitikko Binga Tupamäki (kok) on julkaissut sosiaalisessa mediassa oman näkemyksensä tapaukseen liittyvistä ihmissuhteista ja HS:n toimittajan journalistisesta käytöksestä. Kannattaa lukea koko viestiketju läpi. 

Tätä taustaa vastaan minusta on  peräti merkillistä, että eduskunnan oppositio lähti tekemään välikysymystä sellaisen lehtikirjoituksen perusteella, jonka totuusarvo on kyseenalainen. Eikä käsittänyt tätä edes eduskunnan Rydmanille antaman luottamuksen jälkeen. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa välikysymyksen allekirjoittaneiden puolueiden tai poliitikkojen arvostelukyvystä. 

Eikä heidän pyrkimyksestään pitäytyä tosiasioissa. Eikä etenkään kyvystä tehdä hyviä päätöksiä Suomen ja suomalaisten parhaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toverituomioistuin
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen