Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä

Norjalaistutkijat Maarit Kallio ja Elias Garvik julkaisivat tutkimuksen EU:n ja Norjan (jatkossa Eurooppa) hiilinielupolitiikasta, jossa metsien nielutavoitteiden saavuttaminen edellyttää välitöntä ja jyrkkää runkopuun hakkuun vähentämistä Euroopassa. Tämä vähennys voisi nousta 113–117 miljoonaan kuutiometriin vuosina 2030–2035 verrattuna markkinalähtöiseen skenaarioon, joten päästövähennysten kustannukset nousisivat jopa yli 700 euroon jokaista hiilidioksiditonnia kohti.

Tutkijoiden mukaan samalla kävisi kuitenkin niin, että noin kaksi kolmasosaa Euroopan hakkuuvähennyksestä korvattaisiin lisäämällä puiden kaatamista muualla maailmassa, erityisesti Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa, Venäjällä, Indonesiassa ja Chilessä. Eli lopputuloksena metsänhakkuiden rajoittaminen johtaisi valtavaan tulonsiirtoon Euroopasta muualle maailmaan ilman, että sillä saavutettaisiin merkittäviä ilmastohyötyjä. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että vaikka hakkurajoitukset vähentäisivätkin metsien hiilinieluja, niiden vaikutus ilmastoon jäisi rajallisiksi, koska samalla katoaisivat puutuotteiden ilmastohyödyt. Samalla maanosamme taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja syntyisi merkittäviä tulonsiirtoja maanosamme ulkopuolelle. 

Siten eurooppalaisiin kohdistuvan taloudellisen rasituksen vuoksi säästettyä päästötonnia kohden aiheutuvat kustannukset olisivat moninkertaiset verrattuna Euroopan päästökauppajärjestelmässä käytettyihin hintoihin. 

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Euroopan hiilinielupolitiikka ei nykyisessä muodossaan ole kustannustehokas hillintätoimi verrattuna muihin saatavilla oleviin vaihtoehtoihin. Ja siksi Euroopan olisi syytä luopua pikaisesti nykyisestä – sinisilmäisestä ja tehottomasta – hiilinielupolitiikastaan, koska se on yksinkertaisesti täysin järjetöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka on syyllinen Suomen hiilinieluongelmiin?
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta

Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa

Lienee erinomaisesti tunnettua, että Suomen julkinen talous on velkaantumassa hyvin nopeasti. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Oras Tynkkyseltä on nyt tullut ehdotus, miten julkisiin menoihin merkittävästi vaikuttavaa työttömyysturvaa tulisi muuttaa. 

Hän nimittäin ehdotti maahamme perustulokokeilua perustellen sitä Irlannista saaduilla kokemuksilla. Siellä sellaista kokeiltiin 2 000 taiteilijalle, jotka saivat 1 300 euroa kuukaudessa ilman erillisiä ehtoja. 

Tämä tuli maksamaan saarivaltiolle 35 miljoonaa euroa vuodessa, josta kassaan kuitenkin palautui suuri osa taiteilijoiden lisääntyneen aktiivisuuden seurauksena. Näin ollen nettokustannus jäi 20 miljoonaan euroon. Siis noin 15 000 euroon per taiteilija. Lisäbonuksena irlantilaiset saivat aineettomia hyötyjä.

* * *

Suomessa on viimeisimmän tiedon mukaan noin noin 176 000 työtöntä. Jos näille kaikille nyt annettaisiin samanlainen etu kuin kokeiluun osallistuneille irlantilaisille taiteilijoille, tulisi kustannus yksinkertaisen kertolaskun perusteella olemaan noin 2,7 miljardia euroa. 

Tätä summaa voidaan verrata työttömyydestä valtiolle nykyisin aiheutuviin kustannuksiin, joissa ei huomioida ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Se on noin 1,9 miljardia euroa, joten Irlannin malli lisäisi työttömyydestä veronmaksajille aiheutuneita kuluja noin 40 prosentilla.

* * *

Toki voitaisiin ajatella, että tuen taso jätettäisiin pienemmäksi kuin irlantislaistaiteilijoilla. Tällöin taloudellisesti neutraalin tuen tasoksi tulisi noin 750 euroa kuukaudessa. Tämä on varsin vähän, mutta toisaalta melko pienikin ansiotulo sen päälle riittäisi nostamaan ihmisten tulotason kohtuulliseksi. 

Tästä pääsemme sitten siihen kysymykseen, että miten määritettäisiin kuka on perustulon piirissä. Omalta osaltani olen aina ajatellut, että perustuloksi pitäisi tulkita vain sellainen tuki, joka koskisi kaikkia ihmisiä. Tällöin kustannus olisi tietenkin jotain aivan muuta kuin edellä olevat laskelmat antavat ymmärtää. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi muistan joskus esitetyn, että perustulon voisi verottaa pois parempaa palkkaa saavilta. Eli kiristää veroruuvia nykyisestä – perustulon verran – silloin, kun tätä varten määritetty tuloraja on ylitetty. 

Nähtäväksi siis jää, eteneekö Tynkkysen ja muidenkin vihreiden lempilapsi suomalaiseen tukiverkostoon. Ja onko suomalaisilla veronmaksajilla halua rahoittaa sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille sen maksajille
800 euron perustulo?

Kalasataman opetukset

Helsingin uutisissa julkaistiin ajatuksia herättävä juttu. Sen mukaan Kalasataman isojen asuntojen myynti takkuaa, eikä se ole ihme. 

Noiden asuntojen kappalemyyntihinta on nimittäin lähes miljoona euroa. Aika harvalla on sellaiseen varaa, ja jos onkin, niin moni ei halua käyttää sellaista euromäärää kerrostaloasuntoon kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella. 

HU:n jutun mukaan ongelma on tiedostettu ja nyt rakennetaan isoja asuntoja, joita tuetaan kaupungin veronmaksajien rahoista. Niiden hinnaksi – ostajalle – tulee "vain" 590 000 euroa.

Vaihtoehtona veronmaksajien tukirahoille olisi tietenkin antaa markkinamekanismin toimia, jolloin miljoona-asuntojen hinnat laskisivat ennemmin tai myöhemmin. Samalla rakennuttajat oppisivat, että ennen rahojen panemista kiinni asuntorakentamiseen kannattaisi selvittää paljonko ihmisillä on oikeasti varaa ja halua sijoittaa asuntoonsa suunnitellulla paikalla.

Toinen mieleeni tullut kysymys koskee sitä, että onko veronmaksajien tuki tosiaan ihan välttämätöntä silloin, kun ihminen on halukas ja kykenevä sijoittamaan asuntoonsa 590 000 euroa. Sen verran sosialistia nimittäin löytyy minustakin, etten pidä noinkin rikkaille ihmisille kohdistettuja tulonsiirtoja järkevinä. 

Kolmas kysymys on sitten se, että mikä on kaavoituksen rooli Helsingin kaupungin – ja koko pääkaupunkiseudun – asuntojen hinnanmuodostuksessa. Oma käsitykseni on, että se on varsin suuri. Ellei suorastaan ratkaiseva. 

Positiivista HU:n jutussa oli se, että se päättyi sanoihin "Helsingin kaupunki on päättänyt luopua hitas-järjestelmästä". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo
Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta

Tänään on ollut hyvä päivä meille suomalaisille ja kaikille muillekin eurooppalaisille. Euroopan Unionin parlamentti on nimittäin päättänyt keventää yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta.

Jatkossa ainoastaan sellaiset yritykset, jotka työllistävät keskimäärin yli tuhat työntekijää, ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 450 miljoonaa euroa, joutuvat raportoimaan yhteiskunnallisista ja ympäristövaikutuksistaan. Lisäksi niin sanottuja huolellisuusvelvoitteita edellytetään jatkossa vain  yrityksiltä, joissa on yli 5000 työntekijää ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 1,5 miljardia euroa. 

Päätös tulee voimaan kesällä ja auttaa – toivottavasti – sen jälkeen eurooppalaisia yrityksiä keskittymään oleelliseen. Eli kasvuun, työpaikkojen luomiseen, liikevoiton tekemiseen ja tuotekehitykseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Euroopan taloudesta tulisi pelkästään tällä päätöksellä kilpailukykyinen amerikkalaisten ja itäaasialaisten kanssa. Siksi on tärkeää, että Unionin poliittinen johto lähtee laajemmin ja pitkäaikaisesti tälle linjalle. Ja hylkää – mieluiten lopullisesti – edellisten komission ja parlamentin byrokraattis-sosialistisen lähetymistavan EU:n johtamisessa. 

* * *

Hyvät uutiset meille suomalaisille eivät pääty edellä kirjoittamaani, sillä huomenna – 17. joulukuuta – tulee voimaan ensimmäinen osa kansalaisuuslain muutosta. Siihen sisältyvät seuraavat asiat. 

Ensinnäkin, hakijan toimeentulon pitää olla turvattu. Se tarkoittaa omalla työllä tai yrittämisellä saavutettua elinkustannusten kattamista ilman tulonsiirtoja kahden vuoden ajan siten, että hän on saanut alle kolme kuukauden työttömyysetuutta tai toimeentulotukea

Toiseksi, Suomen kansalaisuutta hakevan asiakkaan pitää esittää voimassa oleva kansallinen passi. Ellei sellaista ole, on hänen pystyttävä osoittamaan henkilöllisyytensä muilla luotettavilla asiakirjoilla. 

Kolmanneksi, hakijan rikokset vähentävät entistä enemmän mahdollisuutta saada Suomen kansalaisuus. Tässä korostetaan aiempaa enemmän kansallista turvallisuutta.

Neljänneksi, Suomen kansalaisuuden voi menettää aiempaa helpommin, mikäli henkilö on antanut vääriä tietoja tai toiminut muutoin petollisesti kansalaisuuden hakemisen aikana. Samoin sen voi menettää syyllistymällä vakaviin rikoksiin.

Kaikki tämä on oikein ja kohtuullista. Ja mikä parasta, kansalaisuuslainsäädännön valmistelutyö jatkuu edelleen, joten kannattaa varautua hyviin uutisiin myös jatkossa.

Päivän aiempi merkintä:
Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan

Tekninen muutos halpuutti Suomen hiilimaksuja 80 prosentilla

Tuore uutinen kertoo, että Suomen lasku metsien hiilinielujen romahduksesta voi laskea miljardeilla. Tekstistä selviää muutoksen olevan riippuvainen päästöyksiköiden määrästä ja esimerkiksi hiilidioksiditonnin hinnan ollessa 40 euroa olisi hinnan alenema 2-7 miljardista eurosta 0,4-1,6 miljardiin euroon. 

Se tarkoittaa prosentuaalisesti noin 80 prosentin "halpuuttamista". Toisin sanoen vanha hinta oli viisinkertainen verrattuna uuteen. Nyt tehty muutos vastaa siis sitä, että bensiinin hinta putoaisi yht´äkkiä kahdesta eurosta 40 senttiin. 

Tämä on hämmentävää, sillä nyt puhutaan todella isoista maksuista suomalaiselle kansantaloudelle. Verrokkina olkoon vaikkapa tämän vuoden oikeusministeriön koko määräraha, joka on 1,1 miljardia euroa. 

Otan asian esille siksi, että jos päästöyksiköiden laskentaperusteet ovat niin heikot kuin nyt näyttää, voidaan mielestäni niiden oikeutus kyseenalaistaa. Näin siitä huolimatta, että hinnanmuutos oli tällä kertaa alennus. 

Taustalla on Luonnonvarakeskuksen tekemä tekninen korjaus, jonka taustalla oli kasvihuonekaasupäästöjen inventaarion laskentamenetelmien muutos. Uutisessa haastateltu tutkija kertoi, että nyt "vertailutaso on oikeasti vertailukelpoinen inventaarion tuloksiin. Siksi luvut kutistuivat niin paljon."

Jos ja kun hiilipäästöistä joudutaan maksamaan jatkossa, on laskentaperusteiden luonnollisesti oltava täsmälliset ja oikeat. Nyt tehdyn muutoksen mittaluokka kuitenkin asettaa tämän kyseenalaiseksi. 

Näin siksi, että olisi outoa, mikäli myös aiempaa - nyt muutettua - laskentamenetelmää ei aikanaan olisi pidetty oikeana. Olisihan vieläkin oudompaa, mikäli EU:ssa olisi päätetty miljardiluokan tulonsiirroista ilman uskoa sen perusteiden pitävyyteen. 

Kun nyt kuitenkaan asia ei ollut näin, on kysyttävä, että kuka tällä kertaa takaa sen, että uusittu laskelma olisi niin täsmällinen ja oikein, että sen perusteella tehtävät tulonsiirrot ovat perusteltuja? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Suomalaispuolueet päättivät ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista

Riikka Purra ikävien tosiasioiden äärellä

Puheenjohtaja Riikka Purra (ps) oli eilen ikävien tosiasioiden äärellä. Hän nimittäin nosti esille Saksassa viriämässä olevan tahdon ratkaista vihreän siirtymän ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression seurauksena syntyneen energiakriisin EU:n yhteisellä rahoituksella. 

Purran mukaan "elpymispaketin käsittelyn yhteydessä eduskunta ja kaikki puolueet ilmoittivat vastustavansa toimia, jotka vievät EU:ta kohti epäsymmetristä tulonsiirtounionia. Elpymispaketin edellytettiin olevan tarkkarajainen ja kertaluonteinen toimi. Perussuomalaiset varoitti, että paketin hyväksyminen tulee johtamaan uusiin paketteihin."

Kyse on viime kädessä siitä - kuten totesin jo lähes kaksi vuotta sitten - että "EU:sta on tullut kunnianhimoisten, mutta kyvyttömien kakkosrivin poliitikkojen temmellyskenttä". Ja sen lopputuloksena Unioni on luonut "insentiivin talouden löperölle hoitamiselle rankaisemalla asiansa hyvin hoitaneita ja palkitsemalla niitä, joita oman osuutensa hoitaminen ei kiinnosta". 

Nykyisestä tilanteesta Purra totesi asian, jonka voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys: "Suomen tehtävä ei ole olla EU:n tiettyjen jäsenmaiden sosiaalitoimisto eikä varsinkaan maksaa Saksan huonojen päätösten aiheuttamia kustannuksia... väitän, että hallitus tiesi elpymispaketin käsittelyn yhteydessä, että kertaluonteisuus on vitsi. Silloin kyseessä oli tietoinen harhautus, kuten usein EU-asioiden käsittelyn yhteydessä tapahtuu". 

Valitettavasti Suomen hallitus ei ole vieläkään ottanut asiakseen puolustaa kansallista etua EU-asioissa. Siten se tulee epäröimättä toimimaan kumileimasimena myös mahdollisessa uudessa yhteisrahastossa. Ja kuittaa maamme veronmaksajien maksettavaksi kohtuuttoman suuren osan sen kustannuksista, mikäli joku vain kehtaa pyytää sellaista - enkä valitettavasti epäile lainkaan, että tässä asiassa olisi vallalla jonkinlainen kainous. 

Toivottavasti olen väärässä. Ja Purra myös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Euroopan Federalistinen Unioni

Petteri Orpo nosti puolueiden ideologiat näkyviin

Talouspoliittinen aatteellisuus palasi rytinällä suomalaiseen politiikkaan Petteri Orpon (kok) todettua, että hallituksen tehdessä panostuksia suomalaisten turvallisuuteen, ne tulisi tehdä "lähtökohtaisesti kehysten sisällä eli vastaavasti ottaa jostain muualta pois. Niin tässä maassa on aiemmin toimittu. Tämä hallitus vain ei yksinkertaisesti kykene minkäänlaiseen priorisoimiseen ja leikkauksiin.”

Orpon mukaan Kokoomus ajaa "sosiaalitukien leikkaamista, jotta työn vastaanottaminen kannattaisi nykyistä enemmän. Tämä on oikea hetki tehdä rakenteellisia uudistuksia sosiaaliturvaan ja verotukseen... Veronkevennykset ovat osa kokonaisuutta, jolla nostetaan työllisyyttä ja vauhditetaan kasvua. Samaan aikaan esitämme leikkauksia esimerkiksi sosiaaliturvaan juuri siksi, että työnteosta tulisi yhä kannattavampaa. Ja meidän mielestämme on oikeudenmukaista, että ihmisille jää sitten heidän omista, työllä ansaitsemistaan rahoista enemmän käteen." 

Näin sanottuaan Orpo sai kimppuunsa Sosialidemokraattien Matias Mäkysen, Vasemmistoliiton Li Anderssonin ja Anna-Kaisa Pekosen sekä Vihreiden Ville Niinistön, Keskustan Jouni Ovaskan ja Joonas Köntän sekä vieläpä Perussuomalaisten Riikka Purran ja Jani Mäkelänkin. 

Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki Orpon ulostuloa moittivat kannattavat budjettiraamien ylityksiä eli hulvatonta jakopolitiikkaa. Mäkelä sen sijaan jatkoi monien perussuomalaisten aiemminkin mainitsemalla linjalla eli vaati menojen siirtämistä budjettiraamien sisällä ulkomaille menevistä rahavirroista maan sisäisiin sosiaalipoliittisiin menoihin. 

Mäkelän mukaan kokoomuslaisten ja perussuomalaisten välisissä kannoissa on kyse - ei enempää eikä vähempää - kuin pääoppositiopuolueiden välisistä oleellisista talouspoliittisista eroista: "molempien mielestä talous on saatava kuntoon. Kokoomuksen keino siihen on kurittaa suomalaista onnetonta ja vähäosaista. Perussuomalaiset haluavat leikata ulkomaille menevistä rahoista".

Keskustelun alla olevan ongelman taustalla on tietenkin kaksi asiaa eli koronapandemia ja Venäjän Ukrainaan kohdistamat aggressiot, joiden seurauksena Suomeen on syntynyt julkisen sektorin nopea velkaantuminen. Käsillä on siten niiden keinojen valitseminen, joilla sekä yritysten, ihmisten että julkisen sektorin taloudet saatetaan jälleen terveeseen tasapainoon ja kasvu-uralle.

Poliittinen vasemmisto ja Keskusta luottavat siihen, että työllisyys ja yritysten kannattavuus nousevat julkista rahaa kylvämällä sellaiselle tasolle, että valtion ja kuntien tulot tulevat lopulta katetuksi niiden tuloista. Kokoomus puolestaan epäilee, ettei näin käy ilman Orpon mainitsemia työllisyyteen kannustavia toimia kun taas Perussuomalaiset uskovat kyllä hallituksen tavoin talouspoliittiseen rahankäyttöön, mutta ottaisivat sen - toisin kuin hallituspuolueet - budjetin sisältä. 

Perussuomalaisten osalta on useasti kysytty, että mihin kaikkeen he uskovat kehitysapuun lahjoitettavan budjetin parin prosentin menoerän lopulta riittävän. En ole huomannut siihen vastatun, mutta kysymys on - aiheellisuudestaan huolimatta - sikäli typerä, ettei tuohon resurssiin ole nykyhallituksen aikana edes koskettu. 

Hallituksen optimismin taustalla on tieto siitä, että sen aikana Suomen työllisyysaste on jatkanut nopeaa nousuaan. Sen syihin kuuluu työvoiman määrän väheneminen, joka selittää osan suopeasta kehityksestä, mutta ei kaikkea. Niinpä ministerit ovat kehuneet omaa työllisyyspolitiikkaansa, kun taas Petteri Orpon mukaan "viime hallituskaudella tehdyt uudistukset työmarkkinoille vaikuttavat työllisyyden kohenemiseen nyt enemmän kuin tämän hallituksen toimet".

Harmi kyllä, tämä keskustelu taitaa olla vielä liian aikaista vaikuttaakseen vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Eli tarjotakseen äänestäjille ideologisen pohjan puolue- ja ehdokasvalintaan. Virkistävää kuitenkin, että sitä vaihteeksi edes käydään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Selkärangattomia ja selkärangattomia

Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Sosialismi perustuu keskusjohdon pakkovaltaan, jossa ihmisten rooliksi jää niiden asioiden toteuttaminen, jotka poliittinen apparaatti on päättänyt. Siten sosialistista yhteiskuntaa leimaavat esimerkiksi palkkojen korkea verotus, yksityisen omaisuuden vähäisyys sekä pakottavat määräykset monenlaisista asioista.

Kun on sisäistänyt edelle kirjoittamani luonnehdinnan, on mielenkiintoista seurata suomalaista politiikkaa ja poliittisia vaikuttajia. Yksi heistä on Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen, jonka nimellistä puoluekantaa tai edes sellaisen olemassaoloa en tiedä. Yliopistojuorujen mukaan hän oli kuitenkin nuoruudessaan hyvin vasemmistolainen.

Ollikaisen maailmankuvaan saattoi tutustua Verkkouutisten jutussa, jonka otsikon perusteella hän ilmaisi huolensa yhteiskunnan asettaman pakon puuttumisesta. Tarkalleen ottaen huoltoasemille asetettavan pakon sähköautojen latausasemien tarjoamiseksi. 

Ollikaisen mukaan "pitkänmatkalaiset, joille sähköautosta on eniten hyötyä, eivät siirry niihin, jos valtateiden tehokas latausjärjestelmä ei toimi. Bensa-asemat ovat aika lailla ottaneet linjan, että ne eivät tarjoa latausasemia. Missä pakottava lainsäädäntö?"

Tämä on siis sosialistinen ratkaisu. Kun eivät asiat tunnu etenevän, otetaan käyttöön kategorinen pakko. Näin yhteiskuntaan saadaan haluttu muutos, mutta samalla sitä ohjataan taloudellisessa mielessä suboptimaalisesti. 

Ollikainen esitti samassa jutussa myös nykyistä suurempaa tukea sähköautojen hankkimiseksi - peräti 6 000 euroa per auto. Myös tämä on sikäli sosialismia, että tarkoitusta varten verotetut rahat ovat poissa ne työllään hankkineiden ihmisten vapaasta käytöstä. 

Kyse ei ole nappikaupasta, koska Suomessa myydään vuosittain noin 120 000 uutta autoa, eli puhumme yhteensä 720 miljoonan euron rahapotista. Se on noin 1,5 prosenttia valtion koko verokertymästä - ellei puolitoista prosenttia hahmotu helposti, voi sähköautojen valmistajille suomalaisten verovaroista tarjottavaa rahasummaa vertailla myös valtion budjetin eri menoluokkiin. 

Kolmas Ollikaisen Verkkouutisten mukaan ehdottama toimenpide oli polttoaineveron korotus, joka kompensoitaisiin autoveron laskulla. Toisin kuin kaksi edellistä, tämä ei olisi verotuksen tason osalta sosialismia, mikäli kompensaatio olisi täydellinen eli kerättävä verosumma säilyisi entisellään. 

Sen sijaan se olisi melkoinen varaisnsiirto pitkien etäisyyksien maaseudulta kaupunkilaisille, jotka ajavat vain vähän ja lyhyitä matkoja. Koska kaupungeissa asuu keskimäärin maaseutua suurituloisempia ihmisiä, olisi toimenpide samalla tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Sosialismia toimenpide olisi kuitenkin sikäli, että siinä käytetään veroilla kerättyjä varoja ihmisten pakottamiseksi tiettyyn toimintatapaan.

Vanhan sanonnan mukaan piru piilee yksityiskohdissa. Näin näyttäisi olevan myös Ollikaisen osalta.

* * *

Pääasiaan liittymättä luin mielenkiinnolla Ylen analyysiä Haitin kurjuuden syistä. Siksi ajattelin muistuttaa teitä, arvoisat lukijani aiemmin tekemästäni analyysistä, jonka perusteella verorahoitteinen mediamme näytti unohtaneen joitakin oleellisia seikkoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?