Virheellistä kieltä

Suomalaisen koulujärjestelmän ja lukuharrastuksen heikkeneminen saivat hämmästyttävän demonstraation Keravalla, missä on asennettu opastetauluja jalankulkijoille. Itse asia on luonnollisesti oikein hyvä, mutta onko syytä huolestua siitä, että valmiissa tauluissa on kirjoitusvirheitä?

Asiasta kertoi paikallinen Keski-Uusimaa-lehti, jonka mukaan esimerkiksi "Kerava-sali on kirjoitettu opasteisiin muotoon Kerava-Sali ja kirjaston Pentinkulma-sali muotoon Pentinkulmasali". Varmaankin ihmiset löytävät nämä paikat virheellistenkin opasteiden avulla, mutta ne tullaan joka tapauksessa uusimaan. 

Eikä se ole ilmaista, vaan kulun kuittaa keravalainen veronmaksaja, koska virhe juontaa paikallisen byrokraatin – Johanna Inkiläisen – mukaan "vuodelta 2022, jolloin opasteiden tekstit määriteltiin ja hyväksyttiin osana opastekokonaisuuden suunnittelua".

* * *

Koska koulujemme tason parantamisesta tai lukuharrastuksen uudesta noususta ei näyttäisi olevan merkkejä, lienee odotettavissa, että virheellinen suomi tulee tulevina vuosina näkymään yhä enemmän ympäristössämme. Eikä tätä asiaa varmaankaan paranna se, että kasvava osa suomalaista puhuu äidinkielenään vieraita kieliä. 

Toisin sanoen meidän tavallisten kielenkäyttäjien on nyt ja tulevaisuudessa sopeuduttava kielellisen ympäristömme vähittäiseen rapistumiseen. Ja sen seurauksena epäilen, että myös suomen kielioppiin tulee – toki viiveellä – uudistuksia, joissa virallistetaan jo tapahtuneet kieliopin löyhennykset ja myös puhekieleen uineet vieraiden kielten vaikutteet. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä kieli on kuin elävä organismi, joka muuttuu jatkuvasti ulkoisten vaikutteiden seurauksena – niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Eikä tästä asiasta kannata siksi menettää yöuniaan, vaikka se – silloin tällöin – vähän harmittaisikin. 

JK kello 7.36. Tuli vielä mieleeni, että kännyköiden oikeinkirjoitusohjelmien tekemien jatkuvien kielioppivirheiden – erityisesti yhdyssanojen katkaisujen – seurauksena suomen rappeutuminen tullee jatkossa kiihtymään entisestään. Näin erityisesti nuoremman sukupolven ja vieraita kieliä kotikielenään puhuvien parissa. Siis jotenkin näin: "kirjoitin blogi tekstin, jossa ihmettelin Suomen kieli opin rappeutumista".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen neuvoi suomalaisia
Kansalaisuuskoe
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Wikipedian mukaan "uuskieli on englantilaisen kirjailija George Orwellin teoksessaan Vuonna 1984 kuvailema kuvitteellinen kieli. Se on virallisesti ohjailtua ja rajoitettua, ja sen tarkoitus on... tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä."

Sen yhtenä tarkoituksena - edelleen saman lähteen mukaan - on "tarjota oikeanlainen ilmaisuväline hallitsevan puolueen seuraajien maailmankatsomukselle ja ajatusmalleille" sekä "tehdä vääräoppinen ajattelu mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun uuskieli on kokonaan korvannut vanhakielen. Siksi uuskielen sanasto antaa mahdollisuuden ilmaista tarkasti puolueen jäsenen tarkoittamat merkitykset, mutta se tekee mahdottomaksi ilmaista muita merkityksiä edes epäsuorasti. Tämä saavutetaan yhtäältä uudissanoilla, toisaalta epätoivottujen sanojen hävittämisellä, tai niiden merkitysten korjaamisella oikeaoppiseksi tai tarkentamisella".

Tämä tuli jälleen kerran mieleeni, kun luin aamun uutistarjontaa. Näin erityisesti Helsingin sanomien jutusta, jossa kerrottiin suomalaisen Sininauha-säätiön kannanotosta, jossa se vaati, ettei koulussa käytettäisi sellaisia vakiintuneita sanoja kuin "spurgu" tai "puliukko" ihmisistä, jotka haisevat pahalta ja joita muut väistelevät kohdatessaan. 

Tapauksen tekee blogitekstin arvoiseksi se, että säätiön vaatimuksella ei niin sanotusti pyyhitty takapuolta, vaan Opetushallitus aikoo sen seurauksena "muuttaa opettajan aineistoa nyt sen verran, että kerromme sanan spurgu olevan käytössä, koska se liittyy kaunokirjalliseen tekstiin". 

Näin siitä huolimatta, että sanaa spurgu käytetään - ja on käytetty vähintäänkin puoli vuosisataa - nimenomaisesti tavallisessa puhekielessä ilmaisemaan ihmistä joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan. Samoin sanaa puliukko.

Siksi on selvää, että - toisin kuin Sininauha-säätiön kannanotossa väitetään - nämä sanat eivät ole leimaavia, vaan tarkoin tietynlaista ihmistä kuvaavia ilmaisuja. Eivätkä nämä ihmiset tai muiden suhtautuminen heihin muutu miksikään, vaikka kyseiset sanat korvattaisiinkin jollain uuskielisellä ilmaisulla. Näin siksi, että tämäkin ilmaisu kuvaisi ihmistä, joka haisee pahalta ja jota muut välttelevät kohdatessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orwellilainen uuskieli ja kestävän yhteiskunnan luominen
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus