SDP:n välikysymyksen aihe on melkein nerokas

Oppositiopuolue SDP on esittänyt koko hallitukselle epäluottamusta "poukkoilevan Lähi-idän politiikan vuoksi". Aiheenvalinta on siksi mielenkiintoinen, että teidän – arvoisat lukiijani – kannattaa pohtia hetki Antti Lindtmanin (sd) ja Tytti Tuppuraisen (sd) motivaatiota.

En nimittäin hetkeäkään usko, että se olisi Lähi-idän politiikkaan liittyvät käänteet, kuten demarit esittävät. Sen sijaan olen varma, että kysymys on sisäpolitiikasta.

* * *

Tarkemmin sanottuna siitä, että demareiden pelkäämä talouskäänne sysimustasta alamäestä kohti valoisampaa tulevaisuutta näyttää alkaneen – puolueen kannalta – liiankin reippaasti. Ja siksi ihmisten huomio on saatava käännetyksi johonkin muualle.

Ja mikäpä muu siihen sopisi paremmin kuin Israelin ja palestiinalaisten välinen "ikuinen kiista" Pyhän maan omistuksesta, sillä se herättää jostain syystä ihmisten parissa paljon enemmän intohimoja kuin mikään muu maailman kriisi. Ja lisäksi vaalikarja jakautuu tässä asiassa varsin tarkasti poliittisen vasemmiston ja oikeiston välistä jakolinjaa pitkin.

Samalla aiheenvalinta kosiskelee häpeämättömästi nykyaikaisen kansainvaelluksen maahamme tuomia muslimeita. Ja saattaa siten varmistaa heidän pysymisensä demareiden äänestäjinä Vasemmistoliiton tai Vihreiden sijasta.

Näistä syistä demarijohdon valintaa välikysymyksen aiheesta voi pitää melkein nerokkaana. Paitsi että... niin... paitsi että saattaa hyvinkin käydä niin, että tavallinen etnisesti suomalainen perusduunari saattaa alkaa pohtia kymmeniä vuosia kannattamansa puolueen prioriteetteja.

* * *  

Eli alkaa ihmetellä miksi SDP:llä on niin kiire kaatamaan hallitusta yhdentekevästä ulkopoliittisesta syystä juuri silloin, kun koko suomalaisen poliittisen koneiston pitäisi pyrkiä varmistamaan juuri alkaneen talouskasvun jatkuminen. Ja erityisesti työntekijöiden poliittisten edustajien pitäisi varmistaa, että myös tavallinen ahkerasti työtä tekevä duunari pääsee mahdollisimman nopeasti osalliseksi talouskasvun hedelmistä.

Siis huolehtimaan työn verotuksen pysymisestä kohtuullisena ja edistämään uusien työpaikkojen syntymistä. Sekä varmistamaan niiden säilyminen ammattitaitoisilla suomalaisilla työntekijöillä ja heidän jälkeläisillään sen sijaan, että ne täytettäisiin ulkomaisella halpatyövoimalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista
Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka valtaa alaa: ensin SDP ja nyt Kokoomus

Vaalien lähestyessä näyttää siltä, että Perussuomalaisten jo pitkään harjoittama maahanmuuttopolitiikka saa kannatusta yhä laajemmin myös muiden puolueiden parissa. Muistamme äskettäiset SDP:n linjaukset ja nyt on avautunut myös Kokoomuksen Antti Häkkänen. 

Hänen mukaansa "Suomen ikääntyvä väestö tarvitsee lisää työntekijöitä. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua sinisilmäisesti. Meidän pitää varmistaa, että kyse on yhteiskuntaa hyödyttävästä työnteosta. Jos esimerkiksi henkilö tekee hyvin vähän töitä ja elää muuten sosiaaliturvan varassa, järjestelmä ei toimi tarkoituksenmukaisesti."

Sekä edelleen, että "tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka tekevät töitä, hakevat töitä, kouluttautuvat, maksavat veroja ja osallistuvat yhteiskuntaan. Sen sijaan emme kannata sellaista maahanmuuttoa, jossa ihmiset tulevat maahan vailla realistisia mahdollisuuksia työllistyä ja päätyvät myöhemmin pysyvästi sosiaaliturvan varaan... Oikeistolaisessa maahanmuuttopolitiikassa korostuvat yksilön velvollisuudet."

* * *

Toki sekä SDP:n että Kokoomuksen linjaukset ovat edelleen heikommin jäsenneltyjä kuin Perussuomalaisten, mikä johtunee mielenmuutoksen äskettäisyydestä. Niinpä Häkkänenkin kertoi, että hän on "jo kymmenen vuotta korostanut, että maahan tulleiden vakaviin rikoksiin pitää suhtautua erittäin tiukasti. Mutta Suomi on oikeusvaltio. Ei voida toimia niin, että ihmisiä poistetaan maasta mielivaltaisesti ilman asianmukaista prosessia. Yhteiskunnan pitää perustua lakiin, poliisiin ja oikeuslaitokseen, jotka selvittävät, mitä on tapahtunut ja kuka on syyllistynyt rikokseen."

Kommentti on sikäli outo, ettei kukaan valtakunnantason poliitikko ole vaatinutkaan ihmisten mielivaltaista karkottamista. Sen sijaan Joakim Vigelius (ps) esitti aiemmin tällä viikolla, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti Suomesta – oikeuden päätöksen jälkeen – eikä heille annettaisi enää mahdollisuutta vedota Maahanmuuttovirastoon välttyäkseen maasta poistamiselta. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten SDP:n ja Kokoomuksen linjaukset vaikuttavat suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ensi vuoden vaalien jälkeen. Ovatko nyt kuulleet puheet pelkkää vaaliretoriikkaa, vai ovatko niiden uudet linjaukset todellisia? 

Jonkinlainen muutos on kuitenkin joka tapauksessa tapahtunut, sillä eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi aiemmin kesällä, että hänen parin vuosikymmenen takaisissa – tuolloin radikaaleina pidetyissä blogimerkinnöissä – "puhutaan itsestäänselvyyksistä", koska "yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta."

Toivottavasti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suomalainen maahanmuuttopolitiikkaan tällä hallituskaudella tullut muutos jää pysyväksi, ja sen yhteiskunnan kannalta haitallisia käytäntöjä karsitaan edelleen, eikä tällä hallituskaudella korjattuja järjettömyyksiä edes harkita palautettaviksi. Äänestäjän kannalta on toki selvää, että varminta on edelleen äänestää sitä puoluetta, joka on saanut aikaan edellä kuvaamani laajenevan yhteiskuntapoliittisen muutoksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Työllistymisseteli on kuin harakka katolla

Yleisradio kertoi, että nuorisotyöttömyyden torjuntaan tarkoitettuja työllistymisseteleitä jää käyttämättä. Ne ovat yrityksille annettavia avustuksia, jolla katetaan puolet – kuitenkin enintään 1 500 euroa – nuoren palkasta silloin, kun tämä työllistetään vähintään kuuden kuukauden työsuhteeseen.

Tämä kuulostaa erinomaiselta asialta niin nuorten kuin yritystenkin kannalta. Mutta samalla se toimii erinomaisena esimerkkinä talouden toiminnasta – ja lisäksi tarjoaa vihjeen siitä, miksei taloudellista hyvinvointia synny pelkästään rahaa lisäämällä.

Näin siksi, ettei yritysten kannata palkata ihmisiä edes puolella palkalla, ellei se lisää niiden liikevoittoa. Eikä etenkään silloin, ellei yritys pysty teettämään edes sellaisia töitä, joiden tuotto on enemmän kuin puolikas työntekijän palkasta. 

Siksi on selvää, että Suomen talous oikenee vain kysynnän lisääntymisen kautta. Se tarkoittaa vientiyrityksille parempaa menestystä maailmalla ja kotimaassa maksukykyisten ja -halukkaiden asiakkaiden lisääntymistä. 

* * *

Ulkomaisiin kuluttajiin voimme ymmärrettävästi vaikuttaa varsin rajallisesti, mutta tuotekehityksen ja markkinoinnin kautta tilannetta voi ainakin periaatteessa parantaa. Se taas edellyttää vientiyrityksissä toimivien ihmisten korkeaa osaamista ja sitoutuneisuutta työhönsä – siis osaavaa työvoimaa sekä aineettomia ja taloudellisia kannusteita kuten työn yhteiskunnallista arvostusta ja käteen jääviä tuloja.  

Kotimaisen kysynnän lisääminen tarkoittaa – etenkin pitkällä aikavälillä – käytännössä suomalaisten ostovoiman nostamista. Eli ihmisille pitäisi saada lisää liksaa. 

Mutta ei mitä tahansa palkkaa, vaan käteen jäävää rahaa eli omiin tarpeisiin käytettävissä olevaa tuohta ja oravannahkoja. Siis nettotuloja.

Jos niitä sitten lisätään julkisen sektorin kautta, on ne ensin kerättävä verottamalla ihmisiä. Eli pienentämällä näiden kuluttamiseen käytettävissä olevia varoja. Ollaan kuin harakka tervatulla katolla. 

Ja juuri tämä on ongelma myös työllistymisetelissä. Se saattaa kyllä suunnata rekrytointia nuoriin ihmisiin, mutta samalla varttuneemmat jäävät ilman työtä nuorille suunnatun rahan ollessa poissa jostain muualta. 

Siten Suomen taloustilanne ei muutu sinne eikä tänne ilman, että yhteiskuntamme pystyy tuottamaan todellista palkanmaksukykyä eli arvonlisää, jolla on kysyntää myös maailmalla. Siis jotain sellaista kuin vaikka aseita vievällä Patrialla nykyisessä maailmantilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Progressiivinen asiantuntija, muunneltu totuus ja unohdus

Työntekijät vaativat tuplapalkkaa tekemättä jätetystä työstä

Mitähän mahtaa kertoa nykyisistä suomalaisista se, että työajalla mielenosoitukseen osallistuneet työntekijät olivat vieneet oikeuteen tapauksen, jossa heidän työnantajansa on maksanut tuplapalkan heidän kollegoilleen siltä ajalta, kun nämä ovat olleet poissa. Oikeuskanteen nostaneet työntekijät olivat kokeneet tämän syrjintänä. 

Lapin käräjäoikeus totesi kuitenkin, ettei syrjintää ollut tapahtunut, koska jokaisella yrityksen työntekijällä oli mahdollisuus saada tämä väliaikainen palkankorotus olemalla osallistumatta – omasta tahdostaan – poissa työpaikaltaan. Toisin sanoen nyt kanteen nostaneet ihmiset olivat luopuneet mielenosoituksen aikana palkastaan vapaaehtoisesti, eikä siihen vaikuttanut mitenkään se, että yritys maksoi muille työntekijöille tuolta ajalta paremman palkan.

* * *

Minusta näyttäisi siltä, että asian oikeuteen vieneiden henkilöiden käsitys palkan ja työnteon välisestä suhteesta on hämärtynyt. Selvyyden vuoksi: työnantaja maksaa työntekijöilleen palkkaa saadakseen teetetyksi niitä asioita, jotka tuottavat yritykselle liikevoittoa tuottavaa kassavirtaa. 

Mielenosoitukseen osallistuminen ei ole sellaista, joten yrityksellä ei tietenkään ole velvollisuutta palkanmaksuun. Sen sijaan sovitusta työstä kieltäytyminen mielenosoitukseen osallistumisen takia on haitan tuottamista yrityksen toiminnalle – mikä lienee syynä myös siihen, että se yritti houkutella työntekijöitään tuplapalkalla tekemään työnsä. 

Siksi asian vieminen oikeuteen oli täydellisen absurdia, ja osoitti siihen ryhtyneiden henkilöiden todellisuudentajun hämärtyneen. Syitä siihen voimme vain arvailla, mutta sopii toivoa, että velvollisuus työnantajien oikeuskulujen korvaamiseen kirkastaa heidän ajatteluaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ratkaisuehdotus IAU:n lakkoon

Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä

Työpaikkojen synnyttämisestä

Toimeentulotuen saamisen ehdot kiristyivät eilen ja hyvä niin, sillä se tarkoittaa, että sosiaaliturvan varaan tarkoituksella jääminen vaikeutuu. Ja näin työvoiman tarjonta kasvaa. 

Toisaalta Suomessa ei ole uudistusta ennenkään ollut työvoimapulaa, ei ainakaan siitä päätellen, että maassa on lähes kolmeasataatuhatta työtöntä. Kyllä kai niistä olisi löytynyt halukkaille työntekijöitä, jos sellaisille olisi tarvetta. 

Minun muistini mukaan työvoiman tarjonnan kasvattamisesta alkoi ensimmäisenä höpöttää – ainakin julkisuudessa – Juhana Vartiainen (kok), josta tuli sittemmin Helsingin pormestari. Aivan kuin työpaikat syntyisivät siitä, että niihin on enemmän hakijoita. Tai että maassa olisi enemmän työhön haluttomia ja siihen kyvyttömiä ihmisiä.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, että työpaikkoja syntyy vain siitä, että maassa on sellaisia yrityksiä, joissa toimii - omistajana tai palkollisena – ihmisiä, jotka näkevä uusien työntekijöiden rekrytoinnin tarpeellisena ja kannattavana. Siis ihmisiä, joilla on ideoita toiminnasta, joka tuottaa liikevoittoa. 

Siksi on selvää, etteivät sosiaali- ja tyttömyysturvan muutokset vaikuta millään tavalla maamme talous- ja työllisyystilanteeseen. Eikä työttömien tai työvoinan ulkopuolella olevien ihmisten toimeentulon kiristämiselläkään ole sen suhteen mitään merkitystä.

Tästä syystä valtiovallankin kannattaisi keskittyä siihen, että yrittäminen ja yritysten kasvattaminen olisi kannattavaa. Siis parantaa siihen houkuttavia taloudellisia kannustimia. 

Se tarkoittaa yritysten toimintaedellytysten parantamista, verotuksen kohtuullistamista ja sen progression loiventamista sekä – jos verovaroja halutaan käyttää – tuotekehityksen tukemista ja  kynnyksen alentamista pienten yritysten perustamiselle. 

Viimeksi mainitun osalta paninkin tyytyväisyydellä merkille sen, että pienet yritykset ovat voineet vuoden alusta alkaen perua epäonnistuneen rekrytoinnin ja vaihtaa huonon valintansa uuteen, mikäli työnteko ei suju toivotulla tavalla. Kiitos tästä kuuluu Petteri Orpon (kok) hallitukselle. 

Tällä on kaiken järjen mukaan aivan oleellinen merkitys erityisesti yksinyrittäjien uskaltautumiselle työnantajayrittäjiksi. Ja sitä kautta työpaikkojen syntymiseen tänne Pohjantähden alle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa
Avaako asevienti tukkiutuneen ketsuppipullon?

Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski

Täysjärkinen demari

MTV3:n tämän päivän uutinen kertoi, että SDP:n kansanedustaja Pia Hiltunen puolustaa hallituksen ajamaa uudistusta, jolla helpotetaan työntekijöiden irtisanomista. Yrittäjäperheessä kasvaneena hän ymmärtää, mikä yhteys liian vahvoilla työntekijöiden oikeuksilla on erityisesti ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Ja miksi se estää niiden muuttumiseen yksinyrittäjien puuhastelusta työnantajayrityksiksi ja myöhemmin mahdollisesti jopa kasvuyrityksiksi. 

Oli myös mielenkiintoista huomata, että Hiltusen päivityksestä olivat tykänneet myös SDP:n kansanedustajat Anna-Kristiina Mikkonen ja Jani Kokko. Tämä tarkoittaa, että puolueen eduskuntaryhmän 43 jäsenestä joka seitsemäs on hallituksen esityksen kannalla. Esityksen, jota esimerkiksi ay-liike on haukkunut – kuvaannollisesti sanottuna – naama punaisena ja perse ruvella (esimerkki ja toinen).

Nähtäväksi siis jää, miten kansanedustaja Hiltusen ja hänen tykkääjiensä käy demaripuolueessa. Joutuvatko he kenties perinteisen vasemmistolaisen sakinhivutuksen uhreiksi tai peräti savustetuksi ulos koko puolueesta. 

Itse asiassa he ovat kuitenkin oikeassa, sillä rekrytointiprosessit ovat työläitä ja kalliita, eivätkä yrittäjät siksi palkkaa ja irtisano ketään huvikseen. Tämä lienee Hiltuselle selvää siksi, että hän on "kasvanut yrittäjäperheessä ja nähnyt millaisia haasteita pienyrittäjät kohtaavat palkatessaan henkilöstöä ja mitä riskejä siihen liittyy".

Myös itselläni – vaikka olenkin työurani tehnyt enimmäkseen valtion elättinä – on sekä kodin että oman perheeni kautta vahva kosketus yrityselämään, ja olen nähnyt aivan samat tosiasiat kuin Pia Hiltunen, ainakin tässä suhteessa täysjärkinen demari.

Päivän aiempi merkintä:
Sosialistimuslimi Zohran Mamdani äänestettiin New Yorkin pormestariksi

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kevään vaaleissa äänestäminen on tavallistakin tärkeämpää
Demarit on jakovara-, mutta ei yrittäjäpuolue
Antti Lindtman väärällä asialla

Ratkaisuehdotus IAU:n lakkoon

Ilmailualan Unioni IAU on jatkanut sitkeästi työtaisteluaan Finnairia vastaan. Kyse on raadollisesti ennen kaikkea rahasta, sillä työntekijöitä edustava IAU haluaa, että vuosina 2021 ja 2022 toteutumatta jääneet palkankorotukset huomioidaan tulevalla sopimuskaudella.

Finnairilla on kyllä sinänsä palkanmaksukykyä, sillä yhtiö tuotti viime vuonna 114,2 miljoonaa euroa 3 048 miljoonan euron liikevaihdolla. Tosin yhtiön tämän vuoden ensimmäinen neljännes oli pettymys, mikä selittyy suurelta osin työntekijöiden lakkoilusta. 

Päivän uutiset kertoivat, ettei IAU ole hyväksynyt työnantajan uusinta ehdotusta riidan ratkaisuksi. Ja siksi hyvät neuvot ovat kalliita, jota valtion lentoyhtiön tulevaisuus ei kaatuisi nyt käynnissä olevaan riitaan. 

Tämän takia ehdotan, että ratkaisua haettaisiin siitä, mikä toteutui jo vuosina 2021 ja 2022, eli palkkojen sitomisesta yhtiön liiketulokseen. Toisin sanoen pidetään palkkataso nykyisellään, mutta tehdään työntekijöille bonusohjelma, jossa näiden lopullinen vuosipalkka toteutetaan muhkeina bonuksina, mikäli yhtiö tuottaa voittoa - mutta jos on ongelmia, jäävät myös työntekijöiden bonukset saamatta. 

Tällaisella ratkaisulla olisi sekin hyvä puoli, että se todennäköisesti parantaisi työntekijöiden työmotivaatiota ja sitä kautta turvaisi jatkossa - lentoyhtiöksi pienen - Finnairin säilymistä itsenäisenä pitkälle tulevaisuuteen. Näin toimien voittajia olisivat sekä yhtiön omistajat, työntekijät että koko suomalainen yhteiskunta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Asiallinen työtaistelu
Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Hyvää, oivallusrikasta ja turvallista Juhannusta!

Suomalainen vasemmisto on kovasti kritisoinut Daavidin linko -nimellä tunnetun ilmatorjuntajärjestelmän ostamista Suomeen (esimerkki). Iranin kanssa käymänsä sodan aikana Israel on kuitenkin osoittanut lingon tehokkuuden torjumalla sen avulla jopa kaukaa ammutun ja siis korkealta iskeytyvän ballistisen ohjuksen. 

Siksi on hyvä todeta, että Suomen ostos on ollut laadullisesti ilmeisen erinomainen, mutta samalla huolestuneena kysyä, että mikä on tämän asejärjestelmän määrällinen riittävyys tosipaikassa. Näin siksi, että tuo tosipaikka olisi käytännössä aivan varmasti valtavan suuri Venäjän armeija, jolta eivät ohjukset lopu ensimmäisiin laukauksiin. 

Tässä mielessä on erinomaista, että Suomi kuuluu NATO:on ja voi sitä kautta saada materiaalitäydennystä paremmin kuin jouduttuaan vuonna 1939 puolueettomana valtiona itänaapurinsa hyökkäyksen kohteeksi. Siitä huolimatta on selvää, että olisi sinisilmäistä luottaa pelkästään liittolaisten apuun.

* * *

En pyri tällä kirjoituksella kenraaliksi kenraalin paikalle, vaan luotan sotilasjohtomme osaamiseen asejärjestelmien valitsemisessa. Sen sijaan totean, että presidentti Donald Trumpin ja NATO:n vaatimus eurooppalaisten maiden - siis myös Suomen - puolustumäärärahojen tuntuvasta kasvattamisesta on enemmän kuin oikeaan osunut. 

Jotta vaatimukseen olisi mahdollista vastata, olisi Suomesta kuitenkin löydettävä hurjia summia lisärahaa pantavaksi sotilastarvikkeisiin. Valitettavasti valtio velkaantuu nettona jo nyt yli 3 000 miljoonaa euroa vuodessa - siis reilut 500 euroa per nokka - sen lisäksi, että valtion velkojen kokonaissumma on jo ennestäänkin noin 175 000 miljoonaa euroa - eli 31 000 euroa henkeä kohti eli noin 125 000 euroa per nelihenkinen perhe - joten irtorahaa ei näyttäisi olevan helposti löydettävissä. Eikä verotuksen kiristäminen tuota enää suuria summia, koska suomalaisten veroaste on jo nyt huippukorkea etenkin ylimpien tuloluokkien osalta.

Mikä siis neuvoksi?

* * *

Vaihtoehtoja on kaksi plus niiden yhdistelmä. Ensimmäinen on julkisten menojen karsiminen kovalla kädellä. Ja toinen talouskasvun kiihdyttäminen ennennäkemättömään vauhtiin.

Näistä kahdesta jälkimmäinen olisi kansalaisten kannalta huomattavasti mukavampaa kuin ensimmäinen. Ongelmana on vain se, ettei talouskasvu käynnisty sormia napsauttamalla, vaan vaatii työtä, verta ja hikeä. Tai ainakin osaamista, ahkeruutta ja rohkeutta. Eikä muutos tule sittenkään vuodessa eikä kahdessa.

Siksi ainakin lyhyellä aikavälillä meille jää jäljelle oikeastaan vain valtion menojen karsiminen. Eikä se kiinnosta poliitikkoja piirun vertaa, koska se, jolta palvelut katoavat, äänestää jatkossa varmuudella jotain toista puoluetta ja ainakin ehdokasta. 

Näin ainakin siihen asti, kunnes Suomelle tulee täystyrmäys ja siirtyminen EU:n holhottavaksi - ja sitä kautta menoja joudutaan karsimaan vieläkin enemmän kuin olisi pitänyt tehdä, mikäli toimiin olisi tartuttu ajoissa. Toisin sanoen, tilannetta ei kannattaisi päästää sinne asti. 

* * *

Siksi olisi hyvä, mikäli poliitikot yli puoluerajojen osaisivat lopettaa politikointinsa edes vähäksi aikaa ja miettiä, mitä he voisivat tehdä yhdessä, jotta talous saataisiin jälleen kasvuun. Miten vientiyritykset saisivat mahdollisimman paljon tuotteitaan maailmalle ja vieläpä hyvään hintaan? Miten kansainväliset toimijat saataisiin sijoittamaan Suomeen? Miten työntekijöiden osaamista ja tuottavuutta voitaisiin lisätä? Ja viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä - miten suomalaisten yrittämisintoa voitaisiin nostaa ja millä jo yrityksiä omistavat saataisiin kasvattamaan niitä?

Näihin kysymyksiin minulla ei ole viisastenkiveä, vaan se pitäisi löytää yrittäjiltä, yritysjohtajilta, tuotekehittäjiltä, myyntimiehiltä, työmiehiltä, maahanmuuttajilta ja - niin - myös ja aivan erityisesti poliitikoilta. Ilman oleellista muutosta nykyiseen tilanteeseemme meille käy nimittäin sillä lailla, että me päädymme valtaviin ongelmiin, joiden kanssa painiskellessa ei kenelläkään ole kivaa. Ei edes poliitikoilla.

Näillä "rohkaisevilla" sanoilla toivon teille kaikille - arvoisat lukijani - erinomaista ja oivallusrikasta Juhannusta suomalaisessa kesässä! Varokaa kuitenkin, ettette polta itseänne kokkotulilla sekä - erityisesti miespuoliset lukijani - etteivät housujen vetoketjut ja napit avaudu vesillä. Sellaisella kun on vähintään yhtä suuri korrelaatio keskikesäisten hukkumisonnettomuuksien kanssa kuin jäätelön kulutuksella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leikkejä ja juhannusleikkejä
Tärkeämpiä asioita
Outoja Juhannus-uutisia

Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Suomen uutiset kertoi Helsingin kaupungin työntekijöiden tukeneen työajallaan anarkistijärjestö Elokapinaa etsimällä ja toimittamalla sille tarvikkeita mielenosoituksia varten. Niitä oli myös toimitettu kaupungin eri toimipisteistä. 

Tällaisessa toiminnassa on kyse sekä työajan väärinkäytöksestä että rikkomuksesta työnantajaa kohtaan, joten kaupungin on syytä selvittää ketkä kaikki ovat osallistuneet kyseiseen toimintaan. Asian vakavuutta korostaa se, että avustettavat olivat jo etukäteen ilmaisseet toimivansa laittomasti ja poliisin käskyjä vastaan. 

Suomen uutisen jutun kuvituksesta ilmenee, että suurin osa kaupungin tavaroista lainattiin ja luvattiin palauttaa. Joukossa oli kuitenkin myös kertakäyttöastioita, jollaisten ottaminen on yksinkertaisesti varkaus työnantajalta, koska niitä tuskin palautettiin tai korvattiin kaupungille. 

Vaikka kaupungin työntekijöiden toiminnassa ei olekaan ollut kyse suurista taloudellisista tappioista, liittyy tapaukseen merkittäviä periaatteellisia ongelmia. Ja siksi Helsingin kaupungin on syytä selvittää tapaus yksityiskohtaisesti ja raportoida sen tuloksista kaupunkilaisille. Sekä tietenkin määrätä asiaankuuluvat seuraukset varkauksiin syyllistyneille ja työaikaansa väärin käyttäneille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Uutissuomalainen julkaisi varhain tänä aamuna tulokset mielipidekyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisten kantaa ay-liikkeen ja työnantajaliittojen jäsenmaksujen vähennysoikeuden poistamisesta. Sen mukaan 58 prosenttia suomalaisista piti päätöstä vääränä ja vain 25 prosenttia oikeana. 

Kyselyn tulosta selittänee se, että suomalaisten työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea, joten suurimmalle osalle vastanneista verovähennyksen poistamisessa olisi kyse oman verotuksen -  tai oman verotusedun - kiristämisestä. Eikä sellaista varmaankaan toivo kovinkaan moni, vaikka äänestäisikin vaaleista toiseen yleisesti korkeaa verotuksen tasoa ajavaa vasemmistoa. 

Eivätkä korkeampaa veroastetta toivo sen enempää myöskään yrittäjät, jotka niin ikään maksattavat oman edunvalvontansa mieluummin koko kansalla kuin omalla yrityksellään. Tosin nyt tehdyssä kyselyssä yrittäjien enemmistö näyttäisi - tästä huolimatta - pitävän tämän verovähennysoikeutensa poistamista järkevänä.

Siksi näyttääkin siltä, että että juuri poliittisen vasemmiston propaganda ay-liikkeen jäsenmaksun rinnastamisesta tulonhankkimiskuluihin on uponnut erityisen hyvin läpi yhteiskunnan. Näin siitä huolimatta, että kyse on nimenomaisesti edunvalvonnasta eikä mihinkään työsuorituksen vaikuttavasta asiasta. 

Eihän ay-liikkeen jäsenmaksua voi mitenkään verrata esimerkiksi verovähennyksiin niin ikään oikeuttaviin työvälineiden hankkimisen tai ammatillisen lisäkoulutuksen kustannuksiin, omien tilojen käyttämiseen työntekoon eikä edes matkakuluihin. Eikä työnantajien edunvalvonnalla saavuteta yrityksille ensimmäistäkään tilausta tai tehosteta niiden tuotantoprosesseja edes prosentin murto-osan promillen vertaa. 

Siksi olen jo aiemminkin ihmetellyt, että miksi ihmeessä kaikkien suomalaisten veronmaksajien pitäisi maksaa osa joidenkin työntekijöiden tai yritysten edunvalvonnan rahoituksesta. Eikö juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua kokonaisuudessaan omaa etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Ylen työntekijät kritisoivat johdon niskurointia

Yleisradion budjetin indeksikorotusten peruutusten on väitetty johtaneen niin sanottuun Washington Monument -ilmiöön (esimerkki, toinen ja kolmas). Se tarkoittaa sitä, että julkisesti rahoitettu organisaatio aloittaa menojensa supistamisen tärkeimmistä tehtävistä sen sijaan, että se pyrkisi kohdistamaan ne vähiten vahinkoa aiheuttaviin toimintoihin. Ja toivoo näin kiristävänsä poliitikkoja perumaan päätöksensä.

Tänä aamuna saimme sitten kuulla hätkähdyttävän uutisen, jonka mukaan Ylen työntekijöiden ammattijärjestö (YOT) kritisoi kovasanaisesti yhtiön johdon toimintaa muutosneuvottelujen jälkeisissä toimissa. Sen mukaan "valheet ovat ilmaisia, uutisten teko maksaa... Yhtiö, jonka arvoihin on aina kuulunut ihmisten arvostaminen, ei toimi nyt arvojensa mukaisesti".

Kritiikin kohteena on Ylen johdon päätös maakunnallisten toimitusten kutistamisesta, joka on YOT:n mukaan tekemässä mahdottomaksi yhteiskunnallisten asioiden seuraamisen aluetasolla. Lisäksi kritisoitiin myös johdon digitaalisuuteen keskittyvää visiota, jonka ammattijärjestö sanoo palvelevan vain osaa suomalaisista.

YOT:n mukaan "kaikilla ei ole pääsyä saati kykyä käyttää pelkästään verkossa julkaistavaa sisältöä. Lisäksi maakunnallisten radiolähetysten alasajo heikentää huoltovarmuutta".

* * *

Nämä ovat luonnollisesti kovia syytöksiä, joten on syytä katsoa, mitä kaikista muista puolueista kuin Liike Nytistä koostunut parlamentaarinen työryhmä on linjannut Yle-päätöksessään. Seuraavassa on otteita siitä.

Yksi. "Työryhmä pitää tärkeänä, että julkisen palvelun tehtävää toteuttaessaan Yle ottaisi huomioon toimintansa vaikutukset median moniäänisyyteen ja kaupallisten toimijoiden kilpailuedellytyksiin mediamarkkinoilla."

Kaksi. "Työryhmä esittää, että Ylen tulisi lisätä kotimaisten tuotantojen ostoja riippumattomilta tuottajilta, sekä tuotantopalveluiden ja kotimaisten muiden esitys- ja käyttökorvausten hankintoja 15–20 prosentilla vuoteen 2030 mennessä."

Kolme. "Työryhmä pitää myös ensisijaisen tärkeänä, että Ylen valtakunnallinen ja maakunnallinen uutistoiminta ja lähetykset turvataan monimuotoisen tiedonvälityksen varmistamiseksi."

Näistä kohta yksi tarkoittaa selkosuomeksi sitä, että Yle kohdistaa säästötoimensa kaupallisen median kanssa kilpailevaan toimintaan. Siis sellaisiin tuotantoihin kuin "Pillupäiväkirjat" tai "Sohvaperunat" - sikäli kuin niille ylipäänsä löytyy katsojia.

Kohta kaksi taas linjaa selkeästi, että yhtiön tulee ohjelmistossaan suosia kotimaista tuotantoa. Eli kohdistaa säästötoimensa kussakin ohjelmistolajissa ulkomaisiin ohjelmiin, jotka näin jäisivät kaupallisen median hyödynnettäväksi ilman resursseiltaan ylivoimaisen kotimaisen valtionyhtiön kilpailua.

Kohta kolme on selkeästi ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka yleläisten ammattijärjestö on antanut. Eikä siten missään tapauksessa linjassa parlamentaarisen työryhmän linjauksen kanssa.

* * *

Varsinainen syy tälle kirjoitukselle oli kuitenkin se, että sain lukea yleläisten ammattijärjestön kannanotosta Ylen oman uutistoimituksen sijaan kaupallisen median sivustolta. Näin siitä huolimatta, että parlamentaarinen työryhmä linjasi välttämättömäksi sen, "että Yle yhteiskunnallisesti merkittävänä toimijana, julkisen palvelun tuottajana ja verovaroin rahoitettuna yhtiönä näyttää esimerkkiä rahankäytön avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Työryhmä esittää, että Yle avaisi aktiivisesti omaa toimintaansa ja talouttaan mahdollisimman laajasti."

Ylen toiminta tässä asiassa on lievästi sanottuna käsittämätöntä niskurointia eduskuntaa vastaan. Ja osaltaan vahvistaa sitä, ettei yhtiön johto edes aio hoitaa tehtäväänsä eli Ylen toiminnan ohjaamista omistajan tahdon mukaisesti.

On selvää, että pörssiyrityksessä tällainen toiminta johtaisi välittömiin irtisanomisiin. Vieläpä ilman irtisanomisajan työvelvoitetta. Ylen johdon kohdalla tällaista riskiä ei ilmeisesti ole?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtamediat mainitsivat SDP:n ja Keskustan otsikoissaan - ymmärtääkö Donald Trump Vladimir Putinia
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Työmarkkinasyksy alkaa pessimistisissä merkeissä

Tänään on tärkeän prosessin aloituspävä, sillä teknologiateollisuuden työnantajat ja työntekijöitä edustava Teollisuusliitto istuvat neuvottelupöytään sopimaan tulevista työehdoista ja palkoista. Lähtökohta on kuitenkin huono, sillä - Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon mukaan - neuvottelutilannetta mutkistavat hallituksen jo toteuttamat ja parhaillaan tekeillä olevat lait, joilla muutetaan sosiaaliturvaa ja työlainsäädäntöä.

Myös Teknologiateollisuuden Jarkko Ruohoniemi on pessimistinen, sillä hänen mukaansa alan taloustilanne vaikeuttaa neuvotteluita. Näin siksi, että hänen mukaansa alan yritysten talous ei ole odotuksista huolimatta kääntynyt kasvuun, joten Suomessa on edelleen tarve maltillisille palkkaratkaisuille, jotta yritysten kilpailukyky suhteessa eurooppalaisiin verrokkeihin säilyisi.

Nähtäväksi siis jää, millainen työmarkkinasyksy meille suomalaisille avautuu tänä syksynä. On selvää, että edellä mainitut johtajat pyrkivät puheillaan asemoimaan jo etukäteen omiensa neuvotteluasemia mahdollisimman vahvoiksi. Ja yhtä lailla pelaavat julkisuuspeliä, jolla tavoitellaan meidän suomalaisten hyväksyntää heidän omille vaatimuksilleen. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen talous on ollut rähmällään jo yli puolitoista vuosikymmentä, eikä siitä kuopasta nouseminen onnistu ilman työnantajien kustannuskilpailukykyä ja työntekijöiden vahvaa motivaatiota. Ja tästä syystä pitää toivoa, että nyt alkavien neuvotteluiden lopputuloksena on molempia osapuolia tyydyttävä suomalaisen teknologiateollisuuden toimintaedellytyksiä tukeva loppuratkaisu.

Erityisen typerää tässä tilanteessa olisi, mikäli nyt käynnistyvissä neuvotteluissa ryhdyttäisiin politikoimaan hallituksen Suomen talouden kasvuun tähtääviä työmarkkinauudistuksia vastaan. Tai tekemään jonkinlaista protestia sellaisista päätöksistä, jotka eivät varsinaisesti koske töiden tekemistä vaan esimerkiksi oikeutta poliittisiin lakkoihin tai työttömyyskorvauksiin. 

Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen suurin työntekijöiden puolue löydy suinkaan poliittisesta vasemmistosta tai edes oppositiosta, vaan Petteri Orpon (kok) porvarihallituksesta. Ja tämän puolueen puheenjohtaja istuu sen valtiovarainministerinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Demokratian vastainen korporaatio

Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Yleisradion toimitus on tunnetusti kallellaan vasemmalle. Asiaa ovat tuoneet esille monetkin Ylellä työskennelleet henkilöt sekä viimeksi Sanna Ukkola kertomalla yhtiön työntekijöille pakollisesta amerikkalaisen äärivasemmiston ideologioita myötäilevästä pakollisesta koulutuksesta.

Tähän soppaan toi eilen oman viestinsä europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps). Hänen sosiaalisen median viestinsä mukaan "pelkästään minulle 3 eri tekniikan puolen henkilöä on käynyt lähtöä tehdessäni nopeasti huikkaamassa, että vaikka eivät ole PS-jäseniä, niin kannattavat näitä ajatuksia".

"Jokainen on omin sanoin sanonut saman asian: vannottanut, etten kertoisi yksilöitävästi heistä julkisesti, koska pelkäävät menettävänsä työt Ylessä. Ylessä kun voi heidän kokemuksensa mukaan olla vapaasti vihervasemmistolainen, muttei persu."

"Surullisinta on ollut nähdä se pälyilevä, nopea pyrähdys luokseni ja hiljainen, melkein kuiskaava ääni, kun nämä ihmiset ovat omalla työpaikallaan näitä asioita minulle kertoneet".

Tämä kertoo karua kieltä koko kansan Yleisradiosta. Jos ja kun Tynkkysen viesti on todenmukainen, verorahoitteinen mediamme ei  ole pelkästään vasemmalle kallellaan, vaan sitä on syytä epäillä myös lainvastaisesta toiminnasta.

Näin siksi, että yhdenvertaisuuslaissa todetaan, että "ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen."

Nähtäväksi jää, tarttuuko joku suomalaismedia Tynkkysen viestiin? Vai hyväksytäänkö koko suomalaisessa mediakentässä se, että perussuomalaisia kannattavat työntekijät joutuvat pelkäämään veronmaksajien kustantamalla työpaikalla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Mätä järjestelmä

Suomalainen sosiaaliturva on ilmeisen ylimitoitettua. Tämä johtopäätös voidaan tehdä tuoreessa Ylen jutussa haastatellun kolmekymppisen terveen naisen kommenttien perusteella.

Hän nimittäin kysyi, että "miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla ja antaisit elämäsi sille ja et saa siitä mitään? Jos kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat työpaikat ovat tuollaisia, on ehkä parempi olla ottamatta niitä vastaan ja vaatia parempia ehtoja."

Jutusta ei selvinnyt, mitä haastateltu tarkoitti "tuollaisilla työpaikoilla", mutta kuitenkin tarkensi, että "usein tarjotaan aina samoja ratkaisuja, että yritä kovemmin, treenaa, syö terveellisemmin. Kun yrität ja yrität aina pari kuukautta, eikä onnistu, se on tosi raskasta – epäonnistua uudelleen ja uudelleen."

Siitä voitaneen päätellä, että hän on työskennellyt useammassakin paikassa, mutta ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita, että hänessä olisi vikaa. Ei suinkaan, vaan hän arveli, että "ehkä työelämä itsessään on sellaista, että siellä on tosi vaikeaa pysyä terveenä ja huolehtia itsestään".

Toki hän löysi vikaa myös lainsäädännöstä. Siitä hän nostaa "esimerkiksi karenssiajat: työntekijän on vaikeaa irtisanoutua, vaikka pomo kiusaisi työntekijää, koska karenssin takia ei saa työttömyyskorvausta". 

Sitä paitsi häntä kalvoi ilmiselvästi kateus, mikä ilmeni näkemyksenä, jonka mukaan "yleensä työpaikoissa on tarkoitus tehdä jostain toisesta tyypistä rikkaampi". Ehkäpä hän ei ollut huomannut, että aivan kaikilla on mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi ja rikastua - tai että se se vasta vaatiikin työntekoa.

Kaiken tämän jälkeen ei kenellekään liene yllätys, että haastatellun naisen mielestä kapitalistinen järjestelmä on mätä. Tosin hän ei kertonut, mikä olisi hänen mieleisensä vaihtoehto: sosialismi, anarkismi, fasismi, feodalismi vai kenties metsästäjä-keräily? Ikävää noissa kaikissa tosin on se, ettei niistä yhdessäkään selviä tekemättä elantonsa eteen mitään - toisin kuin tässä meidän omassa kapitalistisen talouteen nojaavassa ns. hyvinvointivaltiossamme.

Ylen jutulla - ja haastatellulla - oli kuitenkin onnellinen loppu. Hän ei nimittäin ole enää pelkästään työtä tekevien elätti, vaan saa osan toimeentulostaan apurahoista, satunnaisista freelance-toimittajan töistä ja puhujakeikoista. Eli on "vain" eräänlainen puolipäiväelätti. 

Niin tai näin. Meitä Ylen jutun lukeneita lohduttanee se, että saamme maksaa omasta työstämme kertyvillä verovaroilla haastatellun elämän kuluja tästä päivästä hänen kuolemaansa asti. Siinä mielessä yhdyn hänen näkemykseensä, jonka mukaan tämä meidän järjestelmämme on tosiaan mätä. Niin on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Vasemmalla laidalla
800 euron perustulo?

Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis

Brittiläinen lehti the Economist sijoitti Suomen viimeiseksi vertaillessaan 35 maan talouden tilaa. Listauksen kärkeen ylsi Kreikka, mikä kertoo siitä, että mitattavana ei ollut talouden absoluuttinen tila, vaan pikemminkin sen suhteellinen asema. 

Aiheeseen tarttui myös Yleisradio, joka avasi vertailua toteamalla Kreikan yllättävän sijoituksen perustuvan ennen kaikkea valtionvelan hallintaan. Maa on nimittäin onnistunut pienentämään massiivista velkavuortaan jo vuodesta 2021 lähtien. 

Hintana maan sijoittumiselle on 30 prosentin työttömyys, taloudellinen ja sosiaalinen kurjuus sekä maan nettotulojen siirtyminen luotottajille vielä vuosikymmenien ajan - ja pikanttina yksityiskohtana alistuminen kuljettamaan venäläistä öljyä, johon muut eivät tahdo koskea Ukrainan tapahtumien takia. Niinpä meidän suomalaisten tulisi ymmärtää se, ettei Kreikan tilanne ole edelleenkään millään tavalla kadehdittava. 

Sen sijaan se toimii edelleen varoittavana esimerkkinä siitä, mihin holtiton julkinen kulutus johtaa ennemmin tai myöhemmin. Ja sen takia tukee Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen näkemyksiä Suomen julkisen talouden supistamisesta. 

* * *

Ylen nettisivuilla oli tänään myös juttu siitä, kuinka "Euroopan vasemmistopomot kalastelevat äärioikeiston ääniä". Se tapahtuu artikkelin mukaan haukkumalla maahanmuuttoa ja sukupuolivähemmistöjä. 

Jutussa oli haastateltu tutkijaksi opiskelevaa Riku Löfiä Helsingin yliopistosta. Tämän mukaan Suomen perussuomalaiset eivät enää edes yritä perustella leikkauksia hyvinvointivaltion suojelemisella, vaan vihjaavat haluavansa purkaa sen kokonaan. 

Väite on lievästi sanottuna outo, sillä Perussuomalaisten puheenjohtajan, valtionvarainministeri Riikka Purran, mukaan hänen puolueensa ja hallituksen politiikan tarkoituksena on nimenomaisesti pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio siltä kohtalolta, johon Kreikassa jouduttiin valtiontalouden romahdettua. 

Tämä ei näyttäisi kuitenkaan häiritsevän tutkijakoulutuksessa olevaa Löfiä, joka arveli Ylen jutussa hallituksen tekevän niin "oikeistolaista politiikkaa, että perussuomalaisten kannattajakunnassa on ´pakko vähän rytistä´". Ongelmaksi tälle rytinälle Ylen artikkelissa nähdään kuitenkin se, ettei Suomessa ole tällä hetkellä merkittäviä vasemmistokonservatiivisiksi laskettavia puolueita, joten vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa kaipaaville perussuomalaisia äänestäville ei näyttäisi olevan vaihtoehtoa.

Sellainen saattaisi muodostua eurooppalaisen esimerkin mukaisesti joko nykyvasemmiston maahanmuuttopoliittisella täyskäännöksellä tai uuden maahanmuuttokriittisen vasemmistopuolueen syntymisen kautta. Tosin Ylen jutussa jäi mainitsematta, että tällainen tällainen puolue saattaisikin syödä pikemminkin wokellukseen kyllästyneiden vihervasemmistolaisten  puolueiden ääniä, kuten Saksassa näyttäisi käyvän. Mutta voisi se myös herättää vasemmistolaisesti ajattelevia nukkuvia äänestäjiä. 

Haastateltu jatko-opiskelija ei - ehkä juuri siksi - näekään uudenlaisen vasemmistopuolueen mahdollista syntymistä hyvänä asiana, vaan arvelee, ettei suomalaisen vasemmiston tarvitse alkaa vastustaa maahanmuuttoa vedotakseen perussuomalaisten äänestäjiin, vaan se voi houkutella äänestäjiä myös viestinnällisin ja imagollisin keinoin, kuten poliitikkojensa ulkonäöllä ja pukeutumisella.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla suomalainen vasemmisto muuttuu tulevaisuudessa. Selvää kuitenkin on, että Perussuomalaiset on sekä maan suurin työssä käyvien puolue, että eduskunnan suurin yrittäjäpuolue. 

Siis sellaisten ihmisten puolue, joka edustaa ahkeruuteen ja yrittelijäisyyteen perustuvaa yhteiskuntaa, jonka rakentaminen perustuu terveeseen markkinatalouteen. Ja siksi on vaikea nähdä, miten marxilaiseen tasapäistämiseen ja himoverotukseen pohjautuva poliittinen vasemmistopuolue voisi viedä heidän kannattajiaan, vaikka suhtautuisikin kielteisesti maahanmuuttopolitiikkaan tai rekrytoisi houkuttelevasti puheutuvia adoniksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansa haluaa Suomen talouden kuntoon veroja laskemalla
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt
Kreikkalaisilta odotetaan nyt työtä, työtä ja työtä

Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta

MTV3 teki mielipidemittauksen, jonka mukaan 47 prosenttia suomalaisista haluaisi valtionvarainministeri Riikka Purran (ps) eroavan hallituksesta. 40 prosenttia oli eri mieltä ja lopuilla ei ollut asiasta näkemystä. Kyselyn tulosta voi verrata muutaman vuoden takaiseen mielipidemittaukseen, jonka mukaan 50 prosenttia suomalaisista halusi silloisen ulkoministerin, Pekka Haaviston (vihr), eroavan hänen toimittuaan lainvastaisesti.

Haavisto ei tuolloin eronnut eikä saanut edes syytettä rikkomuksestaan. Eikä myöskään Riikka Purra tule eroamaan, vaikka Helsinkiin kertyikin eilen muutama tuhat mielenosoittajaa vaatimaan sitä. Tai jos eroaa, kaatuu samalla koko hallitus. 

Nykyisen hallituksen kaatuminen olisi erittäin huono uutinen Suomelle, koska Sanna Marinin (sd) kabinetin tuhlailupolitiikan seurauksena maan julkinen talous on erittäin huonossa kunnossa. Ja lisäksi sen sisäistä turvallisuutta on noussut vastustamaan maahanmuuttajataustainen rikollisuus. Hallitusohjelmassa on kuitenkin päätetty toimista, joiden voi olettaa helpottavan molempia ongelmia. 

Ihmisillä näyttää kuitenkin olevan vaikeuksia ymmärtää, missä tilanteessa Suomi on. Siitä hyvänä esimerkkinä oli aamun lehden juttu siitä, kuinka "Suomen veroaste on laskemassa tasolle, jota ei enää voi sanoa korkeaksi". 

Siinä toimittaja pohdiskelee, että "julkisen talouden näkökulmasta veroasteen lasku sen sijaan on huono uutinen. Siihen ei olisi periaatteessa varaa. Nimittäin niin korkea kuin Suomen veroaste nykyisellään onkin, riittävän korkea se ei ole. Sen pitäisi tosiasiassa olla korkeampi, jotta julkinen talous pysyisi tulojensa puolesta tasapainossa pitkällä aikavälillä."

Tämän väitteensä perusteluna toimittaja käyttää valtionvarainministeriön arviota, jonka mukaan "ilman tehokkaita toimia, jotka hidastaisivat menojen kasvua tai kasvattaisivat tulopohjaa, nykyinen kokonaisveroaste ei riitä rahoittamaan menoja tulevaisuudessa". Mutta jättää vertaamatta sitä hallitusohjelmaan, jossa on listattu joukoittain julkisia menoja karsivia sekä yrittämisen edellytyksiä parantavia toimia. 

Siis toimia, jotka kasvattavat tulopohjaa. Lisäksi verotuksen tasoa laskemalla voidaan lisätä innovaatioita ja ihmisten työnteon motiivia, mitkä myös lisäävät verotuksen tulopohjaa. Toisin sanoen maahan on lopultakin saatu hallitus, joka keskittyy talouden kuntoon saattamiseen. Eikä velaksi otetun julkisen rahan jakamiseen.

Siksi toimittajan olisi kannattanut nyt nähdyn kommentin sijasta todeta vaikkapa näin: "julkisen talouden näkökulmasta veroasteen laskeminen on aivan erinomainen uutinen. Vaikka siihen ei näyttäisi olevan varaa, se on välttämätöntä, sillä Suomen järjettömän korkea veroaste tuhoaa talouskasvun edellytykset. Siksi sen pitäisi olla oleellisesti nykyistä matalampi, jotta julkinen talous pysyisi tulojensa puolesta tasapainossa pitkällä aikavälillä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet

Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Hallitusneuvotteluissa on ollut kova vääntö maahanmuutto- ja ilmastoasioista. Ensin mainitun osalta kyse on ollut erityisesti työperäisten maahanmuuttajien tulorajoista. Nyt vääntö tästä asiasta on kuitenkin ohi, sillä neuvottelupöydässä on saavutettu ratkaisu (huhujen mukaan tällainen). 

Se ei kuitenkaan tarkoita, että hallitus olisi valmis, sillä RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on alistanut neuvottelutuloksen eduskuntaryhmänsä käsittelyyn. Ja siksi joudumme tänään odottamaan vastausta siihen, hyväksyykö se saavutetun neuvottelutuloksen - ja muut sovitut asiat - jotta neuvottelut voivat jatkua vähäisemmistä asioista nykyisellä neljän puolueen kokoonpanolla.  

Sitä odotellessa palautan arvoisan lukijani mieleen, kuinka suuri osa suomalaisista on nettoveronmaksajia. Se on vain noin 20 prosenttia kun taas 80 prosenttia saa enemmän tulonsiirtoja kuin maksaa veroja. Toisin sanoen suurin osa suomalaisista elelee viime kädessä parempituloisten elättinä.

Tämä tosiasia ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset tekisi yhteiskunnan kannalta arvokasta työtä tai etteikö Suomeen kannattaisi palkata ulkomaalaisia työntekijöitä pyörittämään taloutta huomattavasti pienemmällä palkalla kuin vaaditaan 20 suurituloisimman prosentin kerhoon pääsemiseen. Syntyyhän työntekijän työstä joka tapauksessa tulosta, josta vain osa maksetaan työntekijälle palkkana lopun jäädessä vaurastuttamaan työnantajaa. Ja molemmat joutuvat pulittamaan osuutensa veroina julkisen sektorin ahnaaseen kitaan poliittisten päätöksentekijöiden jaettavaksi.

Siten on ihan mahdollista, että vaikka työntekijä onkin omassa taloudessaan tukien saaja, voi hänen työpanoksensa hyöty kuitenkin ylittää hänen saamansa tukien määrän. Ja näin ollen hänen nettovaikutuksensa suomalaiseen talouteen saattaa hyvinkin olla positiivinen.

Ja juuri tästä on ollut kyse perussuomalaisten ja ruotsalaisten neuvotteluissa: mikä palkkatulo olisi sellainen, että sen tekijän nettovaikutus suomalaiseen talouteen olisi positiivinen. Laskelma ei ole yksinkertainen eikä luullakseni edes yksiselitteinen, joten tulkinnoille on paljon tilaa. Ja sitä vapautta ovat käyttäneet niin perusuomalaiset kuin ruotsalaisetkin tukemaan omia näkemyksiään.  

Nähtäväksi siis jää, mitä RKP:n eduskuntaryhmä päättää. Ja ellei päätös ole myönteinen, marssiiko Perussuomalaiset ulos hallitusneuvotteluista kuten puheenjohtaja Riikka Purra on uhannut. Tiedossa on siten poikkeuksellisen jännittävä poliittinen päivä.

JK kello 21:50: Näyttää siltä, että saamme neljän puolueen porvarihallituksen. Toivottavasti kansa muistaa vielä vajaan neljän vuoden kuluttua, että tulevina vuosina omalle kohdalle osuvat edunleikkaukset johtuvat siitä, että maan talous on edellisen hallituksen aikana ajettu tuhon partaalle. Eikä palauta seuraavissa vaaleissa kansantalouden tuhoamista ajavia ja sisäisen turvallisuuden kanssa venäläistä rulettia pelaavia puolueita valtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta
Porvarihallitusta pukkaa
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Vasemmistolaista retoriikkaa

Tänään on vapunpäivä eli opiskelijoiden ja työläisten juhla, joista jälkimmäistä juhlittiin minun nuoruudessani jopa kymmenistä tuhansista marssijoista koostunein kulkuein, joissa kannettiin punalippuja ja banderolleja sekä huudeltiin iskulauseita. Sellaisia kuin "Suomen kansan puolesta - SKP", "USA ja Nato – rauhan perikato" tai "suomalainen poliisi – fasistien kätyri". 

Ajat ovat nyt muuttuneet, mutta vapun kunniaksi jaan teille, arvoisat lukijani, USA:n johtavan vasemmistopoliitikon tuoreen viestin. Tarkoitan tietenkin Bernies Sandersia.

Hänen kehotti, että "mieti tätä. Norjassa toimitusjohtajat tienaavat 11 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Yhdysvalloissa toimitusjohtajat tienaavat 351 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Uskooko kukaan vakavasti, että tämän maan toimitusjohtajat työskentelevät 351 kertaa kovemmin kuin keskiverto amerikkalainen työntekijä? En usko."

Siinähän sitä on miettimistä itse kullekin. Minullekin tuli muutama asia mieleen. 

Ensimmäisenä se, että miksei Sanders esittänyt kysymystään USA:n ja Norjan toimitusjohtajien palkkaeroista vaan muotoili kannanottonsa amerikkalaisen toimitusjohtajan ja työntekijöiden väliseksi konfliktiksi? Eihän kai tarkoituksena sentään ollut luoda eripuraa työntekijöiden ja johtajien välille?

Toiseksi voisi kysyä, että eikö Sanders ymmärrä, ettei työnteon "kovuudella" ole palkanmaksajan kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan sen tuloksilla. Minä uskon, että ymmärtää, ja uskon myös ymmärtäväni, miksei hän nostanut tätä ymmärrystään esille miettimiskehotuksessaan.

Tähän liittyen Sanders olisi voinut edelleen kertoa, että jos toimitusjohtaja epäonnistuu tehtävässään, siitä kärsii koko yrityksen väki sekä sen omistajat. Jos taas yksittäinen työntekijä sählää, on sen vaikutus lähes olematon etenkin isojen yritysten koko toimintaan. 

Lieneekö tällä tosiasialla merkitystä toimitusjohtajien palkan suuruuteen? Sitä paitsi, voihan toki esimerkiksi Nokian tuoreesta ja positiivisesta tuloksestakin pohtia, että johtuiko se kaksi vuotta sitten sysimustassa tilanteessa aloittaneesta uudesta toimitusjohtajasta vai rivityöntekijöiden muuttuneista toimista? 

Kaiken kaikkiaan Sandersin viesti kuvasi lyhyydestään huolimatta erinomaisen hyvin sitä, kuinka meillä ja muualla tehdään politiikkaa. Näkökulmat valitaan siten, että ne tukevat omaa viestiä halutun vastaanottajajoukon mielissä. Ja sopivasti tosiasioita valitsemalla voidaan mustakin maalata valkoiseksi. 

Tällä kirjoituksella en siis halunnut ottaa kantaa siihen, onko toimitusjohtajan 351-kertainen palkka suhteessa hänen työntekijöihinsä sopiva vai ei. Enkä edes siihen, onko se parempi tai huonompi kuin 11-kertainen ero. Vaan ainoastaan nostaa esille Sandersin käyttämän poliitikoille tyypillisen retoriikan yhteiskuntaa polarisoivan logiikan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?
Todellisuus löi Vihreitä päähän

Lindén otti kantaa hoitajien työtaisteluun väläyttämällä veronkorotuksia

Totesin toissapäivänä sairaan- ja perushoitajien työtaistelun ratkaisusta seuraavaa.

"Lienee kuitenkin kaikille selvää, ettei hoitajien mahdollisia ylimääräisiä korotuksia voi vain lisätä valtion (hyvinvointialueiden) menoihin, vaan Sanna Marinin (sd) hallituksen tulee löytää budjetistaan vastaavan suuruiset säästöt, joita se ei ilman hoitajalakkoa olisi tehnyt - ja joiden seurauksena sen saamat tulot eivät vähene eivätkä menot lisäänny.

Siten tämä asia ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen välinen, vaan sen syntyvään ratkaisuun tarvitaan tueksi valtakunnallista päätöksentekoa. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö tämä myös Suomen keskustavasemmistolaisen hallituksen piirissä."

Eilen asiasta vastaava ministeri Aki lindén (sd) otti kantaa tähän asiaan. Hän on omien sanojensa mukaan "valmis mielellään maksamaan enemmän veroja, jotta meidän julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon työntekijät saisivat paremmat palkat".

Lindénin viesti voidaan lukea siten, että 1) hänen ja siten myös maan hallituksen mielestä työnantajan tulee taipua hoitajien vaatimukseen muita aloja korkeammista palkankorotuksista vuosiksi eteenpäin sekä 2) tämän korotuksen rahoitus hoidetaan kurittamalla suomalaisia yrityksiä ja/tai työntekijöitä entistäkin kovemmalla verotuksella. 

Tänään Helsingin sanomat puolestaan julkaisi oman puoluekannatuskyselynsä tulokset. Sen mukaan Kokoomus on kirimässä yhteen kaikkien aikojen vaalivoittoonsa, sillä ero kakkospuolueeseen eli Sosialidemokraatteihin on kasvanut jo noin viiteen prosenttiyksikköön. 

Mikäli tilanne säilyy samana, tulee Petteri Orposta (kok) maan seuraava pääministeri ja Kokoomuksesta sen suurin puolue. Valtiovarainministerin pesti on kuitenkin ollut tapana antaa hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, käykö näin myös tulevassa hallituksessa, vai laistaako Kokoomuksen tuleva hallituskumppani tämä epätoivoisen ministerinpaikan tietäen, että sen hoitaminen tulee tappiinsa kiristetyn verotuksen ja rajusti kasvaneen julkisen velan seurauksena olemaan suorastaan epätoivoista - eikä ainakaan oman puolueen kannatusta nostattavaa. Ei ainakaan, mikäli Kokoomuksen tulevana hallituskumppanina on tavallisten työtä tekevien suomalaisten kannatukseen nojaava Lindénin oma puolue.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta
Venäjä pelaa Kokoomuksen pussiin
Sairaanhoitajille lisää liksaa