Mies puri koiraa ja iranilaiset amerikkalaisia

Ketään ei kiinnosta, mikäli koira puree miestä. Niinpä sellaisesta ei myöskään kirjoiteta tiedotusvälineissä, eikä ainakaan tehdä suuria otsikoita. 

Toisin on, jos mies puree koiraa. Se on odottamatonta ja siksi myös otsikoiksi kelpaavaa uutisvirtaa.

* * *

Tämä tuli mieleeni, kun käytännössä kaikki merkittävät suomalaismediat uutisoivat (Iltalehti, MTV3, Uutissuomalainen, Erkkomedia, Yleisradio) Iranin asevoimien onnistuneen tappamaan kaksi ja haavoittamaan neljää amerikkalaista sotilasta. Edellisen kerran Iran onnistui ottamaan hengen vihollisestaan viime maaliskuussa ja kaikkiaan se on käynnissä olevan sodan aikana saanut tapetuksi viisitoista amerikkalaissotilasta. 

Wikipedian mukaan iranilaiset olisivat samaan aikaan menettäneet 1 221 sotilastaan. Siten yhden amerikkalaissotilaan hinnaksi tulee noin 81 iranilaista. Eli yksi jenkki vastaa yli kahdeksaakymmentä persialaista muslimia.

Lukua voi verrata vaikkapa talvisotaan, jossa kuoli tai haavoittui noin viisi puna-armeijan taistelijaa jokaista suomalaisten menettämää sotilasta kohti. Tämä viittaa siihen, että amerikkalaiset ovat tänä vuonna iranilaisiin nähden noin 16 kertaa ylivoimaisempia kuin suomalaiset olivat talvisodassa suhteessa venäläisiin. 

* * *

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että jos suomalaisten viisinkertainen ylivoima riitti pysäyttämään puna-armeijan hyökkäyksen, niin riittääkö amerikkalaisten 16 kertaa talvisodan suomalaisia suurempi – eli kaikkiaan yli 80-kertainen – ylivoima vihollistaan vastaan kukistamaan iranilaiset. Juuri nyt ei näytä siltä, vaikka amerikkalaiset ovat toki aloittaneet tapahtuneen johdosta kostoiskut.

Sellaisilla ei kuitenkaan voiteta sotia, eikä nähtävästi kyetä edes kaatamaan hallituksia. Sellainen vaatisi maavoimien käyttämistä, mikä tarkoittaisi myös amerikkalaisten sotilastappioiden oleellista kasvua. 

Tähän ei liene valmis edes presidentti Donald Trump, sillä myös hän muistaa Afganistanin sodan, jossa kuoli 2 328 Yhdysvaltain sotilasta. Ja joka päättyi kotirintaman painostuksesta amerikkalaisten – ja heitä avustaneiden eurooppalaisten – tappioon. 

* * *

Edelle kirjoittaman perustella on todennäköistä, että Trumpin sota iranilaisia vastaan päättyy amerikkalaisten nöyryyttävään tappioon. Sen suurimpina kärsijöinä ovat tavalliset iranilaiset, jotka olivat toivoneet keskiaikaisia arvoja noudattavan hallintonsa kukistumista. Sekä tietenkin kaikki maailman ihmiset, jos ja kun Hormuzin salmesta tulee jatkossa iranilaisten kontrolloima kauppareitti, josta läpi pääsemiseen vaaditaan tullimaksu. 

Toinen merkittävä seuraus on se, että iranilaisten vastarinta osoitti amerikkalaisten sotilasmahdin olevan luultua vähäisempi. Tämä on asia, joka on varmuudella pantu merkille Beijingissä, jolla on omia intressejään Itä-Aasiassa. Ja siksi erityisesti Taiwanissa, mutta myös Japanissa, on syytä varautua kiinalaisen imperialismin nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin sota – salaliitto, epäily ja jälkikäteinen besserwisserismi
Kiinalainen juttu
Onko Donald Trump häviämässä Iranin islamisteille omaa tyhmyyttään?

Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Erityisoperaation henki ja ihme

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa. Kuten kaikki tiedämme, ei sen menestys ole ollut sellaista, kuin presidentti Vladimir Putin ja hänen kenraalinsa olisivat toivoneet. 

MTV3 julkaisi uutisen, jonka mukaan tiedustelupalvelu GCHQ:n on arvioinut lähes puolen miljoonan venäläissotilaan kuolleen Ukrainassa kuluneiden reilun neljän vuoden eli noin 50 kuukauden aikana. Tämä tarkoittaa venäläisten menettäneen keskimäärin lähes 9 800 sotilasta kuukaudessa. 

* * *

Suomessa muistetaan edelleen talvisodan ihme. Tuo sota kesti noin 3,5 kuukautta ja siksi on mielenkiintoista verrata venäläisten menetyksiä puna-armeijan kokemiin tappioihin talvella 1939-40. 

Wikipedia-sivuston lainaamien venäläislähteiden perusteella silloin kuoli tai katosi joko 126 875 tai 167 976 puna-armeijan sotilasta. Nämä luvut tarkoittavat noin 36 000 tai 48 000 kuollutta tai kadonnutta kuukautta kohden.

Tästä voidaan päätellä, että päättäväisesti puolustautuneet talvisodan suomalaiset olivat noin 3,6 tai 4,8 kertaa nykypäivän ukrainalaisia tehokkaampia taistelussaan Moskovasta johdettua hyökkäystä vastaan. Näin siitä huolimatta, että ukrainalaiset ovat nykyisessä Ukrainan sodassa listineet noin 2,5 kertaisen määrän venäläissotilaita verrattuna omiin tappioihinsa.

* * *

Edelle kirjoitettua tekstiäni voidaan tietenkin kritisoida siitä, että talvisota oli poikkeuksellinen kerätessään lähes kaikki suomalaiset yksituumaisesti puolustamaan maatamme. Siksi on hyvä laskea edellä käyttämäni vertailuluvut myös jatkosodalle eli vuosille 1941-44. 

Wikipedian mukaan siinä kuoli 39 kuukauden aikana noin 63 204 suomalaista ja 201 000 venäläistä sotilasta. Laskutoimitusten jälkeen nähdään, että suomalaiset onnistuivat listimään kuukautta kohden "vain" reilut 5 000 puna-armeijan sotilasta. Selitys lienee tähän sotaan liittynyt pitkä asemasotavaihe, jonka aikana taistelut olivat vain pieniä kahakoita. 

* * *

Siksi on hyvä laskea vielä vertailuluvut nykyisen sodan ukrainalaisille, sekä talvi- ja jatkosodan suomalaisille jakaen heidän tappioidensa suuruus kuolleiden venäläisten/puna-armeijalaisten määrillä. Siihen tarvitaan tiedot ensin mainituista: ne olivat Wikipedia-artikkeleiden mukaan Ukrainassa vajaat 200 000, talvisodassa noin 26 000 ja jatkosodassa hiukan yli 63 000.

Kun nyt jaetaan moskoviittien tappioluvut ukrainalaisten tai suomalaisten tappiolukuihin, päästään seuraaviin vertailulukuihin. Ukrainan sodassa venäläisiä on kuollut noin 2,5 jokaista ukrainalaista kaatunutta kohti. Talvisodassa puolestaan kaatui tai katosi noin 5-6,5 ja jatkosodassa noin 3,2 puna-armeijan taistelijaa jokaista kuollutta suomalaista kohti. 

* * *

Näistä luvuista näemme, että talvisota poikkeaa kahdesta muusta puheena olevasta sodasta aivan oleellisesti. Tämä viittaa siihen, ettei talvisodan henki pelkästään kannustanut suomalaissotilaita tekemään päättäväistä vastarintaa, vaan johti myös aivan oleellisesti heidän tehokkuutensa kasvuun verrattuna jatkosodan heikommin motivoituneeseen suomalaisarmeijaan.

Siksi on syytä kysyä – olettaen että venäläiset ja ukrainalaiset ovat lähtökohtaisesti suunnilleen samanarvoisia taistelijoita – että selittyvätkö Putinin armeijan oleellisesti ukrainalaisia suuremmat tappioluvut nykyisessä sodassa heidän sotilaidensa heikolla motivaatiotasolla? Ja onko tämä ilmiö luomassa talvisodan henkeä ja ihmettä vastaavat ukrainalaiset "erityisoperaation hengen" ja "erityisoperaation ihmeen"? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin ja taisteleva leijona
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Erilainen joulu

Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Venäjän "kolmipäiväinen erityisoperaatio" tuli eilen lähelle meitä suomalaisia, kun Ukrainalaiset aiheuttivat tuhoa Karjalan kannaksella sijaitsevassa Koiviston satamassa. Muuten Ukrainan sota on kuitenkin viime viikkoina jäänyt Iranissa käytävän sodan varjoon myös meikäläisissä tiedotusvälineissä. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Ukrainan armeijan ylipäällikön kenraali Oleksandr Syrskyin mukaan Venäjä on tehostanut maahyökkäyksiään viime viikolla. Eli aloittanut jo perinteiseksi muodostuneeseen keväthyökkäyksensä. 

Tämä näkyy hänen mukaansa venäläisten tekemien hyökkäysten lukumäärässä. Niitä tapahtui neljän päivän aikana eri puolilla rintamaa peräti 619.

Jo ennen näitä hyökkäyksiä oli Venäjän sodanjohto lisännyt raskasta kalustoaan ja määrännyt joukkojaan siirtymään etulinjaan. Näin hyökkäyksiin osallistui kymmeniä tuhansia sotilaita. 

* * *

Kaikki ei ole kuitenkaan viimeisten päivien kuluessa sujunut kuin Strömsössä. Hyökkäyksissä on nimittäin Ukrainan sodanjohdon mukaan kuollut ja haavoittunut – vain neljän päivän aikana – yli 6 000 venäläistä, mikä tarkoittaa keskimäärin noin 1 520 päivittäistä uhria. 

Tämä tarkoittaa, että venäläisiä kuolee nyt paljon nopeammin kuin heitä ehditään rekrytoimaan. Siten Ukrainan sodanjohto arvelee, ettei Venäjän kykene jatkamaan nyt nähtyjen kaltaisia ​​​​laajoja hyökkäyksiä kovin pitkään.

* * *

Tätä käsitystä voi tarkastella esimerkiksi puna-armeijan talvisodassa kärsimien tappioiden valossa. Silloin Stalinin armeijan päivittäiset menetykset 105 päivän aikana olivat – lähteestä riippuen – 1 500 ja 3 000 uhrin välillä. Siis samaa luokkaa tai enemmän kuin Ukrainassa edellä mainittuina neljänä päivänä. 

Toisin sanoen Stalinin hirmuhallinto pystyi jatkamaan sotaansa hirvittävistä tappioluvuista huolimatta yli kolmen kuukauden ajan, vaikka ei pystynytkään miehittämään kuin pienen osan Suomesta. Tosin rauhanneuvotteluissa he saivat sitten enemmän, ja Suomi menetti yli kymmenen prosenttia pinta-alastaan. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, pystyykö Putinin diktatuuri tapattamaan kansalaisiaan Ukrainassa yhtä nopeaan tahtiin kuin Stalinin hirmuhallinto Suomessa vuosina 1939-40. Ainakin Putinilla on siihen paineita, sillä venäläiset viranomaiset ovat jo asettaneet kansalaisilleen odotuksia kotimaisessa tiedotuksessa. 

Tästä esimerkkinä Venäjän duumassa oli todettu 23. maaliskuuta, että kaikissa sodissa on uhreja, mutta Venäjän joukot yrittävät minimoida uhrit etenemällä "rauhalliseen tahtiin" kohti Slovjanskia ja Kramatorskia. Tuon tahdin nopeus jäi siis arvoitukseksi. 

Tosiasia on joka tapauksessa se, että tänä keväänä venäläisjoukkojen pitäisi ennen etenemistään "rauhallisessa tahdissa" kyetä palauttamaan hallintaansa ne alueet, jotka Ukraina on ottanut takaisin viimeisten viikkojen aikana. Eikä se tule tapahtumaan ilman raskaita tappioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huoli tulevaisuudesta kasvaa Venäjällä
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Miksi Ukraina luottaisi Donald Trumpiin, kun Barack Obamakin petti?

YK:sta ei ole rauhan, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden tai ihmisoikeuksien edistäjäksi

Yhdistyneet Kansakunnat eli YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen Kansainliiton seuraajaksi. Sen tarkoituksena on edistää rauhaa, turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Yksi syy Kansainliiton epäonnistumiseen oli sotilaallisen voiman puuttuminen. Tästä syystä YK:lle annettiin mahdollisuus lähettää kriisialueille aseistettuja kriisinhallintajoukkoja. 

Juuri nyt näyttää kuitenkin, ettei YK lopultakaan ole sen kummempi järjestö kuin Kansainliitto. Siitä toimii parhaana esimerkkinä tietenkin olemassaolostaan taisteleva Ukraina, jonka puolustamisen YK-joukoilla Venäjä – turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä – pystyy estämään täsmälleen niin kauan kuin haluaa. 

Toinen esimerkki on Iran, jota YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk vaati välittömästi lopettamaan väkivaltaisuudet mielenosoittajia kohtaan. Siitä Iranin johto luonnollisesti viis veisaa, sillä toisessa vaakakupissa on sen oma asema. 

Sen sijaan on mahdollista, että Yhdysvallat yksinään tai yhdessä muiden kanssa toteuttaa Iranissa väkivaltaisen vallanvaihdon. Sellaisen tavoitteena tuskin on sinänsä mielenosoitusten lopettaminen vaan yksinkertaisesti maan islamistisen johdon vaihtaminen länsimaille mieluisampaan hallintoon. 

Tässä suhteessa YK:lla ei ole – eikä voi olla – roolia, koska suuri osa sen jäsenmaista on nykyisin länsimaiden vastaisia. Ja ainakin Venäjällä – ehkä myös Kiinalla – on halu estää Iranin hallinnon vaihtuminen länsimieliseksi.

Siten Iranin kansan ainoa toivo kotimaansa hallinnon vaihtumiseksi on presidentti Donald Trumpissa, joka on kyllä puhunut asiasta ja lähettänyt Persianlahden suuntaan myös sotilaallista voimaa. Nähtäväksi kuitenkin jää käyttääkö hän sitä iranilaisten vapauttamiseen islamistivallasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez
Kuka on syyllinen ihmisten ampumiseen?
YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez

USA poisti Venezuelan sosialistidiktaattorin Nicholas Maduron vallasta ja kuljetti tämän Yhdysvaltoihin odottamaan oikeudenkäyntiä. Siellä valtansa menettänyttä hirmuhallitsijaa tullaan syyttämään muun muassa huumeterrorismista sekä konekiväärien ja muiden tuhovälineiden hallussapidosta Yhdysvaltoja vastaan.

Venezuelassa valta siirtyi varapresidentti Delcy Rodríguezille eikä maassa ole tiettävästi enää amerikkalaisia sotilaita. Toivon mukaan maan uusi johtaja ymmärtää tilanteen ja ryhtyy pikaisesti toimiin rehellisten vaalien järjestämiseksi. 

Niissä sitten voittakoon se, jota Venezuelan kansan enemmistö ilmaisee kannattavansa. Ja oli se sitten viimevuotisen Nobelin palkinnon voittaja María Corina Machado tai joku muu, saakoon hän amerikkalaisten tuen palauttaessaan valtionsa jälleen demokraattisen hallinnon johdettavaksi, sen talouden markkinamekanistisilla periaatteilla toimivaksi ja ulkopolitiikassaan Kiinan sijasta läntisiin demokratioihin tukeutuvaksi. 

Venezuelalle on Maduron aikana kertynyt kuitenkin paljon merkittäviä ongelmia. Siis sellaisia kuin 2000-luvun aikana romahtanut talous, lisääntynyt huumerikollisuus ja nyt tehdyn operaation jälkeen myös Trumpin mahdolliset vaateet maan öljyvaroihin. Ja siksi venezuelalaisten kannalta on keskeistä löytää kaikkiin näihin sellaisia ratkaisuja, jotka ovat tehokkaita ja saavat taakseen ihmisten tuen.

* * *

Tässä yhteydessä on syytä huomata YK:n pääsihteerin Antonio Guterrezin käsittämätön reagointi tapahtuneeseen. Sen sijaan, että tämä olisi ilmaissut tyytyväisyytensä diktaattorin kaatumiseen, hän katsoi asiakseen olla syvästi huolissaan Yhdysvaltain iskusta Venezuelaan, koska se ei kunnioita kansainvälistä oikeutta. 

Ihanko oikeasti tämä maailmanjärjestön johtoon asetettu hyypiö on kuvitellut, että Maduron hallinto olisi sitten tehnyt niin? 

Onni onnettomuudessa on, ettei YK:lla ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa Venezuelan tapaukseen, eikä länsimaista näyttäisi löytyvän tukea Guterrezin absurdille "huolelle" tai Maduron hallinnolle. Ja vaikka olisikin, Donald Trump tuskin välittäisi sellaisesta edes sen vertaa kuin amerikkalaisten karjatilojen nautoja kiusaavista paskakärpäsistä.

Kaiken kaikkiaan venezuelalaisten tulevaisuus näyttääkin – Guterrezista huolimatta – kohtuullisen valoisalta, ainakin verrattuna muutaman päivän takaiseen. Toki pitkään jatkuneen sosialistisen diktatuurin aiheuttaman ankeuden purkaminen vie aikansa, mutta määrätietoisella työllä kansa voi saada mitä se ansaitsee. 

Toistaiseksi emme kuitenkaan tiedä, mitä tämä tarkoittaa. Ja siksi voimme jäädä vain odottamaan, mitä venezuelalaiset itse tahtovat – kunhan presidentti Trumpin hallinto ensin palauttaa heille päätöksenteko-oikeuden omiin asioihinsa.

JK kello 8:03. Tätä kirjoitusta voi toki verrata esimerkiksi MTV3:n toimittajien näkemykseen siitä, että Venezuelan vallansiirto olisi alku jonkinlaiselle suurelle salaliitolle, jossa USA, Kiina ja Venäjä pyrkivät jakamaan maailman keskenään. Toki myönnän, että tässä tapauksessa on nähtävissä piirteitä myös sellaisesta, mutta asiassa ei sinänsä ole mitään uutta. Ovathan suurvallat aina pyrkineet maksimoimaan vaikutusvaltaansa – joskus avoimemmin ja joskus piilotellummin, mutta aina juuri niillä keinoilla, joita ne ovat sillä hetkellä pitäneet tehokkaimpina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitä saa, mitä tilaa
Sananvapauden itsesensuurin perustelut, käytännöt ja seuraukset
Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus

MTV3 teki jutun ukrainalaisten sotilaiden rintamakarkuruudesta. Sen mukaan pelkästään tänä vuonna on nostettu peräti peräti 60 000 syytettä asemansa hylänneitä sotilaita vastaan.

Tästä syystä muistutan teitä – arvoisat lukijani – suomalaisten kokeneen samanlaisia ongelmia vuonna 1944. Ne ratkaistiin kuitenkin nopeasti ja tehokkaasti, mikä osoittaa, että rintamakarkuruus voidaan saadaan pois päiväjärjestyksestä hyvinkin nopeasti – mikäli niin vain tahdotaan. Epäilemättä myös Ukrainassa. 

* * *

Talvisodan aikana suomalaiset pysyivät erinomaisesti rintamalla ja moraali oli korkealla, mutta Kannaksen eturintaman romahtaessa vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen paineen alla jätti myös moni suomalaissotilas paikkansa. Sen seurauksena kesäkuussa 1944 arveltiin yksiköistään kadonneen noin 30 000 sotilasta, joista osa oli eksyneitä, mutta moni myös tietoisesti karanneita.

Tämä johti siihen, että eduskunta sääti lain sotaväen kovennetusta rikoslaista, joka mahdollisti kuolemantuomion "pelkuruudesta taistelussa" eli rintamakarkuruudesta. Tämä johti kenttäoikeuksien pikapäätöksiin sekä joidenkin upseereiden omankädenoikeuteen, joiden seurauksena puolisensataa suomalaista karkuria ja sodasta kieltäytyjää kohtasi loppunsa omien käsissä. 

* * *

Näitä tapahtumia on kauhisteltu myöhemmin jälkiviisauden erehtymättömällä moraalilla – Veikko Huovisen mukaan kaikista parhaalla ja imelimmällä viisauven lajilla. Tosiasia kuitenkin on, että juuri mainittujen pikatuomioiden – ja niistä kaikkialle puskaradion levittämän tiedon – ansiosta suomalaisten sotilaiden rintamakarkuruus saatiin hallintaan. 

Siten nopea ja riittävän tehokas rintamakarkuruuteen puuttuminen mahdollisti muun muassa Talin-Ihantalan torjuntavoiton. Siis sen Ihantalan ihmeen, joka pysäytti puna-armeijan suurhyökkäyksen ja pelasti Suomen itsenäisyyden.

Päivän aiempi merkintä:
Amazonin pedofiiliset seksilelut

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita
Länsimaiden aseapu ja Karjalan menetys
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta

Eilisen päivän suuri uutinen oli presidentti Donald Trumpin päätös siirtää suunnittelemansa tullimaksujen nostot 90 päiväksi muilta kuin Kiinalta. Ja sen ensimmäisenä vaikutuksena oli pörssikurssien rakettimainen nousu rapakon takana. Tämä tulee tänään - pörssien avautuessa - heijastumaan myös Suomeen. 

Trumpin päätöksellä on - kuitenkin - myös merkittävämpiä seurauksia. Niistä ensimmäinen on USA:n ja Kiinan suhteiden vajoaminen tilaan, jossa ne taisivat olla edellisen kerran ennen 1970-luvun alun ping-pong-politiikkaa. 

Tämä tulee näkymään tietenkin taloudessa, mutta myös kiinalaisten ja venäläisten suhteiden lähentymisenä. Sekä ennen kaikkea heijastuksena Taiwanin asemaan, joka on muutenkin ollut kiristymään päin sitä mukaa kun Kiina on vaurastunut ja lisännyt sotilaallista kyvykkyyttään. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiinan uusien aseiden laadukkuutta ole vielä testattu oikeassa sodassa. Eikä Xi Jinpingillä tai kenelläkään muulla voi olla varmuutta sen aiheuttaman uhan vakavuudesta suhteessa amerikkalaisten suojelemaan saarivaltioon.

Euroopan kannalta tullimaksujen peruuntuminen oli tietenkin - ainakin hetkellinen - helpotus, mutta 90 päivää kuluu kolmessa kuukaudessa, minkä jälkeen edessä saattaa sittenkin olla USA:n ja Euroopan Unionin välinen tullisota kaikkine seurauksineen. Toisaalta mainittu aika - eli noin kolme kuukautta - on niin pitkä, että Trump ehtii tehdä monenlaisia käänteitä. 

Toistaiseksi voidaan todeta vain se, että alkuviikosta halventuneita osakkeita hankkineet sijoittajat tulivat tehneeksi parissa päivässä sievoisen rahakasan. Ainakin jos he myyvät ostoksensa pois ennen kuin Trump ehtii tekemään seuraavaa käännettään. 

* * *

Noin muuten näyttäisi siltä, että Suomessa kansa on tulevan viikonlopun aikana käytävissä vaaleissa valmis lisäämään vihervasemmiston kannatusta erityisesti alue-, mutta myös kuntatasolla. Molemmissa tapauksissa tarjolla on siten - vaalien jälkeen päättyvään kauteen verrattuna - keskusjohtoisuuden ja muun byrokratian kasvattamista sekä erityisesti maahanmuuttajille ja muille vähemmistöille tarjottaviin palveluihin investoimista. Ja Helsingin kohdalla kaupungin entistä tiukempaa sulkeutumista muusta maasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma

Presidentti Alexander Stubb ja Iso-Britannian pääministeri Keir Starmer totesivat pari päivää sitten, että eurooppalaisten maiden on jossain vaiheessa ryhdyttävä palauttamaan välejään Venäjään. Tämän seurauksena Venäjän tsaarintekeleen edustaja lausui eilen - aprillipäivänä - että Vladimir Putin on valmis palauttamaan suhteet halukkaiden maiden kanssa. 

Nähtäväksi jää, oliko kyse aprillipilasta vai vakavasta aikomuksesta. Ensin mainittua näkemystä tukee ainakin se, että venäläiset toistelevat edelleen Venäjän vaatimusta Ukrainan sodan "perussyiden" poistamisesta rauhansopimuksen edellytyksenä. Eikä se ole lopettanut edes iskujaan ukrainalaisiin energialaitoksiin, vaikka niiden lopettamisesta on jonkin aikaa sitten sovittu.

* * *

Petteri Orpon (kok) hallitus on linjannut, että Suomi ottaa jälleen käyttöön jalkaväkimiinat. Eli irtisanoutuu Ottawan sopimuksesta, johon maamme liittyi valheellisin perustein Tarja Halosen johdolla.

Tämä on hyvä päätös, jonka seurauksena itärajan puolustaminen tehostuu huomattavasti. Näin ennen kaikkea siksi, että miinojen esiintyminen maastossa aiheuttaa niin sanottua miinakauhua, joka vähentää oleellisesti vihollisen hyökkäysintoa ja taistelumoraalia.

Jalkaväkimiinoilla voidaan myös hidastaa panssarimiinaesteiden purkamista ja sitä kautta pidätellä putinilaisten hyökkäysvaunujen etenemistä suomalaisella maaperällä, mikä antaa puolustajalle aikaa puolustuksen uudelleenryhmittymiseen. Lisäksi panssarikolonnan tuhoaminen helpottuu tykistön, sinkojen tai droonien avulla, kun vaunut ovat pysähtyneet miinakentän eteen. 

 * * *

Tämä kaikki toki edellyttää, että Suomi saa sodan aikana jalkeille sotilasyksiköitä, joilla on fyysinen ja henkinen kyky ja kestävyys pärjätä taistelukentällä. Tässä suhteessa valtiojohdon on syytä kiinnittää huomiota molempiin. 

Fyysisellä puolella huolta nimittäin herättää se, etteivät varusmiehet edelleenkään jaksa juosta 12 minuutin aikana edes 2400 metrin matkaa. Eikä suomalaisten nuorten henkinenkään hyvinvointi herätä luottamusta suomalaisten suorituskykyyn sotaolosuhteissa, sillä jopa joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveyden häiriö. 

Onneksi nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, sillä Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan parempi kestävyyskunto ja sen parantuminen lapsuudesta nuoruuteen heijastuivat vähäisempiin stressi- ja masennusoireisiin aikuisuuden kynnyksellä. Ja siksi on kysyttävä, että miksei tätä tietoa hyödynnetä lasten ja nuorten kasvatuksessa esimerkiksi lisäämällä koululiikunnan tuntimääriä oleellisesti nykyisestä.

Eihän kyse nimittäin ole pelkästään Suomen sotilaallisesta kyvystä, vaan myös julkisten menojen säästötoimesta. Ja viime kädessä kaikkien suomalaisten edusta - eikä vähiten niiden suomalaisten, joiden oman tai läheisten ihmisten mielenterveyteen ilmaantuu elämän kuluessa ongelmia, jotka olisi voitu välttää (edellä linkittämäni tutkimuksen perusteella) pelkästään huolehtimalla riittävästä liikunnasta elämän kaikissa vaiheissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Alexander Stubb väänsi rautalankaa
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta

Harjoittelu tekee mestarin ja sitä kelpaa viestittää

Perjantain ja lauantain välisenä yönä yksi ihminen kuoli Israelin Tel Avivissa lennokki-iskussa, jonka tekijöiksi ilmoittautuivat Iranin tukemat Jemenin huthikapinalliset. Juutalaisvaltion armeija kuittasi tapahtuman lauantaina iskemällä Hodeidan satamakaupunkiin. 

Israelin ilmaiskussa kuoli kolme ja haavoittui liki 90 ihmistä. Lisäksi se sytytti sataman polttoainevarastoja tuleen siten, että sammutustyöt jatkuivat vielä sunnuntainakin. 

Huthit tietenkin vannovat nyt kostoa ja harjoittavat miehistöään kykeneviksi entistä tehokkaampaan sotilaskäyttöön. Tätä varten he ovat luoneet tehokkaita harjoitusmetodeita, joista on sosiaalisen median kautta nähtävänä ainakin tämä ja tämä esimerkki. 

Kuten arvoisat lukijani tietävät, harjoitus tekee mestarin. Käykö näin myös huthien ja Israelin sotilaallisen vuoropuhelun seuraavassa vaiheessa jää nähtäväksi. 

Joka tapauksessa se lienee selvää, että sitä odotellessa edelle linkittämäni videot panevat varmasti Israelin sotilaiden housut tutisemaan - jos Allah niin suo. Osoittavathan ne muslimisotilaiden poikkeuksellista kyvykkyyttä, jollaista ei liene koskaan nähty juutalaisvaltion armeijassa.

* * *

Eilen nähtiin myös toinen näytelmä. Siinä venäläismotoristit kävivät Leningradin alueen kuvernöörin johdolla soittelemassa torvea suomalaisille ja rajojen sulkemiselle. Tapaus oli osa festivaalia, joka oli omistettu Putinin sotilaallisen erikoisoperaation tukemiselle.

Sattumalta Suomen ilmavoimat lensivät samana päivänä yhdessä USA:n B-52 pommikoneiden kanssa maamme ilmatilassa. Myös tämän harjoituksen tarkoituksena oli lähettää viesti rajan yli - tosin toiseen suuntaan kuin torvensoittajilla. 

Lennolla nimittäin osoitettiin Venäjälle, että USA:lla on tahto ja mestarillinen kyky puolustaa liittolaisiaan Euroopassa. Tämän viestin välittämiseen on pommikoneharjoittelu erityisen tehokas tapa, ja niinpä sanoma lienee tälläkin kerralla mennyt perille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Putinin ymmärys ja jumalien välinen taistelu
Jälkeenjääneet islamistit
Suomen tulevaisuus ratkaistaan historiallisella hetkellä

Peli kovenee

Euroopan Unioniin suuntautuva massamaahanmuutto on saanut uuden piirteen Kreikan ja Turkin välisellä rajalla. Yle nimittäin kertoi, että kreikkalaiseen rajavartijaan osui Turkin puolelta ammuttu luoti. Ampujaksi arveltiin kehitysmaalaisilla ihmisillä rahaa tekevää salakuljettajaa. 

On aivan selvää, ettei rajavartijoiden ampumista voi hyväksyä millään tasolla. Ei sen enempää salakuljettajan kuin salakuljetettavan tekemänä. Eikä se ole minkään ihmisoikeussopimuksen mukaista.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla EU reagoi tapaukseen. Katsotaanko sekin sormien välitse - kuten maahanmuuttajien Unionin alueilla tekemät muut rikokset - vai ryhdytäänkö kehitysmaalaisten kansainvaellukseen lopultakin suhtautumaan vakavana uhkana koko eurooppalaiselle kulttuurille. 

Venäläiset ovat puolestaan huomanneet, ettei sotiminen Ukrainassa ole riskitöntä kotirintamalle. Ilta-Sanomien välittämän Meduzan uutisen mukaan sodasta palanneet ovat nimittäin syyllistyneet monenmoisiin rikoksiin. Näin erityisesti ne, jotka ovat jo aiemmin harjoittaneet rikollisuutta ja liittyneet armeijaan vapaaehtoisina päästäkseen vankilasta.

Kremlissä uskotaan jutun mukaan jopa niin, että Ukrainasta palaavat sotilaat ovat maan suurin poliittinen ja sosiaalinen riskitekijä Vladimir Putinin valtakauden aikana. Olisi tietenkin hienoa, mikäli tämä johtaisi lopulta mainitun diktaattorin kaatumiseen ja Venäjän vetäytymiseen Ukrainasta. 

Itse kuitenkin epäilen, ettei venäläisistä ole nousemaan Putinin hallintoa vastaan. Hehän ovat tottuneet satojen vuosien aikana siihen, ettei maan johtajia kiinnosta kansan hyvinvointi, vaan pelkästään oman maineen ja omaisuuden kartuttaminen. 

Kaikesta huolimatta edellä mainitsemani uutiset kertovat, että peli kovenee sekä kehitysmaista Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton että Venäjän niin sanotun erikoisoperaation suhteen. Nähtäväksi siis jää, mikä vaikutus sillä on maanosamme tulevaisuuteen. 

Tällä asialla on myös Suomen kannalta suuri merkitys, koska se on Ukrainan lailla Venäjän naapuri, ja Vladimir Putin on harjoittanut sitä vastaan kehitysmaalaisia aseina käyttäviä hybridioperaatioita. Parhaassa tapauksessa venäläiset säikähtävät sotimisensa seurauksia kotirintamallaan ja lopettavat koko hybridioperaationsa Suomen rajoilla. 

Toisaalta sekään ei liene mahdotonta, että järjenkäytön sijaan venäläiset soveltaisivat Kreikan ja Turkin rajalla nähtyä rikollista toimintaa vaarantaen suomalaisten rajavartioiden turvallisuuden. Myös tähän on syytä varautua rajavartijoiden koulutuksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Impotenssi, häpeä ja nöyryytys
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt

Putinin ymmärys ja jumalien välinen taistelu

Venäläiskollega on ottanut kantaa Ukrainan sotaan. Hänen mukaansa "olemme puolustaneet Israelia iranilaisohjuksia vastaan – miksei myös Ukrainaa... Emme saa lamaantua ajatukseen, että provosoimme Putinia. Jos hän haluaa tehdä jotain länttä vastaan, hän tekee sen joka tapauksessa. Hän ei tarvitse provosointia, sillä hän on jo päättänyt antaa lännelle ratkaisevan iskun. Meidän on pysäytettävä hänet voimakeinoin, aivan kuten Neuvostoliitto pysäytettiin. Se on ainoa kieli, jota hän ymmärtää."

Toivottavasti professorin viesti ymmärretään länsimaissa, erityisesti Saksassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja USA:ssa ja toimitaan sen mukaisesti. Eli huolehditaan siitä, että Ukrainan voitto ei jää kiinni ainakaan käytettävissä olevasta aseistuksesta. 

Näin erityisesti nyt, kun Ukraina itse on lopulta saanut aikaiseksi lakimuutoksia, joiden pitäisi vähitellen poistaa heidän krooninen miehistöpulansa. Ja Venäjä joutuu turvautumaan yhä suuremmassa määrin Kiinan ja Pohjois-Korean sekä Iranin kaltaisiin maihin omassa varustautumisessaan.

* * *

Iranista puheenollen. Oli hienoa lukea uutinen, jonka mukaan mullahien hallitseman tyrannian presidentti ja ulkoministeri ovat kuolleet heitä kuljettaneen helikopterin pudottua maahan lähellä Azerbaidzanin rajaa paikassa, jonka lähistöllä sijaitsee myös Israelin tukikohta. 

Helikopterin putoamisen syynä näyttäisi olevan huono sää. Jos näin on, on meidän ihmisten syytä kiittää kaikkia mahdollisia ilmaston ja säiden jumalia siitä, että huono sää pudotti juuri kyseisen helikopterin. 

Erityisesti sormensa näyttäisi olevan pelissä juutalaisten jumalalla, joka järjesti Israelin asukkaille näin hyvityksen siitä lähes tyhjäksi jääneestä iskusta, jonka Iran teki maata vastaan jokin aika sitten. Juuri nyt näyttäisikin siltä, että Jahve on voimakkaampi jumaluus kuin Allah.

Onneksi näyttää kuitenkin siltä, ettei helikopterin putoamiseen näytä - ainakaan uutisvirran perusteella - liittyneen ihmisten tekemää sotilaallista erityisoperaatiota, vaan kyse on pelkästään jumalien välisestä voimainkoetuksesta. Näin myös iranilaisten mullahien on helppo hyväksyä korkeiden johtajiensa menetys oikeamielisen jumalan rangaistuksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Jälkeenjääneet islamistit
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä

Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä

Venäjä on viime aikoina saavuttanut menestystä ammuspulasta kärsivässä Ukrainassa. Päivä päivältä suuremmasta Putinin armeijan menestyksestä kertovat uutiset viittavat siihen, että jopa ukrainalaisten puolustuksen pikainen luhistuminen on mahdollista.

Tämän kehityksen on mahdollistanut kolme seikkaa. Yksi on trumpilaisen edustajainhuoneen viivyttely uusien apupakettien lähettämiseksi. Toinen useimpien EU-maiden viime vuosien vastuuton puolustuspolitiikka, jonka seurauksena ase- ja ammusvarastot ammottavat tyhjyyttään. Ja - kuten tiedämme - tyhjästä on paha nyhjästä. Lisäksi taustalla on Ukrainan hallinnon kyvyttömyys mobilisoida riittävästi miehiä rintamalle.

* * *

Ilmeisesti Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ymmärtänyt, että Ukrainan tilanne on juuri nyt täysin kestämätön, koska hän nosti esille jopa länsimaisten joukkojen lähettämisen Zelenskyin armeijan avuksi. Tämä tarkoittaisi varmuudella selkä länsimaisia kuolonuhreja että Venäjän vastareaktioita tavalla tai toisella. 

Eivätkä länsimaiden ihmiset ole missään tapauksessa varautuneet kotiin palaaviin täytettyihin ruumisarkkuihin. Eivätkä niiden kotirintamat tule kestämään suurimittaisia tappioita. Eikä Macronin ehdotus saanut siksi myöskään välitöntä kannatusta Suomelta tai muilta länsimailta.

Viron puolustusvoimien tuleva komentaja puolestaan ehdotti, että Ukrainalle annettaisiin lupa länsimaisen aseistuksen käyttämiseksi myös Venäjän maaperällä. Näin siksi, että virolaiset ovat historiastaan oppineet läksynsä, jonka mukaan "Venäjän hyökätessä sota pitää viedä sen alueelle. Muuten häviämme sen. Tämä sääntö pätee edelleen". 

Molempien ehdotusten taustalla lienee suoranaisen sotilaallisen vaikutuksen lisäksi ajatus Venäjän kotirintaman horjuttamisesta. Eli mitä selvemmin sota näkyy venäläisille, sitä enemmän Putinin hallinnon sotapolitiikkaa kohtaan syntyy vastustusta. Ja sitä hankalampaan asemaan maan diktaattori joutuu kotimaassaan.

* * *

Selvää tässä tilanteessa on oikeastaan vain se, että Ukrainan armeija luhistuu varmuudella, ellei se saa pikaista materiaaliapua lännestä. Tappio on varma myös pidemmällä aikavälillä, mikäli Zelenskyin armeijaan ei kutsuta ja kouluteta kiireellä valtavaa määrää asekuntoisia ukrainalaismiehiä tai -naisia. 

Tässä yhteydessä on myös syytä huomata, että jokainen hyökkääjälle luovutetun kylän takaisinvaltaus näyttää Ukrainassa vaativan valtavan inhimillisen uhrauksen kaatuneina sotilaina. Ja siksi länsimaiden kyvyttömyys tehokkaaseen Ukrainan-apuun tulee parhaassakin tapauksessa vaatimaan kymmenien tai - vielä pitkään kestäessään - jopa satojen tuhansien sotilaiden hengen. 

Siksi on oikeutettua sanoa, että länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä. Ensin Ukrainassa ja - jos Putin lopulta voittaa sodan - myöhemmin varsin todennäköisesti myös sotilaallisesti heikoimmissa Venäjän rajavaltioissa. Ja lopulta mahdollisesti jopa Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lännen väsymys, Ukrainan saamattomuus ja Venäjän voiton hinta
Ukrainalaisten on syytä säilyttää taisteltutahtonsa
Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

 

Viikon jännitysnäytelmä vaatii paljon poppareita

Viime viikon suuri jännitysnäytelmä oli RKP:n ja Perussuomalaisten välinen kissanhännänveto maahanmuuttopolitiikasta. Se ratkesi, kuten nyt tiedämme, Petteri Orpon voittoon ja reaktioista päätellen RKP:n vasemmistosiiven jonkinasteiseen tappioon. Hyvä näin.

Kuluvan viikon suuri jännitysnäytelmä liittyy puolestaan Ukrainan mahdolliseen vastahyökkäykseen maahan tunkeutuneita venäläisjoukkoja vastaan. Siihen suuntaan on ollut epäilyjä jo pitkään ja viimeksi eilen Ukrainan tiedustelupäällikkö vihjaisi operaation alkavan aivan lähiaikoina. Siis ehkäpä jo tällä viikolla.

Jos ja kun tämä hyökkäys alkaa, me tilanteita turvallisista kodeistamme seuraavat voimme kiinnittää huomiotamme kolmeen seikkaan. Niistä ensimmäinen on venäläisten sotilaiden taistelutahto - eli pyrkivätkö he puolustautumaan kaikin keinoin vai säntäävätkö pakoon kuin aropuput.

Toinen ja kolmas seurattavista asioista riippuvat ensimmäisestä. Jos kuitenkin oletetaan venäläisten pyrkivän yhtä urheaan vastarintaan kuin ukrainalais-venäläiset joukot aikanaan Raatteen tiellä, voimme toisena mielenkiinnon kohteena seurata kuinka tehokasta Ukrainalle toimitettu länsimainen aseistus on suhteessa venäläiseen. Eli onko se niin ylivoimaista kuin meille on uskoteltu, vai mahdollistaako venäläinen sotakalusto sittenkin merkittävän vastarinnan.

Jos sitten käy niin, että venäläiset luikkivat karkuun tai heidän kalustonsa on kelvotonta suhteessa Ukrainalle toimitettuun aseistukseen, tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten venäläinen yhteiskunta kestää tappion. Ja aivan erityisesti, horjuuko Vladimir Putinin asema, vai kestääkö se loppuun asti kuten tappiollisen sotansa viimeisinä päivänä itsensä hengiltä ottaneen Adolf Hitlerin aikanaan. 

Näitä odotellessa kannattaa kuitenkin varata paljon poppareita, sillä hyökkäyksen alkamispäivä on visusti varjeltu salaisuus - ja siitä päivittäin puhuminen todennäköisesti pelkkää psykologista sodankäyntiä. Tosiasia kuitenkin on, että ukrainalaisten on aloitettava hyökkäyksensä ennalta varoittamatta, mutta kesän aikana, sillä syksyllä se pysähtyy joka tapauksessa viimeistään maaston käydessä mahdottomaksi tehokkaalle sodankäynnille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän erikoisoperaation erikoisin vaihe on alkamassa
Venäläisten stressi kasvaa kunnes Ukraina iskee
Is the moral of Russians collapsing

Viinaa Bakhmutiin, Pernod Ricard!

Ruotsalaista Absolut Vodkaa valmistava ranskalainen viinafirma Pernod Ricard oli päättänyt viedä tuotteitaan Venäjälle. Sen seurauksena yhtiön viinat joutuivat Ruotsissa monenlaisten boikottien kohteeksi. 

Tämä ajatus levisi myös Suomeen ja sen seurauksena omasta boikotistaan kertoi ravintolaketju Restel. Sen sijaan Alko ilmoitti, ettei se pysty lopettamaan Pernod Ricardin tuotteiden myymistä. Laki kuulemma kieltää. 

Nähtäväksi jää, liittyykö muu maailma ruotsalais-suomalaiseen boikottiin Ukrainan puolesta. Toistaiseksi en löytänyt ainakaan Twitteristä merkkejä sellaisesta. Sen sijaan verkkouutispalvelu Visegrád 24 välitti Restelin päätöksen koko maailman tietoon, joten ainakin pohjoismainen viesti tulee kuulluksi ympäri maailman.

Omalta osaltani totean ainoastaan, että Pernod Ricardin toiminta kertoo varsin karua kieltä yhtiön arvoista ja moraalista. Ellei sitten ole niin, että firmassa on oltu olevinaan ovelia ja arveltu venäläisten sortuvan länsiviinaan niin perusteellisesti, ettei heistä ole tukemaan Putinin sotaretkeä. 

Tosin Pernod Ricard voisi toimia Ukrainan hyväksi paljon tehokkaammin toimittamalla Bakhmutin venäläisjoukoille vaikkapa tynnyrikaupalla Chivas Regal viskiä, jonka kanssa lotratessaan ne olisivat kykenemättömiä tehokkaaseen sodankäyntiin. Onhan ryssä tunnetusti varsin perso kirkkaille normaalioloissakin, saati sitten siinä ahdistuksen tilassa, johon Putinin sotilasjohdon kelvoton toiminta on saattanut heidät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Viina on viisasten suoja

Ukraina veti Venäjää höplästä

Ukraina näyttää onnistuneet viime päivien ja viikkojen aikana vetämään venäläisarmeijan johtoa höplästä oikein poikkeuksellisen mehukkaasti. Tarkoitan mediatietoja siitä, kuinka ukrainalaisten viime viikkojen aktiivisuus Etelä-Ukrainassa olisi ollut ainakin osittain harhautusoperaatio, jolla vihollisarmeija olisi siirtänyt taisteluosastojaan maan itäosista Krimin suojaksi - ja siten jättänyt itäisen rintaman alttiiksi hyökkäykselle. 

Asiaan näyttäisi liittyvän - ja siten vahvistavan edellä mainitut mediatiedot - uutinen, jonka mukaan Vladimir Putin olisi haukkunut julkisesti omaa armeijaansa. Lisäksi Venäjän ahdingon puolesta Ukrainassa puhuu myös se, että suurvalta on nöyrtynyt ostamaan sotilastarvikkeita Pohjois-Korealta. 

Mikäli joku olisi ennustanut moista mänööveriä kaksi vuotta sitten, häntä olisi epäilemättä pidetty seinähulluna. 

Tämä kaikki tukee niitä arveluita, joita suomalaiset sotilaat ja sotilasasiantuntijat ovat tehneet jo jonkin aikaa sitten. Tarkoitan esimerkiksi sitä, kun sotilastiedustelun entinen päällikkö, eversti evp., Martti J. Kari arvioi viime huhtikuussa, että venäläisten strategiset kyvyt ovat niin heikkoja, että heidän Ukrainan sodassa käyttämiensä ratkaisujensa tarjoaminen suomalaisen yleisesikuntaupseerikurssin koetehtävässä olisi johtanut hylkäämiseen.

Ja itsekin jouduin toteamaan jo toukokuussa, ettei Venäjän armeija ole enää vertailukelpoinen länsimaiden sotavoimien kanssa, vaan on menettänyt sellaisen kyvykkyyden, joka sillä oli vielä toisen maailmansodan aikana. Silloinhan juuri se näytteli pääosaa liittoutuneiden tuhotessa natsi-Saksan armeijan. 

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että Venäjä olisi lyöty Ukrainassa. Päinvastoin, maailman laajimmalla valtiolla on valtavat resurssit ja niiden avulla se saattaa edelleen pystyä voittamaan sotansa. Näin erityisesti sellaisessa tapauksessa, että länsimaihin iskee sotaväsymys ja ne jättävät Ukrainan vaille tukea. 

Siksi Ukrainan ja koko vapaan maailman kannalta olisi oleellisen tärkeää, että ainakin läntisen maailman johtovaltiot jaksaisivat edelleen tukea maataan puolustavia ihmisiä hyökkääjää vastaan. Sillä Putin tuskin luopuu tavoitteestaan ennen kuin laajan Venäjänmaan kansa kääntyy häntä vastaan. 

Eikä se tule tekemään sitä ilman hyvää syytä. Sellaisia voivat olla ennen kaikkea liian suuri tammilankuissa kotiin tuotujen poikien määrä, Putinin oma kompurointi tai kestämättömän monen ihmisen vaipuminen nälkärajalle. Ja siksi lännen on syytä edelleen tiivistää rivejään, huolehtia ukrainalaisten taistelukyvyn kasvusta sekä vahvistaa toistaiseksi heikosti tehonneita toimiaan Venäjän talouden heikentämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso
Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa?
Military specialist: Russian plan in Ukraine was incredibly poor

Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?

Tunnetun sanonnan mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri. Tämä tuli mieleeni lukiessani Ilta-Sanomista kenraalimajuri evp. Pekka Toverin ajatuksia Ukrainan viime aikoina uhoamista hyökkäysaikeista.

Hänen mukaansa Ukrainalla "ei ole kauheasti hyökkäyskykyistä joukkoa", joten saattaa olla, että sen hyökkäysaikeet jäävät pelkiksi aikeiksi. Näin siksi, että hyökkäyssota vaatii onnistuakseen selvästi vastustajaa suuremman sotilaallisen voiman, joten kyse saattaakin olla varsinaisten sotatoimien ennakoinnin sijasta psykologisesta pelistä, jolla pidetään yllä ukrainalaisten taistelumoraalia. 

Täältä suomalaisen sohvan pohjalta on kuitenkin mahdotonta arvioida miten vakavissaan Toveri lopultakaan jakaa ajatuksiaan. Suomihan ei tässä sodassa ole puolueeton, mutta venäläiset epäilemättä kuuntelevat täkäläisen kenraalin puheita. 

Näin meille jää Toverin puheesta kaksi mahdollisuutta. Joko hän on vakavissaan ja ukrainalaisten hyökkäysuho on pelkkää psykologiaa tai vaihtoehtoisesti kenraalimme on mukana ukrainalaisten juonessa ja harhauttamassa venäläisiä huolettomuuteen ennen alkavaa hyökkäystä. 

Tosiasioiden valossa Ukraina on joka tapauksessa tehnyt iskuja, jotka voidaan tulkita hyökkäyksen valmisteluiksi. Niitä ovat erityisesti venäläisten huolto- ja liikenneyhteyksiin kuten siltoihin ja ammusvarastoihin tekemät iskut. 

Toisaalta ne olisivat perusteltuja myös ilman tulevaa hyökkäystä, mikäli ukrainalaisten tavoitteena on "vain" tehdä venäläisten hyökkäysoperaatiosta mahdollisimman hankala ja kallis. Ja sitä kautta saattaa Putinin hallinto lopulta niin epäsuosituksi, että sotaan kyllästyneet venäläiset kaatavat sen samaan tapaan kuin tsaarin hallinto kaatui maaliskuun vallankumouksessa ensimmäisen maailmansodan aikana. 

Tosiasia joka tapauksessa on, että koska sodan uutisointi on mitä on, on täällä sodan katsomossa parasta vain seurata tapahtumien kulkua sitä mukaan kuin niistä saadaan tietoa. Siis vähän samaan tapaan kuin seuraamme urheilukilpailuja toivoen kerta toisensa jälkeen suomalaisten voittavan vastustajansa - ja samalla peläten, että nämä jäävät sittenkin tappiolle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso
Tunnustus Ville Niinistölle
Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa?

Syyrialaisia ja venäläisiä odottaa kurja lähitulevaisuus

Tänä aamuna suomalaismedioissa oli yksi uutinen ja yksi vetoomus, jotka vaativat kommentointia. Uutinen oli se, että venäläiset ovat rekrytoimassa syyrialaisia palkkasotilaita Ukrainassa käytäviin kaupunkitaisteluihin. 

Jos ja kun uutinen pitää paikkansa, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka syyrialaiset palkkasotilaat pärjäävät ukrainalaisia vastaan. Oma odotusarvoni ei ole kovin korkea, ja toivon todella olevan oikeassa tässä asiassa.

Vetoomus koskee puolestaan tavallisia venäläisiä. Sen mukaan "on tärkeää, että venäläisiä ja venäjää puhuvia ei lähdetä syyllistämään. Tämä on Vladimir Putinin sota."

Tähän vetoomukseen on helppo yhtyä yleisellä tasolla ja etenkin Suomessa asuvien venäläisten osalta. Samalla on kuitenkin todettava, että on tärkeää tehdä tavallisen Venäjällä asuvan venäläisen elämä mahdollisimman kurjaksi. 

Näin siksi, että hän ymmärtäisi kyseenalaistaa Putinin hallinnon toimet sen propagandaverhon läpi, jolla se yrittää pitää kansalaisiaan pimennossa tosiasioilta. Ja loisi lopulta paineen, joka tavalla tai toisella kaataisi heidän ilmeisen sairaan johtajansa hirmuhallinnon.

Siksi on tärkeää, että niin suomalaiset kuin muutkin sivistyneiden kansakuntien asukkaat ja yritykset välttävät mahdollisimman tarkoitin sellaisia toimia, jotka saattaisivat rahoittaa venäläisten sotatoimia. Ja siksi myös Suomesta on luotava painetta erityisesti venäläisen öljyn ja maakaasun EU:n alueelle tapahtuvan tuonnin korvaamiseksi mahdollisimman nopeasti.

Tässä suhteessa panin tyytyväisenä merkille, että anonyymit hakkerit ovat sosiaalisen median tiedon mukaan jälleen tunkeutuneet venäläisiin TV-lähetyksiin ja lähettäneet siellä Ukrainan todellisuudesta kertovaa ohjelmaa. Myös se saattaa avata tavallisen venäläisen silmiä ja nopeuttaa Putinin hallinnon kaatumista. 

Tässä vaiheessa onkin syytä toivoa, että Venäjällä tapahtuisi mahdollisimman nopeasti vallankumous. Ja ettei Putinin sijalle nouse vielä häntäkin kammottavampi henkilö, sillä se olisi kaikkien - myös tavallisen venäläisen - kannalta paras ratkaisu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen

Ajatus talvisodan ihmeestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan
Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit

Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän

Nykyaikainen länsimainen ihminen saa lapsuudessaan paljon koulutusta. Sen lopputuloksena hän kerää valtavan tietopääoman, jota usein kutsutaan yleissivistykseksi.

Sen perusteella esimerkiksi aikuiset suomalaiset tietävät muun muassa, että länsimainen sivistys perustuu antiikin perinnölle, jonka keskeisiä lähteitä ovat juutalaisuuden ja kristinuskon traditiot sekä kreikkalaisen filosofian perintö tai että Neuvostoliitto aloitti talvisodan lavastamalla suomalaisen aggression ampumalla omia kansalaisiaan ns. Mainilan laukauksissa. Tai että isorokko on saatu hävitetyksi koko maailmasta lehmärokkovirukseen perustuvien rokostusten avulla. 

Valitettavasti yleissivistys ei ole levinnyt kaikkialle, vaan monissa maailman kolkissa se on heikoissa kantimissa. Yksi näistä maista on Venäjä, jossa MTV3:n uutisen mukaan valtiovalta levittää parhaillaan propagandaa, jonka mukaan "Venäjä ei ole koskaan hyökännyt mihinkään". 

Tämä on sikäli vaarallinen narratiivi, että sen antamalla "oikeutuksella" Venäjän johto voi puolustella omaa aggressiivista käyttäytymistään naapurimaitaan - tällä hetkellä erityisesti Ukrainaa - kohtaan. Eikä sanoman uskottavuutta haittaa ihmisten yleissivistyksen tuoma tietoisuus tosiasioista likimainkaan yhtä vahvasti kuin vastaavassa tilanteessa tapahtuisi vaikkapa Suomessa. 

Tilanteen tekee meidän suomalaisten kannalta vaaralliseksi se, että Venäjä on sotilaallinen suurvalta, jonka maamme kansalaiset - kiitos yleissivistyksen - tietävät 1930-luvun lopulla toimineen pitkälti samaan tapaan suhteeessa Suomeen. Mutta kaikeksi onneksi - kiitos edelleenkin yleissivistyksen - suurin osa suomalaisista tietää varsin hyvin, ettei naapurimaa ole sotilaallisesta mahdistaan huolimatta taloudellinen suurvalta, eikä tiukan paikan tullen pärjäisi edes sotilaallisesti läntiselle puolustusliitolle - eikä luultavasti edes Kiinalle.

Nähtäväksi siis jää, mitä Ukrainassa tapahtuu kuluvan vuoden aikana. Positiivista kuitenkin on, että Yhdysvallat ja Nato vaativat venäläisjoukkojen vetämistä pois Ukrainasta, Georgiasta ja Moldovasta taloudellisten sanktioiden uhalla. Toivottavasti tämä vaatimus saa myös tavallisen venäläisen pohtimaan tämän kirjoituksen alussa kuvattua valheellista propagandaa, ja toteamaan sen seurauksena Putinin hallinnon mädännäisyyden. 

Sillä tosiasia on, että luonnonvaroiltaan rikkaan Venäjän tulevaisuus voisi olla loistava, mikäli sen kansa ei vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen sallisi toinen toistaan surkeampaa hallintoa, joka korvaa todellisen kehityksen propagandalla ja korostaa länsisuhteissaan vastakkainasettelua yhteistyön sijaan. Ja sen seurauksena tavallisen Venäjän kansalaisen elintaso mataa kaukana siitä, mistä länsimaalaiset ihmiset saavat nauttia, eikä sen enemmistö sivistyneisyyden puutteessaan tunnu osaavan edes vaatia parempaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älyllistä epärehellisyyttä
Venäjä ratkaisee sen, liittyykö Suomi Natoon
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?

Älyllistä epärehellisyyttä

Wikipediassa älyllistä epärehellisyyttä kuvataan seuraavin luonnehdinnoin. Se on sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi, sellaisen asian puolesta puhumista, jota puhuja ei tiedä todeksi, ja jonka todenperäisyyttä ei ole vaivautunut tarpeellisessa määrin selvittämään tai tietoista oleelliseksi tunnettujen asiaankuuluvien seikkojen kertomatta jättämistä.

Tänä aamuna saimme luettavaksemme suomalaisesta mediasta useitakin esimerkkejä tästä ilmiöstä. Ehkäpä merkittävin niistä liittyi Saksan enstiseen sosiaalidemokraattiseen voimamieheen Gerhard Schdöreriin, joka ilmoitti, ettei "usko usko, että Venäjän johtoa voisi kiinnostaa tunkeutua Ukrainaan sotilaallisesti". Tämä siis tilanteessa, jossa Venäjä jo nyt miehittää tosiasialliseti Ukrainaa ja on koonnut sen rajoille suuren sotavoiman.

Suomalaisesta näkulmasta mielenkiintoista - joskaan ei älyllisesti epärehellistä - jutussa oli myös se, että Schröder viittasi kommentissaan ukrainalaisten Saksaan kohdistamaan arvosteluun, koska Saksa ei suostu viemään Ukrainaan aseita. Tämä tosiasia rinnastuu yksiselitteisesti toisen sosialistin - kansallisen sellaisen - toimintaan talvisodassa, jolloin Hitlerin hallinto esti italialaisten aseiden viennin Suomeen. Olisi mielenkiintoista tietää, toistiko Schröder natsien toimintamallin tietäen vai tietämättään.

Huvittavin niistä on puolestaan Turkin sultt... persidentin Recep Tayyip Erdoğanin päätös erottaa maan tilastokeskuksen johtaja, koska tämän johtama laitos ei ole tuottanut hänelle mieluisia tilastoja. Erdogan ei liene kuullut Juho Kusti Paasikivestä tai totuudesta viisauden alkuna. Hinnan Erdoganin älyllisen epärehellisyydestä joutuu luonnollisesti maksamaan Turkin kansa. 

Kolmas älyllisen epärehellisyyden esimerkki liittyi juttuun Belgiassa pahoinpidellyksi joutuneesta Panu Laturista (vihr), jonka mukaan häneen kohdistunut väkivallanteko oli satunnaisen ohikulkijan satunnainen teko. Tosiasiassa Laturi joutui itse aiemmalla poliittisella urallaan kannattamansa ääriliberaalin maahanmuuttopolitiikan uhriksi, koska pahoinpitelijä "sattui" hänen kohdalleen vain siksi, että tämä politiikka oli houkutellut sudanilaismiehen Belgiaan. 

Älyllistä epärehellisyyttä jutussa oli luonnollisesti myös se, ettei siinä kerrottu satunnaisen pahoipitelijän afrikkalaisesta tai edes maahanmuuttajataustasta halaistua sanaa. Mutta siihenhän me olemmekin jo tottuneet tässä armaassa Suomessamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Paskoja kulttuureita ja älyllistä epärehellisyyttä?