Onko Ylen hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla?

Suomen Yleisradio on päättänyt palauttaa henkilöstölleen niin sanotut tulospalkkiot. Niistä luovuttiin taannoin muun muassa siksi, että johtajien hulppeat palkkiot herättivät ihmetystä ja valtionradiomme budjetin kasvua hillittiin. 

Ylen johdon palkkojen tasosta ja bonusten vaikutuksesta antaa kuvan se, että viime lokakuussa toimitusjohtajana aloittaneen Marit af Björkesteinin kuukausipalkka on 26 000 euroa, jonka päälle hänen on mahdollista saada vuosibonuksena noin 47 000 euroa.

Tavallisella toimittajalla on toki pienemmät tulot, ja lienee odotettavissa myös, että bonus osuu heidän kohdalleen harvemmin kuin johtajille. Nähtäväksi jää, toteutuvatko nämä odotukset. 

Omalta osaltani ihmettelen asiaa sikäli, että Yle toimii budjettirahoitteisena, eikä bonusten perusteena voi siten käyttää yritysmaailmassa vakiintuneita taloudellisia mittareita, jotka palkitsevat yritysten nettotulokseen positiivisesti vaikuttaneita onnistumisia. Näin ollen mielivallan riski on – lievästi sanottuna – sekä todellinen että suuri.

Tästä ongelmasta kertonee se, ettei myöskään Ylen henkilöstö ole ilahtunut palkkioiden palauttamisesta, ei ainakaan työntekijöiden ammattijärjestön (YOT) kyselyn mukaan, sillä suurin osa pitää kannustinjärjestelmää epäoikeudenmukaisena. Ja palkitsemisen perusteita jopa mielivaltaisina. 

Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei Ylen kannustimilla tule olemaan yhtiön toimintaan positiivista vaikutusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja siksi on kysyttävä, että onko yhtiön – omistajan eli veronmaksajien etua vaalimaan valittu – hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla? Vai pitäisikö sinne löytää nykyistä pätevämpää väkeä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta
Ylen porsastelu näyttäisi ajaneen seinään

Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

On ollut jo kauan hyvin tiedossa, että maahanmuutto aiheuttaa Suomessa monenlaisia ongelmia. Tänä aamuna huomasin kuitenkin yhden sellaisen, josta en ole huomannut juurikaan puhuttavan. 

Iltalehti nimittäin kertoi, että Vantaan vankilassa on vakavia ongelmia siksi, että vankien määrä on selvästi suurempi kuin sen kapasiteetti, sillä laitos on suunniteltu maksimissaan vain noin 205 rangaistustaan kärsivälle. Sen päivittäinen vankiluku on kuitenkin noin 300.

Niinpä pulaa on sekä tilasta että henkilöstöstä. Eikä ongelmaan ole olemassa nopeaa ratkaisua, vaikka vankilaan on yritetty saada rekrytoiduksi lisää henkilöstöä. 

Juuri tälläkin hetkellä Vantaalle on haettavana seitsemän vartijan virkaa, kaksi erityisohjaajan virkaa, psykologin virka, sosiaalityöntekijän virka, opinto-ohjaajan virka sekä kaksi rikosseuraamusesimiehen virkaa. Lisäksi vankilarakennusta on remontoitu siten, että vankikapasiteetti voidaan loppuvuodesta nostaa noin 345:een.

* * *

Iltalehti ei kertonut syytä vankien määrän nopeaan kasvuun. On kuitenkin selvää, että – jos ja kun – vankiloissamme oli heinäkuussa peräti 834 ulkomaalaista, mikä vastaa 24 prosenttia koko vankimäärästä, on Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka yksi perussyy myös edellä kuvaamaani Vantaan vankilan ylitäyttöön. 

Ongelma ei kuitenkaan koske pelkästään kehitysmaataustaisia vankeja, sillä ulkomaalaistaustaisista vangeista 112 oli virolaisia, 65 irakilaisia, 64 ruotsalaisia, 44 albanialaisia, 43 liettualaisia, 42 romanialaisia ja 29 somaleita. Venäläisiä vankeja oli 23, iranilaisia 20 ja nigerialaisia 20. 

Toisin sanoen ulkomaalaisissa vangeissa korostuvat kolmannen maailman tulijoiden lisäksi myös naapurimaamme. Tosin luulen tilastoitujen "ruotsalaisten" joukossa olevan paljon tosiasiallisesti kehitysmaataustaisia henkilöitä. 

Tämä tarkoittaa, että Suomen ulkomaalaistaustaisen väestönosan kasvaessa kehitys tulee olemaan sen suuntainen, että myös vankiloihimme sijoitettavien ihmisten määrät kasvavat nopeasti. Ja siksi heille tarvitaan yhä lisää sekä vankipaikkoja että vartijoita. Eikä tämä tietenkään tapahdu ilmaiseksi, vaan kaiken tämän rahoittaminen jää lähinnä meidän tavallisten kantasuomalaisten veronmaksajien kuitattavaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta

Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Verkkouutiset kertoi, että maailman yleisradioyhtiöiden esikuva BBC on vuosina 2023–2024 maksanut seksuaalivähemmistöön kuuluville ylemmän tason johtajille 15,6 prosenttia ja etnisten vähemmistöjen edustajille 12,6 prosenttia korkeampaa palkkaa kuin valkoihoisille heteroseksuaaleille. Lisäksi yhtiön uusien työntekijöiden valinta tapahtuu etnis-rasistisin perustein, joiden mukaan heistä tulee olla 50 prosenttia naisia, 20 prosenttia tummaihoisia ja ainakin 12 prosenttia vammaisia.

Tähän on johtanut niin sanottu DEI-ajattelu, jossa korostetaan työyhteisön diversiteettiä, tasa-arvoa ja integraatiota lähinnä niin sanotun intersektionaalisen tasa-arvokäsitteen kautta. Ei siis ihme, että TaxPayers’ Alliance -järjestön johtaja Elliot Keck on todennut pakkomielteisen diversiteettiajattelun johtaneen sellaiseen syrjintään, jolta sen pitäisi ihmisiä suojata.

Tämä uutinen on myös meidän suomalaisten kannalta mielenkiintoinen siitä syystä, että BBC on ollut kautta aikain verovaroin toimivan Yleisradiomme esikuva. Ja siksi olisi mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa myös sen harjoittamaa diversiteettipolitiikkaa tarkastellaan puolueettomasti.

* * *

Ylen oman nettisivut kertoivat viime syyskuussa, että yhtiössä "tehdään säännöllisesti henkilöstökyselyjä, joissa selvitetään mm. yleläisten työhyvinvointiin, työilmapiiriin ja keskustelukulttuuriin liittyviä kokemuksia. Seuraavassa kyselyssä on mahdollisuus antaa palautetta myös työyhteisön yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvistä toimenpiteistä". 

Lisäksi yhtiössä on järjestetty henkilöstölle pakollista "monimuotoisuuskoulutusta", josta kaikki osallistujat eivät ole olleet kovin innostuneita.  Lisäksi yhtiö on jo vuonna 2023 ilmoittanut, että se "pyrkii edistämään henkilöstön monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta rekrytoimalla mahdollisimman monipuolisesti eri taustoista tulevia työntekijöitä".

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme ei näyttäisi vielä sortuneen aivan samanlaiseen rasistis-feministiseen henkilöstöpolitiikkaan kuin esikuvansa, mutta on kuitenkin ottanut jo pitkiä askeleita siihen suuntaan. Lisäksi on selvää, että tämä kehitys tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, mikäli yhtiön hallintoneuvosto ei ole hereillä ja huolehdi erityisen tarkkaavaisesti sen rekrytointi- ja palkkauspolitiikan meritokraattisuudesta sekä työsuoritusperusteisuudesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Valtiovarainmimisteriön virkamies kertoi, että hallituksen päätökset julkisen talouden supistamisesta saattavat johtaa tuhansien virkamiesten irtisanomisiin. Näin siksi, että henkilöstökulut ovat virastoissa ylivoimaisesti suurin kuluerä. 

Tämän välttämiseksi etsitään eri ministeriöissä säästökohteita, jotka tullaan esittelemään hallitukselle toukokuun loppupuolella. Ammattiyhdistysliikkeen edustajan mukaan irtisanomiset johtaisivat kansalaisille ja yrityksille erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten saamisen hidastumisena.

Mikä siis neuvoksi tällaisessa tilanteessa?

Mieleeni tuli tänä aamuna kaksi eri vaihtoehtoa, joilla edellä kuvatuista ongelmista voitaisiin selvitä. Niistä ensimmäinen on virkamiesten vapaaehtoinen palkanlasku, jolla vähentynyt budjettirahoitus voitaisiin jakaa tasan kaikkien valtion palkkarenkien kesken. Tähän olisi hyvin varaa, sillä valtio maksaa nykyisin työntekijöilleen selvästi korkeampia palkkoja kuin yksityinen tai kuntasektori.

Näin julkisen hallinnon työpaikat voitaisiin säilyttää huolimatta valtion vähentyneestä palkanmaksukyvystä. Eikä asia tarvitsisi sen enempää kuin valtiolla työtä tekevien yhteisen päätöksen, jonka työnantaja tulisi epäilemättä hyväksymään. Ja virkamiehet ja muut valtion työntekijät voisivat sen jälkeen saada hyvää mieltä siitä, että he ovat kyenneet mittavaan solidaarisuustekoon. 

Toinen mieleeni tullut seikka koskee sitä, miten voitaisiin vähentää tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten - eli byrokratian - hidastumista. Se olisi yksinkertaista, rakas Watson, sanoisi Sherlock Holmes.

Hallitus ja eduskunta voisivat nimittäin seuraavaksi purkaa erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten määrää julkisessa hallinnossa. Eli ryhtyä byrokratian supistamistalkoisiin. 

Se kannattaisi aloittaa vähiten tarpeellisesta byrokratiasta ja jatkaa niin pitkälle, että valtion jäljelle jäävä työvoima selviäisi siitä - mieluiten - jopa sukkelammin kuin valtion nykyinen renkiarmeija tämänhetkisestä byrokratiasta. Tässä suhteessa aloitteen voisi hallituksen lisäksi ottaa myös poliittinen oppositio, joka näin toimimalla voisi osoittaa olevansa rakentava voima suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

Helsingin sanomien mukaan Suomen pääkaupunki on antanut henkilökunnalleen ns. pride-koulutusta sekä järjestänyt keskustelutilaisuuden monimuotoisista työyhteisöistä. Jälkimmäisen tarpeesta voi toki olla montaa mieltä, mutta onkohan aivan varmaa, että seksuaalivähemmistöyhteisöihin liittyvälle koulutukselle on kaupungin veronmaksajien tuki?

Pormestari Juhana Vartiaisen (kok) mukaan "kaupungin henkilöstöllä on merkittävä rooli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä". Niinpä se on päättänyt kannustaa työntekijöitään osallistumaan tapahtumaan sekä toimia yhtenä Helsinki pride -viikon pääyhteistyökumppaneista. 

On toki selvää, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla tulee olla sivistysvaltiossa samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä tai ettei heitä saa syrjiä taipumustensa takia. Siitä huolimatta minulle on varsin epäselvää, millä tavalla henkilöstön painostaminen osallistumaan poikkeavaa seksuaalista käyttäytymistä tukevaan karnevaaliin liittyy pääkaupungin veronmaksajien intresseihin. 

Kertomatta jäi myös se, minkälaisella taloudellisella panostuksella Helsinki on saavuttanut pääyhteistyökumppanin aseman pride-viikolle. Ja koska kyse on yhteistyöstä, niin mitä kaupungin veronmaksajat saavat vastineeksi. 

Lopuksi en malta olla kysymättä, että aikooko maamme pääkaupunki toimia yhteistyökumppanina ja kannustaa henkilöstöään osallistumaan myös mahdollisiin muunlaisiin seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyviin tapahtumiin? Ja jos vastaus on ei - kuten epäilen - niin miten sellainen sopii nykyaikaiseen monimuotoiseen ja kaikkia kansalaisia samanarvoisesti kohtelevaan yhteiskuntaan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omituista
Juhannuskauheuksia
Helsinki pride tahtoo veronmaksajan lompakolle