Terrorismi vetoaa suomalaisiin
tiistai 28. lokakuuta 2025
Mahad Ahmed on SDP:n linjaan erinomaisesti sopiva kaupunginvaltuutettu
Terrorismi vetoaa suomalaisiin
tiistai 18. helmikuuta 2025
Kirjolohenkasvattajat eivät ymmärtäneet, että on turha itkeä kun maito on jo maassa
Oikeutta eläimille oli kuvannut kalankasvattamoilta materiaalia, jota Yleisradion MOT-ohjelma näytti kaikelle kansalle. Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että se osoitti suomalaisessa kirjolohenkasvatuksessa olevan sellaisia ongelmia, joita siinä ei saisi olla ja tukee samalla Euroopan kalantuotantoa hallitsevaa ja maailman laajinta norjalaista pussilohenkasvatusta.
Itselleni hämmästyttävintä ohjelmassa olivat suomalaisten kalankasvatusta valvovan viranomaisen laiminlyönnit. Erityisen käsittämätöntä oli se, ettei aluehallintovirastoilta löytynyt raportteja kalankasvattamoille tehdyistä hyvinvointitarkastuksista, jollaisia olisi tullut tehdä kaikissa niissä tapauksissa, joissa eläinlääkäri on ilmoittanut viranomaisille puutteita eläinten hyvinvoinnissa.
Ruokaviraston virkamiehen mukaan "tarkastuksia kuitenkin tehdään satoja vuosittain. Pidän epätodennäköisenä, etteikö olisi ollut tilanteita, jotka olisivat edellyttäneet hyvinvointia koskevan tarkastuslomakkeen täyttämistä."
Onko suomalaiseen kalankasvatukseen siis pesiytynyt korruptoitunut järjestelmä, jossa yrittäjä on toimivinaan vastuullisesti ja virkamies on valvovinaan huolellisesti?
* * *
Nähtäväksi joka tapauksessa tulee se, mitä MOT-ohjelmasta seuraa. Virkamiehen mukaan kalankasvatuksen toimijoiden koulutukseen ja sitä valvovan viranomaisen toiminnan puutteisiin tullaan jatkossa paneutumaan entistä paremmin.
Se olisikin merkillistä, mikäli näin ei tehtäisi. Valitettavasti nyt ollaan kuitenkin jo tilanteessa, jota vanha kansa on kuvannut sanonnalla "on turha itkeä kun maito on jo maassa".
MOT-ohjelman jälkeen suomalainen kirjolohenkasvatus ehti nimittäin jo saamaan negatiivisen leiman, jonka ennaltaehkäiseminen olisi ollut paljon helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen. Ja monet närkästyneet suomalaiset tulevat ostamaan suomalaisen kirjolohen sijaan norjalaista kassilohta, joka muutenkin hallitsee maailman ruokakalamarkkinoita. Eikä se ole yhtään sen eettisempää kuin suomalainenkaan tuotanto - pikemminkin päinvastoin.
Tästä syystä jokaisen suomalaisen kirjolohenkasvattajan ja valvovan virkamiehen olisi syytä katsoa sekä peiliin että kollegoihinsa. Ja miettiä, että miten tämä asia meni noin niinkuin omasta mielestä.
* * *
Tarkoitan sitä, että kalataloussektorin ja viranomaisten olisi ollut syytä huomata ne varoitukset, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on saatu niin turkistarhoilta kuin karjankasvatuksestakin. Eli ymmärtää, kuinka aktivistit eivät kaihda keinoja nostaakseen eläintuotannon ongelmia kaiken kansan nähtäville.
Ja etteivät he kaihda sen jälkeen kaikkien löydöstensä käyttämistä hyödyksi mustamaalatakseen koko tuotannonalan piittaamatta sen seurauksista yrittäjien taloudelle tai koko suomalaiselle ruuantuotannolle. Eivätkä edes tunnetusti terveellisen kalan käytölle osana suomalaista ruokavaliota.
Niinpä nyt nähdyn MOT-ohjelman jälkeen jää nähtäväksi, parantaako suomalaisen kalankasvatuksen mainetta kalankasvattajaliiton edustajan vakuuttelu siitä, että suomalainen kalankasvatus on kaiken kaikkiaan vastuullista ja kestävää elintarviketuotantoa. Tai se, että kalankasvattajat itse ovat kyselyissä sanoneet pitävänsä kirjolohien hyvinvointia ja terveyttä ykkösasianaan.
Eikä kirjolohibisnekselle taida tehdä hyvää sekään, että ihmisten silmissä on jo saattanut syntyä epäilys sen suhteen, että onko suomalaisten kasvattamoiden kalakuolleisuus niin vähäistä kansainvälisessä vertailussa, kuin meille on kerrottu.
Sen sijaan on varmaa, että norjalaiset ovat valmiita korvaamaan suomalaisen kirjolohen kauppojen kalatiskeiltä, mikäli kansa päättää boikotoida sitä nyt esille tulleiden laiminlyöntien takia. Eikä menetettyä markkinaosuutta ole helppo saada enää takaisin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Turkistalous vakavan paikan edessä
maanantai 10. helmikuuta 2025
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat
Verkkouutiset kertoi nuoren kokoomuslaisen opettajan näkemyksiä nykyisestä koulusta. Tämä oli "törmännyt sellaisiin opettajiin, jotka itse suhtautuvat välinpitämättömästi tai suorastaan torjuvasti kurinpitoon. Ja usein juuri nämä samat opettajat tietoisesti edistävät esimerkiksi islamisaatiota, ja yhtä tietoisesti torjuvat länsimaisia ja kristillisiä perinteitä koulussa."
Lisäksi hän kertoi, että "juuri kurinpidon puute yhdessä hölmöyksiin asti vedetyn monikulttuurisuusihanteen kanssa ovat ne pahimmat ongelmat – tietenkin reilulla Helsinki-lisällä... Olen nähnyt vierestä, omalla työpaikallani, kun kollegat innoissaan liimailevat Ramadan-julisteita käytävän seinät täyteen. Samaan aikaan omaa länsimais-kristillistä ajattelutapaa tai symboleita ikään kuin hävetään."
Tämä ei tietenkään ole kenellekään suomalaisen yhteiskunnan kehitystä seuranneelle tarkkailijalle mikään uutinen. Onhan jo pitkään ollut selvä, että sekä suomalaisen että kansainvälisen vihervasemmiston enemmistö omaa skitsofreenisen maailmankuvan, jossa keskenään täysin yhteensopimattomat islamilaisen erilaisuuden palvonta ja ultraliberaali ihmiskäsitys ruumiillistuvat näissä henkilöissä.
Jos ja kun tällaisen älyllisesti epärehellisen maailmankuvan omaavat opettajat ovat yleisiä suomalaiskouluissa, ei tietenkään ole ihme, että myös koululaisten oppimistulokset ovat vapaassa pudotuksessa sekä kantaväestön että maahanmuuttajien parissa.
Eikä asia ainakaan ole paranemassa, mikäli uskomme puheena olevan opettajan näkemystä, jonka mukaan "opettajankoulutukseen ei haeta ja oteta enemmän jämäköitä, itsestään ja suomalaisuudestaan terveellä tavalla ylpeitä aikuisia, jotka kykenevät toimimaan auktoriteetteina pelkän jutustelun sijasta".
* * *
Katselin viikonloppuna TV:stä kansallisia hiihtokilpailuja Vantaalta. Yksi sen surullisimpia tapauksia oli parin vuoden takainen nuorten maailmanmestari, joka pettyi pahemman kerran omaan suoritukseensa ja avautui asiasta Ilta-Sanomille katkeralla tavalla.
Jutun mukaan nuori nainen on kärsinyt loukkaantumisista ja kärsinyt sairasteluista, mutta harjoitellut erittäin paljon. Ylirasituksesta ei kuitenkaan ole merkkejä, vaan nuori urheilija katsoo hiihtoliiton organisaatiossa olevan jotain vikaa.
Tämä kaikki on tietenkin ikävää ja toivon kyseiselle äärimmäisen lahjakkaalle nuorelle naiselle hyvää tulevaisuutta hiihtäjänä. Ja siksi suosittelen hänelle ja hänen valmentajalleen edellä linkittämäni Ilta-Sanomien artikkelin kuvituksen tutkimista rehellisin mielin siltä varalta, että niistä löytyisi yksi oleellinen syy tuloskunnon katoamiseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten tulevaisuus on karu
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
maanantai 9. joulukuuta 2024
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Toivoa sopii, että tämä koskisi myös muita hallituspuolueita, sillä vaihtoehto olisi hirvittävä. Ja ikävä kyllä, tämä näyttää unohtuneen lehdistöltämme kokonaan.
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Ihme on tapahtunut
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
torstai 14. marraskuuta 2024
Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista
SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.
Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.
Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.
Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin.
On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.
SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi.
Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.
Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle
sunnuntai 27. lokakuuta 2024
Georgian vaalit tuottivat uskottavuuskriisin
Sitä saa, mitä tilaa
Vladimir-karhu ja rohkea kettu
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
maanantai 2. lokakuuta 2023
Olisiko aika pyytää anteeksi Jussi Halla-aholta?
Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Toivottavasti Milan Jaffin pahoinpitely motivoi häntä
tiistai 29. marraskuuta 2022
Poliisi perusti jengirikosryhmän - ei heijasta ministeri Mikkosen näkemystä
maanantai 30. toukokuuta 2022
Estääkö pelko uuden arvioinnin?
lauantai 12. helmikuuta 2022
Halla-aho älyllisesti rehellisenä
USA:n presidentti Joe Biden kehotti maansa kansalaisia poistumaan Ukrainasta sodan uhan takia. Samalla hän kertoi, ettei olisi valmis lähettämään sotilaita pelastamaan maasta pakenevia yhdysvaltalaisia, koska kyseessä olisi "maailmansota, jos amerikkalaiset ja Venäjä alkavat ampua toisiaan kohti".
Maan ulkoministeri Antony Blinken puolestaan varoitti, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on mahdollinen jo parhaillaan käynnissä olevien talviolympialaisten aikana. Venäläisten tiedottaja puolestaan ilmoitti maansa johdon olevan tyytymätön länsimaiden reaktioon heidän lähettämäänsä kiristyskirjeeseen.
Tämän kaiken seurauksena monet länsimaat - Suomi mukaan luettuna - kehottivat kansalaisiaan poistumaan Ukrainasta. Elämme siis jännittäviä aikoja muutenkin kuin pelkästän meneillään olevien urheilukilpailujen takia.
Suomessa on samaan vyyhteen liittyen vaihtunut ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Siinä huonoa harkintakykyä osoittaneen Mika Niikon (ps) sijalle astui pitkään melkoisessa mediahiljaisuudessa ollut Jussi Halla-aho (ps), joka Ylen eilisessä aamulähetyksessä osoitti, miksi Perussuomalaiset nousivat hänen johdollaan takaisin maan suurten puolueiden joukkoon.
Mestariksikin kutsuttu tuore valiokuntapuheenjohtaja nimittäin eritteli loogisesti ja rauhallisesti Venäjän ja länsimaiden kriisiytyneestä tilanteesta oleelliset seikat. Hänen mukaansa Venäjä vaatii asioita, joista ei kannata edes käydä neuvotteluja, koska niistä ei ole mahdollista tehdä kompromissia.
Toisaalta hänen mukaansa Venäjän kanssa tulisi ylläpitää jatkuvasti keskusteluyhteyttä, vaikka länsimaiden ei olekaan syytä suostua sen vaatimuksiin. Ja samaan aikaan auttaa Ukrainaa nostamaan omaa puolustuskykyänsä, jotta sinne hyökkämisen kynnys nousisi venäläisille mahdollisimman korkeaksi.
Lisäksi hän totesi ilmeisesti ensimmäisenä ihmisenä, että Venäjän kovistelussa on nähtävissä argumentointivirheenäkin pidettyä ns. maalitolppien siirtelyä, joiden avulla se pyrkii pitämään kansainvälisen huomion poissa itselleen kiusallisista asioista.
Samalla Halla-aho taisi älyllisesti rehellisellä, loogisesti oikeaan osuneella, ja valtiomiesmäisen rauhallisella puheenvuorollaan kääntää puolueensa Riikka Purran (ps) kaudella alakuloisen kannatuskehityksen jälleen kohti nousua. Ja ehkäpä samalla avata myös oman tiensä kohti presidentinvaaleja - mikäli hänen sitten aikanaan tekee mieli pyrkiä Sauli Niinistön seuraajaksi vuodesta 2024 alkaen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Älyllistä epärehellisyyttä
Halla-aho otti kantaa väitteisiin
maanantai 6. joulukuuta 2021
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
lauantai 16. lokakuuta 2021
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä
Islamistinen terrorismi leimasi kuluneen viikon viimeiset arkipäivät. Euroopassa norjantanskalainen käännynnäinen ampui jousipyssyllä ihmisiä kuoliaaksi ja Britanniassa somaliterroristi puukotti parlamentaarikon kuolleeksi. Talebanin valtaan jokin aika sitten siirtyneessä Afganistanissa taas tapahtui ISIS-järjestön kymmenien ihmisten kuolemaan johtanut terrori-isku moskeijaan.
Euroopan kannalta näistä ylivoimaisesti merkittävin tapaus saattoi olla parlamentaarikon murha. Sen myötä eurooppalainen islamistinen maahanmuuttajaterrorismi saavutti politiikan korkeimman tason, mikä saattaa havahduttaa maanosamme presidentit, ministerit ja parlamentaarikot ymmärtämään maahanmuuttopolitiikkansa aiheuttaman uhan myös heille itselleen.
Afganistanin osalta viimeisin isku ei ollut suinkaan ainutlaatuinen, vaan siellä yhden äärimuslimijärjestön saamaa valtaa haastaa - jos mahdollista - vieläkin äärimmäisempi muslimijärjestö. Jos saan ennustaa, tulee jälki olemaan veristä myös jatkossa ja sen roiskeet ulottuvat aikanaan myös eurooppalaisiin yhteiskuntiin turvapaikanhakijavirtojen ja kiintiöpakolaisjärjestelmien mukana.
Tämä kaikki edellyttäisi meiltä eurooppalaisilta yhteiskuntamme ja poliittisen toimintaympäristömme rehellistä arviointia. Siis selvittää vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin onko nykyisessä maahanmuuttopolitiikassamme jotain korjattavaa tai onko meillä ja etenkin maahan saapuvilla kehitysmaalaisilla riittävät henkiset ja taloudelliset resurssit siihen, että uuseurooppalainen väestö sopeutuu yhteiskuntaamme sen sijaan, että jälkimmäinen sortuisi niskoilleen ottamansa taakan alle.
Kun kysymyksiin on sitten saatu rehelliset vastaukset, on aika ryhtyä - edelleen rehellisellä mielellä - tekemään niistä johtopäätöksiä. Ja mikäli niistä seuraa loogisia toimenpiteitä, toteuttaa ne tinkimättömyydellä rehellisyydellä.
JK 18.10.2021 kello 20.05. Norjalainen terroristi ei ollut väitteistään huolimatta ilmeisesti kääntynyt muslimiksi.
Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Norjalainen terroristi muistutti huonon maahanmuuttopolitiikan riskeistä
Afganistanin terrori-isku ja Maria Ohisalon tehtävät
Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman
maanantai 5. heinäkuuta 2021
17-vuotias nuorukainen olikin äitinsä kanssa asuva somali
tiistai 18. helmikuuta 2020
Tunnustan olleeni väärässä
Tämän kirjoituksen kannalta oleellista oli kuitenkin, että tulin viikko sitten väittäneeksi, ettei "näitä uutisia nähdä valtamediassa, joka uutisoi näyttävästi vain narratiivia ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tukevia tilastotietoja". Tänään joudun rehellisenä ihmisenä tunnustamaan olleeni tuolloin väärässä.
Yle nimittäin julkaisi jutun otsikolla "Pohjoinen napajää nyt laajempi kuin vuosiin – lämpimän talven Eurooppaan tuonut tiivis napapyörre tekee hyvää arktiselle alueelle". Jutussa haastatellun tutkimusprofessorin Jari Haapalan mukaan ilmiö selittyy vahvalla polaari- eli napapyörteellä, joka ei vaikuta tänä talvena murtuneen lainkaan.
On erinomaista, että napajään laajenemiselle on olemassa tieteellinen selitys ja se tuodaan verorahoitteisessa mediassa esille. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että vaikuttiko sama napapyörteen murtumattomuus myös vuonna 2019, jolloin arktisen jääpeitteen laajuus juuri tänä ajankohtana oli suurin sitten vuoden 2015, vai oliko silloisen aiempia vuosia suuremman arktisen merijään laajuuden syynä jokin muu seikka?
Toisin sanoen onko napapyörteen käyttäytymisessä tapahtunut jonkinlainen pysyvämpi muutos, joka ehkäisee pohjoisen merijään sulamista, mutta tekee samalla meidän talvistamme lumettomia ja vetisiä? Ja aiheuttaa esimerkiksi Syyriaan poikkeuksellisen kylmiä ja lumisia talvia.
Professori Haapalan mukaan näin ei ole vaan kyseessä on yhden talven satunnainen ilmiö, joka ei sellaisena vaikuta napajään pitkäaikaisiin muutoksiin. Ja joka tapauksessa napajää on myös tällä hetkellä pitkän ajan keskiarvoja ohuempaa.
Samalla Haapala kertoi, että jään talvikoolla ei ole niinkään merkitystä, vaan kesäkoko on sitä oleellisesti merkittävämpi. Siksi olen myös itse seurannut tarkemmin napajään minimikokoa - ja huomannut, että sen yhteys ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on viime vuosikymmenen aikana kadonnut lähes kokonaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos ja sen tilastot
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun
sunnuntai 8. joulukuuta 2019
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä
Pääministerin nimen lisäksi mielenkiintoisin kysymys hallitusta muodostettaessa on Antti Rinteen asema jatkossa: kehtaako hän kaiken tapahtuneen jälkeen korottaa itsensä ministeriksi vai ymmärtääkö asemansa poliittisena ruumiina. Ja jos jälkimmäistä, muodostuuko uuden pääministerin asema edellisen marionetiksi. Tämä vaara on erityisen suuri, mikäli maan hallitusta ryhtyy johtamaan Rinteen tukema Sanna Marin.
Toinen oleellisen kysymys liittyy Pekka Haaviston (vihr) asemaan nyt kun on paljastunut, että hän aiemman ministerinpestinsä aikana sortui mitä ilmeisimmin laittomuuksiin lisätäkseen islamilaisen terrorismin vaaraa maassamme. Se ei sinänsä ollut yllätys ottaen huomion Haaviston aiemmat vaikeudet pysyä totuudessa, mutta epäilemättä Rinteen aseman ohella merkittävin henkilökysymys siinä palapelissä, josta muodostuu Suomen kansan luottamus hallitukseensa.
Itse asiassa, tämän hallitusepisodin suhteen on valitettavan kuvaavaa se, että puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) kirjautti Rinteen kysymykseen puolueensa hallitukseen osallistumiselle sen, että "kaikki hallituspuolueet sitoutuvat rehellisyyteen ja edellyttävät ministereiltä totuudessa pysymistä". Absurdilta kuulostava vaatimus on tässä tilanteessa perusteltu, vaikka Suomen perustuslain mukaan "ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittiset broilerit A-studiossa
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa
keskiviikko 17. heinäkuuta 2019
Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan
Ihmisten rehellisyyteen liittyen julkaistiin jokin aika sitten Science-lehdessä amerikkalaisen Alain Cohnin ja kumppaneiden mielenkiintoinen tutkimus. Siinä tutkittiin laajalla eri maissa toteutetulla koesarjalla ihmisten toimintaa silloin, kun tuntematon henkilö antoi heille lompakon, jonka omistaja selvisi sen sisällöstä. Osassa lompakoista oli hiukan rahaa ja toisissa ei.
Tutkimuksen mukaan lompakon omistajaan yhteyden ottaminen vaihteli suuresti eri maiden välillä. Valtioiden järjestys (tyhjän lompakon osalta, rahaa sisältävän lompakon osalta järjestys oli samansuuntainen, muttei identtinen) oli seuraava: Sveitsi, Norja, Alankomaat, Tanska, Ruotsi, Puola, Tshekin tasavalta, Uusi Seelanti, Saksa, Ranska, Serbia, Australia, Kroatia, Espanja, venäjä, Romania, Kanada, Argentiina, Israel, Portugali, USA, Iso-Britannia, Kreikka, Italia, Chile, Brasilia, Etelä-Afrikka, Thaimaa, Meksiko, Intia, Turkki, Ghana, Indonesia, Arabiemiraatit, Malesia, Kenia, Kazakstan, Peru, Marokko ja Kiina. Yhteydenottoprosentti putosi listalla varsin tasaisesti Sveitsin noin 70 prosentista Kiinan alle 10 prosenttiin.
Pienen rahasumman esiintyminen lompakossa lisäsi hiukan ja - vain kolmessa maassa testattuna - isompi rahasumma varsin paljon yhteydenottoja lompakon omistajalle. Ihmiset eivät siis toimineet yleisen odotuksen mukaisesti niin, että suuri rahasumma olisi johtanut lompakon varmempaan varastamiseen. Sen sijaan heitä näytti ohjaavan yleinen altruismi ja toisaalta pelko leimautumisesta varkaaksi, kuten tutkimuksessa tehdyt lisäkokeet - joissa lompakossa oli löytäjälleen arvoton, mutta omistajalleen arvokas avain - osoittivat.
Kirjoitin tämän jutun siksi, että edelle kirjaamani maalista vastaa nähdäkseni varsin hyvin eri valtioiden kelvollisuutta ihmisten asuinpaikkana. Kun se yhdistetään tutkimuksen varsinaiseen tulokseen - eli altruismin ja epärehelliseksi leimautumisen pelkoon käytöstämme ohjaavana tekijänä puhtaan taloudellisen hyödyn eli ahneuden lisäksi - nähdään, että nämä kaksi tekijää ovat juuri niitä, jotka tekevät yksistä elinympäristöistä toisia parempia asua.
Siksi myös Suomessa on syytä varoa luottamusyhteiskuntamme hajoamista ja polarisoitumista esimerkiksi holtittomalla maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla, poliittisella kiihkoilulla tai hallintoon pesiytyvällä korruptiolla. Niiden sijaan meidän tulisi vaalia ja rakentaa yhteiskunnassamme sellaista yhtenäiskulttuuria, joka luo puitteet rehellisyyden ja luottamuksen syntymiselle. Vain siten voimme menestyä kansakuntana myös tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
lauantai 22. joulukuuta 2018
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto
Faktan tarkastamisen tärkeydestä laatulehdissä on helppo olla samaa mieltä. Ja siksi oli hienoa, että myös maamme suurin sanomalehti kiinnitti asiaan huomiota.
Suoranainen valehtelu ei kuitenkaan ole suomalaisen journalismin suurin ongelma - kyllä meidän lehdistömme suoriutuu yleensä mallikelpoisesti yksittäisistä tosiasioista. Paljon merkittävämpi ja erittäin suuri epäkohta on faktojen valinta lukijan harhaanjohtamiseksi. Myös minä olen kiinnittänyt siihen huomiota moneen kertaan (tässä ensimmäinen ja tässä viimeisin kerta HS:n suhteen).
Valikoitujen faktojen uutismaailmassa vain yhtä mediaa seuraava lukijakunta ajautuu vähitellen vahvasti virheelliseen maailmankuvaan, jonka pohjalta se ei kykene tekemään rationaalisia ratkaisuja esimerkiksi äänestyspäätöksiä tehdessään. Epäilen tosin, että juuri tämä on myös toimituskunnan tarkoitus - ja kaupalliselta pohjalta toimiessaan myös sen oikeus, vaikka se moraalitonta onkin.
Entä Professorin ajatusten kaltainen blogi?
Kuten olen aiemminkin todennut, syntyvät blogit enemmän tai vähemmän harrastuspohjalta ja ovat luonteeltaan lähinnä mielipidekirjoituksia. Siten tällaiselta vakavasti otettavaksi pyrkivältä blogiltakaan ei voi odottaa kovin paljon alkuperäisuutisia.
Sen sijaan blogit perustuvat pääsääntöisesti ns. valtamedian uutisointiin ja ovat siten riippuvaisia niissä esiintyvistä faktoista. Jutun juonena ei siis - joitain poikkeuksia lukuun ottamatta - ole alkuperäisen tiedon tuottaminen, vaan faktapohjaisiksi oletettujen uutisten ruotiminen esimerkiksi vertailemalla eri mediatalojen samasta aiheesta tehtyjä uutisia keskenään tai nostamalla esiin jutuissa esiintyviä loogisia virheitä.
Professorin ajatuksissa on toki ajoittain esitetty myös alkuperäisanalyysejä. Niistä merkittävin lienee sprinttihiihdon aiemman kilpailujärjestelmän ongelmien osoittaminen, jonka epäilen vahvasti johtaneen sen muuttamiseen maailmancupissa heti seuraavalla kaudella. Lisäksi olen analysoinut paljonkin ilmastonmuutokseen liittyvää dataa tutkimuslaitosten antamien avointen tietojen perusteella.
Samoin olen popularisoinut työssäni vastaan tulleita ja mielenkiintoisiksi kokemiani tieteellisiä löydöksiä. Yleensä olen lisäksi pyrkinyt antamaan niihin liittyen vielä oman poliittiseen päätöksentekoon tavalla tai toisella liittyvän näkemykseni.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että poliittinen blogi voi menestyä pidemmän päälle ainoastaan huolehtimalla faktoista: valtamedian uutisointiin ja niiden faktantarkastuksiin on käytännössä pakko luottaa ja juttujen vertailussa tai sisäisen logiikan tarkastelussa on syytä noudattaa rehellisyyttä. Jos välitän sosiaalisessa mediassa liikkuvia epävarmoja väitteitä, teen selväksi niiden lähteen.
Puutaheinää suoltavalla kirjoituskokoelmalla kun ei liene menestymisen mahdollisuuksia edes blogimaailmassa. Tästä syystä en edes unissani kuvittelisi kirjoittavani tähän blogiin itse keksimiäni uutisia - minulla kun on blogin tulevaisuuden kannalta siihen vielä vähemmän varaa kuin HS:n tai Spiegelin toimittajalla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Blogin syvin olemus
Kolmistaan suvaitsevaiston hampaisiin
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset
maanantai 26. marraskuuta 2018
Blogin syvin olemus
Ensin aineiston keksimisestä. Tarkalleen ottaen anonyymin henkilön arvelu kuului näin: "blogikirjoituksissa voi ´professori´ kirjoittaa mitä tahansa omasta päästä, se ei eole tiedettä, vaan polemiikkia, niinkuin nuo Australian ilmastotiedot. Eihän niihin voi oikein ottaa mitään kantaa, kun väittämät ovat kirjoittajan keksimiä eikä niitä voi puolueettomasta lähteestä varmentaa mikä niissä on kirjoittajan väärentämää."
Tiedoksi ensinnäkin, että blogikirjoitus on tietenkin aina mielipidekirjoitus ja vaatii siten medialukutaitoa. Juuri siitä syystä olen pyrkinyt viittaamaan omien väitteideni tai johtopäätösteni taustalla oleviin tietoihin linkittämällä käyttämäni lähteen.
Näin olen tehnyt myös puheena olevassa asiassa eli Alice Springin lämpötilatiedoissa (esimerkiksi täällä, täällä ja täällä sekä kyseisissä blogimerkinnöissä viitatuissa aiemmissa kirjoituksissani). Lisäksi olen esittänyt näistä tapauksista myös kuvakaappaukset, joiden oikeellisuutta en tietenkään pysty osoittamaan, mutta jotka kuka tahansa lukijani on pystynyt tarkastamaan kuviin liittyneistä hyperlinkeistä.
Tästä pääsemmekin vertaisarvioinnin merkitykseen kulloinkin käsiteltävän tiedon luotettavuuden mittarina. Vertaisarviointihan tarkoittaa sitä, että tieteelliset julkaisut lähetetään - yleensä anonyymeille - alan tutkijoille, jotka tarkastavat julkaisun teknisen moitteettomuuden ja uutuusarvon. Tämä on tarpeellista erityisesti silloin kun tutkimuksen kohde vaatii sellaista erityisosaamista, jota kenellä tahansa alan ulkopuolisella henkilöllä ei ole. Näin syntyy tilanne, jossa tehdyn työn luotettavuuden takeena on kahden tai useamman tarkastajan lausunto.
Kun tässä keskustelussa olemme puhuneet lämpötilatilastoissa ja niiden kuvaajissa tapahtuneista muutoksista eli kahden eri käyrän samanlaisuudesta tai erilaisuudesta, ei blogikirjoituksen aineistossa ole mitään sellaista, jota kuka tahansa maallikko ei ymmärtäisi: tilastot/kuvaajat ovat joko pysyneet samanlaisina tai muuttuneet. Jos kirjoitukseni olisi tarkastanut joku tutkijakollegani, ei hän olisi voinut kertoa asiasta sen enempää kuin kuka tahansa maallikko.
Lukijani käytössä on siis suora todistusaineisto, joka ei vaadi kenenkään asiaan vihkiytyneen lausuntoa luotettavuutensa takeeksi. Siksi blogikirjoitukseni ovat aivan yhtä luotettavia (tai jopa luotettavampia) kuin jos ne olisivat vertaisarvioituina. Näin siksi, että jokainen lukijani voi itse tarkastaa helposti tiedon tuoreimman lähteen Goddard instituutin (GISS) sivulta ja menneet tilastot varhaisemmista kirjoituksistani löytyvistä kuvakaappauksista, jotka kuka tahansa on voinut vahvistaa oikeiksi niin kauan kuin ne ovat säilyneet muuttumattomina GISS:in nettisivuilla.
Vielä parempi tietenkin olisi, mikäli GISS pitäisi julkisesti saatavilla kunkin mittausaseman tilastoissa tapahtuneiden muutosten historian. Valitettavasti asia ei kuitenkaan (tietääkseni) ole näin.
Tästä pääsemmekin kolmanteen aiheeseemme eli Alice Springsin lämpötilatilastoihin. Katsoin niitä eilen ja oloni oli kieltämättä hämmentynyt, koska löysin sieltä seuraavan kuvan.
Kuvaa voi verrata siihen, jonka olin kaapannut 13.10.2018 kirjoittamaani blogimerkintään. Silloin GISS:in sivulta kaappaamani kuva oli seuraava.
Tätä kuvaa edeltänyt kuvakaappaukseni oli peräisin tammikuulta 2017. Silloin Alice Springsin ilmastohistorian kerrottiin olevan seuraavanlainen.
Tämä lähes kahden vuoden takainen kuva muistuttaa kovasti nykyistä kuvaajaa, mutta tarkemmin katsottuna myös siinä on jonkin verran poikkeavuuksia. Syytä näille muutoksille en tiedä, saati kuvaajien välissä olevalle aivan erilaiselle tilastotiedolle, mutta huomioiden kyseisen paikkakunnan lämpötilastojen monikertaisen muuttumisen vuodesta 2012 lähtien on koko Alice Springsin lämpötilasarjan luotettavuuteen syytä suhtautua erittäin suurella varauksella.
Lopuksi haluan todeta, että on erinomaista kun kirjoituksiini suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäillen. Mutta se, että niitä syytetään tavalla tai toisella huijauksiksi vedoten jonkinlaiseen auktoriteettiin (esimerkiksi vertaisarviointiin) kertoo enemmän syyttäjästä kuin syytettävästä.
Haluan tässä yhteydessä myös sanoa, että kolminumeroisen määrän tieteellisiä vertaisarvioituja kansainvälisiä tutkimusraportteja julkaisseena ei mieleeni edes juolahtaisi keksiä tai väärentää mitään dataa - sellaista pitäisin halveksittavana älyllisenä epärehellisyytenä jopa blogimerkinnässä.
Toivomani suhtautumistapa näihin "Professorin ajatuksiin" on avoimen mediakriittinen. Siis sellainen, jossa lukijani käsitys blogimerkintöjeni luotettavuudesta perustuisi niissä esiintyvien lähdetietojen luotettavuuteen sekä tekemieni johtopäätösten logiikan oikeellisuuteen. Näiden ajatusten kera kiitän teitä kaikkia lukijoitani ajatuksiani kohtaan osoittamastanne huomiosta lainaten tätä blogia käsittelevää vuosijuhlakirjoitustani vuodelta 2011: "toivon lukijoideni löytäneen teksteistä mielenkiintoisia näkökulmia, uutta tietoa ja aineksia oman ajattelunsa rakennuspuiksi".
maanantai 24. syyskuuta 2018
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa
Tämä Holmströmin ajatus juolahti mieleeni lukiessani Oikean Median välittämän Daily Mailin viikon takaisen uutisen englantilaisnaisesta, joka joutui 15-vuotiaana pakistanilaisjengin seksiorjaksi. Näin siksi, että Holmströmin ajatus taitaa selittää varsin hyvin eurooppalaisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan epäonnistumista.
Otetaan ensin se yleisesti paras mahdollinen maahanmuuttoskenaario, jossa kaikki voittaisivat. Se taitaisi olla jotain sellaista, että maailmalta hakisivat turvapaikkaa vain sellaista aidosti tarvitsevat, jotka otettaisiin avosylin vastaan länteen ja heille tarjottaisiin eväät nopeaan integroitumiseen. Rasismia ei esiintyisi suuntaan eikä toiseen.
Tulijat puolestaan karsisivat omasta kulttuuristaan uuden kotiseutunsa tapojen vastaiset piirteet, olisivat kiitollisia vastaanottavalle yhteiskunnalle, opettelisivat vuodessa tai kahdessa paikallisen kielen sekä päivittäisivät koulutuksensa ja/tai hankkiutuisivat itselleen sopivaan työhön. Länsimaiset yritykset puolestaan rekrytoisivat heitä tasa-arvoisesti kantaväestöön kuuluvien kanssa.
Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Oikean Median juttu kertoi siitä, kuinka brittitytön orjaksi joutumista avittivat virkavallan ja terveydenhoitohenkilöstön rasisminpelko ja pakistanilaisten (mukaan lukien imaami) alistava käsitys naisten asemasta ja pukeutumisesta. Kaiken lisäksi kyseiset pakistanilaiset olivat omaksuneet muutenkin rikollisen elämäntavan.
Todennäköisesti tapaukseen liittyi myös tytön vanhempien sinisilmäinen - ehkäpä brittiläisen valtamedian ohjaama - kasvatus, jonka aikana häntä ei ollut varoitettu (ainakaan riittävän selvästi) pakistanilaismiehistä. Niinpä neitokainen meni tapahtumien alkaessa ihan vapaaehtoisesti pakistanilaismiehen autoon.
Myös Suomessa me teemme samankaltaisia virheitä kuin britit. Humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista ei puhuta vapaasti lehdistössä, mistä hyvänä esimerkkinä käy se, ettei mikään maamme ns. "vastuullinen media" ollut ainakaan ennen Oikean Median juttua välittänyt suomalaisille Daily Mailin viikon vanhaa uutista.
Myös kotimaisessa rikosuutisoinnissa pyritään olemaan vihjaamatta tekijöiden maahanmuuttajataustaan - onpa jopa poliisi ohjeistanut itsensä sen suuntaisesti. Harvoin on puhuttu myöskään tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kyvyttömyydestä löytää työtä. Sen sijaan, esille kaivetaan säännöllisin väliajoin esimerkkejä joidenkin maahanmuuttajien menestystarinoista, usein vieläpä tahallaan sotkien humanitaarisen ja työperäisen maahanmuuton.
Samalla on etenkin politiikan vasemmalle laidalle ja myös sitä myötäilevälle ns. "vastuulliselle medialle" tullut tavaksi puhua maahanmuuttokriittisistä henkilöistä äärioikeistolaisina, rasisteina tai jopa natseina (esimerkki, toinen ja kolmas). Näin asiallinen keskustelu maahanmuutosta on tehty käytännössä mahdottomaksi.
Toisaalta myös suomalaisissa on aitoja rasisteja. Yksi vakava ja tuore tapaus lienee Joensuusta, jossa nuori mies yritti ilmeisesti tappaa maahanmuuttajan. Tappoyritystä edeltävistä tapahtumista ei ole minun tietääkseni uutisoitu, mutta motiiviksi on mainittu rasismi (ja olenhan itsekin nähnyt sellaista). On myös selvää, että vaikka kaikki rasistit eivät olekaan väkivaltaisia tai edes tunnista olevansa sellaisia, vaikuttaa ihmisten tausta esimerkiksi työnhakutilanteessa - niin positiivisena kuin negatiivisena syrjintänä.
Vaikka on toki niinkin, ettei muslimihuntu päässä ole monessa työtehtävässä hyväksyttävä brändi- tai turvallisuussyistä eikä varsinkaan kieltäytyminen kättelemästä vastakkaista sukupuolta olevia ihmisiä. Ei siis ihme, että näistä kulttuuritaustoista peräisin olevilla ihmisillä on vaikeuksia päästä kiinni työelämään - mutta se ei ole suomalaisen yhteiskunnan vika, vaan merkki itsepäisesti omista länsimaihin sopimattomista tavoistaan kiinni pitävän työnhakijan haluttomuudesta menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kirjoitusta ja esimerkkejä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. En kuitenkaan tee niin, vaan totean, että Holmströmin esille nostaman paradoksin kannalta mielenkiintoisinta on se, että mikä olisi kaikkien kannalta paras - ja edellä kuvatut oikean elämän tosiasiat tunnustava ratkaisu humanitaariseen maahanmuuttoon? Vai onko niin, ettei sellaista edes ole?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta
Sikailua toisten juhlissa
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä
torstai 21. joulukuuta 2017
Rasismia vai vaikenemista - kas siinäpä vasta kysymys
Tämän hän sanoi ehkä rehellisesti tai sitten vaikeni julkisen paineen alla - en tiedä. Selvää on kuitenkin, että lehdistössämme olisi syntynyt varsinainen kalabaliikki, mikäli toimialajohtaja olisi lähtenyt puolustamaan alaistaan ja sanonut, että henkilökunnan tilassa ollut kirjoitus johtui aiemmista huonoista kokemuksista sekä yleisesti tiedossa olevasta kyseisen vähemmistön joukossa yleisestä epäsosiaalisesta käytöksestä.
En puolusta tässä mahdollista kylttiin liittyvää rasismia tai etnistä profilointia. Totean kuitenkin, etten halua joutua maksumieheksi etnisten vähemmistöjemme epäsosiaalisen käytöksen enkä siitä johtuvan valvonnan takia. Avaimet ongelman ratkaisemiseksi ovat etnisellä ryhmällä itsellään.
Aamulla lukemani juttu palasi mieleeni istuttuani alkuillasta junassa. Vaunuun sattuivat matkalippujen tarkastajat, jotka joutuivat toteamaan erään Suomessa uudempaan etniseen ryhmään kuuluvan poikkeuksellisen päivettyneen henkilön matkalipun "jääneen kotiin".
Yksittäistapauksestahan siinäkin oli kyse, mutta jostain syystä samalta maailmankolkalta tulleista ihmisistä on aika ajoin uutisoitu mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita, joissa matkalippua vaatineesta henkilöstä on jopa sukeutunut rasisti ja työtön.
Onneksi tänään ei käynyt niin, vaan tarkastajat selvittivät tilanteen päivettyneen henkilön kanssa ja pääsivät jatkamaan työtään ilman, että kukaan olisi syyttänyt heitä rasismista. Mutta eihän tämä asia oikeastaan kuulu minulle, satuin vain olemaan paikalla.
Totean kuitenkin, että vaikeneminen tosiasioiden edessä on älyllistä epärehellisyyttä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Yksilölle se voi olla pienemmän riesan tie, mutta yhteiskunnalle lähes varma tie monikulttuuriseen helvettiin. Eikä sellainen ole edes etnisten vähemmistöjen etu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistileiman julma seuraus?
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys



