Kotoutumistukea maahanmuuttajille

Yle julkaisi eilen harhaanjohtavasti otsikoidun jutun Suomeen tulleiden maahanmuuttajien kotouttamisesta. Sen mukaan Suomi olisi onnistunut erinomaisesti tänne saapuneiden maahanmuuttajien kotouttamisessa, vaikka artikkelissa puhuttiin tosiasiallisesti vain heidän hyysäämiseensä tehtyjen toimien laajuudesta ja suurista kustannuksista. 

* * *

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on kertonut Uutissuomalaiselle, että maahanmuuttajien sosiaaliturvaan on tulossa muutoksia, joiden tarkoituksena on parantaa heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. Eli saada heidät ja heidän lapsensa työllistymään ja oppimaan suomenkieltä.

Grahn-Laaksosen mukaan hallitus valmistelee kotoutumistukea, jota myönnettäisiin tietyksi ajaksi Suomeen saapuville ulkomaalaisille, jotka eivät työllisty heti. Samalla kotihoidon tuki on tarkoitus rajata vain yli kolme vuotta Suomessa tai muualla EU-alueilla asuneille.

Muutoksen tarkoituksena on kannustaa maahanmuuttajataustaiset lapset osallistumaan mahdollisimman kattavasti varhaiskasvatuksen piiriin oppimaan kieltä ja saamaan hyvät valmiudet koulunkäynnille. Tämä tapahtuisi siten, että aluksi maksettava tuki olisi pieni, mutta voisi nousta, mikäli henkilö olisi ollut riittävän pitkään työssä ja hankkisi riittävän kotimaisen kielen tason. 

Lisäksi Grahn-Laaksonen kertoi, että tähän asti "toimeentulotuella on ollut mahdollista hoitaa 3–7-vuotiaita lapsia kotona ilman velvoitetta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Tämä mahdollisuus poistuu toimeentulotukiuudistuksessa. Sen on tarkoitus parantaa erityisesti maahanmuuttajataustaisten äitien työllistymistä."

Nähtäväksi tietenkin jää, miten nämä muutokset vaikuttavat voimaan tultuaan. Eli johtavatko uudistukset maahanmuuttajien – ja erityisesti heidän lastensa – parempaan valmiuteen osallistua suomalaisen yhteiskunnan ylläpitoon työtä tekemällä ja veroja maksamalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko integroituneet arabit positiivinen asia?
Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Karvaan vaalitappion kärsineen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen kertoi oman näkemyksensä siitä, mitä vihervasemmiston voitosta seuraa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Hänen mukaansa vaalitulos lisää ensinnäkin maahanmuuton ongelmia, koska mm. kotouttamistoimet on siirretty kuntien vastuulle, mikä tarkoittaa vasemmiston toteuttamana lisää hyysäämistä veronmaksajien rahoilla.

Toiseksi tulos johtaa Immosen mukaan siihen, että kunnat ja kaupungit järjestävät lisää julkisia palveluja laittomasti maassa oleville samaan tapaan kuin Helsinki on jo päättänyt tehdä. Tähän kuluvat rahat ovat luonnollisesti pois suomalaisten palveluista.

Kolmanneksi pääsihteeri arveli, että tulossa on lisää yksityisautoilijoiden kurittamista. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että vasemmisto tulee tekemään kaikkensa yksityisautoilun hankaloittamiseksi ja sen kitkemiseksi.

Neljänneksi Immonen maalaili, että tiedossa on lisää kiristyviä ilmastotoimia ja nousevia arjen kustannuksia. Niiden takia rahaa palaa siksi, että kouluihin lisätään ideologisia kasvisruokapäiviä ja kuntiin palkataan ilmastokonsultteja.

Viidenneksi pääsihteeri lisäsi vihervasemmistolaista identiteettipolitiikkan ja wokelluksen lisäämisen. Eli lautapelien kyttäämisen, rasismin näkemisen kaikkialla ja jopa pakollisten antirasismikoulutusten järjestämisen yleistymisen tulevien vuosien aikana.

Hän arveli myös, että veronmaksajien rahoja jaetaan vastuuttomasti toissijaisiin kohteisiin. Ja otti esimerkiksi sen, että Helsinki on jakanut asukkailtaan kerättyä rahaa Gazaan - asia, jota vasemmisto on jo aiemmin yrittänyt muissakin kaupungeissa.

Immosen seitsemäs ennuste oli yleispyöreä kuntien velkaantumisen ja talousahdingon syveneminen. Tämän hän totesi toteutuessaan tarkoittavan vääjäämättä peruspalvelujen heikkenemistä. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, kuinka oikeaan Immmonen osui kommentissaan. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin pidän - ikävä kyllä - todennäköisempänä sitä, että listalta toteutuu useampikin kohta kuin että se jäisi kokonaan toteutumatta. 

Tähän viittasi jo Antti Lindtmanin kommentti pääministeri Petteri Orpolle (kok) siitä, että Suomen taloutta kovalla kädellä kuntoon panevan hallituksen pitäisi muuttaa linjaansa. Eli siirtyä demarityyliseen jakopolitiikkaan, jollaista noudattamalla maan talous saatettiin syöksykierteeseen viimeistään koronapandemiaa seuranneen vuoden aikana. 

Vaikka demarit eivät kykenekään vaikuttamaan hallituksen politiikkaan, se voi noudattaa linjaansa erityisesti verotusoikeuden omaavalla kuntatasolla. Lisäksi sillä - ja muilla oppositiopuolueilla - on aina mahdollisuus ajaa johtamiensa hyvinvointialueiden talous yli budjettinsa, jolloin Petteri Orpon hallituksen on viime kädessä taivuttava niiden pelastamiseen riihikuivalla lisärahalla. 

Laskun tästä maksavat luonnollisesti tavalliset suomalaiset, jotka viime kädessä kuittaavat velat ja niiden korot. Siis juuri ne samat ihmiset - ja heidän jälkeläisensä - jotka ymmärtämättömyydessään nostivat vihervasemmiston ja Keskustan suomalaisen paikallispolitiikan johtoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Viipalointia vai kasvatusta?

Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Olin eilisen kiireisen päivän jälkeen Ylen uutisia Areenasta katsellessani perin hämmästynyt siitä asenteesta, jolla kunnissa on otettu vastaan hallituksen päätös maahanmuuton kustannusten leikkaamisesta valtion budjetissa. Ja samalla tulijoiden kotouttamisvastuun siirtämisestä kunnille. 

Kyse on siitä, että valtion kunnille ja hyvinvointialueille maksamia kotoutumiskorvauksia vähennetään suoraan 58 miljoonalla eurolla ja lisäksi supistetaan myös joitakin muita palveluita, jotka koskevat maahanmuuttajia. Sellainen on esimerkiksi tulkkauskustannukset, joista valtio aikoo säästää hieman yli kolme miljoonaa euroa.

Samalla nykyinen kiintiöpakolaisista kunnille maksettava neljän vuoden korvausaika lyhenee kolmeen ja muista pakolaistaustaisista käytössä oleva kolmen vuoden korvausaika kahteen vuoteen. Toisin sanoen näitä toimintoja on syytä tehostaa nykyisestä. 

Ylen uutisissa Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä kuitenkin valitti, "että me ei pystyttäis niitä velvotteita mitä uusi laki meille asettaa.. ei pystyttäis toteuttamaan sitä sillä tavalla kuin laki vaatii". Tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä kunnilla on verotusoikeus eli tarvittaessa jokainen kunta saa rahaa nostamalla asukkaidensa äyritaakkaa. 

Jos ja kun tilanne kuitenkin on kunnille vaikea, eikä niillä ole halua nostaa kuntaveroa, kannattaisi paikallispoliitikkojen puolueeseen katsomatta ryhtyä vaatimaan kiintiöpakolaisten määrän laskemista sellaiseksi, että heidän kotouttamisestaan selvitään ilman kuntalaisten kukkarolla käymistä. Lisäksi heille ja yhtä lailla omasta tahdostaan maahan saapuville tulisi myös asettaa nykyistä parempia kannusteita kotoutumiselle, kuten esimerkiksi tarjottavien palveluiden - kuten ruuan, asumisen, taskurahan ja vaatteiden - laadun ja määrän porrastaminen edistymisen mukaan.

Jos sitten kävisi niin, että tämä olisi luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille liian vaativaa, kannattaisi kannustaa heitä viestittämään lähtömaihinsa siitä, ettei Suomeen enää kannata tulla. Ja ehdottaa, että he itsekin tekisivät päätöksen kotiin paluusta.

Itse asiassa Suomen ja koko Euroopan Unionin houkuttelevuuden vähentäminen afrikkalaisten parissa olisi - tuoreen Ylen uutisen mukaan - suuri humanitaarinen palvelus kehitysmaiden ihmisille, sillä heitä kuolee kuin kärpäsiä Välimeren lisäksi matkalla Kanarian saarille sekä etenkin Saharan autiomaahan. Lisäksi heitä raiskataan, orjuutetaan ja pidätetään laittomasti viimeksi mainitulla seudulla. 

Suurin tappaja Saharassa on kuitenkin liikenne, sillä ihmisiä - edelleen saman Ylen uutisen mukaan - kuolee suorastaan kuorma-autolasteittain. Ja ovatpa aavikon asukkaat keksineet myös siepata Eurooppaan matkaajia ja vaatia heidän sukulaisiltaan lunnasrahoja vapauttamisen ehdoksi. Viimeksi mainittua tuskin tapahtuisi ilman, että siepattujen sukulaisilta löytyisi myös maksuhalua ja -varoja.

Edelle lyhyesti referoimani uutiset vahvistivat omaa käsitystäni siitä, että EU:ssa tulisi suhtautua kielteisesti koko humanitaariseen maahanmuuttoon. Se on pelkkä taakka vastaanottajille - kuten vaikkapa oululaisen sivistys- ja kulttuurijohtajan lausunto osoitti - sekä on - maan luotettavimman uutiskanavan mukaan - johtanut suunnattomaan inhimilliseen kärsimykseen ja omaperäiseen rikollisuuteen pohjoisessa Afrikassa. 

Lisäksi - kuten olen monissa yhteyksissä todennut - se johtaa rikollisuuteen (esimerkki ja toinen) myös tulijoita vastaanottavissa maissa. Myös Suomessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Huolestuttavaa maahanmuuttokeskustelua

Humanitaarisen maahanmuuton vallankumous

Ukrainalainen nainen muutti Suomeen kaksi vuotta sitten ja - asiasta kertoneen uutisen mukaan - on tehnyt kovasti töitä oppiakseen suomen: hän on osallistunut kielikursseille, käynyt kielikahvilassa ja hankkinut ystäviä, joiden kanssa voi puhua suomea. Nainen puhuu myös hyvää englantia, mutta hän yrittää välttää siihen vaihtamista viimeiseen asti, jotta saisi harjoitusta suomen puhumisessa.

Saman lähteen mukaan "yli 90 prosenttia ukrainalaisista on tyytyväisiä tai jopa erittäin tyytyväisiä elämäänsä Suomessa". Ja minun käsittääkseni myös suomalaiset ovat ottaneet ukrainalaiset vastaan ilman suurempia ongelmia. 

Vaikeuksia on sen sijaan monien sellaisten maahanmuuttajaryhmien kanssa, jotka ovat tulleet Suomeen Lähi-idästä tai Pohjois- ja Itä-Afrikasta eli MENA-maista. Tosin heidänkin osaltaan on tapahtumassa hidasta kehitystä ainakin niiden perheiden osalta, joissa vanhemmat ovat päättäneet häivyttää alkuperämaansa kulttuurin ikävimmät piirteet lapsiltaan. 

Siitä huolimatta Suomessa elävien irakilaistaustaisten ihmisten työllisyysaste on 26 ja somalialaistaustaisillakin vain 36 prosenttia. Mutta vastoin ainakin omaa ennakkoluuloani toisen polven somalialaistaustausten naisten työllisyysaste oli korkeampi kuin miehillä, mikä on katsottava positiiviseksi asiaksi. 

Kysymys kuitenkin kuuluu, että miksi ukrainalaisten ja niin sanottujen MENA-maista humanitaaristen syiden perusteella saapuneiden ihmisten välillä on niin valtava asenteellinen ero. Siinä missä alkujaan lyhyeksi aikaa maahamme aikoneet ukrainalaiset pyrkivät oppimaan maan tavoille ovat MENA-maista koko loppuelämäkseen Suomeen tulleet henkilöt pyrkineet erittäin yleisesti pikemminkin välttämään kuin aktiivisesti harjoittamaan tällaisia toimia. 

Ja sen seurauksena viimeksi mainittujen henkilöiden asema on Suomessa muita ihmisiä heikompi, eikä heistä pidetä myöskään kantaväestön parissa. Vielä oudompaa on, että tämä asia on ollut suomalaispoliitikkojen ja -viranomaisten tiedossa jo vuosikymmeniä, eikä sille ole tehty juuri mitään. 

Tarkoitan tällä sitä, että yhteiskunta on tulijoiden aktivoinnin sijaan tarjonnut maahanmuuttajille heitä passivoivia palveluja kuten tulkkeja eikä edes sosiaaliturvan tai kansalaisuuden saamiseksi ole vaadittu juuri mitään. 

Onneksi tähän on nyt kuitenkin tulossa muutos, sillä Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa on seuraavat kohdat, jotka onnistuessaan voisivat johtaa jopa jonkinlaiseen humanitaarisen maahanmuuton vallankumoukseen.

1. Toteutetaan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen korvaaminen maahanmuuttajille kotoutumistuella, johon sisällytetään kannustin ja velvoite kotoutumiseen.
2. Edistetään kotoutumispalveluihin kuuluvan kielikoulutuksen saatavuutta joustavasti myös työpaikoilla.
3. Nostetaan maahanmuuttajataustaisten lasten osallistumisastetta varhaiskasvatukseen, sillä se tukee koko perheen kotoutumista ja kielenoppimista. Huolehditaan, että toimeentulotukea saavien alle kouluikäisten lasten vanhemmat ohjataan työmarkkinoille.
4. Tehostetaan toimeentulotuen ja työmarkkinatuen alentamisen käyttöä sanktiona, jos maahanmuuttaja ei noudata kotoutumissuunnitelmaansa, osallistu kielikoulutukseen tai suorita päättötestausta määräajassa hyväksytysti.
5. Tehostetaan Kelan myöntämien tukien osalta tietojenvaihtoa väärinkäytösten estämiseksi. Vahvistetaan Kelan suorittamaa valvontaa väärinkäytösten paljastamiseksi.
6. Varmistetaan, että työnhakua ja työn vastaanottamista koskevat velvoitteet astuvat voimaan heti oleskeluluvan saamisen jälkeen, eivätkä ne katkea kotoutumisjaksolla tarjottavien palveluiden ajaksi.
7. Varmistetaan, että kotoutuminen on mahdollista molemmilla kotimaisilla kielillä. Tavoitteena on, että noin 5–10 prosenttia kotoutuu ruotsin kielellä. Viranomaisten tulee selkeämmin tiedottaa mahdollisuudesta kotoutua myös ruotsiksi. Maahanmuuttajien tulee saada valita, millä kielellä kotoutuu. 
8. Tehostetaan kiintiöpakolaisten kuntapaikkojen etsimistä myös ruotsinkielisistä kunnista.
9. Selvitetään pitkäaikaisen tulkkauspalveluoikeuden rajaaminen kolmeen vuoteen muuten kuin erityistapauksissa, kuten vammaisten henkilöiden osalta.
10. Lyhennetään kotoutumisen edistämisestä kunnalle ja hyvinvointialueelle maksettavan korvauksen maksuaikaa kolmesta vuodesta kahteen vuoteen ja neljästä vuodesta kolmeen vuoteen.
11. Perutaan uuden kotoutumislain myötä kunnille lisättäviä tehtäviä, kuten kaupassa käymisen avustamisen.
12. Selvitetään lain muuttaminen niin, että kotoutumisen suunnitelmia tehdään vain yksi. Esimerkiksi erillisestä alkukartoituksesta luovutaan.
13. Toteutetaan kotoutumispalvelujen uudistus, jossa järjestelmää tehostetaan ja rahoitus kootaan yhteen kanavaan.
14. Lyhennetään kotoutumistuen kestoa. Muutetaan kotoutumiskoulutuksen järjestäjälle myönnettävä rahoitus osin tulosperusteiseksi.
15. Laaditaan perusopetuksen valmistavalle opetukselle selkeät tavoitteet ja testaus, jonka läpäisy on edellytys yleisopetukseen siirtymiselle. Laajennetaan valmistavan opetuksen rahoitus enintään kaksivuotiseksi.
16. Toteutetaan Norjan mallin käyttöönotto siten, että oikeus kotihoidontukeen alkaa usean vuoden asumisajan jälkeen.
17. Lasketaan kotoutumislain mukainen aikuistumisen tuen saamisen ikäraja samalle tasolle kuin se on lastensuojelun jälkihuollossa.
18. Kotoutumisen mittareina seurataan työllistymistä, koulutustasoa ja sosiaalitukien käyttöä.
19. Tunnistetaan ja tunnustetaan kolmannen sektorin keskeinen rooli kotoutumistoimien monipuolisessa kokonaisuudessa.

Toivoa sopii, että ohjelma saadaan käynnissä olevan hallituskauden aikana toteutetuksi kokonaan. Ja että sen seurauksena myös MENA-maista tulleiden humanitaaristen pakolaisten kotoutuminen paranee nykyisestä. Ja ehkäpä myös heidän arvostuksensa suomalaisen yhteiskunnan jäseninä nousee. 

Jos näin käy, on todennäköistä - tai ainakin toivottavaa - että myös heidän aiheuttamansa taakka yhteiskunnalle pienenee ja myös tämän ihmisryhmän aiheuttama rikollisuus laskee. Ellei aivan ukrainalaisten tasolle, niin ainakin jonkin verran nykyisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat kuin väkivaltainen avioliitto
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Kansalliskielet ja Suomen itsenäisyyden ensimmäinen itu

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Aloitan tämän kirjoitukseni tuoreella tutkimuksella, jonka mukaan 86 prosenttia meistä pitää suomen tai ruotsin kielen osaamista oleellinen osana suomalaisuutta. Lisäksi 85 prosentin mielestä on tärkeää, että kaikki suomalaiset ja Suomessa pysyvästi asuvat osaavat kansalliskieliämme. Kun näitä tuloksia vertaa vuonna 2017 tehtyyn kyselyyn, havaitaan, että kotimaisten kielten arvostus on lisääntynyt peräti 18 prosenttiyksiköllä suomalaisten keskuudessa.  

Lisäksi 78 % vastaajista piti suomen tai ruotsin kielen osaamista hyvin tai melko tärkeänä suomalaisuuden kriteerinä. Tämä osuus ihmisistä katsoi myös, ettei ketään voi pitää suomalaisena, ellei tämä osaa kotimaisia kieliä. Näin ajattelevien osuus oli lisääntynyt vuodesta 2017 noin kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Suomalaisista 70 prosenttia katsoi, ettei Suomesta saa luoda sellaista kuvaa, että täällä pärjäisi pelkällä englannin kielellä. Ja 76 prosenttia katsoi, että yliopistoissa ja korkeakouluissa kansalliskielten tulee olla ensisijaisia opetuskieliä. Reunahuomautuksena todettakoon, että olen itse viime vuosina antanut yliopistossa opetusta lähinnä englannin kielellä.

Peräti 85 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että kaikenlaiset palveluiden on oltava maassamme saatavilla kansalliskielillä. Siitä huolimatta vain 43 prosenttia kaipasi kansalliskielten tueksi tiukempaa lainsäädäntöä - toki suuren asiaan kantaa ottamattoman vastaajaryhmän takia lakien tiukennukseen negatiivisesti suhtautuvien osuus oli vieläkin pienempi. 

Kyselyssä selvitettiin myös, että kotoutuvatko maahanmuuttajat nopeammin, jos he oppivat mahdollisimman nopeasti suomen tai ruotsin kielen. Tämän luulisi tietenkin olevan itsestäänselvyys, mutta siitä huolimatta näin ajatteli vain 91 prosenttia suomalaisista.

Lisäksi 71 prosenttia katsoi, että maahanmuuttajapalveluiden tarjoaminen englanniksi hidastaa merkittävästi kotoutumista. Kansalliskielten vaatimista maahanmuuttajilta piti syrjintänä vain yhdeksän prosenttia vastaajista, kun taas 87 prosenttia piti vaatimusta hyväksyttävänä. 

Kyselyn vastaajista peräti 82 prosenttia katsoi myös, että palvelujen tarjoaminen pelkästään englannin kielellä on syrjivää. Lisäksi 67 prosenttia heistä katsoi, että suomalaisten tulee puhua maahan muuttaneille ensisijaisesti suomea tai ruotsia.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että me koemme omat kansalliskielemme erittäin tärkeiksi. Ja siten suorastaan oleelliseksi osaksi omaa identiteettiämme ja suomalaista yhteiskuntaa. Siksi oli mielenkiintoista tarkastella vielä tarkemmin sitä, kuinka ihmisten puoluekanta vaikuttaa heidän näkemykseensä kansalliskielten merkityksestä. 

Siinä suhteessa yllätyin todella positiivisesti, sillä eri puolueita kannattavien ihmisten näkemykset olivat hyvin samansuuntaisia lähes kaikkiin edellä käsiteltyihin aiheisiin. Oleellisia eroja - puolueen kannattajien enemmistö oli toista mieltä kuin koko kansan enemmistö - nähtiin vain vihreiden kannattajilla. Ja hekin haluaisivat vain luoda Suomesta sellaisen kuvan, että täällä voi elää englanniksi eivätkä kannattaneet pelkästään kansalliskielien puhumista maahanmuuttajille. 

* * *

Koska itsenäisyyspäivänä on tapana muistella myös sotia - yleensä talvi- ja jatkosotaa - päätin minäkin tehdä samoin tässä itsenäisyyspäivän blogissani. En kuitenkaan ajatellut pitäytyä itsenäisyytemme aikaisissa sodissa, vaan tuoda niiden kontrastiksi esille sen, minkälaista olivat sotiminen ja sen seuraukset silloin, kun yhteiskuntamme turvallisuudesta vastasi emämaa.

Palataan siis 281 vuoden taakse tutustumaan ehkä  heikoimmin tunnettuun Suomessa uudella ajalla käydyn sotaan eli pikkuvihaan johtaneeseen ruotsalaisten sotaretken, josta historiantutkija Teemu Keskisarja (ps) on julkaissut tuoreen teoksen nimellä "Hattujen sota". Siinä kuvataan tragikoomisella tavalla sitä, kuinka Ruotsin armeija luovutti asemansa lähes taistelutta kerta toisensa jälkeen viholliselle. 

Karoliinien hyökkäysarmeijaa johti ylipäällikkö, kreivi Charles Emil Lewenhaupt, joka sotatoimiensa epäonnistumisen seurauksena sekä teloitettiin että hankki paikan historian lehdille Ruotsin kaikkien aikojen huonoimpana sotapäällikkönä. Molemmat seuraukset olivat kieltämättä ansaittuja jo siksikin, että hinnan hänen kyvyttömyydestään maksoivat tavalliset kaakkoissuomalaiset sotaan liittyneessä pikkuvihassa.

Hinta oli äärimmäisen kova, sillä Kuninkaantien varrella sijainneista Kaakkois-Suomen taloista hävitettiin peräti kolme neljännestä. Näillä alueilla itse sotatoimien, joukkojen mukana kulkeutuneiden tautien ja armeijoiden ylläpidosta johtuneen ruuanpuutteen aiheuttama tuho oli jopa pahempi kuin isovihan aikana. 

Kymenlaakso menetti muutaman kuukauden aikana noin viidenneksen väestöstään, kun taas Säkkijärvi, Vehkalahti, Virolahti ja Kymi menettivät joka neljännen asukkaansa. Kuolleisuutta voi halutessaan verrata vaikkapa Gazan kaistalla tähän mennessä kuolleiksi väitettyjen noin 16 000 ihmisen 0,97 prosentin osuuteen koko alueen väestöstä. 

Ehkäpä oli suomalaisten onni, ettei Ruotsin armeija vetäytynyt Helsinkiä lännemmäksi, vaan antautui viholliselle jo nykyisessä pääkaupungissamme. Näin maan tiheimmin asutut ja taloudellisesti vauraimmat Lounais-Suomi ja Pohjanmaa säästyivät tuhoilta. Maan kaakkoisraja kuitenkin siirtyi Kymijoelle yli puolen vuosisadan ajaksi, kunnes tsaari Aleksanteri I liitti sen valloittamaansa muuhun Suomeen vuonna 1812. 

Arvoisa lukijani saattaa nyt kysyä sitä, miksi ihmeessä otin kirjoittaakseni tästä surkeasta sodasta juuri itsenäisyyspäivänä. Eihän siihen liittynyt juuri minkäänlaisia urotekoja saati sankarillisia ihmeitä. 

Oli minulla kuitenkin oikein hyvä syy. Hattujen sodan aikana kävi nimittäin niin, että mahdollisesti suomalaisten myssyjen pyynnöstä Venäjän keisarinna Elisabet antoi maaliskuussa 1742 manifestin, jossa luvattiin Venäjän tuki Suomelle, mikäli se hankkiutuisi itsenäiseksi. 

Manifestissa oli ajateltu jo tulevaa kuningastakin, sillä valtionpäämieheksi eli Suomen kuninkaaksi ehdotettiin saksalaista Holstein-Gottorpin herttuaa Karl Peter Ulrichia. Tämä ei kuitenkaan päätynyt syrjäisen Suomen hallitsijaksi, vaan nousi myöhemmin paljon suuremmaksi viskaaliksi, nimittäin Venäjän keisari Pietari III:ksi, joka tuli ensin hulluksi ja sittemmin tapetuksi. 

Kuten hyvin tiedämme, keisarinna Elisabetin itsenäisyyshanke jäi toteutumatta. Se lienee kuitenkin ollut ensimmäinen kerta, kun ajatus Suomen itsenäistymisestä nousi laajemmin esiin - siis jonkinlainen itsenäisyytemme itu. 

Siksi sitä kannattaa muistella - ellei muuten niin juuri nyt - koska kypsyttyään maailmanhistorian mittakaavassa silmänräpäystäkin lyhyemmän 175 vuoden ajan, tuli itsenäisestä Suomesta todellisuutta, jota voimme juhlia tänä päivänä niin suomen kuin ruotsinkin kielellä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouden tila ja itsenäisyys
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?

Suomesta lähti aikanaan muslimiväestön kokoon nähden eniten taistelijoita ISIS:in riveihin. Myöhemmin heidän sotaretkensä päättyi ja lähes kaikki eläväksi jääneet palasivat Suomeen joko omin avuin tai presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) junailemana. Siitä huolimatta ISIS:in joukoissa olleista ei ainoatakaan ole tuomittu osallistumisesta Syyriassa ja Irakissa tapahtuneisiin hirmutekoihin.

Tämä asia tuli mieleeni jälleen, kun luin Verkkouutisista, että saksalainen oikeus on päättänyt korottaa yhden oman ISIS-terroristinsa saamaa tuomiota kymmenestä neljääntoista vuoteen. Lisäksi - jutun mukaan - "Saksassa on tuomittu 19 palannutta ISIS-naista kuulumisesta terroristijärjestöön".

Toki Suomessakin on vuonna 2021 kriminalisoitu terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, mutta lakia ei ole sovellettu täältä ISIS:in riveihin lähteneisiin ja siellä hirmutekoja tehneisiin tai niitä tukeneisiin. Siksi herää kysymys, että lieneekö heidän toimiaan edes tutkittu kunnolla?

Syytä kuitenkin olisi, sillä Verkkouutisten jutussa mainittiin siinä käytetyn asiantuntijan suulla, että "osan heistä tiedetään jatkaneen islamistista toimintaa Suomessa". Suomalaisena veronmaksajana on tässä tilanteessa pakko kysyä, että miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista? Ja onko näiden islamistien touhuihin puututtu edes sen jälkeen, kun siitä on saatu tieto? Ja tehty tarvittavat toimenpiteet heidän puuhastelujensa lopettamiseksi?

Tämä kaikki kietoutuu tietenkin myös laajemmin suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tähän mennessähän muslimien kohdalla on korostettu niin sanottuja ihmisoikeuksia sekä omien perinteiden ja kulttuurin säilyttämistä. 

Ja samalla luotu sitä kautta pohjaa yhteiskunnalliselle polarisoitumiselle viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Eikä tarvinne olla mikään einstein ymmärtääkseen, että tämän seurauksena terrorismin riski väkisinkin kasvaa purkautuakseen ennemmin tai myöhemmin katkerien ajatusten sijasta rikollisuutena. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään sellaisia ryöstöjä, koulukiusaamista tai nöyryyttäviä pahoinpitelyitä, joita on viime aikoina esitelty yhä tiheämpään tahtiin sosiaalisessa mediassa, vaan todellista terrorismia. 

   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaiskaksikon koppikorvauksesta
Tuleeko maailmasta parempi paikka?
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä

Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta

Vantaan Länsimäessä nähtiin viikonlopun aikana vakava väkivallanteko bussikuskia kohtaan. Välittömänä syynä siihen oli tummaihoisen nuorisojoukon käytöksestä huomauttaminen - ja perimmäisenä aiheuttajana suomalainen maahanmuutto- ja kotoutuspolitiikka.

Pahoinpidellyksi ja ryöstetyiksi joutuivat myös tilanteeseen puuttuneet kaksi henkilöä. Toisin sanoen meno oli kuin Afrikan sarvessa tai Ruotsissa.

Toivoa tietenkin sopii, että pahoinpitelyyn syyllistyneet saadaan kiinni ja oikeuteen. Mutta vaikka näin kävisikin, tulevat tällaiset teot jatkumaan ja julkisen liikenteen työntekijät varomaan entistä enemmän puuttumista tummaihoisen nuorison sikailuun liikennevälineissään. 

Toivoa sopisi tietenkin myös, että suomalaispoliitikot ymmärtäisivät ryhtyä tarvittavaan päätöksentekoon, ettei näin kävisi. Ja että tämän tajuaisivat etenkin sellaiset kansanedustajat ja tulevat ministerit, jotka eivät ole vielä oivaltaneet, että maahanmuuttajaryhmissä on eroja. Ja ettei edes tummaihoisten maahanmuuttajien tai heidän jälkeläistensä ihmisoikeuksiin kuulu bussinkuljettajan viiltely veitsellä.

* * *

Yksi suomalaisen maahanmuuttopolitiikan vastuuttomimmista toimijoista on ollut Vihreä puolue, joka sai uuden puheenjohtajan, kun Sofia Virta korvasi äärivasemmistolaisen edeltäjänsä Maria Ohisalon.

Virran talouspoliittinen linja näyttäisi olevan Ohisaloa terveemmällä pohjalla, mutta maahanmuuttopoliittisesti nämä kaksi naista eivät näyttäisi juurikaan eroavan. Vaalikonevastauksissaan tuore puheenjohtaja on nimittäin kannattanut löperöä humanitaarisen maahanmuuton politiikkaa, koska "Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimukseen ja hädänalaisten ihmisten auttamiseen eikä Suomen nykyinenkään pakolaiskiintiö ole kovin suuri. Mielestäni on selvää, että Suomen tulee auttaa hädässä olevia ihmisiä. Samaan aikaan on varmistettava, että kotoutumiseen turvataan riittävät resurssit mikä on kaikkien etu."

Näin ollen on selvää, etteivät Vihreät tule jatkossakaan toimimaan järkevän maahanmuuttopolitiikan puolesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Eikä Sofia Virta hätkähdä vantaalaista bussinkuljettajan puukotusta, vaan tulee korkeintaan ehdottamaan entistä runsaampaa rahavirtaa maahanmuuttajien kotouttamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
He aiheuttavat tavallisille suomalaislapsille ja -nuorille suunnatonta kärsimystä

Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Moni tähän blogiin satunnaisesti tutustuva henkilö saattaa pitää minua maahanmuuttajavastaisena. Sitä en kuitenkaan ole, kuten tämäkin kirjoitus tulee osoittamaan. Tästä asiasta kertovat minulle itselleni ne monet ulkomailta tulleet eri vaiheiden opiskelijat ja harjoittelijat - ammattiopistolaisista tutkijatohtoreihin - joita olen urani aikana ohjannut. 

Eivätkä nämä ohjattavat suinkaan rajoitu länsimaisiin tai itäaasialaisiin, vaan joukossa on niin eteläaasialaisia ja afrikkalaisia kuin muslimejakin. Enkä usko yhdenkään heistä ajattelevan minua jonain rasistipiruna. Päinvastoin - minua on esimerkiksi oikein erikseen kiittänyt eräs Afrikan sarvesta peräisin ollut opinnäytetekijä, joka pääsi opiskelujensa jälkeen koulutustaan vastaaviin töihin yksityiselle sektorille. 

* * *

Tämän itsearvioinnin jälkeen menen itse sunnuntai-aamun asiaan. 

Yle nimittäin julkaisi varsin valaisevan kirjoituksen ranskalaisesta maahanmuuttajaperheestä, joka saapui Suomeen rakentamaan ydinvoimalaa. Perheellä on tytär, jota monet muut ranskalaiset pitävät nykyään jopa "liian suomalaisena". Siksi tämän Ylen artikkelin pitäisi kuulua jokaisen tulevan hallituksemme ministerin lukemistoon, ennen kuin he ryhtyvät työhönsä, jonka agendaan kuuluvat myös talous- ja maahanmuuttoasiat. 

Ylen jutun keskiössä olleen perheen lapset menivät Arevan ylläpitämän ranskalaisen opinahjon sijaan tavalliseen suomalaiseen päiväkotiin ja kouluun. Se ei käynyt ongelmitta, mutta joka tapauksessa lapset oppivat sitä kautta suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin - ja sopeutuivat maahamme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Niinpä perhe tykästyi Suomeen ja päätti jäädä tänne asumaan.

Toisin kävin niille ranskalaislapsille, jotka kävivät Arevan koulua. He ovat kokeneet elämänsä maassamme epämieluisaksi, ja kaipaavat kotimaataan - sikäli kun eivät ole sinne jo palanneet.

Se oppi, joka maamme tulevan hallituksen ministereiden tulisi tästä omaksua on, ettei erityispalveluiden tarjoaminen maahanmuuttajille ole tehokas keino tuottaa perheistä ja heidän jälkeläisistään maatamme rakastavia ja sille lisäarvoa tuovia kansalaisia, vaan siihen johtaa ainoastaan heidän kohtelemisensa samalla tavalla kuin suomalaisia. 

Ja siksi kuuden miljardin taloudellisen sopeuttamisen voi aloittaa karsimalla pois suurimman osan niistä erityispalveluista, joita suomalaiset tarjoavat tänne saapuville maahanmuuttajille. Ja järjestämällä pysyvän kotiinpaluun niille, joita Suomeen sopeutuminen ei kiinnosta.

 * * *

Ylen artikkelissa haastateltu lasten isä kertoi myös tietävänsä, miksi Olkiluodon ydinvoimala viivästyi niin paljon. Se johtui osin siitä, että kyseessä oli uudenlainen laitos erityisesti sitä myyvälle yhtiölle eli Arevalle, eikä uuden tekeminen ole koskaan helppoa - ei ainakaan kun kyseessä on jättimäinen ydinvoimala. 

Tämä ei kuitenkaan ollut pääsyy, vaan rankalaisinsinöörin mukaan viivästyminen johtui ennen muuta siitä, ettei yrityksen kansainvälisesti rekrytoitu työntekijäjoukko ollut työhönsä sitoutunutta väkeä. Hän kuvasi tätä ihmisjoukkoa sanomalla, että "ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas."

Rankalaisinsinööri hakeutuikin Arevan jälkeen suomalaisen Teollisuuden voiman palvelukseen ja oli tyytyväinen. Näin siksi, että "TVO:lla kaikki on yhtä tarkkaa ja kurinalaista" kuin ydinsukellusveneessä, jossa kenelläkään ei ole varaa tehdä ainuttakaan virhettä. 

Se oppi, joka tulevien ministereidemme tulisi tästä omaksua on, ettei hyvää työvoimaa saa rekrytoimalla ympäri maailmaan rahalla saatavissa olevia suhareita, vaan etsimällä käsiinsä itseään ja työtänsä kunnioittavia työntekijöitä. Tämä oppihan tarjottiin aikanaan myös eräälle Nokia-nimiselle kännykkäfirmalle - valitettavasti vain niin sanotulla yritys- ja erehdysmenetelmällä, joka maksoi sille alallaan maailman johtavan toimijan aseman. 

* * *

Lopuksi tahdon sanoa, että tulevan hallituksen tulisi itse toimia yhtä vastuullisesti toimissaan kuin tässä puheena ollut Arevan ja TVO:n ranskalaisinsinööri. Ja perustaa oma hallitusohjelmansa ja sen toteuttaminen käytössä olevaan tieteelliseen ja kokemusperäiseen tietoon. Tämä - tai oikeammin Ylen - kirjoitus tarjoaa siihen yhden erittäin käyttökelpoisen osan. 

Toivottavasti hallitusneuvotteluissa löydetään myös muita yhtä käyttökelpoisia osia, joilla Suomen talouselämä saadaan nousuun ja julkisen sektorin velkaantuminen laskuun. Ja samalla myös ympäristön tila ja yhteiskunnan turvallisuusasiat aiempaa paremmalle tolalle. 

Tehtävä ei ole lainkaan mahdoton, mikäli hallituksella ja eduskunnalla on halu hoitaa se vastuullisesti ilman edeltäjänsä tapaista omien fanaattisten poliittisten intohimojen luomaa taakkaa - tämä siis riippumatta näiden intohimojen poliittisesta väristä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia
Kouluvalintojen syistä
Voisikohan olla...

Nuorisorikollisuus on hurjassa kasvussa

Nuorisorikollisuudessa nähtiin eilen päättyneenä vuonna valtava piikki. Asiasta kertoneen uutisen mukaan Helsingin poliisissa yli marraskuun loppuun mennessä kirjattu 200 sellaista ryöstörikosta, joissa alaikäinen tekijä tai tekijät olivat tiedossa. Määrä on suurempi kuin kertaakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ja siinä on kasvua edellisvuoteen peräti 155 prosenttia.

Myös Uudellamaalla tilastot kertovat samaa tarinaa, joten ei ihme, että edelle linkitetyssä artikkelissa haastateltu rikoskomisario näki viime vuoden rikollisuudessa aikamoisen piikin. Tosin hän pani ainakin osan siitä vuosittaisen vaihtelun piikkiin ja povasi siitä syystä kuluvalle vuodelle toiveikkaasti, että "ryöstörikokset tulevat ensi vuonna laskemaan". 

Pidemmällä aikavälillä poliisi oli sikäli pessimistinen, ettei hän usko nuorisorikollisuustrendin muuttuvan. Sen taittaminen vaatisi hänen mukaansa toimia muualla yhteiskunnassa - erityisesti sosiaalitoimessa. 

Myös nuorison tekemä väkivaltarikollisuus on ainakin tilastojen mukaan lisääntynyt ja raaistunut Helsingissä ja Uudellamaalla.  Näin on käynyt erityisesti rikosoikeudellisesti alaikäisten parissa.

Siitä huolimatta toinen juttuun haastateltu komisario ei nähnyt ratkaisuksi Perussuomalaisten ehdottamaa rikosvastuun alaikärajan laskemista. Tämä johtui siitä, että hänen mukaansa rikosvastuuikään tultaessa vain rikoksista ilmoittaminen vanhemmille taikka poliisille vähenee - ei itse rikosten tekeminen.

* * *

Poliisin mukaan nuorisorikollisuuden kasvu liittyy ns. katujengi-ilmiöön. Siis siihen rikollisuuden lajiin, jossa tekijät ovat nuoria ja pääsääntöisesti maahanmuuttajataustaisia. 

Mielenkiintoista ja samalla äärimmäisen huolestuttavaa on se, että näihin jengeihin liittyvissä takavarikoissa on löydetty ampuma-aseita ja jopa konetuliaseita. Toistaiseksi jengiläisten määrä ei ole määrättömän suuri, vaan esimerkiksi Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella asuu poliisin mukaan vain "ainakin parikymmentä katujengeihin kytköksissä olevaa nuorta". 

Lienee kuitenkin selvää, ettei jengiläisten määrä tule putoamaan mihinkään, ellei ilmiön juurisyihin puututa. Niitä ovat erityisesti yhteiskunnan etninen ja kulttuurinen polarisoituminen sekä sitä suosiva väestörakenteen muutos, joita voitaisiin haluttaessa säädellä mm. maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla. 

Jostain syystä näiden politiikan lajien toteuttamisessa on viimeisten vuosikymmenien aikana kuitenkin pikemminkin edistetty kuin vähennetty ongelmia. Maahan on otettu lyhyessä ajassa valtava määrä ihmisiä, joiden tiedetään esimerkiksi Ruotsin kokemusten mukaan muodostavan ajan myötä väkivaltaisia katujengejä. Samoin on tuettu näiden ihmisten mukanaan tuomien länsimaiseen yhteiskuntaan huonosti sopivien kulttuuripiirteiden ylläpitämistä. 

Edelle linkittämässäni jutussa ei mainittu lainkaan seksuaalirikoksia, joiden tiedetään niin ikään liittyvään maahanmuuttajiin ja siten kuuluvan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksiin. Tästä erityisesti naisten turvallisuuteen liittyvästä aiheesta en löytänyt kuin viime vuoden ensimmäisen neljänneksen kattavan tilaston, mutta sen mukaan  seksuaalirikosten määrä kasvoi peräti 31,8 prosenttia verrattuna edellisen vuoden vastaavaan aikaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka suomalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne kehittyy alkaneena vuonna. Toivoa tietenkin sopii, että olen pessimismissäni täydellisen väärässä, katujengit katoavat ja humanitaarisesta maahanmuutosta tulee Suomelle se rikkaus ja voimavara, jota meille on luvattu ainakin 1990-luvun alusta alkaen. 

Näillä toiveikkailla sanoilla haluan toivottaa teille - arvoisat lukijani - hyvää alkanutta vuotta!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Poliisi perusti jengirikosryhmän - ei heijasta ministeri Mikkosen näkemystä

Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Vantaan kaupunki päätti sallia naisille burkinin käytön uimahalleissa. Uudistuksella haluttiin madaltaa musliminaisten kynnystä vesiliikunnan harrastamiseen ja yhtenäistää uima-asuun liittyviä ohjeistuksia muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa. 

Kyseinen asuste on ollut asiasta kertoneen uutisen mukaan jo aiemmin sallittua Helsingissä. Siten asia ei ole uusi, vaan siitä on kokemusta. 

Tästä syystä haluaisin tietää, onko maamme pääkaupungissa selvitetty muutamia asioita, joita on uimahalleissa pidetty aiemmin itsestäänselvyyksinä. Ensimmäinen liittyy pesemiseen: riisuvatko burkinin käyttäjät uima-asunsa ja peseytyvät välttääkseen viemästä ihollaan olevaa likaa uima-altaaseen? 

Toinen liittyy uimahalleissa oleviin saunoihin. Eli käyvätkö burkinin käyttäjät niissä? Ja mikäli käyvät, ottavatko he siellä burkinin pois päältään välttääkseen kuljettamasta mikrobikasvua edistävää hikeä uima-altaan veteen? 

Ja kyllä. Tiedän, etteivät kaikki nuoret pojat riisu uimahousujaan uimahallien saunoissa käydessään, vaikka heitä siihen patistetaankin valvojien toimesta. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että koko vartalon peittävänä asuna burkini kuljettaa uima-altaaseen monikertaisen määrän hikeä verrattuna poikien uimahousuihin. Ja siksi niistä muodostuu moninkertainen ongelma, mikäli kokovartalon peittävissä asuissa uivia ilmaantuu uimahalleihin suuria määriä. 

Lisäksi haluaisin tietää, ovatko pääkaupunkiseudun päättäjät tulleet ajatelleeksi, että hyväksymällä burkinin käytön, he tulevat samalla tukeneeksi musliminaisten alistettua asemaa omassa yhteisössään samalla tavalla kuin hyväksyessään muslimiyhteisöiden sisäisen huivinkäyttöpakon. Siis asian, jonka poistamisen puolesta iranilaiset naiset ovat viime aikoina osoittaneet mieltään jopa kuolemaa uhaten. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Jumalan vihollinen
Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Ruotsin tie näkyi jo 12 vuotta sitten

Suomalainen oppositio onnistui kokoamaan itsensä välikysymykseen, jossa tiedusteltiin Sanna Marinin (sd) hallitukselta, että näkeekö se "nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisellä yhteyden Suomessa viime vuosikymmenet harjoitettuun löyhään maahanmuuttopolitiikkaan ja yksilöä olemattomasti velvoittavaan kotouttamispolitiikkaan".

Nähtäväksi jää, millä tavalla hallitus vastaa kysymykseen. Ja pysyvätkö sen rivit yhtenäisinä - eli tyytyykö alhossa oleva Keskusta kannattamaan harjoitettua punavihreää maahanmuuttajapolitiikkaa, jonka seurauksena Suomi on vuosi vuodelta valunut yhä pidemmälle niin sanotulla Ruotsin tiellä. Ellei, on edessä pääministerin mukaan hallituksen kaatuminen. 

Tämä valuminen on sikäli mielenkiintoinen, että meillä on arvioitu olevan noin 120 - 130 000 muslimia. Siten tilanteen eskaloitumisen juuri nyt ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään, koska tosiasiat olivat nähtävissä jo kauan ennen vuoden 2015 kansainvaellusta. 

Kirjoitin nimittäin jo tämän blogin alkumetreillä - vuonna 2010 - seuraavasti: "onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan? Ja mikäli vastaus on kyllä, onko tällainen muutos toivottava? Toivoisin kysymyksiä analysoitavan avoimesti, julkisesti, tosiasioihin tukeutuen sekä epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä välttäen. Samalla toivoisin näin saatuja johtopäätöksiä sovellettavan suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan."

Nyt on helppo sanoa, että esittämäni muslimimäärä näyttää osuneen varsin tarkasti kohdilleen, ettei tuollainen muutos ole toivottavaa ja ettei asiaan liittyvä poliittisen valtavirran ja valtamedian analysointi ole ollut avointa, tosiasioihin tukeutuvaa vaan epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä.

Siksi olisi toivottavaa, että maan hallitus osaisi viimeinkin tehdä oikeanlaiset eli - tosiasioihin perustuvat - johtopäätökset itsensä ja edeltäjiensä harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta. Ja tunnustaisi harjoitetun politiikan virheelliseksi. Sekä tietenkin aloittaisi valmistelutyön tuon politiikan muuttamiseksi seuraavalla hallituskaudella sellaiseksi, että Suomi saataisiin lopultakin kammetuksi pois Ruotsin tieltä. 

Eikä hallituksen - tai ylipäänsä poliitikkojen - tarvitse tässäkään asiassa keksiä kaikkea itse. Olenhan esittänyt vuosien varrella ehdotuksia asioiden tilan korjaamiseksi. Esimerkiksi vuonna 2018 kirjoitin seuraavasti. 

"Maahanmuuttopolitiikan umpikujan välttämiseksi on vain kaksi keinoa. Ensimmäinen on rajojen sulkeminen humanitaarisilta pakolaisilta ja toinen tänne tulleiden integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että he osaavat kieltä, elättävät itsensä ainakin pääosin omalla työllään eivätkä erotu muista ihmisistä kovin oleellisella tavalla.

Erityisesti suomalaiseen yhteiskuntaan sopimattomat tavat (naisten alistaminen, työaikana tapahtuvat paastoamiset ja moneen kertaan vuorokaudessa tapahtuvat uskonnolliset sessiot, piittaamattomuus Suomen laeista ja niin edelleen) olisi syytä karsia pois kotouttamistoimien aikana. Tai saattaa tulijoiden ymmärrys sellaiselle tasolle, että he ymmärtävät itsekin luopua sellaisista."

Näillä muistelmilla toivotan hallitukselle tehtyjen virheiden ymmärtämistä ja tosiasioiden tunnustamista niiden pohtiessa vastausta opposition esittämään välikysymykseen. Erityisesti toivon ns. viisikon ymmärtävän, ettei välikysymykseen johtanut negatiivinen kehityskulku ole ollut yllätys, vaan on toteutunut vain siksi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana - ja jo sitä ennen - valtaa käyttäneissä hallituksissa on kieltäydytty tunnustamasta jokaisen nähtävissä olleita tosiasioita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista
Suomen väestön kehityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita

Media on viime päivinä ollut pullollaan kaikenlaisia väkivaltarikosuutisia. Lahdessa käydään oikeutta moottoripyöräjengiläisiä vastaan, Oulussa epäillään 26-vuotiasta miestä tutun naisen taposta, Sastamalassa taas 58-vuotiasta miestä epäillään tutun miehen puukotuksesta. Lisäksi 15-vuotiasta nuorukaista syytetään idioottimaisesta tapon yrityksestä sekä monenlaisista muista rikoksista ja 27-vuotias mies on yrittänyt Sörnäisten metroasemalla ampua järjestyksenvalvojan.

Edellä mainituista tapauksista ensimmäinen koskee kantasuomalaisia. Toinen voi olla monikulttuurinen tai sitten ei. Kolmas taas lienee kantaväestöön kuuluvien känniääliöiden keskinäistä nahistelua. 

Neljännestä tapauksesta on vastannut sama uussuomalainen, joka reilu vuosi sitten sai paljonkin palstatilaa kouluväkivaltaisuuksillaan ja myöhemmin rötösteli mm. Helsingin Alppilassa ja Kaisaniemessä. Viides on yksi niistä somaleista, jotka lähtivät Tikkurilasta Pikku-Huopalahteen tappaakseen erän ihmisen, mutta tämän päästyä karkuun pahoinpitelivät lapsen. 

Suomessa järjestysvalta näyttäisi toimivan sinänsä kohtuullisen tehokkaasti jengirikollisuutta vastaan, kuten oikeudenkäynti osoittaa. Samalla vaarana on kuitenkin se, että suomalaisten poistuessa noista kuvioista tilan täyttävät maahanmuuttajajengit - siis sellaiset kuin viime aikoina huomiota herättänyt Mantaqa - joiden toiminta saattaa olla vielä kotimaisia moottoripyöräpoikiakin väkivaltaisempaa, kuten ruotsalaiset ja tanskalaiset esimerkit osoittavat. 

Parisuhdeväkivalta on maassamme todellinen ongelma kantaväestön parissa ja todennäköisesti vieläkin suurempi mätäpaise uussuomalaisten piirissä. Tosin jälkimmäisistä on vielä kantaväestöäkin vaikeampi saada tietoa, koska alistetut maahanmuuttajanaiset tuskin juurikaan raportoivat näistä. On kuitenkin vaikea kuvitella, että kantaväestöä enemmän ja rajummin raiskaavat miehet kunnioittaisivat puolisoidensakaan koskemattomuutta.

Känniääliöiden keskinäiset puukotukset ovat maamme perinteisesti korkeiden henkirikostilastojen suurin syy. Sille on vaikea tehdä varsinaisesti muuta kuin vähentää kännäämistä päihdepolitiikan avulla, etenkin kun kieltolakikin osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Juopottelun vähentämisessä on viime vuosina kuitenkin jossain määrin onnistuttu, vaikka tekemistä toki riittää edelleen.  

 

Kirjoitukseni alussa mainituista tapauksista kaksi viimeistä - eli järjetön väkivaltakäytös satunnaisia ihmisiä kohtaan - ovat pääosin kehitysmaista paremman elintason perässä Suomeen lähteneen väestönosan vastuulla. Tässä nuorisorikollisuudessa lienee kyse tulijoiden mukanaan tuoman kehitysmaalaisen kulttuurin, vähäisen älykkyyden ja näiden molempien vaikutuksesta nousseen väkivaltaisen nuorisokulttuurin yhdessä luomasta käyttäytymismallista, jolla pyritään saamaan kunnioitusta tekijöidensä kanssa yhtä vähä-älyisessä lähipiirissä.

Toisin kuin kolme ensimmäistä tapausta, uussuomalaisten mukanaan tuomalle väkivalta olisi helppo saada kuriin, jos vain tahdottaisiin. Se onnistuisi lopettamalla perustelematon humanitaarinen maahanmuutto siirtämällä turvapaikan osoittamisen tarve hakijalle. Toki siinäkin tapauksessa jo tänne saapuneet ja heidän jälkeläisensä jäisivät ongelmaksi, mikäli he ovat omaksuneet edellä kuvatun elämäntavan.

Jostain syystä maamme poliittinen eliitti ei kuitenkaan halua tehdä asialle yhtään mitään. Sen sijaan keksitään tekonäppäriä ja kantaväestöä syyllistäviä selityksiä maahanmuuttajanuorison huonolle käytökselle ja nähdään yhteiskunta syylliseksi sille, ettei tämä joukko ole sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tässä suhteessa erityisen käsittämätöntä on, ettei kotoutustoimissa aseteta selkeitä vaatimuksia maahantulijoille kielen, kulttuurin ja heidän jälkeläisilleen kouluttautumisen suhteen. Eikä edes halukkaille järjestetä riittävästi esimerkiksi suomen- tai ruotsinkielen kursseja. 

Suomessa ei myöskään ole puututtu tulijoiden omaehtoiseen maassamuuttoon, jossa ilmenee pyrkimys luoda etnisesti erilaistuneita asuinalueita. Siis sellaisia kuin Turun Varissuo, Helsingin Itäkeskus, Vantaan Havukoski tai Espoon Suvela, joissa kaikissa muiden kuin suomen- tai ruotsikielisten osuus lähestyy 50 prosentin rajaa. 

Tällainen politiikkaa on kaikkialla Euroopassa johtanut suuriin ongelmiin, mistä esimerkkeinä toimivat Ruotsin lähiöitä hallitsevat maahanmuuttajajengit tai sellaisille vastatoimena syntynyt tanskalaisten päätös sijoittaa syyrialaiset palautuskeskuksiin pohtimaan vapaaehtoista kotiinpaluuta. Siksi on suorastaan käsittämätöntä, ettei Suomen hallitus ole edes harkinnut poikkeamista Ruotsin harjoittamalta ja epäonnistuneeksi osoittautuneelta linjalta. 

Tämä on sokeaa älyllistä epärehellisyyttä, johon maassamme syyllistyvät erityisesti monet naiset. Tämän he tekevät äänestämällä vaaleissa humanitaariseen maahanmuuttoon sinisilmäisimmin suhtautuvia puolueita eli Vihreitä, Vasemmistoliittoa, SDP:tä ja RKP:tä, jotka esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa keräsivät yli puolet naisten äänistä, vaikka niiden yhteenlaskettu äänisaalis jäi vain noin 42 prosenttiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mantaqa-jengi on varoitus tulevasta - ja edellyttää toimia
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin

 

Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys

Älyllinen epärehellisyys. Se on Wikipedian mukaan sellaisen näkökulman kannattamista, jonka itse tietää vääräksi tai harhaanjohtavaksi, sellaisen asian puolesta puhumista, jota puhuja ei tiedä todeksi, ja jonka todenperäisyyttä hän ei ole vaivautunut tarpeellisessa määrin selvittämään sekä oleelliseksi tiedettyjen seikkojen tietoista kertomatta jättämistä.

Tämä tuli mieleeni lukiessani sanomalehtiartikkeleita tuoreesta valtioneuvoston tutkimuksesta, jonka mukaan ulkomailla syntyneiden osuus maassamme tapahtuneista raiskauksista epäillyistä oli vuonna 2020 lähes 38 prosenttia. Luku on kasvanut vuoteen 2014 verrattuna peräti kolmanneksella. 

Asiasta poliittisessa vastuussa oleva ministeri Maria Ohisalo oli Ylen uutisen mukaan pitänyt ulkomailla syntyneiden osuutta huolestuttavana. Ja tehnyt sen johtopäätöksen, että Suomeen muuttavat on saatava nykyistä nopeammin sisäistämään suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt.

Hänen mukaansa "ei olla onnistuttu siinä, että ihmiset ymmärtävät, kuinka tässä yhteiskunnassa ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja ihmisten koskemattomuutta kunnioitetaan". Ja arveli, että kyse on ennen kaikkea siitä, että maahantulijat pääsisivät mahdollisimman nopeasti kiinni maan kulttuuriin, yhteiskunnan käyttäytymissääntöihin ja lainsäädäntöön.

Vuoden 2021 talousarviossa kotouttamiseen käytettiin noin 176 miljoonaa euroa. Sitä edellisenä vuonna eli 2020 jätettiin maamme viranomaisille 21 160 ensimmäistä oleskelulupahakemusta. Siten kotouttamiseen suoraan korvamerkittyä rahaa oli käytettävissä noin 8 300 euroa per maahanmuuttaja ja sen lisäksi nuorimmat maahanmuuttajat saavat kouluissa suomalaisesta yhteiskunnasta samanlaista opetusta kuin kantaväestönkin jälkeläiset. Sitä paitsi, raiskauksiin syyllistyneille maahanmuuttajataustaisille uussuomalaisille hyvinkin tuttu islamilainen laki ei hyväksy raiskaamista, vaan pitää sitä vakavana rikoksena.

Ai niin. Siitä älyllisestä epärehellisyydestä vielä. 

Wikipedia mainitsee myös sen, että retoriikka on älyllistä epärehellisyyttä, kun sitä käytetään vahvistamaan omaa agendaa tai itselle tärkeitä uskomuksia huolimatta muuta osoittavista todisteista. Jos henkilö on näistä todisteista tietoinen ja ymmärtää mihin johtopäätökseen ne johtavat, mutta pitää silti kiinni muusta näkemyksestä, hänen toimintansa on älyllisesti epärehellistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti
Suomalaiset nihkeitä Välimeren taksiliikenteen tukemiselle
Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?

Suomen hakemien afgaanien aiheuttama turvallisuusuhka on minimoitava

MTV3 kysyi, että voivatko Afganistanista evakuoidut ihmiset muodostaa Suomelle turvallisuusuhan. Kysymykseen vastasi tutkija Leena Malkki, jonka mukaan "riski on ehkä pienempi kuin sellaisessa tilanteessa, joka nähtiin 2015 ja 2016. Silloin esimerkiksi Suomeen tulleet henkilöt eivät olleet Suomen valitsemia."

Huomatkaa sana "ehkä".

Tutkija totesi myös henkilöiden taustasta, että "voin kuvitella, että aikataulu on ollut niin nopea, että normaaliin selvittelyyn ei ole ollut aikaa". Siis selkosuomeksi, että mukana on saattanut tulle henkilöitä, joita ei ollut tarkoitus evakuoida. Tai jopa sellaisia, jotka Taleban tai ISIS ovat lähettäneet matkaan tarkoituksella.

Ainakin Ruotsista tai Saksasta tiedämme, että pelastettujen joukossa on ollut rikollisia, joten on selvää, että näin saattaa olla myös Suomessa, vaikka toki meidän hallituksemme haetutti pienemmän joukon kuin mainittujen maiden johtomiehet ja -naiset. Mutta kuten Malkin haastattelusta ilmeni, on mahdollista, että siihenkin joukkoon on kuulunut ei-toivottuja henkilöitä. 

Nähtäväksi jää, miten Suomeen haetut afgaanit sopeutuvat yhteiskuntaamme. Sinänsä lähtökohdat ovat tavallisia kehitysmaalaisia kansainvaeltajia paremmat niiden osalta, jotka ovat jo kotimaassaan toimineet yhdessä suomalaisten kanssa. Ehkäpä siinä joukossa on jopa sellaisia, jotka haluavat aivan erikoisesti omaksua länsimaisen kulttuurin ja arvot - ja ovat jo alun perin hakeutuneet siitä syystä suomalaisten apureiksi.

Varmaa on kuitenkin myös se, etteivät kaikki tulijat tule olemaan tyytyväisiä suomalaisen yhteiskunnan heille tarjoamiin mahdollisuuksiin: esimerkiksi kilpailu työpaikoista on kovaa, eivätkä afgaanit ole siinä menestyneet kovin hyvin aiemminkaan. Lisäksi maassa on jo ennestään lähinnä Iranista saapuneita afgaaneja, joiden kanssa saattaa syntyä vakaviakin hankaluuksia - eli useiden maahanmuuttoaaltojen seurauksena Afganistanin sisäiset ongelmat saattavat siirtyä tänne Pohjantähden alle.

Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole syytä maalata seinille piruja - ei ainakaan kovin isoja. Silti Suomen hallituksen on syytä huolehtia siitä, että maahamme otettujen afgaanien kotouttaminen hoidetaan paremmin kuin 2015 saapuneen kansainvaeltajajoukon. 

Eli huolehditaan työelämään vaadittavan kielitaidon oppimisesta tämän vuoden loppuun mennessä ja tehdään selväksi suomalaisen yhteiskunnan arvot ja pelisäännöt, sekä palautetaan vakavia rikoksia tehneet/tekevät takaisin talebanihallinnon hoiviin. Lisäksi kotoutustoimissa on huolehdittava siitä, että niiden kohteena olevat henkilöt ymmärtävät sen, miksi länsimainen kulttuuri on ylivoimainen hyvinvoinnin pohja verrattuna afganistanilaiseen vastineeseensa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afganistanin terrori-isku ja Maria Ohisalon tehtävät
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?

Kokoomuksen maahanmuuttolinjaukset selvensivät journalisteille sitä, mistä on kyse

Kokoomuslaiset kansanedustajat selvensivät tämän aamun mielipidekirjoituksessaan Helsingin sanomien päätoimittajille puolueen tuoretta maahanmuuttolinjausta. Lyhyesti sanottuna kyse oli siitä, ettei päätoimittaja ollut heidän mukaansa - aivan oikein - ymmärtänyt muutaman päivän takaisessa pääkirjoituksessaan eri maahanmuuttajaryhmien eroja. 

Tämähän on ollut suomalaisen maahanmuuttokeskustelun ongelma jo ainakin vuosikymmenen ajan. Epäilen kyllä, ettei kyse ole pää- ja rivitoimittajien ymmärtämättömyydestä vaan tahallisesta pyrkimyksestä sotkea tavallisten ihmisten ajatuksia. 

Siksi oli hyvä, että kokoomuslaiset selvensivät asiaa: työperäinen maahanmuuttaja on eri asia kuin turvapaikanhakija, joka puolestaan on eri asia kuin oleskeluluvan humanitaarisista syistä saanut henkilö. Näistä ensimmäiseen ryhmään tulee suhtautua positiivisesti, mikäli suomalaisista ei löydy vastaavaa työvoimaa, toisen ryhmän oikeutta saada oleskelulupa pitää selvittää ja kolmas ryhmä pitäisi saada kantamaan kortensa kekoon koko Suomen hyvinvoinnin rakentamiseksi.

Tosin on vielä neljäskin ryhmä, jonka kokoomuslaiset "unohtivat". Se koostuu suojeluntarpeestaan väärä tietoa antavista turvapaikanhakijoista, joiden todellisena motiivina ei ole pelko kotimaan olosuhteista vaan toive korkeammasta elintasosta eurooppalaisen sosiaaliturvan perusteella ja pyrkivät maahan tekaistuilla tarinoilla kokemastaan uhasta. Tähän ryhmään on luettava myös henkilöt, jotka tavoittelevat sellaista työtä, jota heille ei ole Suomessa tarjolla ainakaan laillisesti - ja jotka päätyvät siten sosiaaliturvan varaan työhaluistaan huolimatta.

Toinen ongelma suomalaisessa maahanmuuttopoliittisessa viestinnässä on ollut se, että puolueet eivät ole noudattaneet käytännössä omia puheitaan. Tässä suhteessa on kunnostautunut erityisesti Kokoomus, jonka edustajat ovat käyttäneet julkisuudessa ja jopa eduskunnassa hyvinkin maahanmuuttokriittisiä puheenvuoroja, mutta joka on vallassa ollessaan kieltäytynyt sellaisista toimista, jotka olisivat vähentäneet elintasopakolaisten kansainvaellusta maahamme. 

Toivon mukaan kokoomuslaisten tämänaamuinen puheenvuoro selventää maahanmuuttokeskustelua ja puolue noudattaa tämänkertaista maahanmuuttolinjaustaan seuraavissa hallitusneuvotteluissa kun nykyistä punavihreää hallitusta korvataan uudella. Erityisesti Kokoomuksen linjauksen kahta ensimmäistä ryhmää koskevat kohdat ovat kannatettavia. 

Sen sijaan suhtaudun vahvasti epäillen siihen, että maahamme täysin erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä saataisiin sopeutumaan kovinkaan tehokkaasti suomalaiseen elämänmenoon. Tai että usein luku- ja kirjoitustaidoton henkilö tai joka tapauksessa heikon osaamispohjan saanut kehitysmaalainen saataisiin "kotoutettua" kilpailukykyiseksi korkean koulutustason varassa toimiville työmarkkinoille eli integroitumaan yhteiskuntaan. Siten kokoomuslaisten uskomus kotoutumistoimien mahdollisuuksista tehdä maahanmuutosta suomalaisen yhteiskunnan kannalta järkevää lienee ylioptimistinen. 

Sivumennen sanoen COVID-19-pandemia on ollut Suomelle suuri onni rajoittaessaan elintasopakolaisten virtaa Europan läpi Suomeen. Jatkossa tällaista puskuria ei kuitenkaan ole, joten vastaanottamamme taakan määrään vaikuttaa tulevaisuudessa ainoastaan meidän omien toimiemme houkuttelevuus heidän silmissään. Siksi on tärkeää, että suomalaiset lehtimiehet ja poliitikot oppisivat keskustelemaan eri maahanmuuttajaryhmistä analyyttisesti ja eritellen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa
Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa
Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle

Uuden Suomen blogipalvelu vastusti tosiasioiden kertomista Oulun mellakoista

Oulussa poliisi pidätti aggressiivisesti käyttäytyvän miehen tämän ollessa vahingoittamassa ajoneuvoa. Sen seurauksena noin kymmenen hengen uussuomalaisjoukko kävi aggressiiviseksi ja nosti pystyyn poliisia vastustavan mellakan, joka talttui vasta pippurisumutetta käyttäen. 

Tapaus ei sinänsä ole kovin yllättävä vuoden 2015 jälkeisessä Suomessa, sillä olemmehan jo tottuneet siihen, että yhteiskuntamme on uusien asukkaidensa ja näiden maahantuoman oman kulttuurinsa myötä muuttunut juuri tähän suuntaan. Eli sinänsä Oulun tapahtuma vain vahvistaa sen, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka ja siihen liittyvä kotouttamistoiminta ovat erittäin epäonnistuneita. Enkä siitä syystä tätä blogimerkintääni kirjoittanutkaan. 

Miksi siis tartuin aiheeseen? No siksi, että Uuden Suomen blogipalvelu oli antanut Janne Paalijärvi -nimiselle kannatuksensa suhteen merkityksettömälle poliitikolle varoituksen ja poistanut tämän aiheesta laatiman kirjoituksen, koska siinä kerrottiin mellakoitsijoiden uussuomalaisuudesta. Näin siitä huolimatta, että tämän kirjoitus perustui silminnäkijähavaintoon. 

Jos ja kun näin on tehty, on syytä ihmetellä sitä, millä Uuden Suomen blogipalvelun ylläpitäjät perustelevat suomalaisille ja erityisesti itselleen tosiasioiden salaamista lukijoiltaan. Arvelevatko he kenties olevansa 1970-luvun taistolaisten henkisiä perillisiä eli sellainen tiedostava etujoukko, jonka itse otettuna tehtävänä on ohjata yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan sensuurin ja vaikenemisen eli Suomen perustuslaissa taatun sananvapauden loukkaamisen keinoin?

Tiedoksi blogipalvelun ylläpitäjille, että tässä asenteessa on ainakin kolme muttaa. Niistä ensimmäinen on se, että historia osoitti taistolaisten olleen väärässä ja heidän valitsemansa tien johtaneen maanpäälliseen helvettiin siellä, missä sitä kokeiltiin. 

Toinen mutta liittyy siihen, että jo presidentti Paasikivi totesi aikanaan tosiasioiden tunnustamisen olevan viisautta - mikä johti Suomen ulkopolitiikan kääntymiseen sellaiseen suuntaan, joka mahdollisti oman yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aggressiivisen suurvallan sodan hävinneenä naapurina. Eli onko siis niin, ettei Uuden Suomen blogipalvelussa ole ymmärretty tosiasioiden tunnustamisen tärkeyttä terveen yhteiskunnan perustana.

Kolmas mutta puolestaan liittyy heidän verkkolehdestään käyttämäänsä nimeen. Uusi Suomihan oli aikanaan Suomen poliittisten konservatiivien - ja Paasikiven oman puolueen - äänenkannattaja, joten nykyisen taistolaismeiningin voidaan katsoa olevan tuon perinteen lokaan vetämistä ja sellaisena halveksuttavaa. 

* * *

Asialla ei olisi muuten kovin suurta merkitystä, mutta Uuden Suomen blogipalvelu lienee nykyisin Suomen johtava foorumi, jolla poliitikot ja muut ihmiset voivat esitellä näkemyksiään. Aiemmin sen kanssa kilpaili Iltalehden blogipalvelu, mutta se on nyttemmin lakkautettu. 

Toki esimerkiksi tämän Professorin ajatusten pohjalla oleva Blogger-palvelu mahdollistaa kohtuullisen suurten lukijamäärien saavuttamisen: Yrjöperskeles-blogissa kerrottiin äskettäin saavutetun 70 000 - 90 000 lukukerran kuukausimäärä, joka on samaa suuruusluokkaa tämän blogin kanssa. Tällainen lukema tarkoittanee ainakin 2 000 aktiivista lukijaa eli näiden blogien "levikki" vastaa suurin piirtein tavallisen paikallislehden levikkiä.  

Siitä huolimatta näiden blogien alustaratkaisulla on se ongelma, että tänne harhautuakseen on erikseen löydettävä jokin yksittäinen kirjoitus esimerkiksi Google-haun tai linkin kautta. Sen sijaan Uuden Suomen kaltaisella toimitetulla verkkolehdellä on omat lukijansa, jotka silmäilevät säännöllisesti myös blogilistaa läpi. Siksi niissä jokaisen blogikirjoituksen löytämiskynnys on oleellisesti vähäisempi kuin Bloggerissa. 

Kiitos kuitenkin teille kaikille arvoisat lukijani. Valtamedian - johon Uusi Suomikin on luettava - pyrkiessä edellä kuvatulla tavalla tukahduttamaan vapaata kansalaiskeskustelua on tärkeää, että tosiasioita voidaan käsitellä edes jossain. Olkoon se sitten vaikka tämä amerikkalainen blogialusta, jonka luokse lukijan on löydettävä itse oman aktiivisuutensa avulla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Virosta vakava viesti
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto

Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?

Humanitaariset maahanmuuttajat ovat vallanpitäjien ja valtamediamme mukaan sekä tulevaisuuden voima ja rikkaus että ehdoton velvollisuus ja tulevaisuuden takaaja. Siksi olikin "yllättävää", että EU on huolissaan siitä kun Valko-Venäjä on ryhtynyt avustamaan Turkin avustuksella kehitysmaalaisia ihmisiä rajojen yli. On puhuttu jopa siitä, että Lukashenko käy tällä tavalla suorastaan hybridisotaa meitä vastaan.

Edelle kuvaamani seikat kertovat paljon 2000-luvun alun henkisestä ilmapiiristä. Se on ennen kaikkea älyllisesti epärehellinen väittäessään mustaa valkoiseksi, mutta toimien tarvittaessa aivan kuin valkoiseksi väitetty olisi sittenkin mustaa.

Tämä älyllinen epärehellisyys näkyi myös Helsingin sanomien tuoreessa artikkelissa, jossa kerrottiin kouluihin pesiytyneestä rasismissa. Se ilmenee jutun mukaan esimerkiksi siinä, että opettajat ovat valkoihoisia eivätkä siksi tarjoa samastumisen kohteita maahanmuuttajille sekä koulukirjojen eurooppakeskeisissä kuvastoissa ja sisällöissä. 

En epäile, etteivätkö nämä ja muut jutussa mainitut ongelmat olisi todellisia. Mutta älyllisesti epärehelliseksi kirjoituksen teki erityisesti se, ettei siinä mainittu sanallakaan maahanmuuttajalasten, -nuorten ja -vanhempien itse aiheuttamia ongelmia.

Jos ja kun tummahipiäisemmät lapset häiriköivät luokassa selvästi enemmän kuin aikuiset tai mikäli he kiusaavat joukkona koulutovereitaan jopa kuolemanpelkoon saakka, ei liene ihme, että tämä herättää vastareaktioita kouluyhteisössä. Yhtä vähän ongelmien ratkaisua auttaa se, että maahanmuuttajalasten vanhemmat painostavat jälkikasvuaan säilyttävän lähtömaidensa kulttuurin ja tavat sen sijaan, että ohjaisivat ja kannustaisivat näitä omaksumaan uuden kotimaansa elämäntavan.

Siksi suomalaisten koulujen ongelmien ratkaiseminen ei voi lähteä vain yhdestä osapuolesta, vaan olisi puututtava ennakkoluulottomasti sen kaikkiin puoliin, jotta molemminpuolisten asenteiden ruokkima noidankehä saadaan katkaistuksi. 

Jos sen seurauksena päädytään siihen - kuten oikeaksi epäilen - että maahanmuuttajien määrä on yksinkertaisesti liian suuri suomalaisen yhteiskunnan ja koululaitoksen sulatettavaksi, olisi siihenkin löydettävä loogisesti oikea ratkaisu. 

Ja tämä kiertyy Valko-Venäjän pikkutsaarin hybridisodan luomaan huoleen EU:n päättäjien parissa. Se nimittäin osoittaa, etteivät viralliset juhlapuheet humanitaarisista maahanmuuttajista tulevaisuuden voimana ja rikkautena sekä tulevaisuuden takaajina ole rehellisiä vaan niitä esitetään jostain aivan muusta syystä. Eikä tuo syy perustu tosiasioiden rehelliseen analyysiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin
Väkivaltaa Havukoskella

Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?

Afgaanimies sai eilen kahdeksan vuoden vapausrangaistuksen yrityksestä murhata entisen vaimonsa. Murha oli jäänyt yritykseksi sivullisten puututtua asiaan. 

Vuoden 2015 maahantunkeutumisaallossa Suomeen saapunut afgaani oli jo aiemmin käyttänyt "islamilaista oikeuttaan" vaimon pahoinpitelyyn, minkä seurauksena tämä oli suomalaisviranomaisten avulla päässyt miehestä eroon. Naisen jäljille mies oli kuitenkin päässyt naisen tuodessa lapsia tapaamaan isäänsä.

Tapaus on sikäli yksiselitteinen, että afgaani ei ollut peitellyt kulttuurista motiiviaan, vaan oli kiertelemättä kertonut, että "tämä on pahinta, mitä minun kulttuurissa voi tapahtua. Vaikka minä olen tässä maassa, niin te ette voi viedä minun uskontoani, ette minun kulttuuria."

Jos ja kun mies on näin selkeästi kieltäytynyt sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan, voidaan vain ihmetellä, että mitä hänelle oli oikein opetettu kotouttamiskoulutuksessa? Ja sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr) voisi kysyä, että mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kunniamurhia ja -väkivaltaa ei tapahtuisi maassamme enää jatkossa?

Ei myöskään olisi pahaksi, mikäli Ohisalo avustajineen tulisi julkisuuteen ja tarkentaisi muutaman päivän takaista lausuntoaan, jonka mukaan väkivallan torjumisessa "aivan keskeistä on se, että yksikään ihminen ei jää ulkopuolelle tässä yhteiskunnassa, että meillä on moniviranomaisyhteistyötä". Nythän afgaani ei ollut jäänyt viranomaistyön ulkopuolelle, vaan hänen väkivaltaisuuteensa oli puututtu jo vastaanottokeskuksessa.

Lisäksi afgaani osoitti oikeudessa saaneensa kotoutumiskoulutusta ilmaisemalla, että "tiedän, että minun tulee tämän maan lakeja noudattaa, mutta ette voi viedä minulta näitä". Toisin sanoen hän asetti oman kulttuurinsa tärkeämmäksi kuin Suomen lain puhumattakaan uuden kotimaansa elämäntavasta, johon kuuluu sukupuolten välinen tasa-arvo. 

Lopuksi on myös kysyttävä koko Suomen kansalta, että ihan oikeastiko suurin osa siitä aikoo myös kunnallisvaaleissa antaa äänensä tässä aiheena olleen afgaanin ja muiden kotouttamistoimista piittaamattomien maahanmuuttajien lisäämiseksi kaupungeissamme? Eli onko tämä nyt juuri sellaista maahanmuuttoa, jota maamme kansalaisten enemmistö haluaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunniväkivallasta ja ilmastorikoksista
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua
Jari Tervon kunniamurhista

Leimattu ryhmä

Helsingin sanomat teki raflaavan otsikon, jonka mukaan "Pakolaistaustaiset nuoret ovat leimattu ryhmä". Ja jatkoi ingressissään, että "myös kantasuomalaisille on tärkeää, että Suomessa jo asuvat pakolaistaustaiset nuoret onnistuvat ja kokevat yhtenäisyyden tuomaa turvaa".

Juttu perustuu Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen ja sen mukaan - vähemmän yllättävästi - pakolaistaustaiset nuoret (irakilaiset, somalit ja turkkilaiset) kohtaavat Suomessa kiusaamista, rasismia, syrjintää, epäluuloja ja väkivallan uhkaa. Eikä auta, vaikka heillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon. 

Itse tutkimus näytti olevan maksumuurin takana, joten en ole sitä lukenut, enkä siten kommentoi sisältöä sen enempää. Sen sijaan oletan edelle kirjaamieni - HS:n jutusta poimimieni - väitteiden olevan tieteellisesti validisti perusteltuja eli pitävän paikkansa sellaisenaan. Ja totean, että loogisesti ajateltuna ne toimivat hyvänä syynä vastustaa viime vuosien maahanmuuttopolitiikan humanitaarista osuutta. 

Perustelen näkemykseni sillä, että jos kantaväestö ei hyväksy uusia tulijoita edes silloin, kun nämä tekevät parhaansa sijoittuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan, on seurauksena yhteiskunnallista polarisoitumista kaikkine ongelmineen. Tarkalleen ottaen ihmisten välinen luottamus heikkenee, eli suomalaisen yhteiskunnan luottamuspohja ohenee ja saattaa lopulta jopa kadota ainakin eri ihmisryhmien väliltä.

Tämä luottamus taas on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä syistä sille, miksi Suomi on vuodesta toiseen maailman onnellisimpien ihmisten kotimaa. Kuten Iltalehden edellä linkittämäni juttu totesi, on tätä luottamusta syytä vaalia, eikä suinkaan riskeerata muodostamalla maahamme väestöryhmiä, jotka herättävät epäluottamusta. 

Näin siis jo siinä tapauksessa, että uusiin väestöryhmiin kuuluvilla ihmisillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon. Puhumattakaan siitä, mikäli heidän omassa toiminnassaan esiintyisi asenteita ja toimintatapoja, jotka aiheuttaisivat muille ihmisille turvallisuus- ja muita ongelmia, tai heistä koituisi kantaväestölle valtavia kustannuksia, joiden seurauksena heihin kohdistuva epäluulo olisi perusteltua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Enemmän ja vähemmän onnistunutta kuntatason maahanmuuttopolitiikkaa
Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

Maahanmuuttajien väliset erot olisi tunnustettava

Suomen uutiset välitti tiedon tanskalaisten selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajaryhmissä on rajuja eroja. Juttu kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että joidenkin maahanmuuttajien integroituminen on huonoa vielä kolmannessakin sukupolvessa.

Työllistymisen osalta tilanne on erityisen huono somalimiesten kohdalla, mutta naiset pärjäävät lopulta paremmin. Meillä Suomessahan tilanne on muuten samantapainen, mutta somalinaiset työllistyvät vielä miehiäkin heikommin. 

Tanskan esimerkki kertookin siitä, että jos heillä ns. kotouttaminen on mennyt pieleen, on se meillä menossa pieleen vielä rankemmin. Mutta samalla sen, että jopa somaleiden yhteiskuntaan integroitumiseen on mahdollista vaikuttaa oikeilla toimenpiteillä. Siksi ilmainen neuvo pääministeri Sanna Marinille (sd) ja työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu): katsokaa mitä Tanskassa on tehty toisin kuin meillä Suomessa ja muuttakaa meidän käytäntöjämme samaan suuntaan. 

Selvityksessä ehkä mielenkiintoisin asia oli kuitenkin maahanmuuttajien koulumenestys. Turkkilaisten, libanonilaisten ja somalien jälkeläisillä se oli kelvottoman huonoa eli keskimäärin pari arvosanaa heikompaa kuin kantaväestöllä. Sen sijaan vietnamilaisten jälkeläiset menestyvät jopa kantaväestön mussukoita paremmin.  

Voidaan tietenkin spekuloida noista ja muista muslimimaista tulevien ihmisten heikon koulumenestyksen syitä. Asia on kuitenkin siksi vakava, ettei siinä ole syytä perusteettomaan optimismiin, vaan tosiasiat tunnustaen on ymmärrettävä näistä maista tulevilta ihmisiltä ja heidän jälkeläisiltään puuttuvan edellytykset menestyä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Siten on suuri riski siihen, että he muodostavat etnisesti ja kulttuurisesti erottuvan muusta yhteiskunnasta segregoituneen ryhmän, jollaisten olemassaolo on aina riski yhteiskunnan turvallisuudelle. Tätä alleviivaavat myös tanskalaisselvityksen rikostilastot. 

Niiden mukaan muslimimaista tulevat henkilöt ovat myös rikollisuuden osalta "johtavaa" porukkaa. Libanonilaisten ja somalien tekemien rikosten määrä on yli kolminkertainen tanskalaisten tekemiin. Suomen kannalta huolestuttavaa on, etteivät somalit ole parantaneet tapojaan seuraavissakaan sukupolvissa. 

En tässä käy läpi koko raporttia, mutta suosittelen arvoisalle lukijalleni tutustumista myös siellä oleviin muihin aspekteihin. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että vaikka Suomessa saataisiinkin somalinaisten työllistyminen samalle tasolle kuin Tanskassa, ovat somaleihin ja muihin muslimimaista tuleviin maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat siksi suuria ja ylisukupolvisia, että asia olisi syytä huomioida maahanmuuttopolitiikassamme. 

Selvällä suomen kielellä sanottuna: näistä maista tulevien maahanmuuttajien määrä olisi saatava minimoiduksi samalla kuin heidän maastamuuttoansa tulisi tavalla tai toisella saada lisätyksi. Tässäkin asiassa voimme ottaa esimerkkiä tanskalaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä