Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste diktaattori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste diktaattori. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. elokuuta 2026

Lukashenko joutui venäläisten sotabloggareiden hampaisiin

Valko-Venäjä on Euroopan viimeisiä diktatuureja. Siellä valtaa pitää presidentti Aleksandr Lukashenko, jonka vallassa pysymisen tukena on Putinin Venäjä.

Toisaalta Lukashenko pyrkii välttämään sotkeutumista Putinin onnettomaan sotaretkeen Ukrainassa, etenkin nyt, kun on selvää, ettei sieltä ole tulossa nopeaa voittoa. Ja ilmeisesti siksi – epäilemättä tarkkaan harkittuaan asiaa – hän onnitteli Ukrainaa maan 35. itsenäisyyspäivän johdosta.

* * *

Tämä teko näyttää ainakin asiasta kertoneen Verkkouutisten mukaan olleen liikaa monille venäläisille niin sanotuille sotabloggareille. Näiden mukaan kun Venäjän pääongelmana eivät ole sen viholliset vaan liittolaiset – jotka eivät suostu kaikkiin Putinin typeryyksiin. 

Näin on toiminut myös Lukashenko, joka ymmärsi vuonna 2022 olla lähtemättä täysin rinnoin mukaan Putinin kolmen päivän erityisoperaatioon. Lieneekö syy siihen ollut saamattomuudessa, sen ymmärtämisessä, ettei Venäjän hyökkäyksessä käy hyvin, vai jossain muussa, mutta heti sodan ensimmäisinä päivinä epäonnistunut Kiovan valtausyritys osoitti, että ratkaisu oli onneksi Valko-Venäjälle. 

* * *

Itse sodassa ei sen jälkeenkään ole nähty ratkaisuja. Toki molemmat osapuolet ovat saavuttaneet pieniä voittoja ja kärsineet vähäisiä tappioita. Yksi sellainen on juuri kehittymässä Lymanin kaupungin pohjoispuolelle, missä tuhansia venäläisiä on jäämässä mottiin. 

Se on tietenkin melkoinen katastrofi Venäjän armeijalle, mutta ei yksinään ratkaise sotaa Ukrainan hyväksi sen enempää kuin puna-armeijalle vielä paljon tuhoisampi Raatteen tien taistelu ratkaisi talvisotaa Suomen eduksi. Lukashenkon kaltaisille diktaattoreille se on kuitenkin selvä merkki siitä, ettei heidän kannata upota liian syvälle Putinin taskuun, vaan pyrkiä pitämään mahdollisuuksien mukaan etäisyyttä tärkeimpään tukijaansa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin järjetön sota

maanantai 5. tammikuuta 2026

Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista

USA:n presidentti Donald Trumpia voi vilpittömästi onnitella siitä, että hän poisti sosialistidiktaattori Maduron Venezuelan johdosta. Se oli hyvin tehty siitäkin huolimatta, että teko oli mitä ilmeisimmin kansainvälisen lain vastainen. 

Siksi on syytä ihmetellä sitä, ettei Suomessa – eikä käsittääkseni muuallakaan – ole syntynyt keskustelua kansainvälisen lain oikeutuksesta. Eli miksei kukaan kritisoi sitä, että tämä laki suojelee kaiken maailman diktaattoreita laittomasti anastetun vallan menetykseltä? 

Omalta osaltani toivoisin, että Venezuelan tapahtumat käynnistäisivät tältä osin kansainvälisen lainsäädännön uudistamisen. Tai ainakin valmistavan poliittisen keskustelun sen tiimoilta. 

* * *

Tässä suhteessa saattaa olla jopa kiire. Iranissa on nimittäin parhaillaan menossa kansannousu, jonka tavoitteena on poistaa vallasta maan islamistinen hallinto. Levottomuuksien syynä on se, että maan pappisvalta on siirtänyt maan keskiaikaan ja taannuttanut ihmisten – erityisesti naisten – elinolot sietämättömiksi. 

Juuri nyt saattaa olla niin, että presidentti Trump on parhaillaan valmistelemassa iranilaisten auttamiseen tähtäävää operaatiota. Mikäli asia on niin, ja USA:n asevoimat auttavat persialaisia kaatamaan oman kansansa kurittamisen lisäksi myös kansainvälisen terrorismin tukemisesta tunnetun hallituksensa, tulevat oikeusoppineet ja vasemmiston kellokkaat epäilemättä moittimaan jälleen kerran maan operaatiota kansainvälisen lain vastaiseksi. 

On tosin totta, että Iranin mullahit nousivat valtaan kansan tukeman kapinan avulla. Samoin se, että maassa on järjestetty vaaleja, joissa on valittu poliittisia päättäjiä. 

Näillä ei kuitenkaan ole ollut viimeistä sanaa maan asioista, vaan niistä ovat päättäneet islamistiset uskonoppineet. Eikä maan johdolla mitä ilmeisimmin ole maan asukkaiden enemmistön kannatusta.

Siten myös Iranin uskonnollinen johto on diktatuuri – joskaan ei sosialistinen – jonka jokainen vähänkään järjissään oleva ihminen haluaisi kaatuvan. Ja – ainakin omalta osaltani – toivoisin, että se voisi tapahtua siten, että kansainvälinen laki sallisi sen. 

* * *

Tässä yhteydessä on tärkeää huomata myös se, että presidentti Donald Trump nosti jälleen viime yönä esille Grönlannin aseman. Sen on vihjailtu tarkoittavan, että USA:n asevoimat saattaisivat valloittaa maailman suurimman saaren tanskalaisilta.

Jos näin kävisi, se olisi kansainvälisen lain vastaista. Eli arvoisa lukijani saattaa hyvinkin pohtia mielessään, että olenko tällä tekstillä – eli kansainvälisen lain ilmeisten epäkohtien korjaamisvaatimuksilla – oikeuttamassa mahdollista Grönlannin kaappaamista tanskalaisilta?

Vastausta on haettava tässä käsitellyn kolmen tapauksen taustoista. Ensinnäkin Tanskassa on vapaa demokratia, joten sen poliittinen johto on kansan valitsemaa. Sama koskee Grönlannin paikallishallintoa, joka on kyllä ilmaissut halunsa itsenäistyä.

Tämän on estänyt Grönlannin taloudellinen napanuora Tanskaan, joka on toistaiseksi estänyt ryhtymästä tuumasta toiseen. Tanskalaisille Grönlannin itsenäistyminen kuitenkin sopisi sikäli, etteivät he asettuisi vastahankaan. 

* * *

Itse tämän kirjoituksen pääasiaan liittyen on oleellista huomata tietyt rajaukset, jotka liittyvät ulkopuolisella interventiolla kaadettavan hallinnon laillisuuteen, oikeutukseen ja suosioon kansan parissa. Sekä tietenkin myös ihmisoikeuksien kunnioitus. 

Maduron hallinolla sen enempää kuin Iranin mullaheillakaan ei ole ollut – ainakaan viime aikoina – niistä mitään. Näissä diktatuureissa ihmisiltä ovat puuttuneet myös perimmäiset ihmisoikeudet, kuten vapaus ilmaista mielipiteensä, mutta grönlantilaisille mikään näistä ei ole ongelma osana Tanskan valtiota. 

Siksi olen sitä mieltä, että nykyistä kansainvälistä lainsäädäntöä pitäisi muokata siten, että nykyisin täysin kielletty aseellinen interventio vieraaseen valtioon sallittaisiin tarkoin rajatuissa tapauksissa. Nuo rajat tulisi toki määritellä tarkasti, eikä niihin saisi jättää porsaanreikiä. 

Samalla tulisi huolehtia, ettei kansainvälinen lainsäädäntö estäisi pahimpien diktaattoreiden eliminoimista silloin, kun heidän kelvottomuudestaan ei ole varteenotettavia epäilyksiä.

tiistai 8. huhtikuuta 2025

Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?

Presidentti Volodymyr Zelenskyi kertoi tänään sosiaalisessa mediassa, että "armeijamme on vanginnut kaksi Kiinan kansalaista, jotka taistelivat osana Venäjän armeijaa. Tämä tapahtui Ukrainan alueella – Donetskin alueella. Heidän hallustaan ​​löytyi henkilöllisyystodistuksia, pankkikortteja ja henkilötietoja.

Meillä on tietoa, jonka mukaan miehittäjäyksiköissä on paljon enemmän Kiinan kansalaisia ​​kuin nämä kaksi. Tarkistamme parhaillaan kaikkia tosiasioita – tiedustelupalvelu, Ukrainan turvallisuuspalvelu ja asevoimien asiaankuuluvat yksiköt työskentelevät asian parissa.

Olen kehottanut Ukrainan ulkoministeriä ottamaan välittömästi yhteyttä Pekingiin ja selvittämään, miten Kiina aikoo vastata tähän.

Venäjän osallistuminen muiden maiden kanssa suoraan tai välillisesti tähän sotaan Euroopassa on selvä merkki siitä, että Putin aikoo tehdä kaikkea muuta kuin lopettaa sen. Hän etsii tapoja jatkaa taistelua. Tämä vaatii ehdottomasti vastausta - vastausta Yhdysvalloista, Euroopasta ja kaikilta niiltä ympäri maailmaa, jotka haluavat rauhaa.

Vangitut Kiinan kansalaiset ovat nyt Ukrainan turvallisuuspalvelun hallussa. Asiaa koskevat tutkinta- ja operatiiviset toimet ovat käynnissä."

* * *

Nähtäväksi jää, miten Kiina vastaa tietoon vai vastaako lainkaan. Samoin kuin se, miten Donald Trump ja hänen hallintonsa reagoivat. 

Jälkimmäisen osalta minua kiinnostaa erityisesti se, mitä Trumpin vastaus kertoo hänen ja Vladimir Putinin välisestä suhteesta ja Venäjän diktaattorin taskussa mahdollisesti oleskelevien olentojen identiteetistä.

Näin myös siitä syystä, että Trump on viime päivinä ilmaissut olevansa tyytymätön siihen, että Putinin armeija on jatkanut ihmisten tappamista Ukrainassa. Voisi siis kuvitella, että kiinalaisten taisteleminen Venäjän joukoissa johtaisi muuhunkin kuin maailman voimakkaimman suurvallan johtajan retoriseen mahtailuun ja käsien heilutteluun. 

Ellei hän sitten satu olemaan taskussa, joka on liian ahdas mihinkään muuhun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Alexander Stubb väänsi rautalankaa

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Syyriaan vallankumous, entä sitten?

Syyrian kapinalliset ovat kaataneet diktaattori Bashar al-Assadin hallinnon. Maan uuden johtajan nimi on Ahmed Hussein al-Shar’a, mutta hänet tunnetaan paremmin islamistinimellään Abu Mohammed al-Julani.

Vallan otettuaan vallankumousjohtaja on kuitenkin palannut käyttämään oikeaa nimeään, mahdollisesti korostaakseen sitä, ettei ole ollut enää vuosiin väleissä Al-Qaida-terroristijärjestön kanssa. Mielenkiintoista on myös se, että hän on luvannut Syyrian kansalle ja hallinnolle rauhallista vallanvaihtoa - ja tämän merkkinä julkisten istituutioiden on määrätty jatkavan vanhan hallinnon alaisina.

Ainakin Bashar al-Assadin pääministeri Mohammad Ghazi al-Jalali on jäänyt maahan ja tarjonnut yhteistyötä uusille vallanpitäjille. Sen sijaan ex-diktaattori itse on lähtenyt Damaskoksesta lentokoneella, jonka signaali katosi pian lähdön jälkeen. Sitä ennen suuntana oli pohjoinen.

Tämä kaikki viittaa siihen, ettei Syyrian uusi hallinto - vastoin omia odotuksiani - pystyttäisi ainakaan aivan heti - Afganistanin kaltaista hirmuhallintoa, vaan pyrkisi islamistisesta taustastaan huolimatta luomaan maahan sivistyneen hallinnon. Ehkä jopa demokratian.  

Saattaa kuitenkin olla, että maata lähdetään hivuttamaan kohti islamismia sen jälkeen kun pöly on laskeutunut. Eikä pois voi lukea sitäkään, että kapinalliset ajautuisivat lopulta keskinäiseen välienselvittelyyn.

Näin siksi, että nyt vallan ottanut Hayat Tahrir al-Sham ei suinkaan ole ainoa al-Assadia vastustanut toimija, vaan lisäksi maassa toimivat edelleen muun muassa omasta kalifaatista edelleen haaveileva terroristijärjestö ISIS sekä kurdien Rojava, joka on käytännössä hallinnut maan koillisosaa jo yli kymmenen vuoden ajan. 

Jääkäämme siis seuraamaan tilannetta hyvässä uskossa, mutta peläten pahinta. Ja toivoen, ettei nyt nähty vallankumous johda uuteen kansainvaellusaaltoon Syyriasta Eurooppaan.

maanantai 2. joulukuuta 2024

Viekö hurmahenkisyys Israelin Syyriaan?

Ukrainan, Gazan ja Libanonin sodat mahdollistivat islamisteille uuden nousun Syyriassa. Sen seurauksena he ovat vallanneet maan toiseksi suurimman kaupungin eli Aleppon.

Hyökkäyksen tehnyt Hayat Tahrir al-Šam eli HTS on Syyrian sisällissodassa toimiva salafistinen terroristijärjestö, jonka juuret ovat lähellä al-Qaidaa. Sen riveissä taistelee alle 20 000 miestä, joten kyseessä ei lähtökohtaisesti pitäisi olla kummoinenkaan vastus maassa olevien venäläisjoukkojen tukemalle ja kertaluokkaa suuremmalle Syyrian armeijalle. Näin siinäkin tapauksessa, että HTS:n tukena olisi muita kapinallisjärjestöjä.

Nähtäväksi siis jää, kääntyykö sotaonni tulevina päivinä ja viikkoina. Toistaiseksi merkittävin tapahtuma Syyrian hallinnon ja maan diktaattori Bashar Al-Assadin puolella on kuitenkin ollut vain venäläisarmeijan johdon vaihtaminen. 

Omalta osaltani olen jo aiemmin todennut, että tämä sota on varsin yhdentekevä. Valittavana on eurooppalaiselta näkökannalta katsottuna nimittäin pelkästään huonoja vaihtoehtoja: tulevaisuuden Syyriaa hallitsee jatkossa joko ihmisoikeuksista piittaamaton diktaattori tai ihmisoikeuksista piittaamaton islamistihallinto. 

Sen sijaan Israelille sodan lopputuloksella saattaisi olla paljonkin merkitystä. Al-Assadin hallinnollahan on ollut sen verran järkeä, että se on pitänyt Syyrian ja Israelin välisen rajan rauhallisena jo puoli vuosisataa. Sen sijaan islamistihallinto saattaisi hyvinkin hurmahenkisyydessään kuvitella tuhoavansa koko juutalaisvaltion. 

Tästä syystä en pitäisi kovin suurena ihmeenä, mikäli Israel - Gazan ja Libanonin tilanteista huolimatta - puuttuisi tarvittaessa Syyrian taisteluihin nykyhallinnon puolella. Ja varmistaisi näin oman koillisrajansa rauhallisuuden myös tulevaisuudessa.

maanantai 25. marraskuuta 2024

Putinin kuolemanvakava uhka

Presidentti Vladimir Putinin hyökkäyssota Ukrainassa näkyy myös kotirintamalla eli tavallisten venäläisten arjessa. Tuoreiden tietojen mukaan esimerkiksi voin hinta on noussut 30 prosenttia ja perunoiden hinta 65 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Virallisten ennusteiden mukaan maan inflaation arvellaan nousevan tänä vuonna kahdeksaan prosenttiin, mutta todellisuudessa se lienee jopa 22 prosenttia.

Tämä kaikki toi mieleeni lokakuun vallankumouksen, jossa Vladimir Leninin johtamat kommunistit eli bolshevikit ottivat vallan sosiaalidemokraateilta eli menshevikeiltä vain puoli vuotta sen jälkeen, kun Tsaari Nikolai II oli syösty vallasta. Näiden johtama hallitus nimittäin paikkasi ensimmäisen maailmansodan sotamateriaalihankintojen takia syntynyttä rahapulaa painattamalla valtavan määrän ruplia, mikä johti lyhyessä ajassa hintojen nelinkertaistumiseen.  

Se taas johti ihmisten ostovoiman heikkenemiseen, ruokapulaan ja työttömyyteen. Sekä niiden kautta lopulta uuteen vallankumoukseen.

Toistaiseksi Venäjän sota Ukrainassa ei ole aiheuttanut yhtä hurjaa inflaatiota kuin reilu sata vuotta sitten nähtiin. Mutta suunta on joka tapauksessa Putinin vallan ja hallinnon kannalta väärä. Ja mikäli inflaatio jatkaa edelleen kiihtymistään - mikä on vähintäänkin todennäköistä - on se myös kuolemanvakava uhka Venäjän diktaattorille itselleen. 




tiistai 8. lokakuuta 2024

Odottamaton pelko

Ilta-Sanomissa oli juttu Vladimir Putinista, joka olisi sen mukaan purkanut Sotshissa olleen palatsinsa. Artikkelissa arveltiin, että aikamme suurin imperialisti olisi niin peloissaan, ettei uskaltaisi enää asua kodissaan.

Syynä pelkoon on Ukrainan kyky iskeä Venäjälle ja tarvittaessa eliminoida Israel-tyylisesti vihollisen johtaja. Eli iskeä sotilaallisesti sinne, missä omatekoisen tsaarintekeleen tiedetään oleskelevan.

Uutinen on mielenkiintoinen erityisesti siksi, etten usko Putinille tulleen sotaa sytyttäessään missään vaiheessa sellaisiin ajatuksiin, että se saattaisi rajoittaa myös hänen henkilökohtaista elämäänsä. Mutta sen jälkeen, kun Ukraina on tuhonnut kerta toisensa jälkeen kohteita syvällä Venäjällä (esimerkki), on tämä karu tosiasia muuttunut riskiksi ja kasvavaksi peloksi oman henkirievun puolesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, lähteekö Ukraina jossain vaiheessa yrittämään Putinin eliminointia. Tehtävä ei nimittäin ole helppo, sillä monen asian pitää osua kohdalleen, jotta se onnistuisi. 

Pitäisi olla varma tieto Putinin sijainnista sekä kysy iskeä tarkasti juuri sinne, missä diktaattori viettää aikaansa. Sekä välttää mahdolliset harhautukset, olivat ne sitten Putinin kaksoisolentoja tai Ukrainan tiedustelulle syötettyä disinformaatiota. Ja sen lisäksi kyetä läpäisemään Putinin suojaukseen käytetyt puolustusjärjestelyt.

Toisaalta jo pelkkä Putinin kuolemanpelko on iso voitto Ukrainalle. Ja vastaavasti harmillinen tappio Putinille itselleen, joka joutuu muutenkin murehtimaan Venäjän armeijan etukäteen odotettua heikompaa menestystä hyökkäyksessään.

Puhumattakaan siitä, että Venäjän talous on korkeiden sotilasmenojen seurauksena ajautumassa valtaviin vaikeuksiin, joihin hänen hallintonsa on pyrkinyt vastaamaan veronkorotuksin ja korkoja nostamalla. Ja jotka johtavat varmuudella Putinin suosion laskuun Venäjällä sekä saattavat jopa horjuttaa hänen asemaansa maansa johtajana. 

perjantai 23. elokuuta 2024

Sitä saa, mitä tilaa

Kuten arvoisa lukijani muistaa, sai Venezuelan sosialistinen johtaja Nicolas Maduro presidentinvaalin virallisten tulosten mukaan voiton haastajastaan, mutta yleisen käsityksen mukaan vain väärentämällä äänestystuloksen. Asiaa on protestoitu sekä maailmalla että maan sisällä. 

Asiaa on nyt käsitelty maan ylimmässä oikeuslaitoksessa, jonka päätöksen mukaisesti Maduro on kuin onkin voittanut vaalit. Oman lausuntonsa mukaan Venezuelan Korkein oikeus on nimittäin varmistanut vaalimateriaalit, mutta jätti julkaisematta piiritason erittelyn äänestystuloksista sellaisen kyberhyökkäyksen vuoksi, jota kukaan muu ei ollut havainnut. 

Näyttäisi siis siltä, että Venezuela jatkaa Maduron valitsemalla tiellä kohti yhä syvällisempää sosialismia, joka lienee yksi maailmanhistorian tehokkaimmista poliittisista järjestelmistä kokoamaan valtakunnan varallisuutta harvojen käsiin. Siis käytännössä maan johtajalle ja hänen lähipiirilleen.

Tämä on tietenkin harmi venezuelalaisille, mutta toki heilläkin olisi peiliin katsomisen paikka. Nousihan Maduro presidentiksi kansan tuella - ilmeisesti rehellisissä vaaleissa - vuonna 2013 lupaamalla jatkaa edeltäjänsä sosialistista politiikkaa. 

Eikä sellaisesta ole koskaan seurannut millekään maalle mitään hyvää. Ei sen enempää Venezuelassa, Kuubassa kuin Neuvostoliitossakaan, joten venezuelalaiset voivat lohduttautua sillä, että nyt he ovat saaneet juuri sitä, mitä ovat tilanneetkin. Sosialistisen diktaattorin.

Tämä olisi hyvä muistaa myös Suomessa, vaikka meillä sosialistit ovatkin kunnioittaneet demokratiaa vuoden 1918 vallankumousyrityksensä jälkeen. Toivottavasti näin on myös jatkossa, vaikka sosialismi aatteena saakin tasaisin välein uusia muotoja - viimeisimpänä versiona rasistis-sovinistisen wokeltamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapauden itsesensuurin perustelut, käytännöt ja seuraukset
Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

lauantai 17. elokuuta 2024

Mitä vikaa venäläisissä?

Lähes kaikki suomalaiset tietävät nykyisin, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Sen sijaan Venäjällä asiasta tuntuu olevan epäselvyyttä.

Tästä kertoi Iltalehti jutussa, jossa kerrottiin elokuvaohjaajan varoittaneen siitä, että Venäjä voi hävitä aloittamansa sodan Ukrainassa. Ohjaajan mukaan "meidän pitäisi aina lähteä siitä lähtökohdasta, että voimme hävitä... me voimme hävitä, jos tällaiset kömmähdykset jatkuvat."

Kyse ei suinkaan ollut tappiomielialan lietsomisesta, minkä hän teki selväksi sanomalla, että "tämä ei ole lannistumista. Se ei ole pelon lietsomista... Se on yksinkertaisesti selkeä ymmärrys hinnasta, jonka me ja kotimaamme joudumme maksamaan."

Ohjaaja ihmetteli myös sitä että "TV:ssä näytämme aina ukrainalaisia, jotka eivät halua taistella... Mutta nyt näemme, että he taistelevat hyvin. Ja he ovat hyvin motivoituneita. Miksi huijaamme itseämme?"

On hyvin tunnettua, että Venäjällä "totuus" on aina sitä, mitä maan diktaattori - oli se sitten tsaari, politbyroon puheenjohtaja tai Putin - näkevät hyväksi. Ja tällä kertaa hinnan siitä ovat maksaneet Ukrainan sotaan viedyt sotilaat. Erityisesti ne noin puoli miljoonaa ihmistä, jotka ovat menettäneet henkensä tai terveytensä maansa johtajan hulluuden seurauksena. 

Edelle kirjoittamastani seuraa väkisinkin kysymys siitä, miksi asia on näin. Eli mikä vika venäläisissä tai heidän kulttuurissaan estää itäisiä naapureitamme rakentamasta sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmisten olisi hyvä asua ja elää. Onhan kyse kuitenkin luonnonvaroiltaan maailman rikkaimmasta valtiosta, jonka väestökin on kohtuullisen korkeasti koulutettu. 

torstai 27. kesäkuuta 2024

Suomalaiset haluavat rajalain

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaisten selvä enemmistö kannattaa uutta rajalakia, joka mahdollistaisi nykyistä paremmin Venäjän hybridisodan torjunnan. Ajatuksen takana oli 62 prosenttia vastaajista, kun sitä vastusti vain 17 prosenttia. 

Tämä tarkoittaa, että kyselyssä kantaa ottaneista 78,5 prosenttia oli lain säätämisen kannalla. Ja tämä on erittäin suuri enemmistö. Toisin sanoen suomalaiset haluavat uuden rajalain.

Lain puolesta otti kantaa myös presidentti Alexander Stubb, joka kertoi, että "meidän tiedustelutietomme mukaan Venäjä pystyy siirtämään meidän rajallemme siirtolaisia, jotka eivät ole perinteisiä turvapaikanhakijoita vaan ihmisiä, joita käytetään aseena ja välineellistetään. Yli tuhat muutamassa tunnissa."

Toivottavasti nämä tiedot saavat lakimuutoksen puolelle ne sosiaalidemokraattiset kansanedustajat, jotka ovat tähän asti vastustaneet lakimuutosta. Ja ehkä jopa joitakin Vihreiden tai Vasemmistoliiton edustajia. 

Mitään takeita tästä ei tietenkään ole, mutta ainakaan itse en haluaisi olla se kansanedustaja, joka tuli tukeneeksi Vladimir Putinin pyrkimyksiä alistaa joukoittain kehitysmaalaisia omaksi hybridiaseekseen vyöryttämällä näitä itärajan yli. Ja näin toimien tuli auttaneeksi yhtä aikamme julmimmista diktaattoreista horjuttamaan järjestäytynyttä yhteiskuntaamme ja sen turvallisuutta. 

lauantai 17. helmikuuta 2024

Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin

Venäjän diktaattori Vladimir Putin tapatti ainoan edes mainitsemisen arvoisen sisäpoliittisen haastajansa - Aleksei Navalnyin - kaukana Siperiassa. Näin hän osoitti seuraavansa uskollisesti esikuvansa Josif Stalinin viitoittamaa tietä: johtajan valtaa uhkaavat on parempi lopettaa ennen kuin he käyvät todelliseksi vaaraksi - tai mieluummin jo silloin, kun asiasta herää epäilys diktaattorin sairaassa päässä.

Navalnyin murha ei tietenkään ollut mikään yllätys ottaen huomioon Venäjän aiemmat tapahtumat ikkunasta putoamisineen ja erilaisine myrkytyksineen. Yllätys ei tule myöskään olemaan se, että Putin teettää Navalnyin kuolemasta raportin, jolla ei ole totuuden kanssa minkäänlaista tekemistä, vaikka siinä näin väitetäänkin - это правда.

Navalnyin tapaukseen on otettu monenlaisia kantoja, merkittävimpänä Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin lausunto, jossa hän totesi suorasukaisesti, että "Venäjän viranomaiset kertovat oman tarinansa. Mutta älkää erehtykö, Putin on vastuussa Navalnyin kuolemasta".

Bidenin ulkoministeri Antony Blinken puolestaan totesi, että "hänen kuolemansa venäläisessä vankilassa sekä yhteen mieheen kohdistunut fiksaatio ja pelko vain korostavat Putinin rakentaman järjestelmän heikkoutta ja mädänneisyyttä". Ja osui siinä oikeaan - Vladimir kun on Josifinsa kaltainen myös neuroottisessa pelossaan, eikä siksi ole vaikea ennustaa hänen tulevan jatkossa tapattamaan ihmisiä entistäkin herkemmällä kädellä. 

* * *

Nähtäväksi jää, seuraako Putinin tämänkertaisesta operaatiosta sen enempää kuin aiemmistakaan. Eli kohdistetaanko häneen paljon moittivaa puhetta, mutta vain vähän todellisia toimia - ja nekin vain lyhytaikaisesti. 

Toivoa kuitenkin sopii, että Navalnyin murha johtaisi länsimaissa edes sotilaalliseen ryhdistäytymiseen ja Putinin uhriksi joutuneen Ukrainan niin runsaaseen avustamiseen, että venäläisjoukot joutuvat poistumaan maasta. 

Tietenkin sotilaallisen kyvykkyytensä hukanneiden eurooppalaisvaltioiden tyhjistä asevarastoista on vaikea nyhjäistä ennen kuin puolustusbudjetit on saatu korjattua. Mutta jos edes USA:n edustajainhuoneessa ymmärrettäisiin asian tärkeys ennen kuin ukrainalaiset joutuvat perääntymään muuallakin kuin Avdijivkassa? 

tiistai 2. tammikuuta 2024

Uhmaikäisiä ja kiinanpalatsikoiria

Tavallisella järjellä varustettu ihminen tietää hyvin, että itseään suuremman ja vahvemman kanssa kannattaa olla varovainen. Näin toimi Suomi toisen maailmansodan jälkeen sikäli hyvällä menestyksellä, että Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä eivät kohdistaneet maahamme sotilaallista hyökkäystä. 

Sama logiikka toimii edelleen, mutta sillä erotuksella, että nyt Suomi osana NATO:a on Venäjää voimakkaampi, eikä tämä ymmärrä muuttunutta asemaansa. Asia on kuitenkin sikäli merkityksetön, ettei Venäjän uhoamisella ole sen enempää merkitystä kuin uhmaikäisen lapsen kiukuttelulla isälleen. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meidän kannattaisi suhtautua hyväntahtoisesti suureen itäiseen naapuriimme ja välttää turhaa vastakkainasettelua. Mutta minkäänlaista käskyvaltaa suhteessa itseemme meidän ei tarvitse eikä pidä antaa sen uhmaikäisen lapsen tasolle jääneelle diktaattorille. 

Analogia toimii myös sikäli, että kyseinen henkilö näyttää yhtä kyvyttömältä ymmärtämään omaa asemaansa kuin uhmaikäinen lapsi joutuessaan vaikeuksiin. Tässä suhteessa saimme mainion esimerkin tämän aamun uutisvirrasta, jossa kerrottiin hänen valehdelleen armeijansa tekemisistä Ukrainassa yhtä sujuvasti kuin kiven ikkunaan heittänyt uhmaikäinen seistessään kourallinen kiviä käsissään lasinsirpaleiden keskellä.

Toki maailmanpolitiikassa vaikuttaa vielä venäläisditaattoriakin surkuhupaisempi henkilöitä. Yksi sellainen istuu vallassa Pohjois-Koreassa, joka luonnehäiriöisen kiinanpalatsikoiran tavoin murisee ja näyttelee hampaitaan susikoiralle. 

Vai mitä pitäisi ajatella hänen uhkailustaan tuhota Yhdysvallat perusteellisesti?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan
Paasikiven-Kekkosen linja
Diktaattorin ja hänen kansansa dilemma

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Joe Biden - Putinin hyväntahtoinen hölmö

MTV3:n lyhyen uutisen mukaan USA:n presidentti Joe Biden on Ukrainan sodan aikana kutsunut Putinia muun muassa sotarikolliseksi, roistoksi ja murhanhimoiseksi diktaattoriksi. Luonnehdinnat ovat nähdäkseni todenmukaisia. 

Venäjä on reagoinut näihin luonnehdintoihin lähettämällä nootin Bidenille. Maan ulkoministeriön mukaan sen ja USA:n väliset suhteet alkavat olla katkeamispisteessä.

Tosiasia kuitenkin on, että Joe Biden päästi sodan alla suustaan vuosisatamme suurimman möläytyksen, jolla hän todennäköisesti edisti Venäjän Ukrainaan suuntautunutta hyökkäystä alentamalla siihen ryhtymisen kynnyksen äärimmäisen matalaksi. Tarkoitan Bidenin etukäteen Putinille antamaansa lupausta, jonka mukaan USA ei tule missään tapauksessa puuttumaan asevoimin Venäjän hyökkäykseen.  

Tämän lupauksen seurauksena Biden kirjoitutti puumerkkinsä historiankirjojen samalle sivulle, jolle on aiemmin taiteiltu Britannian pääministeri Neville Chamberlainin nimi merkkinä siitä, että hän siunasi Adolf Hitlerin naapuriinsa kohdistaman aggression vuonna 1938. Sivuhuomautuksena todettakoon, että saman sivun alaviitteestä voinee löytää pienellä kirjoitettuna myös suomalaisen Otto Wille Kuusisen nimen, koska hän suostui talvisodan alla pyhittämään Stalinin aggression Suomea kohtaan ryhtymällä Terijoen hallituksen johtajaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, että maailma on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan täynnä hyväntahtoisia hölmöjä, jotka edesauttavat tai oikeuttavat vallanhimoisten diktaattoreiden hirmutekoja. Ukrainalaisten kannalta on kuitenkin harmillista, että heidän suhteensa sellaiseksi osoittautui kaikista maailman ihmisistä juuri se, jolla olisi ollut voima ja valta pysäyttää Putinin aloittama kansanmurha jo ennen sen alkamista. 

Eikä tuhottua maataan surevia ukrainalaisia taida juurikaan lohduttaa se, että Joe Bidenin nimi tuli kirjoitetuksi ikuisiksi ajoiksi yllä mainittuun kirjaan. Tai että hän on sittemmin yrittänyt korjata omien puheidensa seurauksia kovalta kuulostavalla retoriikalla - todellisten tekojen sijaan.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!