Onko Päivi Räsänen Suomen maineen likaaja?

Nyt kun on noussut kova meteli Päivi Räsäsen (krist) piipahduksesta Yhdysvaltain kongressissa, on tullut pohtia tapahtunutta myös tässä blogissa. Aloitetaan siis alusta. 

Kaikki alkoi siitä, kun Päivi Räsänen tuli kirjoittaaneeksi sanat "psykoseksuaalisen kehityksen häiriö", joilla hän tarkoitti ihmisen seksuaalisuuden suuntautumista omaan sukupuoleensa. Siihen tarttui suomalainen syyttäjälaitos tulkiten sanat kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. 

On kuitenkin biologinen tosiasia, että eliöiden seksuaalisuus on kehittynyt juuri siksi, että niiden geenit voisivat sekoittua eli rekombinoitua niiden jälkeläisissä. Siksi seksuaalisuus kohdistuu luontaisesti toiseen sukupuoleen, vaikka myös omaan sukupuoleen liittyvät käyttäytymistavat ovat luonnossa yleisiä. 

Tässä mielessä homoseksuaalisuus – erityisesti pääasiallisena seksuaalisena käyttäytymistapana – on tosiaan jonkinlainen kehityshäiriö. Se ei kuitenkaan tee ihmistä sen paremmaksi tai huonommaksi kuin muitakaan, eikä Räsänen ole niin väittänytkään.  

* * *

En tiedä onko edelle kirjoittamani ymmärretty käräjä- ja hovioikeudessa, mutta on joka tapauksessa oikein, että ne vapauttivat Räsäsen syytteistä. Selvää lienee silti, ettei syyttäjä ole ymmärtänyt asiaa sen enempää ennen syytteiden nostamista kuin oikeuden päätösten jälkeenkään, vaan jatkaa prosessia korkeimpaan oikeuteen jatkaen samalla edelleen Räsäsen sananvapauden loukkaamista. 

Näin Päivi Räsänen ja Suomi ovat epäilemättä saaneet huonoa kansainvälistä mainetta sellaisten ihmisten parissa, jotka pitävät sananvapautta arvokkaana asiana. Sellaisia on erityisesti Yhdysvalloissa, mutta toki myös muualla kuten Suomessa. 

* * *

Tässä puheena oleva tapaus muistuttaa itse asiassa tilannetta, jossa väkivaltaisessa parisuhteessa elävä nainen astuu julkisuuteen kertomaan miehensä tekemisistä, minkä jälkeen tämän sukulaiset moittivat häntä perheensä ja puolisonsa kunnian likaamisesta. Tässä analogiassa "väkivaltainen parisuhde" = "sananvapauden kieltämisvaatimus", "nainen" = "Räsänen", "mies" = "syyttäjä", "sukulaiset" = "Räsästä moittiva media".

En usko, että juuri kukaan järkevä ihminen ajattelisi edellä olevassa analogiassa naisen olevan kunnian likaaja. Siitä huolimatta suomalaisella toimittajakunnalla ei ole vaikeuksia syyttää Räsästä maamme maineen likaamisesta hänen kertoessaan kokemastaan jatketusta  sanavapauden rajoittamisyrityksestä Yhdysvalloissa. 

Syitä siihen voin vain arvailla, mutta epäilen, että kyse on toimittajakuntaamme pesiytyneestä wokellushenkisestä maailmakatsomuksesta, joka estää journalisteiltamme kyvyn loogiseen ajatteluun erityisesti silloin, kun vastakkain ovat kristillinen ja arvoliberaali maailmankatsomus. Tätä näkemystäni tukee muun muassa juuri popularisoitu tutkimustieto.  

Päivän aiempi merkintä:
Punamultahallitusta pukkaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?
Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu
Omituista

Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys

Euroviisuhumpan aikana on Israelin ja Hamasin yhteenotto Gazan kaistaleella siirtynyt uuteen vaiheeseen. Eli terroristien viimeinen pesäke on joutumassa Israelin hyökkäyksen kohteeksi, ja siksi juutalaisvaltion armeija on määrännyt siviilit poistumaan itäisen Ramahin alueelta.

Tähän lienee kolme syytä. Ensinnäkin näin ehkäistään siviiliuhrien määrää ja toiseksi estetään näiden käyttäminen terroristien ihmiskilpinä. Kolmanneksi väkimäärän pienentäminen helpottanee Hamasin panttivankeinaan pitämien israelilaisten löytämistä. 

Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että Eurooppa-neuvoston belgialainen puheenjohtaja Charles Michel paheksuu Israelin evakuointimääräyksiä. Olisiko hänen - EU:n presidentiksikin kutsuttuna virkamiehenä - mielestään siis parempi, jos palestiinalaisterroristeille annettaisiin mahdollisuus ihmiskilpien käyttöön ja kasvatettaisiin näin Gazan sodassa kuolleiden siviiliuhrien määrää entisestään? Tai jätettäisiin Hamasin kaappaamat panttivangit heidän haltuunsa?

Michelin mukaan "kaikkien ponnistelujen on jatkuttava kestävän aseleposopimuksen aikaansaamiseksi. EU on sitoutunut oikeudenmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen rauhaan, joka perustuu kahden valtion ratkaisuun". 

Tämä toistaa sitä mantraa, joka vain vaikeuttaa Pyhän maan tilannetta, sillä kahden valtion ratkaisua eivät hyväksy kaikki palestiinalaiset, eivätkä israelilaisetkaan tule katsomaan sivusta sen seurauksena jatkuvia raketti-iskuja ynnä muita terroritoimia. Siksi palestiinalaisongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin kahden maan ratkaisusta jankuttamisen sijaan luovaa ajattelua, jollaisesta tarjosin yhden esimerkin viime jouluna. 

Olisi myös hyvä, mikäli Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja olisi kuullut presidentti Paasikivestä. Ja ymmärtäisi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Lyhyellä tähtäimellä se tarkoittaisi USA:n presidentti Joe Bidenin esimerkin seuraamista. Eli sen ymmärtämistä, että "aselepo alkaisi huomenna, jos Hamas vapauttaisi panttivangit. Israel sanoi, että se on Hamasista kiinni, jos he haluavat tehdä sen, tämä voisi loppua huomenna".

Tämä(kin) herätti kysymyksen siitä, millä perusteella Euroopan Unioni valitsee korkeita virkamiehiään. Ilmeisesti ei ainakaan loogisen ajattelukyvyn tai vahvan ymmärryksen perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jälkeenjääneet islamistit
Maailma lankesi Hamasin johdon virittämään ansaan
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Tavallisella maalaisjärjellä varustettu ihminen on kerta toisensa jälkeen joutunut hämmästelemään poliittisen vihervasemmiston suunnasta tulleita ajatuksia. Siis sellaisia kuin esimerkiksi eurooppalaisten maiden kehitysavulla tuotetun väestöräjähdyksen seurauksena Afrikasta Suomeen tulevien elintasopakolaisten innokas puolustaminen - ja samaan aikaan kehitysavun lisäämisen vaatiminen. Tai tropiikin metsien laajamittaisten hakkuiden aiheuttaman luontokadon projisoituminen suomalaisen metsätalouden aggressiivisena vastustamisena. 

Eilen tämä asia aukesi sitten minullekin eli koin niin sanotun ahaa-elämyksen etsiskellessäni Twitteristä uutisia Ukrainan tapahtumien viimeisistä vaiheista. Silmiini sattui viestejä selaillessani nimittäin veljensä kautta julkisuutta saaneen vihreän naispoliitikon, Elisa Aaltolan, viesti. 

Sen sisältö oli seuraava: "Rallikuski törmäsi lehmään, ja uutisjutussa keskitytään siihen, tuliko autoon vaurioita. Oikeasti, @hsfi? Rallikuski itse taas jatkoi matkaa edes katsomatta, miten lehmälle kävi. Mitä ihmettä?! Suomessa niin tekeminen olisi eläinsuojelurikos. Törkeää piittaamattomuutta!"

Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta se avasi kyseisen ihmisen loogisen ajattelun vajavaisuuden itselleni kertaheitolla, koska viesti osoittaa selkeästi, ettei Aaltola osaa erottaa toisistaan asioiden välitöntä ja perimmäistä syytä. Kuten eivät hänen kaltaisensa ymmärrä kehitysmaalaisten nykyaikaisen kansainvaelluksen tai maapallon metsäkadon ja siitä seuraavan luontokadon perimmäisiä syitäkään.

Lehmän tapauksessahan olisi oikean vihanpurkauksen kohteen tullut olla rallikuski Kalle Rovanperän sijaan joko lehmän omistaja tai rallin järjestäjä. Ensin mainitunhan olisi tullut pitää huoli siitä, ettei hänen karjansa edes pääse rallitielle ja jälkimmäisen taas olisi pitänyt huolehtia siitä, ettei ajoradalla ole sinne kuulumattomia esteitä. 

Mutta punavihreän naisen päässä näin ei näköjään ole, vaan hänen ajattelunsa on perimmäisiä ja välittömiä syitä ymmärtämättömien pikkulasten tasolla ja siksi syyllisen penkille asettuu yksi tapauksen uhreista. Eli Kalle Rovanperä, joka omalla ajotaidollaan onnistui väistämään eteensä yllättäen ilmestynyttä lehmää edes sen verran, ettei syntynyt täystörmäystä, jonka seurauksena lehmä olisi kuollut varmasti, auto olisi romuttunut ja sen kuski ja kartanlukija olisivat mahdollisesti loukkaantuneet tai jopa kuolleet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Vihreiden naisten logiikka

Riikka Purran pettymys

Yle teki taustoittavan jutun Perussuomalaisten puheenjohtajasta Riikka Purrasta. En kuitenkaan kirjoita nyt varsinaisesti siitä, vaan yhdestä artikkelin pienestä yksityiskohdasta. 

Purra ehti nimittäin aloittaa jatko-opinnot Turun yliopistossa valtiotieteiden alalla ennen kuin politiikka nielaisi hänet. Artikkelin mukaan kävi kuitenkin niin, että "akateemisessa maailmassa Purra pettyi, että etenkin globalisaatiota ja muuttoliikettä tutkittiin lähtökohtaisesti myönteisenä asiana, liberaalista tulokulmasta".

Jos tämä pitää paikkansa, on valtiotieteiden tilanne Suomessa ja Turun yliopistossa todella kehnossa jamassa. Onhan nimittäin selvää, ettei tutkimustyössä voi mitään ilmiötä analysoida lähtökohtaisesti sen enempää myönteisenä kuin kielteisenäkään asiana, vaan tutkijan näkökulman pitää aina olla neutraali. 

Jos siis tutkitaan vaikkapa maahanmuuton vaikutusta puolueiden kannatukseen, on tutkimuksen tehtävänä selvittää faktat - siis mitata numeroita, korrelaatioita, riippuvuuksia ja niin edelleen. Ja niiden selvittyä tehdä saatujen tulosten perusteella looginen johtopäätös. 

Jos siis näyttää siltä, että äänioikeuttaan käyttäneistä maahanmuuttajista suurin osa äänestää liberaalia maahanmuuttoa kannattavia puolueita X ja Y, on maahanmuutolla ollut lähtökohtaisesti näiden puolueiden kannatusta - suhteessa muihin puolueisiin - lisäävä vaikutus. Mutta asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Olisi nimittäin vielä selvitettävä, kuinka puolueiden X ja Y harjoittama maahanmuuttopolitiikka on vaikuttanut niiden kannatukseen kantasuomalaisten parissa. Jos vaikkapa puolueen X potentiaalisten kannattajien parissa se on karkottanut runsaasti etnisesti suomalaisia äänestäjiä, mutta puolueen Y potentiaaliset äänestäjät ovat tyytyväisiä harjoitettuun politiikkaan, voisi tästä analyysistä seurata, että maahanmuuton vaikutus puolueen X kannatukseen näyttäisi pysyneen ennallaan tai jopa laskeneen maahanmuuton seurauksena, kun taas puolueen Y kannatus vaikuttaisi lisääntyneen.

Ja sitten on tietenkin puolue W, joka on avoimella maahanmuuttokritiikillään saattanut kerätä maahanmuuttajia vastustavien kantasuomalaisten ääniä. Jos tyytymättömiä on paljon, on puolue saattanut lisätä äänisaalistaan jopa huomattavasti. 

Tutkijan ei kuitenkaan pitäisi tyytyä vielä tähänkään analyysiin. Saattaisihan olla vaikkapa niin, että maassa yleisesti harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena ovat ihmisten turvallisuus, elintaso yms. seikat muuttuneet niin paljon, että äänestäjät ovat muuttaneet suhtautumistaan puolueisiin X, Y ja W aivan muista syistä, esimerkkinä toimikoon vaikkapa veroaste, palkkatason muutokset, turvallisuudentunne, yritysten kannattavuus, median linjaukset jne. 

Ja siksi tutkijan pitäisi selvittää myös maahanmuuton vaikutusta mitä erilaisimpiin muihin asioihin, ennen kuin hän tekee lopullisen johtopäätöksensä siitä, kuinka maahanmuutto lopultakin on vaikuttanut puolueiden kannatukseen. Saattaahan jonkin sivuseikalta näyttävän asian tuloksena käydä vaikkapa niin, että yhteiskunnallisen muutoksen ansioksi tai syyksi tulkitaan vaikkapa maahanmuuttoon neutraalisti suhtautuvan puolueen Z toiminta ja sen mukaisesti sen kannatus on romahtanut tai noussut. 

Olisi siis analysoitava myös, miten puolueiden X, Y ja W kannatukset ovat muuttuneet puolueen Z keräämän äänisaaliin muutoksen epäsuorana vaikutuksena. Eikä tässäkään asiassa saisi olla sen enempää positiivista kuin negatiivistakaan lähtökohtaa suhteessa maahanmuuttoon, vaan käsityksen sen yhteiskunnallisista vaikutuksista pitäisi olla neutraali, mutta mahdollisimman moniin tosiasioihin perustuva loogisesti oikein johdettu näkemys. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka
Arvot ja toimet ristiriidassa keskenään
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista

Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka

Ministeri Maria Ohisalo pohdiskeli taannoin, että "entäs jos vaihtoehto olisikin metsänomistajalle se, että saatkin rahaa siitä, että pidätkin puuston kasvatuksessa etkä hakkauta sitä?" Eli, että valtio lähtisi kilpailemaan metsäteollisuuden kanssa siitä, mihin puita käytettäisiin. 

Niinpä VTT laski mitä tapahtuisi, jos metsänomistajille maksettaisiin metsien kasvuun sitoutuvasta hiilestä. Korvauksien suuruusluokan se otti päästöoikeuksien hinnoista ja lopputuloksena metsänomistajan tulot kaksin- tai kolminkertaistuisivat. 

Valtion maksaman ylivertaisen korvauksen seurauksena metsiä hakattaisiin vasta sitten, kun niiden kasvu eli hiilensidonta lakkaisi. Sen seurauksena metsän hiilivarasto saattaisi kasvaa, mutta energia- ja metsäteollisuus kärsisivät ja etenkin jälkimmäistä siirtyisi Suomesta muihin maihin kasvattaen metsänhakkuiden määriä niissä. Siten metsien hiilinielujen nettosaldo ei muuttuisi koko maailman tasolla. 

VTT:n laskelma ei pohdiskellut - ainakaan siitä kertoneen uutisen mukaan - asiaa julkisen talouden kannalta. Vaan minullepa se tuli uutista lukiessani mieleen. 

Eli jos valtio metsäteollisuus maksaa puusta metsänomistajalle x euroa, maksaisi valtio siitä 2-3x euroa ja puut jäisivät kasvamaan nykyistä selvästi pidemmäksi ajaksi. Samalla Suomi säästäisi EU-poliitikkojen säästämissä hiilimaksuissa, mutta puiden jatkojalostusarvo, joka on 9x euroa, jäisi saamatta siltä osin, kuin puiden käyttö siirtyisi tulevaisuuteen. 

Samalla supistuisivat teollisuudelta ja sen työntekijöiltä perittävät verotulot. Toisin sanoen hiilimaksujen maksaminen olisi valtiolta omaan jalkaan ampumista. Eli se maksaisi riihikuivalla rahalla omien tulojensa romahduttamisesta. Tämä jos joku olisi spedepasaslaista naisen logiikkaa.

Niinpä jääkin nähtäväksi, että ottaako seuraava hallitus metsänomistajille tarjottavat hiilimaksut ohjelmaansa. Vai jäävätkö ne sittenkin odottamaan seuraavaa punavihreää hallitusta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu

Kumpi jää käyttämättä: arvotavara vai halpatuote?

Helsingin sanomien pääkirjoitus käsitteli metsäteollisuuden pyrkimyksiä kehittää korkeamman jalostusasteen tuotteita. Aihe on sinänsä hyvinkin kulunut, sillä onhan kyseistä teollisuudenalaa totuttu jo vuosikymmenten ajan moittimaan bulkkituotannosta. 

HS:n pääkirjoitus päätyi tähän blogiin siksi, että siinä oli kaksi kohtaa, joita voisi pitää vähintäänkin mielenkiintoisina. Niistä ensimmäinen oli toteamus, jonka mukaan "ligniinin jalostusarvo on aivan toista luokkaa kuin sellun: ligniinin kilohinta on 10–150 euroa kilolta, kun sellukilosta on saanut viime aikojen korkeasuhdanteessa 70 senttiä". 

Tämä on tietenkin sinänsä totta, mutta vertailu on sikäli outo, ettei sellua tehdä ligniinistä, vaan nimensä mukaisesti selluloosasta. Ja siten sen asettelu on kuin vertaisi lihapullia hajuveteen. Eli kyseessä ei ole "joko tai"-tilanne vaan "molempi parempi"-mahdollisuus.

Vielä oudompi oli kirjoituksen loppukaneetti, jonka mukaan "kun puusta saatava rahamäärä kymmenkertaistuu... metsään voi jättää enemmän puita kasvamaan tulevien keksintöjen materiaaliksi – tai ihan muuten vain."

Kirjoittajan logiikka perustunee oletukseen, jonka mukaan metsäteollisuutemme tähtäisi johonkiin kiinteään lopputulokseen eli tietyn suuruiseen voittoon. Siis tuloon, joka määräytyy tuotteen nettomyyntiarvon ja määrän välisen kertolaskun avulla.  

Tämän näkemyksen osoittaa vääräksi jo se, että Suomessa on jo viidenkymmenen vuoden ajan jätetty metsiin puuta enemmän kuin sieltä on hakattu, vaikka samalla metsistä poistetun puun määrä on kasvanut tehokkaan metsänhoidon ansiosta. Niinpä metsiemme puumäärä on nyt aivan oleellisesti suurempi kuin minun lapsuudessani - samoin kuin metsäteollisuuden tuottama liikevoitto. 

Lisäksi voi miettiä sitä, että jos ihmiseltä on kadoksissa tavallinen sukka, hän tuskin vaivautuu etsimään sitä kovinkaan pitkään. Jos sen sijaan kadoksiin joutuu arvokas timanttikultakoru, näkee sen omistaja epäilemättä melkoisen vaivan löytääkseen koristeensa. Pääkirjoittajan näkemyksen, jonka mukaan puun arvon kasvu johtaisi sen käyttämättä jättämiseen, mukaan pitäisi käydä toisin päin. 

Pääkirjoituksen virheellinen logiikka on kuitenkin yleinen niiden ihmisten parissa, jotka haluaisivat suojella metsiämme joko luonnon monimuotoisuuden tai ilmastonmuutoksen torjunnan takia. Sikäli he ovat kuitenkin oikeassa, että keskusjohtoinen yhteiskunta voi metsien arvon noustessa määrätä metsiä hakkuukieltoon ilman, että sen saamat veroluontoiset tulot vähenevät. 

Mutta samalla tuo keskusjohtoinen yhteiskunta menettää arvonnousun seurauksena kasvavan verotulon, joka mahdollistaisi julkisten palveluiden parantamisen. Tai jolla voitaisiin esimerkiksi tasapainottaa suomalaisen yhteiskunnan akuuttia taloustilannetta, jonka korjaamiseen Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos juuri totesi tarvittavan ensi hallituskaudella neljän miljardin euron vuosittaista sopeuttamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä metsäpolitiikka menee metsään
Merkittävän viikon päätteeksi
Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta

Vihreiden naisten logiikka

Suomi on lähiaikoina jättämässä hakemuksensa NATO:on liittymisestä. Sen läpimenosta päättävät NATO:n jäsenmaat, joista Yhdysvaltojen näkemys painaa vaa´assa eniten. 

Suomessa NATO:n jäsenyyttä kannattaa kansanedustajien enemmistö kaikista merkittävistä puolueista pois lukien Vasemmistoliitto. Niistä erityisen mielenkiintoista on ollut seurata Vihreiden NATO-kantoja, jotka ovat olleet erittäin myönteisiä. 

Niinpä luulisi, että Suomessa ja erityisesti Vihreissä oltaisiin tarkkoina siitä, ettei tässä tilanteessa ärsytettäisi liittymisestämme päätöksiä tekeviä NATO:n jäsenmaita. Eli pyrittäisiin pitämään niiden suhtautuminen Suomeen positiivisena ainakin siihen asti, kunnes jäsenyyden toteutumisesta on olemassa lopullinen päätös. 

Siksi olin pudota tuoliltani kun tulin lukeneeksi Vihreiden nuorten puheenjohtajan Peppi Seppälän viestin sosiaalisesta mediasta. Sen mukaan "Suomen ulkopolitiikan tulee olla feminististä. Jos Yhdysvaltojen korkein oikeus kumoaa laajan aborttioikeuden tulee Suomen ja EU:n asettaa pakotteita ja osoittaa tukensa naistenoikeuksille."

Jäin hetkeksi istumaan paikalleni ja sen jälkeen ryhdyin kirjoittamaan tätä blogimerkintää. Koin nimittäin ymmärtäväni jotain oleellista vihreästä ajatusmaailmasta.

Oivallukseni mukaan Vihreässä haave... ei kun ajatusmaailmassa kaikenlaiset asiat ovat toisistaan täysin erillisiä ja puolueen linja kuhunkin asiaan määrittyy aina sen perusteella mikä vaihtoehto on oman aatteen kannalta oikeaa, pehmoista ja pörröistä. Siten Seppälälle ei liene tullut mieleenkään, että kaksi hyvää asiaa - NATO:n kautta lisääntyvä turvallisuus ja USA:n korkeimman oikeuden aborttikieltoa vastustavat pakotteet - voisivat olla jotenkin ristiriidassa keskenään. 

* * *

Tähän liittyen oli mielenkiintoista huomata, että pari päivä sitten Maaseudun tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta kiinnitti huomiota vihreän ministerin - Emma Karin - näkemyksiin A-studiossa. 

Hänen mukaansa tämä oli todennut, että bioenergian saatavuuden turvaamiseksi "on arvioitu, paljonko on saatavissa nuoren metsän hoitotoimien seurauksena kestävää haketta Suomen metsistä...  Meillä on tekemättä nuoren metsän hoitotoimenpiteitä… Me nostimme tukitasoja, jotta… harvennuksia saadaan tehtyä ja tämä tulee tekemään myös sen, että meillä tulee olemaan kestävämpää kotimaista haketta enemmän käytössä". 

Kävi siis siten, että Kari - sanoessaan nuoren metsän hoidosta saatavaa bioenergiaa eli haketta kestäväksi - ilmaisi pitävänsä myös avohakkuumetsätaloutta kestävänä. Näin siksi, että jos nuoren metsän hoito ja harvennukset tuottavat kestävää puuta, tuottavat sellaista myös avohakkuut, koska kaikki mainitut toimenpiteet liittyvät elimellisesti ja nimenomaisesti vain avohakkuumetsätalouteen.

Vielä viime kesänä ministeri Kari on kuitenkin ollut sitä mieltä, että luontokadon pysäyttäminen "edellyttäisi kaikkien luonnontilaisten vanhojen metsien suojelemista, vähemmän avohakkuita, enemmän jatkuvaa kasvatusta". Käytännössä näiden vaatimusten toteuttaminen tarkoittaisi talousmetsien pinta-alan vähentämistä (suojelu) ja sen hehtaarikohtaisen tehokkuuden vähentämistä (jatkuva kasvatus) nykyisestä. Ja siten myös lähinnä avohakkuumetsätalouden sivutuotteensa syntyvän bioenergiatuotannon rajua alasajoa.

Onko siis niin, että Emma Kari - Mäntyrannan sanoin - on kääntänyt takkiaan? Vai oliko kyse sittenkin samasta asioiden keskinäisestä irrallisuudesta, josta puhuin Peppi Seppälän kohdalla. Eli ettei ministeri kyennyt havaitsemaan ristiriitaa puhuessaan kahdesta aatteen kannalta hyvästä asiasta: metsistä saatavan bioenergian hyödyntämisestä ja luontokadon pysäyttämisestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?

Viikonlopun aikana medioihin levisi tieto murhatuista ukrainalaisista siviileistä, joita oli löytynyt venäläisten ensin valtaamilta, mutta Ukrainan myöhemmin takaisin ottamilta alueilta. Ne vahvistivat entisestään kuvaa siitä, etteivät venäläiset noudata niin sanottuja sodan sääntöjä. 

Niinpä poliitikot ja asiantuntijat tasavallan presidenttiä, pääministeriä ja Helena Rantaa myöden myös Suomessa riensivät kauhistelemaan tuomitsemaan Venäjän teot sekä - aivan oikein - vaatimaan heidän saattamistaan vastuuseen. Samoin tekivät poliitikot ympäri maailman. 

Toki tuomitsen itsekin nämä hirmuteot synkkinä sotarikoksina. Mutta samalla on syytä todeta, ettei Putinin armeijan aiemmin ilmi tullut tapa käydä sotaa ohjuksin ja muin asein välittämättä siviileistä ole ollut yhtään vähemmän tuhoisaa. Siksi myös sitä tulisi loogisesti ajatellen pitää aivan yhtä vakavana siviileihin kohdistuvana sotarikoksena.

Minusta tässä asiassa on mielenkiintoista se, kuinka jälleen kerran jouduimme havaitsemaan, ettei todellisuus välttämättä vastaa ihmisten reaktioita. Klassinen esimerkki tästä on susien pelko: nehän kyllä ovat vaarallisia petoja suurine hampaineen, mutta eivät ole sataan vuoteen aiheuttaneet ihmishenkien menetyksiä toisin kuin hirvet, joiden takia Suomessa on kuollut vuosittain keskimäärin kaksi ihmistä.  

Silti hirviä ei pelkää kukaan, mutta sudet herättävät kauhua. Ajatus kuolemisesta hirvikolarissa ei selvästikään ole yhtä pelottavaa kuin joutuminen suden hampaisiin. 

Ja sama koskee näköjään myös sodassa tappamista. On selvästi vastenmielisempää ajatella, että ihminen käy käsiksi siviiliin teloitustarkoituksessa kuin se, että tämä tapettaisiin kauempaa ampumalla ilman, että murhaajan ja murhatun välille syntyy fyysistä kontaktia. Kummassakin tapauksessa teko on kuitenkin aivan samalla tavalla tahallinen ja johtaa samanlaiseen traagiseen lopputulokseen. 

Olisiko yhteys suden ja murhaajan välillä se, että molemmat käyvät tarkoituksella tappamassa valitsemansa henkilön, mutta hirvi tai ohjus tappavat uhreja, joita ne eivät ole erikseen valinneet? Vai mistä ihmeestä tässä epäloogisuudessa mahtaa olla kyse?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Military specialist: Russian plan in Ukraine was incredibly poor
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä
Halla-aho älyllisesti rehellisenä

Tiedote - Announcement

Tämän aamun kirjoitukseni koski kaikkia suomalaisia kiinnostavaa aihetta eli veronmaksajien rahojen polttamista maamme kannalta hyödyttömiin tai jopa haitallisiin tarkoituksiin. Tällä päivän toisella merkinnälläni on puolestaan tiedotustarkoitus, eli ilmoitan tässä teille - arvoisat lukijani - aktivoituneeni jälleen englanninkielisen blogin kirjoittajana. 

Aiemmasta linjastani - lähinnä tämän blogin käännöstekstien julkaisemisesta - poiketen tulen jatkossa kirjoittamaan sinne tästä suomenkielisestä blogista riippumattomia englanninkielisiä merkintöjä, joiden arvelen kiinnostavan kansainvälistä ja Suomessa asuvaa muunkielistä lukijakuntaa. Ja miksei myös teitä suomenkielisiä lukijoitani, joista suurimman osan uskon tulevan hyvin toimeen myös englannin kielellä.

Nähtäväksi siis jää, saavuttaako englanninkielisille ihmisille tarkoitettu blogini sille tarkoittamani lukijakunnan vai jääkö se saavuttamatta. Kokemuksesta tiedän, ettei kohdeyleisön huomion saaminen blogille ole mikään itsestäänselvyys. 

Tosin tämän Professorin ajatusten lukijakunnan kehitys oli varsin sujuvaa, sillä kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni helmikuussa 2010, minkä jälkeen lukukertojen määrä yritti 1 000 lukukertaa/kk jo lokakuussa 2010. Sen jälkeenkin kehitys oli nopeaa, sillä 10 000 kuukausittaisen lukijan määrä ylittyi maaliskuussa 2011

Sen sijaan 20 000 lukukerran/kk määrä saavutettiin vasta joulukuussa 2014, minkä jälkeen lukukertojen määrä on kasvanut suhteellisen tasaisesti vuosi vuodelta. Hulppea 100 000 kuukausittaisen lukukerran määrä ylittyi ensimmäisen kerran viime vuoden heinäkuussa, mistä nöyrä kiitokseni teille kaikille, arvoisat lukijani.  

Sen sijaan käännöksiin perustuvan englanninkielisen blogini lukijamäärät eivät lähteneet nousuun oikeastaan lainkaan, sillä sieltä on tähän mennessä avattu blogimerkintöjä yhteensä vain noin 2 600 kertaa. Toisin sanoen se ei ole missään tapauksessa tavoittanut kohdeyleisöään. Enkä oikeastaan edes ihmettele asiaa, koska suomenkielisen tekstin kääntäminen - suomea äidinkielenään puhuvan ihmisen toimesta ja kiireessä - ei tuota tekstille hyvää englanninkielistä logiikkaa.

Siksi halusin yrittää vielä uudelleen, sillä pidän tärkeänä sitä, että suomalaisen yhteiskunnan tilasta viestitään monin tavoin myös maassamme asuville vieraskielisille sekä myös maamme rajojen ulkopuolella asuville ihmisille siten, ettei viesti ole kulkenut minkäänlaisen sensuurin kautta eikä sitä ole suodatettu monikulttuurisen, wokeltavan tai muunlaisen suodattimen kautta, vaan tosiasiat on esitetty tosiasioina ja niistä tehdyt johtopäätökset noudattavat logiikan lakeja. Siis samoilla periaatteilla, joita olen pyrkinyt noudattamaan myös näissä - tähän suomenkieliseen blogiin kirjaamissani - professorin ajatuksissa.  

Ensimmäisen tämän uuden linjan kirjoitukseni otsikkona on "Finland and NATO - problems to be solved".

Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä

Prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää (ps) kysyi eilen twitterissä, että "jos olisi pakko valita, kuka jää rattijuopon auton alle, valitsisitko henkilön, joka vastustaa rattijuoppoutta vai henkilön, jonka mielestä pienessä kännissä sopii mainiosti ajella? " Sekä jatkoi lisäksi: "ja tietysti toivomme, että kenenkään yli ei ajeta."

Kysymys viittasi mitä ilmeisimmin jälleen julkisuuteen nousseeseen Jussi Halla-ahon (ps) vanhaan kommenttiin, joka on tuntunut olevan liian vaikea ymmärrettävä etenkin vihervasemmistolaisen maailmankuvan omaaville henkilöille. Ja erityisesti asian jälleen esille nostaneelle Eva Biaudet´lle. 

Siksi oli jännittävää katsoa, minkälaisia vastauksia eri ihmiset antoivat Vuorenpäälle. Aikani niistä nautiskeltuani päätin tarjota samaa huvia myös teille - arvoisat lukijani - tämän lauantai-aamun ratoksi. 

Tunnettu tietokone-ekspertti Petteri Järvinen sivuutti kysymyksen sisältämän filosofisen ongelman toteamalla, että "erikoinen kysymys, sillä kenenkään ei ole pakko eikä edes mahdollista valita tällaista".

Nimimerkki kryptiikki sen sijaan pani sarkasmiksi todetessaan, että "siis haluat että kaikki erimieliset jäävät auton alle? Miten sairas täytyy olla että fantasioi liikenneonnettomuuksista! Kaikilla on kuule oikeus kävellä ulkona ja kannattaa rattijuoppoutta jos niin haluavat. Näen tässä fasismia! t. ENTINEN rattijuoppo (promillet nyt alle 0,5).

Tässä ei olisi ollut muuten mitään erikoista, mutta hän sai yllättäen tosikkomieliseltä witteristi P. Keinoselta kommenttiinsa vastauksen "nyt oli kyllä luetun ymmärtäminen vähän heikkoa", johon kryptiikki totesi, että "aion hakea Ylelle töihin vakiopanelistiksi!" Oma kahvikuppini ainakin loiskahti... no nyt näppäimistö on taas kuiva... anteeksi keskeytys...

Nimimerkki Netizen One halusi ymmärtää Vuorenpään kommentin vihervasemmistolaisesti ja väitti, että "nyt ei siitä ollut kyse, vaan siitä että Halla-aho toivoi että nimetyt muuta ajattelua kuin hänen ajatteluaan edustavat poliitikot raiskattaisiin. Turha selitellä."

Tästä syntyneessä keskustelussa Netizen One kopioi Halla-ahon kirjoituksesta pätkän, johon Keijo Kalaoja huomautti ensin, että "jos tälle tulkintalinjalle lähtee, niin pitää ensin määrittää keitä ovat oikeat naiset? Pitääkö täyttää vain ulkoiset oletetun sukupuolen merkit eli käykö transoletetut myös vai pitääkö olla tarkempia kriteereitä tai jopa pitääkö identifioida henkilöoletetut" ja myöhemmin tarkensi, että "demosin edellisessä luovaa luetunymmärtämistä Netizenin tapaan. Ei vaan mahtunut sarkasmivaroitus twiittiin."

Nimimerkki Pinus sylvestris osallistui keskusteluun raamatullisesti kehottamalla lukijoitaan tekemään "toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän - älä lisää jotain pahaa toisten asuinalueelle, koska et haluaisi jonkun mahtavamman tekevän sitä omallesikaan. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu - jos lisäät pahuutta toisten asuinalueelle, se voi tulla omallesikin."

Timo Tossavainen puolestaan muisteli TV:n entistä pienen kansan puolustajaa seuraavasti: "tästä tulee mieleen se Karpon ohjelma, kun kysyi rattijuopolta, mitä on ottanut opiksi. -´aina jatkossa kannattaa laittaa edelle ajamaan joku selvä kuski, se voi sitten tarvittaessa varoittaa, jos vastassa on poliiseja tai jotain muuta mätää´". Hän ei kuitenkaan maininnut Ruotsia tässä yhteydessä.

Porilainen insinööri Jaakko Tranberg esitti ilmeisesti mielestään terävän kommentin, jonka mukaan "eli toivot siis, että ihmisten yli ajetaan autolla? - Vihavasemmiston logiikantaju." Näin siitä huolimatta, että Vuorenpään twiitti loppui sanoihin "ja tietysti toivomme, että kenenkään yli ei ajeta". Toivottavasti kyse ei ollut siitä, että nykyisten insinöörien koulutus olisi vajonnut jo sellaiselle asteelle, ettei valmistuneilla ole edes sisälukutaitoa.

Mielenkiintoinen oli myös Kai Jalon kommentti: "Eli meinaatko twiitilläs että @EvaBiaudet kannattaa pienesti ja vähän raiskaamista? Vittu Mikko sä oot sekasin." Siihen vastasi nimimerkki Jyk123 "Eva Biaudet kyllä tietää, että hänen kannattamansa maahanmuuttopolitiikka lisää raiskauksia. Kannattamisesta en tiedä, mutta ainakin hyväksyy sen sen hintana." 

Eiköhän tämä riitä osoittamaan, että yksinkertainen kysymys, johon selväjärkisellä ihmisellä voisi kuvitella olevan vain yhden vastauksen sai aikaan yllättävän monimuotoisen keskustelun. Ei siis ihme, että tässä maassa riittää kannattajia kaikenlaisille puolueille - myös niille, joiden logiikassa ei ole päätä eikä häntää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Halla-aho älyllisesti rehellisenä
Loogista ja tavallaan loogista

Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille

Kirjoittelin eilen kahdesta maahanmuuttajien suomalaisesta advokaatista eli Eva Biaudetista ja Erma Bodströmistä. Tänä aamuna sain sitten lukea malli-esimerkin siitä, mihin heidän ajamansa maahanmuuttopolitiikka johtaa. 

Kyse on kehitysmaataustaisesta maahanmuuttajasta eli afgaanitaustaisesta Arian Juhana Rezajista. Hän on netistä löytyvien tietojen perusteella siinä mielessä maahanmuuttajien parhaimmistoa, että toimii yrittäjänä omassa taksiyrityksessään ja seurustelee "valkoisen suomalaisnaisen kanssa". Lisäksi hänen on väitetty rakentaneen itselleen imagoa rikkaana luksuselämästä, merkkivaatteista, nopeista autoista ja matkustelusta nauttivana menestyjänä.

Tämä mies tuomittiin viime vuonna vankeuteen raiskauksista ja aamulla lukemani uutisen mukaan häntä epäillään muun muassa viidestä uudesta raiskauksesta, yhdestä raiskauksen yrityksestä, vapaudenriistosta ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Poliisin mukaan mies on näitä tekoja tehdessään ottanut kyytiin yksin liikkuvia naisia ja tarjonnut heille päihteitä, minkä jälkeen hän on tehnyt heille seksuaalista väkivaltaa autossa tai asunnossa.

En väitä, että kaikki humanitaariset maahanmuuttajat olisivat raiskaajia, mutta sellainen käytös on heidän joukossaan paljon yleisempää kuin kulttuuris-etnisillä suomalaisilla. Siksi Biaudet´n ja Bodströmin olisi syytä pysähtyä hetkeksi miettimään miten heidän ajamansa maahanmuuttopoliittinen linja liittyy Arian Juhana Rezajin toimiin ja osaisivat tehdä loogisen johtopäätöksen omasta käyttäytymisestään. Valitettavasti epäilen, etteivät he pysty tähän - saati, että he johtopäätöksensä seurauksena muuttaisivat linjaansa maahanmuuttokysymyksissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi valehtelet, Erna Bodström?
Eva Biaudet ei ymmärrä monimutkaisia asioita
Hätää pakenevat herättivät pääministerin

Halla-aho älyllisesti rehellisenä

USA:n presidentti Joe Biden kehotti maansa kansalaisia poistumaan Ukrainasta sodan uhan takia. Samalla hän kertoi, ettei olisi valmis lähettämään sotilaita pelastamaan maasta pakenevia yhdysvaltalaisia, koska kyseessä olisi "maailmansota, jos amerikkalaiset ja Venäjä alkavat ampua toisiaan kohti".

Maan ulkoministeri Antony Blinken puolestaan varoitti, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on mahdollinen jo parhaillaan käynnissä olevien talviolympialaisten aikana. Venäläisten tiedottaja puolestaan ilmoitti maansa johdon olevan tyytymätön länsimaiden reaktioon heidän lähettämäänsä kiristyskirjeeseen.

Tämän kaiken seurauksena monet länsimaat - Suomi mukaan luettuna - kehottivat kansalaisiaan poistumaan Ukrainasta. Elämme siis jännittäviä aikoja muutenkin kuin pelkästän meneillään olevien urheilukilpailujen takia. 

Suomessa on samaan vyyhteen liittyen vaihtunut ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Siinä huonoa harkintakykyä osoittaneen Mika Niikon (ps) sijalle astui pitkään melkoisessa mediahiljaisuudessa ollut Jussi Halla-aho (ps), joka Ylen eilisessä aamulähetyksessä osoitti, miksi Perussuomalaiset nousivat hänen johdollaan takaisin maan suurten puolueiden joukkoon. 

Mestariksikin kutsuttu tuore valiokuntapuheenjohtaja nimittäin eritteli loogisesti ja rauhallisesti Venäjän ja länsimaiden kriisiytyneestä tilanteesta oleelliset seikat. Hänen mukaansa Venäjä vaatii asioita, joista ei kannata edes käydä neuvotteluja, koska niistä ei ole mahdollista tehdä kompromissia. 

Toisaalta hänen mukaansa Venäjän kanssa tulisi ylläpitää jatkuvasti keskusteluyhteyttä, vaikka länsimaiden ei olekaan syytä suostua sen vaatimuksiin. Ja samaan aikaan auttaa Ukrainaa nostamaan omaa puolustuskykyänsä, jotta sinne hyökkämisen kynnys nousisi venäläisille mahdollisimman korkeaksi.

Lisäksi hän totesi ilmeisesti ensimmäisenä ihmisenä, että Venäjän kovistelussa on nähtävissä argumentointivirheenäkin pidettyä ns. maalitolppien siirtelyä, joiden avulla se pyrkii pitämään kansainvälisen huomion poissa itselleen kiusallisista asioista. 

Samalla Halla-aho taisi älyllisesti rehellisellä, loogisesti oikeaan osuneella, ja valtiomiesmäisen rauhallisella puheenvuorollaan kääntää puolueensa Riikka Purran (ps) kaudella alakuloisen kannatuskehityksen jälleen kohti nousua. Ja ehkäpä samalla avata myös oman tiensä kohti presidentinvaaleja - mikäli hänen sitten aikanaan tekee mieli pyrkiä Sauli Niinistön seuraajaksi vuodesta 2024 alkaen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Älyllistä epärehellisyyttä
Halla-aho otti kantaa väitteisiin

Kehitysmaalaista ajattelua

Rokotekielteisyys on koronapandemian aikana saanut jonkin verran näkyvyyttä medioissa. Samoin sen vastaiset toimet, kuten Itävallan päätös pakottaa ihmisiä ottamaan rokotteita. Myös Suomessa on väläytetty rokotepakkoa, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut edes asiantuntijoiden puoltoa, enkä myöskään minä kannata tässä asiassa pakkokeinoja. 

Rokotekielteisiä kommentteja on nähty useita kertoja myös tämän blogin keskusteluosiossa (esimerkki ja toinen). Tämä on luonnollisesti hiukan outoa tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon pyrkivässä länsimaassa, mutta taustalla lienee laajempi ilmiö eli viime aikoina voimistunut ajatustapa, jota tämän aamun mielipidekirjoittaja kuvasi näin: "nykypäivälle tyypilliseen kriittisyyteen liittyy usein myös tapa käyttää latautuneita käsitteitä, raflaavia yleistyksiä sekä erinäisiä kriittisiksi miellettyjä taustateorioita, joiden mukaan lähes kaikki asiat tiedosta ja totuudesta lähtien ovat vain sosiaalisia konstruktioita vailla mitään universaalimpaa ulottuvuutta".

* * *

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin kehitysmaalaisten koronarokotteisiin kohdistuvasta kielteisyydestä. Niihin liittyenhän päiviteltiin pitkään länsimaiden itsekkyyttä, kun ne mieluummin rokottivat omia kansalaisiaan moneen kertaan sen sijaan, että olisivat toimittaneet kehitysmaille rokotteita. 

Nyt tuosta länsimaiden "synnistä" on kuitenkin päästy eroon ja rokotteita on artikkelin mukaan jaossa riittävästi myös kehitysmaissa. Mutta vastoin odotuksia ne eivät kelpaa siellä sitäkään vähää kuin länsimaissa. Sen seurauksena vain 64 prosenttia Afrikkaan toimitetuista rokotteista on saatu käytetyksi. 

Omikron-muunnoksesta aikanaan ilmoittaneessa Etelä-Afrikassa rokotusvauhti on pudonnut neljännekseen sitä, mitä se oli syyskuussa. Näin siitä huolimatta, että väestöstä vain 44 prosenttia on rokotettu edes yhteen kertaan. 

Kongossa rokotteet eivät käy kaupaksi oikein muille kuin niille, jotka haluavat lentää jonnekin. Eikä ongelmana ole rokotteiden saatavuus vaan niihin kohdistuva epäluottamus.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä jo silloin kun rokotteet tulivat saataville, oli niihin suhtautuminen kehitysmaissa kielteisempää kuin länsimaissa. Sen jälkeen tilanne on mennyt entistä heikommaksi, ja esimerkiksi 43 prosenttia libanonilaisista ei aio missään tapauksessa rokotuttaa itseään. Papua-Uusi-Guineassa taas peräti 80 prosenttia ei aio ottaa rokotetta tai ole harkinnut asiaa. Niinpä sikäläisestä väestöstä vain kolme prosenttia on rokotettu.

Kehitysmaalaisten kriittisyyteen on monin paikoin johtanut se, että paikalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat usein niin tehottomia, että rokotteet ovat lähellä vanhentumista ennen kuin ne ovat ihmisten saatavilla. Eikä asiaa ole ainakaan parantanut se, että osa kehitysmaihin viedyistä rokotteista on ollut länsimaiden ylijäämätavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo senkin takia lähellä.

Toisaalta rokotteiden nopea kehittäminen on aiheuttanut pelkoa niiden turvallisuudesta. Samoin niiden käyttöön liittyvien ohjeistuksien muutokset ovat lisänneet epäilyjä. 

Myös kehitysmaissa yleinen epäluulo hallituksia kohtaan aiheuttaa haluttomuutta ottaa rokotteita. Toisaalta siellä, missä luotetaan yleisesti lääketieteen tutkijoihin ja asiantuntijoihin, on suhtautuminen rokotteisiin myötämielisempää.

Eikä kehitysmaissakaan voi väheksyä sen länsimaista lähtöisin olevan disinformaatiotulvan virtaa, joka liittyy rokotteisiin. Se on monin paikoin jopa syrjäyttänyt tieteeseen perustuvan tiedon, kuten kehitysmaissa usein muutenkin. 

Kongossa on myös paikallisia syitä. Esimerkiksi jatkuvat sodat ja Ebola-epidemiat ovat aiheuttaneet epäluottamusta sekä paikalliseen poliittiseen johtoon että länsimaisiin tuotteisiin. Mikä pahinta, koronarokotteeseen liittyvä kielteisyys on monin paikoin siirtynyt myös muihin rokotuksiin. 

Tansaniassa taas on levinnyt ajatus, että ellei virus ole vielä tarttunut, ei se sitten varmaan enää tartukaan. Eikä rokotukselle siten ole enää tarvetta. 

Naturen kirjoituksessa todettiin lopuksi, ettei kehitysmaalaisten rokotekielteisyys ole kovin vahvaa. Esimerkiksi kolmannes rokotteita välttelevistä eteläafrikkalaisista olisi valmis kuitenkin ottamaan sellaisen, mikäli sitä ilman ei pääsisi kansainväliselle matkalle.  

Siksi rokotuskattavuutta voitaisiin nostaa yksinkertaisesti viemällä rokotuksesta kertovia asiantuntijoita ihmisten pariin sen sijaan, että käytetään rahaa massamedian informaatiokampanjoihin. Tämä on aikanaan toiminut hyvin AIDS:in osalta. 

Lisäksi terveydenhuollon pariin muiden syiden - esimerkiksi tuberkuloositarkastukset tai AIDS-lääkitykset - takia hakeutuneille kannattaisi tarjota rokotusmahdollisuutta. Näin toimien rokotuksen ottamisesta ei aiheutuisi näille ihmisille ylimääräistä lisävaivaa. 

* * *

Ajattelin ensin, että teen edellä olevasta omia johtopäätöksiäni, mutta päätin lopulta poistaa jo kirjoittamani ja jättää tämän kirjoituksen johtopäätösten tekemisen arvoisan lukijani tehtäviksi. Toivotan siten teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisia ajatuksia täksi pyhäpäiväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen

Yleisradio ja Helsingin sanomat nostivat esille tuoreen raportin, jossa todettiin peruskoulunsa päättäneiden matematiikan taitojen romahtaneen. Eroja selittivät sekä oppilaiden maantieteellinen jakautuminen, sukupuoli että koulujen väliset erot. 

Syyksi ongelmille löydettiin koronapandemiaan liittyvästä etäopetuksesta ja koulushoppailusta, joista jälkimmäinen liittyy maahanmuuttajiin. Siis heidän suomalaisiin kohdistuvaan työntövoimaansa, jonka seurauksena koulut ovat profiloitumassa hyviin ja huonompiin vastuullisten vanhempien etsiessä jälkeläisilleen mahdollisimman maahanmuuttajavapaan opinahjon. 

Tämä on oikeasti huolestuttavaa, sillä matematiikan osaaminen liittyy loogisen ajattelun oppimiseen, joka puolestaan muodostaa keskeisen tekijän yhteiskunnan kehittymisen suhteen. Eikä kyse ole nyt mistään pikkueroista, sillä heikoimmat yhdeksäsluokkalaiset eivät tahdo selvitä edes kolmasluokkalaisten matematiikasta. 

Minun aikanani sen ikäisenä opeteltiin kerto- ja jakolaskuja, ja niin näyttäisi olevan tänäkin päivänä. Keskikoulun lopussa taas ratkottiin yhtälöitä, ja niin kai pitäisi tehdä myös nykyisen peruskoulun viimeisellä luokalla.

Hyvä uutinen Ylen ja HS:n uutisissa oli kuitenkin se, että 15-vuotiaiden nuorten parhaimmisto oli erittäin osaavaa - he olisivat selvinneet jopa lyhyen matematiikan ylioppilaskokeen tasoisista tehtävistä. Siten matematiikan osaamisvaje tuskin muodostuu ongelmaksi insinööri- ja muiden matematiikan erityisosaajien koulutuksessa.

Sen sijaan koulujen matematiikan toisen tehtävän suhteen on odotetavissa valtavia ongelmia. Tarkoitan siis yleisen älykyyden ja loogisen ajattelun kehittymistä, joiden puute johtaa tulevissa sukupolvissa syy-seuraussuhteiden hämärtymiseen. 

Tämä yhä yleisemmäksi käyvä ymmärryskyvyn heikkeneminen tulee nimittäin näkymään negatiivisesti aivan kaikilla elämänalueilla poliittisesta päätöksenteosta tavalliseen työelämään - ja aivan erityisesti muita heikommin koulussa pärjäävien maahanmuuttajien ympäröivään yhteiskuntaan integroitumisen vaikeutumisessa. Eikä sillä tule olemaan ensimmäistäkään hyvää seurausta, kuten Ruotsin hyvin tunnettu esimerkki on osoittanut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kenen syy, että maahanmuuttajanuoret ajautuvat jengeihin?
Kouluvalintojen syistä
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

Teinitytön jorinat johtivat opettajan murhaan

Ranskalaisen historianopettajan murha saa yhä oudompia piirteitä. MTV3:n mukaan se johtui nimittäin siitä, että 13-vuotias tyttö valehteli opettajan tekemisistä miellyttääkseen murhaan osallisuudesta epäiltyä isäänsä. 

Todellisuudessa tyttö ei ollut edes paikalla kun opettaja piti oppilailleen kuolemaansa johtaneen oppitunnin sananvapaudesta. Neitokaisen jorinoiden motiiviksi epäillään sitä, että hän halusi miellyttää uskonkiihkoista isäänsä kertomalla tälle perättömän jutun muslimeja muka halventaneesta opettajasta. 

Tapaus on kaikessa absurdiudessaan pelottava. Jos monilla muillakin muslimeilla on impulssikontrolli niin alhaisella tasolla, että he lähtevät murhaamaan ihmisiä teinitytön juttujen perusteella tarkistamatta tosiasioita, on yhteiskuntamme muuttumassa vieläkin turvattomammaksi heidän väestöosuuutensa kasvaessa. 

Tuosta impulssikontrollin heikkoudesta on toki olemassa muitakin osoituksia. Tunnetuimpia lienee se, että islaminuskoiset ympäri maailman järjestivät raivokkaita mielenosoituksia tanskalaisen lehden julkaistua pilakuvia Muhammedista. Kovin absurdia sekin.

Absurdeinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että suomalaiset poliitikot eivät tunnu ymmärtävän tai ainakaan huomioivan muslimien impulssikontrollin alhaisuutta. Eivätkä myöskään käytä sitä maahanmuuttopolitiikan perusteena. Eli huolehdi muhammediuskoisten väestöosuuden pysymisestä niin pienenä, etteivät he aiheuta riskiä Ranskan tai Tanskan kaltaisista tapauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

Ihmisten arki kunnissa ja kaupungeissa

Olen koko tämän blogin historian ajan ihmetellyt suomalaisten poliitikkojen välinpitämättömyyttä siitä, kuinka hillitön maahanmuutto on muuttamassa ihmisten asuinoloja kaupungeissa ja kunnissa.  RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, antoi siihen eilen omalta osaltaan vastauksen. 

Tarkoitan sitä, kuinka hän vaati johtavan oppositiopuolueen puheenjohtajalta Jussi Halla-aholta (ps) sitä, että hän "alkaisi keskustella sellaisista kysymyksistä, jotka oikeasti vaikuttavat ihmisten arkeen kunnissa". Ikään kuin perussuomalaisten agendalla olevat elintasopakolaisten maahanmuutto ja julkisen velan ottaminen käytettäväksi maamme rajojen ulkopuolella eivät millään tavalla vaikuttaisi ihmisten arkeen kunnissa tai kaupungeissa.

Henrikssonin kommentti paljasti siten, että syy ensimmäisessä tämän kirjoituksen kappaleessa esittämälleni välinpitämättömyydelle on ainakin oikeusministerin kohdalla täydellinen ymmärtämättömyys eri asioiden välisistä yhteyksistä. Siis siitä, kuinka julkisten varojen käyttö eri tarkoituksiin sulkee niiden käyttöä muista asioista. 

Toisin sanoen verovarojen käyttö humanitaariseen maahanmuuton lukemattomiin kuluihin, italialaispankkien pelastamiseen tai kehitysapuun muokkaa ympäristöämme ja arkielämäämme päivä päivältä yhtä enemmän. Onhan hallituksellakin lopulta - ainakin pitkällä aikavälillä - käytettävissään vain verotuksella ja julkisella liiketoiminnalla saatava tulovirta.

Lisäksi kehitysmaalaisten maahanmuutolla maahamme on kovahintaisia taloudellisia ja elämänlaadullisia seurauksia. Heidän osuutensa sosiaalikuluista on suhteettoman suuri ja veronmaksukykynsä alhaisesta työllistymisasteesta johtuen lähes olematon. Samalla heidän osuutensa vakavasta rikollisuudesta eli maassamme vankilaan tuomituista on kestämättömällä tasolla. 

Eikä tässä kaikki. Maahanmuuttajien aiheuttamat ongelmat näkyvät esimerkiksi COVID-19-tilastoissa, koulujen päivittäisessä työssä ja turvattomuudentunteen lisääntymisessä. 

Tämä kaikki on kuitenkin liian vaikeaa ymmärtää oikeusministerillemme - ainakin päätellen hänen oppositiojohtajalle suuntaamansa kommentin sisällöstä. Siksi on korkea aika huolestua siitä, että onko hän aidosti kykenevä hoitamaan korkeaa virkaansa. 

Vaikka toisaalta ei kai tässä ole mitään uutta. Sanoihan nimittäin jo 1600-luvulla valtakunnankanslerina toiminut Axel Oxenstierna kuuluisat sanansa "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur" eli "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan". Juuri nyt näyttäisi siltä, että luonnehdinta sopii aivan erinomaisesti kuvaamaan myös maamme oikeusministeriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Ohisalo tyhmä vai epärehellinen?
Hallitus on ymmärrettävästi välinpitämätön sananvapauden tilasta
Kahdeksasta tuli kolmetoista

Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?

Seppo Oikkonen totesi eiliseen kirjoitukseeni liittyneessä kommentissaan usein unohdettavan sen, että "uhrirooleihin samaistuminen johtaa myös omankädenoikeuteen". Siitä tuli mieleeni aiemman päivän uutinen, jonka mukaan Elokapinana tunnettuun kansainväliseen ilmastonmuutosaktivistijoukkoon kuuluvat henkilöt olivat olleet nälkälakossa, koska punavihreä hallituksemme ei ollut - kiitos SARS-CoV-2 pandemian - ehtinyt toteuttaa taloutemme ja kansalaisten tasa-arvon kannalta totaalisen katastrofaalista ilmasto-ohjelmaansa.

Nälkälakko on tietenkin jokaisen oma asia, kunhan ei saata itseään sellaiseen tilaan, että joutuu turvautumaan yhteiskunnan maksamiin terveydenhoitopalveluihin. Elokapinajutussa kerrottiinkin mukana ollutta tutkijaa viehättäneen sen, että "liike on väkivallaton ja arvoissa korostetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta".

Tosiasia kuitenkin on, että vaikka Elokapina lienee vielä toiminut ilman fyysistä väkivaltaa, on se kuitenkin jo tehnyt tavoitteitaan ajaakseen poliittis-taloudellista haittaa esimerkiksi pyrkimällä estämään ministeriautojen liikkumista sekä menemällä kanooteillaan häiriköimään risteilijäliikennettä. Sellaisesta kansalaistottelemattomuudesta on enää vain yksi askel fyysiseen väkivaltaan.

Pohtiessani tätä Elokapinan ja vastaavien liikkeiden kehitystä, olen ollut taipuvainen näkemään seuraavanlaisen loogisen kehityskulun.

1. Ns. vakavasti otettava poliittinen liike - kuten Elokapinan tapauksessa vihreät - julistaa johonkin ihmisjoukkoon vetoavaa katastrofismi-ideologiaa.
2. Noiden julistusten ja käytännön politiikan välisen mahdottomuuden ilmeinen ristiriita johtaa samoja asioita ajavien, mutta suuria poliittisia puolueita äärevämpien liikkeiden syntyyn.
3. Näiden rauhanomaiset kannanotot eivät edelleenkään riitä samanmielisten keskinäisessä kuplassa syvenevässä katastrofitodellisuuskäsityksessä elävien ihmisten mielenmaisemassa riittävältä tuntuviin poliittisiin muutoksiin.  
4. Liikkeen sisälle syntyy entistä fanaattisempia ryhmittymiä, jotka ryhtyvät joko itse liikkeen nimissä tai siitä irtauduttuaan toteuttamaan entistä radikaalimpia mielenilmauksia, joiden kiihkeä tunnelma johtaa helposti - eli ennemmin tai myöhemmin - väkivaltaisiin yhteydenottoihin joko virkavallan tai mahdollisesti paikalla olevien vastakkaisen aatesuunnan ryhmittymien kanssa. 

Nähtäväksi siis jää, synnyttääkö myös tässä puheena olevan äärijärjestön toiminta fyysistä väkivaltaa. Toivon toki, että tältä vältyttäisiin, mutta suhtaudun tähän toiveeseeni valitettavan skeptisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi
WWF valeuutisten sylttytehtaana
Muutama kysymys Elokapinasta

Sixten Korkman antoi väärän todistuksen

Sixten Korkman on nykyisin eläkeläismies ja kirjoittaa yleensä varsin viisaita talousasioista. Tänä aamuna hän kuitenkin erehtyi kolumnissaan kirjoittamaan populismista.

Hän aloitti juttunsa antiikista ja tieteen vähättelemisestä mainiten erikseen Perussuomalaiset. Tämä tapahtui seuraavasti: "onneksi suoma­laiset tiedebarometrin mukaan luottavat edelleen tieteisiin ja yli­opistoihin – jos kohta luottamus perussuomalaisten äänestäjien keskuudessa on selvästi heikompaa kuin muissa väestöryhmissä".

Näin kirjoituksen kärki eli halpahintaisen populistin leima oli osoitettu yhteen ainoaan suomalaiseen puolueeseen, vaikka sitä ei tämän jälkeen enää mainittukaan suoraan. Ja sen jälkeen siirryttiin tarinoimaan ihmisoikeuksista.

Siinä hätkähdin lukemalla Korkmanin väitteen, jonka mukaan "populistien mukaan ihmisoikeuksia on vain meillä, ei muukalaisilla. Populistit vastustavat humanitaarista pakolaispolitiikkaa ja katsovat, että rajat pitäisi sulkea piittaamatta ihmisten kohtaloista ja kansainvälisistä sopimuksista.

Toivon, ettei Korkman tarkoituksella yhdistänyt perussuomalaisia väitteeseensä ihmisoikeuksien pois jättämisestä joiltain ihmisryhmiltä. En nimittäin ole itse havainnut sellaista, vaan pikemminkin kommentteja niiden laajuudesta: eli kuuluuko ihmisoikeuksiin esimerkiksi subjektiivinen oikeus tulla maahamme ja elää täällä suomalaisten kustannuksella.

Mitä tulee kansaivälisiin sopimuksiin, olen huomannut perussuomalaisten poliitikkojen viittaavan vuoden 2015 kansainvaellusten yhteydessä siihen, että Suomen tuolloinen hallitus ei noudattanut - siis jätti noudattamatta - silloisiin tapahtumiin  liittyvää Dublinin sopimusta. Siten Korkmanin kirjoituksessaan käsittelemän maahanmuutto-aiheen kannalta kansainvälisiin sopimuksiin liittyvä ongelma ei ole perussuomalaisten, vaan Suomen muun poliittisen kentän, välinpitämättömyys niistä.

Perussuomalaisten tieteenvastaisuuskin on vähän niin ja näin. Onhan puolue ainoa, joka on pyrkinyt perustelemaan maahanmuuttopolitiikkansa taloudellisten voimavarojemme mukaisella rajaamisella tieteellisin perustein - muille maamme puolueille kysymys on puhtaasti kyseenalaistamattomista arvoista, joista keskeisin näyttäisi olevan sosialismiin keskeisesti liittyvän internationaalisen solidaarisuuden soveltamisesta.

Totta kuitenkin on, että Perussuomalaiset on jopa pää-äänenkannattajassaan kritisoinut riippumatonta tiedettä osin virheellisin perustein. Tätä en kuitenkaan pitäisi lähtökohtaisesti tieteenvastaisuutena vaan pikemminkin ymmärtämättömyytenä tieteen toimintatavoista - onhan selvää, ettei tiede ole yhteiskunnasta erillään oleva saareke, eikä voi siksi olla myöskään poliittisen päätöksenteon saavuttamattomissa. Siksi rakentava kritiikki olisi osoitettava yksittäisten rahoituspäätösten moittimisen sijasta julkisen tiederahoituksen yleisiin periaatteisiin ja toimintatapoihin.

Summa summarum. Edelle kirjoittamillani perusteilla katson Sixten Korkmanin antaneen kolumnissaan väärän todistuksen Perussuomalaisista ja heidän kannattajistaan, mikäli hän tarkoitti näiden rajaavan ihmisoikeudet pois muukalaisilta. Se on sikäli yllättävää, että taloudesta kirjoittaessaan hänellä on aiheeseensa hyvät ja kestävät perusteet. Harmi ettei sama ajattelutapa ulotu myös hänen oman varsinaisen osaamisalan ulkopuolella olevien kirjoituksiin - tosin se ei ole tehnyt sitä aiemminkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sixten Korkmanin sokea piste
Suomen vastuista Kreikassa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?

Mistä humanitaarisessa maahanmuutossa tapahtuneet muutokset kertovat?

Ilta-Sanomat julkaisi pienen uutisen, jonka mukaan Välimeren siirtolaisvirrat ovat muuttaneet kulkureittiään. Siinä missä aiemmin lähdettiin liikkeelle kaukaa Libyasta, kulkee kansainvaellus nykyisin Tunisiasta Italiaan.

Lehdessä kerrottiin, että syynä muutokseen olisi Libyan reitin vaarallisuus: jutun mukaan sieltä lähtevistä henkensä menettää joka kymmenes. Ja siksi olisi siis siirrytty lyhyemmälle reitille.

On kuitenkin ilmeistä, ettei Ilta-Sanomat kertonut koko totuutta. Näin siksi, että "Repubblica-lehden mukaan valtaosa Italiaan tänä vuonna saapuneista siirtolaisista on tullut maahan rajavartioston huomaamatta ja tarvitsematta partioalusten tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kustantamien pelastusalusten apua".

Toisin sanoen epäilen kansainvaeltajien reitinmuutoksen varsinaiseksi syyksi Välimeren meritaksitoiminnan hiipumista Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Yleisradio kertoi puolestaan eilen, että Suomeen tulee aiempaa vähemmän turvapaikanhakijoita. Jutun mukaan syynä on monien Euroopan maiden aiempaa tiukempi sisärajavalvonta.

Tämä on varmasti osatotuus, mutta nähdäkseni on selvää, että myös tämän muutoksen taustalla vaikuttaa Välimeren meritaksiliikenteen hiipuminen Italian edellisen hallituksen toimien seurauksena. Ja tässäkin tapauksessa jää nähtäväksi mitä tapahtuu nyt kun Italiassa on hallitus vaihtunut aiempaa leväperäisempää maahanmuuttopolitiikkaa noudattavaksi.

* * *

Koska edellä mainitsemani kaksi lehtijuttua - IS:n ja Ylen - jättivät molemmat mainitsematta Italian edellisen hallituksen toimet uutisoimiensa ilmiöiden taustalla, syntyi mieleeni epäilys siitä, ettei kyse ollut mistään lapsuksesta vaan tarkoituksellisesta lukijakunnan harhauttamisesta. Onhan EU:n alueelle tulleiden kehitysmaalaisten määrä pudonnut rajusti viime vuodesta: silloin tänne tuli sitä kautta yli 140 000 parempaa elintasoa etsivää kun taas tänä vuonna tässä tarkoituksessa tulijoita on ollut vain vajaat 67 000.

Ottaen huomioon, että olemme ylittäneet jo syyskuun puolivälin, voidaan laskea, että tasaisen vauhdin taulukon mukaan vuoden saldoksi jää hiukan yli 100 000 kehitysmaalaista. Siten heidän määränsä on vähentynyt noin 25 prosentilla.

Ylen jutun mukaan Suomeen saapuu tänä vuonna noin 2 200 tulijaa kun viime vuonna heitä oli yli 2400. Se tarkoittaa, että heidän määränsä pienenee noin yhdeksällä prosentilla eli oleellisesti vähemmän kuin koko EU:n alueelle tulevien määrä. Siten Ylen johtopäätös, että "Suomella ei ainakaan näytä tällä hetkellä olevan mitään erityisiä vetovoimatekijöitä, minkä takia maa olisi muita Euroopan maita houkuttelevampi paikka jättää turvapaikkahakemus" ei saa tukea hakijamäärien kehityksestä.

* * *

Looginen johtopäätös kaikesta edellisestä on siten se, että Suomen aiempaa pienemmät turvapaikanhakijamäärät johtuvat EU:n alueelle saapuneiden tulijoiden vähenemisestä (eikä maamme houkuttavuuden vähenemisestä). Ja että kansainvaellusreitin lähtöpisteen muuttuminen Libyasta Tunisiaan osoittaa sekä Välimeren meritaksiliikenteen suuren roolin Libyan reitin aiemman suosion takana että myös tulijapaineen säilyneen ennallaan.

Avoimeksi kysymykseksi jää se, miksi maamme valtamedia ei halua kertoa koko kuvaa meneillään olevasta kansainvaelluksesta. Johtuuko se poliittisesta vehtaamisesta - kuten arvelen - vai jonkinlaisesta kyvyttömyydestä ymmärtää tosiasioita ja niiden loogisia seurauksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valmistellaanko Välimerellä uutta pakolaisvyöryä?
EU-poliitikkojen toimet johtavat radikalisoitumiseen
Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?

Kaksi poliittista naista kuin yö ja päivä

Päivi Räsänen (kd) halusi, ettei kristityksi kääntyneitä maahanmuuttajia saisi palauttaa lähtömaihinsa. Lisäksi hän totesi, että "epäselvissä tilanteissa mieluummin kunnioittaa ihmisen omaa kertomusta ja kokemusta kuin kiistää se".

Räsäsen kannanotto kertoi varsin paljon kyseisen naispoliitikon järjenjuoksusta. Sen valossa näyttää siltä, että uskonto on hänelle niin keskeinen asia, ettei siitä valehteleminen ole mitenkään mahdollista. Ja sen mukaisesti hän kuvittelee, ettei myöskään muslimi kykene valehtelemaan vaihtaneensa uskontoa maahanpääsyn toivossa.

On todennäköistä, että mikäli Räsäsen näkemys muuttuisi Suomen linjaksi, tapahtuisi maahanmuuttajien parissa varsinainen massakääntyminen kristinuskoon. Ja nämä vastakääntyneet jatkaisivat edelleen rukoiluaan kohti Mekkaa - käytöksellä kun ei olisi merkitystä, koska pelkästään oma sana riittäisi pääsyyn suomalaisten veronmaksajien piikkiin tapahtuvaan ikuiseeen elatukseen.

Maahanmuuttajiin otti kantaa myös Arja Juvonen (ps), joka vaati lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten minimirangaistusten nostamista niin, ettei niistä voisi selvitä ehdonalaisella. Taustalla on tapaus, jossa maahanmuuttajataustainen geelitukkamies sai oikeudessa lapseen kohdistuneesta rikoksestaan ehdonalaisen tuomion, mutta jatkoi tyylillään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lisäksi Juvonen vaati, että tällaiset rikolliset tulee palauttaa aina lähtömaihinsa. Ja huolehtia siitä, etteivät he pääse palaamaan takaisin Suomeen. Sen sijaan tänne sopeutuneet ja työtä tekevät maahanmuuttajat ovat hänen mukaansa tervetulleita.

Kun vertaa näiden kahden naispoliitikon näkemyksiä toisiinsa voi vain todeta, ettei kaikkia naisia ole veistetty yhdestä puusta. Siinä missä valtakunnallisesti tunnetumpi heistä on älyllisesti epärehellinen ja sinisilmäinen, on tuntemattomampi selväjärkinen ja tosiasiat tunnustava.

Onneksi näistä naisista tunnetumpi on jo jäämässä syrjään poliittisesta päätöksenteosta, kun jälkimmäisen tähti on vasta nousussa. Harmi vain, etteivät kaikki nousussa olevat naispoliitikot jaa Juvosen kykyä ajatella perustellusti ja loogisesti. Mikä vielä ikävämpää, ei sitä kykyä ole monilla miespoliitikoillakaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kai Mykkänen ilmoittautui älyllisesti epärehelliseksi
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?