Suomi on maailman vähiten kurja maa

Me ihmiset olemme pohjattoman uteliaita sen suhteen, mitä muut ajattelevat meistä. Siksi oli hauska lukea MTV3:n juttu, jonka mukaan Yhdysvalloissa on herännyt hinku muuttaa Suomeen. 

Ensimmäinen siinä haastateltu suomenamerikkalainen henkilö kertoi, etteivät suomalaiset ole maailman onnellisimpia sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen sijaan se on "tavallaan maailman vähiten kurja maa". 

Tätä hän perusteli sillä, että meillä on hyvin kohtuulliset odotukset elämää kohtaan, ja suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille erinomaiset perustason elinolosuhteet. Lisäksi olemme hänen mukaansa "hiljaisia ja kohteliaita". Ja koko yhteiskunta on "erittäin turvallinen ja luottamuksellinen".

Toinen jutussa haastateltu henkilö kertoi, että vähävaraisena selviäminen on paljon vaikeampaa Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Näin siitä huolimatta, että hänen mukaansa "työpaikan löytäminen on todella vaikeaa etenkin nuorille, joilla ei vielä ole paljon kokemusta".

* * *

Olen valmis allekirjoittamaan kaikki edelle kirjoitetut luonnehdinnat. Ja siksi ihmettelen niitä ihmisiä ja medioita, jotka korostavat suomalaista köyhyyttä tai yhteiskunnallisen tasa-arvon puutetta aivan valtavina ongelmina. Tai pitävät suomalaisia käytökseltään jollain tavalla töykeinä. 

Enkä tarkoita tällä, ettei Suomessa olisi vähävaraisia tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Kyllä sellaisia on, mutta ei meillä kukaan joudu elämään nälkärajalla, kuten monessa muussa maailmankolkassa.

Tästä syystä ihmettelen sitä, miten monet suomalaiset nuoret on saatu tuntemaan itsensä näköalattomiksi maassa, jossa kenelläkään terveellä ihmisellä ei pitäisi olla sellaiseen syytä. Kyse ei mitä ilmeisimmin ole tosiasioista vaan jostain muusta eli yhteiskunnallisen keskustelumme nuorten ihmisten mielialoja alentavasta vaikutuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Krista Kiurun tapauksesta

Lehtitietojen mukaan kansanedustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) on tehnyt eduskunnassa kaikkensa jarruttaakseen hallituksen uudistuksia sosiaali- ja terveydenhoidon alalla. Näiden toimien seurauksena hänen puoluetoverinsa Ville Merinen jäi aiemmin sairauslomalle ja sen jälkeen myös muilta Kiurun johtaman valiokunnan jäseniltä on kuultu valituksia hänen toimintatavoistaan. Ja jopa syytös työpaikkakiusaamisesta.

Kiurun poliittisiin toimintatapoihin on liittynyt myös se, että kansanedustaja Martin Paasin (kok) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas) välille syntyi sanaharkkaa, jonka seurauksena Helsingin sanomat käytti tilannetta hyväkseen käynnistämällä ensin mainittua kohtaan ajojahdin. Näin siitä huolimatta, että Paasi oli heti pahoitellut Pekosen hermostuttaneita sanojaan.

Nämä tosiasiat Kiurun poliittisista toimintatavoista eivät muutu miksikään siitä, että tämä joutui eilen iltapäivällä neljän aikaan väkivallan kohteeksi helsinkiläisessä puistossa. Mutta eivät ne tee siitä myöskään millään lailla hyväksyttävää: väkivalta on - itsepuolustus pois lukien - aina tuomittavaa riippumatta siitä, onko sillä poliittinen tai jokin muu motiivi. Näin myös tässä tapauksessa.

Tätä kirjoitettaessa lyöjää ei ole - hyvistä tuntomerkeistä huolimatta - saatu kiinni, emmekä siksi tiedä mikä oli hänen motiivinsa. Kyse saattoi tietenkin olla poliittisesti motivoituneesta teosta, kuten yleisesti näytetään uskottavan, mutta tapahtumapaikka - Kaisaniemen puisto - oli sellainen, että lyöjä saattoi yhtä hyvin olla myös huumeista, viinasta tai molemmista sekaisin oleva henkilö, jonka uhri valikoitui sattumanvaraisesti. 

Toivoa siis sopii, että poliisi löytää lyöjän ja tämä saa asianmukaisen rangaistuksen teostaan. Siis mikäli kyse oli lievästä pahoinpitelystä sakon tai jos tapahtunut tulkittaisiin tavanomaiseksi pahoinpitelyksi sakon tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Mikäli Kiurun lyöminen tulkittaisiin törkeäksi pahoinpitelyksi, voisi lyöjä saada vankeutta jopa 10 vuotta, mutta sellaisesta ei kai sentään ollut kyse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Suomen luova tuho

Metsäteollisuusyritys Metsä Group aikoo sulkea Äänekoskella yli satavuotiaan vaneritehtaan. Syitä on ilmeisesti useita. 

Ensinnäkin tehtaan tuottavuus on ollut heikko, toiseksi vanerin suosio rakennusmateriaalina on vähentynyt, kolmanneksi raaka-aineen saanti on vaikeutunut sen jälkeen, kun puun tuonti Venäjältä loppui. Ja neljänneksi yhtiö investoi vaneria paremmalla katteella kaupaksi käyvään kertopuuhun. 

Markkinatalous toimii juuri näin eli tuotantoresursseja siirtyy heikosti kannattavista tuotteista paremman tuloksenteon mahdollistaviin silloin, kun saatavilla on parempi kate ja/tai tulevaisuus näyttää seesteisemmältä. Tässä tapauksessa korvaava uuden tuotteen tehdas tulee vieläpä samalle paikkakunnalle, joten työntekijöille on tulossa myös korvaavia työpaikkoja. 

* * *

Metsä Groupin ilmoitus uudesta tehtaasta Suomeen ei ole millään lailla yllättävä, sillä yhtiön omistavat suomalaiset metsänomistajat. Ja siksi sen ensisijaisena tarkoituksena on huolehtia näiden kasvattamien metsien kysynnästä ja jatkojalostuksesta. 

Suomessa toki toimii muitakin metsäyhtiöitä, suurimpina UPM ja Stora-Enso. Niistä jälkimmäinen on viime vuosina investoinut merkittäviä rahasummia Ouluun. Sen sijaan UPM on rakentanut metsäteollisuutta lähinnä muualle Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan, mutta vain vesi- ja mahdollisesti aurinkovoimaa Suomeen.

Siksi suomalaisten poliitikkojen olisi syytä huomata UPM:n pohdiskelu uuden sellutehtaan rakentamisesta. Ja muotoilu, jonka mukaan "jos kaikki Suomen kilpailukykyyn vaikuttavat asiat loksahtavat kohdalleen, ei uusi sellutehdas ole poissuljettu asia".

Epäilen nimittäin, että UPM:n metsäteollisuuden tulevaisuuden Suomessa ratkaisee yhteiskuntamme suhtautuminen metsien talouskäyttöön. Jos niiden käyttöä tullaan - kansalaisjärjestöjen ja ehkä myös EU:n vaatimusten mukaisesti - jatkossa rajoittamaan voimakkaasti, löytyy yhtiön investointeihin käytettäville rahoille parempiakin kohteita. 

Näin toimii niin sanottu luova tuho, jossa vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät uusien, parempien ja tuottavampien tieltä johtaen pitkällä aikavälillä taloudelliseen kasvuun. Globaalisti toimivan metsäteollisuuden osalta kyse on siitä, onnistuuko Suomi houkuttelemaan uusia tuotteita tekeviä yrityksiä - Metsä Groupin lisäksi - vai löytävätkö ne kotinsa vapaamman toiminnan suovista talouksista - ja synnyttävät niihin tarjolla olevat työpaikat ja verotettavat tulot. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anemialääkettä
Metsien hyödyntämistä ja älyllistä epärehellisyyttä
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?

Etelä-Suomen sanomat kertoi, että "Suomessa lähes joka kolmas väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoo kohdanneensa kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä vähintään joskus". 

Eikä siinä kaikki, sillä saman jutun mukaan "yhtä moni väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoi kohdanneensa syrjintää. Seksuaalisesta häirinnästä kertoi hieman yli kymmenesosa vastaajista. Lisäksi useampi kuin joka viides koki joutuneensa esihenkilön, ohjaajan tai muun vanhemman henkilön syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi."

Tämä kaikki kuulostaa enemmän kuin huolestuttavalta, ellei suorastaan järkyttävältä. Eikä vastaa lainkaan omaa käsitystäni ja kokemustani tiedemaailmasta.

Siksi päätin katsoa asiaa tiedon sylttytehtaalta eli Tieteentekijöiden liiton kotisivuilta. Sieltä löytyikin nettisivu, jolla kerrottiin tästä kyselystä hiukan pidemmin. 

Ja löytyihän sieltä myös se mitä etsinkin. Nimittäin selvitys siitä minkälaiseen kyselyyn uutinen perustui. 

Sen mukaan "tiedot kerättiin helmi–maaliskuussa 2024 sähköisellä lomakekyselyllä". Tästä voidaan päätellä - kuten arvelinkin - että lehtijutussa ilmaistut väkivallan, syrjinnän, seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen määrät ovat todellisuutta suurempia. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin epäasialliseen kohteluun liittyvään sähköinen kyselylomake täytetään ja palautetaan epäilemättä todennäköisemmin silloin, kun ihminen on joutunut sellaisen kohteeksi. Ja päinvastoin, mikäli kohtelu on ollut asiallista, jäävät tuollaiset kyselyt vastaamatta. 

Toiseksi kyselyyn vastaajat ilmaisivat omia tulkintojaan ja tuntojaan saamastaan kohtelusta. Uskon toki, että väkivallan osalta ilmoitukset ovat hyvinkin luotettavia, mutta varsinkin syrjinnän ja todennäköisesti myös seksuaalisen häirinnän osalta joukossa on paljon ihmisten kanssakäymiseen liittyviä väärinkäsityksiä. 

Tällä en tarkoita sitä, etteikö tiedeyhteisössä esiintyisi mainittuja ongelmia tai etteivät sellaisen tapaukset olisi vakavia. Enkä myöskään sitä, ettei sellaisiin pitäisi puuttua silloin kun niitä havaitaan. 

Sen sijaan tartuin tähän asiaan siksi, että uutinen perustui nimenomaisesti tieteentekijöiden etujärjestön tiedotteeseen. Siis viestiin, jonka on laatinut juuri se ihmisryhmä, jonka pitäisi ymmärtää kyselytutkimusten sudenkuopat paremmin kuin muiden ihmisten. Ja osata tuoda ne selkeästi esiin uutisoinnissaan.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tutkijoiden edunvalvojat syöksyivät sudenkuopan pohjalla olleeseen seipääseen suorastaan päätä pahkaa. Ja tulivat samalla tahranneeksi koko tutkijakunnan maineen muuta yhteiskuntaa luotettavampana tiedontuottajana. 

Ja samalla leimanneeksi heikoin perustein koko tiedeyhteisön hirvittäväksi työpaikaksi, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltajat harhateillä