Sanna Marin uhosi, mutta miksi?

Suomen entinen pääministeri Sanna Marin (sd) on ilmoittanut olevansa valmis palaamaan Suomen politiikkaan, mikäli Venäjä hyökkäisi Suomeen. Lisäksi hän vaati eurooppalaisia varustautumaan ja ampumaan ilmatilaansa loukkaavat venäläiset hävittäjät alas. 

Tämä oli kieltämättä varsin yllättävä ulostulo, jonka perusteita voimme vain arvailla. Omalta osaltani epäilen, että kyse saattaisi olla Marinin presidenttikampanjan aloituksesta: olihan jo etukäteeen selvää, että tällaisilla puheilla saa Suomessa palstatilaa eli julkisuutta. 

* * *

Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että niin sanotun tyttöhallituksen kädenjälki oli siksi tuhoisa, että pelkkä ajatuskin Marinista valtionpäämiehenä puistattaa. Maan talous lähti syöksykierteeseen, josta se on – ehkä – oikenemassa vasta nyt, julkinen velka räjähti edelleen jatkuvaan kasvuun, maahan tuotettiin islamisteja, sote-alueeita nousi maahan kuin sieniä sateella ja kaikkea politiikkaa ohjasi syvimmältään orwellilainen intersektionaalisen feminismin aate.

Siksi olisi hienoa, että Marin jatkaisi kansainvälisissä tehtävissä ja menestyisi niissä myös jatkossa. Ja ennen kaikkea – pysyttelisi poissa suomalaisesta politiikasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?
Sanna Marinin näkemyksestä

Ceutan tapahtumien positiivinen lopputulema

Ceutan tapahtumat ovat johtanet eurooppalaisten heräämiseen. Tai ainakin melkein kaikkien, sillä 22 EU-maata – Saksa, Itävalta, Belgia, Bulgaria, Kypros, Kroatia, Tanska, Viro, Suomi, Kreikka, Unkari, Italia, Latvia, Liettua, Malta, Alankomaat, Puola, Tšekki, Romania, Slovakia, Slovenia ja Ruotsi – on allekirjoittanut kirjeen, jossa vaaditaan ulkorajojen tehokasta suojaamista, laittoman maahantulon torjumista sekä tukea Espanjalle. Suomen puolesta allekirjoittajana toimi pääministeri Petteri Orpo (kok).

Ikävää on toki se, että viisi maata on ilmaissut tahtonsa nykyaikaisen kansainvaelluksen jatkamisesta jättämällä vaatimuksen allekirjoittamatta. Ne ovat Espanja, Ranska, Irlanti, Luxemburg ja Portugali, joiden motiiveja on – ainakin minun – varsin vaikea ymmärtää, koska tässä ei puhuta maahanmuutosta yleensä vaan nimenomaisesti laittomasta maahanmuutosta.  

* * *

Suomen hallituksessa suhtaudutaan laittomaan maahanmuuttoon ilmeisen vakavasti, sillä sisäministeri Mari Rantanen (ps) määräsi saman tien oman virkakoneistonsa suunnittelemaan EU:n sisärajojen vaatimia toimia. Hänen mukaansa tarkoituksena on se, että sisärajojen sulkemiseen tarvittavat "päätökset voidaan tämän valmistelun perusteella tehdä hyvinkin nopeasti, jos tarve niin vaatii".

Toisin sanoen Rantanen tai Suomi eivät ole yksipuolisesti sulkemassa EU:n sisärajoja vaan luomassa valmiuden siihen, että sen voi tarvittaessa tehdä nopeasti. Tämä on tärkeää siksi, että Suomen hallitus joutui lainsäädännön – ja poliittisen tahdon – puuttuessa seurailemaan vuonna 2015 avuttomana sitä, kun länsirajalta tulvi maahamme joukoittain laittomia maahanmuuttajia. 

Nyt tehtävänä olevan valmistelun seurauksena maamme EU-rajojen sulkemiseen tarvittavat askelmerkit ovat jatkossa valmiina jo etukäteen, joten niiden kiinni paneminen käy yhdellä hallituksen käskyllä. Ja sen seurauksena laittomien maahanmuuttajien Unionin sisäinen vaellus tänne pohjantähden alle päättyy siihen. 

* * *

Nähtäväksi jää, tarvitaanko Suomessa koskaan nyt valmisteltavana olevaa lainsäädäntöä. Ceutan tapahtumat joka tapauksessa jäivät hetkelliseksi episodiksi, jonka taustalla oli mahdollisesti järjestäytynyt – kenties jopa valtiojohtoinen – rikollisuus. 

Tämä johtuu siitä, että Ceutalta ei pääse manner-Eurooppaan ilman rajatarkastuksia. Siten se ei ollut sellainen reitti, joka olisi voinut johtaa vuoden 2015 tapahtumien toistumiseen. Niinpä sinne rynnänneet marokkolaiset palasivat nopeasti takaisin kotimaahansa.

Loppujen lopuksi koko Ceutan episodi päättyikin onnellisesti kuin sadut konsanaan. Sen sijaan, että nykyaikainen kansainvaellus olisi ottanut uuden askeleen, se muistutti EU:n poliitikkoja siitä, että on parempi varautua etukäteen kuin joutua etsiskelemään laittomia maahanmuuttajia ympäri koko Unionin aluetta.

Siksi on vaikea ymmärtää sitä tyhmyyttä, jota Espanjan, Ranskan, Irlannin, Luxemburgin ja Portugalin vallankäyttäjät demonstroivat jättämällä alussa mainitsemani vaatimuksen allekirjoittamatta. Ehkäpä noiden maiden kansalaiset ymmärtävät seuraavissa parlamenttivaaleissaan, että heidän kannattaa harkita äänensä antamista nykyisiä hallitsijoitaan vastuullisemmille poliitikoille!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 000 afrikkalaista lähti toivioretkelle
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi

Koulutuspoliittinen kynnyskysymys hallitusohjelmaan

Yle julkaisi jutun, jonka mukaan palkittu amerikkalaisprofessori kertoi sen itsestäänselvyyden, että lähtökohta hyvälle koulutuspolitiikalle ja toimiville ratkaisuille ovat tutkimukset, joista saadaan kausaalitietoa eli tietoa koulutuspoliittisten valintojen syy-seuraussuhteista.

Jutun mukaan tällaista tietoa ei kuitenkaan ole Suomessa, vaan maamme koululaisten oppimistulosten romahduksen syyt ovat pitkälti arvausten varassa. Toisin sanoen viime vuosien koulutusjärjestelmän muutosten seurauksia ei tiedetä, vaan ne ovat arvausten varassa.

* * *

Jos ja kun amerikkalaisprofessori on oikeassa, on syytä kysyä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vastaavien tahojen – ministereiden, virkamiesten ja opetusalan ammattilaisten – osaamisen ja ymmärryksen perään. Ja ihmetellä, että miten tällaiseen tilanteeseen on voitu tulla 21 vuosisadalla, jolloin koko yhteiskunnan kehitys on ainakin viimeisten sadan vuoden ajan perustunut tieteelliseen tietoon.

Lisäksi jokaisen maamme tulevaisuudesta huolissaan olevan suomalaisen on vaadittava, että tähän asiantilaan tulee muutos – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Eli jo pääministeri Petteri Orpon (kok) ja hänen opetusministerinsä Anders Adlercreutzin (ruots) on ryhdyttävä toimiin syy-seurausanalyysiin soveltuvan tutkimustiedon saamiseksi jo ensi lukuvuodesta lähtien. 

Lisäksi olisi hyvä, jos puolueet ilmoittaisivat jo ennen ensi vaaleja sitoutumisestaan sellaiseen hallitusohjelmaan, joka sisältää korjauksen amerikkalaisprofessorin mainitsemaan ongelmaan. Ja lisäksi kaikkien vakavasti otettavien puolueiden puheenjohtajien eli pääministeriehdokkaiden tulisi ilmoittaa pitävänsä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyvän seurantajärjestelmän kehittämistä hallitukseen osallistumisen ehdottomana kynnyskysymyksenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin
Härkää sarvista vai islamia lapsille
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset

Vappu oli ja meni. Ihmiset nauttivat kauniista säästä ja voimajuomista samalla kun poliitikot pitivät puheita, joiden sisältö oli ennalta arvattavissa.

Hauskimpia letkauksia olivat tietenkin vihervasemmiston vastuuttomat vaatimukset julkisen rahankäytön lisäämisestä ja murheellisimpia hallituksen suunnasta tulleet vakavahenkiset kannaotot Suomen taloustilanteesta. Valitettavasti ensin mainitsemieni puheenvuorojen hauskuus oli niin sanottua hirtehishuumoria, vaikka niiden esittäjät eivät itse taitaneetkaan sitä ymmärtää.

* * *

Tampereella nähtiin – eilisen iltapäivän tekstissäni esiin ottaman tapauksen lisäksi – sinimustien marssia ja laittoman vastamielenosoituksen osallistujien harjoittamaa provosointia. Tällä kertaa ei nähty suuria "taisteluita", mutta poliisi epäonnistui kuitenkin estämään yhden vasemmistolaisen naishenkilön ujuttaumisen sinimustien joukkoon omine näitä vastustavine banderolleineen. 

Häneen kohdistunut väkivalta päätynee oikeuden arvioitavaksi ja hyvä niin. Siinä yhteydessä oleellisia lainkohtia lienevät alle kopioimani kaksi kokoontumislain pykälää, joiden perusteella – mikäli olisin asiaa ratkaisemassa – tuomitsisin molemmat osapuolet syylliseksi lain rikkomiseen. 

3§ 

Tilaisuuden järjestämisen yleiset periaatteet

Yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta... Ketään ei saa yleistä kokousta tai yleisötilaisuutta järjestettäessä asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

4 §

Turvaamis- ja edistämisvelvollisuus

Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle.

* * *

Itse asiassa sinimustien tämän vuoden marssi olisi minun puolestani saanut jäädä kommentoimatta, ellei Yleisradio olisi jälleen – osin minultakin kerätyillä rahoilla – uutisoinut tapauksesta entisen Neuvostoliiton tyyliin. Sen jutussa nimittäin nostettiin esille edellä mainitsemani naishenkilön kokema kieltämättä vastenmielinen kohtelu ja kerrottiin, että poliisi otti kiinni seitsemän henkilöä, joista kahdelle kirjattiin rikosilmoitus niskottelusta.

Yle kuitenkin jätti mainitsematta kumpaan ryhmään niskottelijat kuuluivat. Lisäksi se kertoi vaaralliseen esineen hallussapidosta kirjatun yhden rikosilmoituksen – niin ikään edes vihjaisematta kumpaan joukkoon sen haltija kuului.

Tätä uutisiointia voi verrata tamperelaisen Aamulehden uutisointiin. Sen mukaan "poliisi otti kaksi vastamielenosoittajaa kiinni". Kysymys kuuluu, että miksi Yle jätti kertomatta näiden henkilöiden taustan. Enkä usko, etteikö vastaus löytyisi sanoista "suomalaisiin kohdistuvan poliittisen vaikuttamisen takia".

JK 3.5. kello 6:10: Poliisin epäonnistuminen vastamielenosoittajien pitämisessä poissa sinimustien kulkueeseen näyttää johtaneen alkuun uutisoitua vakavampaan väkivaltaan. On sanomattakin selvää, ettei sellainen ole hyväksyttävää, vaan erittäin vakava rikos. Toivon mukaan väkivaltaan ryhtyneet sinimustiin kuuluneet henkilöt onnistutaan tunnistamaan ja saattamaan oikeuden eteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tampereen Mannerheim-patsaan töhrijöillä on ilmeisiä puutteita yleissivistyksessä
Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?

Yle kertoi eilen, että "Suomeen muutetaan nyt ennen kaikkea Aasiasta, kuten Intiasta ja Filippiineiltä". Viimeksi mainittujen "määrä on lähes kuusinkertaistunut. Heitä on haluttu erityisesti hoitotöihin kymmeniin kuntiin."

Vaikka työperäinen maahanmuutto onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on kuitenkin suuri ongelma, että samalla sairaaloihin on syntynyt kielitaito-ongelma. Jopa niin, että "Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän jäsenkyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja".

Tässä mielessä oli erinomaista, että Ministeri Wille Rydman (ps) on ymmärtänyt asian ja ilmoittanut lähtevänsä "siitä, että kun meillä on valmisteilla ammattihenkilölaki ja lisäksi valvontalain päivitystarpeita, niin tässä yhteydessä lakiin on syytä säätää lupa- ja valvontavirastolle oikeus antaa evästyksiä ja ohjeistuksia kielitaitovaatimuksiin liittyen...  Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nostettaisiin hoitohenkilökunnan kielitaitovaatimusta sellaiselle tasolle, että se riittää vaativaan työhön". 

* * *

On itse asiassa merkillistä, ettei Suomessa ole tähän mennessä kiinnitetty tosissaan huomiota työperäisten maahanmuuttajien kielitaitoon. Sairaanhoidon lisäksi tämä ongelma näkyy esimerkiksi palvelusektorilla – kuten ravintoloissa, joissa yhä useampi tarjoilija on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä suomeksi tai ruotsiksi.

Suomalaiset toki yleisesti ottaen pystyvät puhumaan kohtuullisesti englantia, joten he kyllä saavat ateriansa ja juomansa ostetuksi myös kielitaidottomalta työntekijältä. Siksi tässä asiassa suurin kysymys ei olekaan palvelun saatavuus tai väärinkäsitykset – jotka terveydenhuollossa voivat olla kuolemanvakavia – vaan suomalaisen yhteiskunnan identiteetin säilyminen. 

Tästä syystä suomalaisten tulisi kysyä itseltään, että haluammeko me luopua kotimaisista kielistämme ja ainutlaatuisesta kulttuuristamme, vai säilyttää ne edelleen pohjana yhteiskuntamme kehittämisessä. Vai tahdommeko siirtyä osaksi anglosaksista kielimaailmaa ja kulttuuria – viimeksi mainitun toki hallitessa jo nyt suurta osaa sen populaareimmasta osasta – tai jopa monikulttuurisuuteen? 

* * *

Tämän lisäksi on syytä huomata, että vaikka englannin kieli ei välttämättä tuokaan mukanaan kulttuuria, ovat erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat maahanmuuttajat tahtoneet säilyttää – ainakin toistaiseksi – varsin vahvasti oman kulttuurinsa piirteitä, eikä heistä isolla osalla näyttäisi olevan juurikaan halua vaihtaa sitä suomalaiseksi. 

Siksi nyt käynnissä olevan kehityksen vaarana on yhteiskunnan monikulttuuristumisen vahvistuminen ja eri kansanryhmien säilyminen erillään. Tällaisen kehityksen lopputuloksia voimme "ihailla" useissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa kuten Sudanissa, Etelä-Afrikassa tai vaikkapa Israelissa. 

* * *

Toki vaihtoehtona on kulttuureiden sulautuminen, kuten on käynyt Yhdysvalloissa. Siellä ajurina on epäilemättä ollut alusta asti englannin kielen ehdoton valta-asema, mikä on pakottanut kaikki ihmiset – heidän alkuperäänsä katsomatta – hoitamaan asiansa yhdellä ja samalla kielellä. 

Tämän seurauksena jokainen Yhdysvaltoihin asettuva ihminen ymmärtää, että heidän on opittava englanti, mikäli aikovat pärjätä uudessa kotimaassaan. Näin lähtökohtaisesti monikulttuurisesta yhteiskunnasta on muotoutunut toimiva valtio, joka on noussut monessa mielessä koko maailman edelläkävijäksi. 

* * *

Siksi Suomen ja suomalaisten on viimeistään nyt valittava, että haluammeko pitää Suomen suomalaisena, muuttaa sen anglosaksiseksi vai tehdä siitä monikulttuurisen yhteiskunnan. Tätä päätöstä ei tehdä pelkästään vallan kammareissa, vaan myös käytännön elämässä. 

Kyllähän esimerkiksi ravintolan omistaja ymmärtää huolehtia työntekijöidensä kielitaidosta, mikäli sen puute johtaa asiakaskatoon. Mutta toisaalta jättää henkilökuntansa kielitaidosta huolehtimisen, jos sillä ei ole vaikutusta liikevaihtoon.

Toisaalta pidän epätodennäköisenä, että hyvinvointialueiden johtajat seisoisivat tumput suorina, mikäli medioissa yleistyisivät jutut, joissa kerrotaan ihmisten menehtymisistä henkilöstön kielitaidottomuuden seurauksena. Mutta olisiko ratkaisu siinä tilanteessa suomen kielen vahvistaminen vai siirtyminen – yliopistojen tapaan – yhä vahvemmin englannin kielen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Kansalaisuuskoe
Kotoutumistukea maahanmuuttajille

Suomen ensimmäinen muslimirehtori on Suaad Onniselkä

Helsingin sanomat uutisoi, että Espoolaisen Mainingin peruskoulun rehtoriksi valittiin muslimiksi kääntynyt kantasuomalainen Suaad Onniselkä. Tapaus herätti sosiaalisessa mediassa huomiota, sillä esimerkiksi Torbjörn Hederoxe af Djupsjöbacka kirjoitti, että "Suaad on viisitoista vuotta indoktrinoinut lapsia syvään muhamettilaisuuteen kirjoittaen mm. oppikirjoja asiasta. Mainingissa S2-oppilaita on noin 50%, joten onnea lopuille kantasuomalaislapsille." 

Kyseinen koulu on puolestaan itse ilmoittanut olevansa "moderni musiikki- ja tanssipainotteinen yhtenäinen peruskoulu... tavoitteena on kasvattaa oppilaat työskentelemään yhdessä ja hankkimaan ja soveltamaan itsenäisesti tietoja ja taitoja. Meille tärkeitä arvoja ovat vastuuntunto, suvaitsevaisuus ja terve itsetunto."

* * *

Luin HS:n artikkelin ja kiinnitin huomiota uuden rehtorin linjauksiin opetuksesta. Hänen mukaansa maahanmuuttajilta ei Suomessa vaadita yleensä samanlaista akateemista suoriutumista tai käyttäytymistä kuin kantasuomalaisilta.

Lisäksi hän kertoi, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden kohdalla saatetaan esimerkiksi ajatella, että huono käytös nyt vain kuuluu heidän kulttuuriinsa. Kantasuomalaisen lapsen kohdalla numeroiden laskemisesta sitä vastoin huolestutaan ja asiaan pyritään puuttumaan.

* * *

Mikäli rehtorin huomiot ovat oikeita, on meidän kouluissamme todellinen asenneongelma. Ja siksi on syytä odottaa ja katsoa, mitä Mainingin koulussa tapahtuu tulevina vuosina. 

Koulu itsessään sijaitsee alueella, jossa ulkomaalaisten osuus oli muutama vuosi sitten 36,6 prosenttia alle 16-vuotiaista, joten maahanmuuttajataustaiset koululaiset muodostavat epäilemättä korkean osan opetettavista lapsista vaikka sosiaalisen median väite 50 prosentista olisikin liioittelua. Tosin suurista pakolaismaista ja Lähi-idästä tulleita on "vain" reilut 10 prosenttia itäeurooppalaisten muodostaessa suunnilleen samansuuruisen osuuden.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomen kouluissa ole todellakaan onnistuttu maahanmuuttajien suhteen. Siksi maamme ensimmäisen muslimirehtorin suhteenkin on noudatettava sitä tervettä periaatetta, ettei pidä hutkia tutkimatta. 

Tästä syystä on maltettava odottaa ennen johtopäätösten tekemistä, minkälaisia tuloksia uusi rehtori saa aikaiseksi. Mutta samalla opetuksesta vastaavien viranomaisten on oltava hereillä ja osattava viheltää peli poikki, mikäli siihen on syytä – sekä vastaavasti annettava tunnustusta silloin, jos sellaiseen ilmaantuu aihetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Valehtelemisella on synkät seuraukset
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?

Lontoossa järjestettiin mielenosoitus maan väestöpolitiikkaa vastaan. Siihen osallistui brittipoliisin arvion julkaisseen Yleisradion uutisen mukaan yli 110 000 ja ehkä peräti 150 000 ihmistä – tosin nämä luvut on myös kiistetty ja väitetty kaduilla olleen jopa miljoonia ihmisiä (esimerkki, toinen). 

Oli todellinen osallistujen määärä sitten mikä tahansa, on selvää, että alhaisimpienkin arvioiden mukaan mielenosoittajia oli todella paljon. Ja on kiistatonta, että suuri määrä kertoo siitä tyytymättömyydestä, joka Britanniassa vallitsee siellä harjoitettua väestöpolitiikkaa sekä siihen liittyviä lieveilmiöitä kohtaan.  

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Iso-Britannian hallinto reagoi mielenosoittajien vaatimuksiin. Ja ennen kaikkea, miten britit äänestävät seuraavissa parlamenttivaaleissa, joihin tosin menee vielä vuosia, sillä edelliset järjestettiin kesällä 2024. 

* * *

Juuri nyt saarivaltion tilanne on sellainen, että Reform UK puolueen kannatus on selvästi korkein noin 31 prosentin kannatuksella. Toisena on hallituksessa istuva Työväenpuolue, jota äänestäisi noin 21 prosenttia ihmisistä. Toista perinteistä valtapuoluetta, eli Konservatiiveja kannattaa vain 17 prosenttia äänestäjistä. 

Nämä luvut tarkoittaisivat Suomessa sitä, että Reform UK:sta tulisi pääministeripuolue – tai mikäli muut puolueet eivät suostuisi siihen – syntyisi maahan vaikea hallituskriisi. Britannian yhden edustajan vaalipiirit voivat kuitenkin johtaa siihen – kuten on käynyt jo aiemmin – että perinteisten puolueiden kannattajat keskittävät äänensä toisilleen kaikissa niissä vaalipiireissä, joissa Reform UK:n ehdokas näyttäisi voittavan, ja näin parlamenttipaikka säilyisi vanhoilla vallanpitäjillä. 

Tätä voisi kutsua Veikko Vennamon (smp) aikanaan lanseeraamaksi pelin politiikaksi, mutta se on karua realismia Iso-Britanniassa. Ja siksi on täysin mahdollista, että saarivaltiota hallitsevat myös jatkossa konservatiivit tai työväenpuoluelaiset  – eikä sikäläinen maahanmuuttopolitiikka muutu seuraavissakaan vaaleissa oleellisesti nykyisestä, vaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien väestörakenne muuttuu myös jatkossa siten, että Englannin, Walesin ja Skotlannin kantaväestöt jäävät lopulta vähemmistöiksi omilla kotikulmillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion
Britannia kuohuu!

Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista

Yleisradio on viime aikoina pyrkinyt kaatamaan Petteri Orpon (kok) hallitusta perussuomalaisiin poliitikkoihin kohdistuvilla rasismipuheillaan. Menestys on kuitenkin ollut heikko, kuten hallituksen kuluneella viikolla tekemä ensi vuoden tulo- ja menoarvioesitys osoittavat. 

Ylen toimituskunnan hyökkäys on kuitenkin sikäli merkittävä, että Perussuomalaisten puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Riikka Purra on lähtenyt vaatimaan yhtiötä poistamaan valheellisen tiedon syyskuun neljäntenä päivänä julkaisemastaan uutisesta. Hän teki tämä sosiaalisessa mediassa samana päivänä kuin uutinen julkaistiin.  

Hän sai tähän vaatimukseensa vastauksen, jonka mukaan "ei ole toimituksen mielestä olennaista asiavirhettä, joka vaatisi oikaisua. Kyse on journalistisesta tulkinnasta, jolle on perusteet". Toisin sanoen Ylen toimitus kyllä tunnusti – epäsuorasti – uutisensa sisältäneen virheellisen väitteen, josta se oli tehnyt oman tulkintansa ja pannut sen Purran suuhun, mutta kieltäytyi siitä huolimatta paksunahkaisesti korjaamasta asiaa. 

Niinpä valtiovarainministeri pyysi Yleä korjaamaan uutisensa useampaan kertaan, ja välitti myös – edelleen sosiaalisessa mediassa - suojelupoliisin näkemyksen puheena olleesta sanamuodosta kansalliselle radioyhtiöllemme. Yle ei kuitenkaan ole reagoinut edes tähän, vaan pitää edelleen virheellistä tulkintaansa näkyvissä nettisivuillaan.

Tapaus on siksi mielenkiintoinen, että se osoittaa Ylen toimituskunnan elävän paksunahkaisesti omassa maailmassaan. Eivätkä sitä kiinnosta edes journalistin ohjeet, joiden mukaan "olennainen asiavirhe on korjattava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut toimituksen tietoon, ja niin, että se tavoittaa yleisön mahdollisimman kattavasti. Korjaus on julkaistava kaikissa julkaisukanavissa, joissa virheellinen juttu on julkaistu tai tuotu yleisön saataville. Korjauksen yhteydessä yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu."

* * *

Edelle kirjoitettamani havainnot eivät tietenkään yllätä ketään, joka on perillä Yleisradion toimituskunnan poliittisesta suuntautumisesta. Se on ensinnäkin kallellaan vasemmalle, kuten maamme toimituskunta yleensäkin, mutta lisäksi erittäin perussuomalaisvastainen. 

Tämän osoittaa yhtiön toiminta budjetin julkaisemisen yhteydessä, kun se sitä alustavassa A-studiossa vielä jatkoi itse rasismikohuksi nostattamansa Teemu Keskisarjan kommenttien vatvomista, vaikkei asialla ollut mitään tekemistä julkaistavan tulo- ja menoarvion kanssa. Tässä suhteessa olikin valaisevaa huomata, mitä kunta- ja aluevaalien alla Keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen oli puhunut ilman, että Ylen toimitus olisi korvaansa lotkauttanut. 

Kaikkosen mukaan "me lähdemme siitä, että tänne voi tulla, jos tulee tekemään tänne työtä. Eli emme rikollisia, emme pummeja tänne kaipaa." 

En toki väitä, etteikö Kaikkosen kommentti olisi ollut asiallinen, mutta – arvoisat lukijani – oleellista onkin, että miksi se ei ollut Ylen toimituskunnan mielestä epäasiallinen, jos kerran saman poppoon mielestä Riikka Purran puheet Suomen väestörakenteen tilastollisesti todelliseksi osoitettavasta Suomen väestön muutoksesta olivat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista

Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?

Kaatuuko Suomen hallitus palestiinakysymykseen?

Helsingin yliopiston Johanna Vuorelma arvioi, että kysymys Palestiinan tunnustamisesta voisi kaataa Petteri Orpon (kok.) hallituksen, koska Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset vastustavat sitä. Jos näin kävisi, olisi tilanne lievästikin sanottuna täysin absurdi erityisesti jälkimmäisen kannalta.

Perustelen tätä sillä, ettei palestiinalaiskysymyksellä ole juuri minkäänlaista reaalipoliittista merkitystä puolueen kannattajille, joille Suomen aiemmin harjoittama epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka sekä siihen liittyneet lieveilmiöt oli viime eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti tärkein syy äänestää Riikka Purraa ja kumppaneita. Tämän seurauksena puolue ajoi hallitusohjelmaan suuren joukon maahanmuuttopolitiikan uudistuksia, joita on myös toteutettu nopeaan tahtiin - eikä tehtävä ole suinkaan vielä suoritettu loppuun. 

Siksi olisin äärimmäisen yllättynyt, jos puolueen johto päättäisi kaataa hallituksen mahdollisen Palestiinan valtion muodollisen - ja sinänsä merkityksettömän - tunnustamisen takia. Sen sijaan pidän hyvinkin mahdollisena - tai ainakin järkevänä - että puolue pyrkisi kytkemään arabivaltion tunnustamisen johonkin muuhun itselleen tärkeään tavoitteeseen.

* * *

Toinen Palestiinan tunnustamista vastustava puolue on Kristillisdemokraatit. Heille tämä asia lienee paljon tärkeämpi kuin Purralle tai hänen puolueelleen, sillä juutalaisvaltion olemassaolo on heille tärkeä identiteettipoliittinen kysymys. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei hallitus kaatuisi Kristillisdemokraattien lähtöön, sillä puolue sai viime vaaleissa vain viisi kansanedustajaa, eikä hallituksen pohja ole niin kapea, etteikö sen enemmistö kestäisi heidän lähtöänsä. Mutta toki marginaali pienenisi ja lakiesitysten läpi ajaminen vaikeutuisi jonkin verran. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, esittääkö Orpon hallitus presidentti Stubbille Palestiinan valtion tunnustamista. Yksi tapa sen tekemiseksi ilman, että hallituksessa syntyisi suurta erimielisyyttä, olisi asettaa selkeät ehdot tunnustamisella vähän samaan tapaan kuin Ranska teki. 

Luontevaa olisi esimerkiksi se, että ehdoksi asetettaisiin Hamasin antautuminen, aseista luopuminen, Israelin valtion yksiselitteinen tunnustaminen sekä sen johtohenkilöiden saattaminen kansainvälisen oikeuden eteen Hamasiin liitetyistä terroriteoista. Itse asiassa nämä ehdot eivät olisi pelkästään luontevia, vaan välttämätön edellytys sille, että Pyhälle maalle voisi edes kuvitella syntyvän pysyvää ratkaisua kahden valtion malliin pohjalta. 

Sikäli tällaista ratkaisua voisi pitää myös palestiinalaisia kannustavana - ja mikäli he toteuttaisivat Suomen vaatimukset - myös Israeliin suuntaan painetta luovana toimenpiteenä. Ja lopultakin yhtenä askeleena kohti pysyvää rauhaa laajemminkin Lähi-idässä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa
Pelihimo ja takapiru
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!

Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Tänään alkavat teollisuusliiton lakot, jotka kohdistuvat useisiin teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden yrityksiin. Tämän lisäksi seitsemän muuta työntekijäliittoa on ilmoittanut järjestävänsä lakkolaisia tukevia toimia ja myös Finnairin lentäjät ovat ilmoittaneet omiin työehtoneuvotteluihin liittyvistä työtaistelutoimista.

Teollisuusliitto on jo aiemmin kertonut tavoittelevansa kahdelle vuodelle jaettuja 10 prosentin palkankorostuksia, joilla se haluaa korjata jäsentensä aiempina vuosina heikosti kehittynyttä ostovoimaa. Sen taustalla on - kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa - kaksi vuotta sitten tehty poikkeuksellisen vastuullinen sopimus, jolla tuettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana syöksykierteeseen saatettua Suomen taloutta. 

Työnantajapuoli ei ole ay-liikkeen vaatimuksiin kuitenkaan suostunut, joten asiasta on käyty neuvotteluita, joiden yksityiskohtia ei ole avattu suurelle yleisölle. Sen sijaan työnantajat ovat kertoneet vaatimusten olleen edelleen sellaisia, että niihin suostuminen heikentäisi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on vedonnut työmarkkinaosapuoliin sovun löytämiseksi, koska hän pelkää - ja tietää - laajamittaisten lakkojen voivan vahingoittaa orastavaa talouskasvua. Tämä on ymmärrettävää sikäli, ettei talouskasvun siirtyminen kohti tulevaisuutta ainakaan helpottaisi hallituksen pyrkimyksiä tasapainottaa valtion budjettia. 

Orpon vetoomus on ymmärrettävä jo siitäkin syystä, että jo pelkkä lakkoilu vähentää verotuloja - puhumattakaan vientiteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisestä - ja sitä kautta lisää painetta valtion budjetin leikkaamiseen ja/tai valtion lisävelkaantumiseen myös jatkossa. Näin ollen hänen huolensa on helppo ymmärtää.

Tosiasia kuitenkin on, että lakko-oikeus on työntekijöille Suomen laissa taattu oikeus, joten siitä päättävät työntekijöiden edustajat itsenäisesti. Vastaavasti työnantajien edustajilla on oikeus suostua tai olla suostumatta lakkoilevien työntekijöidensä vaatimuksiin. Sekä tarvittaessa ryhtyä toimiin liiketoimintansa supistamiseksi tai jopa siirtämiseksi pois Suomesta. 

Nähtäväksi siis jää, miten neuvottelut ja niitä tukevat työtaistelutoimet etenevät seuraavina viikkoina. Ja toivoa, että osapuolet löytäisivät molemmille kelvollisen ratkaisun ennen kuin Suomen taloudelle on syntynyt oleellista vahinkoa. 

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää
Onko maallamme malttia vaurastua?
Ihme on tapahtunut

Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti

Viime viikkoina on maailmalla käyty kovaa keskustelua Iso-Britannian kantaväestön tyttäriä hyväksi käyttäneistä muslimimaahanmuuttajien raiskausringeistä, viranomaisten haluttomuudesta puuttua niihin sekä tapauksista kiinni saatujen henkilöiden saamista vähäisistä tuomioista. Asiaan on ottanut kantaa esimerkiksi amerikkalainen Elon Musk (esimerkki), joka tunnetaan maailman rikkaimpana miehenä. 

Suomessa Yle julkaisi jokin aika sitten niin sanotun analyysin, jossa korostettiin sitä, että Muskin kommmentit kohdistuvat vanhaan skandaaliin. Tämä pitää sinänsä paikkansa eli puheenaiheena on vaatimus vuosien takaisten tapahtumien uudelleen tutkimiseksi. 

Siksi ajattelin tänään etsiä tietoja Iso-Britannian seksuaalirikoksista. Ensimmäisenä törmäsin BBC:n juttuun, jonka mukaan Lontoossa tapahtui vuonna 2023 yhteensä 20 000 seksuaalirikosta, joista 8 852 oli raiskauksia. Siis yksi seksuaalirikos per 26 minuuttia, joista yksi raiskaus per tunti.

Löysin myös tilaston, jonka mukaan Englannissa ja Walesissa tapahtui huhtikuun 2023 ja maaliskuun 2024 välisenä aikana 67 928 raiskausta. Lukema oli sikäli positiivinen, että kahtena edellisenä huhti-maaliskuun välisenä jaksona tilastoituja raiskauksia oli vieläkin enemmän. 

Tilastoitujen raiskausten määrä oli tilaston mukaan kasvanut vuosituhannen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä noin viisinkertaiseksi. Lukemaan saattaa vaikuttaa se, kuinka herkästi tapaukset tulevat raportoiduksi, mutta samalla on syytä panna merkille se, että - ainakin Suomessa kantaväestöä useammin seksuaalirikoksiin syyllistyvien - muslimien määrä saarivaltiossa on samaan aikaan kasvanut noin kolminkertaiseksi.

Näiden löydösten perusteella minusta vaikuttaa siltä, että Iso-Britannian hallituksen kannattaisi miettiä vakavasti, mitä he voisivat tehdä johtamansa kansakunnan naisten turvallisuuden parantamiseksi. Ja meillä Suomessa nykyisten ja tulevien hallitusten tulee huolehtia siitä, ettemme ajaudu samanlaiseen tilanteeseen kuin britit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi

Oliko Petteri Orpon hallitus viimeinen naula poliittisen liikkeen arkkuun?

Harry "Hjallis" Harkimon johtama oppositiopuolue Liike Nyt on nykyisen porvarihallituksen aikana hankalassa asemassa. Näin siksi, että hallitus tekee tosiasiallisesti varsin samansuuntaista politiikkaa, jota Harkimo ja hänen puolueensa itsekin haluaisivat tehdä. Eikä Harkimon puolue sen takia saavuta helposti medianäkyvyyttä. 

Nettisivujensa mukaan harkimolaiset tavoittelevat esimerkiksi EU:n keskushallinnon vallan supistamista, hallintokulujen vähentämistä terveydenhuollossa, sähkötuotannon omavaraisuutta, ruuantuotannon tekemistä kannattavaksi, suomalaiskoulujen tason nostamista ja valikoivaa maahanmuuttoa. Kaikki sellaisia asioita, jotka sisältyvät tavalla tai toisella myös Petteri Orpon (kok) kabinetin hallitusohjelmaan. 

Tällaisessa tilanteessa puolueen on vaikea saada näkyvyyttä ja sitä kautta kannatusta. Niinpä harkimolaisten kannatus on pudonnut toissakevään eduskuntavaalien 2,4 prosentista vain 1,1 prosenttiin. Siis alle puoleen.    

On ilmeistä, että tämä huolettaa Harkimoa, joka ongelman ratkaistakseen on terävöittänyt poliittista retoriikkaansa ja äärevöittänyt puolueen tavoitteita. Sen merkkinä hän ehdotti eilisen Ilta-Sanomien jutun mukaan perintöveron poistamista, ruoan arvonlisäveron pudottamista 5 prosenttiin, tuloverotuksen alentamista, kotitalous­vähennyksen korottamista, menojen jäädyttämistä nykyiselle tasolle, yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin, yritystukien pudottamista, skaalausrahaston perustamista investoinneille ja koko Suomen julistamista "erityis­talousalueeksi".

Nähtäväksi jää, onnistuuko puheiden terävöittäminen nostamaan Harkimon joukkojen näkyvyyttä ja kannatusta. Selvää kuitenkin on, että talousvaatimuksillaan puolue siirtyy hiukan vielä Liike Nytiäkin pienemmän Liberaalipuolueen suuntaan.

Talousliberalismi on sinänsä ihan hyvä aate, mutta siltä suunnalta ei Suomessa löydy juurikaan äänestäjiä, eikä siten merkittävää lisäkannatusta puolueelle. Siten saattaa hyvinkin käydä niin, että Petteri Orpon hallituksen syntyminen ja Liike Nytin jääminen sen ulkopuolelle oli viimeinen naula poliittisen harkimolaisuuden arkkuun. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Kumpi pitäisi sulkea olympialaisista?

Ranskan ja Malin välisessä olympiakisojen jalkapallo-ottelussa nousi esille palestiinalaisten ja Israelin välinen jännite. Ylen jutun mukaan kyse oli lähinnä palestiinalaisia puoltavista mielenosoituksista ja israelilaisten reaktioista niihin. Suoralta väkivallalta kuitenkin vältyttiin. 

Jutussa mainittiin - jälleen kerran - että "Gazan sodan vuoksi osa kisoihin osallistuvista maista on vaatinut Israelin sulkemista olympialiikkeestä. Näin ei ole käynyt, mikä on nostanut kisoihin kohdistuvaa turvallisuusuhkaa."

Tuo vaatimus on sikäli erikoinen, että nyt akuutit tapahtumat Gazassa saivat alkunsa palestiinalaisten tekemästä poikkeuksellisen raa´asta terroristisesta hyökkäyksestä, jonka yhteydessä otettiin suuri joukko panttivankeja. Ja Israelin toiminta on nimenomaisesti vastaus siihen. 

Siten myös Gazan tilanteen rauhoittamisen ensimmäisen askeleen pitäisi tulla palestiinalaisilta, tarkemmin sanoen heidän terroristijärjestöltään Hamasilta. Käytännössä se tarkoittaisi kaikkien panttivankien vapauttamista ja heidän käsissään mahdollisesti kuolleiden henkilöiden ruumiiden palauttamista. 

Jokainen voi tältä pohjalta tietenkin vetää omat johtopäätoksensä siitä, kumpi osapuoli pitäisi sulkea kisoista, jos sellaiseen ryhdyttäisiin. Terrorismin seurauksena sotaan ryhtynyt Israel, vai - niin ikään kisoihin osallistuva - Palestiina, joka ei ole tehnyt selvää pesäeroa Hamasiin, vaan jonka hallinto on jopa hieronut sopua sen kanssa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan
Israelin armeijan mukaan Hamasia ei voi voittaa
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa

ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa

Viime viikon merkittävin rikosuutinen julkaistiin perjantaina. Sen mukaan ISIS:iin kytköksissä olevien ja Suomesta turvapaikkaa hakeneiden irakilaiskaksosten epäillään valmistelleen iskua suojelupoliisin tiloihin. Käytännössä kyse on kuitenkin ollut "vain" Supon tilojen kuvaamisesta. 

Tutkinta on edelleen kesken, mutta kaksoset ovat kiistäneet kaikki syytökset ja vaatineet 100 000 euron korvausta poliisin tekemästä kotietsinnästä. Lisäksi heitä epäillään virkamieheen väkivaltaisesta vastustamisesta ja toinen veljeksistä on ollut myös etsintäkuulutettuna. 

Veljesten rahavaatimus on sikäli mielenkiintoinen, että syyttäjä epäonnistui aikanaan osoittamaan heillä olleen terrorismikytköksiä, mistä hyvästä molemmille miehille pulitettiin vuonna 2020 suomalaisilta veronmaksajilta kerättyä rahaa. Eikä kyse ollut pikkupennosista vaan 213 000 euron koppikorvauksista. 

Toivoa siis sopii, että poliisilla on tällä kertaa pitävät todisteet miesten rikoksesta. Ja että kotietsintään on ollut riittävät perusteet. 

* * *

Perjantaina nousi otsikoihin myös perussuomalaisen poliisikansanedustajan - Timo Vornasen - toiminta helsinkiläisravintolassa. Hän oli nimittäin lähtenyt eduskunnasta läheiseen ravintolaan täysistunnon ollessa kesken ja syyllistynyt siellä ampumarikokseen.

Aamuyön tunteina hän oli siirtynyt ravintolan ulkopuolelle ja sen jälkeen ampunut mukanaan olleella aseella. Siitä, onko hän osunut johonkin ihmiseen, on kuitenkin ristiriitaisia tietoja. Siten rikosnimikkeeksi näyttäisi tällä hetkellä tulevan joko törkeän pahoinpitelyn yritys ja ampuma-aserikos tai törkeästä pahoinpitely ja ampuma-aserikos.

Yksityiskohdat tarkentunevat viikonlopun aikana, enkä siksi spekuloi niistä tässä sen enempää. Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi poliisitaustainen kansanedustaja on ottanut aseen mukaansa illanviettoon. 

Eli onko hän ollut niin tyhmä, ettei ole ymmärtänyt jo pelkän aseen mukana kantamisen - saati sen käyttämisen - olevan paljastuessaan suureksi haitaksi hänen omalle poliitikon uralleen, hänen ajamilleen asioille sekä hänen edustamalleen puolueelle? Ja myös koko hallitukselle. 

Tästä kaikesta todisteeksi käy esimerkiksi viestipalvelu X:ssä nähty ilakointi tapauksen johdosta. Tässä muutama esimerkki siitä, kuinka tapausta käytetään nimenomaisesti perussuomalaisia ja hallitusta vastaan. 

Yksi: "Vornanen puki Riikkan aiemmat, junassa kokeman rakkaan lajinsa voimalliset (jos nyt olisi ase...)tunteet todeksi. Tällaisia turskahduksia on odotettavissa muiltakin persukuumapäiltä... Ai niin, kokoomusta unohtamatta! Se heittää persut leikkausjunansa alle jossakin Turussa päin."

Kaksi: "Vielä kun paljastuu että vornanen tähtäsi maahanmuuttajaa niin "riikka" on suorastaan kiimassa."

Kolme: "Alkaako @kokoomus, @sfprkp ja @KDpuolue lopultakin heräämään siihe minkälaisen puolueen kanssa ovat liittoutuneet? Peräkylän seriffi Vornanen ammuskelee ympäripäissään Helsingissä. Mies on (oli) hallinto- ja turvallisuusjaoston lisäjäsen.Vai oliko #yksittäistapaus?"

Neljä: "Ai että persu riehui kännissä, mitä hämmentävää? Teuvo, Peltokangas , Vornanen... Suomi ensin :D"

Listaa voisi tietenkin jatkaa, mutta tämä riittäköön osoittamaan sen, että Vornanen on toimillaan - niin sanotusti - antanut aseen poliittisten vastustajiensa käteen. Eikä mitään pikkupyssyä, vaan suomalaisen yhteiskunnan viitekehyksessä erittäin järeän kanuunan. Siis kanuunan, joka tuottaa vahinkoa nimenomaisesti hänen puolueelleen ja sen ajamille asioille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tom Packalénin väkivaltatapauksesta
Irakilaiskaksikon koppikorvausesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Terroristinen hyökkäys moskeijaan sekä harhaanjohtava Ylen uutinen

Muun muassa Vantaan sanomien julkaiseman uutisen mukaan Myyrmäessä sijaitsevan moskeijan ulko-oven ikkuna oli rikottu ja siitä oli heitetty sisälle jotain palavaa, joka oli aiheuttanut tulipalon. Se rajoittui onneksi pelkästään eteiseen, mutta aiheutti kuitenkin savuhaittoja.

On tietenkin selvää, ettei tällainen toiminta ole hyväksyttävää Suomen kaltaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa. Ja siksi on helppo yhtyä Uskontojen yhteistyöjärjestö Uskot-foorumin kannanottoon, jonka mukaan "tapaus ei loukkaa vain tiettyyn uskontokuntaan kuuluvia, vaan suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin ja perusoikeuksiin kuuluvaa uskonnonvapautta". 

Sen sijaan en vielä tässä vaiheessa ole valmis jakamaan foorumin johtajan näkemystä, jonka mukaan tapaus olisi "huolestuttava merkki kasvavasta islaminvastaisuudesta". Näin siksi, että tapauksen tutkinta on vasta alussa, eikä rikoksen tekijöistä ole toistaiseksi minkäänlaista tietoa.

Eli odotellaan nyt kuitenkin minkälaisiin johtopäätöksiin poliisi päätyy asiaa selvitellessään. En tarkoita tällä sitä, etteikö rikos voisi johtua islaminvastaisuudesta, mutta yhtä hyvin sen motiivina saattaa olla muslimiryhmien keskinäinen vihanpito. 

* * *

Yle kertoi eilen siitä maahanmuuttoon liittyvästä julistuksesta, jonka kirkot - mukaan lukien molemmat Suomen valtiokirkot - julkaisivat jokin aika sitten. Asia nousi julkisuuteen ilmeisesti siksi, että kansanedustaja Joakim Vigelius totesi sen edustavan tosiasiallisesti nykyistä sinisilmäisempää ja naiivimpaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Kirjoitin uskonmiesten julistuksesta itsekin muutama päivä sitten listaten kahdeksan seikkaa, jotka sisältyivät tähän uskonmiesten asiakirjaan. Ja sen muistaen jäin ihmettelemään Ylen uutista. 

Sen leipätekstissä nimittäin todettiin, että kirkot "nostavat vetoomuksessaan esiin esimerkiksi kansalaisuuden ehtojen kiristämisen, perheenyhdistämisen tiukentamisen ja vastaanottorahan pienentämisen". Esille nostettiin siis kolme kahdeksasta julkistuksessa mainitusta seikasta - eikä siitä ilmennyt, että uskonmiehet eivät pelkästään nostaneet esiin mainittuja asioita, vaan esittivät niihin liittyviä vaatimuksia.

Ylen juttu sisälsi  myös listan hallituksen suunnittelemista maahanmuuttopoliittisista tiukennuksista. Ne sisälsivät seuraavat kuusi kohtaa, joihin edellä mainitut kolme kohtaa sisältyvät. Lisäsin siksi alla olevaan - Ylen jutusta kopioituun - listaukseen myös kirkonmiesten vaatimukset.

1. Kansalaisuuden saamisen ehtoja kiristetään - kansainvälistä suojelua saavien sekä kansalaisuudettomien kansalaisuuden myöntämistä tulee helpottaa

2. Pysyvän oleskeluluvan ehtoja tiukennetaan - kansainvälistä suojelua saavien oleskelulupien pituutta ei saa lyhentää.

3. Perheenyhdistämistä vaikeutetaan - perheenyhdistämistä ei tule entisestään hankaloittaa ja turvapaikanhakijoiden mahdollisuus vaihtaa työperäisen oleskeluluvan hakijaksi tulee säilyttää.

4. Kansainvälinen suojelu muutetaan väliaikaiseksi - erityisesti paperittomilla tulee jatkossakin olla mahdollisuus laillistaa oleskelunsa.

5. Vastaanottorahaa pienennetään - turvapaikkaprosessin aikainen vastaanottoraha tulee säilyttää ennallaan.

6. Välineellistetty maahanmuutto yritetään estää - mahdollisten turvapaikanhakijoiden takaisintyönnön sijaan on etsittävä muita ratkaisuja.

Lisäksi valtionkirkkomme vaativat, että palauttamiskieltoa tulee noudattaa kaikissa tilanteissa ja että henkilöille, joita ei voida palauttaa, on myönnettävä työntekoon oikeuttava oleskelulupa tilapäisen oleskeluluvan sijaan.

Oleellista tässä on huomata se, että Ylen kirkonmiesten vaatimuksista kertova uutinen ei itse asiassa maininnut heidän laatimansa julistuksen sisältöä vaan teki ainoastaan listan hallituksen aikeista. Miksi verorahoitteinen mediamme päätyi tällaiseen ratkaisuun on tietenkin salaisuus, mutta omalta osaltani olisin valmis lyömään vaikka vetoa siitä, että jutun tehneen toimittajan tavoitteena oli - ei enempää eikä vähempää kuin - antaa käsittelemästään asiasta valheellinen kuva kansalaisille. Siis harjaanjohtaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arkkipiispa Tapio Luoma ja kirkko asettuivat Venäjän tueksi
Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman
Göteborgin murhapolttoyritys

Maailma lankesi Hamasin johdon virittämään ansaan

Gazan sota on pysynyt otsikoissa siitä lähtien kun Hamas teki ilmeisen onnistuneen terrori-iskunsa Israelin puolella. Sen jälkeen Israel teki tiheästi asutulle Gazan kaistalle hyökkäyksen, jonka seurauksena on kuollut valtava määrä siviilihenkilöitä. 

Minun nähdäkseni on päivä päivältä käynyt yhä selvemmäksi, että Pyhän maan tapahtumat ovat noudattaneet palestiinalaisjohtajien suunnitelmia eli Israel ja länsimaat ovat astuneet heidän virittämäänsä ansaan. Alkuperäinen terrori-teko on kadonnut jo kauan sitten maailman uutisvirrasta ja korvautunut medioissa lukemattomilla palestiinalaissiviilien kärsimyksiä kuvaavilla filminpätkillä. 

Näin Hamas on saanut haluamansa eli kaikkialla arabimaailmassa - ja muuallakin kehitysmaissa - "säälipisteitä" keräävää näkyvyyttä samaan aikaan kun Israelia on arvosteltu päivä päivältä yhä rankemmin myös länsimaissa. Siten juuri nyt voi epäröimättä todeta, että Hamas on mediasodassa ainakin 6-0 johdossa suhteessa juutalaisvaltioon. 

Tästä esimerkiksi näyvät parhaillaan Hamasin toivomuksesta käytävät neuvottelut sotatoimien lopettamisesta Gazan kaistaleella ramadanin ajaksi. Myös tämä näyttää pikemminkin julkisuuspolitiikalta kuin vakavalta pyrkimykseltä lopettaa sotatoimet, sillä Hamas voisi tietenkin lopettaa - joka tapauksessa sotilaalliseen tappioon päättyvän sotansa - yksinkertaisesti laskemalla aseensa ja vapauttamalla juutalaiset panttivangit. 

Näin se ei kuitenkaan aio tehdä, vaan on ilmoittanut, että Gazaan voitaisiin saada aselepo 24–48 tunnissa, jos Israel suostuu Hamasin vaatimuksiin.

Väännän rautalangasta: kun sodassa tappiolla oleva osapuoli esittää sotatoimien lopettamiselle vaatimuksia, jotta sen rökittämisestä - ja siitä väistämättä seuraavista palestiinalaissiviilien kärsimyksistä - luovuttaisiin, ei kyse ole muusta kuin julmasta ja raa´asta valtapolitiikasta. Ja sen myötä miljoonaomaisuuksista nauttivien palestiinalaisjohtajien oman aseman pönkittämisestä. 

Itselleni Gazan sodassa hämmästyttävintä onkin ollut maailman johtajien kyvyttömyys nähdä sen todellisia syitä ja tarkoitusperiä. Siis sitä, että palestiinalaisten taloudellinen tilanne koheni vuosikausia kestäneen rauhantilan aikana nopeasti, minkä seurauksena radikaalin Hamasin suosion on täytynyt kääntyä laskuun. Ja samalla riski sen johtajien pankkitileille virtaavan rahavirran loppumisesta on kasvanut päivä päivältä.

Niinpä Gazan alueen positiivinen kehitys täytyi saada pysäytetyksi, joten avuksi otettiin keinoista vanhin eli väkivalta. Se kohdistettiin Israelin puolelle mahdollisimman raakana ja verisenä, jotta vastaisku olisi varmasti äärimmäisen kova ja aiheuttaisi arabien ja muslimien parissa etnis-uskonnollisia patrioottisia tunteita. 

Näin myös tapahtui ja Israel astui Hamasin johtajien virittämään ansaan, jota se ei voinut välttää oikeastaan millään tavalla. Ja palestiinalaisjohtajien asia sai maailmanlaajuista tukea - eikä vain arabien ja muslimien parissa, vaan myös muissa kehitysmaissa ja länsimaiden arvoliberaalin vasemmiston joukossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki
Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä
Pyhän maan joululahja

Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan

Suomessa on monenlaisia maahanmuuttajia. Siis esimerkiksi etnisesti suomalaisten puolisoita, todellista hätää ja vainoa pakenevia, elintasopakolaisia sekä työtä kaipaavia. Näistä viimeksi mainitutkin voidaan jakaa monella tavalla - tyypillisesti käytetyn jaon mukaan sellaisiin, jotka saapuvat maahamme tekemään yksinkertaisia asioita sekä sellaisiin, joilla on korkeaa osaamista. Näistä kaikista ryhmistä lähinnä viimeksi mainitut ovat yhteiskunnan kannalta niin sanottuja nettomaksajia ja siksi yleisesti maahamme haluttuja tulijoita.

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi eilen sosiaalisessa mediassa, että hallitus on päättänyt muuttaa tavoitteitaan viimeksi mainittujen eli maahamme kaivattujen pitkälle koulutettujen henkilöiden osalta. Hänen mukaansa: "erityisasiantuntijoiden osalta 3 kk:n säännön nostaminen 6 kk:een on osa kokonaisuutta, johon sisältyy myös ns. kaistanvaihdon ja kansalaisuuslain osalta kiristyksiä. Kaistanvaihdon kielto ulotetaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden osalta myös opiskelijalupiin."

Kaistanvaihto tarkoittaa sitä, että henkilö saapuisi Suomeen hakemaan esimerkiksi turvapaikkaa, mutta muuttaisikin perusteeksi kielteisen päätöksen saatuaan työperäisen maahanmuuton. Hallituksen linjaus johtunee siitä, että monissa tapauksissa on kaistanvaihtajalle järjestetty lyhytaikainen - tai jopa lume-työ - jonka perusteella on haettu maassaolon perusteen vaihtoa, jonka saatuaan henkilö kuitenkin siirtyy työttömien joukkoon nauttimaan sosiaaliturvaeduista.

Valtionvarainministeri jatkoi sosiaalisessa mediassa, että "myös kansalaisuuslain asumisaikavaatimusten poikkeussäännöksiin tehdään lisäkiristyksiä. Valitettavasti maahan ei juuri tule niitä huippuosaajia vaan yhä enemmän kehitysmaalaisia matalapalkka-aloille, oppilaitoksiin ja löperön perheenyhdistämisen kautta."

Kansalaisuuslain muutos on nähtävä yhdessä Purran ensimmäisen viestin sen kohdan kanssa, jossa puhutaan kolmen kuukauden säännön muuttamisesta kuuden kuukauden säännöksi erityisasiantuntijoiden osalta. Näin tarkasteltuna hänen tarkoituksekseen avautuu yksinkertaisesti sen seikan korjaaminen, että korkeasti koulutettujen henkilöiden rekrytointiprosessi kestää yleensä pidempään kuin ns. duunareiden. Ja siksi nyt tehtävän muutoksen kautta heille annetaan enemmän aikaa löytää uusi työpaikka silloin, kun edellinen työsuhde syystä tai toisesta päättyy. 

Kun tämä yhdistetään aiempaa pidempään vaatimukseen Suomessa elämisestä, saadaan maahanmuuttajataustaisille erityisosaajille tarjottua vakaampi näkymä työuran rakentamiselle, mutta samalla vähennettyä yhteiskunnan taakaksi suurella todennäköisyydellä päätyvän väestöaineksen pysyväksi jäävää asettumista Suomeen.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, etteivät nyt tekeillä olevat muutokset ole riittäviä siihen, että saisimme toivottua pitkälle koulutettua ja osaavaa työvoimaa maahamme. Sen lisäksi tarvitaan myös esimerkiksi taloudellisia kannustimia - eli käteen jäävän palkkatason tulee olla houkutteleva. 

Eli sekä yritysten maksamien palkkojen että verotuksen tason tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Näistä jälkimmäiseen on hallitusohjelman mukaan tulossa parannuksia, mutta riittävän palkkatason saavuttaminen jää yritystemme tehtäväksi.

Kaiken kaikkiaan näen, että valtiovarainministerin eli hallituksen linjaukset ovat oikeansuuntaisia ja sellaisena kannatettavia. Ja samalla osoittavat, etteivät lakkoaallollaan maan tulevaisuutta horjuttavien ammattiyhdistysjohtajien väitteet hallituksen haluttomuudesta tehdä ohjelmaansa perusteltuja muutoksia pidä paikkaansa. 

Tosiasiassahan ay-liike itse on itse ollut kyvytön tekemään ehdotuksia, jotka johtaisivat rakentavaan keskusteluun. Sellaisen sijaan se on onnistunut tähän mennessä agitoimaan ainoastaan kaikkiin hallituksen työelämän uudistuksiin kohdistuvan neliraajajarrutuksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana

Sosiaalisessa mediassa on käyty kummallista keskustelua, jossa tiedeyhteisön ulkopuolinen henkilö on kaivanut esille julkisten tietojen perusteella turhanaikaisilta vaikuttavia Suomen Akatemian rahoittamia tutkimushankkeita. Siis sellaisia kuin "julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa", "afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa" tai "diagnoosina arkistokuume: historioitsijat, arkistot ja muuttuva keskiluokkainen kulttuuri n. 1840-1914". 

En ole huomannut kyseisten tutkimusten tekijöiden lähteneen puolustamaan hankkeitaan, mutta heidän rahoittajansa on näin tehnyt julkaisemalla tiedotteen otsikolla "Suomen Akatemia tuomitsee virkamiehiin ja tutkijoihin kohdistuvan häirinnän". Siinä toisaalta tuomitaan nyt sosiaalisessa mediassa käynnissä oleva keskustelu ja avataan rahoituspäätöksiin johtavaa prosessia, mutta todetaan myös, että "tutkimuksesta ja sen rahoituksesta on voitava jatkossakin kertoa avoimesti. Tutkimusaiheista ja -näkökulmista keskustelu on osa yhteiskunnallista keskustelua, mutta sitä on käytävä asiapohjaisesti ja muita osapuolia arvostaen".

On totta, että sosiaalisen median keskustelu on ainakin osittain sisältänyt ruokotonta kieltä, jonka kaltainen ei kuulu sivistyneeseen keskusteluun. Tässä suhteessa tässä puheena oleva viestintä ei kuitenkaan poikkea muusta sosiaalisen median keskustelusta, jossa epäasialliset kommentit ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. 

Toisaalta keskustelussa pääosaan noussut henkilö - Mika Merano - on pyytänyt, että koko päätöksentekoprosessi dokumentaatioineen tehtäisiin julkiseksi, että julkisessa hankekuvauksessa kerrottaisiin selkeästi, mitä hyötyä hanke voi tuottaa, että kaikki hankkeen tuottamat artikkelit julkisesti listattaisiin rahoituspäätöksen yhteyteen sitä mukaa kun hanke niitä tuottaa ja hankkeen lopuksi tehtäisiin vaikuttavuusanalyysi ja yhteenveto siitä, mitä ollaan saatu aikaan. 

Nämä eivät ole kohtuuttomia pyyntöjä, sillä rahoitusta saaneet tutkijat toimittavat muutenkin Akatemialle lähes kaikki pyydetyt asiat. Siten kutakuinkin ainoa asia, joka Akatemian tulisi tehdä, olisi niiden saattaminen kaiken kansan nähtäväksi - tai kertoa miksei sellainen tule kyseeseen.

Tässä yhteydessä on myös muistettava, että Suomen Akatemialla on kahdenlaista rahoitusta. Se on perinteisesti rahoittanut perustutkimusta, jonka tärkein ja käytännössä ainoa tavoite on tieteellisen tiedon lisääminen. Vaikka tämä voi maallikon silmin kuulostaa rahan haaskaukselta, on juuri perustutkimus tuottanut ihmiskunnalle sen tärkeimmät edistysaskeleet, joita soveltamalla on luotu nykyinen teknologiaan painottuva hyvinvointiyhteiskunta. 

Ongelmana näissä on kuitenkin se, että kun tutkitaan tuntematonta, ei kukaan pysty etukäteen sanomaan mistä tutkimuksesta löytyy se maailmaa muuttava edistysaskel ja mikä kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Käytännössä tutkimushakemusten arvioinnissa on se vaara, että rahoituspäätös osuu poikkeuksellista tietoa tuottavien tutkimusten sijaan sinänsä hyvin tehtyyn akateemiseen puuhasteluun. 

Mika Meranon sosiaalisessa mediassa esittämät vaatimukset sopivat tähän Suomen Akatemian perinteisen roolin osaan huonosti. Sen sijaan minun nähdäkseni niitä voitaisiin aivan hyvin soveltaa niin ikään Akatemian hallinnoimaan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitukseen. Sen päättämät hankkeen ovat soveltavaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on nimenomaisesti tuottaa käytäntöä hyödyntävää tutkimusta. 

Lopuksi totean keskustelua jonkin aikaa seurattuani, ettei minun olisi tarvinnut kirjoittaa tätä blogimerkintää, vaan sen olisi tuottanut Suomen Akatemia sen sijaan, että se julkaisi nyt nähdyn turhanaikaisen tiedotteensa. Samaan hengenvetoon ilmaisen omana näkemyksenäni, että kaikesta kritiikistä huolimatta juuri Suomen Akatemia on suomalaisen tieteen rahoittajista ylivoimaisesti luotettavin ja tieteen kehitystä parhaiten edistävä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Tieteen kehitys on hidastumassa

Sitä saa mitä tilaa myös Gazassa

Punaisen Ristin johtaja on vaatinut toimenpiteitä inhimillisen kärsimyksen lopettamiseksi Gazassa. Hänen mukaansa on mahdotonta hyväksyä tilannetta, jossa siviileillä ei ole turvapaikkaa pommituksilta. 

Kannanotto liittyi siihen, että Israel on aloittanut maahyökkäyksensä Gazan kaistaleelle tarkoituksenaan äskettäiseen äärimmäiseen terrorismiin syyllistyneiden ja sen jälkeen siviilien selän taakse piiloutuneiden Hamasin terroristien mahdollisimman täydellinen tuhoaminen. Siksi Punaisen ristin johtajan vetoomuksen voi katsoa koskevan ensisijaisesti Hamas-järjestöä ja sen johtoa. 

Epäilen kuitenkin, ettei Hamas muuta taktiikkaansa, vaan evää edelleen siviileiltä turvallisen tilan toimimalla myös jatkossa näiden keskuudessa saadakseen mahdollisimman paljon huomiota ja sympatiaa maailmalta. Ja sitähän se on saanutkin ottaen huomioon, että jopa YK:n pääsihteeri on vaatinut Israelia lopettamaan pitkään valmistellun hyökkäyksensä.

Tähän asiaan liittyen panin tyytyväisenä merkille Suomen pidättäytymisen ottamasta kantaa YK:n tulitaukoa vaatineessa äänestyksessä. Valitettavasti ulkoministeri Elina Valtonen (kok) kuitenkin kertoi, että Suomi olisi äänestänyt lauselman puolesta, mikäli siinä olisi selkeästi tuomittu terroristijärjestö Hamasin isku. 

Tämä olisi ollut paha virhe, sillä tulitauko juuri nyt ei olisi mitään muuta kuin terroristien pussiin pelaamista. He saisivat lisäaikaa hyökkäyksen torjumiseen, entistä parempaan piiloutumiseen siviilien joukkoon, hyökkäyksen alta pakenemiseen tai jopa maailman muiden muslimien kiihottamiseen juutalaisia vastaan. 

Tämän kirjoituksen lopuksi on syytä todeta vielä se, ettei gazalaisten tilannetta ole juurikaan syytä sääliä. Heistä 57 prosenttia suhtautui kesällä positiivisesti Hamasiin eli hyväksyi sen tavan hoitaa heidän asioitaan. 

Eivätkä palestiinalaiset - ainakaan heidän TV-lähetyksissä näytetyistä kommenteistaan päätellen - edelleenkään moiti järjestön Israeliin tekemää laajamittaista terrori-iskua, joka laukaisi nyt käynnissä olevan yhteenoton. Päinvastoin, en ole huomannut yhdenkään haastatellun palestiinalaisen syyttäneen Hamasia ahdingostaan. 

Eivätkä kai palestiinalaisetkaan sentään niin tyhmiä ole, etteivät ymmärtäisi, että - Yölinnun laulun mukaisesti - sitä saa mitä tilaa. Ja juuri siitä he nyt nauttivat riippumatta siitä, mitä YK:n pääsihteeri tai Punaisen Ristin johtaja vaativat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n pääsihteeri valitsi historiallisen alkupisteen
Kuka hyökkäsi sairaalaan?
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille

Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Iltalehti kertoi, että hallitusneuvotteluiden takiaispuolue RKP suostuu tinkimään kehitysavusta vain 100 miljoonaa euroa. Toisin sanoen selvästi vähemmän kuin Sanna Marinin (sd) hallitus tätä kankkulan kaivoon rinnastettavaa menoerää nosti. 

Selvällä suomenkielellä sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että RKP haluaa vähentää mieluummin suomalaisia palvelevia julkisia menoja kuin kehitysmaiden gepardihattujen tilejä lihottavia lahjarahoja. Lisäksi hallitusneuvotteluissa on näkynyt se, kuinka RKP on turvautunut neliraajajarrutukseen maahanmuuttoasioissa. 

Tästä kaikesta en syytä RKP:tä. Se on linjannut nämä asiat selkeästi, eikä sitä voi pakottaa hallitukseen vasten tahtoaan. Eikä RKP:tä toki olisi sinne tarvittukaan, ellei Keskusta olisi pettänyt jälleen kerran suomalaisia. Eli päättänyt poliittisen vihervasemmiston kanssa liittoutumalla tehdä kaikkeansa estääkseen maatamme saamasta järkevää politiikkaa tekevää hallitusta tuleviksi vuosiksi.

Näin RKP:lle syntyi asema, jossa se voi vaatia hallitukseen osallistumisensa ehdoksi muidenkin tavoitteidensa kuin ruotsinkielen aseman turvaamista. Ja sen se todellakin näyttää tekevän.  

Tässä yhteydessä on syytä lopuksi todeta, että tuoreessa Helsingin sanomien gallupissa hallitusneuvottelujen pääpuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat kansalaisilta vahvan tuen pyrkimyksilleen muuttaa suomalaista yhteiskuntaa tosiasioihin perustuvaksi. Siksi olisi sääli, mikäli Keskustan selkärangaton päätös vihervasemmiston kanssa liittoutumisesta johtaisi niiden asettamien tavoitteiden vesittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat