Nyt nähdään, onko EU maailmanpolitiikan toimija vai paperitiikeri?

Tuoreiden uutisten perusteella juuri nyt näyttää siltä, että EU joutuu päättämään onko se merkittävä toimija vai paperitiikeri maailmanpolitiikassa. Tarkoitan sitä, että Yhdysvallat on painostanut Ukrainaa hyväksymään Venäjän saneleman – tai ainakin siltä näyttävän – Donald Trumpin nimissä kulkevan rauhansuunnitelman. 

Painostus on mediatietojen mukaan tapahtunut uhkaamalla ukrainalaisia amerikkalaisen aseavun ja tiedustelutietojen vähentämisellä, mikäli suunnitelmaa ei hyväksytä. Tämä on vakava paikka, sillä – ainakin minun käsittääkseni – on täysin selvää, ettei Ukraina pysty etenkään ilman amerikkalaisten tiedusteluapua jatkamaan sotaa nykyisessä tilanteessa, jossa vihollisesta selviäminen on muutenkin niin sanotusti hiuskarvan varassa.

Mikäli Donald Trump on tosissaan, jää Ukrainalle kaksi vaihtoehtoa: joko paljolti Suomelle vuonna 1944 pakkosyötetyn kaltaisen rauhansopimuksen hyväksyminen tai eurooppalaisten puuttuminen peliin korvaamalla täysimääräisesti amerikkalaisten tuki. 

Se ei tarkoita sitä, että Saksan Merz, Ranskan Macron ja Iso-Britannian Starmer tyytyvät vakuuttelemaan edelleen tukeaan, vaan nyt on suurten EU-maiden sitouduttava tosissaan Ukrainan laajamittaiseen auttamiseen, sillä pelkästään Baltian ja Pohjoismaiden hartian eivät missään tapauksessa riitä pysäyttämään Venäjää. Tai sitten lahjoitettava Ukraina venäläisille.

Nykytiedon valossa ratkaisu tapahtuu ensi torstaihin mennessä, sillä Trump odottaa siihen asti Zelenskyin vastausta. Sen jälkeen hän – mahdollisesti jonkinlaisen menneisiin Moskovan-matkoihinsa perustuvan kiristyksen takia – hylkää ukrainalaiset oman onnensa nojaan. 

Päivän aiempi merkintä:
SS-ryhmä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Presidentti Zelenskyin virhe vaatii toimia
Onko Trumpilla ässäkortteja hihassaan?

Suostuvatko palestiinalaiset Macronin pyyntöön?

Ylen mukaan suurin osa suomalaispuolueista haluaisi maamme tunnustavan Palestiinan valtion. Siis sellaisen valtakunnan, jota ei ole koskaan ollut - eikä ole etenkään tällä hetkellä. 

Muutoksen taustalla on Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kommentti, jossa hän sanoi tarkasti ottaen, että "pysyäkseen uskollisena historialliselle sitoutumiselleen oikeudenmukaiseen ja kestävään rauhaan Lähi-idässä, olen päättänyt, että Ranska tunnustaa Palestiinan valtion... Meidän on myös taattava Hamasin aseistariisunta sekä turvattava ja jälleenrakennettava Gaza... Lopulta meidän on rakennettava Palestiinan valtio, varmistettava sen elinkelpoisuus ja huolehdittava siitä, että hyväksymällä aseistariisunnan ja tunnustamalla Israelin täysin, se edistää kaikkien turvallisuutta Lähi-idässä. Vaihtoehtoa ei ole."

Toisin sanoen Macron edellyttää tunnustamiselle asioita, joihin Palestiinan arabit - saati heidän ääriaineksensa eli Hamas - eivät ole suostuneet aiemmin, vaikka siihen olisi ollut useita tilaisuuksia. Sen sijaan, he ovat pelanneet uhkapeliä saadakseen juutalaiset ajetuksi kokonaan pois Pyhän maan alueelta. 

Nähtäväksi siis jää, suostuvatko he tunnustamaan juutalaisten oikeuden asua Palestiinan alueella nyt, kun sitä on pyytänyt presidentti Macron. Ja laskevatko palestiinalaiset terroristit - eli Hamas - aseensa samasta syystä. 

Anteeksi vain, mutta minulla on vahva epäilys, ettei näin tule käymään. Mutta katsotaan, sanoi tohtori, sillä Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato, kun Uskossa kuoli.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Gazan kansanmurha

Ranska kaipaa poliittista suvaitsevaisuutta

Ranskan hallitus kaatui, joten presidentti Emmanuel Macron kutsuu tänään koolle eri poliittiset puolueet keskustelemaan uuden hallituksen muodostamisesta. Vain Jordan Bardellan johtama maahanmuuttokriittinen Kansallinen liittoutuma sekä Jean-Luc Mélenchonin laitavasemmistolainen Alistumaton Ranska jäivät vaille kutsua. 

Näistä puolueista Kansallinen rintama kuuluu parlamentin suurimpiin - sekä on kannatukseltaan selvästi suurin - ja Mélechon puolestaan johti koko viime kesänä pidetyt vaalit voittanutta Uusi kansanrintama -koalitiota, johon kuului Alistumattoman Ranskan lisäksi joukko muitakin vasemmistopuolueita aina Vihreistä alkaen. Siten toimivan hallituksen muodostaminen tulee epäilemättä olemaan vaikeaa.

Otin aiheen tänä aamuna esiin siitä syystä, että Ranskassa nähdään jälleen kerran se, kuinka poliittinen joustamattomuus johtaa vaikeuksiin. Suomessa tämä asia on ajoittaisia poikkeuksia lukuun ottamatta hoidettu paremmin, eli meillä äärivasemmisto eli SKDL pääsi hallitukseen jo vuonna 1944 eli heti sotien jälkeen. Ja tuli siten sidotuksi demokraattiseen päätöksentekoon.

Samalla tavalla Suomen hallitukseen nousi vuonna 1983 Vennamoiden populistinen SMP. Ja nykyään maan johdossa on edustettuna maahanmuuttokriittinen Perussuomalaiset, jonka puheenjohtaja Riikka Purra toimii vastuullisena valtiovarainministerinä, koska vaalit osoittivat kansan haluavan näin.

Tämä joka suuntaan ulottuva poliittinen suvaitsevaisuus tekee suomalaisesta demokratiasta varsin poikkeuksellisen Euroopan Unionissa. Esimerkiksi Saksassa ei ole päästetty hallitukseen sen enempää äärivasemmistoa kuin maahanmuuttokriittistä Vaihtoehto Saksalle puoluettakaan. 

Jopa suvaitsevana pidetyssä Ruotsissa on maahanmuuttokriittiset Ruotsidemokraatit pidetty poissa vallan kahvasta tarjoamalla näille tukipuolueen paikkaa ja jossain määrin maahanmuuttokriittistä hallituspolitiikkaa. 

Ranskan tapauksessa jää nähtäväksi, onnistuuko Macron palapelinsä kokoamisessa ilman maahanmuuttokriittisiä ja laitavasemmistoa. Ja jos se onnistuukin, niin kykeneekö mahdollisesti syntyvä keskustaoikeisto-vasemmisto koalitio hallitsemaan maata, vai jääkö sen toimintakyky vähäiseksi tai suorastaan olemattomaksi. 

Tämä on sikäli vakava asia, että Ranska on eurooppalainen suurvalta ja sellaisena sen toimintakyky on merkittävä koko EU:n kannalta. Lisäksi juuri nyt on ratkaistavana se, kuinka eurooppalaiset lisäävät tukeaan Ukrainalle heikentyneen Venäjän kukistamiseksi tai millä tavoin Unionissa hallitaan Lähi-idän sekavan tilanteen seurauksia - etenkin jos se johtaa uuteen hallitsemattomaan Välimeren yli suuntautuvaan kansainvaellukseen. 

Lisäksi ranskalaisten olisi hyvä tunnustaa, että heidän valtionsa ongelmiin kuuluu myös maan julkisen sektorin Suomeakin pahempi velkaantuminen, jonka pysäyttäminen on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin. Eikä maan suuresta muslimivähemmistöstä ponnistava terrorismiriskikään ole kadonnut mihinkään, vaan pikemminkin odottaa vain sopivaa hetkeä purkautuakseen jälleen väkivallaksi.

Näiden haasteiden edessä olisi hyvä - tai jopa suorastaan välttämätöntä - että Macron tunnustaisi tosiasiat, nostaisi poliittisen suvaitsevaisuuden gallialaiseen hallituspolitiikkaan sekä ohjaisi sen myötä koko Ranskan poliittisen oikeiston Kansallista rintamaa myöden tekemään hallitusohjelman, jolla vastattaisiin maan sisä- ja ulkopoliittisiin haasteisiin. Eli seuraamaan suomalaista esimerkkiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa
Ranskassa parlamenttipaikkojen ja äänten määrät eivät vastaa toisiaan

Panoksena koko Euroopan tulevaisuus

Eurooppa on jo pitkään ollut suuren muutoksen kohteena. Maanosan alkuperäinen väestö on hyvinvointinsa keskellä jättänyt lastenteon vähille ja samaan aikaan kehitysmaista on tulvinut monenlaista väkeä. 

Tämän seurauksena eurooppalaiseen demokratiaan on ilmaantunut joukoittain puolueita, jotka suhtautuvat käynnissä olevaan muutokseen kriittisesti. Siis sellaisia kuin Suomen Perussuomalaiset, Ruotsin Sverigedemokraatit, Saksan Vaihtoehto Saksalle tai Italian Italian veljet. 

Monet näistä puolueista menestyivät erinomaisesti äskettäisissä EU-parlamenttivaaleissa. Näin myös Ranskassa, missä Kansallisen rintaman menestys sai presidentti Emmanuel Macronin julistamaan uudet vaalit. 

Noiden vaalien ensimmäinen kierros käydään tänään ja sillä saattaa olla suuri merkitys Euroopan tulevaisuuteen. Viimeisimmät mielipidemittaukset nimittäin ennakoivat Kansalliselle rintamalle peräti 35–37 prosentin kannatusta, kun taas Macronin joukot jäisivät kolmanneksi noin 20–21 prosentin ääniosuudella. Väliin on kiilaamassa yhdistynyt vasemmisto.

Jos vaalien tulos noudattaisi gallupeita, tarkoittaisi se ranskalaisen yhteiskunnan merkittävää polarisoitumista, jossa nämä keskinäiseen yhteistyöhön haluttomat voimat yrittäisivät löytää ratkaisua siihen, kuinka maata voitaisiin luotsata eteenpäin.

Nähtäväksi siis jää - mikäli vaalitulos vastaa ennusteita - minkälaiseksi ranskalainen politiikka muotoutuu tulevina vuosina. Otetaanko siellä esimerkkejä muun muassa Suomesta, missä maahanmuuttokriittisyys on sisällytetty hallitusohjelmaan rakentamalla toimiva yhteistyö eduskunnan oikeistolaisten puolueiden - erityisesti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten - varaan. 

Ranskan tilanne poikkea kuitenkin kahdella tavalla Suomesta. Ensinnäkin sen muslimiväestö on aivan oleellisesti suurempi kuin Suomessa - noin kymmenen prosentin kokoinen - ja toiseksi siellä ei ole ollut tapana hakea eri poliittisten voimien välistä pragmaattista konsensusta. 

Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa, että Euroopassa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on johtanut Ranskan - ja koko maanosan - aivan uudenlaiseen poliittiseen tilanteeseen, joka tulee lopulta määrittämään sen, minkälaisessa maailmassa länsimaisen kulttuurin kehdon jälkeläiset elävät tulevaisuudessa. Ja siksi Ranskan vaalien panoksena voidaan hyvällä syyllä sanoa olevan koko Euroopan tulevaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien tekemä vallankumous
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Maahanmuuttajien tekemä vallankumous

Yksi eurovaalien mielenkiintoisista tuloksista oli Ranskan ja Saksan johtajien puolueiden heikko menestys. Sen seurauksena Ranskan Emmanuel Macron päätti hajottaa maansa parlamentin. 

Akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta arveli, että tämä saattaa muuttaa Macronin ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa aiempaa kriittisemmäksi. Ja saattaa mahdollisesti vaikuttaa jopa Ursula von der Leyenin jatkoon komission puheenjohtajana.

Myös Saksan liittokansleri Olaf Scholzin hallitus saattaa kaatua heikon vaalituloksen seurauksena. Miettisen mukaan tällä saattaisi puolestaan olla negatiivinen vaikutus Ukrainan saamalle tuelle, koska vaalit voittaneessa AfD:ssä on paljon niitä, jotka haluaisivat maansa pysyvän erillään sodasta. 

Nähtäväksi siis jää, toteutuvatko Miettisen ennusteet. Selvää on joka tapauksessa se, ettei EU ole vaalien jälkeen enää entisensä, vaan tulee keskittymään aiempaa enemmän sellaisiin asioihin, joita varten Unioni on alkujaan luotu. Ja mikäli Saksa todellakin vähentää tai lopettaa ukrainalaisten tukemisen, hymyilee eräs Kremlissä majaansa pitävä entinen KGB:n tiedustelu-upseeri maireasti. 

Ei siis niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Mutta vasta tulevat vuodet näyttävät, johtaako nyt nähty vaalitulos EU:n uuteen nousuun vai jatkuuko sen alakuloinen alamäki myös seuraavat viisi vuotta. Varmaa on ainoastaan se, ettei suomalaisen äärivasemmiston entistäkin suuremmasta parlamenttiryhmästä ole tässä asiassa kuin haittaa.

* * *

Tässä kaikessa ehkä mielenkiintoisinta on se, että Eurooppaan suuntautunut kehitysmaalaisten kansainvaellus haittavaikutuksineen ei ole jääneet vaille vaikutusta maanosan politiikkaan. Ja etteivät suomalaiset mediat suostu selkeästi kertomaan tätä tosiasiaa omassa uutisoinnissaan.

Tästä esimerkkinä toimikoon Yle, joka Ranskan vaalivoittajaa analysoidessaan kirjoitti kyllä, että puheenjohtaja Jordan Bardella "pukeutuu huolitellusti ja puhetyyli on rauhallinen ja harkittu" sekä mainitsee, että "maahanmuuton rajoittaminen ja rikollisuuden ehkäisy ovat puolueen kärkiteemoja. Puolue myös väittää, että maahanmuutto vaarantaisi 'ranskalaisen kulttuurin'" 

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme antaa ymmärtää, että ranskalaiset olisivat äänestäneet Kansallista rintamaa epätosien väitteiden, vaatteiden tai puhetyylin takia. Ja yrittää siten harhauttaa lukijaa huomaamasta, että syynä heidän äänestyspäätöksiinsä olivat ennen kaikkea tavallisten ranskalaisten elämää yhä enemmän häiritsevät maahanmuuttaja-ongelmat.

Tämä herättää kysymyksen siitä, onko nykyinen toimittaja-sukupolvi niin nuorta ja omassa kuplassaan elänyttä, etteivät he tiedä tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden alku. Eivätkä siksi halua tuoda esille sitä syytä, joka selittää nyt käytyjen vaalien koko Unionin alueella - pohjoismaita lukuun ottamatta - nähdyn lopputuloksen, jota voisi hyvinkin kutsua maahanmuuttajien tekemäksi vallankumoukseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli

Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä