Vihreän siirtymän hintalappuja

IPCC:n mukaan maailman tiedeyhteisö on lähes yksimielisen varma siitä, että maailmaa uhkaa katastrofaalinen lämpeneminen, mikäli vihreää siirtymää ei nopeuteta entisestään. Ei siis liene epäselvää, etteikö näin myös tehtäisi ainakin Suomessa. 

Tässä mielessä eilisen päivän uutisanti oli hyvin mielenkiintoinen. Siinä nimittäin mainittiin muutamia hintalappuja tuolle siirtymälle. 

Ensimmäinen oli Iltalehden jutussa, joka koski ilmalämpöpumppuja. Niiden sisältämät F-kaasujen käyttöön on nimittäin pikavauhdilla lisätty uusia rajoitteita Euroopan Unionissa. Jutussa haastateltu asiantuntija kertoi, ettei silti ole syytä huoleen, koska vanhoja pumppuja saa päätöksestä huolimatta huoltaa ja korjata. 

Eli päätös koskee vain uusia ilmalämpöpumppuja. Asiat ovat sikälikin kunnossa, että korvaavia aineita on kyllä tiedossa. Mutta "ne ovat sitten palovaarallisempia ja räjähdysherkempiä, mikä vaatii huomiointia". 

Jos IL:n jutussa hintana oli pikemminkin välittömän turvallisuuden vaarantuminen kuin euromääräinen hinta, oli Helsingin sanomien uutisessa kyse riihikuivista euroista. Valtion teknillisen tutkimuslaitos nimittäin varoitti, että "fossiilienergian käytön vähentäminen syö vero­tuloja 500 miljoonalla eurolla".

VTT:n mukaan energiaverotulot kuitenkin olisi mahdollista turvata vuoteen 2035 saakka poistamalla sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä maatalouden energiaverotuet sekä laittamalla metsähake verolle ja nostamalla energiasisältöveroa. Samalla verotusta voitaisiin keventää toisaalla niin, että kasvihuoneet siirrettäisiin alhaisempaan sähköveroluokkaan ja päästökaupan piirissä käytetyiltä polttoaineilta poistettaisiin energiaveron hiilidioksidikomponentti.

Näillä toimenpiteillä energiaverotuksen tuotot vähenisivät VTT:n mukaan vain 100 miljoonaa euroa ilman, että syntyisi suurempaa haittaa. Jostain kai sekin raha olisi kuitenkin kerättävä, koska ei liene mahdollista, että ainakaan nykyinen hallitus - ja tuskin tulevatkaan niin kauan kuin mukana on poliittista vasemmistoa - vähentäisi vastaavalla summalla valtion kuluja. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla energiaverotus muuttuu. HS:n jutun mukaan ainakaan teollisuus ei kuitenkaan kannata VTT:n ehdotusta. 

Sen edusmiehen mukaan "tilanteessa, jossa kestävästi tuotetun metsähakkeen käytön kasvu on välttämätöntä fossiilisia polttoaineita korvattaessa, energiaveron käyttöönotto tai edes sen suunnittelu antaa väärän signaalin uusia päästöttömiä tuotantoinvestointeja suunnitteleville energiayhtiöille". 

Lopuksi HS:n jutussa mainittiin vielä ikään kuin ohimennen valtiovarainministeriön työryhmän arvioineen "aiemmin, että liikenteessä fossiilipolttoaineiden käytön vähentyminen pienentää verotuloja 1,1 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä". Ei liene vaikea arvata, että ne rahat eivät jää sähköautoilijoiden taskun, vaan kerätään heiltä pois tavalla tai toisella - joko suoraan autoveron tai auton käyttöön liittyvien maksujen kautta. 

Vai olisinko sittenkin väärässä ja nykyinen ja tai ainakin tuleva hallitus vähentäisi valtion kuluja parhaaksi katsomaltaan momentilta sen sijaan, että yrittäisi puristaa veronmaksajan kukkarosta viimeisenkin sentin? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Vihreän politiikan uhri(t)

Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti

Sanna Marinin (sd)) hallitus päätti eilen valtion tulevien vuosien rahankäytöstä. Se poikkeaa siinä aiemmin asettamistaan menokehyksistä eli valtion enimmäismenoista lisäämällä velanottoa vuositasolla noin kaksi miljardia euroa tänä ja ensi vuonna.

Vuosille 2023-2024 valtio aikoo siten käyttää menoihinsa peräti 7,4 miljardilla euroa enemmän kuin sillä on tuloa. Vuonna 2025 tulot ylitetään 7,0 miljardilla ja vuonna 2026 7,6 miljardilla. Siis yhteensä noin 29,4 miljardilla eurolla. 

Koska Suomessa asuu noin 5,6 miljoonaa asukasta, voidaan Marinin kabinetin laskea ottavan jokaisen suomalaisen vastattavaksi uutta velkaa noin 5 250 euroa. Koska sitä on tällä hetkellä 24 790 euroa asukasta kohden, saavat kaikki suomalaiset vauvasta vaariin vuoden 2026 jälkeen vastattavakseen noin 30 000 euron velkamerkinnän.

Tästä voi jokainen sitten laskea, paljonko valtiovelkaa on omaa perhettä kohti. Lapsettomalla pariskunnalla sitä on 60 000 ja kaksilapsisella perheellä 120 000 euroa. Nämä eivät ole mitään pikkusummia. 

Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen nyt tekemille menonlisäyksille on hyvä perusteet. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan on osoittanut Suomen puolustusvalmiuden ylläpidon tärkeyden, ja sodan takia kasvaneiden elinkustannusten kompensoiminen vähävaraisimmille on inhimillisyyden nimissä enemmän kuin hyväksyttävää. Eikä maamme tulevaisuuden kannalta voi väheksyä myöskään tutkimus- ja koulutusmenojen merkitystä. Ja onhan maahamme saapuneista ukrainalaispakolaisistakin pidettävä huoli. 

Edelle kirjaamieni ja niistä edelleen laskemieni tolkuttomien velkamäärien valossa on kuitenkin käsittämätöntä, ettei hallitus ole näiden hyväksyttävien menonlisäysten vastineeksi juuri millään tavalla priorisoinut kulujaan, vaikka pientä juustohöylää onkin käytetty. Kauan sitten turhanaikaiseksi osoittautuneen kehitysavun budjetti seisoo lähes koskemattomana eikä kehitysmaalaisten epäilemättä COVID-19 pandemian päätyttyä jälleen alkavaa kansainvaellustakaan aiota suitsia millään tavalla. 

Lisäksi juuri julkaistu IPCC:n raportti vaatii entistä jyrkempiä toimia ilmastonmuutoksen suitsimiseksi ja EU:n biodiversiteettistrategia vähentämään rajusti metsien käyttöä teollisuutemme raaka-aineena. Nähtäväksi jää, onnistutaanko Suomessa ratkomaan nämä haasteet siten, että talouden pohja kestää ja sen myötä valtion tulorahoitus kestää.   

Minun käy sääliksi nyt työelämään tulevia ja heitä seuraavia ikäluokkia. Heidän maksettavakseenhan tämä kaikki lopulta tulee ennemmin tai myöhemmin. Toivon mukaan heistä on onnistuttu kasvattamaan iloisia veronmaksajia, jotka tekevät koko ikänsä työtä - stahanovilaisittain itseään säästämättä - koko yhteiskunnan hyödyksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo nosti puolueiden ideologiat näkyviin
Pelastetaan tutkimus vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen määrärahoja
Sairaanhoitajille lisää liksaa

IPCC:n raportoima uhkaava kehitys ei näy arktiksessa ilmastossa

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi eilen jälleen tiedon, että juuri tämä vuosikymmen on ratkaiseva taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Samalla se kertoi, että jo nyt on tapahtunut korjaamatonta vahinkoa, eikä kaikkia ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia pystytä siitä syystä estämään, vaan niihin on vain sopeuduttava.

Tämän blogin ilmastonmuutosseurannan keskiössä on jo melko pitkään ollut globaalin lämpenemisen herkimpänä pidetty mittari eli pohjoisen napajään sulaminen. Siksi katsahdin suurella mielenkiinnolla sen tämänhetkistä laajuutta ja totesin, että se ehti jo helmikuun aikana suuremmaksi kuin missään vaiheessa vuosina 2006, 2007, 2011, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2021. Näin siitä huolimatta, että tähänastisten tilastojen jokaisena vuonna napajään maksimikoko on saavutettu vasta maaliskuussa eli myös tänä vuonna jään voi olettaa vielä kasvavan. 

On kuitenkin niin, että edelle linkitetyn tilaston mukaan pohjoisen merijään laajuus on pienentynyt tämänhetkisen tilaston kahtena viimeisenä päivänä - ehkäpä IPCC:n raportin kunniaksi. Siitä huolimatta se on ajankohtaan (helmikuun 27. päivä) nähden laajempi kuin kertaakaan vuoden 2013 jälkeen. Siten näyttäisi siltä, ettei arktisen ilmaston lämpeneminen ole edennyt kahdeksaan vuoteen.

Tämän toki tiedämme mielestäni luotettavammankin tilaston eli kerran kuukaudessa raportoidun pohjoisen merijään pinta-alan perusteella. Helmikuun osalta saamme tuon tiedon kuitenkin vasta lähipäivinä, joten en voi kertoa sen tilannetta kuluneena helmikuuna. 

Todettakoon kuitenkin, että tammikuun tilaston mukaan napajään pinta-ala oli mittaushistorian yhdeksänneksitoista suurin, kun mittaustuloksia on käytössä kaikkiaan 43 vuodelta - eli siis varsin keskimääräinen. Jään tammikuinen pinta-ala oli kulunutta tammikuuta suurempi edellisen kerran vuonna 2009 eli kolmetoista vuotta sitten.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla Euroopan Unioni ja siinä sivussa suomalainen yhteiskunta reagoivat nyt, kun IPCC:n raportin mukaan maapallon ilmaston kannalta ratkaiseva vuosikymmen on edennyt jo toiseen vuoteensa. Nopeutetaanko vihreää siirtymää entisestään, rauhoitetaanko Suomen metsät hiilinieluiksi ja biodiversiteetin suojelualueiksi, metsitetäänkö pellot samoihin tarkoituksiin, rakennetaanko tuulimyllyjä ja ydinvoimaloita tai ryhdytäänkö ihmisten elämää ja liikkumista säätelemään jonkinlaisilla ilmastovastuulaeilla?  

Lopuksi todettakoon pienenä anekdoottina, että suomalainen eläköitynyt puulustotutkija Mauri Timonen on julkaissut sosiaalisessa mediassa arktisen merijään seurannan kanssa yhteensopivan analyysin, jonka mukaan maailman pohjoisimpien mittausasemien mittausten raakadatan mukaan arktiksen ilman lämpötila näyttäisi viime vuosina kääntyneen kasvuun. Arvoisa lukijani huomatkoon kuitenkin, ettei kyse ole vertaisarvioidusta julkaisusta vaan ainoastaan somepäivityksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?
Pohjoinen merijää oli joulukuussa keskikokoinen
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta

Sitra levitti Oras Tynkkysen muotoilemaa valeuutista

Mennyt kesä oli varsin erikoinen. Ensin kesä- ja etenkin heinäkuu olivat poikkeuksellisen kuumia, ja sen jälkeen elokuussa oli suhteellisen koleaa ja sateista. Niinpä koko kesä oli Suomessa mittaushistorian toiseksi kuumin: ennätysvuotena säilyi kuitenkin edelleen vuosi 1937.

Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta löysin tiedon, jonka mukaan kulunut kesä oli Helsingissä selvästi mittaushistorian lämpimin. Sen sijaan Sodankylässä keskilämpö ei yltänyt lähellekään ennätysvuosia, vaan jäi lähes asteen viileämmäksi kuin kesällä 1937.

* * *

Kuukauden vaihduttua oli tietenkin mielenkiintoista tutkia myös pohjoisen napajään pinta-alan kehitystä. NSIDC:n tilastojen mukaan se oli sekä kesä- että heinäkuussa seitsemänneksi pienin jään 43-vuotisen mittaushistorian aikana. Elokuun tuoreiden lukujen mukaan jään pinta-ala oli vasta yhdeksänneksi pienin. 

Toisin sanoen arktiksella ei ollut kuluneena kesänä viime vuosiin nähden erityisen lämmintä. Alla vielä kuva tuoreesta elokuun tilastosta.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, näyttäisi jään pinta-ala supistuneen nopeasti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin, minkä jälkeen sen sulaminen on tasoittunut tai jopa pysähtynyt. Sama trendihän on näkynyt myös jään vuotuisen minimikuukauden eli syyskuun tilastoissa, joissa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja jään pinta-alan välillä ei ole ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä vuoden 2001 jälkeen. Tämä on tietenkin sikäli yllättävää, että ilmastomallien ja siten myös IPCC:n tuoreen raportin mukaan lämpenemisen pitäisi olla nopeinta juuri arktisella alueella. 

* * *

Mielenkiintoista on myös se, että valtion rahoittaman Sitran julkaisemassa Oras Tynkkysen (vihr) blogissa mainittiin, että "ilmaston kuumeneminen on mm. kutistanut kesäisin arktisen merijään pinta-alaa 40 prosenttia – alimmalle tasolle ainakin kahteen vuosituhanteen. Tahti on vain kiihtynyt: esimerkiksi merenpinta nousee nyt kolme kertaa niin nopeasti kuin ennen 1970-lukua ja jäätiköiden massa hupenee neljä kertaa niin nopeasti kuin kaksi vuosikymmentä sitten."

Viimeisen virkkeen loppu on sikäli epäselvä, ettei siitä voi päätellä puhutaanko arktisesta merijäästä vai jäätiköistä yleensä. Jos ensimmäisestä, on tekstin totuusarvo olematon. 

Oleellisempaa kuitenkin lienee, ettei tekstissä mainita sanallakaan pohjoisen napajään kehityksen viime aikojen oleellisinta muutosta - vaikka siitä muuten puhutaankin - eli sen sulamisen pysähtymistä kuluvan vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Tämä ei liene vahinko vaan Tynkkysen lukijaansa kohdistamaa tahallista harhaanjohtamista eli valeuutisointia.

Tämä ei tietenkään ole yllättävää, sillä Tynkkysen vahvasti politisoituneena henkilönä voi odottaakin ajavan omaa poliittista agendaansa. Sen sijaan moitteet on syytä osoittaa Sitran johdolle, jonka tulisi veronmaksajien rahoittamana organisaationa huolehtia siitä, ettei sen nettisivuilla levitetä tieteellisiä valeuutisia edes ilmastonmuutokseen liittyen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tilannekoominen sattuma, jota valtamediat eivät tule julkaisemaan
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia

Tilannekoominen sattuma, jota valtamediat eivät tule julkaisemaan

Kirjoittelin aamulla siitä, kuinka IPCC:n raportti ja siihen liittyvät kommentit sisälsivät muunneltua totuutta mm. pohjoisen merijään laajuudesta. Palaan asiaan tässä siksi, että sen päivittäiset laajuustiedot tulevan NSIDC:n nettisivulle aina seuraavana päivänä eli eilisen osalta tänään iltapäivällä. 

Ja siksi, että olen näkevinäni jonkinlaista mustaa tilannekomiikkaa siinä, että juuri IPCC:n raporttipäivänä tuon jään kesäinen sulaminen hidastui merkittävästi siten, että se on ajankohtaan nähden juuri nyt suurin sitten vuoden 2015 ja lisäksi laajempi kuin sitä ennen vuosina 2012, 2011 ja 2007.  

Epäilemättä ette saa tätä tilannekomiikkaa luettavaksenne mistään valtamediasta. Ette edes siksi, että se on faktaa. Tai että maan johtava sanomalehti tuli aloittaneeksi yhden raporttiin liittyvän juttunsa seuraavilla sanoilla: "pohjoiset alueet lämpenevät nopeimmin...".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Mutta miksi Suomen ilmasto on lämmennyt yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä?

IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta

IPCC julkaisi uuden ilmastoraportin eilen. Sen sanoma oli tutun oloinen jo aiemmista raporteista: toimenpiteet pitää tehdä nyt, eikä viidestoista päivä, sillä muuten meidät perii hukka. 

Eilisiä uutisia seuratessani kiinnitin huomiota pariin seikkaan. Seikkaan, joita en tiedettä ammatikseni tekevänä olisi halunnut nähdä. 

Niistä ensimmäinen oli Ylen uutisessa, johon oli kopioitu edellä mainitusta raportista kuva arktisen merijään laajuuden kehityksestä. Kuvassa jään laajuuden toteutunut kehitys oli katkaistu vuoden 2015 kohdalta. Kuva alle kopioituna.

 

Kuvassa arktisen jään laajuus on vuonna 2015 on noin 4,5 miljoonaa neliökilometriä, mikä vastaa NSIDC:n nettisivuilta löytyvän laajuuskäyrän minimiä kyseisenä vuonna. Kuvasta näkyy napajään laajuus myös vuonna 2012, jolloin se saavutti minimikokonsa.  

Kuvan mukaan jään minimikoko lähti kaikkien skenaarioiden mukaan vuoden 2015 jälkeen nopeaan pudotukseen. Lisäksi jään minimikoon pitäisi nykyisin olla jo paljon pienempi kuin vuonna 2012. 

Mutta sepä onkin mielenkiintoinen seikka, sillä Ylen kuvan mukaan tuona vuonna jään minimikoko olisi ollut selvästi yli neljän miljoonan neliökilometrin, vaikka NSICD:n tilaston mukaan se oli jo vuonna 2012 käynyt noin 3,8 miljoonassa neliökilometrissä eli ollut samankokoinen, kuin sen olisi pitänyt IPCC:n kuvan mukaan olla vasta vuoden 2015 jälkeen. Näin ollen kuvasta syntyy sitä katsovalle ihmiselle harhaanjohtava käsitys, jonka mukaan arktinen merijää olisi tänä päivänä pienempi kuin koskaan ennen. Ja mikä vielä pahempi, sen laajuus olisi romahduksenomaisessa laskussa.  

Kysymykseni kuuluu, että miksi tuoreessa raportissa on harhaanjohtava kuva, joka ei pidä yhtä todellisuuden kanssa?  

* * *

Toinen silmiini sattunut omituinen seikka liittyi Helsingin yliopiston apulaisprofessori Annalea Lohilan väitteeseen, jonka mukaan "jos katsotaan 20 viime vuotta, niin globaalisti keskimääräinen lämpötila on noussut asteen, ja Suomessa yli kaksinkertaisesti, eli 2,3 astetta". Kiinnostuin tietenkin väitteestä ja päätin tutkia sen todenperäisyyttä Ilmatieteen laitoksen esillä pitämien tilastojen valossa.

Tuorein Suomen vuotuista keskilämpöä kuvaava tilasto on viime vuodelta. Sen mukaan Helsingin keskilämpötila oli 8,7 ℃, kun se oli ollut vuonna 2000 eli tasan 20 vuotta aiemmin 7,2 ℃ eli 1,5 astetta alhaisempi. Mutta 0,8 astetta korkeampi kuin apulaisprofessorin väite. 

Niinpä ajattelin, että ehkä hän tarkoitti yhtä vuotta pidempää keskimääräistä lämpöä ja laskin lämpötilajen keskiarvon viisivuotisjaksoilta 2016-2020 ja vertasin sitä aikajaksoon 1996-2000. Tällä välillä oli lämpenemistä tapahtunut keskimäärin 1,32 astetta eli asteen vähemmän kuin Lohila väitti. 

Seuraavaksi arvelin, että ehkä pohjoisempana on ollut suurempia muutoksia ja laskin samat vertailut toisella Ilmatieteen laitoksen esillä pitämällä paikkakunnalla eli Sodankylässä. Erot olivat vuosien ja viiden vuoden keskiarvojen välillä 0,9 ja 1,92 astetta. 

Enempää laskutoimituksia en 20 vuoden aikavälillä tehnyt, vaan totesin nyt näyttävän siltä, ettei apulaisprofessori ole puheissaan pysynyt muuntelemattomassa totuudessa. Sen sijaan laskin vielä muutamia muita laskutoimituksia käyttäen mainittua viiden vuoden keskiarvoa. 

Mielenkiintoinen tieto oli, että Suomen keskilämpötila 80 vuoden ajalla eli vuosista 1936-1940 on noussut vuosiin 2016-2020 verrattuna Helsingissä 1,5 ja Sodankylässä 0,8 asteella. Tässä on kuitenkin muistettava, että 1930-luvun loppu oli tunnetusti lämmintä aikaa, kuten on nytkin elettävä ajanjakso.

Kylmää oli sen sijaan 1920-luvulla, jolloin Suomen ilmasto oli vasta toipumassa pienestä jääkaudesta. Niinpä laskin maamme viiden vuoden keskilämpötilojen muutokset edellä mainituille paikkakunnille vuosivälien 1916-1920 ja 2016-2020 välillä eli muutoksen sadan vuoden ajalta. Ja nyt todella pääsemme lähelle apulaisprofessorin väitteitä eli muutokset olivat 2,62 ja 1,92 astetta. 

Kysymykseni siis kuuluu, että miksi Helsingin yliopiston apulaisprofessori esittää julkisuudessa harhaanjohtavia väitteitä Suomen ilmaston kehityksessä. Edellä esittämieni - Ilmatieteen virallisten tilastojen perusteella - laskettujen lämpötilanmuutosten perusteella maamme ilmasto on sadassa vuodessa lämmennyt mainittujen paikkakuntien keskiarvosta päätellen hiukan yli kaksi astetta. Se tekee jokaiselle 20-vuotisjaksolle keskimäärin hiukan alle puoli astetta.

* * *

IPCC:n ja suomalaisten ilmastotutkijoiden harhaanjohtavat kuvat ja kannanotot eivät ole menneet hukkaan. Esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) on lähtenyt vaatimaan entistä tiukempia ilmastopäätöksiä syksyn budjettiriihessä. 

Nähtäväksi jää, miten muu hallitus ottaa hänen vaatimuksensa vastaan. Sivusta asiaa seuraavana en tietenkään voi asialle yhtään mitään. Näin siitä huolimatta, että löysin edellä hakemani tieteelliseen epärehellisyyteen viittaavat seikat IPCC:n raporttiin liittyvästä uutisoinnista.

Tämä ei tarkoita, etteikö ihmisellä voisi olla vaikutusta ilmaston kehitykseen. Mutta se tarkoittaa sitä, että minun on vaikea luottaa aiheesta tehtyyn tieteeseen ja sen uutisointiin - näin erityisesti siksi, että olen aiemmin löytänyt vielä paljon suurempia epäkohtia samaan aiheeseen liittyen. 

Ja olivathan ilmastotieteilijät itsekin jokin aika sitten kertoneet malliensa liioittelevan ilmastonmuutoksen nopeutta. Ja ryhtyneet korjailemaan pahimmin pieleen menneitä skenaarioita. Tästä en kuitenkaan huomannut Suomessa uutisoidun eilisen päivän aikana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia
Faktantarkastajan vuoro todistaa
Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan

Kuuma kesä on johtanut ennennäkemättömän voimakkaaseen mediapaineeseen luonnonvarojen käytön ja ihmisen elämäntavan muuttamiseksi. Näin siksi, että lämpimien säiden on ajateltu johtuneen ainakin osittain ilmastonmuutoksesta, joka tulee käytössä olevien ilmastomallien mukaisesti johtamaan yhä tukalampaan ilmastoon. 

Vähemmälle uutisoinnille on sen sijaan jäänyt muutaman päivän takainen Science-lehdessä julkaistu artikkeli, jossa kerrottiin nykyisten ilmastomallien ennusteiden olevan aivan liian ääreviä eli laskevan ilmakehän hiilioksidipitoisuuden vaikutuksen lämpötiloihin oleellisesti liian suureksi. Siksi niiden antamia ennusteita ryhdytään rajaamaan keinotekoisesti aina silloin, kun tulokset ovat epäuskottavia. 

Science-lehden mukaan tämä rajaaminen johtuu siitä, että tutkimuksessa oli huomattu nykyisten mallien "ennustavan" viime jääkauden - jolloin myös ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet olivat vähäisiä - lämpötilat aivan liian alhaisiksi. Toisin sanoen mallien herkkyys hiilidioksidipitoisuuksille on suurempi kuin ilmakehässä vallitseva todellisuus edellyttäisi. 

Asiaan on jo ehditty reagoida ja muokata malleja. Samalla on nykyisissä malleissa kuitenkin havaittu yhä uusia ongelmia, jotka osoittavat niiden vastaavan todellisuutta heikommin kuin on toivottu ja myöskin annettu ymmärtää julkisuudessa. 

Ilmakehän mallitukseen liittyvien ongelmien havaitseminen on tietenkin sinänsä hyvä asia, mutta jäin ihmettelemään sitä tapaa, jolla ongelma aiotaan käsitellä seuraavassa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportissa.   Sen sijaan, että todettaisiin tämänhetkisten mallien epäonnistuneen ilmaston kuvaamisessa riittävän tarkasti, on päädytty rajaamaan niiden epäuskottavia ennusteita keinotekoisesti. Tämä tehdään vertaamalla niiden tuloksia muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtuneeseen ilmaston kehitykseen ja korjaamalla siis tuloksia sen mukaisesti. 

Jos ja kun näin tehdään, tulisi IPCC:n ainakin todeta, että näin toimien mallit kuvaavat kylläkin tarkasti muutaman viime vuosikymmenen kasvihuonekaasupitoisuuden ja lämpötilan välistä suhdetta, mutta niissä havaittujen puutteellisuuksien takia mallien perusteella luotavat tulevaisuuden skenaariot ovat epäluotettavia ja siten politiikanteon pohjaksi kyseenalaisia. 

Epäilen kuitenkin, ettei näin tulla tekemään, vaan mallien havaituista puutteista huolimatta jatketaan vanhalla linjalla, jossa kerrotaan ihmisen toiminnan johtavan lähivuosikymmeninä ilmastokatastrofiin. Ja tämä tulee olemaan myös se linja, jonka pohjalta tehdään ainankin kaikissa länsimaissa kansallista ilmastopolitiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hidastunutta kasvua vai ei?
Titaaninen ilmastomittari
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia

Ranskassa taannoin velloneet keltaliivien mielenosoitukset osoittivat, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaaditut toimenpiteet tapahdu helposti. Toki suomalaiset ovat olleet johtajien edessä nöyriä, kuten kansamme tapoihin on kuulunut niin pitkään kunnes kamelin selkä on katkennut - siinä tilanteessa on sitten pantu pystyyn sisällissota, joita viimeisen 500 vuoden aikana on Suomessa käyty peräti kaksi.

Tässä suhteessa mielenkiintoisia ovat myös Chilen käynnissä olevat sotatilaa muistuttavat mielenosoitukset. Ne lähtivät liikkeelle metrolippujen muutaman prosentin hinnankorostuksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Nämä mielenosoitukset kuitenkin osoittivat, ettei myöskään chileläisillä ole valmiuksia likimainkaan sellaisiin uhrauksiin kuin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleisesti vaadittu.

Kolmas tuore esimerkki löytyi Libanonista, jossa hallitus on kaatunut veronkorotuksia vaativiin mielenosoituksiin. Asiasta kertonut uutinen ei kertonut veronkorotusten suuruudesta, mutta on selvää, etteivät myöskään sikäläiset ihmiset ole valmiita laskemaan elintasoaan kovin merkittävästi torjuakseen ilmastomallien ennustamia uhkakuvia.

Kolme maata on tietenkin vain kolme maata maailman lähes 200 itsenäisestä valtiosta, mutta niiden tapahtumat kertovat joka tapauksessa siitä, ettei maailman ja jääkarhujen pelastamistoimenpiteitä tule olemaan helppoa toteuttaa. Lienee myös syytä olettaa, ettei Suomen toimiminen hyvänä esimerkkinä saa ranskalaisia, chileläisiä tai libanonilaisia seuraamaan sitä elinkeinoelämän ja oman elintason alasajoa, jota meidän hallituksemme on ajamassa ainakin julkipuheiden vaan ei tekojen perusteella.

Kysymys kuuluukin, että onko edellisen virkkeeni - siihen sisältyvästä hyperlinkistä löytyvän asiantuntijalausunnon perusteella muotoiltu - loppuosa tulkittava siten, ettei meidän punavihreä hallituksemme uskalla ihmisten reaktioiden pelossa lähteä kovin radikaaleihin muutoksiin ilmaston muuttumista torjuakseen? Ja jos näin on, niin miksi heidän puheensa ovat kuitenkin niin kovia ja ehdottomia kuin ovat?

Blogin kirjoittajana joudunkin kysymään, että onko asia sittenkin niin, että punavihreiden hallitsijoidemme ilmastonmuutospuhe on vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään agitaattoreiden kannalta oikein? Eli eivätkö poliitikkomme puoluekentän vihervasemmalta laidalta edes itse usko väkevän retorisesti ajamiinsa asioihin ja niiden taustalla oleviin IPCC:n raportteihin?

Olemmehan me IPCC:n mukaan äärimmäisen vakavassa uhkatilanteessa, josta ulospääsy on mahdollista vain lopettamalla ilmastopäästöt seuraavan 30 vuoden kuluessa. Tämän narratiivin mukaan epäonnistumisen johtaisi ennennäkemättömään katastrofiin, josta kärsisivät kaikki maailman ihmiset ja suuret rantakaupungit sekä saarivaltiot hukkuisivat meriin. Ja jääkarhut kuolisivat sukupuuttoon.

Tällaisen uhkakuvan omaksuneen rehellisen poliitikon voisi siis olettaa ryhtyvän valtaan päästyään pikaisiin ja rajuihin toimenpiteisiin omasta suosiostaan välittämättä. Kaikki muuhan olisi vastuutonta. Näin siitä huolimatta, että on olemassa myös toisenlaisia satojen tiedemiesten jakamia tieteellisiä näkemyksiä, joita valtamediamme on parhaansa mukaan pyrkinyt pimittämään asiakkailtaan.

Siksi toistan, että onko asia sittenkin niin, että hallituksemme kovat ilmastonmuutospuheet ovat vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään pelon voimalla agitaattoreiden kannalta oikein?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?

IPPC:n uusin raportti on aiheuttanut huomattavia määriä parranpärinää. Tänään kiinnitin huomiotani yhteen usein toistettuun seikkaan.

Se löytyi tällä kertaa Iltalehden jutusta, jossa Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori maalaili piruja seinille. Tuo virke kuului seuraavasti: "IPCC:n raportin mukaan ilmasto on lämmennyt jo nyt lähes yhdellä asteella esiteollisista ajoista".

Väite pitänee sinänsä paikkansa. Mutta etsin kuitenkin tieteellisestä kirjallisuudesta siihen vahvistusta. Ja löysin tämän tutkimusartikkelin, josta löytyi mm. tällä hetkellä paras pohjoisen pallonpuoliskon mennyttä ilmastohistoriaa esittelevä kuva.

Kuvasta voidaan päätellä, että "esiteolliseksi ajaksi" mainittu lähtötilanne ei ole mikä tahansa hetki, vaan yli tuhanteen vuoteen pohjoisen pallonpuoliskon selvästi kylmin ajanjakso. Jos ilmastonmuutoksen vertailukohdaksi olisi "esiteollisen" ajan sijasta otettu keskiajan lämpökaudella vallinnut lämpötila, ei lämpötilaeroa nykyiseen olisi läheskään yhtä astetta - ei etenkään jos vertailu olisi tehty vuoteen 1168, joka oli tämän tutkimuksen mukaan vuoteen 2004 päättyneen tilaston lämpimin vuosi. 

Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan poista sitä, että pohjoisen pallonpuoliskon (ja koko maapallon) lämpötila on noussut kovasti viime aikoina. Ja että tuo lämpeneminen alkoi jo 1800-luvun alkupuolella, minkä jälkeen se on jatkunut nopeasti, vaikkakin käyden matkalla kaksi selvää laskusuhdannetta. 

Siksi emme voi suhtautua olankohautuksella ilmastomme lämpenemiseen, mutta ei meidän myöskään tarvitse panna koko yhteiskuntajärjestystä uusiksi sen takia. Emmehän edes tiedä vielä varmaksi miltä osin tuo lämpötilan lähes 200-vuotinen nousu on ihmisen ja miltä osin luonnon aikaansaannosta. 

Tästä vahvan todistuksen antaa edellä siteeraamani artikkeli, jonka mukaan se on "yhteensopiva tulivuorenpurkausten vähäisen määrän, auringonsäteilyn lisääntyneen voimakkuuden ja kasvihuonekaasujen nopean kasvun kanssa".  Siis kaikkien kolmen, mikä tarkoittaa käytännössä varmasti sitä, ettei 1800-luvulta alkanut lämpötilan nousu ole kokonaan ihmisen aikaansaannosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arktinen merijään laajuuden tämän vuoden minimi oli tilastojen toiseksi pienin
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen
Suru tieteen puolesta

IPCC ja eduskuntavaalit 2019

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi uuden ilmastoraporttinsa, johon olen perehtynyt vain Ylen uutisen kautta. Sen mukaan ihmiskunnalla on vielä toivoa, kunhan tehdään nopeita päätöksiä. Kyse ei ole kuulemma enempää eikä vähempää kuin ihmiskunnan ratkaisevista vuosista.

Raportin oleellinen viesti on se, että mikäli maapallon ilmasto lämpenee kaksi astetta ovat sen vaikutukset merkittävästi haitallisemmat kuin jos lämpeneminen jäisi puoleentoista astetta. Niinpä raportissa penätään nopeita toimia, jotta kahden asteen nousu vältettäisiin.

Raportissa vilautetaan keinoja, joilla kasvihuonepäästöt voitaisiin rajata siten, ettei katastrofia pääsisi syntymään. Niitä ovat Ylen käyttämän asiantuntijan, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhosen, mukaan uudenlaisten hiilenpoistoteknologioiden käyttö ja ydinvoiman rakentaminen, liikenteen sähköistäminen ja julkisen liikenteen lisääntyvä käyttö, kasvisruokaan siirtyminen, asuntojen ylilämmittämisestä luopuminen ja niiden tiivistäminen sekä lentämisen välttäminen.

Jäin ihmettelemään, että miksei keinoina ole mainittu väestönkasvun rajoittamista tai edes ihmisten muuttamisen rajoittamista alhaisen hiilijalanjäljen maista korkean elintason valtioihin. Eikö IPCC mainitse sitä lainkaan, vai eikö Yle vain välittänyt asiaa meille?

Itse asiassa Ylen uutinen ylipäänsä painottaa Suomen kaltaisten maiden vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Meillä uuteen talouteen siirtymisen tulisi sen mukaan tapahtua vielä nopeammin kuin muualla.

Kaiken kaikkiaan jää nähtäväksi kuinka raportti vaikuttaa Suomen ja muiden maiden politiikkaan. Kielletäänkö polttomoottorit ja/tai yksityisautoilu tai ajetaanko kotimainen teollisuus alas entistä tiukemmilla päästöehdoilla ja uusiutuvien luonnonvarojen kuten metsien käyttörajoituksilla? Pannaanko lomamatkoille rajut veronkorotukset ja lopetetaanko maataloustuki karjankasvatukselle? Kielletäänkö lihansyönti?

Entä lopetetaanko humanitaarinen maahanmuutto ja vaaditaanko kehitysavun myöntämisen ehdoksi kohdemailta väestönkasvun pysäyttämistä? Entä millä keinoin tropiikissa ja muualla metsiään kestämättömästi hyödyntävät maat pakotetaan lopettamaan ilmastovaarallinen luonnonvarojensa hyödyntäminen? Mitä tehdään Intialle, Indonesialle, Nigerialle ja muille suurille väestöräjähdysmaille?

Näistä ja muista asioista suomalaiset saavat päättää ensi kevään vaaleissa. Niinpä WWF ehtikin jo vaatia niistä ilmastovaaleja. Tähän vaatimukseen tulevat varmasti myös jotkut puolueet yhtymään - ellei muusta syystä niin siksi, ettei Perussuomalaisten kannatusta nostavaa maahanmuuttopoliittista keskustelua tarvitsisi käydä.

Tuleviin vaalikeskusteluihin ja niitä seuraaville äänestäjille annankin tässä kaksi neuvoa. Ensimmäinen on se, että jos ja kun Suomen tuotannollistaloudelliseen asemaan vaaditaan muutoksia, olisi vaatijalle asetettava aina kysymys siitä, millä rahalla tarvittavat muutokset on tarkoitus tehdä jos nykymallinen taloustuotanto käy vaatimusten takia mahdottomaksi tai heikosti kannattavaksi. Onhan selvää, että muutos vaatii aina pääomia ja/tai kassavirtaa, eikä niitä synny ilman taloudellista toimeliaisuutta.

Toinen on se, ettei jätettäisi keskustelun ulkopuolelle - tai ainakaan äänestyspäätökseen vaikuttamatta - maahanmuuton kaltaisia kysymyksiä, joilla on Suomen ilmastovaikutuksen kannalta oleellinen merkitys. Maamme kantaväestö ei enää kasva, joten verrattuna suurimpaan osaan maailman maista olemme jo tällä hetkellä varsin ilmastokestävässä tilanteessa. Siten maahanmuuton takia kasvava lisäväestö olisi ilmaston kannalta kestämätöntä ja sen seurauksena globaalisti tarkasteltuna vahingollista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti
Ajaako ilmasto Suomeen yli 100 miljoonaa pakolaista
11 300 vuotta ilmastohistoriaa

Himalajan jäätiköt sulavat monimutkaisesti

Muistamme kaikki, kuinka kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri ennusti Himalajan jäätiköiden sulavan muutamassa vuosikymmenessä. Väite osoittautui muutaman vuoden kuluessa ellei suoranaiseksi valheeksi, niin ainakin muunnelluksi totuudeksi. Se ehti myös aiheuttaa pelonsekaisia reaktioita ympäristöstä kiinnostuneiden ihmisten joukossa.

Nyt on Himalayan jäätiköiden tilanne oikeasti kartoitettu hyödyntäen satelliittitekniikoita. Lyhyesti ilmaistuna Himalajalla seurattiin viiden vuoden aikana 2767 jäätikköä, joista 2184 pieneni, 435 kasvoi ja 148 ei tehnyt kumpaakaan.

Jäätiköiden tila on siis kokonaisuutena heikentymässä, mutta tilanne on varsin monimutkainen. Mitään äkillistä katastrofia ei ole odotettavissa muutamaan kymmeneen vuoteen, mutta ilmaston edelleen lämmetessä ennustetulla tavalla on ongelmia odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.

Esimerkkinä pelätyistä uhkista mainittakoon jäätiköiden muuttuminen sinänsä upeiksi järviksi. Vaarana kuitenkin on, että mikäli niiden penkat murtuvat, voivat alarinteillä olevat kylät vaarantua. Aika yksin näyttää toteutuuko tämä pelko.

* * *

Ilmastonmuutoksen ennustettua etenemistä odotellessaan voi jokainen huvittaa itseään vaikkapa seuraamalla ilmaston kehitystä Himalajan lähistöllä. NASA:n GISS-instituutin nettisivuilta Himalajan vierestä löytyy esimerkiksi Mukteshwarin mittausasema, josta löytyy säätietoja vuodesta 1897 alkaen. Sen mukaan ilmasto on kehittynyt seuraavasti:

Näemme, että lämpötila on vaihdellut tasaisesti tilaston alusta vuoteen 1993, jolloin se oli alimmillaan. Sen jälkeen tilastosta puuttuu jostain syystä neljän vuoden jakso, kunnes se taas jatkuu vuodesta 1998 eteenpäin muuten samankaltaisena kuin ensimmäiset 97 vuotta, mutta selvästi lämpimämpänä. Tuota puuttuvaa välijaksoa lukuun ottamatta Mukteshwarin mittaustulokset näyttävät suhteellisen luotettavilta, sillä puuttuvia mittaustuloksia on varsin vähän.

Kuvio oli sen verran ajatuksia herättävä, että päätin katsoa miltä tilastot tuolta puuttuvalta ajanjaksolta näyttävät jossain lähiseudulla. Tämä olikin vaikeaa, sillä vaikka mittausasemia löytyy useammastakin paikasta, ovat niiden tilastot siksi vaillinnaisia, etten usko niiden olevan kuin korkeintaan suuntaa-antavia. Paras vertailukohta, jonka onnistuin löytämään oli Sagar, jonka data vaikuttaa luotettavalta, mutta joka sijaitsee selvästi Himalajan eteläpuolella. Sen lämpötilamittaukset osoittavat seuraavaa:

Ensimmäinen silmiinpistävä piirre Sagarin mittausdatassa on se, että lämpötila on noussut jyrkästi noin 10 vuotta sitten. Lähemmässä tarkastelussa havaitaan kuitenkin, ettei se ajoitu vuosien 1993 ja 1998 välille kuten Mukteshwarissa, vaan vuosien 1998 ja 2002 välille. Näyttää siis siltä, että muutaman sadan kilometrin välimatkalla näyttää olevan suuri merkitys lämpötilojen kehitysrytmiin Pohjois-Intian alueella. Ehkä myös itse Himalajan alueella?

Jäämme siis seurailemaan Himalajan sään monimutkaista kehitystä - toivoen parasta ja peläten pahinta!


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Ilmastotutkijoiden ennuste puolitiessä
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista