Virheellistä kieltä

Suomalaisen koulujärjestelmän ja lukuharrastuksen heikkeneminen saivat hämmästyttävän demonstraation Keravalla, missä on asennettu opastetauluja jalankulkijoille. Itse asia on luonnollisesti oikein hyvä, mutta onko syytä huolestua siitä, että valmiissa tauluissa on kirjoitusvirheitä?

Asiasta kertoi paikallinen Keski-Uusimaa-lehti, jonka mukaan esimerkiksi "Kerava-sali on kirjoitettu opasteisiin muotoon Kerava-Sali ja kirjaston Pentinkulma-sali muotoon Pentinkulmasali". Varmaankin ihmiset löytävät nämä paikat virheellistenkin opasteiden avulla, mutta ne tullaan joka tapauksessa uusimaan. 

Eikä se ole ilmaista, vaan kulun kuittaa keravalainen veronmaksaja, koska virhe juontaa paikallisen byrokraatin – Johanna Inkiläisen – mukaan "vuodelta 2022, jolloin opasteiden tekstit määriteltiin ja hyväksyttiin osana opastekokonaisuuden suunnittelua".

* * *

Koska koulujemme tason parantamisesta tai lukuharrastuksen uudesta noususta ei näyttäisi olevan merkkejä, lienee odotettavissa, että virheellinen suomi tulee tulevina vuosina näkymään yhä enemmän ympäristössämme. Eikä tätä asiaa varmaankaan paranna se, että kasvava osa suomalaista puhuu äidinkielenään vieraita kieliä. 

Toisin sanoen meidän tavallisten kielenkäyttäjien on nyt ja tulevaisuudessa sopeuduttava kielellisen ympäristömme vähittäiseen rapistumiseen. Ja sen seurauksena epäilen, että myös suomen kielioppiin tulee – toki viiveellä – uudistuksia, joissa virallistetaan jo tapahtuneet kieliopin löyhennykset ja myös puhekieleen uineet vieraiden kielten vaikutteet. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä kieli on kuin elävä organismi, joka muuttuu jatkuvasti ulkoisten vaikutteiden seurauksena – niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Eikä tästä asiasta kannata siksi menettää yöuniaan, vaikka se – silloin tällöin – vähän harmittaisikin. 

JK kello 7.36. Tuli vielä mieleeni, että kännyköiden oikeinkirjoitusohjelmien tekemien jatkuvien kielioppivirheiden – erityisesti yhdyssanojen katkaisujen – seurauksena suomen rappeutuminen tullee jatkossa kiihtymään entisestään. Näin erityisesti nuoremman sukupolven ja vieraita kieliä kotikielenään puhuvien parissa. Siis jotenkin näin: "kirjoitin blogi tekstin, jossa ihmettelin Suomen kieli opin rappeutumista".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen neuvoi suomalaisia
Kansalaisuuskoe
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Salaperäisen ammunnan ja puukotuksen uutisointi rampauttaa demokratiaa

Kirjoittelin muutama päivä sitten arvoituksellisista väkivallan tekijöistä. Sen jälkeen esille on tullut myös arvoituksellisia ampujia. 

Helsingin Pikku Huopalahdessa sijaitsevassa asunnossa käytiin nimittäin tulitaistelu, jonka voittivat vuonna 1966- ja 1999 syntyneet mies ja nainen. Tappion eli hengenmenetyksen kärsi vuonna 1974 syntynyt mies. 

Mitään muuta taistelusta ei sitten tiedetäkään. Paitsi että taistelun osapuolet tunsivat toisensa, mutta eivät olleet sukulaisuussuhteessa. Nähtäväksi siis jää, kerrotaanko meille suomalaisille koskaan, mistä tässä tapauksessa oli kyse.

* * *

Toinen uutinen koski junassa tapahtunutta puukotusta. Se tapahtui Kuopiosta Helsinkiin matkalla olevan junan – joka tunnettiin aikanaan lentävänä kalakukkona – ravintolavaunussa ennen Keravaa. 

Tästäkään tapauksesta ei ole annettu julkisuuteen sen kummempia tietoja. Ilmeisesti uhri ei kuitenkaan ole kuollut, sillä sellainen yksityiskohta olisi varmaankin uutisoitu.

* * *

Oli uutisoinnin laita niin tai näin, on selvää, että jotain on Suomessa muuttunut. Joko vakavien väkivaltarikosten määrä on kasvussa tai vaihtoehtoisesti niistä uutisoidaan aiempaa herkemmin. 

Siksi on suorastaan surullista, että uutiset julkaistaan kertomatta epäillyistä oleellisia metatietoja – etenkin heidän suhdettaan yhteiskunnassamme 1990-luvulta alkaneeseen väestönmuutokseen. Tämä olisi tärkeää jo siitäkin syystä, että Suomi on demokratia, jossa kansa valitsee viime kädessä itse päättäjänsä. 

Oleellista ei ole väkivallantekijöiden nimi, vaan heidän etninen taustansa. Ja siksi on kysyttävä maamme journalisteilta ja viranomaisilta, että miksi ihmeessä tätä tietoa pantataan, sillä juuri sen varassahan meistä itse kukin voi tehdä äänestyskopissa päätöksen siitä, miten suhtautua Suomessa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan. 

On nimittäin kylmä fakta, että demokratia voi toimia ainoastaan silloin, kun ihmisillä on mahdollisuus saada oikea käsitys siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Eikä äänestäjillä ole uutispimentoon jätettynä aitoa mahdollisuutta reagoida siihen, miten esimerkiksi maahanmuutto vaikuttaa maamme sisäiseen turvallisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä
Hiiriä ja maahanmuuttajia
Puukotus Salpausselän koulussa

Keski-Uusimaa näyttää esimerkkiä

Tuusulassa asuva ystäväni vinkkasi minulle parin päivän takaisen uutisen. Sen mukaan paikallisen Keski-Uusimaa-lehden lukijamäärä on hurjassa kasvussa, sillä lehteä säännöllisesti seuraavien ihmisten määrä on lisääntynyt vuodessa peräti 17,8 prosenttia. 

Niinpä lehdellä on nykyisin yhteensä 143 200 säännöllistä lukijaa eli enemmän kuin tämän paikallislehden toiminta-alueella asuu ihmisiä. Tosin Keski-Uusimaa ei ole aivan puhdas paikallislehti, vaan se kuuluu Uutissuomalaisen juttuja välittäviin lehtiin, eli sen sivuilta voi seurata myös kansallisia ja jopa kansainvälisiä uutisia. 

Asiasta kertoneessa uutisessa mainittiin erilaisia syitä sille, miksi lehden levikki voisi olla niin korkea. Yksi – ja nähdäkseni se oikea – syy jätettiin kuitenkin mainitsematta. Luulen nimittäin, että Keski-Uusimaata on siirtynyt lukemaan yhä useampi Helsingin sanomien punavihreään propagandaan kyllästynyt pääkaupunkiseutulainen. 

Tätä ajatustani puoltaa ainakin se, että Keski-Uusimaa ei ole poliittisesti värjäytynyt – ei  ainakaan punavärillä – ja lisäksi se tarjoaa paikallisuutisia aivan pääkaupungin läheisyydestä ja lisäksi kattavasti Vantaa-Kerava hyvinvointialueen uutiset. Lehdessä on myös mielipideosasto, jossa julkaistavia tekstejä ei näytettäisi valikoitavan poliittisin perustein – näin ainakin ystäväni mukaan.

Nähtäväksi jää, onnistuvatko muutkin suurten asutuskeskusten liepeillä toimivat paikallislehdet kasvattamaan lukijakuntaansa suurten punavihertävien medioiden kustannuksella. Mikäli näin kävisi, se voisi ajan myötä johtaa suomalaisen uutistarjonnan muuttumiseen nykyistä objektiivisemmaksi eli edistää suomalaisen tiedonvälityksen tervehtymistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelin politiikkaa oppositiossa ja lehdistössä
Valtamediat harjoittivat jälleen uutisten piilotusleikkiä
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla

Tappelu johti alennukseen - entä puukotus?

Pikku-uutinen kertoi miehestä, joka yritti ottaa juoksukaljat keravalaisesta Alepasta, mutta päätyi tappelemaan vartijan kanssa. Kyseinen varas ei ollut mitkään puhdas pulmunen, vaan oli jo aiemmin saanut tuomioita näpistyksistä, kotirauhan rikkomisesta, vahingonteosta, laittomasta uhkauksesta ja ryöstöstä.

Tällä kertaa juoksukaljamiehen oikeuskäsittely eteni hovioikeuteen, joka katsoi, että miehen aiemmat tuomiot ja niiden kohtuullistava vaikutus oikeuttivat rangaistuksen lieventämiseen. Niinpä se alensi käräjäoikeuden antaman viiden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen 80 päivään eli noin puoleen.

Mitähän tähän nyt sitten sanoisi? Jos aiot tehdä rikoksia, niin muista sitten tehdä niitä oikein paljon, jotta pääset vähemmällä? 

* * *

Toisen pikku-uutisen mukaan Oulussa perjantaina puukottaneen miehen motiiviksi on paljastunut maksamaton ravintolalasku, minkä takia ravintolan henkilökunnan jäsen oli lähtenyt hänen peräänsä. Ja saanut tämän löydettyään puukosta sen verran pahasti, että oli joutunut käymään sairaalassa.

Millähän lailla oikeus mahtaa suhtautua tähän tapaukseen. Ei kai kuitenkaan niin, että maksamattomasta laskusta mahdollisesti tuleva tuomio vähentäisi puukotuksesta tulevia seurauksia? Puhumattakaan siitä, että puukotus alentaisi maksamattomasta laskusta tulevaa tuomiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko integroituneet arabit positiivinen asia? 
Ottaako oikeus vastuun viattoman ihmisen kuolemasta?
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen

Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Berliinin poliisipäällikkö Barbara Slowik suositteli juutalaisia ja homoja välttämään turvallisuutensa vuoksi tiettyjä arabienemmistöisiä alueita. Tässä ei tietenkään ole mitään erikoista, koska kaikki vähänkään tosiasioita seuraavat ihmiset tietävät hyvin, millainen on muslimien enemmistön suhtautuminen kumpaankin mainittuun ihmisryhmään. 

Suomen Vantaalla taas ei ole varoiteltu ketään muista ihmisistä, mutta Ilta-Sanomat kertoi, että siellä nuorisoporukka oli yrittänyt ryöstää kaupan. Mukana oli ollut myös alaikäisiä. 

Jutussa ei kuvattu ryöstön yrittäjiä, mutta Vantaan Sanomat kertoi muutama vuosi sitten, että "Länsimäki on kiva alue" ja että Vantaan kaupunginosista suhteellisesti eniten vieraskielisiä asuu Länsimäessä, 46,3 prosenttia väestöstä". Siten me emme tiedä, oliko näillä asioilla jotain tekemistä ryöstön kanssa.

Keski-Uusimaa-lehti puolestaan kertoi pari päivää sitten Keravalla tapahtuneesta vakavasta väkivaltatapauksesta, jossa useampi lapsi oli käynyt viisivuotiaan kimppuun tavalla, joka olisi voinut johtaa vakaviin seurauksiin. Tapausta oli jutun mukaan selvitelty asiallisesti ja - sinänsä omituisen suomalaisen käytännön tapaan - uhri oli vaihtanut päiväkotia.

Sielläkin oli esiintynyt väkivaltaa, johon oli kuitenkin puututtu tiukemmin kuin ensimmäisessä päiväkodissa. Ja väkivallan kierteen syntyminen oli ilmeisesti saatu katkeamaan.

On tietenkin järkyttävää, etteivät lapset ole turvassa suomalaisissa päiväkodissa, vaan niihinkin on levinnyt ilmiöitä, jotka on aiemmin liitetty lähinnä kouluihin. Oman mausteensa tälle tarinalle antoi lisäksi väkivallan kohteeksi joutuneen lapsen äidin kommentti päiväkotien tilanteen yleisestä kehityksestä.

Hän ei pidä "normaalina, että kahdessa päiväkodissa aivan eri puolilla Keravaa ilmenee näin kovaa väkivaltaa. Jokin roti tähän on saatava." 

Lisäksi - ja tästä syystä tartuin aiheeseen - äiti näkee ilmiön taustalla osittain myös sen, että nykyään on paljon erilaisia kulttuureita ja lapsia eri taustoista. Ja sen seurauksena "vanhemmilla on niin erilaisia kasvatustyylejä". 

Lisäksi on ilmoitti, että "en usko, että kaikki sopeutuvat suomalaiseen kulttuuriin ja siihen, että täällä ei hyväksytä väkivaltaa ollenkaan". Eikä siihen valitettavasti pysty uskomaan myöskään allekirjoittanut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Sukurutsa on nostettava pöydälle
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

Silloin kun raha on yhteistä - mutta joillakin henkilöillä on oikeus käyttää sitä - saattaa syntyä tilanne, jossa sen käyttö muuttuu holtittomaksi. Uusin tällainen tapaus julkaistiin Iltalehdessä, jonka mukaan puistoon tulevan keinun "kustannusarviossa on annettu hinta leikkivälineelle ja leikkivälineen asennukselle, ja ne ovat yhteensä 274 000 euroa".

Kuten arvoisa lukijani epäilemättä muistaa, on julkisuudessa ollut viime aikoina muitakin vastaavia tapauksia. Siis sellaisia kuin kahden miljoonan euron savusauna tai 600 000 euron pulkkamäki. Tai 100 000 euron jumppakepit. 

Tätä seikkaa ei ole myöskään huomattu Sanna Ukkolan esille nostaman Yleisradion uuden rekrytointeja ja poliittisesti vinoutunutta koulutusta sisältävän monimuotoistamis- eli DEI-puuhastelun yhteydessä. Kysehän ei ole pelkästään henkilöstöpolitiikasta, vaan myös julkisen rahan käytön vastuuttomuudesta. 

Tarkoitan sitä, että jos ja kun verovaroja poltetaan julkisessa mediayhtiössä, jonka ainoa oikeutus on puolueettoman tiedon ja koko kansalle suunnatun korkealaatuisen ohjelmiston tuottaminen, poliittisesti motivoituun toimintaan, on kyse aivan samanlaisesta holtittomasta rahankäytöstä kuin edellä mainituissa keinu-, savusauna-, pulkkamäki- tai jumppakeppitapauksissa. 

Ylen toimintaa ja edellä mainittuja hankintoja sekä niistä päättäneitä julkisen sektorin työntekijöitä on toki yleisesti kauhisteltu, mutta en ole huomannut missään pohditun näiden tapausten yleisempää poliittista merkitystä. Näin siitä huolimatta, että juuri nämä tapaukset osoittavat sen, miksi erilaisten asioiden siirtäminen julkiselle sektorille - siis sosialismin lisääminen yhteiskunnassa - heikentää rahankäytön kontrollia ja tuottaa sitä kautta tehottomuutta. 

Toisin sanoen yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole huomattu sitä, että juuri tämä seikka on perussyy sille, miksi erilaiset sosialismikokeilut Neuvostoliitosta Venezuelaan ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ja tulevat tekemään näin myös jatkossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Kissaliitto huolestui

Kissaliitto huolestui

Kansainvälisten huippupoliitikkojen neuvonantajaksi ryhtyneen Sanna Marinin (sd) hallitus joutui kaudellaan kuittaamaan ison laskun koronaviruspandemiasta ja Ukrainan sodasta. Nämä ovat ymmärrettäviä menoja, joiden vastineeksi hänen kabinettinsa olisi pitänyt kyetä tinkimään muista julkisista menoista - ja jättää kokonaan toteuttamatta sellaisia, joita ei ennen sen hallituskautta ollut edes olemassa.

Suurin niistä oli hyvinvointialueuudistus. Se toteutettiin kustannuksia säästämättä, minkä seurauksena nämä alueet ovat nyt akuutissa kustannuskriisissä. Helsingin sanomien mukaan pääkaupunkimme pitäisi nipistää pelkästään soten peruspalveluista vuoden 2026 loppuun mennessä 100–200 miljoonaa, Vantaan ja Keravan 35 miljoonaa ja Länsi-Uusimaan vajaat 70 miljoonaa euroa. 

Päälle tulee vielä Husin menojen supistustarve - mikä tekee lehden mukaan kolmanneksen lisää. Taloustilanne on samankaltainen kaikilla muillakin hyvinvointialueilla

Tässä tilanteessa oli suorastaan irvokasta lukea MTV3:n tuoretta artikkelia, jossa kerrottiin Suomen kissaliiton olevan huolestunut eläinten aseman heikkenemisestä, koska Petteri Orpon (kok) hallitus on päättänyt lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen tehtävän. Ilmeisesti kyseisessä kansalaisjärjestössä ei vieläkään ymmärretä Suomen talouden nykytilan vakavuutta tai julkisten menojen tärkeysjärjestystä.

Onneksi hallituksella näyttäisi olevan siitä käsitys. Siitä kertoo esimerkiksi se, että Ilkka-Pohjalaisen mukaan hallitus on eläinsuojeluasiamiehen palkanmaksun sijaan heltynyt leikkaamaan lapsiperheiden tuesta hiukan vähemmän kuin sen ohjelmassa oli suunniteltu. Tämä kuulosta järkevältä tilanteessa, jossa suomalaisnaiset synnyttävät lapsia vähemmän kuin kertaakaan sitten suurten nälkävuosien. 

Pelivara on kuitenkin ohut, sillä maan taloudessa tapahtuu nyt paljon negatiivisia asioita. Rakennusyrityksiä kaatuu ja tehtaita suljetaan, joten kesäisen talousennusteen mukainen lievä talouskasvu saattaa jäädä toteutumatta, vaikka viime päivinä on toki kuultu positiivisiakin uutisia. Toivoa sopii, että ne yhdessä julkisten menojen priorisoinnin kanssa johtavat Suomen kohti parempaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen
Hienoja tavoitteita
Kissauutinen