Ratkaisuehdotus IAU:n lakkoon

Ilmailualan Unioni IAU on jatkanut sitkeästi työtaisteluaan Finnairia vastaan. Kyse on raadollisesti ennen kaikkea rahasta, sillä työntekijöitä edustava IAU haluaa, että vuosina 2021 ja 2022 toteutumatta jääneet palkankorotukset huomioidaan tulevalla sopimuskaudella.

Finnairilla on kyllä sinänsä palkanmaksukykyä, sillä yhtiö tuotti viime vuonna 114,2 miljoonaa euroa 3 048 miljoonan euron liikevaihdolla. Tosin yhtiön tämän vuoden ensimmäinen neljännes oli pettymys, mikä selittyy suurelta osin työntekijöiden lakkoilusta. 

Päivän uutiset kertoivat, ettei IAU ole hyväksynyt työnantajan uusinta ehdotusta riidan ratkaisuksi. Ja siksi hyvät neuvot ovat kalliita, jota valtion lentoyhtiön tulevaisuus ei kaatuisi nyt käynnissä olevaan riitaan. 

Tämän takia ehdotan, että ratkaisua haettaisiin siitä, mikä toteutui jo vuosina 2021 ja 2022, eli palkkojen sitomisesta yhtiön liiketulokseen. Toisin sanoen pidetään palkkataso nykyisellään, mutta tehdään työntekijöille bonusohjelma, jossa näiden lopullinen vuosipalkka toteutetaan muhkeina bonuksina, mikäli yhtiö tuottaa voittoa - mutta jos on ongelmia, jäävät myös työntekijöiden bonukset saamatta. 

Tällaisella ratkaisulla olisi sekin hyvä puoli, että se todennäköisesti parantaisi työntekijöiden työmotivaatiota ja sitä kautta turvaisi jatkossa - lentoyhtiöksi pienen - Finnairin säilymistä itsenäisenä pitkälle tulevaisuuteen. Näin toimien voittajia olisivat sekä yhtiön omistajat, työntekijät että koko suomalainen yhteiskunta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Asiallinen työtaistelu
Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Tänään alkavat teollisuusliiton lakot, jotka kohdistuvat useisiin teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden yrityksiin. Tämän lisäksi seitsemän muuta työntekijäliittoa on ilmoittanut järjestävänsä lakkolaisia tukevia toimia ja myös Finnairin lentäjät ovat ilmoittaneet omiin työehtoneuvotteluihin liittyvistä työtaistelutoimista.

Teollisuusliitto on jo aiemmin kertonut tavoittelevansa kahdelle vuodelle jaettuja 10 prosentin palkankorostuksia, joilla se haluaa korjata jäsentensä aiempina vuosina heikosti kehittynyttä ostovoimaa. Sen taustalla on - kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa - kaksi vuotta sitten tehty poikkeuksellisen vastuullinen sopimus, jolla tuettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana syöksykierteeseen saatettua Suomen taloutta. 

Työnantajapuoli ei ole ay-liikkeen vaatimuksiin kuitenkaan suostunut, joten asiasta on käyty neuvotteluita, joiden yksityiskohtia ei ole avattu suurelle yleisölle. Sen sijaan työnantajat ovat kertoneet vaatimusten olleen edelleen sellaisia, että niihin suostuminen heikentäisi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on vedonnut työmarkkinaosapuoliin sovun löytämiseksi, koska hän pelkää - ja tietää - laajamittaisten lakkojen voivan vahingoittaa orastavaa talouskasvua. Tämä on ymmärrettävää sikäli, ettei talouskasvun siirtyminen kohti tulevaisuutta ainakaan helpottaisi hallituksen pyrkimyksiä tasapainottaa valtion budjettia. 

Orpon vetoomus on ymmärrettävä jo siitäkin syystä, että jo pelkkä lakkoilu vähentää verotuloja - puhumattakaan vientiteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisestä - ja sitä kautta lisää painetta valtion budjetin leikkaamiseen ja/tai valtion lisävelkaantumiseen myös jatkossa. Näin ollen hänen huolensa on helppo ymmärtää.

Tosiasia kuitenkin on, että lakko-oikeus on työntekijöille Suomen laissa taattu oikeus, joten siitä päättävät työntekijöiden edustajat itsenäisesti. Vastaavasti työnantajien edustajilla on oikeus suostua tai olla suostumatta lakkoilevien työntekijöidensä vaatimuksiin. Sekä tarvittaessa ryhtyä toimiin liiketoimintansa supistamiseksi tai jopa siirtämiseksi pois Suomesta. 

Nähtäväksi siis jää, miten neuvottelut ja niitä tukevat työtaistelutoimet etenevät seuraavina viikkoina. Ja toivoa, että osapuolet löytäisivät molemmille kelvollisen ratkaisun ennen kuin Suomen taloudelle on syntynyt oleellista vahinkoa. 

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää
Onko maallamme malttia vaurastua?
Ihme on tapahtunut

Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Iltalehti kertoi eilen, että Perussuomalaisten kansanedustaja ja everstiluutnantti evp. Tomi Immonen on häiriköinyt Finnairin lennolla. Hän oli saapunut lennolle humalassa ja jäänyt poistumiskehotuksen saatuaan väittelemään koneen henkilökunnan kanssa 40 minuutin ajaksi siten, että paikalle piti kutsua poliisi. Tämän seurauksena lento myöhästyi.

Immonen kertoi myöhemmin oman näkemyksensä, jonka mukaan "eilen illalla lentohenkilökunta katsoi minun olevan liian päihtynyt, jotta voisin nousta Thaimaan koneeseen. Arvio yllätti minut ja koska samalla lennolla ollut muistisairas ystäväni joutui nyt lähtemään Thaimaahan yksin, yritin neuvotella lennolle pääsystä henkilökunnan kanssa. Pyysin paikalle poliisia puhalluttamaan itseni, joka ei alkometritestaukseen suostunut." 

Myöhemmin hän oli kuitenkin käynyt puhaltamassa alkometriin, joka oli näyttänyt 0,69 promillen humalatilaa. Tätä ei ole vahvistettu miltään taholta, mutta kyseessä ei tämän tiedon mukaan olisi ollut mikään kaatokänni. 

Ylen toimittajalle kansanedustaja oli lisäksi kertonut, että "jokainen voi miettiä, että en ole kykenevä lentämään lentokonetta, mutta ehkä pystynyt kumminkin matkustamaan ja istumaan paikallani". Hän oli myös pyytänyt "vilpittömästi anteeksi" muilta matkustajilta sekä Finnairin henkilökunnalta. 

* * *

Tapaus on sinänsä vähäinen, mutta sikäli merkittävä, että se on yksi tapaus lisää siihen listaan, joka syö Perussuomalaisten uskottavuutta poliittisena liikkeenä. Enkä tarkoita tällä mitään kravattisyytöksiä, vaan esimerkiksi Timo Vornasen tai Teuvo Hakkaraisen tapauksia.

Heidän kummankaan tai Immosen teot eivät ole olleet mitään äärimmäisen vakavia rikoksia - murhia, raiskauksia, maanpetoksia tai muuta sellaista, jollaisiin esimerkiksi jotkut demarikansanedustajat (esimerkki, toinen) ovat syyllistyneet - mutta ne ovat olleet omiaan poliittisten vastustajien käytettäväksi puoluetta vastaan. Ja kun vielä lehdistökin on innokkaampi nostamaan tikun nokkaan perussuomalaisia kuin muiden puolueiden jäseniä, niin uskon, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä. 

* * *

Toistaiseksi olen nähnyt perussuomalaisista vain eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän kommentoineen tapausta. Ja hänkin oli varsin lakoninen ottaessaan kantaa tapahtuneeseen. 

Mäkelän sosiaalisessa mediassa julkaiseman viestin mukaan "julkisuudessa olleet tiedot ryhmämme edustajan toiminnasta lennolla ovat ikäviä. Olemme olleet asian merkeissä yhteyksissä. Toivon hänen itse selvittävän tapahtumat lentoyhtiön ja muiden mahdollisesti asiaan liittyvien tahojen kanssa."

Nähtäväksi siis jää, miten Immosen tapaus etenee. Ja kuinka paljon se saa näkyvyyttä suomalaisissa valtamedioissa. Ja ennen kaikkea - onko sillä vaikutusta hänen puolueensa kannatukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Ilta-Sanomat jihadistin asialla

Ilta-Sanomat julkaisi ns. ISIS-"Helin" isän haastattelun, jossa tämä moitti hallitusta siitä, ettei se ollut hakenut hänen aikuista tytärtään pois Syyriasta. Tuntuu oudolta, ettei tämä isä ole vieläkään tietoinen siitä, ettei Suomi ole toiminut aktiivisesti muidenkaan vaikeuksiin joutuneiden kansalaistensa auttamiseksi ulkomailta kotiin.

Tästä on olemassa kohtuullisen tuore esimerkki, jossa tavallista kuolemansairasta suomalaismiestä ei noudettu Thaimaasta maahamme veronmaksajien varoilla. Eikä häntä otettu valtionyhtiön lentokoneeseen liian heikkokuntoisena sittenkään, vaikka hänelle oli hankittu lentolippu keräyksen avulla.

Jos jutun mukaan "ikänsä töitä tehnyt ja veronsa maksanut" eli ilmeisen varakas mies siis haluaa tyttärensä Suomeen, on hänen maksettava itse tämän matkakulut ja järjestettävä tarvittaessa tämän matka Al-Holin leiriltä pois. Näin tytär pääsee palaamaan Suomeen sillä maamme kaikilla kansalaisilla on tämä oikeus vaikka he olisivat syyllistyneen kansanmurhaan.

Itse asiassa minusta on varsin outoa, että Ilta-Sanomat edes otti julkaistakseen miehen vuodatuksen. Näin siksi, että aiemmin Thaimaassa kuolleen suomalaismiehen tapauksesta lehti ei miehen nimellä tehdyn Google-haun perusteella uutisoinut lainkaan. Eivätkä muutkaan maamme valtamediat.

Kysymys siis kuuluu, että miksi maamme valtamedia pitävät näyttävästi esillä näiden terroristivatiota palvelemaan lähteneiden asiaa, vaikka ne vaikenevat vastaavaan tai jopa pahempaan tilanteeseen joutuneista tavallisista suomalaisista?

Tässä suhteessa kohtaloonsa syyttömät lapset ovat yksi asia ja tieten tahtoen terrorismia tukemaan lähteneet aikuiset toinen. Ja kuten olen aiemminkin todennut, mikäli nämä ISIS-äidit rakastaisivat lapsiaan, he toimittaisivat ne suomalaisten sotalapsien tapaan turvaan sen sijaan, että yrittäisivät itse ratsastaa heidän varjollaan Suomeen.

Muuten olen sitä mieltä - roomalaista Cato vanhempaa mukaillen - että ministeri Pekka Haavisto on saatava oikeuden eteen mahdollisesti tekemistään laittomuuksista ISIS-lasten ja näiden äitien tuomiseksi maahamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-lasten radikalisoituminen ja albanisoituminen on estettävä
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
Feministisiä kulttuuriuutisia

Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä

Puolueensa lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen (vihr) yritti matkia nuorta ruotsalaisnaista ja häiriköi Finnairin lentoa protestoidessaan elintasopakolaisen poistamista kotimaahansa. Asiasta kertoneen Ylen uutisen mukaan hän halusi tempauksellaan herättää keskustelua pakkopalautuksista.

Noudatan tässä hänen toivettaan ja totean haluavani viranomaisten poistavan Suomesta kaikki sellaiset ihmiset, joilla ei ole hyväksyttävää syytä oleskella maassamme. Katson myös, että perusteltaessa oleskelua turvapaikalla pitäisi näyttövastuun sen tarpeesta olla hakijalla itsellään ja epäselvissä tapauksissa asia tulkittaisiin aina veronmaksajien hyväksi. Eli henkilö poistettaisiin maasta aina, mikäli hän ei pysty kiistatta osoittamaan turvapaikan tarvetta.

Lisäksi toivon, että mikäli Pennasen tempauksesta aiheutui ihmisille taloudellisia menetyksiä - esimerkiksi jatkolennoilta myöhästymisen muodossa - hän korvaa ne täysimittaisina kanssamatkustajilleen. Tai ellei tee sitä, oikeus velvoittaa häntä näin tekemään.

Yle kertoi edelleen, että Touko Aalto (vihr) twiittasi Pennasta tukevan viestin tapauksen johdosta. En ole siitä sinänsä yllättynyt, sillä kyllähän Aalto on jo muutenkin karvansa osoittanut.

Toivon kuitenkin arvoisan lukijani ja muiden suomalaisten huomaavan Vihreän puolueen puheenjohtajan toiminnan osoittavan johtamansa liikkeen vastuuttomuuden ympäristöasioiden suhteen: kehitysmaiden holtittoman väestönkasvun purkamisesta korkean elintason länsimaihinhan ei seuraa maapallon kantokyvyn kannalta muuta kuin ihmiskunnan ympäristöjalanjäljen kasvaminen ja luonnonvarojen käytön kiihtyminen. Länsimaille itselleen siitä toki näyttäisi seuraavan myös yhteiskunnallisia ongelmia, kuten veronmaksajien taakan kasvamista sekä seksuaali- ja väkivaltarikosten lisääntymistä.

Pikanttina sivuhuomiona totean lopuksi vielä sen, että Pennanen ja Aalto tekivät tempauksensa/kannanottonsa vielä juuri nyt, kun WWF:n lanseeraama sinänsä harhaanjohtava maailman ylikulutuspäivä on jälleen käsillä. Tämä osoittaa jälleen kerran, ettei vihreän aatteen kannattajilta voi oikein odottaa muuta kuin loogisuuden puutetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin

Raiskauksista ja niiden seurauksista

Nyt on varmistunut, että somalitaustainen murhaajaraiskaaja Abdikadir Osman Hussein pääsee vapaalle jalalle oltuaan vankilassa yli 19 vuotta. Näin siitä huolimatta, että kaikki raiskaajista jotain ymmärtävät ovat todenneet miehen edelleen vaaralliseksi.

Hyvää tässä asiassa on se, että ihmishirviöstä on olemassa voimassaoleva karkotuspäätös. Se on syytä panna toimeen välittömästi vankilasta vapauttamisen yhteydessä siten, ettei Abdikadirille jää mahdollisuutta aiheuttaa lisää kärsimyksiä suomalaisille, vaan poliisisaattue ohjaa miehen suoraan lentokoneeseen - tai jopa lähtee mukaan saatille Somaliaan.

Samalle matkalle voi ottaa  mukaan joukon sellaisia äskettäin Suomeen saapuneita somaleita, joiden turvapaikkapäätökset on hylätty. Näitä oli syyskuussa 175 kappaletta, joten Abdikadir maanmiehineen voidaan viedä kotimaahansa vaikkapa Finnairin uudella Airbus 350 lentokoneella, koska siihen sopii mukaan myös riittävä saattojoukko - ainakin jos osa lennätettävistä somaleista jätetään odottamaan seuraavaa lentoa.

* * *

Vaikka Abdukadir onkin ollut telkien takana, eivät raiskaukset ole loppuneet Suomesta. Esimerkiksi toissayönä poliisi nappasi kiinni Tapanilassa tapahtuneesta raiskauksesta epäillyn tummatukkaisen miehen, joka näytti ulkomaalaiselta.

Huomioiden samalla suunnalla aiemmin sattuneen paljon huomiota herättäneen somalipoikasten suorittaman joukkoraskauksen näyttää siltä, että aiemmin niin miellyttävän oloinen Tapanilan kaupunginosa olisi muuttumassa naisille poikkeuksellisen vaaralliseksi paikaksi. Vaikka ei kai tässä virallisesti ole kyse kuin parista yksittäistapauksesta.

Koska nykyisen joukkomaahanmuuton väitetään monien ekonomistien suulla olevan rikkaus ja voimavara, joka pelastaa meidän kantasuomalaisten tulevaisuuden ja joukkoliikenteen, kaipaisin tutkittua tietoa siitä, miten naisten käyttäytyminen Tapanilassa on muuttunut ja muuttuu tapahtuneen johdosta. Näin siksi, että arvelisin sikäläisten naisten jatkossa miettivän toisenkin kerran ennen kuin päättävät kävellä iltamyöhällä junalta kotiinsa.

Näin voitaisiin asettaa vaakakuppiin kaltaisteni maahanmuuttorealistien ikävien väitteiden vastapainoksi ilmiselvän maahanmuuttajaperäisen busseissa ja kauppakeskusten käytävillä näkyvän (ja kuuluvan) rikkauden lisäksi tiettyjen turvapaikkaa kaipaavien laajemmasta seksuaalisesta käsityksestä koituvat yhteiskunnallisen muutoksen "hyödyt", kun naiset eivät enää liikuskele vapaasti kaupungilla vaan pienentävät vapaaehtoisesti elintilaansa. Eivätkä käytä edes hämmentäviä vaatteita.

Nimittäin "hyödyistähän" tässä on oltava kyse, koska maamme punavihreät ja ruotsinkieliset poliitikot, feministinen ex-rehtori sekä valtamedia yhdessä ekonomistien kanssa työskentelevät niin ponnekkaasti kaventaakseen naisten elintilaa niin Tapanilassa kuin muuallakin Suomessa lisäämällä korkean raiskausriskin omaavien maahanmuuttajien määrää yhteiskunnassamme.

Sillä eihän liene uskottavaa, että tämä hyvien ihmisten vaikuttajajoukko tahtoisi suomalaiselle yhteiskunnalle ja etenkään naisille jotain pahaa? Eikä järkeen käy oikein sekään, että kyseessä olisi vajaalla ymmärryksellä varustettuen ihmisten erehdys, koska mainituissa ryhmissä on tyypillistä erittäin korkea koulutustaso?

Tehtäköön Tapanilassa siis puolueeton käyttäytymistieteellinen tutkimus, jotta raiskauksista koituvat yhteiskunnalliset "hyödyt" saataisiin kaikkien nähtäville ja tulevan päätöksenteon perustaksi. Näin voitaisiin vaikuttaa myös maamme maahanmuuttopolitiikkakriittisen väestönosan kokoon, sillä siihen liitytään usein - ja siten varmasti myös erotaan - erityisesti tilastotietoihin perustuvien tutkimustulosten perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kauhavan vastaanottokeskus aloitti positiivisessa ilmapiirissä
Suomalaisnaiset burkhaan
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Kokonaista kansanosaa ei saa leimata yksittäisen rikollisen takia

Kultainen kädenpuristus

Finnairin yhtiökokouksesta julkistettujen tietojen mukaan yhtiön johdon itselleen junailemat bonukset ovat herättäneet närkästystä yhtiön osakkeenomistajissa. Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa onko tällä kritiikillä merkitystä yhtiön toimitusjohtajan asemaan. Enkä minäkään lähde spekuloimaan sillä.

Sen sijaan haluaisin hiukan pohdiskella samaan aihepiiriin liittyvien kultaisten kädenpuristusten oikeutusta.

Kultaisella kädenpuristuksella tarkoitetaan korvausta joka maksetaan, mikäli palkattu henkilö joutuu siirtymään pois korkeasta ja hyväpalkkaisesta tehtävästään. Tai no, erorahoja on maksettu paitsi erotetuille niin myös itse eronneille johtajille.

Sopimukset kultaisista kädenpuristuksista ovat usein salaisia, ja julkisuuteen vuotaessaan niistä saattaa syntyä seurauksia.

Kultaisen kädenpuristuksen käytäntöä perustellaan usein sillä, että yritysjohdon asema on usein tuulinen. Noin nopeasti ajateltuna tämä kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta ansaitsee kuitenkin ehkä hiukan syvällisemmän pohdinnan.

Ensinnäkin, eikö yrityksen korkeimmalla johdolla ole jo valmiiksi muita yrityksen työntekijöitä korkeampi palkka? Tämä on tietenkin vastuun ja aseman merkityksen kannalta aivan oikein.

Toisaalta työtä voidaan myös ajatella sijoituksena tulevaisuuteen, ja siltä kantilta tarkasteltunahan normaalin markkinataloudellisen ajattelun perusteellahan on aivan oikein, että hyvin tuottavaan sijoitukseen (työpaikaan) tulee myös liittyä suuremman riskit kuin huonosti tuottavaan. Näin tarkasteltuna on pelkästään oikein, että johtajan työhön liittyy erottamisen riski, eikä erorahoille siis näin tarkasteltuna synny oikeutusta. Pikemminkin päin vastoin.

Toiseksi. Eikö yrityksen korkeimmilla johtajilla ole kaikkia muita yrityksessä työskenteleviä henkilöitä parempi mahdollisuus vaikuttaa työnantajansa menestykseen. Jos johtajan ero siis seuraa yrityksen huonosta menestyksestä, kyseessä on hänen kohdallaan itse aiheutetun ongelmatilanteen seurauksesta. Nähdäkseni tämä ei voi toimia kultaisen kädenpuristuksen oikeutuksena.

Ja kolmanneksi täytyy lopulta ihmetellä asiaa työnantajan näkökulmasta. Jos omistaja on palkkaamassa yritykseensä johtajaa, hänen voisi kuvitella hakevan henkilöä, joka pystyy luotsaamaan yritystä mahdollisimman hyvin. Yksi merkittävä edellytys tässä onnistumiselle on epäilemättä usko omaan onnistumiseen.

Jos johtajakandidaatti  työsopimuksesta neuvotellessa ilmaisee tahtovansa kaiken varalta "kultaisen kädenpuristuksen",  eikö hän tule samalla implisiittisesti todenneeksi, ettei usko pystyvänsä johtamaan yritystäni. Vai mitä sanoisitte vaikkapa veneenveistäjästä, joka haluaisi työsopimukseensa erityispalkkiolisän siltä varalta, ettei hänen tekemänsä vene pysyisikään pinnalla?

En siis pysty löytämään kestäviä perusteita kultaiselle kädenpuristukselle muualta kuin siitä, että jostain syystä palkattavan tulotasoa halutaan nostaa korkeammaksi kuin hänen kanssaan sovittu nimellispalkka mahdollisine lisineen. Tähän voi tietenkin olla monenlaisia syitä, mutta uskoisin kyseessä perimmältään olevan hyvä veli -kerhoissa toimivien merkkihenkilöiden keksimästä keinosta palkita toinen toisiaan.

Onkin erinomaista, että yhteiskunnan vahvimpien ja rikkaimpien kyseenalaiset toimintatavat nousevat aika ajoin esille - ei siksi etteivätkö yritysjohtajien korkat palkat sinänsä olisi hyväksyttäviä. Vaan siksi, että maksajalla tulee olla tieto hänen palkanmaksuun osoittamiensa rahojen käytöstä. Toisin sanoen tavallisissa pörssiyhtiöissä osakkeenomistajilla tulisi olla tieto yrityksen kaikista palkkiojärjestelmistä ja julkisissa yhtiöissä sama koskee kaikkia veronmaksajia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Kenen tauti hoidetaan?

Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset

Jaakko Ilkka oli 1500-luvulla elänyt talonpoika. Hän hoiti perintötilaansa Ilmajoen Rahnaston kylässä nostaen sen yhdeksi Etelä-Pohjanmaan vauraimmista taloista: vuonna 1591 hän oli koko Etelä-Pohjanmaan seitsemänneksi rikkain maakauppias. Tämä paljastaakin vaurauden lähteen, sillä tilanpidon lisäksi Ilkka harrasti maakauppaa ja toimi myös laivanvarustajana.

Jaakko Ilkka ei ollut pelkästään talonpoika ja maakauppias. Hän oli myös nimismies. Ja sotilas, sillä ajan tavan mukaisesti hän suoritti ratsupalvelusta aina Novgorodin porteille asti suuntautuneella Klaus Flemingin johtamalla sotaretkellä. Näin hän saattoi vapauttaa talonsa veroista. Ja toisen ratsunmiehen varustamisen avulla Ilkka saattoi kerätä ylläpidoksi linnaleiriä.

Pitkä Venäjän sota päättyi lopulta vuonna 1595. Tämän piti tarkoittaa myös linnaleirin purkamista, mutta siihen Suomen tosiasiallinen johtaja Klaus Fleming ei halunnut ryhtyä, vaan sotarasitukset ja sotilaiden väärikäytökset painoivat edelleen talonpoikaiston niskassa. Tässä tilanteessa Jaakko Ilkka, siitä huolimatta että oli itse edunsaaja, teki merkillisen tempun ja päätti kerätä huoveilta näiden edellisenä vuonna keräämän linnaleiriviljan.

Tätä kautta Ilkka joutui yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta hakiessaan kapinan eli nuijasodan tielle. Sen päässä hänet tuomittiin kuolemaan, joka Heikki Ylikankaan mukaan "aloitettiin loukuttamalla rangaistusten kovennukseksi tuomittujen jalat ja kädet tylpällä esineellä murskaksi. Sitten erotettiin piilulla oikea käsi, se käsi, joka on nostanut aseen laillista esivaltaa vastaan. Viimeksi irrotettiin piiluniskulla pää. Teloitettujen ruumiit toimitettiin kunkin kotipitäjään pantavaksi teileihin sikäläisten kirkkojen edustoille. Pää sijoitettiin ensimmäiseen, käsi toiseen ja ruumis kolmannen teilipyörän nenään".

Tästä opimme kaksi asiaa. Ensinnäkään tuon ajan ihmisille kuolemantuomio ei siis ollut mikään rangaistusasteikon huipennus, vaan sitä saatettiin tehostaa kidutuksella. Ja toiseksi sen, että on olemassa ihmisiä, joiden omatunto ei salli oman edun tavoittelua epäoikeudenmukaisilla ja muille vääryyttä aiheuttavilla keinoilla.

* * *

Jokin aika sitten Suomen tämän hetken mahtavien ja ahneiden kieroutuneelle moraalille kasvonsa antoivat Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen, Ilmarisen vastaavaa pestiä hoitava Harri Sailas sekä heidän afäärinsä pyhittänyt ministeri Heidi Hautala.

En väitä, että Vehviläisen asuntoasioissa olisi rikottu lakia, ei ainakaan enempää kuin mahdollisesti antamalla ymmärtää että Finnairia ja Ilmarista koskevissa liikeasioissa pieni ymmärrys joissain asioissa voisi olla eduksi. En siis pidä kovin todennäköisenä, että poliisi löytäisi kaupoista laittomuuksia, kunhan kaikki asianosaiset vain osaavat pitää suunsa kiinni. Käytännössähän hyvät veljet ovat vain päättäneet järjestää vauraalle toimitusjohtajalle hankalan asuntokysymyksen parhain päin. Eikä se ole laitonta.

Asiaa ei silti pidä ohittaa olan kohautuksella. Näin siksi, että Vehviläisen asuntokauppujen lisäksi Finnairista on kuultu viime aikoina muitakin kummallisuuksia. Kansainvälisen lentoyhtiöiden välisen kilpailun jatkuvasti kovennuttua yhtiön henkilökunta painostettiin jokin aika sitten palkanalennuksiin ja matkustajilta vietiin osa entisistä palveluista. 

Näiden raskaiden päätösten jälkeen yhtiön johtajat päättivät palkituttaa itsensä yhtiön hallituksen päätöksellä lähes kolmen miljoonan euron bonuksilla. Ansaittu palkkio likaisen työn tekemisestä vai sikamaista ahneutta alaisten ja asiakkaiden kustannuksella? 

* * *

Kaiken tämän uutisvirran pyörteessä jäin kysymään itseltäni, että poikkeaako näiden etuoikeutettujen ja epäilemättä sinänsä kyvykkäiden ihmisten moraali jollain tavalla 1500-luvun linnaleirimaksuja peruneen huovin moraalista? Kirjoitin siitä aiemmin näin: "Periaatteessa Flemingin joukoilla oli oikeus saada ylläpito talonpojilta. Tämän olisi pitänyt tapahtua keräämällä jokaiselta talolliselta hänen osuutensa. Käytännössä se olisi ollut vaivalloista, joten joukoilla oli tapana hakea koko ylläpitonsa kylän vauraimmasta talosta, ja jättää vahingon tasaaminen kyläläisten riideltäväksi. Kun tämän "linnaleirin" kantoon vielä käytettiin yleisesti vääriä mittoja (eli otettiin säädettyä enemmän) ja suoranainen ryöstely ja mielivaltakin olivat varsin yleisiä oli kansan pettymys suuri, kun rauhan tultua armeijaa ei hajotettukaan."

Tarvittaisiinko nyt siis uutta Jaakko Ilkkaa nousemaan veriseen kapinaan? Vai olisiko maamme nykyisellä eliitillä rohkeutta ottaa esimerkkiä Ilkan moraalista, ja lopettaa ilmiselvät väärinkäytökset omalta ja hyvien veljien kohdalta? Vai olisiko kansan järjestettävä demokraattisin keinoin entistä suurempi jytky?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Kenen tauti hoidetaan?
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi

Finnairin asiakaspalvelu ala-arvoista

Eräs tuttavani joutui toteamaan että Finnair myy täysille lennoilleen ylimääräisiä lippuja siltä varalta että joku ei mahdollisesti saavu lennolle. Jos ja kun kaikki sitten saapuvat lähtöselvitykseen, jätetään pari viimeisenä saapuvaa matkustajaa rannalle uikuttamaan.

Tuttavallani oli matkalleen tiukka ohjelma, jonka aikana hänen olisi pitänyt saada koulutus kokonaan uuteen työtehtävään. Koulutuksen jälkeen oli tarkoitus, että hän ottaa kansainvälisen toimijan Suomen vastuun kyseisestä tehtävästä. Finnairin ylibuukkauksen seurauksena koulutus jäi suurelta osin toteutumatta, joten tuttavalle aiheutui ylimääräistä stressiä paitsi matkan aikana, niin myös matkan jälkeen työtehtäväänsä vajaalla koulutuksella hoitaessaan. Myös hänen työnantajalleen tulee taloudellista tappiota, mikäli työtehtävä tulee vajaan koulutuksen takia huonommin hoidetuksi. Lisää tappiota syntyy, mikäli tuttavani joutuu matkustamaan ulkomaille vielä uudelleen täydentääkseen vajaaksi jääneen koulutuksensa.

Tämän episodin seurauksena kysyn, mitä ihmettä ajattelevat Finnairin matkavarauksista vastaavat henkilöt? Ovatko he seinähulluja vai miksi he arvelevat firamlle olevan eduksi jättää pari matkansa maksanutta matkustajaa ulos koneesta. Arvelevatko he sellaisen kohtalon kohteeksi joutuneiden kenties joskus tulevaisuudessa käyttävän sinivalkoisia siipiä mikäli tarjolla on minkäänlaista vaihtoehtoa? Kyllä on taas tyhmyys huipussaan. Eikä ole ihme, että Finnairilla on talousvaikeuksia.

Finnairin vastuusta. Toistaiseksi on auki, minkälaisen korvausvaatimuksen tuttavani/hänen työnantajansa tulee firmalle jättämään: omasta mielestäni sopiva korvaus olisi uudet lentoliput koulutuksen täydentämiseksi + tarvittavan koulutuksen kaikki kustannukset koulutuksen antajalle + tuttavani täydennyskoulutuksen ajan palkan ja päivärahojen korvaaminen tuttavani työnantajalle + esimerkiksi 500 euron korvaus aiheutetusta vaivasta. Lisäksi olisi kohtuullista, mikäli Finnair korvaisi tuttavani työnantajalle sen menetyksen, joka aiheutuu hänen Finnairin ylibuukkauksen takia ylimääräisen koulutukseen käyttämän ajan takia jääneistä muista työtehtävistä.

Episodin seurauksista. Teen vuosittain muutaman matkan eri puolille maailmaa ja tähän mennessä olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan suosimaan sinivalkoisia siipiä. Tuttavani kertoman kauhutarinan seurauksena tähän tulee nyt muutos. Jatkossa tulen käyttämäään mitä tahansa muuta lentoyhteyttä mikäli se vain on mahdollista, sillä en voi mitenkään ottaa sellaista riskiä, että minut jätetään noin vain pois joltain lennolta. Ja jos Finnair siihen kaatuu, se ei ole minun ongelmani.