"Ruotsinegyptiläinen naisvanki" haastoi todellisuuden

Eilen uutisoitiin PT-mediassa ja Suomen uutisissa ruotsinegyptiläisestä murhamiehestä, joka oli vaihtanut virallisen sukupuolensa – muttei poistattanut miehisiä sukupuolielimiään – ja päässyt sen jälkeen naisten vankilaan häiriköimään ja ahdistelemaan naisvankeja. Tämän oli mahdollistanut maan uusi translaki, jonka mukaan miehet ja naiset sijoitetaan eri laitoksiin juridisen – eikä tosiasiallisen – sukupuolensa perusteella.

Tapaus kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka järjettömiin ratkaisuihin johtaa tosiasioista piittaamaton wokeltava maailmankuva, mikäli sitä sovelletaan todellisessa elämässä. Ja noiden ratkaisujen hinnan maksavat useimmiten naiset.

* * *

Tästä huolimatta juuri naiset ovat kaikista innokkaimmin ajamassa länsimaisiin yhteiskuntiin erilaisia wokeltavia ratkaisuja. Näin myös Suomessa, missä tätä aatesuuntaa politiikassa vahvimmin ajavien puolueiden – Vihreiden ja Vasemmistoliiton – kannattajista selvä enemmistö on naisia: ensin mainittua viime eduskuntavaaleissa äänestäneistä kaksi kolmasosaa ja jälkimmäisenkin kannattajista selvä enemmistö kuului kauniimpaan sukupuoleen.

Jotain kertoo wokelluksen voimasta Ruotsissa myös se, ettei viranomaisilla ole riittävän yksityiskohtaisia ohjeita tilanteisiin, joissa vangin juridinen sukupuoli ja fyysiset ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Ja niinpä vankilanjohtaja on kertonut, että "olemme nyt päättäneet, että kyseessä on nainen. Hän on nainen, ja naispuolisella henkilötunnuksella istutaan naisvankilassa". 

* * *

Toivoa tietenkin sopii, että ruotsalaiset löytävät asialle ratkaisun ennen kuin ruotsinegyptiläinen ehtii raiskata jonkun kanssavangeistaan. Ja uskoa, ettei sama hulluus leviäisi Suomeen vaan täällä ymmärrettäisiin tosiasioiden tunnustamisen ja järjen käytön tuottavan turvallisimman ympäristön myös naisvangeille. 

Samoin olisi positiivista, mikäli ruotsinegyptiläisestä "naisvangista" olisivat kertoneet Suomen uutisten ja PT-median lisäksi myös koko Suomen kansan kustantaman Yleisradion toimittajat. Olihan jutun juurena kuitenkin ruotsalainen valtamedia ja uutisella on merkitystä suomalaisen yhteiskunnan pitämiselle turvallisena myös naisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita

Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Joakim Vigelius esitti eilen, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti Suomesta. Toisin sanoen hän kannatti ajatusta siitä, etteivät raiskaajat ja murhaajat voisi enää vedota Maahanmuuttovirastoon välttyäkseen maasta poistamiselta. 

Ehdotus on tietenkin hyvä ja kannatettava, ja tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että tällaista asiaa edes tarvitsee esittää. Luulisihan luottamuksen pettäneen ihmisen karkottamisen olevan itsestäänselvyys – ja aivan erityisesti sellaisten maahanmuuttajien kohdalta, joiden peruste oleskella maassamme perustuu vainolta suojaamiseen. 

Näin kuitenkin on, sillä asiasta kertoneen uutisen mukaan vielä muutama vuosi sitten lähes puolet rikosten perusteella karkotettavista ulkomaalaisista vältti maastapoistamisen vedottuaan Maahanmuuttovirastoon. Toki voidaan kysyä, että onko vika nykyisessä lainsäädännössä vai sen tulkinnassa, koska lukema näyttää elävän hallitusten maahanmuuttoasenteiden mukaan.

* * *

Nähtäväksi joka tapauksessa jää, mitä Vigeliuksen ehdotukselle tapahtuu, sillä se tuskin toteutuu nykyisen hallituksen jäljellä olevan – reilusti alle vuoden mittaisen – valtakauden aikana. Kuten demokratiaan kuuluu, tämänkin asian ratkaisevat suomalaiset äänestäjät. 

Mikäli he äänestävät SDP:n suurimmaksi puolueeksi – kuten juuri nyt näyttäisi – pääsee puolueen puheenjohtaja Antti Lindtman määrittelemään hallitusohjelman päälinjauksista. Enkä jaksa uskoa, että se siinä tilanteessa olisi ensimmäisenä kiristämässä maahanmuuttolainsäädäntöä, vaikka viime viikon vaalipuheiden perusteella näin voisikin kuvitella. Ei ainakaan siinä tapauksessa, että hallitusta koottaisiin punamullan varaan. 

Tässä yhteydessä on syytä huomata erityisesti, että – Vigeliuksen sanoin – "kun näitä asioita on nyt äänestetty eduskunnassa läpi, niin SDP:hän on vastustanut niitä, kuten puolue on vastustanut liki jokaista maahanmuuton tiukennusta". Toki itse kukin voi harjoittaa toiveajattelua, mutta realisti turvaa pikemminkin poliittisiin näyttöihin kuin höttöiseen vaalipropagandaan. 

Siksi juuri nyt näyttää siltä, että monet maahanmuuttajaraiskaajat ja -murhaajat saavat jatkossakin jäädä Maahanmuuttoviraston päätöksellä tänne Pohjantähden alle, ja aiheuttaa vaaraa täällä eläville ihmisille. Eikä asiaa muuta kuin se, että suomalaiset sittenkin päättäisivät vaaliuurnilla toisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
SDP teki epäuskottavan esityksen

Ceutan tapahtumien positiivinen lopputulema

Ceutan tapahtumat ovat johtanet eurooppalaisten heräämiseen. Tai ainakin melkein kaikkien, sillä 22 EU-maata – Saksa, Itävalta, Belgia, Bulgaria, Kypros, Kroatia, Tanska, Viro, Suomi, Kreikka, Unkari, Italia, Latvia, Liettua, Malta, Alankomaat, Puola, Tšekki, Romania, Slovakia, Slovenia ja Ruotsi – on allekirjoittanut kirjeen, jossa vaaditaan ulkorajojen tehokasta suojaamista, laittoman maahantulon torjumista sekä tukea Espanjalle. Suomen puolesta allekirjoittajana toimi pääministeri Petteri Orpo (kok).

Ikävää on toki se, että viisi maata on ilmaissut tahtonsa nykyaikaisen kansainvaelluksen jatkamisesta jättämällä vaatimuksen allekirjoittamatta. Ne ovat Espanja, Ranska, Irlanti, Luxemburg ja Portugali, joiden motiiveja on – ainakin minun – varsin vaikea ymmärtää, koska tässä ei puhuta maahanmuutosta yleensä vaan nimenomaisesti laittomasta maahanmuutosta.  

* * *

Suomen hallituksessa suhtaudutaan laittomaan maahanmuuttoon ilmeisen vakavasti, sillä sisäministeri Mari Rantanen (ps) määräsi saman tien oman virkakoneistonsa suunnittelemaan EU:n sisärajojen vaatimia toimia. Hänen mukaansa tarkoituksena on se, että sisärajojen sulkemiseen tarvittavat "päätökset voidaan tämän valmistelun perusteella tehdä hyvinkin nopeasti, jos tarve niin vaatii".

Toisin sanoen Rantanen tai Suomi eivät ole yksipuolisesti sulkemassa EU:n sisärajoja vaan luomassa valmiuden siihen, että sen voi tarvittaessa tehdä nopeasti. Tämä on tärkeää siksi, että Suomen hallitus joutui lainsäädännön – ja poliittisen tahdon – puuttuessa seurailemaan vuonna 2015 avuttomana sitä, kun länsirajalta tulvi maahamme joukoittain laittomia maahanmuuttajia. 

Nyt tehtävänä olevan valmistelun seurauksena maamme EU-rajojen sulkemiseen tarvittavat askelmerkit ovat jatkossa valmiina jo etukäteen, joten niiden kiinni paneminen käy yhdellä hallituksen käskyllä. Ja sen seurauksena laittomien maahanmuuttajien Unionin sisäinen vaellus tänne pohjantähden alle päättyy siihen. 

* * *

Nähtäväksi jää, tarvitaanko Suomessa koskaan nyt valmisteltavana olevaa lainsäädäntöä. Ceutan tapahtumat joka tapauksessa jäivät hetkelliseksi episodiksi, jonka taustalla oli mahdollisesti järjestäytynyt – kenties jopa valtiojohtoinen – rikollisuus. 

Tämä johtuu siitä, että Ceutalta ei pääse manner-Eurooppaan ilman rajatarkastuksia. Siten se ei ollut sellainen reitti, joka olisi voinut johtaa vuoden 2015 tapahtumien toistumiseen. Niinpä sinne rynnänneet marokkolaiset palasivat nopeasti takaisin kotimaahansa.

Loppujen lopuksi koko Ceutan episodi päättyikin onnellisesti kuin sadut konsanaan. Sen sijaan, että nykyaikainen kansainvaellus olisi ottanut uuden askeleen, se muistutti EU:n poliitikkoja siitä, että on parempi varautua etukäteen kuin joutua etsiskelemään laittomia maahanmuuttajia ympäri koko Unionin aluetta.

Siksi on vaikea ymmärtää sitä tyhmyyttä, jota Espanjan, Ranskan, Irlannin, Luxemburgin ja Portugalin vallankäyttäjät demonstroivat jättämällä alussa mainitsemani vaatimuksen allekirjoittamatta. Ehkäpä noiden maiden kansalaiset ymmärtävät seuraavissa parlamenttivaaleissaan, että heidän kannattaa harkita äänensä antamista nykyisiä hallitsijoitaan vastuullisemmille poliitikoille!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 000 afrikkalaista lähti toivioretkelle
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi

Raiskaustuomion lievennys ja maahanmuuttotilastoja

Kerroin muutama viikko sitten, kuinka takavuosien suomalainen maahanmuuttopolitiikka sai jälleen uuden uhrin. Palaan tapaukseen, koska MTV3:n mukaan 29-vuotias Munir Suleyman Weyrahin rangaistusta on hovioikeudessa lievennetty kahden vuoden ja kymmenen kuukauden mittaiseksi vankeustuomioksi. 

Lisäksi hän joutuu maksamaan uhrilleen 8 800 euroa kärsimyskorvauksia. Summa on naurettava huomioiden sen, ettei tämä ole tapahtuneen jälkeen pystynyt enää asumaan kodissaan.

Munirin tekemä raiskaus oli tietenkin vain yksi sattumus muiden samankaltaisten joukossa. Enkä usko, että se muuttaa aiempaa maahanmuuttopolitiikkaa kannattaneiden suomalaisten näkemyksiä sen enempää kuin valtava määrä aiempia vastaavia sattumuksiakaan. 

Siten Munir saa varmuudella paljon seuraajia teolleen. Ja suomalaisnaiset pääsevät jatkossakin "nauttimaan" väkisinmakuista ja niistä aiheutuvista pienistä kärsimyskorvauksista. 

* * *

Näin tulee tapahtumaan siitä huolimatta, että Suomen nykyinen hallitus on tehnyt monia korjauksia maahanmuuttoon liittyvään lainsäädäntöön. Lisäksi aiemmin tehdyt maahanmuuttopoliittiset virheet on tunnustettu monissa muissakin EU-maissa. 

Valitettavasti tehdyt päätökset eivät ainakaan vielä näy turvapaikkatilastoissa, sillä viimeisten kahdentoista kuukauden aikana suurimpien positiivisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kansallisuuksien määrät ovat 380 (somalit), 301 (afgaanit) ja 140 (irakilaiset). Niitä voi verrata vastaavaan tilastoon esimerkiksi Orpon hallituksen valtaannousun vuodelta 2023, jolloin turvapaikka myönnettiin 258 afgaanille, 246 somalille ja 174 irakilaiselle. 

Positiivista on kuitenkin se, että kun vuonna 2023 Suomesta karkotettiin 120 irakilaista, 29 somalia ja 0 afgaania, niin viimeisten 12 kuukauden tällaisen päätöksen on saanut 214 irakilaista, 40 somalia ja 26 afgaania. Toki karkotettujen somaleiden ja afgaanien määrä on edelleen selvästi pienempi kuin turvapaikan saaneiden, mutta irakilaisten kohdalla asia on kääntynyt päinvastaiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen ja Milan Jaff ovat samoilla linjoilla
Ihmissalakuljettajille elinkautinen?
Poliisi julkaisi poliittisen perusteen

Aki Lindén valheen poluilla ja journalistit sekoittivat Karoliina Partasen Wille Rydmaniin

SDP:n Aki Lindén teki hämmästyttävän tempun kirjoittamalla sosiaaliseen mediaan, että "Hallituksen/Kelan tuore syöpälääkkeiden korvausten leikkaus ilman vastaavaa rahoituksen siirtoa hyvinvointialueille on ”malliesimerkki” huonosta hallinnosta ja kolmen ministerin (Rydman, Partanen, Ikonen) yhteistyön toimimattomuudesta. Tehtävän mukana täytyy siirtää myös rahat!"

Tekstin hämmästyttävyys johtuu siitä, että hänen moittimansa syöpälääkkeiden Kela-korvausten rajoitus on säädetty laissa 564/2022, jonka esitti eduskunnalla Sanna Marinin (sd) edellinen hallitus, jonka perhe- ja peruspalveluministerinä toimi Aki Lindén. Toisin sanoen Lindén sätti nykyhallitusta omista tekemisistään. Aikamoista!

* * *

Samaan aihepiiriin liittyy myös se, että nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) joutui oikeisemaan Lindénin ja medioiden väitteitä toteamalla, että syöpälääkkeiden korvausasiasta päättää hallituksen sijasta Kela, joka ei ole hallituksen vaan eduskunnan valvonnassa oleva itsenäinen sosiaaliturvalaitos. Se tekee päätöksensä itsenäisesti.

Lisäksi hän huomautti, että hallituksessa Kelan asiat kuuluvat sosiaaliturvaministeri Karoliina Partaselle (kok), eivätkä hänen johtamalleen sosiaali- ja terveysministeriölle. Siten – Rydmanin mukaan –  uutisoidulla syöpälääkekorvausasialla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. 

Jos Lindénin tapauksessa kyseessä oli suora valehtelu ja mustamaalaus, herää Kela-asian uutisoinnissa kysymys siitä, mitä on tapahtunut suomalaisen journalismin tasolle. Ollaanko siellä lomatunnelmissa ja jätetään sen seurauksena juttujen faktat tarkastamatta? Vai onko tarkoituksena ollut "vain" Rydmaniin kohdistuvan ajojahdin jatkaminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Mielipidevaikuttamisen kustannukset eivät kuulu veronmaksajalle

Wille Rydman (ps) ja Sofia Virta (vihr) kävivät taannoin kiivaan keskustelun Ylen ajankohtaisohjelmassa. Molemmat puhuivat toistensa päälle ja väittivät vastapuolen valehtelevan. Puheenaiheena olivat hallituksen aikomukset leikata julkista tukea erilaisilta järjestöiltä. 

Ottamatta kantaa tuohon keskusteluun, oli mielenkiintoista, että Helsingin sanomat haastatteli pian sen jälkeen valtionapua noin 29 miljoonaa euroa vuodessa saavan Suomen sosiaali ja terveys -yhdistyksen eli Sosten pääsihteeriä Vertti Kiukasta siitä, mitä veronmaksaja saa – tämän mielestä – rahojensa vastineeksi. Onhan tässä tuloistaan 85 prosenttia valtiolta saavassa järjestössä mukana paljon erilaisia poliitikkoja.

* * *

Kiukaksen mukaan "ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta meidän perustuotteemme on ministeriöille ja eduskunnan valiokunnille annettava lausunto. Tietyissä piireissä kauheasti demonisoidaan vaikuttamistoimintaa, mutta sitä se ennen kaikkea on."

Kyse on siis järjestöstä, jonka tärkein tehtävä on ajaa taustaorganisaatioidensa etua. Toisin sanoen, se ei aja kustannuksistaan suurimman osan kuittaavien veronmaksajien eikä siis myöskään koko Suomen väestön asiaa. 

Jutusta selvisi, että Sosten lausunnot lähetetään joko ministeriöille tai puolueille. Kiukaksen mukaan tämä on ensin mainitun kannalta positiivinen asia, koska "sen sijaan, että ministeriö saa kolmekymmentä lausuntoa, se saa yhden, jossa on huomioitu jäsenjärjestöjen näkökulmat".

* * *

Professorina olen ollut silloin tällöin mukana omaa tutkimusalaani hyödyntävän ministeriön lainsäädäntötyössä sekä tehnyt uusista laeista myös tieteelliseen tietoon perustuvia lausuntoja. Siksi lienee syytä kertoa, mitä se tarkoittaa.

Omien kokemusteni perusteella itse lainsäädäntötyö lähtee liikkeelle hallitusohjelmasta, jonka pohjalta ministeriö ryhtyy valmistelemaan hallituksen haluamia muutoksia Suomen lakeihin ja asetuksiin. Se tapahtuu ministeriön virkamiesten ja heidän kutsumiensa asiantuntijoiden yhteistyönä. Ainakaan itse en ole huomannut, että tässä vaiheessa mukana olisi ollut minkään tahon edunvalvojia tai mielipidevaikuttajia. 

Näissä kokouksissa sorvataan itse lakiteksti sekä kirjataan ylös lainsäädännön perustelut. Jälkimmäinen teksti on huomattavasti pidempi kuin itse laki, ja tutkijana olen osaltani huolehtinut, että muutoksissa on huomioitu ajantasainen tieteellinen tieto. 

Tämän työn jälkeen ministeriö lähettää lakiluonnoksen lausuntokierrokselle, jossa varsinaisten toimijoiden – niin julkisten kuin yksityistenkin – lisäksi myös Sosten kaltaiset järjestöt ovat voineet kertoa mielipiteensä. Ne ovat yleensä varsin ristiriitaisia, sillä yhden tahtoessa lakiin "valkoista" vaatii toinen "punaista" ja kolmas "vihreää". 

Siten niillä – eri tahojen mielipiteillä – ei ole juurikaan vaikutusta itse lakiin, ellei esille ole noussut faktuaalisia eli todellisia ongelmia, jotka ovat jääneet valmistelutyössä huomaamatta. Sellaiset luonnollisesti korjataan, koska juuri näiden havaitsemisen varmistaminen on koko lausuntokierroksen tarkoitus. 

* * *

Palatkaamme siis Sosten tarpeellisuuteen. Se toimittaa lainsäätäjälle lobbaustietoja taustajärjestöiltään ajaakseen niiden yhteiskunnallista etua – tarvittaessa vaikka tieteellisen ja kokemusperäisen tiedon vastaisesti. Kootessaan yhteen kaikkien jäsentensä näkemykset, se joutuu sovittamaan niitä yhteen eli harjoittamaan enemmän tai vähemmän ennakkosensuuria. Tämä vähentää lakiesityksestä lausuttujen näkemysten kirjoa.

Erityisesti on huomattava, että ajaessaan jäsenjärjestöjensä etua Soste toimii väistämättä päärahoittajansa eli veronmaksajien tahtoa vastaan, mikä puolestaan näkyy parhaiten eduskunnan poliittisissa voimasuhteissa. Eikä siis Sosten kaltaisissa järjestöjen järjestöissä, jotka edustavat vain omaa jäsenistöään ja niiden intressejä. 

Tämä on samalla perustelu sille, miksi Sosten kaltaisten järjestöjen tukeminen verovaroista ei ole järkevää eikä oikeastaan edes hyväksyttävää, sillä mielipidevaikuttamisen rahoittaminen kuuluu lobbajalle itselleen. Ja siksi on hyvä, että Sosten kaltaisille järjestöille osoitettu julkinen tuki pääsee hallituksen leikkauslistalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut

Petteri Orpon (kok) hallitus on allokoinut yhdenvertaisuusohjelmalle noin 6 miljoonan euron budjetin. Sen väliraportti julkaistiin helmikuussa, minkä seurauksena MTV3 pyysi Tampereen yliopistoon lehtoria arvioimaan saavutettuja tuloksia.

Kyseinen lehtori, Anna Rastas, on Wikipedian mukaan "tutkinut erityisesti rasismia ja monikulttuurisuus-kysymyksiä. Hän on erikoistunut etnografisiin, osallistaviin ja toimintatutkimusmenetelmiin. Rastas on toiminut myös vuosia pakolais- ja maahanmuuttajatyössä sekä maahanmuuttajatyöhön, monikulttuurisuuteen, rasismin ja antirasismiin liittyvien aiheiden opettajana ja kouluttajana. Lisäksi Rastas on toiminut erilaisissa lastensuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjen antirasistisissa verkostoissa."

Siten kyseessä on sekä yliopistolainen, että erittäin toimelias monikulttuurisuusaktivisti. Siksi on syytä ottaa vakavasti se, että hän tyrmäsi ohjelman raportoitujen toimien uskottavuuden heikoiksi. Eikä siinä kaikki, sillä hän moitti raporttia myös sellaisen valheellisen kuvan antamisesta, että rasisminvastaiseen työhön olisi panostettu resursseja, vaikka järjestöjen valtionrahoitusta on leikattu.

* * *

Yliopistolehtori Rastas on myös väittänyt, että hallituksen "uskottavuus on heikko, kun samaan aikaan poliittiset ulostulot, lakimuutokset ja päätökset heikentävät ulkomaalaisten asemaa Suomessa". Tällä hän lienee viitannut siihen, että Orpon hallitus on pyrkinyt tietoisesti kiristämään turvapaikka- ja oleskelulupapolitiikkaa, jotta siihen liittyvät lieveilmiöt saataisiin vähenemään.

Tämä ilmenee hallitusohjelmassa näin: "tavoitteena on uudistaa Suomen maahanmuutto­politiikkaa niin, että se tarjoaa avun hädänalaisille ja estää väärinkäytökset... Tavoitteena on kannustaa kotoutumiseen, työntekoon ja suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen noudattamiseen."

Tämä ei tietenkään poista sitä, että yliopistolehtori ja monimuotoisuusaktivisti Rastas pitää tehtyjä toimia epäonnistuneina. Siksi veronmaksajan ja hallituksen kannattaisi ottaa esitetty kritiikki vakavasti sekä todeta miljoonien eurojen käyttö yhdenvertaisuusohjelmaan turhaksi – ja sen sijaan allokoida kyseinen rahasumma johonkin hyödyllisempään. Tai sisällyttää siihen tarkoitetut jäljellä olevat rahat kokonaisuudessaan ensi vuodelle kohdistuviin budjettisäästöihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisuuskoe
Musta germaanityttö ja Afrikan tähti
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

SDP vaaransi Suomen turvallisuuden

SDP yllätti koko Suomen asettumalla vastustamaan hallituksen esitystä lainsäädäntömme saattamisesta NATO-standardin mukaiseksi ydinaseiden suhteen. Syitä Antti Lindtmanin (sd) johtaman puolueen kannalle voimme vain ihmetellä, sillä jo ex-pääministeri Sanna Marin (sd) totesi aikanaan tästä aiheesta, "että emme aseta mitään ennakkoehtoja, mutta emme käy tästä aktiivisesti keskustelua nyt. Odotamme pääsyä jäseneksi, ja näistä asioista voidaan keskustella myöhemmin".

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen puolestaan kertoi eilen, että "Suomi ei ole poikkeus pelkästään Pohjoismaissa vaan poikkeus koko NATO:ssa. Missään muussa NATO-maassa ei ole näin kokonaisvaltaisia lainsäädäntörajoitteita" ydinaseisiin liittyen. Toisin sanoen hän vahvisti hallituksen näkemyksen, jonka mukaan nyt esitetty lakimuutos yhdenmukaistaisi Suomen linjan muiden pohjoismaiden kanssa. 

* * *

Demareiden – sekä myös laitavihervasemmiston – profiloituminen ei jäänyt ilman vaikutuksia, sillä Venäjä näki siinä tilaisuuden eripuran luomiseen Suomen perinteisesti yksituumaiseen puolustuspolitiikkaan. Kremlin tiedottajan Dmitri Peskovin mukaan "jos Suomi uhkaa meitä, ryhdymme tarpeellisiin toimiin", mitä ikinä ne sitten olisivatkaan. 

Tästä syystä erityisesti demareiden, mutta myös Vihreiden ja Vasemmistoliiton olisi syytä katsoa peiliin ja todeta siellä näkyvän Venäjälle hyödyllisen idiootin munanneen itsensä koko kansakuntaa vaarantavalla tavalla. Ja ilmoittaa, että parin viime päivän aikana käydyn keskustelun tuloksena he ovat havainneet tulkinneensa väärin hallituksen esitystä ja siihen liittyvän tiedon tarkennuttua pitävät hallituksen esittämää muutosta ehdottomasti kannatettavana. 

Hallitus voisi tämän jälkeen puolestaan pahoitella sitä, ettei oppositiota informoitu etukäteen tarpeeksi huolellisesti ja kiittää käydystä keskustelusta sekä oppositiolta saamastaan tuesta. Ja ilmoittaa venäläisille, ettei Suomella ole minkäänlaisia aikomuksia uhata suurta itäistä naapuriaan – kuten ei ole ollut muutenkaan sitten toisen maailmansodan tapahtumien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiedustelujohtajan mukaan Venäjä miehittää Baltian vuonna 2027
Venäläinen koettelee, mutta miten sille pitäisi vastata?
Suomen sosiaalidemokraattien näkemys vuodelta 1930

Voiko naisen sukuelimen tuhoaminen olla vähäisempi teko kuin tavallinen raiskaus?

Poliisi on aloittanut ensimmäiset esitutkinnat hyvin tunnettujen maahanmuuttajaryhmien parissa tapahtuvista – tyttöjen sukupuolten silpomisesta.  Toivon mukaan tapauksiin tulee selvyys ja syylliset saavat rangaistuksen. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan tyttöjen sukuelinten silpomiseen eli niin sanottuun ympärileikkaukseen syyllistynyt voidaan tuomita vankeusrangaistuksiin, joiden kesto voi vaihdella yhdestä kymmeneen vuoteen. Toisin sanoen haitari on varsin suuri. 

Omalta osaltani toivoisin, että ensimmäisiä tapauksia aikanaan käsittelevät oikeusistuimet olisivat tehtäviensä tasalla ja pidättäytyisivät soveltamasta asteikon alimpia rangaistuksia. Perustelen tätä sillä, että lain mukaan jo perusmuotoisesta raiskauksesta on tuomittava vähintään vuoden mittainen vapausrangaistus – eikä kai kukaan täysjärkinen voi pitää naisen sukuelinten pysyvää vahingoittamista sen väkisin käyttämistä vähäisempänä tekona? 

Siksi on myös ihmeteltävä lainsäätäjien – siis ministereiden ja kansanedustajien – ajatuksenjuoksua, kun nämä ovat implisiittisesti kirjanneet lakiin näkemyksen, jonka mukaan pysyvän ruumiillisen vahingon aiheuttaminen olisi samanarvoinen teko kuin hetkellisen vahingon tekeminen. Näin siitä huolimatta, että myös raiskauksella on toki myös pysyviä ja vakavia henkisiä seurauksia – mutta eikö sellaisia ole monin verroin enemmän erityisen raa´aksi väkivallaksi katsottavalla silpomisella? Ja eikö sellaisen kohdistaminen tyypillisesti kasvuikäisiin tyttöihin tee ympärileikkauksesta vieläkin tuomittavamman?

Jos itse olisin lainsäätäjä, olisin aloittanut silpomisen rangaistusasteikon siitä, mihin se tavanomaisten raiskausten osalta loppuu. Sekä lisännyt lakiin myös silpomisesta päätöksen tehneen vanhemman tai vanhempien maastakarkotuksen, mikäli nämä eivät ole syntyperäisiä suomalaisia. Onhan sukuelinten tahallinen vahingoittaminen tekona sellainen, joka osoittaa täydellistä piittaamattomuutta suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja lainsäädännöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmissalakuljettajille elinkautinen?
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla
Paljastuvatko seksuaalisesti häiriintyneet kulttuurit?

Iltalehti unohti kertoa vihreän asiantuntijan taustan

Iltalehti julkaisi eilen varoituksen, joka koski Petteri Orpon (kok) hallituksen Perussuomalaisten johdolla ajamaa uutta koetta, jossa testattaisiin kansalaisuutta hakevan ihmisen yhteiskuntatietoisuutta. Siis arvioitaisiin suomalaiseksi haluavan henkilön ymmärrystä sellaisista asioita kuin suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja keskeisestä lainsäädännöstä, perus- ja ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, sukupuolten tasa-arvosta sekä Suomen historiasta ja kulttuurista.

Jutussa oli haastateltu keskuskauppakamarin maahanmuuton ja osaamisen johtavaa asiantuntijaa, Suvi Pulkkista, joka tyrmäsi uuden kokeen ja sen tarpeellisuuden. Erityisesti hän kaipasi sellaisia kansalaisuuskokeita, joissa testattaisiin asioiden ja suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden ymmärtämisen sijaan erilaisten yksityiskohtien ulkoa opettelemista – esimerkkinä kyky nimetä Suomen pääkaupunki tai maamme itsenäistymisvuosi. 

Jutussa jäi kertomatta, että asiantuntija Suvi Pulkkinen on vihreä aktiivipoliitikko ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Enkä siksi ole lainkaan hämmästynyt hänen lausunnostaan, sillä onhan se kuin suoraan vihreiden poliittisesta pelikirjasta otettu.

Siihen Pulkkisella on tietenkin oikeus, ei siinä mitään. Mutta Iltalehden olisi rehellisyyden nimissä pitänyt kyllä kertoa haastateltavansa poliittisesta aktiivisuudesta. Tai ainakin mainitsevan, miksi se on salattu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisuuskoe
Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Jäätyvää energiantuotantoa

Yle kertoi syyn tämänhetkisiin korkeisiin sähkön hintoihin. Se on tuulimyllyjen jäätyminen, minkä seurauksena ne eivät tuota sähköä odotetulla tavalla juuri nyt, kun sitä tarvittaisiin. 

Ongelma on akuutti, sillä tänään pörssisähkön  korkein varttituntihinta on 43,17 senttiä kilowattitunnilta. Ongelma on myös fataali, sillä se syntyy juuri sellaisina hetkinä, jolloin kotitalouksien sähköntarve on korkeimmillaan - johtuen tietenkin monien talojen sähkölämmityksestä.

Myllyjen jäätyminen lienee myös esimerkki siitä, kuinka vihreään energiasiirtymään lähdettiin maassamme ilman riittävää ymmärrystä. Tai – mikäli jäätyminen oli tiedossa – uhmaten tosiasioita, mikä on inhimillisen typeryyden ehdottomasti järjettömin muoto.

* * *

Tässä tilanteessa me nyt joka tapauksessa olemme ja on sähköyhtiöiden ja viime kädessä valtion tehtävä huolehtia siitä, ettei nyt nähty tilanne muutu käytännöksi sitten kun maamme sähköntuotannosta vielä nykyistäkin suurempi osa tuotetaan tuulimyllyillä. Vaihtoehtoja toki on useita.

Tuulimyllyllä tuotetun energian osuutta koko sähköntuotannosta voitaisiin rajoittaa esimerkiksi lainsäädännöllä. Tämä pienentäisi säistä riippuvan sähköntuotannon osuutta koko energiantuotannosta ja pakottaisi yhtiöitä etsimään vaihtoehtoisia – tuotantovarmempia – tapoja tuottaa sähköä. 

Vaihtoehtoisesti tuulimyllyihin voitaisiin vaatia rakennettavaksi jäätymistä estävät rakenteet tai toimintatavat. Se vähentäisi tuulimyllyillä tuotetun energian taloudellista kannattavuutta ja ohjaisi sähköntuotantoa varmempiin tuotantotapoihin, jotka eivät ehkä edistäisi yhtä paljon vihreää siirtymää kuin tuulienergia. 

Molemmat edellä esittämäni vaihtoehdot tarkottaisivat kuluttajalle mitä todennäköisimmin vuoden keskimääräisen sähkönhinnan nousua, mutta samalla parantaisivat sähköntuotannon ennakoitavuutta ja sen riittävyyttä kaikissa sääoloissa. Siksi meidän suomalaisten ja koko yhteiskuntamme on päätettävä, kumpaa haluamme energiantuotannoltamme: varmuutta vai halpaa keskihintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Mitä seuraavaksi, Iran?

Julkisuudessa on pohdittu aika vähän sitä, mitä tapahtuu sitten, jos Iranin islamistihallinto kaatuu käynnissä olevan kansalaistensa kapinan seurauksena. Astuuko valtaan – edesmenneen, diktatorisesti maata hallinneen, shaahin poika – Reza Pahlavi. Ja jos astuu, järjestääkö hän lupauksensa mukaisesti maahan vapaat vaalit, jolloin iranilaiset saisivat demokraattisen hallinnon? Vai ryhtyykö seuraamaan isänsä jalanjälkiä epädemokraattisena, mutta länsimaihin tukeutuvana johtajana? 

Vai hajoaako maa sisällissotaan, jossa erilaiset poliittiset ryhmät ottavat yhteen aseellisesti. Ja jonka lopputuloksen ratkaisevat osittain iranilaiset itse, mutta myös sen tuen määrä, mitä eri osapuolet saavat kilpailevilta suurvalloilta. Siis Trumpin Yhdysvalloilta ja Xin Kiinalta – mutta tuskin kuitenkaan omaan erityisoperaatioonsa hukkuvalta Venäjältä tai joka suhteessa levällään olevalta Euroopalta. 

* * *

Olisi tietenkin hienoa, mikäli iranilaiset pääsisivät valitsemaan vapaissa vaaleissa valistuneen maan isän, jonka johdolla maahan luotaisiin moderni perustuslaki ja sen pohjalta uudistettaisiin myös muu lainsäädäntö. Ja samalla uskonto määriteltäisiin jokaisen ihmisen omaksi asiaksi, kuten on tehty esimerkiksi täällä Pohjantähden alla. 

Kysymys kuitenkin kuuluu, että onko tämä sitä, mitä kaikki iranilaiset tahtovat? Vai onko heillä muunlaisia haaveita? Tai onko kenties suurvalloilla tai esimerkiksi naapurimailla omat lusikkansa sopassa, jota hämmentämällä he ajavat iranilaiset uskonnollisesta dystopiasta maalliseen tyranniaan? 

Ellei sitten käy niin, että maan nykyinen islamistinen hallinto onnistuu sittenkin säilyttämään asemansa ja jatkaa valtiolaivan peräsimessä käyttäen entistäkin raaempia ohjauskeinoja kansalaistensa alistamiseen.

Päivän aiempi merkintä:
Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Kapina fanatismia vastaan

Kansainvälinen lainsäädäntö kannusti Fitburgin kaapelisabotaasiin

Ankkuria laahannut laiva – Fitburg – vioitti eilen Suomenlahden pohjassa kulkenutta kaapelia. Suomen rannikkovartiosto toimi totutun tehokkaasti, dokumentoi valokuvin ankkurin roikkumisen ja otti aluksen talteen.

Tapaus etenee seuraavaksi tarkempaan tutkintaan ja aikanaan epäilemättä oikeuteen. Tämä kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta kiinnittäisin – arvoisat lukijat – huomionne siihen, mitä tapahtui viime lokakuussa. 

Silloin Helsingin käräjäoikeus ilmoitti jättävänsä tutkimatta – samankaltaisessa tapauksessa – Venäjän varjolaivastoon kuuluvan Eagle S -aluksen syytteen ja siihen perustuneet korvausvaatimukset. Oikeus katsoi, että tapaukseen ei voida soveltaa Suomen rikoslakia. 

Asiaan otti tuolloin kantaa kansanedustaja Jarno Limnéll (kok), jonka mukaan "tarvitaan selkeämpää lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka antavat valtioille mahdollisuuden käsitellä tämänkaltaisia tekoja myös talousvyöhykkeillä ja kansainvälisillä vesillä". Sellaisia ei ole kuitenkaan ilmaantunut kuluneiden parin kuukauden aikana. 

Siksi minusta on selvää, että Fitburgin – ilmeisen selvästi Venäjän määräämä kaapelisabotaasi – oli loogisesti ottaen Helsingin käräjäoikeuden päätöksen ja kansainvälisen lainsäädännön puutteellisuuden seuraus. Onhan selvää, että jos kaapeleiden rikkomisesta ei seuraa mitään, voi Putinin hallinto jatkaa aivan huoletta niiden sabotoimista. 

Siksi on helppo ennustaa, että Suomenlahden ja Itämeren pohjassa kulkevia kaapeleita rikotaan – niin sanotusti vahingossa – myös jatkossa. Ja sitä jatkunee siihen asti, kunnes kansainväliseen lainsäädäntöön säädetään tarvittavat pykälät odotettavissa olevasta Venäjän ja sen bulvaanien vastustuksesta huolimatta.  

* * *

Jos Fitburgin tapauksessa haluaa nähdä jotain positiivista, niin sellaista oli epäilemättä suomalaisten viranomaisten toiminnan tehokkuus. Kaapelinrikkoja selvitettiin nopeasti ja se saatiin myös pysäytetyksi. 

Edellä mainitsemani lainsäädännöllisen ongelman takia laivan omistajan ja/tai miehistön ainoaksi sanktioksi jouduttaneen etsimään vikoja laivan kunnosta, mikä viivästyttäisi sen liikkeelle lähtemistä. Näin laivan miehistö joutuisi nyhjäämään edes vähän aikaa Kirkkonummen rannikolla. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, että onko laivan varustamo ja/tai sen miehistö tehnyt Vladimir Putinin hallinnon kanssa sopimuksen noiden päivien korvaamisesta ruplina vai jonakin vahvempana valuuttana. Ruplan kurssihan on viime aikoina ollut samanlaisessa laskussa kuin se kuuluisa lehmän häntä, joten venäläisvaluutalla korvattavien päivien arvo laskee ajan myötä. 

Joka tapauksessa laivan mahdolliset puutteellisuudet on selvitettävä ennen sen päästämistä pois Suomen aluevesiltä. Sekä tietenkin vaatia pienimpienkin laivasta löytyvien vikojen huolellista korjausta ennen sille – ja sen miehistölle – annettavaa lähtölupaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johtaako Suomen näyttävä operaatio Itämeren tilanteen eskaloitumiseen?

Finland Detains Russia-Linked Ship Suspected of Cable Damage

Kansainvälinen oikeus on ongelma

Kansalaisuuskoe

Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää jatkossa suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteiden ymmärtämistä. Sen varmistamiseksi tullaan jatkossa järjestämään kokeita niille, jotka haluavat Suomen kansalaisuuden. 

Näissä kansalaisuuskokeissa selvitetään hakijan tietoja suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja periaatteista sekä yksilön oikeuksista että velvollisuuksista. Kysymykset tulevat perustumaan ministeriön – yleisesti saataville tulevaan – oppimateriaaliin ja koskevat esimerkiksi yhteiskuntamme arvoja, lainsäädäntöä, perus- ja ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja historiaa.

Erityisen tärkeä seikka on se, että koe suoritetaan suomen tai ruotsin kielellä, mikä varmistaa vähintään yhden kansalliskielemme osaamisen. Sen sijaan ainakin omia kulmakarvojani nostatti se, että asiasta kertoneen lehtiartikkelin mukaan koe tehtäisiin sähköisesti, mikä saattaa avata mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Toivon mukaan ne kuitenkin pystytään tavalla tai toisella estämään. 

Kokeesta voidaan vapauttaa henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon. Tämä on tärkeää, koska näin ulkomailla (paitsi Ruotsissa?) suoritetut opinnot eivät kelpaa kansalaisuuden perusteeksi.

* * *

Kansalaisuuskoe on osa hallitusohjelmaa ja siten kaikkien Petteri Orpon (kok) kabinetissa edustettujen puolueiden hyväksymä. Siten se on jatkoa aiemmille maahanmuuton järkeistämistoimille, joista kansalaisuuden saamisen kiristykset muodostavat vain osan. 

Niistä ensimmäinen tuli voimaan lokakuun 1. päivänä vuonna 2024, jolloin kansalaisuuden edellytyksenä oleva asumisaika Suomessa piteni kahdeksaan vuoteen. Toinen muutos tuli voimaan noin viikko sitten, jolloin järkeistettiin muun muassa nuhteettomuusedellytyksiä ja toimeentulovaatimuksia. 

* * *

Kansalaisuuskokeen sisältävä ehdotus kansalaisuuslaista on nyt lähetetty lausunnoille, joiden määräaika on ensi helmikuussa. Sen jälkeen siihen tehdään mahdollisesti muutoksia ja se viedään Eduskunnan hyväksyttäväksi vielä ensi kevään aikana.

Lopuksi haluan alleviivata sitä, että edellä käsittelemäni muutokset ovat sen seurausta, että viime vaaleissa Suomen kansa mahdollisti nykyisen hallituksen valtaannousun. Toivoa sopii, että suomalaiset ymmärtäisivät myös jatkossa valita itselleen järkeviä kansanedustajia puolueista, jotka kykenevät korjaamaan maahanmuuton kaltaisia valtavia riskejä suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen asukkaille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanisteilla on näytön paikka
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Terroristeja Suomeen?

Väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden seuraukset

Donald Trumpista ja hänen kaikista tekemisistään ei tarvitse – eikä ole syytäkään – pitää. Yhdestä asiasta hänelle täytyy kuitenkin antaa tunnustus. 

Hänen hallintonsa on nimittäin keskeyttänyt Kuuban, Haitin, Venezuelan, Sierra Leonen, Togon, Päiväntasaajan Guinean, Kongon tasavallan, Burundin, Tšadin, Sudanin, Libyan, Eritrean, Somalian, Jemenin, Iranin, Afganistanin, Turkmenistanin, Myanmarin ja Laosin kansalaisten maahanmuuttohakemusten käsittelyn. Syynä tähän on se, että maahan päässyt afgaani syyllistyi jokin aika sitten terroritekoon ampumalla kansalliskaartilaisia.

* * *

Myös Suomessa on vuosien mittaan opittu, että kehitysmaataustaiset ihmiset tehtailevat muita enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia. Siksi on hyvä, että Petteri Orpon (kok) hallitus on kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaa. 

Sen seurauksena rikollisuuden suhteen riskialtteimpien maiden asukkaiden maahanmuuttohakemusten määrä kansainvälisen suojelun perusteella on ollut viime ja tänä vuonna selvästi pienempi kuin kertaakaan suuren kansainvaellusvuoden 2015 jälkeen.

* * *

Toivoa sopii, että tämä kehitys jatkuu myös tulevina vuosina, eikä maamme seuraava hallitus ryhdy purkamaan saavutettua edistystä. Sellaisen sijaan tulevilta vallanpitäjiltä voi toivoa viisastenkiveä siihen, miten tänne jo saapuneet kehitysmaalaiset saataisiin omaksumaan suomalainen kulttuuri ja elämäntapa, ja siten ottamaan vastuuta omasta elämästään täällä Pohjantähden alla. 

Yksi tapa asian edistämiseksi on kehittää rikoslakia sellaiseen suuntaan, että se vähentää rikollisuuteen taipuvaisten tulijoiden kiinnostusta Suomea kohtaan sekä samalla kannustaa tänne jo tulleita elämään maassa maan tavalla. Näiden asioiden suhteen kannattaa seurata myös muiden maiden hyväksi osoittautuneita käytäntöjä - mukaan lukien Donald Trumpin hallinnon maahanmuuttopoliittiset ratkaisut – ja hyödyntää niiden kokemuksia myös suomalaisen lainsäädännön kehittämisessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
29-vuotias afgaani ammuskeli
Nuorison tekemät väkivaltarikokset ja ryöstöt räjähtivät kasvuun - mutta miksi?
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019

Suomeen tarvitaan laadukas eutanasialainsäädäntö

Eduskunnan  sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenien enemmistö näyttäisi kannattavan armokuoleman eli eutanasian sallimista myös Suomessa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, vaikka toki tarkoitukselliseen ihmisten surmaamiseen liittyy myös ongelmia. 

Oman elämäni aikana olen joutunut pohtimaan asiaa useammankin sellaisen ihmiskohtalon valossa, joissa elossa pysyminen ei ole ollut arvokasta tai edes henkilön itsensä mielestä toivottavaa. Enkä näe, että haluaisin missään tilanteessa joutua sellaiseen tilanteeseen. 

Toisaalta ymmärrän hyvin, että eutanasiaan saattaa liittyä monenlaisia väärinkäytöksiä. Samoin tiedostan sen, ettei lääkärin tai sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä – saati kutsumus – ole ihmisten surmaaminen vaan heidän parantamisensa. 

* * *

Näistä syistä Suomeen mahdollisesti – toivottavasti – säädettävää eutanasilakia ei saa tehdä hutiloiden eikä juuttuen kylläpäs/eipäs-tyyppiseen väittelyyn. Eli ensin on päätettävä eutanasian sallimisesta, ja mikäli vastaus on kyllä, paneuduttava sen jälkeen huolehtimaan siihen liittyvän lainsäädännön mahdollisimman korkeasta laadusta.

Tässä prosessissa ensiarvoisen tärkeää on ottaa oppia niistä valtioista, joissa eutanasia on jo nyt sallittu. Ja tuoda niistä hyvät puolet suomalaiseen eutanasiaan ja samalla ehkäistä ilmenneet ongelmat.

Lopputulokseksi ei tule hyväksyä kuin sellainen laki, joka jättää päätösvallan yksiselitteisesti ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä olevan ihmisen oman tahdon varaan. Eikä pakota yhtäkään terveydenhuollon työntekijää osallistumaan eutanasian täytäntöönpanoon vastoin hänen omaa – ilman painostusta annettua – suostumustaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikseivät suomalaiset saa eutanasiaa kotimaassaan?
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla
Kuinka haluaisit kuolla?

Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Maamme kansainvälisesti tunnetuin ekonomisti, nobelisti Bengt Holmström, on kollegoineen nostanut esille sellaisia asioita jotka EU:n tulisi tehdä, jotta se säilyisi taloudellisesti kilpailukykyisenä. Lista on lyhyt ja mielenkiintoinen, ja sellaisena sen voi toivoa tulevan luetuksi ja ymmärretyksi myös eurooppalaispoliitikkojen piiissä.

"Meidän on vähintäänkin valvottava sisämarkkinasääntöjen noudattamista, estettävä direktiivien pirstaloitumista 'harmonisoinnin' nimissä, helpotettava yrittäjähenkisten yritysten kasvua, keskitettävä unioni prioriteetteihinsa ja rajoitettava liiallista lainsäädäntöä.

Lisäksi he muistuttivat siitä, että "Euroopalle kasvu on olemassaolon, poliittisten tavoitteiden ja selviytymisen edellytys. Liian pitkään se on korvattu muilla prioriteeteilla, vaikka näitä prioriteetteja ei voida saavuttaa ilman kasvua. Yrittäessämme tehdä kaikkea olemme estäneet innovaatioita, investointeja ja vaurautta".

Koska monet eurooppalaiset ovat nykyisin arvoiltaan arvoliberaaleja sosialisteja, muistutti tutkijajoukko meitä siitä, että "viime vuosikymmeninä unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sekoittaneet sääntelyn edistykseen ja byrokratian integraatioon". Voitkos sen paremmin sanoa?

Siksi Brysseliin tarvitaan perinpohjaista ajattelutavan muutosta, sillä – jos EU jatkaa nykyisellä linjallaan – siihen kuuluvat valtiot "eivät pysty ylläpitämään kansalaistensa itsestäänselvyyksinä pitämiä asioita: työttömyysetuuksia, ilmaista terveydenhuoltoa, elinikäisiä eläkkeitä ja kohtuuhintaista koulutusta. Kasvu on välttämätöntä olemassa olevien sitoumusten maksamiseksi ja uusien sitoumusten täyttämiseksi. Pysähtyminen tekee eurooppalaisesta hyvinvointivaltiosta menneisyyden utopian."

Olin ilahtunut huomattuani asiasta kertovan uutisen. Ja toivon todella, että Homströmin ja hänen kollegoidensa lista otetaan vakavasti Euroopan Unionissa. Ja että myös arvoliberaalit eurooppalaiset – olivat he sitten väriltään pinkkejä tai vihreitä - ymmärtäisivät, että kyse on koko maanosamme tulevaisuuden pelastamisesta eli hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Päivän aiempi merkintä:
Presidentti Zelenskyin virhe vaatii toimia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa
Bengt Homström, nobelisti

Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Suomen sisäministeri Mari Rantanen (ps) on todennut, että musliminaisten käyttämien, kasvot osittain tai kokonaan peittämien burka- ja niqabhuivien kieltäminen julkisilla paikoilla on välttämätöntä. Hänen mukaansa "meidän pitää pystyä puolustamaan suomalaista kulttuuria ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa kaikilla naisilla on oikeus kulkea kasvot näkyvillä kulttuuri- ja tai perhetaustasta riippumatta".

Perussuomalaisten lisäksi huntukieltoa - ainakin kouluihin - on ilmoittanut kannattavansa myös sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). Sen sijaan RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz (ruots) pitää lainsäädäntöä turhan järeänä toimena ja on vihjannut, että oppilaitokset voisivat tarvittaessa kieltää haluamansa huivit omissa järjestyssäännöissään.

Eilen myös pääministeri otti kantaa musliminaisten alistamiseen tarkoitettujen huivien käyttökysymykseen. Petteri Orpon (kok) lähestymistapa oli teknokraattinen, sillä hän ilmoitti, ettei burkhakieltoa ole kirjattu hallitusohjelmaan, ja sen ulkopuolelta otetaan asioita hallituksen agendalle vain siinä tapauksessa, että kaikki hyväksyvät ne.

Näyttää siis ilmeiseltä, että muslimimiehet voivat myös jatkossa pakottaa naisensa ja tyttärensä peittämään päänsä lähes kokonaan. Positiivista asiassa on kuitenkin se, että ainakaan toistaiseksi tällainen alistaminen ei näyttäisi olevan kovin yleistä maassamme, vaan musliminaiset näyttäisivät käyttävän lähinnä asusteita, joissa kasvot jäävän näkyviin.

Tässäkin yhteydessä jää kuitenkin huomaamatta se, että mahdollisesti hyvinkin suuri osa muslimitytöistä pakotetaan perheissään myös näihin - hiukan hallituksessa nyt puheena oleva asusteita vähemmän peittäviin vaatteisiin - sen sijaan, että he voisivat pukeutua kuten tahtovat. Tässä suhteessa on syytä huomata Vantaan iranilaistaustaisen kaupungin­valtuutetun Eva Tawasolin (vihr) kertoneen, että hänen kohdallaan huivin riisuminen täysi-ikäistymisen kynnyksellä johti sekä fyysiseen että henkiseen kunnia­väkivaltaan. 

En löytänyt tästä asiasta varsinaista tutkimustietoa, mutta on selvää, että jo yksittäistenkin naisten pakottaminen itsensä peittämiseen on vastoin suomalaisen yhteiskunnan perinteitä ja naisten tasa-arvoa. Ja siksi on hyvä, että asiasta käydään juuri nyt keskustelua sekä hallituksessa että sen ulkopuolella. 

Tässä tilanteessa ei ole kuitenkaan syytä vähätellä tutkitun tiedon puuttumisen merkitystä.  Siksi ehdotan, että aiheesta tehtäisiin vähintäänkin Pro Gradu -tasoinen selvitys jossakin maamme yhteiskuntatieteellistä tutkimusta harjoittavista yliopistoistamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hijab-huivien riisumiselle tuli kova hinta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?

Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!

Kunta- ja aluevaalien jälkeinen pöly on nyt laskeutunut ja kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps) on pyrkimässä puolueensa johtajistoon tavoitteenaan toimia soraäänenä. Samalla hän tuli maininneeksi ilmeisen syyn sille, miksi Perussuomalaisten kannatus on pudonnut viime vaaleissa: "pahin virhe, mitä persut voi tehdä, on leimautuminen Kokoomuksen apupuolueeksi".

Siksi on tullut hyvä aika tarkastella miten etenevät hänen puolueensa tärkeimmät tavoitteet eli suomalaisen lainsäädännön maahanmuuttopoliittiset kiristykset. Ja pohdiskella vähän sitä, miten se liittyy mahdolliseen Kokoomuksen apupuolueeksi leimautumiseen.

Eli kerrataanpa ensin hallituksen saavutukset perussuomalaisten kannalta tärkeimmissä asioissa. Ja palataan vasta sen jälkeen tuohon leimautumisasiaan ja kannatuksen vähenemiseen. 

* * *

Maahanmuuttoasioista nopein muutos oli vastaanotto­rahan pienentäminen perustuslain ja EU:n vastaanotto­direktiivin sallimaan minimiin. Nämä uudistukset tulivat voimaan elokuun alusta 2024. 

Syyskuun 2024 alusta otettiin käyttöön rajamenettely ja nopeutetun menettelyn perusteiden laajentaminen. Sen tarkoituksena on parantaa mahdollisuuksia hallita Suomen alueelle jo suuntautunutta muuttoliikettä silloin, kun maahantulijoiden määrä on lyhyessä ajassa poikkeuksellisen suuri tai kun maahantulo tapahtuu vieraan valtion vaikutuksesta. 

Samaan aikaan eli viime syyskuun ensimmäisenä päivänä astui voimaan uusi maahantulo­säännösten kiertämistä koskevaa säännöstö ja aiempaa selkeämmät henkilöllisyyden todentamista koskevat säännökset. Lisäksi kielteisen turvapaikka­päätöksen saaneiden kaistanvaihto työ- ja koulutus­perusteisen maahanmuuton puolelle estettiin.

Viime vuoden lokakuun alusta tuli voimaan myös kansalaisuuden edellytyksenä olevan Suomessa asumisajan pidentäminen kahdeksaan vuoteen. Lisäksi tehtiin parannuksia ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen.   

* * *

Tammikuun alusta 2025 lyhennetiin kansainvälisen suojelu­aseman mukaisia oleskelulupia EU-direktiivin minimi­vaatimuksia vastaaviksi. Näin Suomessa tapahtuva kansainvälinen suojelu muutettiin luonteeltaan väliaikaiseksi, ja sen perusteella myönnettävät turvapaikat määritettiin kolmen ja toissijaiseen suojeluun perustuvat luvat yhden vuoden mittaisiksi. Lisäksi mahdollinen lupien jatkaminen edellyttää arviota kansainvälisen suojelun jatkamisen tarpeesta.

Myös vakaviin rikoksiin syyllistyneiden tai kansallista turvallisuutta vaarantaneiden henkilöiden kansainvälisen suojelun asema lakkautettiin, siihen perustuva oleskelulupa poistettiin ja tehtiin mahdolliseksi maahantulokiellon asettaminen. 

Eilen eli toukokuun kuudentena päivänä astui voimaan muutos, joka tiukentaa säilöönottoa koskevaa sääntelyä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella sekä mahdollistaa säilöönoton jatkamisen vuoden ajaksi. Lisäksi uudistettiin maahantulo­kieltoa koskevaa sääntelyä sekä mahdollistettiin maahantulo­kiellon määräämisen Suomen ulkopuolella oleskelevalle henkilölle. 

* * *

Soisin teidän - Teemu Keskisarja ja arvoisat lukijani - muistavan, että nämä muutokset tulivat hallitusohjelmaan - ja sieltä lainsäädäntöömme - nimenomaisesti Riikka Purran johtamien Perussuomalaisten vaatimuksesta, mutta myös muiden hallituspuolueiden kuten Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja jopa RKP:n tuella. 

Siksi on ymmärrettävä, että mikäli näistä jompaakumpaa - vaatimusta ja muiden tukea - ei olisi, eikä - nyt tarkkana - esimerkiksi Purra ja hänen puolueensa olisi vastavuoroisesti suostunut Kokoomuksen ja muiden puolueiden kannalta tärkeisiin vaatimuksiin ja niiden toteuttamiseen, ei tätä listaa olisi. Eikä maahanmuuttopolitiikkaa olisi kiristetty.

Tästä syystä Riikka Purra tai muut perussuomalaiset ministerit eivät ole voineet - eivätkä edelleenkään voi - jarrutella sellaisia hallitusohjelmassa olevia kohtia, jotka ovat tärkeitä muille hallituspuolueille. Ja siksi tunnen aina myötähäpeää kun näen jonkun maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan moittivan Riikka Purraa tai hänen puoluettaan hallitusohjelman toteuttamisesta. 

Siis esimerkiksi Kokoomukselle ja RKP:lle tärkeiden talous-, vero- tai kielipoliittisten ohjelmakohtien edistämisestä. 

 * * *

Maahanmuuton järkevöittämistä haluavien perussuomalaisten - ja toki kaikkien muidenkin ihmisten - pitäisi ymmärtää tämä jokaisen monesta puolueesta koostuvan hallituksen toimintaperiaate. Näin myös juuri nyt, sillä hallitusohjelmassa on edelleen useita tärkeitä maahanmuuttopoliittisia kohtia, jotka toteutuvat vain siinä tapauksessa, että Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa kautensa loppuun. 

Näistä eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen rekisteröintiä, jättämistä ja turvapaikka­tutkintaa koskevan ulkomaalais­lain sääntelyä koskevasta lakimuutoksesta. Siinä poistetaan velvoite turvapaikka­puhuttelu­pöytäkirjan läpikäynnistä hakijan kanssa sekä arvioidaan valmiutta ja varautumista muuttoliikkeen häiriö­tilanteisiin. 

Eduskuntakäsittelyssä on myös perheen­yhdistämisen edellytysten tiukentamisesitys, joka tapahtuu ottamalla käyttöön kaikki EU:n perheen­yhdistämis­direktiivin mahdollistamat muutokset. Lisäksi hankkeessa tehdään ulkomaalaislakiin lapsen alaikäisyyden määrittämiseen tarvittavat muutokset, jotka koskevat kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen oleskeluluvan epäämistä kansanterveydellisen syyn nojalla.

Lisäksi eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä lainsäädännön muuttamiseksi muun muassa nuhteettomuus­edellytysten, varsinaisen toimeentulon edellytysten sekä kansalaisuuden perumisen osalta. Viimeksi mainitussa uudistuksessa mallina on hyvin toimiva tanskalainen lainsäädäntö. 

* * *

Eikä tässä vielä kaikki, sillä yllä mainittujen lisäksi hallitusohjelmassa on edelleen - erityisesti Perussuomalaisia äänestäneille - tärkeitä asioita, jotka on tarkoitus saada eduskuntaan ja valmiiksi tällä hallituskaudella. Yksi sellainen koskee vastaanottopalveluiden tehostamista siten, että rajataan uusinta­hakijoille järjestettäviä vastaanotto­palveluita ja järkevöitetään ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikan­hakijoiden edustaja­järjestelmää. 

Toisessa kokonaisuudessa tullaan pysyvän oleskelu­luvan asumisaika­edellytystä pidentämään kuuteen vuoteen ja lisäksi otetaan käyttöön kielitaito­vaatimus. Samalla tiukennetaan myös maassaoleskelijoiden nuhteettomuus­edellytystä.  

Kolmas vielä työn alla oleva kokonaisuus koskee kansalaisuuskokeen käyttöönottoa. Siinä selvitetään myös mahdollisuuksia siirtyä kaksois­kansalaisuus­järjestelmän osalta vastavuoroisuus­periaatteeseen.

Lopuksi - kuin sokerina pohjalla - on hallitusohjelmassa kohta, jonka mukaan hallitus tulee tekemään esityksen, jonka tarkoituksena on tehostaa maasta poistamista. Lisäksi tarkoituksena on arvioida käännyttämistä ja karkotta­mista koskevan sääntelyn yhden­mukaista­mista tai menettelyjen yhdistämistä.

* * *

Minun nähdäkseni kaikki edelle listaamani kohdat tukevat suomalaisen yhteiskunnan hyvää tulevaisuutta vähentämällä haitallista maahanmuuttoa ja tukemalla suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta siinäkin tapauksessa, että kansainvälisten sopimusten tarkoittama humanitaarinen maahanmuutto säilyy osana maamme ihmisoikeuspolitiikkaa. Ja siksi tuen varauksetta hallitusta, jotta se kestäisi koossa koko kautensa loppuun ja saisi viedyksi kaikki edellä luettelemani kohdat suomalaiseen lainsäädäntöön. 

Tässä asiassa puoluetta auttaisi kansan vahva tuki, sillä se vähentäisi mahdollisen sisäisen opposition syntymistä puolueen sisälle. Tässä mielessä oli hyvä, että Teemu Keskisarja ilmoitti jo etukäteen, ettei hän tule käymään sellaista kampanjaa, joka vahingoittaisi puoluetta. 

Toki olisi vieläkin parempi, mikäli hän kansanedustajana nostaisi esille edellä luettelemiani Perussuomalaisten saavutuksia siten, että suomalainen mediavirta tarttuisi niihin. Onhan epäilemättä yksi syy Perussuomalaisten kannatuksen laskemiselle siinä, ettei lehdistö ole uutisoinut likimainkaan samanlaisella palstatilalla hallituksen maahanmuuttopoliittisista saavutuksista kuin vaikkapa julkisen sektorin saneeraustoimista tai veropolitiikasta. 

Luulen nimittäin, että mikäli mediat kertoisivat ihmisille nykyistä suuremmin otsikoin ja asiallisesti niistä maahanmuuttopoliittisista uudistuksista, jotka ovat juuri Perussuomalaisten ansiota, osoittaisivat gallupit puolueelle pikemminkin nousevaa kuin laskevaa kannatusta. Ja tämä epäilemättä lujittaisi myös hallituksen yhtenäisyyttä itse kullekin puolueelle vaikeiden ohjelmakohtien läpiviemisessä, eikä niissä nousisi esille ajatus puoluejohtoon tarvittavista soraäänistä. 

Onhan maahanmuuttopolitiikka käsittääkseni edelleenkin tärkein syy sille, että Perussuomalaiset kasvoi pienpuolueesta valtiovarainministeripuolueeksi. Ja pääsi asemaan, jossa se pystyy viemään läpi muutoksia, joiden voi odottaa pelastavan Suomen naapurimaamme Ruotsin tieltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Poliittinen virkanimitys vai poliittiset irtopisteet - kas siinäpä vasta kysymys
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Ilta-Sanomat valaisi eilen, minkälaista elämää vaikeuttavaa byrokratiaa Suomeen on luotu. Koko lista on järkyttävä, mutta liian pitkä käsiteltäväksi kokonaisuudessaan yhdessä blogikirjoituksessa. Siksi otan esimerkiksi vain muutamia kohtia.

IS:n listalla oli ensimmäisenä lakritsipiipun aseman selkeyttäminen muuna kuin tupakkatuotteena. Pienen Googlehaun jälkeen löysin viiden vuoden takaisen jutun, jonka mukaan "tupakkalakiin tuli muutos kaksi vuotta sitten, jonka myötä lakupiippu määriteltiin tupakkaa muistuttavaksi tuotteeksi. Kaupat eivät saa enää myöntää bonusta lakupiipusta, eikä niitä saa myydä itsepalvelukassoilla."

Tekstin luettuani jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä tämän asian lainsäädäntöön vuonna 2017 vienyt ministeri tai hänen avustajansa on mahtanut ajatella. Tuskin ainakaan suomalaisen elintarvikeketjun toimivuutta ja tehokkuutta - saati julkisen hallinnon kustannuksia. Vallassa oli tuolloin - uskomatonta kyllä - Juha Sipilän (kepu) johtama porvarihallitus eikä suinkaan punavihreä valtioneuvosto. 

Viidentenä listalta löytyy kohta, jonka mukaan hallitus poistaa vaatimuksen toimittaa vuosittain lääkärinlausunto todisteeksi kehitysvammasta, jonka lääkäri on todennut elinikäiseksi. Tämän byrokratian kukkasen lainsäädäntöön toimittanutta hallitusta en löytänyt googlaamalla, eikä sitä tekoäly ChatGTP:n mukaan olekaan erikseen säädetty vaan kyse on siitä, että "käytännössä palveluiden myöntämisessä hyödynnetään lääkärinlausuntoja osana yksilöllistä tarvearviointia". 

Selvää kuitenkin on, ettei vuosittain toistuva turha vaatimus lääkärintodistuksesta elinikäisen vamman kohdalla ainakaan nopeuta julkisen terveydenhuollon sujuvuutta tai vähennä sen kustannuksia veronmaksajalle. Ja siksi on aivan erinomaista, että tämä käytäntö on nyt joutumassa historian roskatunkiolle.

Kohdassa yhdeksän taas myönnetään apteekin työntekijöille lupa kuljettaa potilaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. Tämänkään säädöksen taustaa en löytänyt itse, mutta ChatGPT kertoi, että "käytäntö perustuu lääkejätteiden turvalliseen käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön, ei erilliseen kieltoon". 

Joka tapauksessa on erinomaista, että hallitus antaa apteekin työntekijöille mahdollisuuden - ei siis velvollisuutta - ottaa matkaansa potilaiden lääkkeitä silloin, kun heiltä sitä pyydetään. Ja ties vaikka joku apteekki ottaisi tämän mahdollisuuden jopa yhdeksi liiketoimintansa osaksi?

* * *

Nämä - ja muut IS:n listaamat - esimerkit riittänevät osoitukseksi siitä, että Suomessa on valtava määrä tarpeetonta säätelyä, jonka tuottamiseen ja valvomiseen kuluu julkisen sektorin työntekijöiden aikaa. Samalla se lisää yritysten ja veronmaksajan kustannuksia sekä vähentää yrittäjien mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaansa. 

Siksi on erinomaista, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tarttunut aiheeseen, vaikka listan jokainen kohta itsessään onkin vain vähäinen vaiva meille suomalaisille ja julkiselle sektorille. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suuri joki alkaa pienistä puroista. 

Näin on myös hallinnon ja byrokratian kohdalla, joiden jokaisella säädöksellä on pieni vaikutus ihmisten elämään ja talouden toimintaan. Ja joiden kertyminen vuosikymmenestä toiseen kerryttää taakkaa, jota olisi syytä tarkastella paljon useammin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tapana tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?