Luvassa on pitkä ja kuuma kesä

MTV3:n mukaan saattaa tulevan loppukesän aikana muodostua – noin 50-60 prosentin todennäköisyydellä – äärimmäisen voimakas El Niño -ilmiö. Mikäli näin käy, tullaan jälleen näkemään uusia maailmanlaajuisia lämpöennätyksiä joko kuluvana tai viimeistään ensi vuonna. 

Tämä on tietenkin mielenkiintoinen uutinen nyt, kun uutismedioiden huomio on kiinnittynyt Ukrainassa ja Lähi-idässä käytäviin sotiin. Omalta osaltani seuraan kuitenkin – tapojeni mukaisesti – myös El Niño:n vaikutuksia arktisen jääpeitteen kehitykseen. 

Juuri nyt sen tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että Arktisen alueen laajuuden vuotuinen maksimi näyttäisi tänä vuonna jäävän pienemmäksi kuin kertaakaan vuonna 1979 alkaneen mittaushistorian aikana. Ja siksi kysymys kuuluu, että näemmekö ensi syyskuussa myös pohjoisen jääpeitteen pinta-alan jäävän pienemmäksi kuin aiemmin, ja siten tukevan käsitystä arktisen alueen muuttumisesta yhä soveliaammaksi sekä siviili- että sotilaalliselle laivaliikenteelle ja luonnonvarojen hyödyntämiselle. 

Mikäli näin kävisi, se tarkoittaisi sitä, että viime vuonna nähty Trumpin ja EU-maiden sananvaihto Grönlannista saattaa hyvinkin saada uusia kierroksia. Ja – mikäli näin tapahtuisi – läntisten valtioiden välisten suhteiden heikkeneminen rohkaisisi Kiinaa ja Venäjää entistä suurempaan aktiivisuuteen sekä arktisilla vesillä että muualla.

Toistaiseksi on kuitenkin pantava jäitä hattuun ja odotettava toteutuuko MTV3:n välittämä ennuste uudesta super El Niñosta, sillä pohjoisen jääpeitteen tilastojen mukainen minimilaajuus on edelleen vuodelta 2012. Siis neljäntoista vuoden takaa. 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhut elävät ja voivat hyvin
Pohjoinen merijää sulaa sittenkin
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista

Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta

Helsingin Laajasalo näyttäisi olevan eräänlainen pääkaupunkimme päättäjien leikkipaikka tai koelaitos. Siellä on muun muassa muutettu erinomaisesti toimivien eritasoliittymien kautta liikennettä palveleva läpiajotie liikennettä seisottavaksi kaupunkibulevardiksi. Koululaisia on puolestaan ohjattu ja ohjataan jatkossakin kauppojen tarjoaminen pikaruokien kuluttajiksi lisäämällä syömättä jääviä kasvisruokia oppilaiden lounaslistalle.

Sinne on myös rakennettu niin sanottu miljardisilta, jossa ei voi ajaa autolla – eikä sitä taida alkaa käyttää edes kovin moni jalankulkija tai pyöräilijäkään, koska ensin olisi ajettava korkea ylämäki, koska sillan alituskorkeus vesiliikenteelle on peräti 20 metriä ja pituus yli 1,2 kilometriä. Ja sen jälkeen olisi vielä tultava jarrutellen samanmoinen alamäki.

* * *

Tämän päivän uutinen kertoi edellisten tapausten jatkoksi, että Helsingin kaupungin kokonaan omistaman asuntofirman – Hekan – Laajasaloon rakentamaan taloon on tullu pienoinen lapsus. Sen seurauksena talossa on ovia, joiden kynnys on yli kaksi metriä maanpinnan yläpuolella, joten niitä ei voi ottaa käyttöön. 

Edesmennyt presidentti Urho Kekkonen olisi tämän kaiken seurauksena epäilemättä kutsunut pääkaupunkimme päättäjiä ja virkamiehiä saatanan tunareiksi. Eikä hän tietenkään edelle kirjoittamieni tosiasioiden valossa olisi ollut millään tavalla väärässä – perimmäinen syy ovien väärään korkeuteen on nimittäin se, ettei kaupunki malttanut odottaa rakentamisen aloittamista niin pitkään, että sen itse tekemien katutöiden suunnittelu olisi tuottanut tiedon maanpinnan korkeudesta.

Epäilen, että jos kyse olisi yksityisestä yrityksestä, saisi aika moni henkilö – niin suorittavasta kuin johtoportaastakin – lähteä etsimään muita töitä. Ainakin asiasta vastaava johtaja – kuten vaikka yrityksen rakennustoiminnasta vastaava henkilö – olisi saanut lähteä.

Helsingin kyseessä ollessa tällaisesta ei tietenkään ole ollut edes puhetta, vaan jopa rakentamisesta vastaava apulaispormestari Johanna Laisaari (sd) voi nukkua yönsä aivan rauhassa. Eikä muillakaan tunareilla ole mitään estettä jatkaa nykyisissä töissään tekemässä lisää sutta ja sekundaa pääkaupunkimme veronmaksajien piikkiin ja kiusaksi.

Päivän aiempi merkintä:
Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Eristäytyvä pääkaupunki

Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina

Yle kertoi, että Oulussa käy yhä useammin siten, että bussit ajavat kyytiin haluavien ohi, koska ne ovat täynnä. Asiaan saataisiin luonnollisesti korjaus, mikäli busseihin ja niiden henkilöstöön investoitaisiin enemmän rahaa. 

Syynä ongelmaan eivät ole itse bussiyhtiöt, vaan niitä työllistävän Oulun kaupungin rahapula. Tämä ongelma juontaa puolestaan juurensa siitä, etteivät bussilippujen hinnat määräydy markkinoilla, vaan ovat yhteiskunnan sääteleminä, eivätkä siksi kata palvelusta aiheutuneita kuluja - saati liikennöitsijöiden liikevoittoja. 

Niinpä kaupunki maksaa liikennöitseville bussiyhtiöille lippujen todellisen tuoton ja rahantarpeen välisen erotuksen verovaroista. Mutta valitettavasti kaupungilla ei juuri nyt ole varaa panna nykyistä suurempia rahasummia joukkoliikenteeseensä, eikä asiasta päättävillä poliitikoilla ole halua nostaa lippujen hintoja, koska sellainen saattaisi vaikuttaa negatiivisesti heidän kannatukseensa.

Tästä tarjosi tuoreen esimerkin Helsingin joukkoliikenne, jonka matkalippujen hintojen nostopaine on kova, mutta etenkin poliittinen laitavasemmisto pyrkii estämään sen. Nähtävästi kaupungin vihreiden ja vasemmistoliittolaisten päättäjien mielestä olisi parempi sisällyttää entistä suurempi osa joukkoliikenteen kuluista verovaroista kustannettavaksi - eli piiloon äänestäjiltä.

* * *

Otin asian esille siksi, että edellä kuvaamani oululainen bussiongelma on suorastaan klassinen esimerkki siitä, miksi sosialismi ja jopa vain sen osittainenkin soveltaminen - Oulun tapaan - johtaa kerta toisensa jälkeen ongelmiin. Sekä siitä, miksi sosialismiin perustuvat yhteiskunnat ovat historian kuluessa aina muuttuneet kansalaisilleen helvetinloukuiksi, joissa vallanpitäjät pyrkivät säilyttämällä asemansa rajaamalla ihmisten vapauksia ja tiedonvälitystä. 

Vain yksi asia on outoa. Nimittäin se, miksi Suomessakin noin neljä kymmenestä äänestysikäisestä ihmisestä antaa vaali toisensa jälkeen tukea sellaisille ehdokkaille, jota pyrkivät rakentamaan yhteiskuntamme sosialismin perustalle. 

Onhan suomalaisten koulutustaso kuitenkin OECD-maiden keskitasoa ja kansan älykkyyskin on ihan kelvollinen, joten luulisi näinkin ilmeisen asian tulevan ymmärretyksi kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kateusjournalismia
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Sosialistinen ja kapitalistinen kateus

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö

Ylen mukaan Espoon ympäristöyhdistys on huolissaan suunnitteilla olevan datakeskuksen vaikutuksista sille varattua 5,4 hehtaarin kokoista tonttia laajemmalle alueelle. Sen mielestä alue on ainutlaatuisen arvokas ja alueen rakentaminen tulisi välittömästi heikentämään sen tilaa.

Asiaa sen paremmin tuntematta en toki väitä, etteikö tällä Kehä III:n varrella olevalla alueella voisi olla ympäristöarvoja. Sen sijaan totean, että me puhumme nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin osasta ja sen läpi kulkevasta väylästä, jolla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Enkä siksi usko hetkeäkään, että juuri tämä tontti tai sen välitön ympäristö olisi ympäristönsuojelullisesti mitenkään ainutlaatuisen arvokas. 

Sen sijaan on tosiasia, että mikäli Suomessa halutaan asua nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme tähän maahan elinkeinoja, infrastruktuuria, teollisuutta, työpaikkoja, yrityksiä, vientiä, verotuloja, investointeja ja niin edelleen.  

Niiden hankkiminen puolestaan tahtoo aina ja kaikkialla rasittaa ympäristöä. Datakeskukset suurina rakennuksina tietenkin ennen kaikkea vähentävät rakentamatonta maa-alaa. Ja jos nyt oikein vakavasti mietin, niin ympäristön kannalta Espoo jo valmiiksi paljolti rakennettuna - ja vilkkaasti liikennöidyn Kehä III:n vierusta etenkin - on varmasti vähemmän haitallisia ympäristölle tai ihmisille kuin melkein mikään muu Suomen kolkka. 

Lisäksi investointien ja työpaikkojen kannalta on usein eduksi, että paikalla on hyvät liikenneyhteydet ja lähistöllä paljon asutusta. Eikä kai ole epäilystä, etteikö datakeskuksen suunniteltu sijainti täyttäisi näitä toiveita.

 

Ja siksi - jos se datakeskus rakennetaan joka tapauksessa - on vaikea nähdä sille sopivampaa rakennuspaikkaa kuin nyt puheena oleva. Enkä tämän takia voi pitää järjellisenä - vaan pikemminkin älyllisesti epärehellisenä - Espoon ympäristöyhdistyksen nurinaa, joka parhaimmillaankin johtaisi datakeskuksen siirtämisen paikkaan, josta luonto ja ympäristö kärsisivät nyt suunniteltua enemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä

Pitkäaikainen Yleisradion toimittaja Markus Leikola kirjoitti sosiaaliseen mediaan, että eilen - Ylen irtisanomisten julistuspäivänä - olisi ollut suomalaisen tiedonvälityksen, journalismin ja suomalaisen kulttuurin musta päivä. Ja perusteli sitä omalla ymmärtämättömyydellään.

Hän nimittäin väitti, että "katsojien, kuulijoiden ja tekijöiden toiminnan tai laiminlyöntien, virheiden tai ansioiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä". Väite on peräti merkillinen ottaen huomioon kaiken sen vasemmalle kallellaan olleen poliittisen vinouman, jota Yle ja sen toimittajat ovat harjoittanut toiminnassaan etenkin sen jälkeen, kun sille luotiin oma verotusoikeus.

Näitä tapauksia olen analysoinut ja/tai kommentoinut tässä blogissa kerta toisensa jälkeen (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs ja viides) ja ongelman ovat kyllä huomanneet muutkin (esimerkki). Siten en katso tarpeelliseksi perustella asiaa tässä sen enempää.

Sen sijaan totean, että olisi ollut älyllisesti rehellistä, mikäli toimittaja Leikola olisi miettinyt hetken ennen avautumistaan, että olisiko Ylellä enemmän puolustajia, jos se ja sen toimittajat olisivat toimineet kuten valtion mediayhtiöltä odotetaan. Siis pyrkien poliittisen vaikuttamisen sijaan totuuteen ja tasapuolisuuteen omassa toiminnassaan. 

Joko hän ei tätä ymmärtänyt tai - mikä vielä pahempaa - ei ole edes tunnistanut tällaisen ongelman olemassaoloa. 

* * *

Suomen pääkaupunkina toimi vuoteen 1812 asti Turku. Sen jälkeen statuksen sai Helsinki, koska Venäjän tsaari katsoi Turun sijaitsevan liian lähellä Ruotsia. 

Pääkaupunki tarkoittaa sitä paikkaa, johon on sijoitettu valtakunnan hallintoelimet. Siis sellaiset kuin eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt ja kaikenlaiset keskusvirastot, joiden perimmäisenä tehtävänä demokratiassa - toisin kuin diktatuureissa - on palvella kansalaisia.

Tämä asia on ilmaistu Suomen perustuslain toisessa pykälässä seuraavasti: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen."

Tätä tarkoittaa sitä, että pääkaupungilla on muihin kaupunkeihin verrattuna erikoisasema. Ja siksi sen tulee olla mahdollisimman hyvin kansan saavutettavissa.

Tätä ei ole ilmeisesti ymmärretty Helsingin vihreänsävyisessä hallinnossa, joka eilisen uutisen perusteella suunnittelee polttomoottoriautojen kieltämistä alueellaan. Eli erityisesti huonojen julkisten liikenneyhteyksien päässä olevien kansalaisten liikkumisen vaikeuttamista alueellaan. 

Siksi ehdotan eduskunnalle, että se poistaisi erityisasemastaan piittaamattomalta Helsingiltä pääkaupunkistatuksen ja siirtäisi valtionhallinnon eduskuntaa, presidenttiä ja valtioneuvostoa myöden sellaiseen kaupunkiin, jonka asukkailla on halu palvella koko kansaa. Samalla voitaisiin korjata se maantieteellinen ongelma, että Helsinki etelärannikon satamakaupunkina sijaitsee Suomen reunalla eli mahdollisimman kaukana kaikesta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Eristäytyvä pääkaupunki

Mustaa hallintoa

Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio, jonka talouskasvu on ainakin viimeisen neljännesvuosisadan ollut olematonta. Samalla se on myös ainoa läntisen pallonpuoliskon maa, jossa valtaa pitävät Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat ihmiset. Syynä siihen on 1800-luvulla tapahtunut valkoihoisten kansanmurha.

Valitettavasti maan tilanne ei näyttäisi olevan paranemassa, vaikka se saikin uuden pääministerin, joka ilmoitti tärkeimmäksi tehtäväksi turvallisuuden palauttamisen. Tuore uutinen nimittäin kertoi USA:n viranomaisten kieltäneen kaikki siviililennot Haitiin 30 päivän ajaksi, sekä lisäksi maan ilmatilan käyttämisen alle kolmen kilometrin korkeudessa.

Toki tässä tilanteessa olisi suotavaa ja toivottavaa, että Haitin pääministeri pystyisi lunastamaan lupauksensa ja osoittamaan myös haitilaisten pystyvän luomaan valtion, joka ei - nykytilanteen lailla - eroaisi muiden kansanryhmien hallitsemista läntisen pallonpuoliskon maista. Valitettavasti en kuitenkaan olisi valmis lyömään senttiäkään vetoa hänen onnistumisensa puolesta. Enkä varsinkaan Haitin siirtymisestä vakaalle uralle kohti toimivaa demokratiaa ja sitä tukevaa talouskasvua.

* * *

Mosambik on puolestaan eteläisen Afrikan valtio, jossa käytiin lokakuun lopulla vaalit. Niiden jälkeen maassa on nähty levottomuuksia, joissa on kuollut ainakin 21 ihmistä. Syynä ovat epäilyt maata hallitsevan - alkujaan marxilais-leninistisen - Frelimon vaalivilpistä.

Levottomuuksien seurauksena Etelä-Afrikka sulki Mosambikin vastaisen rajansa ensin kokonaan, mutta on sittemmin vapauttanut tavaraliikenteen. Tuoreen tiedon mukaan Mosambikin oppositiojohtaja on kuitenkin yllyttänyt kannattajiaan kohdistamaan protesteja erityisesti taloudellisesti merkittäviin paikkoihin, kuten maan ja provinssien pääkaupunkeihin, satamiin ja rajoihin. 

Siten väkivaltaisuuksia lienee tiedossa myös lähipäivinä. Nähtäväksi kuitenkin jää, seuraako niistä Mosambikin vajoamiseen samanlaiseen sekasortoon kuin Haiti tai vaikkapa pohjoisemmassa Afrikassa sijaitseva Sudan.

Nostin Mosambikin esiin siksi, etten ole havainnut sen tuoreimmista tapahtumista uutisoidun Suomessa lainkaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan historiallisen ankara kuivuus ja väestönkasvu
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?

Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Olin eilisen kiireisen päivän jälkeen Ylen uutisia Areenasta katsellessani perin hämmästynyt siitä asenteesta, jolla kunnissa on otettu vastaan hallituksen päätös maahanmuuton kustannusten leikkaamisesta valtion budjetissa. Ja samalla tulijoiden kotouttamisvastuun siirtämisestä kunnille. 

Kyse on siitä, että valtion kunnille ja hyvinvointialueille maksamia kotoutumiskorvauksia vähennetään suoraan 58 miljoonalla eurolla ja lisäksi supistetaan myös joitakin muita palveluita, jotka koskevat maahanmuuttajia. Sellainen on esimerkiksi tulkkauskustannukset, joista valtio aikoo säästää hieman yli kolme miljoonaa euroa.

Samalla nykyinen kiintiöpakolaisista kunnille maksettava neljän vuoden korvausaika lyhenee kolmeen ja muista pakolaistaustaisista käytössä oleva kolmen vuoden korvausaika kahteen vuoteen. Toisin sanoen näitä toimintoja on syytä tehostaa nykyisestä. 

Ylen uutisissa Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä kuitenkin valitti, "että me ei pystyttäis niitä velvotteita mitä uusi laki meille asettaa.. ei pystyttäis toteuttamaan sitä sillä tavalla kuin laki vaatii". Tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä kunnilla on verotusoikeus eli tarvittaessa jokainen kunta saa rahaa nostamalla asukkaidensa äyritaakkaa. 

Jos ja kun tilanne kuitenkin on kunnille vaikea, eikä niillä ole halua nostaa kuntaveroa, kannattaisi paikallispoliitikkojen puolueeseen katsomatta ryhtyä vaatimaan kiintiöpakolaisten määrän laskemista sellaiseksi, että heidän kotouttamisestaan selvitään ilman kuntalaisten kukkarolla käymistä. Lisäksi heille ja yhtä lailla omasta tahdostaan maahan saapuville tulisi myös asettaa nykyistä parempia kannusteita kotoutumiselle, kuten esimerkiksi tarjottavien palveluiden - kuten ruuan, asumisen, taskurahan ja vaatteiden - laadun ja määrän porrastaminen edistymisen mukaan.

Jos sitten kävisi niin, että tämä olisi luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille liian vaativaa, kannattaisi kannustaa heitä viestittämään lähtömaihinsa siitä, ettei Suomeen enää kannata tulla. Ja ehdottaa, että he itsekin tekisivät päätöksen kotiin paluusta.

Itse asiassa Suomen ja koko Euroopan Unionin houkuttelevuuden vähentäminen afrikkalaisten parissa olisi - tuoreen Ylen uutisen mukaan - suuri humanitaarinen palvelus kehitysmaiden ihmisille, sillä heitä kuolee kuin kärpäsiä Välimeren lisäksi matkalla Kanarian saarille sekä etenkin Saharan autiomaahan. Lisäksi heitä raiskataan, orjuutetaan ja pidätetään laittomasti viimeksi mainitulla seudulla. 

Suurin tappaja Saharassa on kuitenkin liikenne, sillä ihmisiä - edelleen saman Ylen uutisen mukaan - kuolee suorastaan kuorma-autolasteittain. Ja ovatpa aavikon asukkaat keksineet myös siepata Eurooppaan matkaajia ja vaatia heidän sukulaisiltaan lunnasrahoja vapauttamisen ehdoksi. Viimeksi mainittua tuskin tapahtuisi ilman, että siepattujen sukulaisilta löytyisi myös maksuhalua ja -varoja.

Edelle lyhyesti referoimani uutiset vahvistivat omaa käsitystäni siitä, että EU:ssa tulisi suhtautua kielteisesti koko humanitaariseen maahanmuuttoon. Se on pelkkä taakka vastaanottajille - kuten vaikkapa oululaisen sivistys- ja kulttuurijohtajan lausunto osoitti - sekä on - maan luotettavimman uutiskanavan mukaan - johtanut suunnattomaan inhimilliseen kärsimykseen ja omaperäiseen rikollisuuteen pohjoisessa Afrikassa. 

Lisäksi - kuten olen monissa yhteyksissä todennut - se johtaa rikollisuuteen (esimerkki ja toinen) myös tulijoita vastaanottavissa maissa. Myös Suomessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Huolestuttavaa maahanmuuttokeskustelua

Fatim Diarran vihreät arvot

Kaksinaismoraali on hauska ilmiö. Se tarkoittaa Wikipedian mukaan ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille.

Tästä meille antoi mainion esimerkin kansanedustaja Fatim Diarra (vihr), joka on käyttänyt taksia jopa yhden kilometrin matkalla. Hän ei kuitenkaan koe tämän olevan ristiriidassa vihreiden arvojen kanssa, koska monella muulla kansanedustajalla on ilmastoa kuormittavammat matkustustavat.

Hän myös tarkensi suosivansa "sitä liikennevälinettä, joka on tilanteeseen kaikista järkevin".  Ja kuitenkin juuri hän edustaa juuri sitä puoluetta, joka on tehnyt kaikkensa vähentääkseen järkevien liikennevälineiden valikoimaa tekemällä Helsingin keskustan autoliikenteen mahdollisimman tahmeaksi. Ja tulee jatkossa huolehtimaan myös siitä, ettei liikenne suju edes kaupungin sisääntuloväylillä, jotka ovat tärkeitä niille pääkaupunkiseutulaisille ja ympäryskuntalaisille, joita julkinen liikenne palvelee heikosti. 

Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, sillä Diarran puolue asettuu poliittisella kartalla laitavasemistoon, jonka ideologiaa kuvattiin jo minun lapsuudessani yleisesti sanoilla "mikä on sinun on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun".

Noin muutenhan Diarran moraalikäsitykset ovat olleet aiemminkin esillä. Mutta ei niistä tässä sen enempää kuin pelkät linkit hänen näkemyksiinsä lahjonnasta ja vihapuheesta. Näistä ainakin jälkimmäinen on ollut useasti esillä vihreiden muiden  puolueiden kannattajia syyllistävissä puheissa, mutta ensin mainittu ei käsittääkseni kuulu puolueen viralliseen agendaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oi näitä aikoja ja kaksinaismoraalin määrää
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Onko kaikki nyt kunnossa?

Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Koneen säätiön tukema ääriliike Elokapina rikkoi eilen Helsingin Kaisaniemenkadulla poliisin antamaa määräystä häiritsemällä pääkaupungin liikennettä. Sen seurauksena virkavalta otti kiinni lähes sata mielenosoittajaa.

Yleisradion uutistoimitus kertoi tapahtuneesta sinänsä neutraalisti, mutta antoi samalla lainrikkojien edustajalle hänen kaipaamaansa näkyvyyttä. Tämä käytti sen kertomalla, että "meidän on aiheutettava kohtuullista häiriötä, että saamme julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon..." omat kaikkien tuntemat pelkonsa, joita en tässä viitsi toistaa.

* * *

Jäin Ylen uutisen luettuani pohtimaan, että tarjoaisikohan verorahoitteinen mediamme samalla tavalla palstatilaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa Uusheräyksen tai Suomen sisun jäsenet tukkisivat Helsingin keskustan liikenteen poliisin kielloista huolimatta päästäkseen kertomaan valtakunnan laajuisessa mediassa itselleen tärkeitä asioita? 

Onhan ensin mainitsemani järjestön jäsenillä sentään tavoitteena pelastaa ihmisiä kadotuksesta ikuiseen elämään ja jälkimmäisellä suomalaisen kulttuurin säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Äärimmäisen tärkeitä asioita molemmat - ainakin näiden järjestöjen jäsenten oman käsityksen mukaan. 

Ylen toimituksen vastausta en tietenkään tiedä, mutta esitän tässä toiveen kaikkien lainrikkojien samanlaisesta kohtelusta verovaroin rahoitetussa mediassa. Ja ettei tuo kohtelu sisältäisi jatkossa pääsyä esittelemään omaa fanaattista sanomaansa kaikelle kansalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Poliittinen lakko vaikeuttaa ensi torstain työmatkoja

Valtioilla on pääkaupungit, josta käsin niitä hallitaan. Suomessa se on Helsinki, jossa paikallisvaltaa pitävät arvoliberaalit kokoomuslaiset ja vihreät poliitikot.  

Tämä näkyy esimerkiksi - ja erityisesti - pääkaupungin liikennejärjestelyissä, joiden ilmiselvänä tarkoituksena on jo vuosia ollut vaikeuttaa yksityisautoilua. Tähän on pyritty sekä autotieverkostoa hidastamalla että rakentamalla asuntoja, joihin ei ole tarjolla omaa autopaikkaa. 

Näin toimien Helsingin johto on onnistunut, ellei nyt autioittamaan niin ainakin, hiljentämään kaupungin keskustan. Samalla julkista liikennettä käyttävien ihmisten määrä on noussut, mutta lumettomana aikana polkupyörällä matkojaan tekevien ihmisten määrä on ensi-innostuksen jälkeen laskenut. 

Tähän liittyen on ollut mielenkiintoista, ettei tässä yhteydessä ole juurikaan keskusteltu poikkeustilanteista - pois lukien hälytysajoneuvoihin liittyvät ongelmat. Siksi päätin tänä aamuna nostaa esille sen, että julkinen liikenne on tunnetusti varsin lakkoherkkää. 

Sen merkkinä Rautatieunioni on ilmoittanut, että se pysäyttää junaliikenteen ensi torstaina. Työtaistelun piiriin kuuluvat sekä VR:n kaukoliikenne että VR:n kaupunkiliikenne. 

Nähtäväksi jää, kuinka Helsinkiin pyrkivät tai sen sisällä liikkuvat työntekijät ratkaisevat työmatkansa. Ruuhkautuvatko tiet ja löytyykö kaikille autoille parkkipaikka? Asiaa toki auttaa se, että monilla on mahdollisuus jäädä torstaina etätöihin, mutta toisaalta on myös monia, joiden on selviydyttävä työpaikalle asti aiempaa suljetummassa pääkaupungissamme. 

Lopuksi muistutan, että kyseessä ei ole suomalaisten yleisesti hyväksymä työnantajan painostamiseksi järjestetty työtaistelu vaan poliittinen lakko. Siis työtaistelu, jonka tavoitteena on painostaa laillisesti järjestettyjen vaalien seurauksena valtaan noussutta - ja äänestäjien ilmaiseman tahdon mukaisesti valtakunnan talouden korjaamiseen tähtäävää - hallitusta, joka pyrkii toteuttamaan kansan sille antamaa tehtävää.

Tämäkin esimerkki osoittaa, että hallituksen on välttämätöntä toteuttaa aikeensa poliittisten lakkojen kieltämiseksi. Ja ammattiliittojen on nöyrryttävä siihen yhteisen hyvän nimissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallituksella on tuhannen taalan paikka
Demokratian vastainen korporaatio
Jarkko Eloranta alleviivasi hallitusohjelman toteuttamisen tärkeyttä

HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä

Arvoisa lukijani muistaa varmasti sen, kun Helsingin kaupunki sumputti keskustansa liikenteen poistamalla molemmista Esplanadeista yhden kaistan. Samalla onnistuttiin pidentämään hälytysajoneuvojen vasteaikoja eli vaarannettiin ihmisten terveys ja jopa elämä punavihreän aatteen varjolla. 

Tämä kaikki oli jatkoa sille, että Helsingissä oli jo aiemmin suunniteltu autoiluun liittyviä lisämaksuja, tieliikenteen rajoitteita ja tuloväylien muuttamista liikennevaloin hidastetuiksi kaduiksi. Jälkimmäisen seurauksiahan on jo vuosia voinut käydä "ihailemassa" Laajasalon läpi kulkevalla väylällä, joka on yksi tämän ideologian koekentistä.

Eilen saimme sitten luettavaksemme Helsingin seudun liikenteen osastonjohtaja Mari Flinkin ajatuksia liikenteen järjestämisestä. Hänen mukaansa "joukkoliikennepalvelun muutoksilla (hinnat, palvelutaso, matkustusajat) ei pystytä tehokkaasti vaikuttamaan automatkoihin, mutta pidentämällä esimerkiksi autoilun matka-aikoja, saadaan isoa kasvua joukkoliikennematkoissa".

Tartuin tähän kommenttiin siksi, että se kertoo paljon pääkaupunkimme julkisista palveluista vastaavien ihmisten maailmankuvasta. Heille ei ole tärkeää se, että kansalaiset saisivat hyviä ja edullisia palveluita - vaan omien ideologisten tavoitteiden toteuttaminen keinolla millä hyvänsä. Siis vähän kuin muinaisessa Neuvostoliitossa.

Nähtäväksi jää, viheltävätkö helsinkiläiset pelin poikki esimerkiksi seuraavissa kunnallisvaaleissa, vai antavatko he vihreän aatteen politrukeille uuden mandaatin jatkaa pääkaupunkimme eristämistä muusta maasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Tyhmyydestä toisinajattelijoihin

Vantaan raitiotiekeskustelussa kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) osoitti tason, jolle hänen ymmärryksensä talousasioissa yltää. Hän nimittäin tähdensi, ettei ratikkahanke sotke kaupungin budjettia, koska se tehdään velkarahalla. 

Kiljusen kommentin valossa ei ole lainkaan ihme, että SDP-vetoisen hallituksemme (nyk. toimitusministeriö) valtakauden jälkeen maan talous on velkakriisissä. Sen "ansiostahan" - totta tosiaan - valtion menot eivät päässeet sotkemaan valtion budjettia. Sen sijaan saimme velkavuoren. 

* * *

Demareiden ja muiden vasemmistolaisten joukkoon liittyivät eilen myös Helsinki Priden puuhamiehet, jotka päättivät sulkea joukkoihinsa halunneet kokoomuslaiset ulos pienestä piiristään. Tämän he tekivät siitä huolimatta, että arvoliberaalit kokoomuslaiset ratkaisivat translain läpimenon, kun Sanna Marinin (sd) hallitus ei pystynyt siihen omin voimin.

Samalla Helsinki Priden yhteistyötahoista kenkää saivat myös keskustalaiset. Mahdollisesti ihan syystä, koska eivät ole asiasta nostaneet sen suurempaa meteliä - tai ainakaan sellaista ei ole kantautunut minun korviini tai pikemminkin silmiini. 

  

Joka tapauksessa Helsinki Priden teko oli sen verran hölmö, että jopa vihreä julkihomo Oras Tynkkynen avasi Twitter-tilinsä ja kertoi omista hyvistä periaatteistaan - jotka eivät todellakaan sulje pois toisinajattelevia. 

Niin tosiaan - toisinajattelevia. Sellaisiahan oli paljon entisessä Neuvostoliitossa, jossa he joutuivat kommunistihallinnon kuuluisille vankileireille. Siksi onkin kysyttävä, että onko Leonid Brezhnevin - tai kenties peräti itsensä Stalinin - Neuvostoliitto suomalaisen Helsinki Priden esikuva? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin
Suvaitsevaisuuspopulismin moraali

Suomen tieverkosto on kunnostettava!

Suomi on pinta-alaltaan varsin suuri maa, jolla on vientivetoinen talous. Lisäksi sen kymmenestä merkittävimmästä yrityksestä kolme liittyy ympäri maata suurten tavaramäärien kuljetusta vaativaan metsätalouteen. Siksi ei ole yhdentekevää, missä kunnossa tiestömme on. 

Tähän liittyen MTV3 kertoi, että jo lähes viidesosa Suomen teistä luokitellaan huonokuntoisiksi, mutta siitä huolimatta niiden korjauksia tehdään tänä vuonna ennätyksellisen vähän. Tämä kertoo eroilmoituksen jättäneen Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallituksen prioriteeteista. 

Rahaa on kyllä otettu rutkasti velaksi ja kylvetty monenlaisiin asioihin ulkomaille lähetetystä lahjarahasta ideologisiin intohimoihin ja aluepoliittisiin siltarumpuihin, mutta maan talouden selkärangasta ei ole välitetty pitää huolta. Ja siitä maksavat kovaa hintaa rikkoontuneina renkaina ja hajonneena kalustona kaikki tienkäyttäjät lomalaisista ammattiliikenteeseen.

Tämä on asia, joka tulevan hallituksen on syytä priorisoida korkealle omalla kululistallaan, sillä maan talouden sakatessa katoavat myös budjetin tulot. Silti en ole huomannut yhdenkään puolueen vaatineen hallitukseen osallistumisensa edellytyksenä tieverkoston hoitamista kuntoon. 

Toivottavasti asia kuitenkin nousee esille viimeistään sitten, kun hallitus tekee ensimmäistä kuluvan vuoden lisäbudjettiaan. Tai ainakin syksyllä vuoden 2024 budjettineuvotteluiden alkaessa. Silloin on tästä - ja monista muistakin - syistä pantava julkiset kulut tarpeellisuusjärjestykseen ja asetettava yhteiskunnan perustoiminnan kannalta tärkeät menot etusijalle tinkimällä vähemmän tärkeistä raharei´istä.

Tämä on myös syy sille, miksi Suomen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että hallitus rakennetaan talouspoliittisesti vastuullisten puolueiden varaan. Toivoa sopii, että asian ymmärtävät myös hallitusneuvottelija sekä vastuullisten puolueiden puheenjohtajat, ja priorisoivat yhteiskunnan toiminnan kannalta oleelliset asiat myös omilla hallitukseen osallistumisen vaatimuslistoillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
Eristäytyvä pääkaupunki

Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta

Helsinki on niitä harvoja kaupunkeja, joissa Vihreät on merkittävä poliittinen voima. Ja sen seurauksena myös kaupungin toinen suuri puolue - Kokoomus - on vuosien mittaan muuttanut politiikkaansa yhä vihertävämmäksi. 

Tämän kehityksen yhtenä merkkinä on autoliikenteen vastaisuus, joka näkyy erilaisina autoiluun liittyvinä lisämaksuina, tieliikenteen rajoitteina ja suunnitelmina muuttaa tuloväyliä liikennevaloin hidastetuiksi kaduiksi. Jälkimmäisen seurauksia voi itse kukin käydä "ihailemassa" Laajasalon läpi kulkevalla väylällä. 

Tänä aamuna huomasin MTV3:n nettisivuilla pienen uutisen pääkaupungin vihreän politiikan seurauksista. On nimittäin käynyt niin, ettei Meilahden sairaalan työntekijöille ole riittävästi parkkipaikkoja, minkä seurauksena nämä joutuvat tulemaan töihin jopa tuntia ennen työvuoroaan saadakseen autonsa pysäköityä päivän ajaksi. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet valmiita tähän, vaan ihmisiä on myös irtisanoutunut työmatkansa vaikeuttamisen seurauksena. Jutussa haastateltu erikoislääkäri totesikin, että "meillä on valmiiksi jo melkoinen hoitajapula ja osastoja suljettu sen takia, ja tämä tilanne ei varmasti hoitajien rekrytointia helpota". 

Kaupungin päättäjät kuitenkin suhtautuvat tilanteeseen poliittisesti oikeaoppisesti, eikä parkkipaikkoja ole luvassa lisää. Virallisestihan tarkoitus on suosia julkista liikennettä, josta sama erikoislääkäri totesi, että "yhteydet voivat olla huonoja ja työmatka voi venyä ajallisesti aika pitkäksi. Kesäaikaan kaikki kynnelle kykenevät pyöräilevät."

Tässä asiassa on vielä yksi mielenkiintoinen piirre. Nimittäin se, että Meilahden sairaalan vieressä on kyllä pysäköintitilaa eli Biomedicumin parkkitalo. Sen käyttö työpaikkaliikenteen pysäköintiin on kuitenkin sairaalan työntekijöiltä kielletty. 

Siten Meilahden sairaalan parkkipaikkapulasta ei voi syyttää edes tilan puutetta, vaan kyse on vain ja pelkästään kaupungin harjoittaman vihreän liikennepolitiikan seurausta. Eikä sen korjaamiseksi tarvittaisi muuta kuin yksi pieni poliittinen päätös, joka olisi vastoin kaupungin vihreää liikennepolitiikkaa. Helsingin fanaattisessa poliittisessa ilmapiirissä sekin näyttää kuitenkin olevan vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta.

* * *

Olen kirjoittanut useita kertoja Helsingin kaupungin vihreän liikennepolitiikan järjettömyydestä. Kaiken kaikkiaan se on yhtä toimivaa kuin 1900-luvun Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmiin perustunut suunnitelmatalous. 

Eikä ole syytä epäillä, etteikö vihreä politiikka toimisi yhtä kehnosti koko Suomen tasolla. Eikä edes sitä, ettei sen voi odottaa toimivan myöskään muilla politiikan aloilla. 

Tästä vakuuttuakseen riittää, että tutustuu edes pintapuolisesti vihreiden poliitikkojen poliittisiin kannanottoihin, joiden päätarkoituksena tuntuu olevan Suomen talouden alasajo ideologisin perustein. Eivätkä Vihreät ole yksin oman poliittisen linjansa kanssa, vaan Kokoomus tukee sitä vahvasti.

Sen merkkinä vanhan porvaripuolueen konservatiivisesta siivestä on alkanut käydä kato. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä puolueen entinen varapuheenjohtaja europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ilmoitti eilen jättävänsä Kokoomuksen. Syyksi hän mainitsi muun muassa puolueen naiivin suhtautumisen ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

Samalla Kokoomuksen suosio mielipidemittauksissa on kääntynyt laskuun, vaikka se onkin edelleen maan suosituin puolue. Ja samasta syystä punavihreän hallituksen tukipuolue Keskustan kannatus on ennätyksellisen alhaalla. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka moni äänestäjä ehtii havaita Vihreiden ja Kokoomuksen ajaman politiikan onttouden ennen kevään vaaleja. Ja kuinka moni heistä siirtää äänensä jollekin muulle puolueelle sen sijaan, että jäisi pettyneenä nukkuvien äänestäjien suureen massaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
1 500 euroa parkkipaikasta?
Kauppapula kauppakeskuksessa

Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä

Sanna Marinin (sd) hallituksessa valmistellaan Suomen pääkaupunkiin eli Helsinkiin saapuville autoilijoille ruuhkamaksua. Kansanedustaja Kalle Jokisen (kok) mukaan ne "ovat paluu keskiaikaisten kaupunkien tullimuureille, jotka viestittivät, että pysykää poissa. Ne ovat negatiivinen viesti veronmaksajien toimeliaisuudelle ja liikenteelle, joka luo kasvua yhteiskuntaan."

Helsingin kauppakamarin johtavan asiantuntija puolestaan totesi, että "toteutuessaan ruuhkamaksut koskisivat ennen muuta Helsingin seudun työntekijöitä ja yrityksiä. Kyse olisi ylimääräisestä verosta, jonka tuotto hyvin todennäköisesti menisi muualle kuin Helsingin seudulle."

Asiaa valmisteleva virkamies puolestaan arveli tästä valtiotason hankkeesta, että "kunnallinen vero olisi ongelmallisempi". Siis arvoisat lukijani, huomatkaa että kyseinen hallituksen renki totesi selvällä Suomen kielellä olevansa puuhastelemassa ongelmia aiheuttavaa veroa. 

Sellaisena se toki vastaa pääkaupunkina koko Suomea palvelevan Helsingin nykyistä suuntaa. Onhan kaupungissa menossa niinkin "järkevä" tiehanke kuin Laajasalon läpi kulkevan kaksiajorataisen tien muuttaminen kaupunkibulevardiksi. 

Työssä on jo nyt käytetty runsaasti veronmaksajien varoja mm. sujuvasti toimivien moottoritiemäisten poistumisramppien ja niihin liittyvien siltojen purkamiseen, jotta niiden tilalle on voitu pystyttää ruuhkia aiheuttavia liikennevaloja. Sama on odotettavissa seuraavaksi mm. Tikkurilan, Tuusulan ja lentokentän suunnasta Helsinkiin liikennettä välittävälle Tuuulanväylälle.

Muita viime aikojen järjettömiä poliittisia päätöksiä on ollut maksaa tukea turveyrittäjille, jotta nämä lopettaisivat kotimaisen energianlähteen tuotannon. Tämä tapahtui juuri ennen kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti Euroopan laajuiseen energiapulaan. 

Ja kun koko Euroopasta - tai ainakin EU:sta - puhutaan, on tässä yhteydessä muistettava myös EU-parlamentin äänestystulos, jonka seurauksena metsätalouden sivuvirtana syntyvää puuta ei saisi käyttää energian tuotantoon. Onneksi tämä päätös astuu voimaan vasta sitten, jos se hyväksytään myös muissa EU:n päätöksentekoelimissä.

Tämän kaiken järjettömyyden ovat tietenkin mahdollistaneet äänestäjät EU-, eduskunta- ja kunnallisvaaleissa antamillaan valtakirjoilla. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pitkään suomalaiset jatkavat järjettömiä päätöksiä tekevien puolueiden äänestämistä Suomessa ja Helsingissä. Ainakaan toistaiseksi asiaan ei kuitenkaan ole näkyvissä muutosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen hollitupa
Kauppapula kauppakeskuksessa
Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?

Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet

Ajattelin ensin kirjoittaa Salman Rushdien eilisestä puukotuksesta, koska se osoitti jälleen kerran sananvapauden vaikean aseman osana globaalin ihmisyhteisön elämää. Johtuihan puukotus perimmältään siitä, että Iranin edesmennyt uskonnollinen johtaja käski seuraajiensa tappaa kirjan kirjoittaneen Rushdien kymmeniä vuosia sitten, ja nyt joku 24-vuotias idiootti päätti panna määräyksen toteen ja pilasi samalla oman elämänsä.

Päätin kuitenkin kirjoittaa toisesta aiheesta, koska Suomessakin on sananvapaus, ja sitä käyttelevät usein myös kotimaiset poliitikot. Esimerkin siitä antoi tämän päivän Helsingin sanomien mielipidekirjoitus, jossa joukko kaupungin ympäristövaliokunnan jäseniä vaati valtion tukea, koska paikallisten joukkoliikennelippujen hinta uhkaa nousta 65 eurosta 70 euroon. 

Tämä siis kaupungissa, jossa asuvien ihmisten kunnallisveroaste on 18 prosenttia. Se tarkoittaa, että pääkaupunki verottaa asukkaitaan vähemmän kuin 197 muuta suomalaista kuntaa. 

Niiden asukkaidenko pitäisi siis tukea Kokoomuksen ja Vihreiden hallitsemien helsinkiläisten liikkumista, jotta pääkaupungin kunnallisveroastetta ei tarvitsisi korottaa? Vaikka heistä suurella osalla on rasitteenaan pitkät työmatkat ilman joukkoliikennettä - ja EU:n ja Suomen vihreän politiikan sekä Venäjän sotatoimien seurauksena nousseet polttoaineiden hinnat.

En sano, että helsinkiläispoliitikkojen kirjoitus olisi ollut väärin. Päinvastoin, sananvapaudella on se hieno puoli, että meistä jokainen on vapaa julkaisemaan sekä viisaita että hölmöjä mielipiteitä. 

Nyt on vain niin, että mainittu kirjoitus kuuluu loogisesti ajatellen tuohon jälkimmäisten joukkoon. Sen sijaan - palatakseni vielä alkuperäiseen aikomukseeni - Salman Rushdien tappamiskäskyyn johtanut sananvapauden käyttö ei ollut hölmöä, minkä todisti viimeistään eilisen päivän väkivaltarikos New Yorkin osavaltiossa. Valitettavasti Rushdie on kuitenkin joutunut maksamaan sananvapaudestaan kohtuuttoman kovan hinnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuhetutkimus ja empatia
Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Ranskalaisen teinitytön tapaus

Kauppapula kauppakeskuksessa

Helsingin sanomissa oli uutinen, jonka mukaan aivan kaupungin keskustassa keskeisellä paikalla sijaitseva Forumin kauppakeskus on menettämässä lukuisia myymälöitään. Perinteikkään Finlaysonin omistajan edustajan mukaan "asiakasmäärien vähenemisen vuoksi myymälän pitäminen tuossa lokaatiossa tuli kuitenkin kannattamattomaksi".

Kauppakeskuksen omistajan mukaan "vaihtuvuus ja kaupallisen tarjonnan jatkuva kehittäminen kuuluvatkin luontevana osana kauppakeskusliiketoimintaan", joten hänen mukaansa kyse on Forumin ja sen palvelutarjonnan kehittämisestä vastaamaan paremmin asiakkaiden tämän päivän tarpeita. Nähtäväksi kuitenkin jäi, mitä nuo tarpeet ovat. 

On tietenkin totta, että maksukykyisten asiakkaiden määrä on lisääntyneen etätyön takia vähentynyt pääkaupunkimme keskustassa. Lisäksi verkkokaupan kasvu on ohjannut kehitystä samaan suuntaan. 

Haluaisin kuitenkin huomauttaa - toisin kuin Helsingin sanomat tai sen haastattelemat henkilöt - että kaupungin sinivihreän päätöksentekokoneiston aktiiviset toimet ovat mitä todennäköisimmin ohjanneet kehitystä samaan suuntaan. Ja jatkossa pysäköintimaksujen nostaminen ja moottoriteiden muuntaminen tukkoisiksi kaupunkibulevardeiksi tullevat vahvistamaan kehitystä.  

Nähtäväksi siis jää, millainen on 1550 perustetun ja tsaarin päätöksellä pääkaupungiksemme nostaman satamakaupungin kohtalo. Ehkäpä se palaa juurilleen ja sinne saapuvat risteilyalukset pelastavat osan sen palvelutarjonnasta - ainakin jos niiden sallitaan jonain päivänä jälleen jatkaa matkaansa Pietariin? Vaikka lieneekin niin, että jos helsinkiläinen punavihreä kupla saisi päättää, mokoma laivaliikenne lopetettaisiin tykkänään ilmastosyistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin uutisia
1 500 euroa parkkipaikasta?
Eristäytyvä pääkaupunki

1 500 euroa parkkipaikasta?

Suomen pääkaupungin kaupunkiympäristölautakunta ilmaisi eilen halunsa nostaa asukkaiden pysäköintimaksuja reilusti. Käytännössä tahtotila oli, että autoilevat asukkaat saisivat jo ensi vuonna pulittaa menopelinsä seisottamisesta kaduilla 600 euroa vuodessa. 

Jatkossa maksua voisi korottaa enintään 15 prosentilla vuodessa tulevaisuudessa nähtävillä syillä. Yksi niistä olisi epäilemättä kaupungin rahantarve. 

Jos siis mentäisiin tällä maksimilla, nousisi asukaspysäköinnin hinta vuoteen 2030 mennessä yli 1 500 euroon. Käytännössä kyse olisi kaupungin tulojen kasvattamisesta autonomistajien kustannuksella.

Nähtäväksi jää, onko korotuksella vaikutusta pääkaupungin ja etenkin sen keskustan suosioon asuinpaikkana. Mutta jo nyt nähty lautakunnan päätös osoittaa punavihreän ajattelun syöpyneen syvälle Helsingin päättäjien ajatusmaailmaan: asiasta kertoneen uutisen mukaan lautakunnassa sitä kannattivat sosialidemokraatit, vasemmistoliittolaiset ja vihreät jäsenet. Kokoomuslaiset, perussuomalaiset ja ruotsalaiset puolestaan vastustivat. 

Esitystä kannattaneilla puolueilla on kaupunginvaltuustossa 42 paikkaa ja vastustaneilla 37 paikkaa. Lisäksi valtuustossa ovat edustettuina Liike Nyt, Keskusta ja Kristillisdemokraatit, joilla on yhteensä kuusi paikkaa, eli blokkina äänestäessään ne pystyvät kääntämään valtuuston esitystä vastaan. Mutta vain yhdellä äänellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?
Eristäytyvä pääkaupunki
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta

Tuoreen tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista aikoo vähentää liikkumistaan, mikäli liikennepolttoaineiden hinnat nousevat huomattavasti. Jo nyt yli 70 prosenttia alle 30 000 asukkaan paikkakunnilla asuvista ihmisitä pitää polttoaineiden korkeita hintoja vapautta rajoittavina ja yli 80 000 asukkaan paikkakunnillakin näin ajattelee puolet.

Suomessa polttoaineiden hintoihin vaikuttavat voimakkaasti verot, joita peritään autoilusta monin tavoin. Tällaisia veroja ovat Wikipedian mukaan autovero, ajoneuvovero ja liikennepolttoaineiden sisältämä polttoainevero. Lisäksi autoilijat maksavat käyttövoimaveroa sekä liikenne- ja autovakuutusten sisältämää vakuutusmaksuveroa. 

Autoista ja liikennepolttoaineista peritään myös arvonlisäveroa ja liikennevakuutus on Suomessa pakollinen vakuutus. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan valtio kerää lähes kahdeksan miljardia euroa vuodessa autoilusta. Tästä summasta noin neljännes palaa liikenneverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen, eli kuusi miljardia menee valtion muihin tarpeisiin. 

Tässä mielessä oli hämmästyttävää lukea paikallislehdestä, että huonokuntoisten teiden määrä Suomessa kasvaa kuluvana vuonna 500 kilometrillä. Priorisoinnin avulla pidetään maanteiden vilkkain verkosto - jossa liikenteestä kulkee noin 70 prosenttia - kohtuullisessa kunnossa, mutta muut tieosuudet saavat rapistua. Lisäksi jatketaan kävely- ja pyöräilyväylien päällysteisiin panostamista.

Kiinnitin eilen huomioni Nurmijärvelle jääneeseen autoon, jonka rengas oli hajonnut - luultavasti osuttuaan asfaltissa olevaan kuoppaan. Olinhan itsekin väistellyt lukemattomia samanlaisia kuoppia matkani varrella. 

Olisi joskus mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa laskettaisiin se kustannus, joka syntyy autoilijoille teiden heikon kunnon takia. Omalta osaltani olen vuosien varrella joutunut ostamaan varmuudella yhden huonon päällysteen takia hajonneen renkaan autooni. Hintaa taisi tulla parisataa euroa ja päälle tuntikausia hukkaantunutta aikaa. 

Renkaiden lisäksi kustannuksia syntyy esimerkiksi autojen jousitusten, iskunvaimentimien ja nivelien ylimääräisestä kulumisesta. Sekä epäilemättä myös hajonneesta päällysteestä syntyvien palasten hajottamista tuulilaseista. 

Ilmeisesti on kuitenkin niin, ettei autoilun erilaisten verotuottojen maksajaa tärkeämmiksi katsottujen edunsaajien tarpeita kattavia julkisia rahoja voida siirtää liikenteen kulujen korvaamiseen. Eikä näin tule tapahtumaan myöskään vihreän siirtymän kautta, sillä myös sähköautoista tullaan aikanaan keräämään edellä mainitut kahdeksan miljardia euroa verotuottoja. 

Tämän kaiken on mahdollistanut suomalainen äänestäjä valittuaan edustajakseen henkilöitä, joiden mielestä suomalaisten liikkumistarpeet ovat alisteisia esimerkiksi Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden kuten Etiopian sääennusteille. Niihinhän ollaan upottamassa huomattavia määriä kehitysapurahoja. 

Tilanteeseen ei kuitenkaan ole tulossa muutoksia, koska tämän kirjoituksen alussa mainitusta kyselystä ilmeni, että vain 32 prosenttia suomalaisista aikoo äänestää poliitikkoja, jotka lupaavat laskea polttoaineiden hintaa. Siksi autoilun tuottojen käyttöpäätöksistä ei oikeastaan ole valitusoikeutta. 

Tai olisi toki, mutta vasta 2. huhtikuuta 2023, jolloin valitaan maallemme seuraava eduskunta. Se edellyttäisi kuitenkin suurta muutosta äänestäjien käyttäytymisessä. 

Enkä itsekään kehota ketään äänestämään sillä perusteella, lupaako ehdokas panna tiet kuntoon tai kertooko hän aikovansa alentaa polttoaineiden veroja. Sen sijaan suositteleen äänestäjiä kannattamaan sellaisia ehdokkaita, joiden voi odottaa priorisoivan verovarojen käytön ensisijaisesti suomalaisten hyväksi - ja silloinkin katsovan, voisiko joistain menoista luopua, jotta kansalaisten palkastaan käteen jäävän rahan osuus kasvaisi nykyisestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista
Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara

Timo Harakka valaisi demokratian alennustilan syitä

Viime viikonvaihteessa pidettyjen aluevaalien voittajapuolueiden poliitikkojen alhainen rehellisyysaste ilmeni varsin nopeasti vaalien jälkeen. Tarkoitan ministeri Timo Harakan (sd) ilmoitusta siitä, biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen nostaminen nykyisestä 18 prosentista 30 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä tulee olemaan keskeinen keino Suomen tieliikennepäästöjen puolittamisessa vuoteen 2030 mennessä.

Korotus tietenkin vaikuttaa etenkin haja-asutusalueilla asuvien ihmisten liikkumiskustannuksiin ja sitä kautta heidän elintasoonsa. Lisäksi suomalaisen tavaraliikenteen kustannukset ovat jo nyt nousseet jopa 500 miljoonaa euroa kallistuneen dieselin ja polttoaineen tiukentuneen jakeluvelvoitteen vuoksi. Nämä kustannukset valuvat lopulta kaikkiin tuotteisiin ja palveluihin, joten kyse ei ole mistään pienestä asiasta inflaation ja koko Suomen talouden kannalta.

On tietenkin totta, etteivät hyvinvointialueiden valtuustot päätä bensiinin hinnoista. Mutta se ei tarkoita etteikö kyseessä olisi noilla alueilla elävien ihmisten kannalta erittääin merkittävästä asiasta. Jopa niin oleellisesta, että maaseudun kansan, kuljetusyritysten omistajien ja työntekijöiden sekä niiden palvelusten käyttäjien olisi kannattanut antaa hallitukselle viesti omalta osaltaan. 

Mutta ehkäpä juuri tuon viestin välttääkseen hallituspuolueet kieltäytyivät vaalien alla järjestetyissä väittelyissä keskustelemasta polttoaineiden hinnoista asiaa esille nostaneiden perussuomalaisten kanssa. Vaalien jälkeen tähän ei kuitenkaan enää ole estettä, koska kansan muisti on lyhyt - eikä Harakankaan ilmoitusta muista juuri kukaan enää vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. 

En olisi muuten tästä kirjoittanut, mutta Harakan esilletulo juuri vaalien jälkeen kertoi suorastaan poikkeuksellisen räikeästi karua kieltä niistä syistä, joiden vuoksi aluevaalien äänestysaktiivisuus jäi luokattoman heikoksi. Mutta eipä kai suomalaisen demokratian alennustila häiritse niitä, jotka siitä hyötyvät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan
Valtiokorruptiota
Vihreän politiikan uhri(t)