Kuuluuko natsitervehdys oikeuteen?

Helsingin sanomat kertoi, että Karjalan prikaatissa palveluksessa olevaa alikersanttia oli syytetty natsitervehdyksen tekemisestä. Kahden todistajan mukaan hän oli nostanut kätensä tunnettuun asentoon samaan aikaan, kun elokuvassa "Tuntematon sotilas" esiintyvä laulu "Erika" oli soinut. 

Asiaan käytettiin peräti kaksi oikeuden istuntoa, koska ensimmäisen aikana käräjäoikeus oli tehnyt virheen jättämällä määräämättä alikersantille avustajan. Toisessa istunnossa sellainen sitten oli, ja alikersantti vapautui syytteestä neljän henkilön todistaessa, ettei kyseessä ollut natsi- vaan tavallinen kättä heilauttamalla tapahtunut tervehdys.

Taustalla koko vyyhdissä oli lisäksi se, että syytetty oli esimiesasemassa huomauttanut rikosilmoituksen tehnyttä tykkimiestä korjaamaan asunsa oikeanlaiseksi. Niille, jotka eivät ole suorittaneet varusmiespalvelusta todettakoon, että tällaiset huomautukset ovat varuskunnissa varsin yleisiä - tai ainakin olivat omana aikanani. 

* * *

Syy, miksi kirjoitan asiasta ei kuitenkaan ole sotaväki ja sen käytännöt vaan tyrmistys siitä, miten muutenkin ruuhkautuneen oikeuslaitoksen  prosesseja käytetään Suomessa hyväksi. Terveessä yhteiskunnassa pitäisi ihmisten kyetä käyttämään järkeään ja ymmärtää, ettei natsitervehdys tai sen tekemättä jättäminen - puhumattakaan normaaliin varusmiespalvelukseen liittyvän käskyn aiheuttamasta suuttumuksesta - ole sellainen asia, jota varten yhteiskunta ylläpitää kallista oikeusjärjestelmää. 

Ja siksi sopii toivoa, ettei tämän kaltaisia oikeudenkäyntejä - vieläpä kahdesti - käytäisi suomalaisissa lakituvissa kovin usein, vaan ne jätettäisiin rauhaan, jotta rikoksiin ja vakavampiin ristiriitoihin liittyvät oikeudenkäynnit saataisiin ratkaistuksi mahdollisimman nopealla aikataululla.

* * *

Toinen syy, miksi päätin nostaa tämän tapauksen esille liittyy siihen, ettei alikersantista tai varusmiehestä annettu uutisessa sen tarkempia tietoja. Oliko taustalla esimerkiksi ensin mainitun alaiseensa kohdistamasta simputuksesta - mitä siis aiheellinen huomautus asun korjaamisesta ei ole - tai tykkimiehen kelvottomasta asenteesta käskyjä kohtaan. 

Tietoa ei annettu myöskään henkilöiden taustoista. Olivatko molemmat henkilöt etnisesti suomalaisia miehiä, vai liittyikö tapaukseen esimerkiksi ennakkoluuloja, rasismia tai sukupuolista syrjintää. Näin siksi, että suuttumus pelkästä asun korjaamisesta vaikuttaa sellaisenaan vaikeasti uskottavalta syyltä lähteä käymään oikeutta. 

Tämä olisi ollut tärkeää siksi, että jos tapaukseen olisi liittynyt mainitsemiani suurempia ongelmia, olisi kyseessä lähtökohtaisesti asiasta, jollainen heijastuu vakavalla tavalla maamme puolustusvoimien toimintaan sotatilanteessa. Ja olisi siksi korjattava päättäväisesti ja yksiselitteisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
Natsittelevat tutkijatohtorit ilman ymmärrystä

Natsittelevat tutkijatohtorit ilman ymmärrystä

Tutkimus on yksi nykyaikaisen hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareista. Siis systemaattinen pyrkimys selvittää mitä erilaisimmista asioista niiden todellinen laita, sekä sen hyödyntäminen helpottamaan käytännön elämää.

Tutkimuksesta ja sitä harjoittaneista tutkijoista saamme kiittää mitä moninaisimpia asioita aina elämämme pituuden moninkertaistumisesta ja ruuan riittävyydestä arkipäiväämme helpottaviin koneisiin ja laitteisiin. Toki tutkimusta on hyödynnetty myös sotilasteknologiassa sillä seurauksella, että nykyisillä aseilla voidaan tehdä sellaista tuhoa, josta jatkuvaa sotaa käyneen suurvalta-Ruotsin sotapäälliköt eivät osanneet edes uneksia. 

Tutkijan työssä on ensiarvoisen tärkeää osata erottaa toisistaan omat mielipiteet ja faktat. Se tapahtuu kontrolloitujen koejärjestelyiden kautta. Tämä tarkoittaa, että jos tutkimme lisäaineen vaikutusta hilavitkuttimen tehoon, suoritamme kyseisellä laitteella useita koemittauksia, joista yksi osa on tehty lisäaineen kanssa ja toinen ilman sitä. Lisäaineen todellinen vaikutus voidaan todeta näiden kahden koesarjan välisenä erona sekä todennäköisyyslaskentaan perustuvalla tarkastelulla, joka osoittaa olisiko kokeissa nähty ero voinut syntyä sattumalta.

Luonnontieteissä ja monissa ihmistieteissäkin edelle kirjoittamani kaltaiset järjestelyt ovat arkipäivää. Ja yleensä opettavat tutkimusta tekeville idealistisille nuorille realismia ja nöyryyttä tosiasioiden äärellä. Tosin on tieteitä, joissa edellä kuvattu lähestymistapa on vaikeaa - yksi selkeimmistä esimerkeistä on historian tutkimus, jossa kontrolloitujen koejärjestelyiden tekeminen ei yleensä ole mahdollista.

* * *

Tänä aamuna törmäsin tapaukseen, jonka perusteella kaikki kansakuntamme tutkijat eivät ole sisäistäneen tutkimuksen etiikkaa. Tarkoitan uutista, jonka mukaan itseään rasisminvastaiseksi kutsuva tutkijaverkosto on julkaissut raportin, jossa Parolan panssarimuseota syytetään militaristisesta fetisismistä ja epäinhimillistämisestä.

Raportin kirjoittaneet tutkijatohtorit Vadim Romashov ja Karim Maïche esittävät siinä kysymyksen, että haluavatko suomalaiset oikeasti irtautua natsisymboliikasta. Sen on ilmeisesti innoittanut museon seinällä oleva tieto, että Suomen sininen svastika ei liity natsismiin, vaan se on tuhansia vuosia vanha tunnus, jonka Suomi otti käyttöön vuonna 1918.

Romanshov ja Maïche olisivat toki voineet selvittää sen, että hakaristi tuli Suomen puolustusvoimien käyttöön, koska se oli maalleemme ensimmäisen sotilaslentokoneen lahjoittaneen kreivi Eric von Rosenin onnenmerkki, joka otettiin käyttöön hänen kunniakseen. Eikä sillä siitä syystä ole todellakaan mitään tekemistä natsismin kanssa - mitä ei vuonna 1918 ollut edes olemassa.

Myöhemmin svastikan käyttöä laajennettiin myös suomalaisten panssariajoneuvojen tunnukseksi, joten myöskään se ei liity millään tavalla natseihin. Ja miksi olisikaan, sillä eihän natsismilla ollut juuri minkäänlaista merkitystä edes oikeistoradikaalin Lapuan liikkeen parissa. 

Tartuin aiheeseen koska minua surettaa, että tutkijankoulutuksen saaneet tutkijat - sitähän tutkijatohtori tarkoittaa - eivät ole oppineet edes sen vertaa nöyryyttä ja tosiasioita, että olisivat ymmärtäneet selvittää faktat kritisoimastaan aiheesta ennen kuin lähtevät levittämään oman mielikuvituksensa tuotteita. Nyt he sen sijaan vain nolasivat itsensä ja omat tutkijayhteisönsä. 

* * *

Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että näiden kahden tutkijatohtorin ilmiselvänä motiivina näyttää olleen toimiminen venäläisten asianajajina Suomessa. Tähän viittaa se, että asiasta kertoneen uutisen mukaan heidän kirjoituksessaan väitetään, että "panssarimuseon katsotaan rakentavan viholliskuvaa Neuvostoliittoon". 

Samoin tutkijatohtorit tuomitsevat jyrkästi näyttelyn "Taisteleva Ukraina – Venäjän virhearvio". He katsovat sen "päivittävän päähallin" viholliskuvan, koska siinä "tehdään jo täysin selväksi, kuka on Suomen vihollinen tänään". 

Museon johtajan mukaan museossa tuodaan esille vain totuus, mikä tietenkin on jo lähtökohtaisesti museon tehtävä. Ja joka toivottavasti opastaa nykyisiä ja tulevia sukupolvia - myös Itä-Suomen ja Tampereen yliopiston tutkijatohtoreita - välttämään menneisyyden virheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professori Jussi P. Laine vaati laaja-alaisempaa turvallisuuskäsitystä
Tampereen yliopiston suunnalta tuli yllättävä kannanotto
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Eilisen päivän puheenaihe lienee ollut Bildin juttu SDP:n tuoreesta puheenjohtajasta Antti "natsi" Lindtmanista ja hänen puoluesihteeristään Mikkel "kissanrääkkääjä" Näkkäläjärvestä. Siitä siinnyt keskustelu meni sosiaalisessa mediassa paikka paikoin vieläkin mauttomammaksi kuin kesäiset perussuomalaisten poliitikkojen menneisyyden kaivelut - ehkä osin siksi, että maamme varsinainen valtamedia näytti haluttomalta repimään tästä asiasta suuria otsikoita.

Omalta osaltani totean, että molemmilla mainituilla on omat taustansa - johon Näkkäläjärven osalta kuuluu rikollinen historia ja siitä kärsitty rangaistus, mutta Lindtmanilla ilmeisesti vain nuoren miehen kaljapäinen pelleily. Molemmat tapaukset nousivat nyt julkisuuteen ilmeisesti ennen kaikkea siksi, että poliittinen media ryhtyi kuluneena kesänä kaivelemaan - ja vääristelemään - inhoamansa hallituspuolueen jäsenien menneisyyttä. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on aiemminkin ollut jopa ministereinä henkilöitä, jotka ovat tehneet paljonkin, ja jopa raskaampia, rikoksia kuin nyt puheena olevat henkilöt. Esimerkiksi Jan Vapaavuori (kok) on tuomittu aikanaan pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuopumuksesta kun taas Väinö Leskinen (sd) istui kahteen kertaan vankeudessa rattijuoppouden takia. 

Oma toiveeni tässä tilanteessa on, että Suomessa siirryttäisiin pois menneiden kaiveluista todeten, että meillä jokaisella on historiamme. Monilla siihen sisältyy enemmän ja joillain vähemmän tyhmyyksiä - ja jotkut ovat jääneet virheistään kiinni, kun taas toiset eivät. 

Tässä tilanteessa kaikkien olisi hyväksyttävä, että demokratiassa jokainen nauttii aina äänestäjiensä antamasta mandaatista ja tämän pitäisi riittää politiikassa. Niin Rydmanin, Junnilan ja Purran kuin Lindtmaninkin tapauksessa. Tosin Näkkäläjärven osalta luottamus on saatu vain demareidenpuolue-eliitiltä ja -väeltä, mutta sekin riittää hänen nykyiseen asemaansa. 

Tässä samassa yhteydessä voisi myös lehdistö tehdä ryhtiliikkeen pitäytymällä jatkossa tosiasioiden tasapuolisessa raportoinnissa. Ja antamalla johtopäätösten tekemisen sekä poliitikkojen tuomitsemisen vaaleissa äänestävälle kansalle, jolle valta demokraattisessa Suomessa viime kädessä kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila

Rydmanin olisi tehtävä tutkintapyyntö HS:n ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajista

Perussuomalaisiin siirtynyt Wille Rydman joutui ilmeisen valheellisen kirjoituksen takia ikävällä tavalla parrasvaloihin - ja teki jutun julkaisseesta Helsingin sanomista tutkintapyynnön. Sitä ei ole vielä ratkaistu, mutta Ilkka-Pohjalainen julkaisi sen innoittamana kuitenkin kolumnin, jossa se - Rydmanin Twitterissä julkaiseman viestin mukaan - "väitti minun ´lehtitietojen mukaan´ lähetelleen alaikäisille epäasiallisia viestejä. Väite oli kaksinkertaisesti väärä: en ole lähettänyt eikä sellaista ole edes lehdissä väitetty. Ei edes HS:n lokajutussa."

Niinpä Rydman viestitti Twitterissä tekevänsä poliisille tutkintapyynnön myös Ilkka-Pohjalaisen jutusta, koska lehden päätoimittaja oli kieltäytynyt oikaisemasta virhettä. Tähän tarttui sitten myös HS:n päätoimittaja Esa Mäkinen. 

Hän herjasi Rydmania viestissään sanomalla, että "kansanedustaja Wille Rydman uhkailee poliisilla toimittajaa, joka moittii kolumnissa Rydmania asiattomasta käytöksestä. Tämä on yritys vaientaa julkista keskustelua."

Ja sen jälkeen Mäkinen vielä linkitti viestiinsä jo virheelliseksi todetun lehtensä kirjoituksen. Siihen tarttui mm. Eija-Riitta Korhola (kok), joka kysyi, että "mistä lähtien vääristä tiedoista huomauttaminen on yritys vaientaa julkista keskustelua". 

Totean edellä kirjoittamani perusteella, että Esa Mäkisen olisi syytä tutustua journalistin ohjeisiin. Niissä todetaan muun muassa seuraavat asiat, joita kaikkia HS:n alkuperäinen kirjoitus rikkoi. 

1. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
2. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
3. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
4. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Mielenkiintoista kyllä, julkisen sanan neuvosto ei ole ottanut kyseistä kirjoitusta tarkastellakseen, eikä ole huomauttanut sen kirjoittanutta toimittajaa. Eikä se ole tehnyt mitään myöskään kyseisestä kirjoituksesta innoituksensa saaneen Ilkka-Pohjalaisen jutun perusteella. JSN on siten jälleen kerran osoittanut, ettei se ole vakavasti otettava sananvapauden rajojen vartija.

Nähtäväksi siis jää, kuinka tapaus etenee. Itse suosittelen Rydmanille tutkintapyynnön tekemistä myös Ilkka-Pohjalaisen jutusta ja ehkäpä sellainen olisi syytä tehdä myös Esa Mäkisen Twitter-viestistä. 

Näin siksi, että molemmissa on pyritty mustamaalaamaan Rydmania ilmeisen virheellisiksi osoittautuneita väitteitä kierrättämällä ja mukailemalla, ja kummankin ilmiselvänä pyrkimyksenä on ollut sabotoida tämän poliittista uraa Natsi-Saksan Joseph Göbbelsiltä periytyvän argumentointivirheen perusteella: "kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi":

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terästehdas, hömötiainen ja Rydman
Minne vie Wille Rydmanin tie?
Wille Rydman, Helsingin sanomat ja vaimon hakkaaminen

Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen

EU on hyväksynyt mm. metsiä koskevan kestävän rahoituksen ilmastoluokittelun, jota jopa Suomen punavihreä hallitus (vaikkakaan ei äärimmäinen vihervasemmisto) vastusti - samoin kuin EU:n toinen suuri metsätalousmaa Ruotsi. Voidaan tietenkin kysyä, millä viisaudella metsätalouden osalta vähäiset maat ajoivat läpi luokittelun, jota asianosaiset demokraattiset valtiot eivät halunneet? 

Asia häiritsi suomalaista metsäteollisuusyrityksiä jopa niin paljon, että ne julkaisivat englanninkielisen tiedotteen, jonka mukaan hyväksytty taksonomia luo kyllä byrokratiaa, mutta ei tuo oleellisia ilmastohyötyjä. Varsin rankkaa tekstiä.

Vielä rankemmaksi pani UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos. Hänen mukaansa "se perustuu väärinymmärrykseen. Suomalainen metsäteollisuus on sekä erittäin kestävällä pohjalla että itse asiassa rakentaa paljon tehokkaampia hiilinieluja kuin se tapa, jolla metsää hoidetaan tuolla Keski-Euroopassa."

* * *

Sivumennen sanoen Wahlroos totesi samassa yhteydessä eilen käsittelemääni aihetta sivuten seuraavasti: "luokanopettaja oli opettanut heidät laulamaan jonkun tällaisen lähes taistelulaulun omaisen ilmastonmuutosta vastustavan laulun, niin kyllä siinä ihan aitoa kunnon taistolaisperinnettä vietiin taas eteenpäin – en tarkoita spesifisti samassa asiassa, vaan että nuoria ja lapsia, joilla ei ole minkäänlaista edellytystä faktapohjaisesti tiedostaa tai ymmärtää, minkä kanssa ollaan tekemisissä, niin heille opetetaan joku laulu tai runo tai jotain muuta jonka he sitten esittävät – se on aina minua hyvin pitkään ainakin pelottanut, siinä on sellaista Hitler Jugendin tunnelmaa."

Tästäkös ilmasto- ja luontoväki pillastui. Esimerkiksi Twitterissä eräs luontotiedon alkutuottajaksi esittäytynyt henkilö kimpaantui kirjoittelemaan, että "Ei jumalauta nyt. Nuorten ilmastotoiminta vertautuu natsismiin?... Tämmöistä elävää stereotypiaa narsistisesta käppäukkoilusta olisi mahdoton edes parodioida mitenkään." 

Itse asiasta eli Suomen taloustilanteesta Wahlroos totesi samassa yhteydessä varsin realistisesti, että "talous ei kasva ja Suomeen ei investoida". Niinpä hän toivoi muutoksia mm. työnteon kannustavuuteen sekä siihen, että Suomen pitäisi olla myös sijoittajille houkutteleva maa.

Mitäpä tuohon lisäämään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus
Komission metsästrategia
EU ja Suomen metsävarat

Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen

Pääministeri Sanna Marin (sd) viesti sosiaalisessa mediassa viikonlopun aikana vanhemmalle väestölle virkkeellä "hei, boom-boom-boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin". Hänen mukaansa viesti "ei siis ollut kuitti ikäpolville, vaan sille että kaikesta nykyisin niin herkästi loukkaannutaan". Toisin sanoen Marin viittasi siihen arvosteluun, johon hänen vapaa-aikansa viettäminen on johtanut.   

Onhan se uskottava, kun pääministeri kerran näin sanoo. Ja motivaatioksi on ymmärrettävä, että hän on nuoremman sukupolven edustaja, 35-vuotias perheenäiti, minkä hän haluaa näkyvän työssään ja muussa elämässään.

Nuoruutta pidetään usein huolettomana ja iloisena aikana, jolloin tulevaisuudesta ei juuri huolehdita, kunhan jokapäiväisessä elämässä on hauskaa. Ennen vanhaan huoleton nuoruus alkoi 35-vuotiaana olla jo kaukaista aikaa, mutta nykyinen hyvinvointivaltio mahdollistaa sen jatkumisen pitkälle aikuisuuteen. Pääministerin todistuksen mukaan siis jopa 35-vuotiaaksi asti. 

Siksi on kysyttävä, että johtuuko pääministerin huolettomuus jo kansalaistenkin suuren enemmistön murheeksi nousseen Suomen velkaantumisen suhteen hänen huolettomasta tavastaan tehdä työtä ja halustaan elää edelleen nuoruutta. Ja onko hän siten oikea - ja vastuullinen - ihminen johtamaan Suomea tilanteessa, jossa jo luottoluokittajatkin uhkailevat maatamme julkisen velanhoidon kustannusten nousulla? 

* * *

Pidin kyllä siitä, että pääministeri nosti esille ihmisten liian herkän loukkaantumisen. Pahimmillaanhan se näkyy känselöintikulttuurin nousuna eli ihmisten elämän vaikeuttamiseen tähtäävän toiminnan lisääntymisenä, mikäli näillä on sellaisia mielipiteitä, jotka poikkeavat omista.

Yksi känseleitä mahdollisesti innoittava tapaus saattaa olla tavaratalo Kärkkäisen omistajan Juha Kärkkäisen tuore viesti, jossa hän väitti presidentti Sauli Niinistöä "new world order" kätyriksi - siis maailmaa muka ohjaavan salaliiton palvelijaksi - ja kiisti samalla holokaustin historiallisena tosiasiana.

Hän on aiemminkin viestitellyt kaikenlaisia mielipiteitään ja saanut niillä vihervasemmiston vaatimaan ihmisiltä tavaratalo Kärkkäisen boikotoimista. Siis sen omistajan känselöintiä mielipiteiden takia.

Mikäli nyt nähty Juha Kärkkäisen sosiaalisen median viesti johtaa jälleen känselöintivaatimusten nousuun, toivon pääministerin ottavan sosiaalisessa mediassa - tämän kirjoituksen alussa referoimieni - näkemystensä mukaisesti kantaa ihmisten liian herkkään loukkaantumiseen. Ja samalla puolustamaan sananvapautta tuomitsemalla kaikenlaiset laillisten mielipiteiden takia ihmisten elämän ja toimeentulon tuhoamiseen pyrkivät toimet.

Juha Kärkkäiselle totean ainoastaan, etten usko hänen salaliittoteorioihinsa enkä pidä hyvin tunnetuiden historiallisten tosiasioiden kieltämistä järkevänä. Mutta toki hänelläkin on oikeus mielipiteeseensä, aivan kuten myös minulla ja muilla ihmisillä on oikeus olla niistä eri mieltä ja ilmaista se. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?
SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy

Ihminen ei mielestäni ole kovin fiksu, mikäli hän tuntee vetoa Saksassa 1930- ja 1940-luvulla valtaa pitäneisiin natseihin. Mutta kuten tiedämme, eivät kaikki ihmiset ole fiksuja, ja myös Suomesta löytyy ihmisiä, jotka haluavat tuoda esille mieltymyksensä natsien ajatuksiin kantamalla heidän aikanaan käyttämiänsä tunnuksia. 

Näin tapahtui myös itsenäisyyspäivänä 2018, minkä seurauksena todellisuudentajunsa menettänyt Suomen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti nostaa oikeusprosessin lippuja kantaneita vastaan. Syytteen perusteena oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. 

Helsingin käräjäoikeus antoi eilen lipunkannosta vapauttavan tuomion, sillä sen - ja normaalin arkijärjen - mukaan pelkkä lippujen kantaminen ei uhkaa yhtäkään kansanryhmää. Lisäksi on syytä huomata, ettei hakaristilipun käyttämistä ole Suomessa kielletty, toisin kuin joissain muissa maissa, joten sen esitteleminen kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta laillisen sanavapauden piiriin. 

Ylen mukaan valtakunnansyyttäjä haluaa tässä vaiheessa tutustua oikeuden argumentteihin ja tekee vasta sen jälkeen päätöksen siitä, haluaako hän rasittaa korkeampia oikeuksia tällä asialla. Iltalehden uutisessa puolestaan kerrotaan hänen vievän asian varmasti hoviin.  

Sananvapauden kannalta selvän asian vieminen hovioikeuteen olisi luonnollisesti kestämätöntä - kuten oli jo nyt nähty farssi. Se saattaisi myös johtaa natsiaatteen kannattajien uhriutumiseen ja sitä kautta heidän kannatuksensa nousuun vähemmän fiksujen joukossa. Mutta tätä valtakunnansyyttäjä ei näytä ymmärtävän.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että valtakunnansyyttäjän toiminta tässä tapauksessa oli typeryydestään huolimatta johdonmukainen suhteessa hänen muuhun poliittisesti motivoituneeseen toimintaansa. Keskenhän on edelleen hänen kansainvälistäkin huomiota saanut ajojahtinsa kristillisten Päivi Räsästä vastaan ja muistamme myös hänen hyökkäyksensä kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) vastaan.

Toiviainen on syntynyt vuonna 1954. Siten hän täyttää tänä vuonna 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että valtakunnansyyttäjän eläkeikä lähestyy vääjäämättä. Hänen poistumisensa on viranhoidossa nähdyn perusteella sinänsä hyvä uutinen ja saattaa tervehdyttää syyttäjälaitoksen hänen aikanaan pahasti politisoitunutta toimintaa. 

Syyttäjälaitoksen ja koko suomalaisen oikeuskäytännön legitimiteetin kannalta olisikin tärkeää, että seuraava valtakunnansyyttäjä olisi poliittisesti neutraali ja ymmärtäisi perustaa toimintansa lainsäädäntöön maailmankatsomuksellisten seikkojen sijaan. Uskon, että myös nimitysasiassa päättäjänä toimiva tasavallan presidentti ymmärtää tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille

Hyödyllistä kommunismia

Viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa ja muuallakin maailmalla on vaikuttanut kaksi sellaista aatetta, joiden nimissä on tapettu erityisen paljon ihmisiä. Tarkoitan kansallissosialismia ja kommunismia. 

Kansallissosialismin uskottavuus kaatui Hitlerin kolmannen valtakunnan sortuessa, mutta kommunismin nimiin vannotaan monin paikoin edelleen. Eikä niiden ikeessä elävien ihmisten elämä ole helppoa, kuten Venezuelan ja Pohjois-Korean esimerkit osoittavat. 

Suomessa kommunismi näyttäisi edelleen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä aate, koska se on edustettuna jopa eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, että aatteen historia on synkkä, eikä sen varaan ole koskaan onnistuttu rakentamaan edes toimivaa yhteiskuntaa.

Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore tutkimusartikkeli, jonka mukaan kommunismista voi olla myös hyötyä. Kuuba on nimittäin saari, jonka maantieteelliset ja biologiset piirteet ovat sellaiset, että sen pitäisi olla täynnä vieraslajeja. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan tutkimuksen mukaan saarella on satoja vieraslajeja vähemmän kuin ympäröivien pienempien saarten perusteella voisi ennakoida. Eron taustalla on kommunistisen Kuuban sulkeutuneisuus, minkä seurauksena vieraslajit eivät ole pääseet leviämään sinne yhtä tehokkaasti kuin vapaammin eläville naapurisaarille. 

Näin ollen kuubalainen kommunismi on ollut paikallisen lajiston kannalta hyväksi. Toki aatteen ympäristöjalanjälki on monin muin paikoin ollut karmaisevaa - kuten Neuvostoliiton kaaduttua huomattiin. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Siitä huolimatta sijoitan Marxin, Engelsin tai Leninin nimiin vannovat ihmiset samaan koriin kansallissosialistien kanssa. Enkä syyttä, sillä suosivathan Kolmannen valtakunnan johtajat kasvissyöntiä, luomutuotantoa ja eläintensuojelua, joiden puolesta kiihkoileminen kuuluu myös suomalaisen nykyvasemmiston asialistoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?
Oravatarina

Halla-aho otti kantaa väitteisiin

Jussi Halla-aho (ps) otti kantaa entisiksi valtiomiehiksi kutsumiensa Jari Lindströmin ja Simon Elon väitteeseen, jonka mukaan hän olisi heti puheenjohtajaksi tultuaan suositellut Laura Huhtasaarta ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Halla-ahon mukaan "väite on helposti osoitettavissa valheeksi. Siitä on huomautettu tiedotusvälineille toistuvasti, mutta silti sitä kierrätetään. Tämä on hyvä osoitus todellisuuskäsityksen hajoamisesta ja polarisoitumisesta. Jos väite sopii haluttuun narratiiviin, se on totta, vaikkei olisi."

Todisteeksi väitteelleen hän tarjosi videon ensimmäisestä puheestaan puolueen puheenjohtajana. Siinä hän sanoi, ettei puheenjohtaja tee puoluetta, vaan jäsenistö. Ja näin tulee olemaan myös jatkossa. Huhtasaaresta hän ei mainitse sanaakaan. 

Halla-aho otti kantaa myös väitteisiin, joissa hänet yhdistetään natsien Thule-järjestöön. Väite tällaisesta yhteydestä sisältyy hänen mukaansa Lauri Nurmen tuoreeseen kirjaan - ja sen tarkoituksena on leimata perussuomalaiset natseiksi. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Halla-aho ei ole koskaan edes osallistunut kyseisen lukupiirin toimintaan. 

Kolmanneksi Halla-aho mainitsi Elon väitteen, jonka mukaan "Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä sisulaiset ovat puolueessa johdossa kaikilla sen tasoilla". Hänen mukaansa tämäkin on luikuria, sillä "pikaisella vilkaisulla puolueen tai eduskuntaryhmän johdossa tai puoluehallituksessa ei ole yhtäkään Sisun jäsentä".

Twitterissä Halla-aholta kysyttiin edelle , että miksei hän ole suostunut Nurmen pyyntöön yhteisestä julkisesta tapaamisesta, jos kerran tämän väitteet poikkeavat niin selvästi hänen omista näkemyksistään. Siihen Halla-aho vastasi ihmettelemällä, että miksi hänen pitäisi markkinoida Nurmen kirjaa.

Vastaukseksi Hallo-aho sai kommentin, jonka mukaan kyseessä ei ole kuka tahansa kirjailija, vaan mm. presidentti Niinistö on tavannut tämän. Siihen Halla-aho reagoi linkittämällä jutun, jonka otsikon mukaan "Presidentti Niinistö suositteli ammatinvaihtoa hänestä kriittisen kirjan tehneelle Lauri Nurmelle".

Itse jutussa käsiteltiin keskustelutilaisuutta, jossa presidenttiä pyydettiin kertomaan, mitä virheitä Nurmen hänestä tekemässä kirjassa on. Tämä vastasi toteamalla, että "niin, meillä on ymmärtääkseni vain 40 minuuttia aikaa". 

Tähän voinee todeta vain sen, että onneksi Nurmen lailla muunneltua totuutta levittämällä pahaa oloaan hoitavilla Elolla tai Lindströmillä ei ole senkään vertaa aikaa suomalaisen politiikan huipulla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aholle tehtiin ongelma faktoja valikoimalla
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
Simon Elo muunteli olkiukkoa

Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

Toimittaja Helena Petäistö valotti omaa poliittista ajatteluaan kirjoittamalla Maaseudun tulevaisuuteen Perussuomalaisista. Hänen mukaansa puolue on luonut itsestään kiiltokuvan, jonka takaa löytyy karu maailmankuva, josta puolueen kuntavaaliehdokkaita rekrytoiva kampanja vaikenee. 

Petäistön kirjoitus on suomalaisittain varsin harvinaista retoriikkaa, joten päätin tarjota teille, arvoisat lukijani, siitä muutaman makupalan. Olkaapa siis hyvät.

"Halla-ahon johtamissa joukoissa asetetaan koko nykyinen poliittinen systeemi kyseenalaiseksi eikä rasistisia ajatuksia enää pidetä loitolla... Populistipuolueesta on tullut äärioikeistopuolue, jonka ajatuksia kannattaisi ruotia nyt eikä sitten, kun se on myöhäistä."

"Olisi syytä lukea Lauri Nurmen ansiokas Halla-aho-kirja, jossa valotetaan persujohtajan liian vähälle huomiolle jääneitä blogikirjoituksia ja kytköksiä äärioikeistolaiseen Suomen Sisu -ryhmään ja sen ajatteluun. Siinäpä oikea SS-ryhmä, nimi on tuskin silkkaa sattumaa... Sen pohjana ollut Thule-seura otti nimensä suoraan saksalaisten Thule-seuralta,.. thulelaiset perustivat Saksan kansallissosialistisen työväenliikkeen, Hitlerin ponnahduslaudan tunnetuin seurauksin." 

"Nyt, kun loppiaisena nähtiin, miten Washingtonissa siirryttiin sanoista tekoihin ryntäämällä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, pitäisi meilläkin herätä aikojen muutokseen. Nettiaikana vaarat ovat aivan toista luokkaa. Sen koki nahoissaan myös entinen pääministeri Juha Sipilä eduskuntatalon edessä."

* * *

Aika harvoin meillä on valtalehdistössä nähty tällaisia väitteitä sisältäviä kirjoituksia. Ei ainakaan puolueista, joilla on kansan parissa viidenneksen kannatus. 

Ja jonka puheenjohtaja totesi vastikään, että "meillä on täysin legitiimejä tavoitteita, jotka ovat Suomen edun mukaisia ja me edistämme niitä ainoastaan laillisilla keinoilla. Ja joka samassa yhteydessä kertoi puolueensa yksiselitteisesti tuomitsevan kaikenlaisen väkivaltaisen radikalisaation.

Niinpä epäilenkin, että Petäistön vuodatus ja sen julkaiseminen juuri MTK:n äänenkannattajassa on vaalityötä Perussuomalaisia vastaan eli maaseudun vanhan valtapuolueen Keskustan puolesta. Onhan jokainen ääni, joka menee mille tahansa muulle puolueelle kuin Perussuomalaisille, pois näiden kannatuksesta. 

Tässä suhteessa vasemmiston aisankannattajaksi profiloitunut Keskusta on Tarja Halosen ystävänä tunnetulle Petäistölle ikään kuin pienempi paha. Mutta kuitenkin välttämätön, koska on selvää, että juuri se on ainoa puolue, joka vetoaa maaseudun asukkaiden parissa perussuomalaisia harkitseviin äänestäjiin - ainakaan heille ei kannata tarjota Vihreitä eikä oikein demareitakaan. Ja Vasemmistoliittokin on ajautunut elämästä vieraantuneeksi citypuolueeksi, joka on niin kaukana maaseudun realiteeteista kuin mahdollista.

Nähtäväksi jää kuinka MT:n ja Petäistön peliliike vaikuttaa maaseudun väestöön. Meneekö natsittelu heihin läpi vai kääntyykö koko yritys itseään vastaan. 

Perussuomalaiset puolestaan joutuvat kysymään, että pitäisikö Petäistön kirjoitukseen reagoida jollain tavalla, vai ainoastaan unohtaa se. Ensimmäistä vaihtoehtoa puoltaa kirjoituksen selkeä vihapuheluonne - joka voi avata portit laajemmallekin puolueen vastaiselle törkykampanjalle - ja jälkimmäistä puolestaan koko kirjoitelman ilmeinen absurdius, jonka voi toivoa aukeavan myös kaikille lukijoille. 

Meidän tavallisten ihmisten kannalta merkille pantavaa on joka tapauksessa se, että Petäistön ulostulo saattaa onnistuessaan johtaa suomalaisen politiikan muuttumiseen likaiseksi toiminnaksi, jossa likasankosyytökset ensin hätkähdyttävät, mutta toistuessaan kerta toisensa jälkeen muuttuvat ajan myötä vallitsevaksi käytännöksi. 

Mikäli näin käy, muuttuvat vaalikampanjat entistä enemmän vastustajien mustamaalaamiseksi ja mielikuvia luovaksi pintahötöksi sen sijaan, että ne keskittyisivät asiakeskeisesti tarjoamaan kansalaisille perusteltuja vaihtoehtoja siitä, kuinka maatamme tulisi hallita kulloisessakin tilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raikas tuulahdus suomalaisessa valtamediassa
"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

Demokratian ja sananvapauden puolesta

Kirjoitin eilen raikkaasta tuulahduksesta suomalaisessa lehdistössä. Sama jatkui eilen kun MTV3 julkaisi Vallilassa henkirikoksen tehneen 16-vuotiaan romanipojan etnisen taustan ja yhdisti tämän myös aiempaan puukotustapaukseen. Samalla maamme rehellisin valtamedia kertoi, että tämän kaksi kaveria olivat ulkomaalaistaustaisia.   

Yksikään valtamedia ei sen sijaan ole kertonut, että myös raiskauksen tehnyt turkulaismies oli ulkomaalaistaustainen. Tai ainakin hänen nimensä oli oululaisen raiskausringin paljastaneen Junes Lokan mukaan Taif Falih. 

Asia kuuluu meille veronmaksajille myös sikäli, että me maksoimme Falihin oikeudenkäyntikuluja yhteensä 2 200 eurolla. Ja joutunemme lopulta kuittaamaan myös hänen uhrille maksettavaksi määrätyt huomattavasti suuremmat korvaukset. 

* * *

Itävallan pääkaupungissa Wienissä on tapahtunut juutalaisen synagoogan lähellä terrori-isku, jossa on kuollut ainakin kolme ja loukkaantunut seitsemän ihmistä. Tavallista suuremman uhriluvun selittää se, että iskussa käytettiin konetuliaseita.  

Iskun tekijöistä ei ole tätä kirjoitettaessa kerrottu sen enempää, joten emme tiedä oliko kyseessä islamilla vai juutalaisvastaisista rotuopeistaan tunnetulla natsismilla motivoitu teko. Oli kyse kummasta tahansa, on Euroopan syytä seistä yhtenäisenä terroristeja vastaan puolustaen rauhanomaista demokratiaa ja sananvapautta. 

Tämä on tärkeää siksi, että riippumatta Wienin tapahtumien perimmäisestä motiivista, ovat juuri nämä länsimaisen elämäntavan keskiössä olevat arvot terroristien tähtäimessä. Eikä sitä voi hyväksyä yksikään, joka ymmärtää miltä näyttävät vaihtoehdot. 

Sikäli terrorismirintamalta on kuitenkin kuulunut myös jotain hyvää. Muslimiterroristien ärsyttämä Ranska on nimittäin tehnyt Malissa operaation jossa yli 50 Al-Qaidan terroristia on absurdien uskomustensa perusteella päässyt raiskaamaan paratiisiin 72 neitsyensä koskemattomuutta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, pystyykö Ranska tekemään mitään omalla maaperällään vaikuttavia terroristeja vastaan. Tai Saksa, missä yksi 600 kiihkeimmästä radikaalimuslimista oli tappanut miesparin homovihansa motivoimana. Islamisteja Saksassa lasketaan olevan 30 000.

Suomen sen sijaan tiedämme. Nykyinen hallitus jatkaa terrorismiriskiä kasvattavaa politiikkaa heti kun COVID-19-pandemian aiheuttama este tai ainakin hidaste poistuu. Siksi on tärkeää, että maamme vastuulliset poliittiset voimat saavat vaalivoiton ensin vuoden 2021 kunnallis- ja sen jälkeen vuoden 2023 eduskuntavaaleissa, jotta haitallinen kehitys saataisiin loppumaan Suomessa. 

JK kello 9:55. Wienissä iskun tekijät olivat islamisteja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alistuminen vai aggression sietäminen?
Heikki Aittokoski, Itävalta osoittaa demokratian voiman
Itävallassa toteutui kansan tahto

75-vuotta sitten kuolleen reppanan seuraajat

Yksi maailmanhistorian suurimmista kusipäistä teki itsemurhan tasan 75 vuotta sitten. Hän oli tällöin 56-vuotias tappion kärsinyt reppana, joka ei kestänyt katsoa totuutta silmiin, vaan päätti mieluummin päivänsä oman käden kautta.

Suomeen Adolf Hitlerin kansallissosialistinen ideologia ei oikein koskaan päässyt pesiytymään. Jo 1930-luvulla se oli meillä marginaalissa ja sosialismin äärimmäisistä haaroista vaikutusvaltaisin oli natsismin kanssa yhtä lailla veriset toimintatavat omaksunut venäläisjohtoinen kommunismi, jonka äärilaita oli sisällissodan jälkeen painettu maan alle. Toisaalta saman aatteen rauhanomaisempi versio vaikutti hallitusvallassa juuri ennen Hitlerin sytyttämää maailmanpaloa.

Innoituksen tähän kirjoitukseen sain kuitenkin pienestä uutisesta, jonka mukaan näyttäisi, että jopa omin käsin päivänsä päättäneellä saksalaisella reppanalla on seuraajia 2020-luvun Suomessa. Tähän viittaa se, että Haminassa on tehty tuhotöitä historiallisella juutalaisella hautausmaalla, jonne on myös piirretty hakaristin kuva.

Tekijöitä ei ole saatu kiinni, eikä se liene edes todennäköistä. Se on kuitenkin tässä tilanteessa toissijaista. Itse teko kertoo heistä riittävästi ja jonkinlaisena rangaistuksena voitaneen pitää pelkästään sitä ahdistusta ja sielunmaisemaa, joka heidän sisällään elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistunut kansallissosialisti
Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille
Puhdistus ja väkivallan uhka

Saksalainen dilemma

Saksassa Thüringenin osavaltiossa valittiin pääministeriksi Vapaan demokraattipuolueen (FDP) Thomas Kemmerich, joka kuitenkin erosi saman tien. Tämä johtui siitä, että hän oli saanut tukea Vaihtoehto Saksalle -puolueelta (AfD), jota muut merkittävät poliittiset tahot pitävät äärioikeistolaisena. Se on Saksassa historiallisista syistä vakava leima, jolla tarkoitetaan 1930-luvulla maassa valtaan noussutta kansallista sosialismia.

Minä en tiedä kovinkaan tarkasti mikä on AfD:n poliittinen linja. Mutta ottaen huomioon, että jopa liittokansleri Angela Merkel (CDU) on vaatinut osavaltioon uusia vaaleja Kemmerichin saaman "anteeksiantamattoman" tuen takia, jäin hetkeksi pohtimaan tapausta.

Taustaksi selvitin AfD:n saaman vaalituloksen ja hämmästyin. Se nimittäin sai osavaltion asukkailta peräti 23,4 prosentin kannatuksen. Toisin sanoen lähes joka neljäs osavaltion asukas kannatti tätä muiden mielestä äärioikeistolaista puoluetta. Samalla huomasin, että Saksissa sen kannatus oli vielä nelisen prosenttiyksikköä korkeampi.

Jäin ihmettelemään mitä tämä oikein tarkoittaa? Jos puolue kerran on äärioikeistolainen tai jopa kansallissosialistinen, niin voiko tosiaan olla, että noin suuri osa joidenkin Saksan osavaltioiden äänestäjistä kaipaa takaisin Hitlerin aikoja?

Tämä kuulostaa kyllä kovin uskomattomalta. Mutta jos näin on, olisi kenties hyvä jos Angela Merkel ja muut katsoisivat peiliin tai ainakin valtakautensa kätten jälkiä ja pyrkisivät rehellisesti tunnistamaan ja korjaamaan ne virheet, joiden seurauksena Thüringenin ja muiden korkean AfD:n kannatuksen osavaltioiden asukkaat ovat äänestäneen kuten ovat äänestäneet.

Entä jos kyse on sittenkin siitä, että Saksan muut merkittävät puolueet leimaavat AfD:n ja sitä äänestävän merkittävän osan kansastaan syyttä äärioikeistolaisiksi ja jopa Hitlerin seuraajiksi? Pitäisikö siitä olla enemmän vai vähemmän huolissaan kuin AfD:n mahdollisesta äärioikeistolaisuudesta? En tiedä, mutta avoimen demokratian periaatteita sellainen käytös ei ainakaan kunnioittaisi.

Kaiken kaikkiaan saksalaisilla on käsissään melkoinen dilemma. Täältä ulkoa päin nimittäin näyttää siltä, että joko maan hallitseva eliitti on epäonnistunut politiikassaan niin, että natsien perilliset ovat jälleen nousussa tai vaihtoehtoisesti he ovat leimaamassa suuren osan väestöstään syyttä suotta kansallissosialisteiksi. Kumpi vaihtoehto mahtaakaan olla pahempi - kas siinäpä vasta ongelma.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivaltaa Bremenissä
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä
Saksassa 20 prosenttia pakolaisista on töissä

Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille

Kirjailija Juha Itkonen kertoi Iltalehdelle toivottaneensa kovalla äänellä huutamalla helvettiin painumista ohitseen marssineille jo hakaristilippunsa menettäneille uusnatseille, jolloin hänen seitsenvuotias lapsensa oli säikähtänyt isänsä käytöstä. Iltalehti otsikoi tapauksesta kertovan uutisen siten, että siitä saattoi ymmärtää lapsen säikähtäneen natseja. Klikkijournalismia, mitäpä muuta.

Uutisen varsinaisesti mielenkiintoinen kohta oli kuitenkin se, kun Itkonen ihmetteli uutisen lopulla, että "mitä minun olisi pitänyt tehdä? Seistä siinä tyynen asiallisena niin kuin mitään erikoista ei olisi ollut meneillään? Ainakin pojat näkivät, ettei kaikkea tarvinnut eikä edes saanut suvaita."

En tiedä Itkosen poliittista aatemaailmaa, mutta hänen asenteensa on tyypillinen monille suomalaisille kulttuurivaikuttajille ja muille urbaaneille elitisteillemme, kuten punavihreässä kuplassa omia ajatuksiaan taannoin esiin tuonut Pirkko Saisio sai kokea. Tarkoitan sitä, ettei - Itkosen sanoin - kaikkea tarvitse eikä edes saa suvaita. "Kaikki" tarkoittaa tässä niitä, jotka eivät ajattele samoin.

Toki uusnatsit ovat vastenmielisiä otuksia. Historiasta ymmärtämättömiä ressukoita, jotka kuvittelevat saavuttavansa jotain hyvää kannattamalla aatetta, joka johti ihmisten vainoihin ja maailman suurimpaan sotaan. Siis vähän kuiin kommunistit, joiden aate johti niin ikään laajamittaisiin vainoihin sekä itseaiheutettuun nälänhätään.

Varsinaisia uusnatseja meillä on noin 60-70 kappaletta, joissa minun mielestäni on saman verran liikaa. Kommunistisia puolueita taas on kaksi ja niillä yhteensä 8 659 kannattajaa viime eduskuntavaaleissa; niitäkin on minun mielestäni saman verran liikaa.

Edellä kirjoittamastani huolimatta kannatan kaikille ihmisille sananvapautta. Ja siksi en huutele kummankaan mainitun äärilajin mielenosoittajille matkoja helvettiin tai muitakaan törkeyksiä, vaan annan heidän kulkea rauhassa nolaamassa itsensä oman aatteensa järjettömyyden takia.

Siihen heille antaa luvan yleisen suvaitsevaisuuden ja sananvapauden lisäksi myös Suomen perustuslaki. Sen 12 § mukaan "jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."

Mutta toki samaisen perustuslain mukaisesti myös kirjailija Itkosella oli oikeus huudella kirosanoja ja toivottaa ohimarssijoille joutumista helvettiin ja samalla pelästyttää pieni tyttärensä. Meidän muiden tehtäväksi jää vain sen arviointi, että miksi kirjailijan suvaitsematon käytös joutui lehtien palstoille. Ja mitä meidän pitäisi siitä ajatella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas
Väkivalta satoi maahanmuuttoklusterin kukkaroon
Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus

JK kello 7.58: Jutun kirjoitettuani avasin Helsingin Sanomat. Siellä silmiin pisti 97-vuotiaan sotaveteraanin kommentti, joka on syytä liittää tähän kirjoitukseen. Hänen mukaansa itsenäisyyspäivän "mielenosoittajat ovat elävä todiste siitä, että emme olleet turhaan rintamalla. Neuvosto-Venäjällä mielenosoittaminen olisi ollut aika paljon vaikeampaa." Olisi hienoa, mikäli kirjailija Itkonenkin huomaisi veteraanin kannanoton - ja ottaisi siitä opikseen.

Göteborgin murhapolttoyritys

Tämän päivän lehdet ovat kertoneet göteborgilaiseen synagogaan kohdistuneesta murhapolttoyrityksestä. Sytytysvälineinä yrityksen tehnyt 10-20-henkinen nuorukaisjoukkio käytti maamme talvisodasta tuttuja Molotovin coctaileja, mutta tuli ei onneksi päässyt leviämään.

Tapauksen seurauksena Ruotsin poliisi on saanut kiinni kolme epäiltyä, joiden olemuksesta ei ole haluttu kertoa mitään. Demokraatti-lehdessä kuitenkin kerrotaan, että yritys saattaisi olla seuraus Trumpin ilmoituksesta siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin.

Käytännössä juutalaisvihaa esiintyy vain uusnatsien ja muslimien keskuudessa. Trumpin ilmoituksella on merkitystä vain jälkimmäiselle ryhmälle. Siten lienee selvää, että mikäli Demokraatissa julkaistu spekulointi pitää paikkansa, olivat murhapolton yrityksestä vastuussa musliminuorukaiset.

Edelle kirjoittamani loogisen päättelyketjun lienee käynyt läpi monikin suomalainen ja ruotsalainen. Siksi olisi kaikkien etu, että Ruotsin poliisi julkaisisi tietonsa teosta vastuussa olevista. Erityisesti näin voitaisiin vähentää muslimeihin kohdistuvan vihan määrää - mutta toki ainoastaan siinä tapauksessa, ettei sille ole perusteita.

Myös muslimeihin pätee se, ettei koko yhteisö ole vastuussa yhteisöön kuuluvien jäsentensä rikollisista toimista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ryhmän jäseniin liittyvää poikkeuksellista rikollisuutta tulisi huomioida esimerkiksi yhteisöön kuuluvien ihmisten turvapaikkapäätöksissä.

Muslimit kohtaavat Suomessa ja Ruotsissa vihaa joukossaan yleisen seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden takia. Mikäli he haluavat vähentää sitä, olisi heidän edusmiestensä - imaamien ja muiden kansalaisjärjestöjen johtajien - syytä tuomita uskottavasti nyt puheena olevan murhapolttoyrityksen tekijät sekä heidän mahdollisten islaminuskoon perustuvien motiiviensa oikeutusväite, riippumatta siitä ketkä lopulta paljastuvat syyllisiksi. Sekä ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin jihadistisen vihapuheen kitkemiseksi joukostaan.

Lopuksi on todettava, ettei Yhdysvaltain Israelin-suurlähetystön siirtämispäätös ole kenellekään legitiimi syy kohdistaa murhapolttoa göteborgilaisiin juutalaisiin, vaan kyseessä on yksiselitteisesti rikos, josta vastuussa ovat vain ja ainoastaan tekijät. Siten vihjailu Trumpin syyllisyydestä on niin sanoakseni matalaotsaista roskajournalismia, ellei suorastaan vihapuhetta.

Logiikka tässä on täsmälleen sama kuin puhuttaessa naisten vaatetuksen merkityksestä raiskauksiin. Siksi se, joka syyllistää Trumpin Göteborgin tapahtumista, syyllistää loogisesti ottaen myös tavallisiin länsimaisiin vaatteisiin pukeutuneet seksuaalirikoksen uhrit raiskaajansa tekoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali
Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi
Muslimimaahanmuutto aiheuttaa dominoefektin Ranskassa ja Ruotsissa

Puhdistus ja väkivallan uhka

Itsenäisyyspäivänä poliisi otti mielenosoituksessa kiinni kaksi miestä. Heistä ensimmäinen oli mennyt paikalle häiritsemään tapahtumaa ja toinen oli tämän toiminnasta provosoitunut ruotsalainen mielenosoituksen osallistuja.

Miehet pantiin samaa tilaan ilman valvontaa: mielenosoittaja kädet sidottuna ja häirikkö nyrkit vapaana. Miesten jäätyä kahdestaan kävi jälkimmäinen sidotun kimppuun pahoinpidelläkseen hänet. Motiivina miehellä oli kosto tapaukseen, johon pahoinpideltävällä ei liene ollut minkäänlaista henkilökohtaista osuutta.

Tapauksen taustoista sen verran, että kyseessä oli mediatietojen mukaan uusnatsimielenosoitus ja pahoinpidelty pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen kuuluva ruotsalainen. Pidätykseen johtaneet tapahtumat provosoinut häirikkö oli puolestaan hyvin poliisin tiedossa ollut väkivaltainen suomalaisanarkisti.

On selvää, että poliisi epäonnistui tapauksen käsittelyssä täydellisesti. Ja siksi on erinomaista, että asia selvitetään kunnolla.

Tapaus osoitti myös, että äärimmäinen väkivalta on osa sekä uusnatsien että anarkistisen vasemmiston toimintaa. Tässä tapauksessa se ulottui jopa käsistään sidotun miehen pahoinpitelyyn, jonka poliisi toki keskeytti nopeasti ja käsillä olevan tiedon mukaan ennen kuin siitä pääsi syntymään puolustuskyvyttömälle uhrille pysyviä vammoja tai peräti kuolemaa.

* * *

Ääriliikkeiden väkivaltainen toiminta on taas tänään erittäin ajankohtaista. Rautatientorilla on turvapaikanhakijoiden mielenosoitus suomalaisen maahanmuuttopolitiikan muuttamiseksi sekä vastamielenosoitus, jonka osallistujat haluavat säilyttää politiikan nykyisellään tai jopa kiristää sitä.

Median mukaan suomalainen uusnatsijoukko on ilmoittanut lopettavansa maahanmuuttajien mielenosoituksen tänään. Millä keinoin se tapahtuisi ei ole tiedossani, mutta mikäli nämä "puhdistajat" saapuvat paikalle syntyy epäilemättä väkivallan uhka.

Vielä pahemmaksi tilanne muuttuu, mikäli myös anarkistiseen äärivasemmistoon kuuluvia henkilöitä saapuu paikalle ja poliisi epäonnistuu näiden ryhmien eristämisessä. Yhteenotosta saattaa tämän kirjoituksen alussa kuvattujen tapahtumien valossa muodostua pahimmillaan jopa ruumiita. Poliisin on siis syytä olla varuillaan, vaikka anarkistien mahdollisista suunnitelmista ei olekaan ollut tietoja julkisuudessa.

* * *

Hyvää tässä kaikessa on se, että mediatietojen mukaan molempien laillisten mielenosoitusten osallistujat ovat ilmoittaneet, etteivät kaipaa uusnatsistista puhdistajaporukkaa paikalle. Toivottavasti he suhtautuvat samoin mahdollisiin anarkisteihin ja jättävät reagoimatta miltä tahansa taholta tuleviin provokaatioihin riippumatta siitä kumpaan osapuoleen ne kohdistuvat.

Koko edelle kuvaamani tapahtumaketju ja sen jatkoskenaario ovat sellaisia, että ne olisivat tuntuneet täysin absurdilta vielä vuosituhannen vaihteessa. Mutta tähän nyt kuitenkin on tultu maassa nähdyn politiikan seurauksena. Olisiko sen arkkitehteinä toimineilla poliitikoilla - entinen presidentti Tarja Halonen etunenässä - syytä katsoa peiliin?

Tämän viikonlopun osalta täytyy toivoa, että poliisi onnistuu pitämään väkivaltaiset joukkiot erillään mielenosoittajista paremmin kuin itsenäisyyspäivänä. Ja että suomalainen poliittinen päätöksentekojärjestelmä kykenee jatkossa viemään kansakunnan kehityksen sellaiseen suuntaan, etteivät tapahtumat muutu vieläkin absurdimmiksi.

Mallia epäsuotuisasta kehityksestä voi hakea vaikkapa Pohjanlahden takaa, missä väkivalta on riistäytynyt lähes avoimen sodan asteelle. Suotuisan kehityksen mallia voisi puolestaan hakea esimerkiksi Eila Kännön aikaisista maahanmuuttolinjauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jesse Torniainen ja Otanmäen turvapaikanhakijat ovat saaneet tuomionsa
Miksi suomalainen media vaikenee?
Yleisradio nosti äärioikeiston parrasvaloihin, vai nostiko?