Ylen toimittaja tyrkytti mielipiteitään Brigitte Bardot´n nekrologissa

Hyviin tapoihin kuuluu, ettei kuolleista ihmisistä puhuta pahaa, vaan heitä muistetaan tuomalla esille positiivisia asioita. Valitettavasti eiliseen Ylen pääuutislähetykseen ranskalaisen näyttelijä Brigitte Bardot´n kuolemasta jutun tehnyt  toimittaja Heikki Heiskanen ei ymmärtänyt tätä.

Lyhyessä nekrologissaan hän kävi lyhyesti läpi ne asiat, joista vainaja muistetaan. Siinä yhteydessä hän sanoi – sanatarkasti – että "poliittisesti äärioikealle ajautunut Bardot aiheutti skandaaleja jyrkillä lausunnoillaan muslimeista, maahanmuutosta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mutta sitä puolta ei tänään Ranskassa muistella..."

En tarkoita, etteikö Bardot´n kannanottoja ja näkemyksiä tai niiden aiheuttamia reaktioita olisi saanut mainita. Sen sijaan totean, että se olisi pitänyt tehdä vainajaa arvostaen tai ainakin neutraalisti eikä – kuten nyt – lievästi sanottuna tahdittomasti ja omia mielipiteitä tyrkyttäen. 

Näin siksi, että toimittaja loi sanoilla "äärioikea ja skandaali" negatiivisen viitekehyksen vainajan näkemyksiin. Ja pyrki siten leimaamaan Bardot´n aiheellisia ja vuosi vuodelta yhä enemmän eurooppalaisten parissa kannatusta saavia näkemyksiä. 

* * *

Vahinko on tietenkin jo tapahtunut, mutta vastaisuuden varalle kehotan Heiskasta ja muita mediatoimittajia lukemaan aiheesta kirjoitetun Wikipedia-artikkelin ennen nekrologin laatimista. Siinä kerrotaan, että muistokirjoitus "antaa yleisesityksen henkilön elämänvaiheista ja pyrkii asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin tämän merkityksen sillä elämänalueella tai niillä elämänalueilla, joilla tämä on varsinaisesti merkittävimmän elämäntyönsä tehnyt. Nekrologit kirjoitetaan yleensä kunnioittavassa sävyssä."

Esimerkin tällaisesta muistokirjoituksesta voi lukea Bardot´n kuolemaa käsitelleestä Uutissuomalaisen artikkelista, jossa todettiin – samoista aiheista mihin tartuin – asiallisesti ja vainajaa kunnioittaen, että "Bardot antoi vuosien varrella lausuntoja, joissa hän moitti Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa ja vastusti muslimien rituaaliteurastusperinnettä". Siinä todettiin myös, että yksi Bardot´n aviopuolisoista oli Kansallinen liittouma -puolueen entinen neuvonantaja, minkä vuoksi häntä epäiltiin puolueen kannattajaksi, vaikka vainaja oli kertonut, ettei ollut koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. 

Tällä asialla ei tietenkään olisi mitään merkitystä muuten kuin Ylen ja sen toimittajan käyttäytymiskyvyttömyyden demonstraationa, ellei yhtiön toimintaa rahoittaisi koko kansa. Siksi varsinkin nähdyn kaltainen toimittajan oman poliittisen kannan tyrkyttäminen Heiskasen nekrologissa oli suorastaan epäasiallisesta vainajan haudalla hyppimistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Minä ja Pentti Linkola

Harvinaisen typerää toimintaa

Poliisi epäilee, että alaikäiset nuoret olisivat Kauniaisissa rikkoneet lauantaina aamuyön ja aamun aikana useiden bussipysäkkien laseja. Matkaa oli tehty sähköpotkulaudalla. 

Toki nuoret ovat aina hölmöilleet. Ja sekin on totta, että tyhmyys tiivistyy joukossa. Mutta siitä huolimatta nyt epäilty tapaus on harvinaisen typerä. 

Ensinnäkin, bussipysäkkien lasi-ikkunoiden rikkominen poistaa julkista liikennettä käyttäviltä ihmisiltä tuulensuojan. On todenäköistä, että tämä koskee myös itse rikkojia tai ainakin heidän sukulaisiaan tai tuttaviaan.

Toiseksi, ikkunoiden rikkojat eivät hyötyneet – mahdollisen mielihyvän lisäksi – mitään teoistaan. Sen sijaan – mikäli heidän henkilöllisyytensä saadaan selville – tulee nuorukaisille sakkojen lisäksi maksettavaksi melkoinen lasku. Toivon mukaan nassikoiden niin sanottu "perse kestää".

Kolmanneksi, jos henkilöllisyydet jäävät selvittämättä, maksetaan korjaus kaupungin varoista, jotka on kerätty verottamalla asukkaita. Nämä rahat ovat sitten poissa jostain muista kaupunkilaisten palveluista.

Yleisellä tasolla on vielä todettava, että tämäkin tapaus osoittaa yhteiskuntamme olevan menossa väärään suuntaan. Nuoret eivät kunnioita yhteistä omaisuutta, vaan sitä sotketaan spray-maaleilla, tusseilla ja jopa – kuten nyt nähtiin – tahallaan rikkomalla. 

Tosin nuorten puolustukseksi on sanottava, että heillä on ollut myös valitettavan näkyviä roolimalleja. Tunnetuimpana heistä töhrytaiteen mestari ja kansanedustaja ylioppilas-Paavo, mutta toki joukkoon sopii muitakin näyttelijä-Minnasta aina kansainvälisiin pehmoterroristeihin, joiden poliittisia näkemyksiä lehdistömme levittää hyvin mielellään.

Päivän aiempi merkintä:
Uskottavantuntuista propagandaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Tuhma, tyhmä ja hölmö
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia

Volodymyr Zeneskyin vierailu USA:ssa ei päättynyt ukrainalaisten kannalta hyvin. Sen sijaan siitä tuli tapaus, joka muistetaan vielä kymmenien vuosien kuluttua. 

Näin siksi, että historiassa saadaan mennä kauas ennen kuin löydetään vastaavanlaista käyttäytymistä valtionpäämieheltä. Tarkoitan korkean vieraan vaatetuksen kommentointia, tämän neuvotteluaseman kiistämistä, päälle puhumista ja lopuksi vielä uussuomalaisen katugangstan käyttäytymisen kaltaista kunnioituksen vaatimista.

Tapausta on käsitelty ja käsitellään myös jatkossa kaikissa medioissa niin maailmalla kuin myös Suomessa. Niinpä kirjaan tähän vain muutaman Trumpiin performanssista mieleeni tulleen seikan. 

* * *

Ihan ensimmäiseksi eilisillan Ylen uutisia katsellessani nousi mieleeni takavuosien väite, joiden mukaan Donald Trump olisi astunut jo 1980-luvulla moskovalaiseen hunaja-ansaan. Eli päätynyt peuhaamaan kameroiden ja mikrofonien eteen venäläisten prostituoitujen kanssa. 

Näin siksi, että se selittäisi varsin hyvin USA:n nykyinen presidentin hampaattomuuden Vladimir Putinin suhteen. Eikä antaisi Zelenskyille ja ukrainalaisille toivoa Trumpin hallinnon tuesta myöskään jatkossa. 

Samalla se asettaisi kyseenalaiseksi sen, että saako Suomi tarvittaessa amerikkalaisten täyttä tukea, mikäli Putin päättää kokeilla Suomen puolustusta. Näin siitäkin huolimatta, että Suomi ja USA ovat NATO:n jäseniä, joita velvoittaa sopimus hyökkäyksen kohteeksi joutuneen auttamisesta.

* * *

Toinen mieleeni välittömästi noussut seikka löytyi kaukaa historiasta, sillä Trumpin retoriikka Zelenskyitä kohtaan näyttäisi olevan samankaltaista kuin Ruotsin ja Venäjän hallitsijat päästivät suustaan lähes 500 vuotta sitten. Olen kirjoittanut tapauksesta tämän blogin alkumetreillä, mutta ehkäpä kertaus on opintojen äiti. Ja siksi kopioin vanhan tekstini tähän.

Venäjän tsaari Iivana IV Julma kirjoitti Ruotsin kuninkaalle Juhana III Vaasalle 17.7.1571. "Me Iivana Vasiljevitsh, kaiken Venäjän herra ja suuriruhtinas, Vladimirin, Moskovan, Novgorodin jne... hallitsija, kirjoitamme Juhana Kustaanpojalle, joka oman väittämänsä mukaan on Ruotsin, Göötan ja Venden kuningas ja joka isän puolelta polveutuu eräästä Smoolannin kylästä. Sinä et ollenkaan tiedä, miten sinun olisi kirjoitettava meille." 

Ja jatkoi, ettei Ruotsi ole mikään "valtava kuningaskunta, joka pystyisi puolustamaan Sinua kaikkia vihollisiasi vastaan".  

Lopuksi tsaari totesi että "kirjoitit viime kirjeessäsi, että haluat pitää rauhan kanssamme. Jos olisit järkevä, ymmärtäisit että maasta on pitkä matka taivaaseen".

Juhana Kustaanpoika Vaasa vastasi tsaarin diplomaattisiin sanakäänteisiin 18.4.1573 päivätyssä kirjeessään seuraavasti. "Mitä järjetöntä ja moukkamaista ylimielisyyttä, valheita ja vähättelyä kohdistatkaan meihin. Varmaan on isäsi ollut joku munkki tai maamoukka, koska kirjoitat niin taitamattomasti, aivan kuin olisit kasvanut talonpoikien ja irtolaisten parissa, jotka eivät ymmärrä kunniasta yhtään mitään." 

Edelleen Juhana jatkoi: "kiitämme Jumalaa, että kaikki kristityt kuninkaat ovat antaneet meille sen arvon mikä meille kuuluu, paitsi tietenkin Sinä, jolla on vain sian järki." 

Lopuksi Juhana tyhjensi sanallisen pajatsonsa lausuen: "Tulkoon sinusta itsestäsi stratnikki ja kunniaton orja ja epäkristillinen päävalehtelija ja tyranni, joka jo todella oletkin, koska et pidä arvossa lupausta, kunniaa, sinettiä, kirjettä etkä totuutta, mikä on hyvinkin todistettu".

* * *

Kolmanneksi on syytä todeta, että eilisen jälkeen Eurooppa ja sen johtajat voivat lopettaa toiveajattelun ja keskittyä siihen, kuinka Venäjän imperialistiset pyrkimykset kohti länttä pysäytetään niin Ukrainassa kuin myös muualla maan länsirajalla. Trumpin performanssin jälkeen - etenkin, jos Putinilla on alussa mainitsemaani kiristysmateriaalia hallussaan - Venäjän hallinto saattaa nimittäin hyödyntää hänen nelivuotista presidenttikauttaan kokeilemalla jonkin NATO-maan puolustustahtoa ja -kykyä. 

Näin erityisesti siinä tapauksessa, että Trump päättää vetää amerikkalaiset sotilaat pois Euroopasta. Tällaisessa tilanteessa Suomi ei vahvojen puolustusvoimiensa takia ole todennäköisin kohde, mutta ei myöskään kokonaan poissuljettu. Sen sijaan varsinkin Baltian mailla on syytä varautua mahdolliseen aggressioon.

* * *

Lopuksi haluan vielä todeta, että jos USA:n - ja varsinkin republikaanien - sisällä nousee nyt nähdyn performanssin suhteen voimakas kapinaliike Trumpia vastaan, saattaa hänen suhtautumisensa Ukrainaan vielä muuttua. Tosin vain siinä tapauksessa, etteivät epäilyt hänen vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta astumisestaan hunaja-ansaan pidä paikkaansa. 

Näin siksi, ettei taskurotalla ole edellytyksiä nousta isäntäänsä vastaan, vaan hänen on jatkettava peliään loppuun asti. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että hän olisi valmis kantamaan vastuun virheistään.

Tosiasia kuitenkin on, ettei minulla eikä kenelläkään muulla ole kristallipalloa, joten vain aika näyttää kuinka käy Ukrainalle ja sen myötä koko Euroopalle. Juuri nyt kuitenkin näyttää siltä, että vanhalla mantereella on syytä varautua pahimpaan ja korjata viime vuosikymmeninä tehdyt virheet niin nopeasti kuin mahdollista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
Alexander Stubb väänsi rautalankaa
EU:n kolme tärkeintä tehtävää

Jo toinen Ylen toimittaja ilmoittautui rasistis-sovinistiseksi

Eilinen uutinen kertoi, että toimittaja Maryan Abdulkarim jättää Ylen aamu-tv:n Jälkiviisaat-raadin lähes kuuden vuoden jälkeen. Syyksi hän ilmoitti sen, että entinen ulkoministeri Timo Soini liittyy raadin jäseneksi: entisen perussuomalaisen arvot ovat kuulemma Abdulkarimille liikaa. 

Hänen mukaansa "se, että istun samassa tilassa Soinin kanssa, saattaisi antaa kuvan, että olen OK hänen toimintansa kanssa". Tämä on poikkeuksellisen merkittävä kommentti maahanmuuttajataustaiselta henkilöltä, jota on pidetty hyvin yhteiskuntaamme sopeutuneena. 

Annettu peruste nimittäin osoittaa, ettei Abdulkarim ymmärrä mitään suomalaisesta kulttuurista. Tai niistä syistä, miksi yhteiskunta on täällä ihmisille niin paljon parempi kuin siellä, missä hänen juurensa ovat. 

Tarkoitan sitä, että viimeistään Lapuan liikkeen kukistumisen jälkeen ihmisillä on ollut sananvapaus, jota kunnioitetaan silloinkin, kun itse ollaan eri mieltä. Sanonnan mukaan "asiat riitelevät, eivät ihmiset".

Tämän arvon sijasta Abdulkarim haluaa eristäytyä itsensä kanssa erimielisistä henkilöistä. Tämä on ajatusmalli, jota noudattamalla yhteiskuntaan luodaan pitkällä aikavälillä polarisaation kierre, joka puhkeaa ennemmin tai myöhemmin väkivaltaisesti. 

Toki Abdulkarim on jo aiemminkin osoittanut kyvyttömyytensä ymmärtää moniarvoista yhteiskuntaa. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että hän on ollut perustamassa ihmisiä synnynnäisten ominaisuuksien perusteella luokittelevaa rasistis-sovinistista Feminististä puoluetta. 

Nyt kuulluilla perusteilla myös Abdulkarim liittyi siihen maahanmuuttajanaisten joukkoon, jonka suvaitsemattomuudesta meille antoi esimerkin toinen maahanmuuttajataustainen toimittaja Renaz Ebrahimi. Kuten muistamme, tämä hyödynsi Ylen ohjelmaa oman performanssinsa esittämiseen ottaen uhrikseen pahaa aavistamattoman Esko Valtaojan, jota oli pyydetty mukaan keskustelemaan yhteiskunnassa esiintyvästä rasismista. 

Näyttääkin siltä, että Yleisradio on epäonnistunut pahasti rekrytointipolitiikassaan. Syynä siihen toivon olleen hyvä pyrkimys työllistää maahanmuuttajanaisia toimittajiksi ja sitä kautta edistää toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan syntymistä. Tämä osoittautui kuitenkin virhearvioksi, koska kaksi Ylen maahanmuuttajarekryyteistä on osoittautunut tehtäväänsä täysin sopimattomiksi. 

Onhan yksi tärkeimmistä toimittajan tehtävistä olla yhteydessä monenlaisten ihmisten kanssa - myös sellaisten, jotka tuntuvat vastenmielisiltä. Ja juuri tätä eivät Abdulkarim tai Ebrahimi ole halunneet tehdä. 

Nyt nähdyn tilanteen - ja erityisesti niille annettujen perustelujen - edessä on myös verorahoitteisen mediamme syytä harrastaa vakavalla mielellä itsetarkastelua. Eli jos positiivinen syrjintä johtaa sovinistis-rasistisen käytöksen normalisoitumiseen, olisiko tulevaisuuden rekrytointitilanteissa syytä tehdä ihmisten palkkauspäätökset puhtaasti hakijoiden henkilökohtaisen osaamisen ja kykyjen perusteella. Sen sijaan, että niiden edelle asetetaan ihmisten synnynnäisiä ominaisuuksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia
Sanoma Oy islamistien asialla