Amazonin pedofiiliset seksilelut

Ihmettelin eilisiltana sitä, ettei Yle vihjannut millään tavalla sitä, minkälainen ihminen oli syyllistynyt viiteentoista alaikäisiin kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Tänä aamuna huomasin myös Uutissuomalaisen tehneen asiasta jutun, joka niin ikään vaikenee tämän rikollisen taustoista. 

Lisäksi Uutissuomalainen näytti julkaisseen artikkelin, jonka mukaan Ruotsin hallitus on nostanut esille kansainvälisen nettikaupan jättiläisen Amazonin kauppaamat lasta esittävät seksinuket. Tämän toimenpiteen taustalla oli lasten oikeuksia ajavan ChildX-järjestön rikosilmoitus, jonka mukaan nukkekauppa normalisoi lasten hyväksikäyttöä.

* * *

Jäin jälkimmäisen uutisen huomattuani itsekseni miettimään, että mitä on mahtanut liikkua niiden ihmisten parissa, jotka ovat osallistuneet siihen prosessiin, joka johti näiden seksilelujen ottamiseen Amazonin myyntivalikoimaan.

Tässä pohdinnassani päädyin kolmeen mahdollisuuteen. Ensimmäinen on se, että nämä ihmiset ovat itsessään pedofiileja - tai ainakin tuntevat kiinnostusta lapsiseksiin. Toinen on kiilusilmäinen ahneus, jonka seurauksena minkäänlaisesta moraalista ei ole väliä silloin, kun kauppatavaralle löytyy ostajia.

Kolmas mieleeni juolahtanut vaihtoehto on silkka tyhmyys. Ehkäpä nämä ihmiset - tai ainakin jotkut heistä – ovat niin ymmärtämättömiä, etteivät he ole ymmärtäneet seksilelujen esittävän lapsia – tai ainakaan sitä, että sellaiset lelut edistävät pedofiliaa. 

* * *

Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että kaupaksi käyvä tavara löytää aina myyjänsä ja myyjä ostajansa. Ja siksi lasta imitoivien seksilelujen valmistajat ja myyjätkin epäilemättä löytävät asiakkaansa myös tulevaisuudessa täysin riippumatta siitä, mitä Ruotsin hallitus tai Amazon tekevät. 

Tästä huolimatta Amazonin lapsiseksilelu-episodi johti omalla kohdallani siihen, että tein päätöksen olla hankkimatta puheena olevasta verkkokaupasta yhtään minkäänlaisia tuotteita. Ymmärrän kyllä, etten näin toimimalla – moraaliposeerauksella – pysty estämään lasten hyväksikäyttöä, mutta ainakin voin tuntea mielihyvää siitä, että vältyn päätökseni seurauksena tukemasta sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pojat seksuaalisen väkivallan kohteena
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Vihreää kauhukomediaa

Miten tämä voi olla liian vaikeaa Timo Miettiselle ja Katariina Mustasillalle?

Eilen kuultiin yksi absurdeimmmista perusteluista sille, miksi Suomen pitäisi tunnustaa Palestiinan valtio juuri nyt. Sen lausui ääneen akatemiatutkija Timo Miettinen, jonka mukaan "jos oletetaan, että Yhdysvallat tai Israel asettaisi jonkinlaisia vastatoimia, niiden todennäköisyys pienenisi, kun huomio jakautuu laajemmalle rintamalle eikä vain yksittäiseen maahan... Puhtaasti turvallisuuspoliittisista syistä ajatellen se selkänojan laajuus on keskeinen argumentti, joka puoltaa tunnustamista nimenomaan tässä hetkessä."

Häntä säesti Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta. Hänen mukaansa "tässä aallossa Suomen mahdollinen negatiivinen näkyvyys voisi olla pienempää, koska se jakautuisi suuremmalle porukalle". 

Nämä kommentit unohtavat sen, että tosiasiassa ei ole olemassa sellaista Palestiinan valtiota, jonka voisi tunnustaa. Sen sijaan on niin sanotun palestiinalaishallinnon johtama Länsiranta sekä terroristijärjestö Hamasia tukevien ihmisten asuttama Gazan alue, jossa tosiasiallinen valta on Israelin armeijalla. 

* * *

Valtio on termi, jonka käytöstä on sovittu jo vuoden 1933 Montevideon sopimuksessa. Sen mukaan sellaisen tulee täyttää neljä kriteeriä. Niistä ensimmäinen on pysyvä väestö, toinen määritelty maa-alue, kolmas valtaa pitävä hallitus ja neljäs kyky solmia suhteita muihin valtioihin. 

Jokainen voi siis kysyä itseltään, että täyttääkö arabien Palestiina nämä kriteerit. Ja niin tehdessään havaita, että näin on selvästi vain ensimmäisen ja varauksella toisen kohdan osalta. Sen sijaan kolmas ja neljäs kohta eivät täyty edes hyvällä tahdolla. 

Niinpä Palestiinan tunnustaminen valtioksi ei olisi tosiasioiden tunnustamista vaan älyllisesti epärehellistä poliittista peliä ellei peräti moraaliposeerausta, jollaiseen yhdenkään sivistyneen valtion ei pitäisi osallistua. Ei edes siksi, että sellaista harjoittavat jotkin muut maat.

* * *

Tätä taustaa vastaan on ihmeteltävä Miettisen ja Mustasillan väitettä siitä, että Palestiinan valtion tunnustaminen myöhemmin johtaisi negatiivisiin seurauksiin. Todellisuudessa asia on päinvastoin, sillä Montevideon sopimuksen mukaiset kriteerit täyttävän – ja naapureidensa kanssa rajoistaan sopineen – valtion tunnustaminen tuskin aiheuttaisi edes silmäkulmien nostoa sen enempää Israelin kuin Yhdysvaltainkaan hallinnossa. 

Sen sijaan silloin kyse olisi tosiasioiden tunnustamisesta ja suhteiden luomisesta uuteen valtioon. Enkä siksi ymmärrä miten tämä voi olla liian vaikeaa tutkijastatuksella asiaa kommentoivien ihmisten ymmärrettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle