New Yorkin osavaltioon on julistettu hätätila

Yhdysvalloissa on jo pidempään levinnyt näkemys, jonka mukaan ihmisten pitäisi välttää rokotteiden ottamista. Sen seurauksena tuhkarokkotapausten määrä on kasvanut vähitellen niin, että New Yorkin osavaltioon on julistettu hätätila.

Tuhkarokkotilanne on vielä New Yorkin osavaltiotakin pahempi Pennsylvaniassa, missä oli todettu tämän kuun alkuun mennessä 977 tartuntaa ja viisi kuolemantapausta. Koko maassa oli todettu peräti 3 887 tartuntaa – kaikki sikäli turhia, että ne olisi voitu välttää rokotuksilla.

* * *

Ihmisen elimistöön päästyään tuhkarokkovirus käy B- ja T-immuunisolujen kimppuun, joihin kuuluvat myös ihmisen sairastamat tartuntataudit muistavat immuunijärjestelmän muistisolut. Sen seurauksena tuhkarokon sairastanut on jatkossa alttiimpi sairastumaan erilaisiin tartuntatauteihin. 

Tuhkarokkovirus ei kuitenkaan – onneksi – ole rokotuksilla hävitetyn isorokkoviruksen kaltainen tappaja, vaan tartunnan saaneista vain pari promillea kuolee. On arvioitu, että vielä 1960-luvun alussa tuhkarokkoon tai sen jälkitauteihin kuoli yli sata suomalaista vuodessa, joista suurin osa oli lapsia. Kymmenet saivat lisäksi vakavan ja parantumattoman aivotulehduksen.

Tuhkarokkotapaukset saatiin sen jälkeen kuriin rokotusohjelmalla, joka esti virusta tarttumasta uusiin ihmisiin. Näin tauti käytännössä hävisi Suomesta.

* * *

Marraskuussa 2018 sattui tuhkarokkotapaus Luodon kunnassa, jossa oli syystä tai toisesta levinnyt ajatus rokotusten vaarallisuudesta. Sen seurauksena niin sanottu laumasuoja heikkeni ja virus onnistui tarttumaan lapseen, jota ei oltu rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Tämä kuitenkin selvisi taudista onneksi hengissä.

Tartunta säikäytti sikäläiset ihmiset ja pysäytti Pohjanmaalla sitä ennen nopeasti levinneen rokotevastaisuuden – ja samalla tietenkin myös itse viruksen. Näin Suomeen ei päässyt syntymään New Yorkin tai Pennsylvanian kaltaista tuhkarokkoepidemiaa, eikä sellaista toivottavasti nähdä myöskään tulevina vuosina, vaan ihmiset ymmärtävät rokottamisen tärkeyden. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voiko tyhmyyteen kuolla?
Merkittävä edistysaskel
Ranskalaisnainen kuoli: syynä vapaa liikkuvuus ja rokottamisen "vähäinen tarve"

Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?

Yle kertoi eilen, että "Suomeen muutetaan nyt ennen kaikkea Aasiasta, kuten Intiasta ja Filippiineiltä". Viimeksi mainittujen "määrä on lähes kuusinkertaistunut. Heitä on haluttu erityisesti hoitotöihin kymmeniin kuntiin."

Vaikka työperäinen maahanmuutto onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on kuitenkin suuri ongelma, että samalla sairaaloihin on syntynyt kielitaito-ongelma. Jopa niin, että "Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän jäsenkyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja".

Tässä mielessä oli erinomaista, että Ministeri Wille Rydman (ps) on ymmärtänyt asian ja ilmoittanut lähtevänsä "siitä, että kun meillä on valmisteilla ammattihenkilölaki ja lisäksi valvontalain päivitystarpeita, niin tässä yhteydessä lakiin on syytä säätää lupa- ja valvontavirastolle oikeus antaa evästyksiä ja ohjeistuksia kielitaitovaatimuksiin liittyen...  Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nostettaisiin hoitohenkilökunnan kielitaitovaatimusta sellaiselle tasolle, että se riittää vaativaan työhön". 

* * *

On itse asiassa merkillistä, ettei Suomessa ole tähän mennessä kiinnitetty tosissaan huomiota työperäisten maahanmuuttajien kielitaitoon. Sairaanhoidon lisäksi tämä ongelma näkyy esimerkiksi palvelusektorilla – kuten ravintoloissa, joissa yhä useampi tarjoilija on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä suomeksi tai ruotsiksi.

Suomalaiset toki yleisesti ottaen pystyvät puhumaan kohtuullisesti englantia, joten he kyllä saavat ateriansa ja juomansa ostetuksi myös kielitaidottomalta työntekijältä. Siksi tässä asiassa suurin kysymys ei olekaan palvelun saatavuus tai väärinkäsitykset – jotka terveydenhuollossa voivat olla kuolemanvakavia – vaan suomalaisen yhteiskunnan identiteetin säilyminen. 

Tästä syystä suomalaisten tulisi kysyä itseltään, että haluammeko me luopua kotimaisista kielistämme ja ainutlaatuisesta kulttuuristamme, vai säilyttää ne edelleen pohjana yhteiskuntamme kehittämisessä. Vai tahdommeko siirtyä osaksi anglosaksista kielimaailmaa ja kulttuuria – viimeksi mainitun toki hallitessa jo nyt suurta osaa sen populaareimmasta osasta – tai jopa monikulttuurisuuteen? 

* * *

Tämän lisäksi on syytä huomata, että vaikka englannin kieli ei välttämättä tuokaan mukanaan kulttuuria, ovat erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat maahanmuuttajat tahtoneet säilyttää – ainakin toistaiseksi – varsin vahvasti oman kulttuurinsa piirteitä, eikä heistä isolla osalla näyttäisi olevan juurikaan halua vaihtaa sitä suomalaiseksi. 

Siksi nyt käynnissä olevan kehityksen vaarana on yhteiskunnan monikulttuuristumisen vahvistuminen ja eri kansanryhmien säilyminen erillään. Tällaisen kehityksen lopputuloksia voimme "ihailla" useissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa kuten Sudanissa, Etelä-Afrikassa tai vaikkapa Israelissa. 

* * *

Toki vaihtoehtona on kulttuureiden sulautuminen, kuten on käynyt Yhdysvalloissa. Siellä ajurina on epäilemättä ollut alusta asti englannin kielen ehdoton valta-asema, mikä on pakottanut kaikki ihmiset – heidän alkuperäänsä katsomatta – hoitamaan asiansa yhdellä ja samalla kielellä. 

Tämän seurauksena jokainen Yhdysvaltoihin asettuva ihminen ymmärtää, että heidän on opittava englanti, mikäli aikovat pärjätä uudessa kotimaassaan. Näin lähtökohtaisesti monikulttuurisesta yhteiskunnasta on muotoutunut toimiva valtio, joka on noussut monessa mielessä koko maailman edelläkävijäksi. 

* * *

Siksi Suomen ja suomalaisten on viimeistään nyt valittava, että haluammeko pitää Suomen suomalaisena, muuttaa sen anglosaksiseksi vai tehdä siitä monikulttuurisen yhteiskunnan. Tätä päätöstä ei tehdä pelkästään vallan kammareissa, vaan myös käytännön elämässä. 

Kyllähän esimerkiksi ravintolan omistaja ymmärtää huolehtia työntekijöidensä kielitaidosta, mikäli sen puute johtaa asiakaskatoon. Mutta toisaalta jättää henkilökuntansa kielitaidosta huolehtimisen, jos sillä ei ole vaikutusta liikevaihtoon.

Toisaalta pidän epätodennäköisenä, että hyvinvointialueiden johtajat seisoisivat tumput suorina, mikäli medioissa yleistyisivät jutut, joissa kerrotaan ihmisten menehtymisistä henkilöstön kielitaidottomuuden seurauksena. Mutta olisiko ratkaisu siinä tilanteessa suomen kielen vahvistaminen vai siirtyminen – yliopistojen tapaan – yhä vahvemmin englannin kielen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Kansalaisuuskoe
Kotoutumistukea maahanmuuttajille

Suomeen tarvitaan laadukas eutanasialainsäädäntö

Eduskunnan  sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenien enemmistö näyttäisi kannattavan armokuoleman eli eutanasian sallimista myös Suomessa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, vaikka toki tarkoitukselliseen ihmisten surmaamiseen liittyy myös ongelmia. 

Oman elämäni aikana olen joutunut pohtimaan asiaa useammankin sellaisen ihmiskohtalon valossa, joissa elossa pysyminen ei ole ollut arvokasta tai edes henkilön itsensä mielestä toivottavaa. Enkä näe, että haluaisin missään tilanteessa joutua sellaiseen tilanteeseen. 

Toisaalta ymmärrän hyvin, että eutanasiaan saattaa liittyä monenlaisia väärinkäytöksiä. Samoin tiedostan sen, ettei lääkärin tai sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä – saati kutsumus – ole ihmisten surmaaminen vaan heidän parantamisensa. 

* * *

Näistä syistä Suomeen mahdollisesti – toivottavasti – säädettävää eutanasilakia ei saa tehdä hutiloiden eikä juuttuen kylläpäs/eipäs-tyyppiseen väittelyyn. Eli ensin on päätettävä eutanasian sallimisesta, ja mikäli vastaus on kyllä, paneuduttava sen jälkeen huolehtimaan siihen liittyvän lainsäädännön mahdollisimman korkeasta laadusta.

Tässä prosessissa ensiarvoisen tärkeää on ottaa oppia niistä valtioista, joissa eutanasia on jo nyt sallittu. Ja tuoda niistä hyvät puolet suomalaiseen eutanasiaan ja samalla ehkäistä ilmenneet ongelmat.

Lopputulokseksi ei tule hyväksyä kuin sellainen laki, joka jättää päätösvallan yksiselitteisesti ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä olevan ihmisen oman tahdon varaan. Eikä pakota yhtäkään terveydenhuollon työntekijää osallistumaan eutanasian täytäntöönpanoon vastoin hänen omaa – ilman painostusta annettua – suostumustaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikseivät suomalaiset saa eutanasiaa kotimaassaan?
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla
Kuinka haluaisit kuolla?

Tuija Siltamäen kysymys ja tosiasiat

Kolumnisti Tuija Siltamäki kysyi, että "jos tällä veroasteella ei saa edes säällistä vanhustenhoitoa, mistä ihmeestä me oikein maksamme?" Tämä on hyvä kysymys, mutta sen jatko ei:"jos tämä idea menee läpi, mitä valtiolle kuuluneita tehtäviä meille seuraavaksi ulkoistetaan?"

Tosiasia kuitenkin on, että valtiomme on kroonisesti velkaantunut eli valtakunnallinen hallintomme on vuosi vuoden jälkeen käyttänyt enemmän rahaa kuin verotus ja muut yhteiskunnan tulonlähteet ovat tuottaneet. Ja tästä syystä Suomessa on pakko joko supistaa julkisia menoja tai lisätä niiden rahoittamiseksi hankittavia tuloja. 

Jälkimmäinen on tunnetusti vaikeaa ja hidasta, sekä lisäksi epämiellyttävää niille, joille työn tekeminen ei ole ylimmäinen kutsumus. Eikä miljardeja - tai edes miljoonia - vuodessa tuottavien yritystenkään taikominen tyhjästä ole valitettavasti realistista. 

Näistä syistä on katsottava menopuolta sillä silmällä, että suurista eristä löytyy eniten vähennettävää ja pienistä vähemmän. Eli ei muuta kuin vuoden 2025 käyttökohteittain tehty jaottelu esille ja katsomaan mistä siellä voitaisiin säästää.

* * *

Ylivoimainen ykkönen meidän valtiomme menoissa on terveydenhuolto, joka nielaisee kokonaismenoista lähes kolmanneksen. Olisiko Tuija Siltamäellä tai arvoisalla lukijallani siis ehdotuksia siitä, mitä sairauksia jättäisimme hoitamatta - lieviä flunssien kaltaisia riesoja vai lähes varmuudella kuolemaan johtavia tauteja? Vai kannattaisiko sittenkin jättää tekemättä kaikenlaiset sairauksia ennalta ehkäisevät toimet?

Toisena valtion menoissa tulee sosiaaliturva, joka syö neljänneksen valtiolle sälytetyistä yhteisistä menoistamme. Tähän taitaa liittyä Siltamäen huoli vanhusten hoitamisesta. Mutta onhan tämän kokonaisuuden alla toki monta muutakin mahdollista säästökohdetta maahanmuuttajien palveluista lapsiperheiden tukeen. Siitä vain valitsemaan, ketkä jätetään nykyistä vähemmälle. 

Näiden kahden menokohteen jälkeen olemme tarkastelleet jo reilusti yli puolta valtion kaikista menoista. Jäljellä on siis vain pikkurahoja. 

Niistä suurin on koulutus, joka vie yli kymmenen prosenttia kokonaisuudesta. Pitäisikö siis luopua ilmaisesta peruskoulusta ja periä siitä kohtuullinen maksu. Vai kenties kasvattaa luokkakokoja sekä luopua koulunkäyntiavustajista? Vai pitäisikö säästöt suunnata vaikkapa lukioihin tai ammattikouluihin - vai kenties antaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kerätä rahansa näiden opinahjojen menot kattavilla lukukausimaksuilla?

Nyt olemme listanneet jo noin kaksi kolmannesta valtion menoista. Seuraavana tulisivat - järjestyksessä - yleinen julkishallinto, elinkeinoelämän edistäminen, puolustus, yleinen järjestys ja turvallisuus, vapaa-aika-kulttuuri-uskonto sekä asuminen-yhdyskunnat. Näistä suurin on samaa suuruusluokkaa kuin valtion budjetin alijäämä ja pienin - luvalla sanoen - mitätön.

* * *

Kirjoitin tämän listan siksi, että se ehkä auttaa minua itseäni, Tuija Siltamäkeä ja teitä - arvoisat lukijani - muistamaan ne syyt, miksi juustöhöylä on niin houkutteleva työkalu valtiovarainministereille. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, etteikö myös sellaiseen käyttäminen tarkoittaisi tosielämässä erilaisista julkisten palveluista tinkimistä. Siis vaikkapa vanhusten hoitamisesta, lasten koulutuksesta tai ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta.

Samalla se osoittaa, että oikeasti vaikuttavia menosäästöjä on saatavissa vain julkisesta terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta - sekä vähemmässä määrin koulutuksesta. Niinpä ehdotus maamme vuosi vuodelta kasvavan vanhusväestön hoidon siirtämisestä - ainakin nykyistä enemmän - heidän lapsilleen on mitä relevantein ehdotus helpottamaan valtion budjettiongelman ratkaisemista. 

Toki on myös niin, ettei se ole ainoa mahdollisuus, mutta sen käyttämättä jättäminen edellyttäisi vastaavan säästön tuovaa vaihtoehtoa. Toivottavasti nämä vaihtoehdot ovat Siltamäen kolumnin seuraavan kolumnin aiheena, sillä muussa tapauksessa hänen tässä ruotimansa kirjoitus menee vain turhanaikaisen valittamisen kategoriaan? Eikä sellainen helpota valtiovarainministerin ja hallituksen työtä millään tavalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi
Tieverkoston rapautuminen pysähtyi

Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Suomalaisista peräti 89 prosentilla on siniset silmät. Tällä asialla ei muuten olisi merkitystä, mutta sinisilmäisyys on pesiytynyt myös sanontaan, jossa herkkäuskoisia ihmisiä kutsutaan sinisilmäisiksi. 

Olen aina kuvitellut, että kyse on pelkästään hassusta sanonnasta. Ja ettei sinisilmäisyydellä ja herkkäuskoisuudella ole oikeasti mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Tänä aamuna jouduin kuitenkin hieraisemaan sinisiä silmiäni, sillä valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi seuraavia tietoja, jotka viittaavat vahvasti siihen, että herkkäuskoisuus ja sinisilmäisyys sittenkin liittyisivät toisiinsa. 

Purran mukaan "Suomessa todetaan joka vuosi melkein 300 uutta HIV-tartuntaa, joista 86 % ulkomaalaistaustaisilla. Heistä lähes 70 % tiesi tartunnastaan ennen maahantuloa. Suomeen pääsee tartuntaa hoidattamaan esimerkiksi työhön hakeutumalla". 

Hän kertoi myös, että "paraikaa Suomessa on useita tuhansia HIV-potilaita. Yhden potilaan pelkät lääkehoitokustannukset ovat 15-20 000 euroa vuodessa. Lisäksi esimerkiksi tulkkaus ja kaikki muut kustannukset." 

Ja jatkoi mainitsemalla, että "nykyisten potilaiden hoitokustannukset ovat arvioiden mukaan 70-80 miljoonaa vuodessa, ja määrät kasvavat koko ajan. Hoidot ovat potilaalle kokonaan ilmaisia, koska HIV on yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi luokiteltava."

Myös valtiovarainministerillä näyttäisi - ainakin valokuvien perusteella (esimerkki ja toinen) - olevan pikemminkin siniset kuin ruskeat silmät. Siitä huolimatta hän totesi tässä yhteydessä sen tosiasian, että "Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto eikä sen paremmin sairaala tai terveyskeskus". Olen samaa mieltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä
Kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmät ihmiset?
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?

Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?

Yleisradion mukaan Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri on irtisanomassa kaikki tekstinkäsittelijänsä. Ne korvataan jatkossa tekoälyllä, joka on tehdyissä kokeiluissa osoittautunut päteväksi kyseiseen työtehtävään. 

Tässä tilanteessa irtisanottaville on luonnollisesti tarjottu mahdollisuutta kouluttautua muihin hommiin, kuten vaikkapa lähihoitajiksi tai välinehuoltajiksi. On kuitenkin todennäköistä, ettei kaikille löydy - eivätkä kaikki edes halua - näitä töitä.  

* * *

Irtisanominen on tietenkin aina ikävä asia sille, joka joutuu sen kohteeksi. Toisaalta veronmaksajan kannalta kyse on hienosta asiasta, sillä tekoäly suoriutuu puhtaaksikirjoituksesta takuuvarmasti halvemmalla kuin ihminen. Ja näin veroja voidaan laskea tai ainakin julkisia varoja saadaan allokoiduksi sellaisiin tarpeisiin, jotka muuten rahoitettaisiin verojen korotuksin tai velalla.

Eikä se ole pieni asia maassa, jonka veroaste on yksi maailman korkeimmista, eivätkä julkiset varat tahdo siltikään riittää terveydenhuollon kustannuksiin. Ja jossa naiset saavat keskimäärin vain 1,26 lasta elämänsä aikana - eli luonnollinen väestönkasvu on kääntymässä väkimäärän romahdukseksi.

* * *

Nähdäkseni on selvää, etteivät tämänkaltaiset uutiset jää tähän, vaan tekoäly ja robotit tulevat jatkossakin korvaamaan mitä erilaisimpia työtehtäviä. Ensin puhtaaksikirjoittamisen kaltaisia rutiineja, mutta jatkossa myös yhä vaativampia tehtäviä.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla yhteiskunta muuttuu sen seurauksena. Löytyykö jostain ihmisille uusia työtehtäviä, vai menettääkö työnteko merkityksensä ihmisten hyvinvoinnin perusteena. Ja jos menettää, niin miten töiden automatisoinnin luoma hyvinvointi jaetaan jatkossa? 

Syntyykö rikkaiden elättäjien ja köyhien elättien yhteiskunta? Vai jaetaanko kaikki hyvinvointi tasan kuin kommunistisessa utopiassa? Tai kertyykö omaisuus ja hyvinvointi sittenkin pienelle eliitille - nomenklatuuralle - rahvaan painuessa huumeiden ja viinan riivaamaksi massaksi, kuten monissa yhteiskuntadystopioissa on maalailtu? 

Entä ihmisten terveys? Onhan jo nyt havaittu, että suomalaisilla nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Ja ainakin itse epäilen, että yksi - ehkä jopa tärkein - syy niihin on se, ettei suomalaislasten elämässä ole enää sellaisia vaikeuksia ja vaatimuksia, jotka valmistaisivat heitä kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä. Mistä sellaisia sitten saataisiin maailmassa, jossa leipänsä eteen ei tarvitse tehdä edes työtä?

Lisäksi - mutta ei vähäisimpänä - on ratkaistava kysymys Suomen tulevasta väkiluvusta. Kannattaako vähäistä syntyvyyttä yrittää korvata maahanmuuton avulla vai onko ihmisten vähäinen lisääntyminen suorastaan siunaus tilanteessa, jossa automaatio hoitaa yhä suuremman osan töistä?

* * *

En luonnollisesti pysty antamaan vastauksia näihin - tai muihin helposti mieleen nouseviin - kysymyksiin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi viimeistään nyt ryhdyttävä pohtimaan vakavasti, mihin suuntaan me haluamme ohjata yhteiskunnallista kehitystämme. 

Enkä sano tätä siksi, että Suomi olisi jonkinlainen edelläkulkija työnteon automatisoinnissa, vaan siksi, että sen kautta saataisiin syntymään nykyistä parempi tulevaisuus. Uskon nimittäin, että sellainen on varmasti saavutettavissa, mutta vain siten, että pystymme välttämään helposti kuviteltavissa olevat ongelmat ja suoranaiset dystopiat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit

Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Ilta-Sanomat valaisi eilen, minkälaista elämää vaikeuttavaa byrokratiaa Suomeen on luotu. Koko lista on järkyttävä, mutta liian pitkä käsiteltäväksi kokonaisuudessaan yhdessä blogikirjoituksessa. Siksi otan esimerkiksi vain muutamia kohtia.

IS:n listalla oli ensimmäisenä lakritsipiipun aseman selkeyttäminen muuna kuin tupakkatuotteena. Pienen Googlehaun jälkeen löysin viiden vuoden takaisen jutun, jonka mukaan "tupakkalakiin tuli muutos kaksi vuotta sitten, jonka myötä lakupiippu määriteltiin tupakkaa muistuttavaksi tuotteeksi. Kaupat eivät saa enää myöntää bonusta lakupiipusta, eikä niitä saa myydä itsepalvelukassoilla."

Tekstin luettuani jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä tämän asian lainsäädäntöön vuonna 2017 vienyt ministeri tai hänen avustajansa on mahtanut ajatella. Tuskin ainakaan suomalaisen elintarvikeketjun toimivuutta ja tehokkuutta - saati julkisen hallinnon kustannuksia. Vallassa oli tuolloin - uskomatonta kyllä - Juha Sipilän (kepu) johtama porvarihallitus eikä suinkaan punavihreä valtioneuvosto. 

Viidentenä listalta löytyy kohta, jonka mukaan hallitus poistaa vaatimuksen toimittaa vuosittain lääkärinlausunto todisteeksi kehitysvammasta, jonka lääkäri on todennut elinikäiseksi. Tämän byrokratian kukkasen lainsäädäntöön toimittanutta hallitusta en löytänyt googlaamalla, eikä sitä tekoäly ChatGTP:n mukaan olekaan erikseen säädetty vaan kyse on siitä, että "käytännössä palveluiden myöntämisessä hyödynnetään lääkärinlausuntoja osana yksilöllistä tarvearviointia". 

Selvää kuitenkin on, ettei vuosittain toistuva turha vaatimus lääkärintodistuksesta elinikäisen vamman kohdalla ainakaan nopeuta julkisen terveydenhuollon sujuvuutta tai vähennä sen kustannuksia veronmaksajalle. Ja siksi on aivan erinomaista, että tämä käytäntö on nyt joutumassa historian roskatunkiolle.

Kohdassa yhdeksän taas myönnetään apteekin työntekijöille lupa kuljettaa potilaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. Tämänkään säädöksen taustaa en löytänyt itse, mutta ChatGPT kertoi, että "käytäntö perustuu lääkejätteiden turvalliseen käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön, ei erilliseen kieltoon". 

Joka tapauksessa on erinomaista, että hallitus antaa apteekin työntekijöille mahdollisuuden - ei siis velvollisuutta - ottaa matkaansa potilaiden lääkkeitä silloin, kun heiltä sitä pyydetään. Ja ties vaikka joku apteekki ottaisi tämän mahdollisuuden jopa yhdeksi liiketoimintansa osaksi?

* * *

Nämä - ja muut IS:n listaamat - esimerkit riittänevät osoitukseksi siitä, että Suomessa on valtava määrä tarpeetonta säätelyä, jonka tuottamiseen ja valvomiseen kuluu julkisen sektorin työntekijöiden aikaa. Samalla se lisää yritysten ja veronmaksajan kustannuksia sekä vähentää yrittäjien mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaansa. 

Siksi on erinomaista, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tarttunut aiheeseen, vaikka listan jokainen kohta itsessään onkin vain vähäinen vaiva meille suomalaisille ja julkiselle sektorille. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suuri joki alkaa pienistä puroista. 

Näin on myös hallinnon ja byrokratian kohdalla, joiden jokaisella säädöksellä on pieni vaikutus ihmisten elämään ja talouden toimintaan. Ja joiden kertyminen vuosikymmenestä toiseen kerryttää taakkaa, jota olisi syytä tarkastella paljon useammin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tapana tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista

Tänään on Suomessa kaksien vaalien päivä. Niistä kuntavaalit ovat vanhaa kauraa, mutta aluevaalien merkityksestä tuntuu olevan epäselvyyttä ainakin puolueiden puheenjohtajien ja median piirissä. 

Perustan tämän väitteeni sille, että sekä vaalikeskusteluissa että lehtien palstoilla on puhuttu valtavasti alueiden rahoituksesta, henkilöstömitoituksista, hallituksen säästötoimista ynnä muista asioista, joissa päätäntävalta on nimenomaisesti eduskunnassa. Siis Suomen valtion parlamentissa, johon tämän päivän vaaleissa ei valita ensimmäistäkään edustajaa. 

Sen sijaan nyt käytävissä aluevaaleissa etsitään ihmisiä päättämään siitä, miten kullakin hyvinvointialueella järjestetään sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi niillä resursseilla, jotka eduskunta - siis Arkadianmäellä istuva kansanedustajajoukko - hallituksen esityksestä niille allokoi. 

Siksi olisi ollut tärkeää, että vaalien alla olisi puhuttu siitä, miten jokainen puolue ja kukin ehdokas haluaisi käyttää alueilla ne varat, jotka kullekin alueelle ohjataan. Kun näin ei ole tehty, eivät äänestäjät ole juurikaan saaneet eväitä sille, ketä heidän kannattaisi aluevaaleissa äänestää. 

Onneksi kuitenkin ainakin Ylen vaalikone näyttäisi kyselevän suurelta osin asiallisia kysymyksiä, vaikka niistä kaikkiin ei ehkä olekaan kovin yksiselitteisiä vastauksia - ja sielläkin on myös kysymyksiä sellaisista asioista, joista ei päätetä alueilla, vaan eduskunnassa. Näin erityisesti kohdassa "hyvinvointialueiden tulevaisuus", jolla ei ole käytännössä mitään tekemistä nyt käytävien vaalien kanssa.

Tästä narinastani huolimatta toivon, että kävisitte - arvoisat lukijani - antamassa äänenne molemmissa tänään järjestettävissä vaaleissa. Näin siinäkin tapauksessa, ettei teille olisi kovin selvää, mihin asioihin nyt voi vaikuttaa ja mihin ei - vaikka toki uskonkin, ettei juuri teillä ole näiden vaalien tarkoituksiin liittyen mitään epäselvää, vaikka journalistit ja puolueiden puheenjohtajat ovatkin pyrkineet johtamaan äänestäjiä harhaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
Tuleeko Helsingin sisääntuloväylien varrelle 150 000 euron hintaisia yksityisautoilua kritisoivia taideteoksia?

Kansalaisten kusettamista

Kansalaisaloitteet ovat lähtökohtaisesti hyvä tapa edistää ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa suoraan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Yksi sellainen asia oli yli 50 000 kannattajaa kerännyt aloite niin sanottujen eheytyshoitojen kieltämisestä. 

Se jää kuitenkin ikävällä tavalla historiaan, sillä vaikka eduskunta on hyväksynyt aloitteen, on oikeusinisteri Leena Meri (ps) ilmoittanut, ettei hallitus ehdi saattaa lakia voimaan. Syynä ovat virkamieskunnan muut kiireet yhdistettynä hallituksen yhden jäsenen - Sari Essayahin (krist) - erimielisyyteen. 

Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallitus noudata eduskunnan tahtoa, eikä kunnioita Suomen lain tarkoitusta mahdollistaa kansalaisaloitteiden kautta juridisten epäkohtien korjaamista. Tällainen tilanne ei tietenkään ole millään tavalla hyväksyttävä, vaan kyseessä on varsin selkeästä perustuslaillisesta kriisistä. 

Tässä tilanteessa ovat vastakkain hallitusohjelman voimaan saattaminen sekä eduskunnan ilmaisema tahto kansalaisaloitteen saattamiseksi voimaan. Näin siitä huolimatta, että loogisesti ajatellen eduskunnan valmiin päätöksen toimeenpanon pitäisi mennä aina hallitusohjelman mukaisen lainvalmistelun edelle.

Oikeusministeri Leena Meri (ps) ei kuitenkaan näytä olevan samoilla linjoilla, enkä löytänyt lainsäädännöstä myöskään tähän liittyvää velvoitetta. Siten ministeri ei ole ilmeisesti rikkomassa virkavelvollisuuttaan, vaikka kuvaannollisesti sanoen sylkeekin kansalaisten kasvoille. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt hyväksytyn kansalaisaloitteen käy. Eli tuleeko kansalaisten ja eduskunnan hyväksymä tahto jollain tavalla saatetuksi lakiin, vai jääkö se kuolleeksi kirjaimeksi samalla tavalla kuin huomenna jälleen ajankohtaiseksi tulevan kellojen siirtelyn lopettaminen EU:ssa siitä huolimatta, että europarlamentti on hyväksynyt sen.

Jos näin käy, on asialla itse eheytyshoitoasiaa paljon suurempi merkitys, sillä sen seurauksena voidaan kansalaisten aloiteoikeuden katsoa olevan käytännössä pelkkä poliitikkojen keino ihmisten harhaanjohtamiseksi. Eli suoraan sanottuna kansalaisten kusettamista. 

Lopuksi totean vielä, etten ota tällä kirjoituksella minkäänlaista kantaa itse eheytyshoitojen hyödyllisyyteen, hyödyttömyyteen, terveellisyyteen, tarpeellisuuteen tai vaarallisuuteen, vaan pelkästään suomalaisen demokratian toimivuuteen. 

* * *

Edellä mainitsemastani kellonsiirtelystä todettakoon, että asia saattaa olla lopultakin etenemässä. Näin siksi, että vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllösen (vas) mukaan "liikennekomissaari Apóstolos Tzitzikóstas on ottanut asian uudelleen komission työohjelmaan ja yrittää vielä Puolan puheenjohtajakaudella saada asiaa neuvoston puolella eteenpäin".

Hyvä näin, mutta ihan vielä en olisi valmis poksauttamaan shamppanjapulloja. Näin siksi, että Puolan puheenjohtajakausi Euroopan unionin neuvostossa päättyy jo kesäkuussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi

Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Serge Mballa Assolon ja Jacob Donner-Amnellin oppitunti Minja Koskelalle

Vasemmistoliiton Minja Koskela teki politiikkaa sanomalla, että "perussuomalaiset puhuvat wokesta, mutta vaaliteltoilla ihmiset tulevat puhumaan margariinin nousseesta hinnasta. Kokoomuslaiset hehkuttavat yksityisen hoidon Kela-korvauksia, mutta vaalikentillä ihmiset miettivät, pääsevätkö he ajoissa lääkäriin. Kristillisdemokraatit puhuvat suvivirrestä, mutta nälkä ei katoa pyhällä hengellä."

Epäilemättä Koskela on perustanut kommenttinsa kokemusasiantuntijuuteen, eli hänen luonnehdintansa heijastaa Vasemmistoliiton vaaliteltoilla puhuttavia aiheita ja ajatuksia. Vastaavasti muiden puolueiden edustajat lienevät tarttuneet sellaisiin aiheisiin, jotka kiinnostavat heidän kannattajiaan. 

Sellainen suomalainen yhteiskunta on: yksiä kiinnostaa ovi ja toista oven karmit. Ja poliitikkojen tehtävänä on huolehtia molemmista - mutta kaikki eivät ehdi korjata kaikkea, tai vaikka ehtisivätkin, niin vääränlaisten karmien valinta voi johtaa siihen, ettei ovi mene enää kiinni.

Tämä on myös yksi tärkeä syy sille, että moniarvoiset demokratiat ovat historian kulussa pärjänneet paljon paremmin kuin tunkkaiset yhden asian diktatuurit. Ja siksi soisin Minja Koskelankin lotkauttavan korviaan myös perussuomalaisten huolenaiheita kohtaan sen sijaan, että hän sivuuttaa ne.

Tarkoitan tällä vaikkapa sitä, että halutessaan auttaa maailman köyhimmissä maissa asuvia ihmisiä ottamalla heidät Suomeen, hän tulee samalla vaarantaneeksi maamme sisäisen turvallisuuden. Tästä asiasta kirjoitti tuoreen uutisartikkelin Helsingin sanomat, jonka mukaan "Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1987 syntyneen Serge Mballa Assolon vankeuteen kahdeksi vuodeksi raiskauksesta ja myöhemmin tapahtuneesta huumausaineiden käyttörikoksesta".

Mitä taas tulee soteen, on myös se rahoitettava. Ja siksi Kokoomuksen huoli maamme vientiteollisuudesta liittyy keskeisesti siihen prosessiin, jonka seurauksena ihmiset pääsevät ajoissa lääkäriin. 

Tästä kirjoitti joensuulainen projektitutkija Jacob Donner-Amnell, jonka mukaan puun käyttö eli "hakkuut ovat Suomessa supistuneet viime vuosina ja supistuvat todennäköisesti jatkossakin". Tämä voi merkitä "enemmän nielun kannalta kuin moni ehdotettu, usein hidasvaikutteinen toimi", mutta samalla julkisen sektorin käytettäväksi tuleva rahavirta supistuu. Ja sen seurauksena ihmisten pääsy lääkärille viivästyy entisestään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?
Voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla näin tyhmä?

Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Suomen valtion sunnitellusta budjetista vuodelle 2025 on velkarahaa yli neljätoista prosenttia. Eli joka seitsemäs valtion käyttämä euro on otettu velaksi ja maksettava ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Samaan aikaan suomalaisten työntekijöiden tuloista verotetaan reilusti yli 40 prosenttia. Ja sen ihmisten työntekemisen motivaatiota vähentävä progressio on niin korkea, että marginaalivero ylittää 50 prosentin rajan - jolloin työntekijälle jää alle puolet lisätulosta - 58 000 euron vuosituloista ja jo 19 000 euron ansiotasolla verokarhu vie lisätyön palkasta peräti kolmanneksen.

En tässä kiistä sitä, etteikö näistä rahoista suurinta osaa käytettäisi hyviin asioihin. Mutta totean kuitenkin, että näitä hyviä asioita - ja usein vähän vähemmänkin hyviä - on suomalaisten työntekijöiden kannettavaksi aivan liikaa. Ja lisäksi budjettiin sisältyy myös vähemmän hyviä asioita, hyvinkin mainitsemani velkarahoitteinen neljätoista prosenttia.

Siksi oli mielenkiintoista lukea Verkkouutisten juttu, jossa oli kattava yhteenveto Argentiinan talouden muutoksesta Javier Milein valtaannousun jälkeen. Olen myös itse kirjoittanut aiheesta aiemmin, joten en kommentoi sitä sen enempää kuin suosittelemalla teille - arvoisat lukijani - artikkelin lukemista.

Sen sijaan haluan tuoda esille pari suomalaiseen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyvää seikkaa, joihin artikkeli tarjoaa lisävalaistusta. Niistä ensimmäinen on suomalaisen vasemmiston taholta - ja lisäksi Yleisradion toimituksessa - esille nostettu väite argentiinalaisten suistumisesta kurjuuteen Milein tekemien rajujen julkisen talouden leikkausten jälkeen. 

Verkkouutisten jutussa kuitenkin kerrotaan, että Milein uudistusten jälkeen kuluneen vuoden aikana argentiinalaisten keskipalkat ovat lähes kaksinkertaistuneet, maan työttömyysaste on laskenut seitsemän prosentin tuntumaan sekä vuokra-asuntojen tarjonta on kasvanut 170 prosenttia ja vuokrakustannukset laskeneet 40 prosenttia. Minusta nämä tiedot asettavat vasemmistolaisten väitteen vähintäänkin kyseenalaiseksi. Etenkin, kun Argentiinan taloudelle povataan ensi vuodeksi peräti viiden prosentin kasvua.

* * *

Siksi kysyn, että eikö tämä kaikki osoita sitä, että ylipöhöttyneen julkisen talouden ja yhteiskunnallisen sääntelyn leikkaaminen - vaikka kirpaiseekin lyhyellä aikavälillä - on loppujen lopuksi hyväksi myös kaikkein köyhimmille? Onhan Argentiinassa sentään toimittu ihan toisenlaisessa mittakaavassa kuin Suomessa on edes suunniteltu: julkisesta taloudesta leikattiin 30 prosenttia sisältäen 30 000 valtion työntekijän irtisanomisen, energia- ja liikennetukien leikaamisen, julkisten töiden keskeyttämisen ja valtion palkkojen sekä eläkkeiden pienentäminen. 

En silti sano, että Suomessa pitäisi tehdä yhtä rajuja muutoksia, sillä eihän meidän taloutemmekaan ole samanlaisessa kriisissä kuin Argentiinassa oli Milein astuessa valtaan. Sen sijaan haluaisin myös poliittisen vasemmiston ja heidän kannattajiensa pysähtyvän hetkeksi miettimään edelle kirjoittamaani ja ymmärtämään, että myös meidän julkisesta sektoristamme voidaan - ja kannattaa - varmasti leikata paljonkin. 

Enkä tarkoita esimerkiksi hyvinvointipalveluiden suorittavaa työtä tekevien ihmisen käsiä vaan niiden hallintoa ja byrokratiaa. Enkä tarkoita edes julkisten alojen työntekijöiden palkkojen laskemista, mutta ehkä niiden korottamista voisi kuitenkin rajoittaa, kunnes palkkajohtajuus siirtyisi valtion hommista Suomen talouden viime kädessä rahoittavalle yksityiselle sektorille. Enkä panisi pahakseni, jos valtion tarjoamista tuista mitä erilaisimmille valtionhallinnon ulkopuolisille toimijoille - kuten kansalaisjärjestöille, yrityksille, kehitysmaille ja puolueille - leikattaisiin leijonanosa.

Lisäksi pitäisi katsoa valtion ja varmasti kuntienkin virastojen hallintorakenteita. Ne ovat viime vuosina kasvaneet kuin pullataikina ja tarjoavat siksi erinomaisia leikkaus- eli tehostamiskohteita, joita karsimalla säästyy sekä rahaa että vapautuu työntekijöitä käytettäväksi yksityiselle sektorille.

Esimerkiksi tutkimuslaitoksilla oli johtonaan vielä viime vuosituhannen lopulla tyypillisesti pää- tai ylijohtaja ja hänen apunaan tutkimus- ja hallintojohtaja sekä sihteeri, mutta nykyisin hyvinkin kukkea ja monitasoinen johtamisapparaatti (esimerkki ja toinen) ja sen rakentama byrokratia. Ja vielä paljon paremmaksi pantiin terveydenhuollossa, jossa hyvinvointialueet toivat aiempaan verrattuna yhden uuden hallintotason, paljon johtajia ja - kuin kukkaseksi kakkuun - poliitikoille uuden temmellyskentän. 

Näin ollen valtion budjetin sopeuttamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa edes poliitikoille. Ja siksi nykyisen - niin sanotun porvarihallituksen - voisi olettaa tarttuvan tähän tehtävään selvästi pontevammin kuin se on tähän mennessä tehnyt. Etenkin kun Argentiinan ekonomistipresidentti on osoittanut sillä tavalla saavutettavan erinomaisia tuloksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Karun totuuden tunnustaminen on liian vaikeaa

Oli mukava havaita sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen toteavan, että laittomasti maassa olevien terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on "nimenomaan tämä, että jos henkilö on täällä laittomasti maassa, hänen tulisi täältä poistua. Ja terveydenhuoltojärjestelmänkään ei pitäisi tukea sitä, että maassa oleskellaan pidempään."

Laitonta maassaoloa ei tietenkään tulisi tukea millään muullakaan tavalla - ei yksityisen henkilön, ei seurakuntien, ei julkisen hallinnon eikä myöskään minkäänlaisten kansalaisjärjestöjen toimesta. Sen sijaan näiden kaikkien tulisi toimia siten, että Suomessa oleskellaan vain luvallisesti. 

* * *

Vähemmän mukavaa ellei suorastaan ikävää oli sen sijaan kuunnella toista virkamiestä eli sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikköä, joka kertoi, että "kun täältä ministeriön näkökulmasta katsoo valtakunnallista tilannetta ja tilannetta noin 5–10 vuoden päähän, niin valitettavasti täytyy sanoa, että joudumme varmasti vielä uudelleen arvioimaan, pitäisikö meidän tehdä uusia päätöksiä nimenomaan sen kaikkein raskaimman erikoissairaanhoidon ja päivystysverkon osalta".

Tällä kommentillaan hän tarkoitti, että joidenkin sairaaloiden yöpäivystysten lopettaminen ei suinkaan ollut mikään radikaali toimenpide, vaikka aiheuttikin hallituksen rivien rakoilua. Sen sijaan se oli vaatimaton ensiaskel sen varmistamiseksi, että kansalle pystytään ylipäänsä tarjoamaan kattavaa julkista terveydenhuoltoa. 

* * *

Taustalla on tietenkin jossain määrin maan julkisen talouden krooninen ylikulutus, mutta myös koulutuspolitiikassa tehdyt virheet ja pidemmällä tähtäimellä nuorten haluttomuus perheiden perustamiseen sille otollisimmassa iässä. Ensin mainitun ilmeisenä tarkoituksena on ollut lääkärikunnan palkkatason nostaminen ja jälkimmäinen on seurausta yhteiskunnan arvojen muuttumisesta. 

Koulutusta on toki helppo - joskaan ei ilmaiseksi - korjata lisäämällä lääketieteen opetusta yliopistoissa. Jälkimmäinen sen sijaan on vaikeampaa, eikä se ole onnistunut missään, vaikka ainakin Unkarissa sitä on yritetty hyvinkin tosissaan. 

Työvoimapulaa on Suomessa yritetty ratkaista houkuttelemalla ulkomaisia terveydenhuollon ammattilaisia maahamme. Se on auttanut jonkin verran, mutta täytyy kuitenkin ihmetellä, ettei sairaaloissa näy juurikaan somalialaisia tai irakilaisia lääkäreitä ja hoitajia, vaikka Suomen harjoittama maahanmuuttopolitiikka on houkutellut juuri näiden maiden kansalaisia maahamme - sekä tarjonnut heidän nuorilleen mahdollisuuden kouluttautua käytännössä ilmaiseksi haluamaansa ammattiin. Syitä voimme vain pohtia.

* * *

Onni tässä onnettomuudessa on, että tietotekniikan ja robotiikan kehitys mahdollistavat puuttuvan työvoiman korvaamisen. Siinä edelläkävijänä on toiminut Japani, missä esimerkiksi vanhustenhuolto on yhä enemmän siirtynyt ihmisiltä robottien tehtäväksi. Siksi lienee todennäköistä, että myös minä pääsen robottien hellään huomaan viimeisinä vuosinani. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että myös tämä ratkaisu edellyttää Suomen talouden tervehdyttämistä. Ja siksi meidän suomalaisten on tavalla tai toisella onnistuttava tekemään nykyistä tuottavampaa työtä - eli lisäämään onnistuneita innovaatioita sekä kaupallistamaan ja markkinoimaan niitä sekä olemaan nykyistä taitavampia ja ahkerampia yrittäjiä ja työntekijöitä. 

Lisäksi julkisen sektorin kustannusten kasvu väestön ikääntymisen seurauksena on pystyttävä pitämään kurissa leikkaamalla mieluummin ennemmin kuin myöhemmin valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien budjeteista sellaiset - tämän blogimerkinnän alussa käsittelemäni kaltaiset - menot, jotka eivät ole välttämättömiä tai voidaan korvata yksityisten toimijoiden kautta eli markkinaehtoisesti. 

Valitettavasti juuri tämä näyttää olevan liian vaikeaa suomalaisille poliitikoille. Ja heidät valtaan valitsevalle Suomen kansalle, jolle karun totuuden tunnustaminen näyttää olevan liian vaikeaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Viipalointia vai kasvatusta?
Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä

Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua

Yle kertoi eilen yllättäen, että Pietarsaaressa on maahanmuuttajataustaisiin, pääkaupunkiin ja Ruotsiin kytkeytyvä jengi-, huume-, ja väkivaltaongelma. Jutun mukaan kaupungin väestöstä 15 prosenttia on maahanmuuttajia. 

Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä jo yhdeksän ja puoli vuotta sitten sikäläinen poliisi kertoi, että "vastaanottokeskus tuli noin kuusi vuotta sitten. Nykyään meillä ei ole enää melkein yhtään juttua, missä ei olisi ulkomaalaistaustaista mukana."  

Tuolloin - siis vuonna 2015 - asia oli noussut esille, koska 17-vuotias ulkomaalaistaustainen nuorukainen oli puukottanut kahta muuta nuorta. Ja jäänyt kiinni.

Ylen tuoreessa jutussa 14-vuotias pietarsaarelainen Erdi kertoi, että "täällä on paljon nuoria, jotka haluaisivat jengiin... Ne esittää vähän gangstaa. Luulevat, että ovat koviksia, vaikka eivät ole."

Paikallinen erityisnuorisotyöntekijä taas kertoi Ruotsin kautta Pietarsaareen tulleista nuorukaisista, jotka kulkivat ihmisten perässä, uhkailivat ja "aiheuttivat hämminkiä. Nuoriso puhuu, etteivät ole täältä päin. Nyt ovat kadonneet katukuvasta."

* * *

Ylen uutinen vahvisti omalta osaltaan sen, että Suomessa ja Ruotsissa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on ollut kantaväestön kannalta katastrofaalista, eivätkä sen ikävät seuraukset rajoitu pelkästään suuriin kaupunkeihin. Ja siksi myös pietarsaarelaisen äänestäjän olisi hyvä muistaa, että nyt vallassa oleva Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu hallitus on ensimmäinen, joka pyrkii tekemään asialle jotain. 

Ja on jo tehnytkin, sillä voimaan on saatettu seuraavat maahanmuuttoon liittyvät muutokset: rajamenettelyn käyttöönotto, maahantulosäännösten kiertämistä estävät lakimuutokset, vastaanottorahan pienentäminen perustuslain ja vastaanottodirektiivin sallimaan minimiin ja kansalaisuuden saamisedellytysten tiukentaminen.  

Ensi vuoden alussa astuu voimaan myös kansainvälisen suojelun muuttaminen väliaikaiseksi. Lisäksi on ryhdistäydytty tekemällä hallinnollisia uudistuksia.

Eikä tässä kaikki, sillä hallitusohjelmassa on kirjattuna myös lisäparannuksia maahanmuuttopolitiikkaan. Jos ja kun ne toteutetaan, on todennäköistä, että Suomeen suuntautuva kehitysmaalaisten virta hidastuu ja tänne saapuvilla maahanmuuttajilla on nykyistä parempi motivaatio sopeutua yhteiskuntaamme. Se olisi kaikkien etu.

* * *

On kuitenkin huomattava, että mikäli suomalaiset äänestävät seuraavissa eduskuntavaaleissa eli vuonna 2027 SDP:n jälleen hallitukseen ja Perussuomalaiset oppositioon, on todennäköistä, että maassamme palataan vanhoihin - yhä suurempia ongelmia aiheuttavaan - maahanmuuttopolitiikan käytäntöihin. Näin näyttäisi olevan tapahtumassa ainakin puoluekannatuskyselyiden perusteella.

Lisäksi vaarana on, että hallitus kaatuu sisäisiin ristiriitoihin ja kansanedustajien oman edun ajamiseen. Jälkimmäiseen näyttää syyllistyvän joukko perussuomalaisia ja kokoomuslaisia kansanedustajia, jotka aikovat äänestää hallituksen esittämiä terveydenhuollon säästöpäätöksiä vastaan ymmärtämättä sen laajempia seurauksia. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi, vaan kyseiset kansanedustajat suostuisivat vaikka jättäytymään pois äänestyksestä. Lienee kuitenkin niin, että tultuaan asiassa jo etukäteen näyttävästi julkisuuteen, he ovat päättäneet toteuttaa myyräntyönsä ja pelata kieli pitkällään hallituksen hajoamista - jopa valheita levittämällä ajavan - vihervasemmiston pussiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti
Pietarsaaresta kohti Malmöä

Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa

Palestiinalaisterroristien Hamas-järjestö päätti reilu vuosi sitten tehdä näyttävän terrori-iskun Israeliin. Alkujuhlinnan jälkeen ilo muuttui kuitenkin suruksi kun hyökkäyksen kohde päätti tuhota kyseisen terroristijärjestön perin pohjin. 

Nyt palestiinalaishallinto on pyytänyt Suomea ottamaan hoitoon Gazan sodassa vammautuneita ja muita apua tarvitsevia. Järjestön terveysministerin mukaan "ensiksi tulisi lapsia. Etenkin lapsia, joilla on syöpiä ja jotka ovat menettäneet raajojaan. Lisäksi tulisi heitä, joille emme kykenisi antamaan leikkaushoitoa, vaikka sairaalamme toimisivatkin."

Se jäi kuitenkin kertomatta, mitä tulisi sen jälkeen, kun hoitopalvelut olisi saatu käyntiin lasten avulla. Tulisiko sitten terroristeja, viattomia naisia vai sotarikollisia?

Senkin palestiinalaisten edustaja unohti kertoa, että siviiliuhreja on ollut paljon ainakin osaksi siitä syystä, että Hamasin terroristit ovat toimineet sairaaloissa ja piiloutuneet muuten vain siviilien joukkoon esimerkiksi kouluissa. 

Kaiken tämän seurauksena Hamasin terroristien kannatus palestiinalaisten keskuudessa ei kuitenkaan ole laskenut - kuten voisi kuvitella käyvän järkevien ihmisten parissa - vaan noussut entisestään jopa Gazaa rauhallisemman Jordan-joen länsirannan väestössä. Tämän seurauksena väkivallan kannattajia on heidän joukossaan tällä hetkellä jopa enemmän kuin rauhanomaista toimintaa suosivia. 

Edelle kirjoittamani perusteella en kannata palestiinalaisten - en edes sinänsä syyttömien lasten - kuljettamista resurssipulasta kärsivän Suomen terveydenhuollon taakaksi. Sen sijaan kehotan palestiinalaisia laskemaan aseensa, luovuttamaan Hamasin terroristit oikeuden tuomittavaksi ja suuntaamaan aktiivisuutensa sodankäynnin sijasta rauhan rakentamiseen ja hyvinvoinnin luomiseen hallitsemilleen alueille. Ja sitä kautta auttamaan aikanaan myös Hamasin aloittaman katastrofin uhreja.

Lopuksi toistan kaikille palestiinalaisille jo aiemmin lähettämäni viestin, jonka merkitystä heidän kannattaisi pohtia hyvin tarkasti. Se on sanonta, jonka mukaan "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Siinä nimittäin on kerrottu tiivistetysti syy sille, minkä takia palestiinalaisten - ja heidän lastensa - asiat ovat nykyisin niin huonosti kuin ovat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion
Syyllistyykö Israel kansanmurhaan?

Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä

Suomen hallituksen aikeet rajoittaa laittomasti maassa elävien ihmisten terveyspalveluita on saanut kovaa arvostelua. Kyse on siitä, että nykyisen hallituksen ajama muutos käytännössä kumoaisi viime vaalikaudella tehdyn päätöksen, jonka mukaan paperittomilla on oikeus välttämättömiin kiireettömiin terveyspalveluihin. 

Erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudellamaalla vastaavasta HUS:sta annetussa lausunnossa on arveltu, että "ehdotettavan lakimuutoksen taustasyyt ovat enemmän puoluepoliittisia kuin havaituista todellisista ongelmista johtuvia". Ja kerrottu, että "sääntelyn tiukentaminen vastaamaan suunnilleen aikaisempaa tulisi siten todennäköisesti pikemminkin lisäämään laittomasti maassa olevien potilaiden hoitoon käytettävää resurssia".

Myös Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on vastustettu lakimuutosta ja arveltu, että "lakiesityksen tuomat hyödyt valtiontalouden ja terveydenhuollon kantokyvylle jäävät marginaalisiksi, mutta inhimillinen kärsimys on vaarassa lisääntyä". Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on taas väitetty, että "esitetty sääntelyratkaisu voi johtaa peräti terveydenhuollon kokonaiskustannusten kasvuun säästöjen syntymisen sijaan".

Myös Helsingin pormestari Juhana Vartiainen (kok) on ottanut asiaan kantaa kertomalla, että "osaa paperittomien ryhmästä ei ole syytä sulkea välttämättömän terveydenhuollon ulkopuolelle sillä perusteella, että se erityisesti kuormittaisi terveydenhuoltoa". Eikä Helsingin kaupunki siitä syystä kannata lakimuutosta.

Minun nähdäkseni jokainen näistä lausunnoista on typerä, sillä laittomasti maassa olevien terveydenhoitopalveluiden järjestäminen on osa sitä kokonaisuutta, joka houkuttaa maahamme sosiaaliturvaperusteista elintasopakolaisuutta, joka aiheuttaa valtavat kustannuksen ja toimii kaiken kukkuraksi vielä kasvualustana seksuaali- ja jengirikollisuudelle. 

Tästä syystä laittomasti maassa oleskelevien ihmisten terveydenhoitopalvelut ovat äärimmäisen haitallisia suomalaiselle yhteiskunnalle ja laillisesti maassa oleskelevien turvallisuudelle. Ja siksi hallituksen pyrkimys laittomien maassaolijoiden terveydenhuollon rajaamiseksi nykyistä suppeammaksi on erittäin kannatettavaa, joskin turhan löperöä ja yksinään riittämätöntä politiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama Ali Al-Anin innoittama ajatus
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville

Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

Suomen hallitus teki sen, mitä siltä odotettiin. Eli laati ohjelman, jonka seurauksena Suomen valtion tulojen ja menojen välinen ero supistuu noin kolmella miljardilla eli kolmella tuhannella miljoonalla eurolla. 

Petteri Orpon (kok), Riikka Purran (ps) ja kumppaneiden listaa voidaan toki moittia - mihin oppositiopuolueet ovat jo ryhtyneetkin - mutta tosiasia on, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut lähes valtiopetos. Ja johtanut Suomen tulevina vuosina entistä suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin ellei suorastaan Euroopan Unionin tarkkailuluokalle. 

Hallituksen säästölinjaukset ovat kuitenkin ehdottomasti tasapainoisia ja oikeansuuntaisia, vaikka olisinkin itse suunnannut joitakin säästötoimia toisin. Erityisesti ihmettelen niin sanottujen yleishyödyllisten yhteisöjen verollepanon jättämistä kokonaan paketin ulkopuolelle, sillä ainakin puolueiden tukisäätiöt ja työmarkkinajärjestöt olisi ollut syytä ottaa mukaan talkoisiin. 

Samoin olisi ollut järkevää suunnata paketti enemmän julkisen sektorin supistamiseen kuin nyt nähtiin. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä luopua kokonaan myös hoitotakuun määräämistä vasteajoista, koska se on johtanut hyvinvointialueella henkilöstön rekrytointivaikeuksiin ja sen paikkaamiseen moninkertaisesti kalliimpia - ja asialla keinottelevia - keikkalääkäreitä palkkaamalla. Sama koskee myös hoitajamitoituksia.

Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, eikä niistä sen enempää. Oleellista ja kiitoksen arvoista eilisessä päivässä on joka tapauksessa se, että hallitus sai sovituksi vähintäänkin kohtuullisen kokonaispaketin.

Tulevaisuuden kannalta sen tärkein osa on kasvupaketti, joka sisältää tukea investoinneille sekä rahoitusta vihreän siirtymän edellyttämän infrastruktuurin rakentamiselle ja taloutta tukevalle soveltavalle tutkimukselle/tuotekehitykselle. Jostain syystä tämä - siis tulevaisuuden kannalta koko eilisen paketin tärkein asia - näyttää unohtuneen Suomen suurimpien medioiden toimituskunnilta ainakin otsikkotasolla. Enkä usko, että se on sattumaa, vaan poliittinen kannanotto. 

Nähtäväksi jää, onko Orpon kabinetin paketilla toivottu vaikutus Suomen talouteen. Tätä on syytä toivoa - myös rakkikoiran lailla räksyttävässä oppositiossa ja sitä tukevassa valtamediassa. Näin siksi, ettei vaihtoehtona suinkaan ole marinilainen holtiton jakopolitiikka, vaan ulkopuolelta eli EU:sta tuleva Suomen julkisen talouden kuriin paneva pakkovalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?
Veronika Honkasalon harhautus meni metsään
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Suomalainen terveydenhuolto on kriisissä ja sen ratkaisemiseksi ovat hyvä neuvot kalliita. Sellaisesta vihjaisi entinen HUS:in päällikkö Eero Hirvensalo. 

Hän nimittäin itsestäänselvyyden sanomalla, ettei "hyväksy sitä, että meidän ydintehtävästämme, potilaan hoidosta, joudutaan säästämään ja hallinto toimii samalla normaalisti". Toisin sanoen hän totesi, että lisäresursseja ihmisten hoitamiseen olisi saatavissa hyvinvointialueiden monikerroksista hallintoa supistamalla.  

Toivottavasti hyvinvointialueiden hulppeasti palkatut johtajat ymmärtävät asian ja ryhtyvät hallintohimmeleidensä saneeraamiseen. Ja suuntaavat siitä vapautuvat resurssit potilastyöhön. Vasta kun se on tehty, on mahdollista arvioida pitäisikö myös Petteri Orpon (kok) hallituksen avata rahahanoja.

* * *

Terveydenhuollosta kirjoittaessani tuli mieleeni nykyinen poliitikko ja aktiivinen sosiaalisen median vaikuttaja Aki Lindén. Tämä entinen kommunisti ja nykyinen sosiaalidemokraatti toimi nimittäin vuosina 2010–2018 - eli eläköitymiseensä asti - HUSin toimitusjohtajana.

Hänen kirjoituksiaan seuratessa alkaa nimittäin ymmärtää, miksi suomalainen terveydenhuolto on ajautunut vaikeuksiin. Otan vain kaksi esimerkkiä. 

Lindén julkaisi eilen viestin, joka paljasti turhankin selvästi hänen kyvyttömyytensä ymmärtää edes talouden perusasioista. Eli "palkkojen hyvä nousu turvasi loppuvuonna ostovoimaa. Ja se on puolestaan yksinomaan palkansaajajärjestöjen ansiota, jotka ovat taistelleet korotukset jäsenilleen. Nyt @PetteriOrpo hallitus halua heikentää ay-liikettä. Sen seurauksena vaikeutuu palkkojen nostaminen."

Tästä ei voi päätellä muuta kuin sen, että Lindénin maailmassa palkat maksaa ilmeisesti ay-liike eikä työnantaja. Ilmeisesti tälle koko uransa julkisella sektorilla työuransa tehneellä eläkeläispoliitikolle ei ole koskaan tullut mieleen, että suomalaisten elintason - ja samalla julkisten palveluiden laadun - määrittävät viime kädessä yksityiset yritykset suorina veroina ja työntekijoidensä verotettavina palkkoina. 

* * *

Siltä varalta, että arvoisa lukijani epäilisi edelle kirjaamani sosiaalisen median viestin olleen Lindénille lapsus, joka ei oikeasti kuvaisi hänen ajatteluaan, otettakoon siitä malliksi myös hänen toissapäiväinen viestinsä.

Sen mukaan "henkilöstövajetta käytetään nyt perustelemaan sairaalaverkon supistamista ja julkisten menojen säästöä. @PetteriOrpo Nurinkurista. Tällä ajattelulla ei ole uskottavaa, että henkilstövaje helpottuisi. Ja juuri sen puolesta pitäisi nyt tehdä kaikki mahdollinen."

Sairaalaverkoston supistaminen olisi toki sikäli ikävää, että se kasvattaisi etenkin syrjäseuduilla asuvien matkoja terveyspalveluihin. Mutta Lindén ei tässä kritisoinut sitä, vaan väitti, ettei sairaalarakennusten ylläpitokustannuksista säästyvillä varoja voitaisi käyttää lisähenkilöstön palkkaamiseen. 

Kuitenkin juuri resurssien nykyistä tehokkaampi kohdentaminen on ääneen lausuttu peruste hallituksen suunnitelmille. Ja perustuu sellaisena ministeriöiden asiantuntijoiden parhaalle mahdolliselle tiedolle ja ymmärrykselle. 

* * *

Tosiasiassa suomalaisen terveydenhuollon kriisin taustalla on kaksi vaikeasti ratkaistavaa perustekijää. Yksi on ikäluokkien supistuminen, joka tarkoittaa kaikille aloille pienempää työntekijämäärää. Ja toinen on lääketieteen jatkuva kehittyminen, joka mahdollistaa yhä useampien ja vakavampien sairauksien hoitamisen. Usein vielä suurella kustannuksella, joka tarkoittaa jatkuvasti kasvavaa taakkaa julkiselle sektorille eli veronmaksajille. 

Tästä syystä terveydenhuollon kestävä ratkaisu edellyttäisi näiden ongelmien korjaamista. Maahanmuutosta voisi ainakin periaatteessa olla apua ikäluokkien supistumiseen - eli väestörakenteen ikääntymiseen - mutta valitettavasti Suomeen muuttaminen ei ole maailman ammattitaitoisille työntekijöille ensisijainen haave. 

Asiaa voisi auttaa korkeampi palkkataso tai ainakin nykyistä suurempi käteen jäävä ansio. Valitettavasti puolitoista vuosikymmentä velkaantunut suomalainen julkinen sektori ei pysty sellaisia tarjoamaan. Eikä humanitaarisista maahanmuuttajista - ehkä ukrainalaisia lukuun ottamatta - taida olla tekijöiksi yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Pientä toivoa on kuitenkin nähtävissä. Tieteen kehittyessä saattaa nimittäin olla mahdollista löytää terveydenhuollon työvoimapulaan apua sen robotisoimisesta. Ainakin se on yksi horisontissa yhä selvemmin siintävä ratkaisumalli.

Varsinaisen lääketieteen kehityksen osalta ratkaisu olisi periaatteessa helpompi. Eli määritettäisiin budjettiperusteisesti ne palvelut, jotka hoidettaisiin kaikille kansalaisille - ja erikseen muille maassa asuville - ne palvelut, jotka kustannettaisiin heille. Ja loput hoidot olisivat sitten saatavissa omalla kustannuksella yksityiseltä sektorilta. 

On kuitenkin selvää, ettei tällainen periaateratkaisu saisi puolisosialistiseen hyvinvointivaltioonsa tottuneiden suomalaisten kannatusta - vaan jo sellaisen ehdottaminen olisi kenelle tahansa poliitikolle tai puolueelle itsemurha. Ja siitä syystä lääketieteen kehityksen tuottama ongelma ei ole ratkeamassa, vaan eskaloituu tutkimus tutkimukselta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Korkoa korolle

Viime päivinä on kauhistelu aikanaan velaksi luodun EU:n elvytyspaketin nousevia korkoja. Kuluvalla budjettikaudella 2021–2027 paketin korkomenot ovat 17–27 miljardia euroa suuremmat kuin aiemmin on oletettu. Siten myös suomalaisten taakka jo muutenkin rajusti tappiollisesta paketista kasvaa. 

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että meillä on muutenkin paljon lainaa. Siitä vuosittain noin miljardi on otettu siksi, että voisimme signaloida omaa hyveellisyyttämme koko muulle maailmalle. Ja aivan samoin kuin kaikkien muiden lainojen korko, on näidenkin lähinnä korruptioon uppoavien lainojen korko kasvattamassa tavallisten suomalaisten maksuvelvoitteita.

Lisäksi on huomattava, että jos kasvaneita korkoja maksetaan lainalla, saadaan vastikkeeksi korkoa korolle. Eli myös koronmaksuun käytettävästä lainasta on aikanaan maksettava korko. 

Siksi suomalaisten vallankäyttäjien tulisi ymmärtää, että vaikka julkisten palveluiden tuottaminen omalle kansalle saattaa tulla kalliiksi, on sitäkin tyhmempää jakaa vastikkeetonta velkarahaa muille kansoille. Se on - nimittäin - viime kädessä pois juuri niistä palveluista, joista me tässä hyvinvointiyhteiskunnassa haluamme kaikista mieluiten pitää kiinni. Siis terveydenhuollosta, tutkimuksesta ja koulutuksesta, turvallisuudesta ja niin edelleen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Kepun petokselle on tulossa kova hinta