Orion teki 47 prosentin liikevoiton

Parhaillaan ovat käynnissä suomalaisten yhtiöiden viime vuoden tulosten julkistamiset. Itse kiinnitin eilen huomioni Orionin tulokseen, joka oli etenkin loppuvuoden osalta hulvaton ottaen huomioon, että yritys kuuluu Helsingin pörssin suuriin yhtiöihin. 

Yhtiön liikevoitto kasvoi nimittäin loka-joulukuussa 328,1 miljoonaan euroon eli se kolminkertaistui vuoden takaisesta vertailukaudesta. Myös liikevaihto kasvoi 60 prosenttia lähes 700 miljoonaan euroon, joten liikevoittoprosentti oli – hulppeasta kasvusta huolimatta – peräti 47.

Koko viime vuoden osalta Orionin tulos oli vähän maltillisempi, sillä se oli vajaan 1,9 miljardin euron liikevaihdolla noin 632 miljoonaa euroa. Sekin on noin 33 prosenttia. Pääsyynä koviin lukuihin on Orionin yhdessä Bayerin kanssa kehittämä Nubeqa-lääke, jonka niin sanottu etappimaksu osui vuoden lopulle. 

Lääkettä myydään erityisesti Yhdysvalloissa, joten yhtiön menestys perustuu omaan tuotekehitykseen, siihen tarvittavaan maailmanluokan osaamiseen ja vientiin. Siten Orion on juuri sellainen yritys, jollaisia Suomi tarvitsee pitääkseen yllä asemansa korkean osaamisen ja teknologian maana. 

* * *

Toki maahan tarvitaan kaikenlaista yritystoimintaa, mutta suuria voittoja ei voi pidemmällä aikavälillä tuottaa kuin sellainen liiketoiminta, joka on ainakin yhden tuotteen osalta edellä kilpailijoitaan. Siis samaan tapaan kuin Orion on Nubeqan ja telakkataollisuutemme jäänmurtajien osalta.

Toivottavasti sellaisia on ja syntyy myös lisää mahdollisimman monelle alalle, sillä vain siten Suomi ja suomalaiset voivat pitää yllä korkeaa elintasoa. Sen varmistamiseksi tarvitsemme väestöä, joka on hyvin koulutettua, motivoitunutta ja työhönsä sitoutunutta. 

Siksi on tärkeää, että nuorille ihmisille on tarjolla motivaatiotekijöitä. Siis hyvämaineisia työpaikkoja,jotka tarjoavat kilpailukykyisiä palkkoja – tai selkeä tie fiksujen ihmisten omien ajatusten pohjalle syntyville menestyville yrityksille. 

Ja kaiken tämä lisäksi verotusjärjestelmä, joka ei taita ahkeruuden, osaamisen ja/tai yrittäjäriskin kautta syntyvää tulonlisää kohtuuttomalla verotuksen progressiolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivisia uutisia
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Anemialääkettä

Positiivisia uutisia

EU ja USA ovat pääsemässä yhteisymmärrykseen kaupankäynnin tulleista. Tuoreen tiedon mukaan nämä talousmahdit poistaisivat keskinäisen kauppansa tullimaksut muun muassa lentokoneilta, alkoholijuomilta ja lääkinnällisiltä laitteilta. 

Jos ja kun tällainen sopimus saadaan aikaan, on uutinen erityisen hyvä ulkomaankaupasta riippuvaiselle Suomelle. Näin etenkin, jos tilannetta verrataan vaihtoehtona olevaan tullisotaan, jollainen syöksisi muutenkin jo vuodesta 2008 alkaneeseen nollakasvuun juuttuneen taloutemme uuteen pudotukseen. 

* * *

Talouteen liittyen elämme juuri nyt jännittäviä aikoja, sillä pörssiyhtiöt julkaisevat yksi kerrallaan puolivuotiskatsauksiaan. Niistä Nokia on jo ennakkoon kertonut huonoista tuloksista, mutta esimerkiksi Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta. 

Kovin hyvin ei ole pyyhkinyt myöskään metsäteollisuusyhtiö Stora Ensolla, joka ei häikäissyt, vaikka yhtiö itse katsookin saaneensa jonkinlaisen torjuntavoiton. Toisen suuren metsäkonsernin eli UPM:n tulosraporttia odotetaan tänään. 

Wärtsilällä sen sijaan on sujunut hienosti ja mikä parasta, yhtiö ennakoi tulevaisuutensa olevan vieläkin ruusuisempi. Eikä Valmetillakaan mene huonosti. Ja lääketeollisuutemme lippulaiva Orion - uutisen mukaan - suorastaan "jyräsi analyytikkoennusteet... niin liikevaihdon kuin liikevoiton osalta".

Pankkisektorilla Nordea teki erinomaisen tuloksen ja hissiyhtiö Koneellakin pyyhki ihan mukiinmenevästi. Eikä Kesko jättänyt asiakkailleen tai tuottajille turhaan ylimääräistä rahaa, vaan teki mukavan tuloksen. Sama koskee mitä todennäköisimmin myös S-ryhmää, jonka puolivuotistulosta vielä odotellaan.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä positiivisen oloinen talousvuosi jatkuu. Ja ennen kaikkea se, että kääntyvätkö Suomen surkeat työllisyys- ja työttömyysluvut positiivisemmiksi siten, että myös kehitysmaalaistaustaiset maahanmuuttajat pääsisivät töihin elättääkseen itsensä. 

Tämä olisi tärkeää jo siitäkin syystä, että Suomen heikko talous on antanut vihervasemmisto-oppositiolle vahvan aseen lyödä hallitusta kuin vierasta sikaa. Sekä myös horjuttaa sen yhtenäisyyttä lyömällä kiilaa kahden suurimman porvaripuolueen väliin. 

Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen toimet ovat olleet oikean suuntaisia pyrkiessään supistamaan julkista ja elvyttämään yksityistä sektoria. Valitettavasti kuoppa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kaivettu niin syväksi, ettei sieltä nousta nopeasti ilman radikaaleja toimia. Eivätkä suomalaiset liene valmiita samantapaisiin moottorisaha-uudistuksiin kuin Javier Milei teki Argentiinassa kääntäen sen umpisurkean talouskehityksen lähes yhdessä yössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys 
Ylen kateusjournalismia
Ennustajaeukot ja katteettomat lupaukset

Anemialääkettä

Suomen talous on kyntänyt anemian suossa jo yli puolitoista vuosikymmentä. Juuri nyt näyttää kuitenkin hiukan valoisammalta, ainakin valtiovarainministeriön muutaman päivän takaisen ennusteen mukaan. 

Talous toki supistuu vielä tänäkin vuonna, mutta rahaministeriö arvelee kuitenkin, että ensi vuonna pääsemme nauttimaan 1,7 prosentin kasvusta ja seuraavanakin vuonna lähes samanlaisesta. Tämä tulisi suureen tarpeeseen, mutta ei kuitenkaan ole syytä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä VM odotti jo kuluvalle kuluvalle vuodelle kasvua, vaikkei sellaista olekaan ollut.

Tällä kertaa on kuitenkin syytä optimismiin, sillä kuluneella viikolla olemme saaneet kuulla kahdesta erinomaisesta uutisesta. Niistä ensimmäisen mukaan konepajayhtiö Valmet on sopinut chileläisen metsätalousjätin, Araucon, kanssa kokonaisen sellutehtaan toimittamisesta Brasiliaan. 

Valmetin edustajan mukaan "Suomen osuus työstä on arviolta 300 000–400 000 tuntia, joka vastaa 250 henkilötyövuotta. Tämän lisäksi valmistusyksiköt Jyväskylässä, Tampereella ja Lapualla hyötyvät tilauksesta seuraavat pari-kolme vuotta". Itse tilauksen arvo on Valmetille yli miljardi euroa.

Toinen erinomainen uutinen kuultiin eilen, kun lääkeyhtiö Orion julkaisi tiedon, jonka mukaan sen kehittämän Nubeqa-eturauhassyöpälääkkeen kuluvan vuoden markkinamyynti yhteistyökumppani Bayerin kautta ylitti miljardin euron rajan. Tätä rajaa ei mikään Orionin kehittämä tuote ole ennen saavuttanut. 

Eikä tässä kaikki, sillä yhtiön toimitusjohtajan mukaan "sekä kliininen kehitysputkemme että tutkimusputkemme ovat myös vahvistuneet viime aikoina. Tämän kehityksen myötä parannamme todennäköisyyksiä sille, että pystymme vastaamaan potilaiden moninaisiin tarpeisiin ja tuomaan uusia innovatiivisia lääkkeitä markkinalle tulevaisuudessa."

On kuitenkin selvää, etteivät kahden suomalaisen pörssiyhtiön - edes suuren sellaisen - hyvät tulokset vielä nosta koko maan taloutta, vaikka niiden voitot levittävätkin hyvinvointia myös yhtiöiden ulkopuolelle palkkoina ja sijoitusvoittoina, jotka valuvat palvelusektorilla toimiville yrityksille ja niiden työntekijöille. Hyvän signaalin ja lisäluottamusta Suomen talouden tulevaisuuteen ne kuitenkin tarjoavat. 

Ja sitä Suomessa todella tarvitaan, sillä eduskunta on parhaillaan käsittelemässä budjettiesitystä, jonka lopputulema on peräti 12,2 miljardia alijäämäinen. Toisin sanoen Petteri Orpon (kok) hallitus on ottamassa jokaista suomalaista - vauvasta vaariin - kohti yli 2 200 euroa lisävelkaa, josta on vuosittain maksettava muutaman prosentin korkoa aina siihen asti, kunnes laina on maksettu pois ilman, että sitä varten on otettu uutta lainaa. 

Näin siitäkin huolimatta, että jakopolitiikastaan tunnettu oppositiomme - eli poliitinen keskusta ja vihervasemmisto - on huutanut suoraa huutoa niistä pienehköistä julkisten menojen leikkauksista, joista hallitus on saanut päätettyä. Eikä se mitä todennäköisimmin tule vaikenemaan jatkossakaan pyrkiessään nostamaan suosiotaan kansan parissa populistisella huutelullaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä
Viipalointia vai kasvatusta?

Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Suomen hallitus on ollut julkisuudessa monenlaisten asioiden yhteydessä. Viimeksi suurta huomiota sai Petteri Orpon (kok) kabinetin viime vuonna lupaama kuuden miljoonan euron rasisminvastainen koulutuspaketti, jolla tyynnyteltiin vuoden 2023 kesällä järkensä menettänyttä vihervasemmistoa. 

Samalla hallitus kuitenkin tekee hartiavoimin työtä sen eteen, että Suomen julkinen talous saataisiin palautettua kestävälle uralle. Ja juuri tämä päivä näkee yhden sen ikävimmistä seurauksista, sillä yleinen arvonlisävero nousee 25,5 prosenttiin. 

Se tarkoittaa, että valtio rouhaisee jatkossa 25,5 prosentin veron kaikista niistä ostoksista, joista se aiemmin otti 24 prosenttia. Eikä siinä kysellä sen enempää maksavan asiakkaan kuin myyvän yrityksenkään tuntoja. 

Käytännössä muutos tarkoittaa, että lompakossa olevan tai kortilta virtaavan rahan käypä arvo alenee. Eli meistä jokainen saa palkallaan alv:n noston verran vähemmän ostovoimaa - tai vaihtoehtoisesti sitä myyvän yrityksen voittomarginaali supistuu saman verran. Eikä kumpikaan näistä vaikutuksista edistä Suomen talouden elpymistä. 

Samaan aikaan valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kuitenkin ilmoitti, että hallitus aikoo aloittaa valtionhallinnon supistamisen. Se tarkoittaa vähemmän rahanjakoa erilaisille edunsaajille sekä pienempää henkilöstöä hoitamaan kansalaisten yhteisiä asioita. 

Myös tämä on sellainen päätös, joka näyttäytyy ikävänä tavallisille kansalaisille. Mutta myös se on pakko tehdä, koska ilman julkisen talouden korjaustoimia Suomi ajautuisi vuosi vuodelta entistä syvempään velkaloukkuun, jossa sitä lopulta rangaistaisiin holtittomuudesta entistä suuremmilla koroilla. Ja ne leikkaisivat aikanaan vieläkin suuremman osan julkisesta taloudesta kun valtion nykyisillä lainaehdoilla.

* * *

Edellä kuvaamani ikävät päätökset korostavat suomalaisen yhteiskunnan ryhdistäytymisen tarvetta. Se tarvitsee enemmän osaamista, kekseliäisyyttä, rohkeutta, yrittäjyyttä ja työntekoa. Eli suurempaa kykyä tuottaa arvonlisää tehdylle työlle. 

Selkokielellä sanottuna Suomi tarvitsee siis uusia innovaatioita, joille on kysyntää meillä ja etenkin muualla. Siksi oli mukava lukea artikkeli, jossa MTV3 kertoi espoolaisesta yrityksestä - Varjo Technologies - joka tuottaa muun muassa hävittäjälentäjien koulutukseen soveltuvaa virtuaaliteknologiaa.

Tämän - itselleni aiemmin täysin tuntemattoman - yrityksen tuotteita käyttävät lähes kaikki maailman suurimmat ilmailu- ja puolustusteollisuuden toimijat sekä merkittävimmät autonvalmistajat kuten Volvo, Volkswagen, BMW, General Motors, Lockheed Martin, Airbus, Boeing, BAE Systems sekä Yhdysvaltain armeija ja usean Nato-maan puolustusvoimat. Enkä epäile yhtään, etteikö yrityksen työntekijöillä olisi mukavan elämän tarjoava palkkataso tai etteikö sen liikevoittoprosentti olisi vähintäänkin riittävä. 

Toinen viime aikojen esimerkki suomalaisen yrityksen läpimurrosta on lääkeyhtiö Orionin kehittämä uusi eturauhassyöpälääke. Yhtiön yhteistyökumppanin Bayerin tekemän arvion mukaan lääkkeen vuotuinen maailmanlaajuinen myynti voisi parhaimmillaan ylittää kolme miljardia euroa. 

Salaisuudeksi kuitenkin on jäänyt, kuinka suuri osa siitä virtaa liikevoittona suomalaisyhtiön osakkeenomistajille. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että Orionin osakekurssi on viimeisen vuoden kuluessa noussut melko tarkalleen neljänneksellä. 

* * *

On tietenkin selvää, ettei kumpikaan edellä mainituista suomalaisyrityksistä tule työllistämään valtavia ihmisjoukkoja. Mutta ne jotka työllistyvät, käyttävät elämiseensä rahaa ja mahdollistavat sitä kautta osaltaan rahoituspohjan erilaisille palveluntarjoajille ruokakaupoista taidegallerioihin.

Ja samalla kilahtelee lantteja myös verokarhun usein kovin pohjattomaan pussiin, jota nykyinen hallituksemme näyttäisi kuitenkin yrittävän tosissaan paikata edellisten vuosikymmenten valtioneuvostojen leväperäisyyden jäljiltä. Toivon mukaan se myös onnistuu siinä.

Samoin on toivottava, että suomalaisilta löytyy rohkeutta ja osaamista synnyttää uusia pieniä yrityksiä, joiden osaaminen riittää kasvuun ja menestymiseen maailmalla. Ja että jo olemassa olevista yrityksistä mahdollisimman moni onnistuu alallaan ja jopa kasvaa. Ja että ne kaikki tarjoavat menestyksensä kautta kasvualustaa palvelusektorille sekä verotettavaa rahaa julkiselle hallinnolle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa

Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät

Suomessa paperitehtaan sulkeminen on herättänyt mielenkiintoisen poliittisen ja kansalaiskeskustelun, jossa yksi osapuoli puhuu yritysten toimintaedellytysten puolesta ja toinen syyttää niitä ahneudesta. Keskusteluun ovat sotkeentuneet jopa maan korkeimmat päätöksentekijät.

Nature tiedelehdessä oli jokin aika sitten juttu, jossa kerrottiin antibioottien kehittämiseen liittyvistä haasteista. Sen taustasta on syytä ymmärtää kaksi asiaa: antibioottiresistenssi on yleistynyt nopeasti etenkin sairaalaympäristössä elävillä bakteereilla ja sen takia kuolee nykyisin noin 700 000 ihmistä vuodessa, mutta samaan aikaan antibiooteista saatava rahavirta on painunut niin vähäiseksi, että suuret lääkefirmat ovat lopettaneet niihin liittyvän tutkimuksen koska ne pelkäävät, etteivät saa koskaan takaisin käyttämiään tuotekehitysvaroja - saati sen päälle liikevoittoa.

Naturen jutussa kerrottiin pienestä amerikkalaisyrityksestä, joka on kehittänyt uuden antibiootin, omadasykliinin. Yrityksen johdossa on huippuosaamista nobelistia myöden ja se oli käyttänyt 20 vuotta tämän antibiootin kehittämiseen, kunnes sai sille lopulta myyntiluvan ja vei sen markkinoille vuonna 2019. Tuotekehityksen aikana raha oli niin tiukassa, että asiaansa uskova johtoryhmä työskenteli seitsemän kuukauden ajan ilman palkkaa.

Yritys ei kuitenkaan ollut mikään erikoistapaus, sillä viimeisen kahden vuoden aikana neljä samankaltaista uudenlaisen antibiootin kehittänyttä yritystä on mennyt konkurssiin tai myyntiin, minkä seurauksena USA:ssa vuoden 2010 jälkeen hyväksyttyjen ja käytännössä saatavilla olevien antibioottien määrä on pudonnut viidestätoista kymmeneen.

Ensimmäinen ongelma uusista antibiooteista haaveileville yrityksille on itse lääkemolekyylien kehittämisessä: vain 14% antibioottikandidaateista selviytyy markkinoille - ja siihen kuluu keskimäärin 1,4 miljardia dollaria. Sen jälkeen rahaa pitäisi löytyä vielä huomattavasti enemmän markkinoinnin ja tuotteen valvonnan kaltaisiin menoihin. Erään arvion mukaan antibiootin pitäisi tuottaa peräti 300 miljoonaa dollaria vuodessa, jotta siitä jäisi yritykselle plussaa.

Omadasykliinin kehittänyt yritys teki vuonna 2019 yhteensä 13 miljoonaa euroa voittoa, joten kolmannesmiljardin vuosituloihin oli pitkä matka ja tulevaisuus näytti synkältä. Se oli kuitenkin onnekas, koska se oli vielä pystyssä kun liittovaltion viranomainen BARDA päätti tehdä sen kanssa viiden vuoden ja 285 miljoonan dollarin kaupat omadasykliinistä turvatakseen biologisen sodankäynnin etujoukkonsa pernarutolta.

Näin yritys sai hengähdystauon ja aikaa vuoden 2023 loppuun asti nostaakseen antibioottinsa normaalin myynnin sellaiselle tasolle, että se ylittää välittömät markkinointi- ja valvontamenot eli alkaa maksaa tuotekehityskulujaan takaisin. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että lääkärit pyrkivät käyttämään uusia antibiootteja mahdollisimman vähän, jotta bakteereihin ei kehittyisi niitä vastaan resistenssiä - siten myyntimäärien lisääminen on vaikeaa.

Tällä hetkellä omadasykliinin myyntimäärät kasvavat keskimäärin kymmenellä prosentilla kuukaudessa. Nähtäväksi jää se, riittääkö tämä pitämään sitä tuottavan yrityksen hengissä sen jälkeen, kun liittovaltion viranomaisten kanssa tehty sopimus päättyy. Joka tapauksessa matka reilusta kymmenestä miljoonasta 300 miljoonaan dollariin on pitkä.

* * *

Kirjoitin tämän jutun siksi, että arvoisa lukijani näkisi yhden puolen siitä, minkälaisia riskejä sisältyy uusien tuotteiden kehitykseen. Suomessa käytännössä ainoa alkuperäislääkkeitä kehittävä yritys on Orion, jonka tuotekehitysputki sisältää kerrallaan noin puoli tusinaa lääkeaihiota.

Vaikka Orion luokitellaan Suomessa pörssin suuriin yrityksiin, on se tosiasiassa kansainvälisessä lääketehdasvertailussa pienehkö alkuperäislääkkeiden tuottaja. Yrityksen osaaminen ja taloudelliset rahkeet riittävät kyllä tuotekehityksen alkuvaiheisiin, mutta se joutuu lopulta turvautumaan suurempiinsa eli tekemään yhteistyötä isompiensa kanssa lääkkeiden kehittämisen kalleimmissa loppuvaiheissa ja kansainvälisessä markkinoinnissa.

Lääkkeiden kehittämiseen liittyvät tietenkin erittäin kalliiksi tulevat vaatimukset turvallisuudesta ja todellisesta tehokkuudesta. Mutta ei tuotekehitys ole halpaa muissakaan parhaaseen tieteelliseen tietoon ja osaamiseen perustuvissa ratkaisuissa.

Tämä lienee tärkein syy myös sille, ettei paljon parjattu metsäteollisuutemmekaan ole saanut aikaiseksi nopeasti suurta tuotevalikoimaa uusia kilohinnaltaan kalliita tuotteita, vaan joutuu paperin kysynnän laskiessa turvautumaan kassavirran ylläpitämisessä ja tuotekehityspääoman kerämisessä entistä enemmän sellun kaltaiseen puoliraaka-aineeseen, vaikka joitain uusia tuotteita on toki onnistuttu kehittämään.

Siksi on kohtuutonta syyllistää metsä- tai mitä tahansa muuta yritysjoukkoamme siitä, että ne yrittävät pysyä voitollisina pelastaakseen tulevaisuutensa. Samoin on älyvapaata moittia niitä osinkojen maksamisesta omistajilleen, sillä ilman sijoitusten tuomaa tuottoa ja osakkeiden jälkimarkkinoita tuskin kukaan olisi halukas investoimaan niihin silloin kun tarvitaan lisärahaa osakeantien muodossa. Ilman osinkoja ei omistajilla olisi myöskään mielenkiintoa yrityksensä kehittämiseen eikä edes palkkojen maksamiseen osaaville työntekijöilleen.

Omalta osaltani toivon, että suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärrettäisiin pääministeriä myöden, että hyvinvointimme on riippuvainen menestyvistä yrityksistä - oli niiden nimi sitten UPM, Orion tai jokin muu. Ilman niiden luomia työpaikkoja, liikevoittoja tai osinkoja ei verottajalla olisi mistä jakaa varoja julkisen sektorin moninaisille toimijoille - eikä edes maailmanparantamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ministerit kiukuttelivat kuin teinitytöt
Tuotekehityksen kautta markkinoille
Ponsse ja menestyksen salaisuus

Ponsse ja menestyksen salaisuus

Neljännestä maailman metsäkonemarkkinoista hallitseva Ponsse on yksi suomalaisen huippuosaamisen esimerkki. Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoitti yrityksen johdon ajatuksista, joista yksi herätti erityisesti huomiotani.

Se oli toimitusjohtaja Juho Nummelan perustelu alihankinnan ja valmistuksen pitämiseen pitkälti Suomessa: laaturiskiä ei voi ottaa. Se tarkoittaa, ettei suomalaista insinööriä ja osaamista kannata vaihtaa halvempaan intialaiseen tai kiinalaiseen, koska siinä vaanii epäonnistumisen mahdollisuus.

Tämä on asia, jonka soisin saavan huomiota suomalaisessa teollisuudessa ja miksei muuallakin työelämässä julkista sektoria myöden. Ensimmäistä kertaa kirjoitin asiasta vuonna 2010 pohtiessani Nokian sittemmin katastrofiksi muuttuneiden kännykkäongelmien syitä. Eikä asia ole siitä muuttunut piiruakaan, kuten toimitusjohtaja Nummela tämän aamun lehdessä todisti.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Se tarkoittaa sitä, että etenkin kaikissa vientiteollisuuden tuotekehityksen rekrytoinneissa tulisi todellisen osaamisen olla etusijalla ja palkkakustannusten sivuseikka. Julkiselle sektorille tämä tarkoittaa vastuuta osaavien työntekijöiden kasvatuksesta - siis korkealuokkaisesta koulutuksesta ammattioppilaitoksista korkeakouluihin ja tutkijankoulutukseen.

Kaikille organisaatioille se tarkoittaa vähemmän managerointia ja leadershipia, mutta enemmän luottamusta ja vastuuta. Se tarkoittaa myös vähemmän byrokratiaa ja ulkopuolisia konsultteja, mutta enemmän avoimuutta, luovuutta ja tekemisen vapautta.

Nuorille se tarkoittaa osaamiseen satsaamisen houkuttelevuuden kasvua ja mielenkiintoisia työuria. Ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle vasta saavutettuun kiky-sopimukseen verrattuna monin verroin arvokkaampaa kilpailuetua kansainvälisessä toimintaympäristössä.

Ainoa mitä tarvitaan, on päättäjien ja johtajien ymmärryksen kasvu niin yrityselämässä kuin julkisella sektorilla. Malliksi muutokseen kelpaa vaikkapa Ponssen Juho Nummela. Ja ehkäpä monen kannattaisi kuunnella myös Orionin T&K johtajaa Reijo Salosta, jonka mukaan "tavoitteen saavuttaminen on täysin ihmisistä riippuvainen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Avain menestykseen
Avaimia tulevaisuuteen
Voisikohan olla...

Positiivinen uutinen

Microsoftin massairtisanomisen varjossa Suomen talouselämästä saatiin eilen myös hyvä uutinen. Lääkeyhtiö Orion antoi nimittäin positiivisen tulosvaroituksen, jonka seurauksena sen pörssikurssi nousi noin kymmenellä prosentilla.

Mielenkiintoisen uutisesta tekee se, että toimitusjohtajan mukaan varoitus ei perustu mihinkään erityiseen tapahtumaan, vaan ainoastaan siihen, että alalla menee nyt kovaa. Näin siksi, että läntisten valtioiden väestöt vanhenevat nopeasti ja tarvitsevat yhä enemmän terveydenhuoltoa.

Samalla maailman julkiset sektorit pyrkivät supistamaan terveydenhuoltokulujaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi lääkkeiden käytön lisääminen on oiva keino.

Näemme siis, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ainakin Orioniin sijoittaneet saavat vastinetta sijoituksilleen. Näin erityisesti siksi, että yhtiön osakkeen eilinen kurssinousu oli vain uusi askel jo pidempään jatkuneeseen kehitykseen: esimerkiksi kolme kuukautta sitten osakkeen arvo oli vain reilut 27 euroa, ja eilen pörssin sulkeutuessa siis yli 35.

Koska nykymenolle ei ole näkyvissä loppua, on odotettavissa, että Orion jatkaa hyvää tuloksentekoa myös jatkossa. Näin erityisesti siksi, että Parkinson-lääkkeiden patenttien pelätty vanheneminenkaan ei näytä vaikuttaneen yhtiön tuloksentekokykyyn.

Sijoituskohteena Orionia arvioitaessa on kuitenkin huomioitava sen pörssiarvon nousu. Se on ollut nopeaa, mutta toisaalta osakkeen arvo on ollut tuloksentekoon verrattuna alhainen - ainakin jos sitä mitataan osingonmaksun kautta.

Viime vuodelta yhtiö maksoi jokaisesta osakkeesta 1,30 euroa, eli mikäli jaettava summa pysyisi samana saisi nykyhintaiselle osakkeelle vajaan neljän prosentin tuoton. Tämä on katsottava minimiksi, sillä positiivisen tulosvaroituksen valossa on osakkeenomistajille odotettavissa jonkin verran enemmän.

Orion lienee siis edelleen ihan hyvä sijoitus. Huipputuottoja ei kuitenkaan ole enää odotettavissa, vaan kaukaa viisaat ovat jo tehneet parhaat rahat - ainakin jos osaavat realisoida voittonsa ajoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?
Mihin Kreikan vaihtoehdot johtavat?