Googlen investointi on sekä talous- että turvallisuusasia

Suomen taloudellinen käännös sai jättimäisen lisän kun Google ilmoitti rakentavansa Kajaaniin, Muhokselle ja Vaalaan isoja datakeskuksia. Investointi on peräti 13 miljardia euroa, mistä osalla yhtiö aikoo osallistua suomalaisen energiantuotannon kehittämiseen.

Vaikka investointi on maamme talouden kannalta melkoinen edistysaskel, piilee siinä omat vaaransa. Yksi sellainen on sähkön riittävyys, mikäli sen tuotannon rakentaminen ei pysy investointien rinnalla. Tai ainakin hirvittävät hintapiikit, mikäli maamme sähköntuotanto on jatkossakin yhtä riippuvainen säistä kuin nykyisin. 

* * *

Nämä tosiasiat on syytä ottaa vakavasti Suomessa, jonka energiantuotannosta yhä suurempi osa on riippuvaista tuulesta tai auringonpaisteesta. Ydinvoima olisi tietenkin datakeskuksia ajatellen erinomainen vaihtoehto, mutta sen lisärakentamien kestää kauan. Siksi me emme voi laskea pelkästään atomivoiman varaan, vaan on kehitettävä myös muita keinoja tasata energiapiikkejä. 

Siihen on onneksi monenlaisia vaihtoehtoja, joista nostan tässä esille kaksi. Ensinnäkin Suomen soista voidaan saada – niin haluttaessa – vaikka kuinka paljon ja suhteellisen nopeasti bioenergiaa eli turvetta. Viime aikoina sitä ei vain ole ympäristösyistä haluttu käyttää. Googlen ilmoituksen jälkeen on kuitenkin kysyttävä, että kannattaisiko nämä päätökset perua? 

Toinen optio on pumppuvoimaloiden rakentaminen. Sitä on toki ajettu Suomeen – Kemijärvelle – kuin käärmettä pyssyyn, mutta tämän pyrkimyksen lopputulos on toistaiseksi epävarma ympäristösyiden perusteella tehtyjen valitusten takia. Toivoa kuitenkin sopii, että järki voittaisi ja Suomeen saataisiin Kemijärvelle ja muuallekin joukoittain hyvin rakennettuja pumppuvoimaloita, joiden ideana on varastoida halvan sähkön aikaan vettä korkealle ja ohjata sitä hintahuippujen aikana pyörittämään voimalaitoksia

* * *

Lopuksi huomautan vielä siitä, ettei Googlen investointi tarkoita pelkästään rahan ja työpaikkojen tuloa maamme talouteen. Sen lisäksi se lisää oleellisesti amerikkalaisten kiinnostusta huolehtia Suomen turvallisuudesta. 

Siksi datakeskusten saaminen maahamme ei ole pelkästään talous- vaan myös turvallisuuskysymys. Eikä sellaista sovi vähätellä Suomessa, jonka raja sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä Vladimir Putinin kotikaupungista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Ainutlaatuisen arvokas ympäristö
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

USA:n presidentti Donald Trump kertoi iranilaisille, että "nyt on aika rauhalle". Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ilmavoimat oli iskenyt kolmeen iranilaiseen kohteeseen, jotka liittyivät islamistivaltion ydinohjelmaan. 

Iskuissa käytettiin B2-pommikonetta sekä USA:n jättimäistä bunkkerin hajottamiseen tarkoitettua pommia. Iran ei kuitenkaan ole vahvistanut Trumpin väitettä, että hyökkäyksen pääkohde - Fordowin ydinlaitos - tai muut hyökkäyksen kohteena olleet laitokset olisi tuhottu. 

Trump näytti kuitenkin olevan luottavainen saavutettujen tulosten suhteen ja käytti mafiamaista retoriikkaa ilmoittamalla, että "joko tulee rauha tai Iranille koituu tragedia, joka on paljon suurempi kuin mitä olemme nähneet viimeisen kahdeksan päivän aikan". Nähtäväksi jää, miten Iranin pappishallinto siihen suhtautuu. 

* * *

Näin länsimaisena ihmisenä sitä tietenkin toivoisi, että Iranin hallitus nostaisi kätensä pystyyn, lopettaisi ydinaseohjelmansa ja avaisi ydinenergiaan liittyvät laitoksensa aidosti kansainvälisen valvonnan alaisiksi. Sekä tunnustaisi Israelin olemassaolon oikeuden ja lakkauttaisi samalla tukensa Hamasille ja Hizbollahille mahdollistaen näin myös Palestiinan arabien aseman ratkaisemisen. 

Valitettavasti kansainväliset asiantuntijat kuitenkin arvelevat, ettei näin olisi käymässä, vaan epäilevät Iran hallinnon jättävän tunnustamatta tosiasiat ja sen sijaan pyrkivän jatkossa hyökkäämään myös amerikkalaisia vastaan. Ja haaveilevan edelleen Israelin juutalaisten puskemista mereen.

* * *

Tässä suhteessa oli masentavaa huomata, että YK:n pääsihteeri António Guterres oli tapansa mukaan pihalla kuin lumiukko ja asettui Iranin tueksi ilmaisemalla huolensa Yhdysvaltain iskuista. Hän myös tuomitsi USA:n hyökkäyksen vaarallisena eskaloitumisena alueella, joka on jo valmiiksi kriisin reunalla.

Guterres väitti myös, että "sotilaallista ratkaisua ei ole. Ainoa tie eteenpäin on diplomatia. Ainoa toivo on rauha." Epäselväksi kuitenkin jäi millaisesta rauhasta hän puhui. 

Sellaisestako, jossa Iran nousee ydinasevaltojen joukkoon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan - ilman pelkoa itseensä kohdistuvasta hyökkäyksestä - toimiaan Israelin hävittämiseksi Lähi-idästä? Sekä jatkamaan iranilaisten naisten ja tyttöjen alistamista varhaiskeskiaikaisten oppien mukaisesti? Ja toimimaan edelleen länsimaissa toimivien islamististen terroristien johtotähtenä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?
Isku ja uho
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Moni tähän blogiin satunnaisesti tutustuva henkilö saattaa pitää minua maahanmuuttajavastaisena. Sitä en kuitenkaan ole, kuten tämäkin kirjoitus tulee osoittamaan. Tästä asiasta kertovat minulle itselleni ne monet ulkomailta tulleet eri vaiheiden opiskelijat ja harjoittelijat - ammattiopistolaisista tutkijatohtoreihin - joita olen urani aikana ohjannut. 

Eivätkä nämä ohjattavat suinkaan rajoitu länsimaisiin tai itäaasialaisiin, vaan joukossa on niin eteläaasialaisia ja afrikkalaisia kuin muslimejakin. Enkä usko yhdenkään heistä ajattelevan minua jonain rasistipiruna. Päinvastoin - minua on esimerkiksi oikein erikseen kiittänyt eräs Afrikan sarvesta peräisin ollut opinnäytetekijä, joka pääsi opiskelujensa jälkeen koulutustaan vastaaviin töihin yksityiselle sektorille. 

* * *

Tämän itsearvioinnin jälkeen menen itse sunnuntai-aamun asiaan. 

Yle nimittäin julkaisi varsin valaisevan kirjoituksen ranskalaisesta maahanmuuttajaperheestä, joka saapui Suomeen rakentamaan ydinvoimalaa. Perheellä on tytär, jota monet muut ranskalaiset pitävät nykyään jopa "liian suomalaisena". Siksi tämän Ylen artikkelin pitäisi kuulua jokaisen tulevan hallituksemme ministerin lukemistoon, ennen kuin he ryhtyvät työhönsä, jonka agendaan kuuluvat myös talous- ja maahanmuuttoasiat. 

Ylen jutun keskiössä olleen perheen lapset menivät Arevan ylläpitämän ranskalaisen opinahjon sijaan tavalliseen suomalaiseen päiväkotiin ja kouluun. Se ei käynyt ongelmitta, mutta joka tapauksessa lapset oppivat sitä kautta suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin - ja sopeutuivat maahamme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Niinpä perhe tykästyi Suomeen ja päätti jäädä tänne asumaan.

Toisin kävin niille ranskalaislapsille, jotka kävivät Arevan koulua. He ovat kokeneet elämänsä maassamme epämieluisaksi, ja kaipaavat kotimaataan - sikäli kun eivät ole sinne jo palanneet.

Se oppi, joka maamme tulevan hallituksen ministereiden tulisi tästä omaksua on, ettei erityispalveluiden tarjoaminen maahanmuuttajille ole tehokas keino tuottaa perheistä ja heidän jälkeläisistään maatamme rakastavia ja sille lisäarvoa tuovia kansalaisia, vaan siihen johtaa ainoastaan heidän kohtelemisensa samalla tavalla kuin suomalaisia. 

Ja siksi kuuden miljardin taloudellisen sopeuttamisen voi aloittaa karsimalla pois suurimman osan niistä erityispalveluista, joita suomalaiset tarjoavat tänne saapuville maahanmuuttajille. Ja järjestämällä pysyvän kotiinpaluun niille, joita Suomeen sopeutuminen ei kiinnosta.

 * * *

Ylen artikkelissa haastateltu lasten isä kertoi myös tietävänsä, miksi Olkiluodon ydinvoimala viivästyi niin paljon. Se johtui osin siitä, että kyseessä oli uudenlainen laitos erityisesti sitä myyvälle yhtiölle eli Arevalle, eikä uuden tekeminen ole koskaan helppoa - ei ainakaan kun kyseessä on jättimäinen ydinvoimala. 

Tämä ei kuitenkaan ollut pääsyy, vaan rankalaisinsinöörin mukaan viivästyminen johtui ennen muuta siitä, ettei yrityksen kansainvälisesti rekrytoitu työntekijäjoukko ollut työhönsä sitoutunutta väkeä. Hän kuvasi tätä ihmisjoukkoa sanomalla, että "ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas."

Rankalaisinsinööri hakeutuikin Arevan jälkeen suomalaisen Teollisuuden voiman palvelukseen ja oli tyytyväinen. Näin siksi, että "TVO:lla kaikki on yhtä tarkkaa ja kurinalaista" kuin ydinsukellusveneessä, jossa kenelläkään ei ole varaa tehdä ainuttakaan virhettä. 

Se oppi, joka tulevien ministereidemme tulisi tästä omaksua on, ettei hyvää työvoimaa saa rekrytoimalla ympäri maailmaan rahalla saatavissa olevia suhareita, vaan etsimällä käsiinsä itseään ja työtänsä kunnioittavia työntekijöitä. Tämä oppihan tarjottiin aikanaan myös eräälle Nokia-nimiselle kännykkäfirmalle - valitettavasti vain niin sanotulla yritys- ja erehdysmenetelmällä, joka maksoi sille alallaan maailman johtavan toimijan aseman. 

* * *

Lopuksi tahdon sanoa, että tulevan hallituksen tulisi itse toimia yhtä vastuullisesti toimissaan kuin tässä puheena ollut Arevan ja TVO:n ranskalaisinsinööri. Ja perustaa oma hallitusohjelmansa ja sen toteuttaminen käytössä olevaan tieteelliseen ja kokemusperäiseen tietoon. Tämä - tai oikeammin Ylen - kirjoitus tarjoaa siihen yhden erittäin käyttökelpoisen osan. 

Toivottavasti hallitusneuvotteluissa löydetään myös muita yhtä käyttökelpoisia osia, joilla Suomen talouselämä saadaan nousuun ja julkisen sektorin velkaantuminen laskuun. Ja samalla myös ympäristön tila ja yhteiskunnan turvallisuusasiat aiempaa paremmalle tolalle. 

Tehtävä ei ole lainkaan mahdoton, mikäli hallituksella ja eduskunnalla on halu hoitaa se vastuullisesti ilman edeltäjänsä tapaista omien fanaattisten poliittisten intohimojen luomaa taakkaa - tämä siis riippumatta näiden intohimojen poliittisesta väristä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia
Kouluvalintojen syistä
Voisikohan olla...

Venäjä on ajamassa 141 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon energian hinnoista. Meillähän siihen vaikuttavat sekä Ukrainan sodan aiheuttama venäläisen öljyn tuonnin loppuminen, keskeneräinen vihreä siirtymä sekä eduskunnan hallituspuolueiden ja arpapelin voimalla päättämä turpeen käytön loppuminen. 

Tähän liittyen oli mielenkiintoista lukea siitä, kuinka peräti 141 miljoonaa ihmistä on vaarassa joutua äärimmäiseen köyhyyteen Venäjän ja Ukrainan sodan pahentaman energiakriisin seurauksena. Tähän lopputulokseen päätyivät hollantilaiset tutkijat arvioidessaan mallien avulla kivihiilen, öljyn ja maakaasun hintojen vaikutusta kotitalouksiin 116 eri maassa. 

Tutkijat tarkastelivat sekä suorien kustannusten kasvua - kuinka paljon kotitalouden polttoainelasku kasvoi - että epäsuorien kustannusten nousua. Eli kuinka paljon ylimääräistä rahaa jouduttiin käyttämään tavaroihin ja palveluihin. 

Analyysi osoitti, että maailmanlaajuiset energiakustannukset kotitaloutta kohden kasvaisivat 62,6-112,9 %, mikä vastaa kotitalouden kulutuksen 2,7-4,8 %:n nousua, josta suuri osa johtui epäsuorista kustannuksista ja oli pääasiassa seurausta raakaöljyn ja öljytuotteiden kohoavista hinnoista. 

Tutkijoiden mukaan tämä kriisi osoittaa, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista lisää energiaturvallisuusriskiä. Siihen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, minkälaisia riskejä liittyy vihreiden energiamuotojen käyttämiseen.

Normaalilla maalaisjärjellä ajatellen lienee kuitenkin selvää, että mitä monipuolisempi energiantuotantovalikoima kullakin valtiolla on käytössään, sitä pienempi vaikutus yksittäisten energiamuodon kriisillä on sen asukkaiden elämään ja vaurauteen. Samoin on selvää, että mitä korkeampi energiavaraisuus eri mailla on, sitä vähemmän niissä elävillä ihmisillä on syytä huoleen energian loppumisesta tai kallistumisesta. 

Siksi on hyvä, että Suomessa energiaa tuotetaan monilla eri tavoilla. Fossiilisen tuontitavaran lisäksi käytössä on puuta, ydinvoimaa, vesivoimaa ja tuulivoimaa. Ja Olkiluodon ydinvoimalan lopulta käynnistyessä saavuttanemme lopulta myös keskimääräisen energiaomavaraisuuden, joskin kasvava tuulienergian osuus saattaa myöhemminkin aiheuttaa ajoittaisia tuontitarpeita etenkin talvien kylminä pakkasjaksoina. 

Kaiken kaikkiaan Suomi ja me suomalaiset voimme suhtautua varsin rauhassa omaan energiatulevaisuuteemme. Kunhan vain pidämme huolen, että energiantuotantoomme liittyvät päätökset pysyvät omissa käsissämme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Virheellistä argumentointia
Vihreä metsäpolitiikka menee metsään
USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

USA luottaa fossiilisen energian halpuutukseen vihreässä siirtymässä

Suomi on jo nyt varsin riippumaton fossiilisesta energiasta. Syinä siihen ovat merkittävä määrä käytössä olevaa ydinvoimaa sekä lähinnä metsästä tuotettu bioenergia, joiden molempien osuus on samaa suuruusluokka kuin öljyn. 

Lisäksi tuulimyllyjä nousee parhaillaan joka toiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan, joten maamme fossiiliton tulevaisuus näyttää varsin tyydyttävältä maailman nykyisessä tilassa, jossa uusiutuvan energian käytöstä on tehty yksi suurimmista synneistä. Ja näyttää jopa siltä, että myös ydinvoimakapasiteettimme saattaisi saada lisän vielä tämän vuoden aikana.

Siksi oli mielenkiintoista törmätä sosiaalisessa mediassa USA:n presidentin kolmen kohdan linjaukseen, jossa hän valaisi sitä, kuinka maailman johtava talousmahti on tarkoitus ohjata kestävään energiapolitiikkaan. 

Ensinnäkin Biden kertoi, että valtion energialaitos laskee maan strategisesta varmuusvarastosta markkinoille 15 miljoonaa barrelia öljyä helpottamaan yhteiskunnan toimintaa. Siis 15 miljoonaa kertaa barrelin tilavuus (159 litraa) öljyä. Melkoinen lisäys fossiilisen energian käyttöön näinä aikoina, vai mitä?

Toiseksi hän kertoi, että Yhdysvaltain tulee lisätä öljyntuotantoaan ilman, että se hidastaa siirtymistä puhtaaseen energiaan. Sen hän ajatteli saavuttavansa ostamalla hintojen laskiessa raakaöljyä strategisen polttoainevaraston rahastoon, minkä pitäisi kannustaa yrityksiä investoimaan bensiinin hintaa tulevaisuudessa laskevaan tuotantoon. 

Kolmanneksi presidentti Biden vaati energiayhtiöitä siirtämään alentuneet kustannukset kuluttajille, koska ne tekevät nykyisin kaksinkertaista tulosta normaaliin verrattuna - ja vähittäiskauppiaidenkin marginaalit ovat yli 40 % tyypillistä korkeammat. Näiden mehevien katteiden takia amerikkalaispumppujen hinnat ovat korkeampia kuin niiden pitäisi presidentin mielestä olla - ja se on hänen mielestään väärin.

* * *

Nähtäväksi jää, miten fossiilisen energian halpuutus toimii kannusteena Yhdysvaltojen siirtämisessä fossiilittomaan energiaan. Ainakin siinä on melkoinen ero eurooppalaiseen menetelmäkirjoon, joka on perustunut kokonaan toisenlaiseen ajattelun. Täällähän ihmiset pakotetaan siirtymään puhtaaseen energiaan tekemällä uusiutumaton energia veroteknisin keinoin fossiilista vaihtoehtoa kalliimmaksi ja siten ihmisiä ja yrityksiä houkuttelevaksi. 

Vai olisiko sittenkin niin, että Joe Biden haluaa jatkaa presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tai ainakin estää republikaanien häämöttävän voiton parin viikon päästä pidettävissä välivaaleissa. Eihän kummassakaan tapauksessa ole suurta merkitystä sillä, eteneekö vihreä siirtymä Amerikan ihmemaassa vai ei. 

Näin siksi, etteivät nopeaa vihreää siirtymää kannattavat demokraattien kannattajat siirry halpuutuksen seurauksena missään tapauksessa republikaanien ehdokkaiden äänestäjäksi, mutta edelle kirjaamillani toimilla Biden saattaa hyvinkin houkutella kannattajakseen joukoittain tavallisia amerikkalaisia, joille vapaa kulkeminen omalla autolla on yksi elämän tärkeimmistä oikeuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä

Taistelulennokkeja Iranista

Alfauutiset välitti Guardian-lehden julkaiseman väitteen, jonka mukaan Iran suunnittelisi taistelulennokkien toimittamista Venäjälle. Lisäksi persialaisten tarkoituksena olisi kouluttaa venäläisiä niiden käyttöön. 

Väitteen takana on luotettavan tuntuinen lähde, eli USA:n Valkoisen talon turvallisuusneuvonantaja. Hänen mukaansa iranilaisten sotatarvikkeiden viennin taustalla olisivat venäläisten rajut sotatarvikemenetykset Ukrainaa vastaan käytävässä sodassa. 

Uutinen on sikäli merkittävä, että - jos ja kun se pitää paikkansa - Venäjän ja Iranin välinen hylkiövaltioiden epäpyhä liittoutuma tiivistyy. Epäpyhän siitä tekee se, että Venäjä on näennäisdemokraattinen ortodoksiseen kristinuskon tulkintaan nojaava diktatuuri, kun taas Iranissa todellista valtaa käyttävät shiialaiset uskonoppineet. 

Merkittäväksi tämän tekee myös se, että lennokkitoimitukset ovat toteutuessaan merkki sodan eskaloitumisesta kauas sotatoimialueilta. Taustalla lienee myös Iranin ja Venäjän yhteisen liittolaisen eli kolmannen hylkiövaltion eli Syyrian hajaannus, jonka ratkaisemiseksi voitaisiin jatkossa hyödyntää samaa taistelukalustoa kuin Ukrainassa - edellyttäen, että se osoittautuisi tehokkaaksi.  

Vaikka on selvää, ettei kyseinen epäpyhä allianssi pysty haastamaan lännen tai edes Kiinan asemaa sen enempää taloudellisesti kuin konventionaalisen sodankäynninkään alalla, osoittaa sen vahvistuminen lännen heikkoutta. Sen sijaan, että ukrainalaisia autetaan tällä hetkellä lähinnä taistelemaan viimeiseen ukrainalaiseen asti, olisivat länsimaat voineet vastata venäläisten aggressioon myös tehokkaammin. 

On kuitenkin käynyt selväksi, etteivät länsimaat halua osallistua suoraan sotatoimiin, eivätkä edes asettaa tehokkaita pakotteita. Etenkään Saksa ja Ranska eivät tätä halua. 

Saksallehan on ukrainalaisten voittoa tärkeämpää pitää kiinni typerästä ydinvoimapäätöksestään ja Ranskan Macronille huolehtiminen Vladimir Putinin kunniasta. Hinnan tästä kaikesta maksavat ensi kädessä ukrainalaiset ja sodan seurausvaikutusten kautta lähes kaikki maailman valtiot, jotka eivät asetu hylkiöluokkaan.

Suomessa tämä tarkoittaa esimerkiksi tavallisten ihmisten elinkustannusten nousua ja mahdollisesti varainsiirtoa Saksaan energiayhtiö Fortumin aiemman epäonnistuneen suursijoituksen seurauksena. Kun vielä huomioidaan monien EU-maiden raju velkaantuminen viime vuosina on selvää, että Venäjän sotatoimet ovat yksi - joskaan ei ainoa tai edes tärkein - syy myös sille, että Li Andersson (vas) ja Tytti Tuppurainen (sd) halusivat pari päivää sitten lisätä suomalaisten verotaakkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson nettoveronmaksajien kukkarolla
EU-kansalaiset haluavat auttaa ukrainalaisia - mikäli siitä ei joudu maksamaan
Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa?

Putin sulki Ukrainan NATO-oven

Eilisen päivän ja kuluneen yön aikana presidentti Vladimir Putin astui yhden askeleen eteenpäin maansa etupiirin luomisessa: hän ja häntä nöyrästi palveleva duuma tunnustivat Itä-Ukrainan kaksi nukkevaltiota, joiden luomisessa venäläiset pienet vihreät miehet olivat aikanaan keskeisessä roolissa. 

Sen jälkeen hän määräsi venäläiset sotilaat miehitt... ei kun turvaamaan rauhaa noille alueille. Kaikkea tätä edelsivät Mainilan laukauksia vastaavat hämäysoperaatiot, joissa ammutuista laukauksista syytettiin vastapuolta. 

Kuten Ylen kirjeenvaihtaja totesi, oli Putinin peliliike oivallinen, sillä sen kautta hän pystyi estämään Ukrainan liittymisen NATO:on samalla tavalla kuin tapahtui Venäjän miehittäessä Georgian kaksi maakuntaa paikallisten bäckmanien avulla. Yksi seurauksista oli suorastaan surkuhupaisa, kun USA kielsi olemattoman kaupankäynnin ja investoinnit itsenäisiksi julistautuneiden alueiden kanssa. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla tapahtumat etenevät. Venäjälle saattaa hyvinkin riittää nyt saavutettu tilanne eli NATO-ovien sulkeminen Ukrainalta, eikä jälkimmäisellä ole sotilaallista voimaa Venäjän nukkevaltioiksi joutuneiden alueidensa palauttamiseksi. 

Toisaalta on varmaa, ettemme tiedä onko Putin kaheli vai erittäin fiksu, emmekä siis myöskään voi tietää aikooko hän lähettää sotavoimansa myös tähän asti itsenäisenä säilyneisiin Ukrainan osiin. Itse pidän tätä kuitenkin suhteellisen epätodennäköisenä eli luotan jossain määrin Venäjän diktaattorin järkevyyteen.

Varmaa lienee kuitenkin, että USA määrää jonkinlaisia taloudellisia pakotteita Venäjää vastaan, ja EU seuraa sitä myöhemmin. Lopputuloksena Venäjän kansa köyhtyy entisestään, mutta Putiniin länsimaiden toimilla ei liene sen suurempia vaikutuksia. 

Näin siksi, että hyvin tuntemani entisen Neuvostoliiton ja nykyisen Viron tasavallan asukkaan ja metsäveljen jälkeläisen mukaan Venäjän kansa on tottunut siihen, että heidän taloudellinen asemansa on heikko. Ja jos se heikkenee entisestään, kansa kiristää kyllä vyötään, mutta ei nouse kapinaan hallintoa vastaan. 

Nähtäväksi siis jää, ovatko EU:n ja USA:n johtajat oikeassa pakotteidensa painostusvoiman kanssa, vai onko sittenkin niin, että virolainen ystäväni ja Vladimir Putin ovat paremmin perillä venäläisestä kansanluonteesta. Sitä paitsi kaikenlaisilla pakotteilla on yksi heikko puoli: alun uhoamisesta huolimatta niiden haitallisuus myös pakotteiden asettajille johtaa ennemmin tai myöhemmin suhteiden normalisoitumiseen. 

Valitettavaa tässä kaikessa on, että monin tavoin Venäjän kanssa yhteistyötä tehnyt Suomi tulee kärsimään EU:n asettamista pakotteista - tai Venäjän vastareaktioista niihin - monin tavoin alkaen metsäteollisuuden puunhankinnasta ja päätyen aina Pyhäjoen jo muutenkin viivästyneen ydinvoimalan valmistumisen siirtymiseen hamaan tulevaisuuteen.

Selvää on kuitenkin ollut jo pitkään, etteivät länsimaat tule puuttumaan asiaan sotilaallisesti. Tämä on sinänsä järkevää, sillä Venäjää ei suurena ydinasevaltiona voi voittaa. Eikä mikään myöskään velvoita länsimaita omaan sotilaallisen liikehdintään, koska Ukraina ei kuulu NATO:on. 

Jälkimmäinen seikka on hyvä tunnistaa myös Suomessa. Niin kauan kuin olemme liittoutumattomia, on meidän turha odottaa sotilaallista tukea länsimaista - ehkä omia intressejään tuollaisessa tilanteessa puolustavia ruotsalaisia lukuun ottamatta. 

Huomattava on lisäksi, että Ukrainan kohtalo osoittaa myös sen, ettemme voi avoimesti hakea NATO:n jäsenyyttä, koska silloin vaarana olisi nyt Ukrainan kohdalla nähdyn kaltainen Venäjän reaktio. Siksi mahdollinen NATO-päätös on tehtävä suljettujen ovien takana siten, että asian tullessa julkisuuteen olemme jo saaneet sotilasliiton turvatakuut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Marin antoi signaalin Moskovaan ja Washingtoniin
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?

Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan

Kazakstan on yksi niistä valtioista, jotka syntyivät sosialistisen Neuvostoliiton kaaduttua omaan mahdottomuuteensa. Se on pinta-alaltaan Keski-Aasian suurin valtio, jossa asuu noin 19 miljoonaa asukasta. 

Väestö kasvaa 1,3 prosentin vuosivauhdilla ja suurin osa maan asukkaista on kazakkeja. Venäläisiä on viidennes, mutta heidän osuutensa on ollut vähenemään päin. 

Kazakstan on muslimivaltio, koska ihmisistä yli kaksi kolmannesta on Muhammedin seuraajia. Lopuista suurin osa on ortodoksikristittyjä. 

Kazakstanin talous perustuu pitkälle luonnonvaroihin, koska Neuvostoliiton aikainen teollisuus on rapautunut, mutta energiantuotantoon liittyvä kivihiilen, öljyn ja uraanin sekä erilaisten kaivannaisten tuotanto on voimissaan. Maatalouden osalta Kazakstan on karjataloutta lukuun ottamatta omavarainen. Kaiken kaikkiaan maan taloudellinen kehitys on ollut viime vuodet alakuloista, ja esimerkiksi bruttokansantuote henkeä kohti on pudonnut huippuvuoden 2013 lähes 14 000 eurosta reiluun 9 000 euroon.

Kazakstan on muiden Neuvostoliitosta irtautuneiden keskiaasialaisten valtioiden tapaan näennäisdemokratia, jota johtaa käytännössä pitkäaikainen presidentti Nursultan Nazarbajev, joka on kuitenkin siirtänyt valtionpäämiehen tehtävän Kassym-Jomart Tokajeville. Nazarbajevilla on kuitenkin perustuslaissa määritelty asema "kansakunnan johtajana".

Nazarbajevin ja Tokajevin puolueella on maan parlamentissa ehdoton asema. Siten maan talouden hedelmät menevät pitkälti kansakunnan johtajan ja tämän lähipiirin taskuihin. 

Valtaklikki rajoittaa myös ajatuksen- ja uskonnonvapautta, eikä ihmisillä ole länsimaistyyppistä kokoontumisvapauttakaan. Valtio harrastaa myös uskonnollisen kirjallisuuden ennakkosensuuria ja sitä on epäilty toimittajien vainoamisesta.

Tätä taustaa vastaan ei ole ihme, että vihreään siirtymään liittyvä polttoaineiden hinnankorotus on saanut kazakstanilaiset kapinoimaan. Kansannousuun liittyy siten sekä välitön elinkustannusten nousu että yleinen tyytymättömyys elinolojen heikentymisestä. 

Yhdeksi syyksi on julkisuudessa mainittu myös yksinvaltaisen johdon epäilemättä häikäilemätön korruptio: maa on sen suhteen kuitenkin "vain" valtiolistan keskivaiheilla Brasilian ja Etiopian välissä ja esimerkiksi Venäjä on kaukana sen alapuolella.

Nyt käsillä olevan tapahtumasarjan lopputulosta emme vielä tiedä. Mikäli Venäjä ja sen liittolaiset ottavat tilanteen vakavasti ja Kazakstanin armeija pysyy maan johdolle uskollisena, on selvää, että kapina kukistetaan. Mikäli jompikumpi näitä ei toteudu, muuttuu tilanne vaikeammin ennakoitavaksi. 

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan mukaan ei "Kazakstanissa ole yhtenäisiä venäläisalueita eikä siten pohjaa interventiolle" ja "kansallistunne on vahvistunut viime vuosina, ja Kazakstanissa on kansallismielisiä aktivistiryhmiä, mutta vaatimukset venäjän virallisen aseman poistamisesta ovat aivan marginaalisia".

Siten on hyvin mahdollista, että kapinan taustalla on taloudellisen kurjistumisen, vihreän siirtymän ja korruption lisäksi myös kansallistunnetta. Jos näin on, saattaa tilanne muodostua vallanpitäjille ajan myötä pysyväksi ja kasvavaksi ongelmaksi - etenkin jos kapinan kukistaminen tapahtuu Venäjän avulla ja sen seurauksena venäjänkielen asema vahvistuu uudelleen.

* * *

Nähtäväksi myös jää, johtaako vihreään siirtymään liittyvä energian nouseva hinta myös muualla maailmassa mellakointiin. Esimakuahan siitä saatiin vuonna 2018 kun ranskalaiset keltaliivit lähtivät liikkeelle polttoaineiden korotusten seurauksena. 

Jääkäämme siis seuraamaan, mitä tapahtuu esimerkiksi Saksassa sen jälkeen kun ydinvoiman alasajon ja kivihiilen päästömaksujen kustannus - ja mahdollinen Venäjän kaasuruuvin kiristys - iskevät täydellä voimalla maan kansalaisten elinkustannuksiin. Ja mitä se tarkoittaa saksalaiselle politiikalle? Tai globaalin vihreän siirtymän aikatauluille? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtiokorruptiota
Diktaattorin ja hänen kansansa dilemma
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä

Valtiokorruptiota

Euroopan unioni on rakentamassa kestävän rahoituksen kriteereitä eli EU-taksonomiaa. Se tarkoittaa sellaisen mekanismin kehittämistä, jonka avulla rahan saatavuus tai rahan hinta sidotaan siihen, miten kestävästä investointikohteesta on kyse. Tämän määrittelyn oli alkujaan tarkoitus tapahtua puhtaasti tieteellisin perustein.

EU-taksonomian ilmasto-osuus on saamassa ratkaisun, jossa kestäviksi energiamuodoiksi luetaan mm. ydinvoima ja maakaasu. Ensimmäinen on hyvin perusteltu, kuten esimerkiksi tämä ja tämä kuva osoittavat: ydinenergiahan on kasvihuonekaasupäästöiltään samaa luokka kuin vaikkapa vesi- ja tuulienergia ja paljon parempi kuin muut vähäpäästöiset energianlähteet eli aurinko, biomassa tai maalämpö - puhumattakaan ilmastoon kasvihuonekaasuja rajusti lisäävistä maakaasusta ja kivihiilestä.

Fossiilisen maakaasun luokittelua kestäväksi on perusteltu sillä, että se on kuitenkin parempi kuin kivihiili - mikä sinänsä pitää paikkansa - joten sitä kestäväksi energiaksi ajanut Saksa voi alentaa päästöjään siirtymällä kivihiilestä maakaasuun. Käsittämättömäksi tämän ratkaisun tekee se, että samaan aikaan EU:n suurin talousmahti on luopumassa sata kertaa maakasua puhtaammasta ydinvoimasta.

On siten aivan selvää, ettei maakasun luokittelu kestäväksi energiamuodoksi voi perustua tieteellisiin kriteereihin, vaan sen taustalla on Saksan poliittinen suhmurointi - ja välinpitämättömyys siitä, että samalla Venäjä saa pujotettua EU:n kaulaan hirttosilmukan, jonka kireyttä säädellään kaasutoimitusten kautta. 

Suomeksi sanottuna tässä toteutui vahvemman oikeus eli jonkinlainen valtiokorruptio, jossa voimakkain valta polkee jalkoihinsa kaikkien hyväksymät periaatteet omien etujensa ja intohimojensa takia. Intohimon ajamaksi tulkitsen tässä Saksan tuoreen hallituspuolueen eli sikäläisen ympäristöpuolueen, jonka "saavutus" ydinvoimasta luopuminen on ollut. 

Merkille pantavaa on, että tuo intohimo on niin voimakas, että sen avulla on mahdollista perustaa maan energiapolitiikka fossiiliselle maakaasulle. Ja olla piittaamatta sen sisältämästä turvallisuusriskistä - tai edes suomalaisen vihreän europarlamentaarikon eli Ville Niinistön vastustuksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomella ole lihaksia torjua saksalaista valtiokorruptiota. Täytyy kuitenkin toivoa, että ministeri Mika Lintilä (kepu) olisi oikeassa siinä, että Saksan päätös johtaa myös suomalaisen bioenergian käytön hyväksyttävyyteen EU-taksonomiassa. 

Sitä tosin eivät uhkaa niinkään ilmastoon liittyvät kriteerit, vaan vasta valmistumassa olevat EU:n biodiversiteettiin liittyvät taksonomiavaatimukset, joiden mukaan toimien metsien tuottavuus jäisi oleellisesti nykyistä pienemmäksi. Ja siten myös sen ilmasto-, talous- ja sosiaaliset hyödyt suomalaisille vähenisivät.

Kaiken kaikkiaan EU:n kestävän rahoituksen kriteereiden valmisteluprosessi on ollut ruma esimerkki EU:n sisäisestä valtapelistä, vahvemman oikeudesta, periaatteettomuudesta ja valtiokorruptiosta. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä kaikki vaikuttaa Unionin tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen
Vihreän politiikan uhri(t)

Vihreä mies vai "mies"

Vihreiden mies eli Atte Harjanne on talouspoliittisesti selvästi puolueessa valtaa pitäviä naisia enemmän markkinatalouden kannalla. Lisäksi hän on suhtautunut myönteisesti Vihreiden aiemmin tiukasti vastustamaan ydinvoimaan. Epäilen, että nämä olivat jalkovälin lisäksi keskeisiä syitä siihen, miksei hänestä tullut taannoin sen enempää ministeriä kuin puolueen puheenjohtajiston jäsentäkään. 

Nyt Harjanne on jälleen ilmaissut asian, jolle ei liene kovin paljon kannatusta puolueen matriarkkojen parissa. Tarkoitan hänen toivettaan Suomen pikaisesta liittymisestä Natoon. Hänen mukaansa "seuraukset siitä, että päätökseen ei kyetä sen ollessa vielä mahdollista ovat valtavan paljon vakavampia kuin siinä tapauksessa, että liitymme jotenkin etuajassa tai väärässä hetkessä."

Nostin Harjanteen esille siksi, että uskon hänen asemansa Vihreissä nousevan yhdeksi mielenkiintoisimmista poliittista seurantakohteista huomenna alkavalle vuodelle 2022. Onnistuuko hän kääntämään puolueensa kuvaa vihervasemmistolaisten naisten temmellyskenttänä vai osoittautuuko siellä eläminen siksi mahdottomaksi, että Harjanne katsoo parhaaksi vaihtaa puoluetta tai jopa siirtyä politiikasta syrjään?

Vastauksia saanemme seuraavan 12 kuukauden aikana tai viimeistään hiukan ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja, jolloin tarjolla voisi olla ehdokkuus jossain muussa puolueessa - lähinnä Kokoomuksessa tai RKP:n suomenkielisenä ehdokkaana. Kolmas vaihtoehto voisi periaatteessa olla Vihreiden hajoaminen naisten luotsaamaksi äärivasemmistolaiseksi ja Harjanteen johtamaksi liberaalioikeistolaiseksi ympäristöpuolueeksi. 

Harjanteen jatkaminen naisten johtamassa Vihreässä puolueessa osoittaisi, että tämän kirjoituksen ensimmäisen virkkeen sana "mies" olisi liioittelua. Toinen - Kokoomukseen siirtyminen - olisi paluuta Harjanteen omille juurille ja kolmas eli RKP:hen liittyminen puhdasta poliittista opportunismia. Neljäs eli oman puolueen perustaminen taas osoittaisi Harjanteen olevan poliittisesti rohkea henkilö, joka on vainunnut poliittisen markkinaraon, jolle saattaisi hyvinkin löytyä kannatusta kansan parissa.

Näillä spekulaatioilla tahdon toivottaa rauhallista vuodenvaihdetta ja hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni sekä myös kirjoitukseni päähenkilölle eli Atte Harjanteelle. Jo yksin tämän toivotuksen takia toivon, että vuoden viimeinen ajatukseni sattuisi myös hänen silmiinsä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?

Vihreän politiikan uhri(t)

Yle uutisoi sähkön olevan nyt niin kallista, että yksi sähköyhtiö kaatui. Asian taustaksi verorahoitteinen mediamme kertoi, että "pohjolaa koettelevat pakkaset, vähäinen vesivoima ja niukaksi jäänyt tuulivoima".

Ylen mukaan sähkön myyjä on kaatunut Suomessa vain kerran aikaisemmin. Se tapahtui tämän vuoden kesäkuussa. Epäselväksi tosin jäi, millä tavalla pakkaset, vähäinen vesivoima ja niukaksi jäänyt tuulivoima vaikuttivat sen kaatumiseen juuri kesällä. 

Tapauksiin saa kuitenkin hiukan lisävaloa, jos muistaa ministeri Mika Lintilän maininneen muutamia viikkoja sitten, että "ratkaisevaa on öljyn maailmanmarkkinahinta, joka on lähes nelinkertaistunut reilussa vuodessa". 

Vielä selkeämmäksi kuvion tekee se, jos tarkastelee energiapolitiikan viimeaikaista kehitystä. Lokakuun lopussa tulin tehneeksi juuri niin toteamalla, että "energian hinta on lähtenyt EU:ssa kiitolaukkaan, koska Saksa on aiemmin päättänyt ajaa oman ydinvoimansa alas ja joutuu nyt maksamaan fossiilisesta energiasta päästömaksujen takia aiempaa korkeampaa hintaa. Asiaa on kärjistänyt lisäksi se, että myös Aasiassa on vihreän siirtymän seurauksena syntynyt kasvava tarve Keski-Euroopan kannalta tärkeään maakaasuun, joka on niin ikään nostanut energian hintoja EU:ssa."

Toisin sanoen suomalaisen energiayhtiön kaatumisen perimmäinen syy on siinä, että ihmiskunta ja erityisesti Euroopan Unioni on lähtenyt rakentamaan tulevaisuuttaan sopeuttamalla elämänmenoaan vihreiden periaatteiden mukaiseksi. Ensin säikkymällä ydinvoimaa ja sittemmin kauhistelemalla kivihiiltä. 

Lopputuloksena energian hinta on kasvanut ja suomalaiset - ja epäilemättä monet muutkin - energiayhtiöt ovat joutuneet vaikeuksiin, koska sähkön myyntiyhtiön on maksettava tukkumarkkinoilta ostamansa sähkö heti, mutta omilta asiakkailtaan se saa maksut vasta myöhemmin. Toisin sanoen vihreiden energiaratkaisujen perinteistä energiatuotantoa suurempi epävakaus on tehnyt aiemmin toimineen sähkömarkkinan entistä vaikeammin hallittavaksi. 

Suomen osalta tilanne ei onneksi ole kovin paha. Me tosin elämme juuri nyt tuontienergian varassa, mutta tilannetta parantaa jatkossa lopultakin valmistunut ydinvoimala, energiaa tuottava uusi biotuotetehdas sekä nopeasti kasvava tuulivoima. Tosin samaan aikaan maamme hallituksella on kova tahtotila ajaa fossiilista energiantuotantoa alas muita maita nopeammin, mikä taas epävakauttaa tilannettamme.

Nähtäväksi siis jää, mitä jatkossa tapahtuu. Varmaa kuitenkin on, että halvan energian aika on ainakin toistaiseksi loppumassa meiltä suomalaisilta - eikä tavallinen kansalainen tule saamaan seuraavaa sähkösopimustaan edes likimain samaan hintaan kuin nykyistä. Ja mielenkiintoisinta se, kuinka tämä näkyy yhteiskuntamme vakaudessa ja poliittisten voimasuhteiden kehittymisessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Sosiaalinen ilmastorahasto tarkoittaisi 150 euron lahjoitusta jokaiselta suomalaiselta muulle Euroopalle
Suomeen tulee uusi moderni jättiläinen

Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen

Meidän suomalaisten sähkölaskut ovat nousseet lähes holtittomasti vihreän siirtymän seurauksena. Kehityksen taustalla on ollut ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi Saksan toteutusvaiheeseen tullut vanha päätös ydinvoimasta luopumisesta, norjalaisen vesivoiman kuivasta kesästä johtuva niukkuus sekä pohjoismaisten sähköverkkojen yhdistyminen keskieurooppalaisiin. 

Lisäksi asiaan on vaikuttanut Olkiluodon uuden ydinvoimalan viivästyminen, minkä seurauksena olemme varsin riippuvaisia tuontisähköstä. Mutta toki ongelma koskee koko Eurooppaa.

Siksi oli mielenkiintoista huomata uutinen, jonka mukaan Ranska on päättänyt ryhtyä rakentamaan jälleen uutta ydinvoimaa. Tosin sielläkin on oma olkiluoto-ongelmansa eli moninkertaisesi budjettinsa ylittänyt ja pahasti myöhässä oleva ydinvoimalatyömaa.

Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan, johtaako Ranskan päätös dominoefektiin eli ydinvoiman uuteen rakennusbuumiin muualla Euroopassa ja ehkäpä myös muualla maailmassa. Oman maanosamme ulkopuolella ainakin hiilivoimaan panostavan Kiinan voisi kuvitella siirtyvän vihreän siirtymän kannalta hyväksyttävämpään ydinvoimaan.

Tämä kaikki on sikäli mielenkiintoista, että juuri ympäristöihmiset ovat olleet vuosikymmeniä ydinvoimaa vastaan, ja kun he vihdoin ovat saaneet ajetuksi agendansa läpi kansainvälisessä yhteisössä, on sen tuloksena syntymässä uusi ydinvoimabuumi. Joka jatkunee niin kauan, kunnes jossain päin maailmaa tapahtuu jälleen uusi onnettomuus, joka säikäyttää ihmiset perinpohjaisesti.

Suomen kannalta on joka tapauksessa selvää, että nähty energian hinnannousu on jo nyt osoittanut, että täällä kylmässä pohjolassa on syytä huolehtia energiaomavaraisuudesta. Ydinvoiman ja tuulienergian lisäksi sitä paikkaamaan on Kemiin nousemassa uusi sellutehdas, joka valmistuttuaan tulee vastaamaan noin 2,5 prosentista koko Suomen sähköntuotannosta. 

Tämä viimeisin seikka on myös sellainen asia, jonka kanssa ympäristöihmiset ovat nikotelleet. Hehän haluaisivat suojella kolmanneksen koko Suomen pinta-alasta ja siten vähentää aivan oleellisesti mahdollisuuksiamme tuottaa bioenergiaa. 

Edelle kirjoittamani osoittaa, ettei ole helppo olla samaan aikaan aatteiltaan vihreä ja älyllisesti rehellinen. Ehkäpä tämä tosiasia on myös perimmäinen syy sille, ettei puolue ole valtamedian - aivan erityisesti Ylen ja Helsingin Sanomien - massiivisesta tuesta huolimatta onnistunut nousemaan maassamme suurten puolueiden joukkoon. Ja hyvä niin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Retorinen muutos ei poista älyllistä epärehellisyyttä
Satiiri Vihreiden alamäen syistä
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden

Saksassa poliittinen kenttä heilahti eilen rajusti, kun sosiaalidemokraatit ottivat niskalenkin kristillisdemokraateista. Samalla vihreät ottivat kolmannen, liberaalit neljännen ja kansalliskonservatiivit viidennen sijan. Äärivasemmisto putosi parlamentista. 

Näistä aineksista kootaan Saksan tuleva hallitus, jonka koostumus ja poliittinen linja nähdään aikanaan. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että kansalliskonservatiivien hylkiminen johtaa Kristillisdemokraatit oppositioon samaan tapaan kuin Suomessa kävi Kokoomukselle viime eduskuntavaalien jälkeen, kun puolue kieltäytyi yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa. 

Suomessa SDP:n johtama vihervasemmistolainen hallinto on kahdenkin eilisen arvion (yksi, kaksi) perusteella johtanut pääministeripuolueen kannatuksen laskuun. Syynä ovat kansalaisten suuren enemmistön vastustamat äärivihreät linjaukset, joiden kautta pääministeripuolue on yrittänyt kosiskella nuorisoa ja samalla tyydyttää hallituskumppaniaan Vihreitä.

Suomen kannalta oleellista on, minkälaiseksi Saksan tulevan hallituksen EU- ja talouspolitiikka muodostuvat. Itse pidän epäuskottavana, että Merkelin linja jatkuisi ennallaan ainakaan siinä tapauksessa, että hallitus rakennettaisiin SPD:n ja Vihreiden akselin varaan.

Suomen kannalta oleellisia kysymyksiä ovat Saksan hallituksen suhtautuminen liittovaltiokehitykseen eli velkaunionin rakentamiseen, metsien kestävään käyttöön ja ydinvoimaan. Mikäli metsien käyttöä rajoitetaan kohtuuttomasti, katkeaa Suomen puujalka tai jos ydinvoimastaan luopunut - ja samalla sähkön hinnan taivaisiin nostanut - Saksa taivuttaa EU:n vaatimaan samaa myös muilta jäsenmailta, joutuu vaikeuksiin ainakin suomalainen terästeollisuus. Velkaunionin edistyminen puolestaan tarkoittaisi Suomelle vastuita eteläisen Euroopan talousahdingosta.

Näistä syistä on selvää, että Saksan tulevan hallituksen kokoonpano ja sen myötä etenkin sen poliittinen linja ovat Suomen kannalta äärettömän tärkeitä. Valitettavasti vaikutusvaltamme tehtäviin päätöksiin on kuitenkin pieni, ellei suorastaan olematon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta
Euroopan Federalistinen Unioni
Saksalainen dilemma

Hötkyilyä länsinaapurissa

Ruotsalaiset päättivät jo viime vuosituhannen lopun kansanäänestyksessä lopettaa ydinvoimaloidensa käytön ennen aikojaan. Syynä oli USA:n Harrisburgissa sattunut ydinvoimaonnettomuus, joka ei aiheuttanut sen enempää henkilövahinkoja kuin merkittäviä ympäristövaikutuksiakaan. 

Lähes 200 vuotta rauhassa eläneille Svea-mamman pojille ja tyttärille tapaus oli kuitenkin niin suuri järkytys, että kansanäänestyksen tulos oli mitä oli. Toki ydinvoimaloiden lopullista sulkemista on tosiasioiden edessä myöhemmin siirretty eteenpäin, mutta useita voimaloita on myös ehditty jo ajaa alas ja purkaa. 

Nyt elämme uutta aikaa ja ydinvoimakauhun sijaan herkkähermoiset pelkäävät maailman kuumenevan hirvittäväksi pätsiksi kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvaessa ihmistoiminnan seurauksena. Merkittävin kasvihuonekaasuista on hiilidioksidi, jonka pitoisuus on ilmakehässä kasvanut 1960-luvun alun 3,2 kymmenestuhannesosasta 2020 luvun 4,2 kymmenestuhannesosaan Mauna Loan mittausten mukaan.

Niinpä ruotsalaiset ovat huomanneet aiemman päätöksensä olleen hankalasti sovitettavissa nykyisen uhan torjuntaan. Ja sen seurauksena tuore mielipidetiedustelu kertoi, että länsinaapurin asukeista voimaloiden käyttöä haluaisi jatkaa peräti 77 prosenttia ja heistä noin kaksi kolmasosaa rakentaisi lisäksi uutta ydinvoimaa. 

Nähtäväksi jää mitä ruotsalaiset lopulta tekevät ydinvoimaloidensa kanssa. Toivoa kuitenkin sopii, että Suomessa jatketaan tulevaisuudessakin entistä emämaata vähemmän hötkyilevää politiikkaa ja toimitaan heitä harkitummin niin energiapolitiikassa kuin muillakin elämänalueilla. Näin voidaan säästyä asioiden moneen kertaan tekemisestä sekä ennen kaikkea välttää peruuttamattomien virheiden syntyminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Haaste nobelisteille
Vihreää politiikkaa

Vihreää politiikkaa

Eilen saimme lukea siitä, kuinka Saksan Vihreät ovat menettämässä kannatuspohjaansa. Taustalla on erityisesti puolueen läpi ajama energiapolitiikka, joka on johtanut sekä energian tolkuttomaan hintaan että tuotantovaikeuksiin.

Suomessa Vihreät on puolestaan kovassa myötätuulessa: yhdessä poliittisesti lähes identtisen Vasemmistoliiton kanssa sen kannatus on yli 21 prosenttia. Siinä punavihreitä auttaa oppositioasema, jonka seurauksena puolueiden poliittinen tahto ei ole johtanut toimenpiteisiin valtakunnantasolla.

Mutta kuntatasolla punavihreästä politiikasta löytyy paljonkin esimerkkejä. Itse kiinnitin asiaan huomiota ajellessani Laajasalon poikki autolla. Muutamia vuosikymmeniä sitten saaren läpi pääsi ajamaan sujuvasti moottoritienomaista kulkuväylää eli Laajasalontietä, jossa liittymät oli rakennettu eritasoristeyksiksi.

Punavihreän kaupunkipolitiikan seurauksena Herttoniemen päähän Laajasalontietä on vuosien kuluessa syntynyt asuntorakentamisen yhteydessä useitakin liikennevalo-ohjattuja risteyksiä, mikä on hidastanut ja ruuhkauttanut liikennettä. Nyt huomasin uudet liikennevalot keskellä vanhaa valtaväylää.

Asiaa tarkastellessani huomasin, että Laajasalontiestä tehdään kaupunkibulevardi. Jatkossa kulkuyhteydet saaren perälle tulevat siten olemaan omalla autolla merkittävästi nykyistä hitaammat. Näin julkisen liikenteen käyttöä saadaan tuettua vaikeuttamalla vaihtoehtoisia kulkutapoja.

Mikäli Vihreiden ja muun vasemmiston tiukasti ajamista Helsingin keskustan sisäänajoteistä tehdään myös kaupunkibulevardeja, vaikeutuu liikenne monin verroin enemmän kuin Laajasalossa. Lopputuloksena joko autoilu vähenee tai kaupungin laidoille syntyy saasteloukkujen saaristo. Ja joka tapauksessa kauempana asuvien vierailut kaupunkiserkkujen luona vaikeutuvat.

Toisen esimerkin punavihreästä politiikasta tarjoaa tämän aamun lehden uutinen Helsingin valtuuston päätöksestä pyrkiä irrottamaan Vantaan energia Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta. Toistaiseksi näyttää siltä, ettei päätöksellä ole muuta merkitystä kuin suunsoiton autuaaksi tekevä vaikutus, sillä irtautuminen on mahdollista vain löytämällä osuudelle ostaja sekä saamalla Vantaan kaupunki samoille linjoille.

Ainakaan jälkimmäinen ei näytä todennäköiseltä lentokenttäkaupungin Vihreiden innokkuudesta huolimatta. Ja hyvä niin, sillä alussa mainittu Saksan esimerkki osoittaa kuinka pehmoiselle pohjalle Vihreiden Suomeenkin ajama energiapolitiikka rakentuu.

Kolmas hakematta mieleeni tuleva vihreän politiikan kukkanen on luonnollisesti vastuuton maahanmuuttopolitiikka. Vihreiden virallisen linjauksen mukaan tavoitteena on kantaa vastuuta maailman pakolaisista, joka käytännössä tarkoittaisi myös elintasopakolaisiksi todettujen ihmisten elättämistä suomalaisten veronmaksajien varoilla.

Esimerkkejä voisi hakea lisääkin, mutta jo edelle kirjoittamani osoittaa vihreän politiikan traagisuuden. Siksi on selvää, että mikäli Vihreät joskus kasvaa Suomessa niin suureksi, että sen ajama politiikka muodostuu oleelliseksi osaksi maan hallitusohjelmaa, tulee lopputuloksena olemaan puolueen kannatuksen romahtaminen myös täällä Pohjantähden alla. Silloin on syytä toivoa, ettei ennen romahdusta ehdi syntyä kestämättömän suuria vahinkoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Valtakunnansalaisuus

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosipäivä oli ja meni. Tärkeimmäksi uutiseksi jäi se, että tulevaa Fennovoiman ydinvoimalaa vastustavat mielenosoittajat heittelivät kivillä Ylen toimittajaa.

Asiasta kertovassa uutisessa oli video tapahtuneesta. Heitellyt kivet olivat niin suuria, että niiden osuessa ihmiseen olisi syntynyt pahaa jälkeä. Videolla väkivaltaiset mielenosoittajat eivät puhu Suomea.

Mielenosoitusten yhteydessä poliisi pidätti yhteensä 37 "aktivistia" - oikeammin rettelöivää ressukkaa. Heistä yksitoista oli Ylen oman uutisen mukaan ulkomaalaisia, mukana EU-kansalaisia, yhdysvaltalaisia ja australialaisia.

Tänään asiaan palasi Helsingin Sanomat. Sen mukaan Fennovoima on tehnyt yli sata työmaan tapahtumiin liittyvää rikosilmoitusta viime kesän jälkeen. Yhdessä tapauksessa rettelöitsijät olivat polttaneet auton tulevalle ydinvoimalalle johtavalle tielle. Kaikkiaan ilkivallasta on tähän mennessä aiheutunut noin puolen miljoonan euron tappiot.

Jutussa on mielenkiintoinen tarkennus, jonka mukaan "aktivistit eivät ole osa voimalaa vastustavaa Pro Hanhikivi -kansalaisliikettä." Edelle kirjoitettujen tietojen perusteella en toki epäillytkään sitä, sillä kyseessä on hyväksyttäviin menettelytapoihin sitoutunut liike, joka käyttää lain suomia mahdollisuuksia tavoitteidensa ajamiseksi. Se on oikein ja kunnioitettavaa.

Oululaisen maakuntalehden eli Kalevan mukaan väkivaltaiset ilkivallantekijät ovat varsin monikansallinen joukko. Sen kantavat voimat ovat kuitenkin suomalaisia.

* * *

Minua ihmetyttää suuresti se lehdistön salamyhkäisyys, joka vallitsee pari päivää sitten ydinvoimalatyömaalla rettelöineiden henkilöiden taustojen suojelemiseksi julkisuudelta. Avoimia kysymyksiä on paljon.

Ovatko paikalla riehuneet EU-kansalaiset yhtä vai useampaa kansallisuutta? Onko heidän etninen taustansa eurooppalainen vai jokin muu? Edustavatko he jotain poliittista aatetta tai monikansallista järjestöä? Vai ovatko he kenties pelkkiä "ammattihuligaaneja", jotka käyttävät Fennovoimaa tekosyynä saadakseen kieroutuneen jännitysaddiktionsa tyydytetyksi?

Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös se, kenen rahoilla etenkin amerikkalaiset ja australialaiset, mutta myös EU-kansalaiset, saapuivat Suomeen rettelöimään? Onko taustalla jokin poliittinen liike tai valtionapua saava kansalaisjärjestö? Sitä en usko, että ainakaan USA:sta tai Australiasta asti olisi tultu tänne omilla rahoilla tekemään rikoksia, joista jää varmasti kiinni.

Jotenkin tuntuu, että huligaanien taustatekijät olisivat jonkinlainen valtakunnansalaisuus. Vaikka oikeasti heidän taustoillaan saattaa olla sellaista yleistä poliittista merkitystä, joka olisi hyvä olla kaikkien äänestyspäätöksiä tekevien kansalaisten tiedossa. Vai onko valtakunnansalaisuudessa sittenkin kyse juuri siitä, eli suomalaisen mediankentän poliittisten lemmikkien suojelusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen ilkivalta johtaa yhteiskuntaan joka ei ole hyvä edes idiooteille
Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?
Älytöntä ilkivaltaa

Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?

Viime päivien tapahtumien seurauksena Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamiselle ei näyttäisi olevan esteitä. Näin siitä huolimatta, että pieni joukko ihmisiä on osoittanut mieltään valtioneuvoston edessä ja joidenkin poliittisesta valtavirrasta syrjässä olevien entisten ministerien on kuultu kiukuttelevan kotimaisemissaan ja julkisuudessa.

Vakavampi uhka voimalan rakentamiselle on mahdollinen yleisen mielipiteen kääntyminen sitä vastaan. Tällainen muutos voisi olla ymmärrettävää hankkeen eri vaiheiden ja erityisesti siihen liittyvän voimakkaan venäläispanoksen muodostamaa taustaa vastaan.

Tosin ainakin Ylen mielipiteen kääntymiseen liittyvässä uutisessa taustana on vain nettikysely: sellaisen luotettavuus vastaa suunnilleen sammakosta säitä ennustavan maalaismiehen kykyä arvata seuraavan vuoden heinäkuun keskilämpö ja sademäärä. Jätän sen siis omaan arvoonsa etenkin siksi, että meillä on oikeusvaltio, jossa taloudelliset päätökset tehdään lakien ja investointihalukkuuden eikä mielipiteiden perusteella.

Niin tai näin. Nyt on joka tapauksessa syytä pohtia, miksi yrityselämämme ja ilmeisesti myös valtiovalta haluaa Suomeen ydinvoimalan.

Nähdäkseni kyseessä on yksinkertaisesti skenarioituun ilmastonmuutokseen liittyvien toimenpiteiden seurauksiin varautuminen. Pyhäjoen voimala voitaisiinkin siksi hyvin ristiä vihreän aatteen monumentiksi.

Perustelen näkemystäni seuraavalla logiikalla.

Kivihiili on halpa ja riittoisa energian lähde, mutta sen hintaan on synnytetty kovia nostopaineita päästökaupasta innostuneiden taholta. Lisäksi sen käyttöön liitetään ympäristöstigma, jota maamme hallitus haluaa välttää. Niinpä Suomi tulee melkein varmasti lopettamaan kivihiileen perustuvan energiantuotannon lähivuosina ja jättää energiamuodon muiden maiden, erityisesti Kiinan, käyttöön.

Toisaalta Suomi on jo nyt bioenergian suurvalta: käyttämästämme energiasta noin neljännes on bioenergiaa. Suurin osa siitä tuotetaan puusta, jolla on kannattavampaakin käyttöä kuin energiantuotanto. Siitä syystä suomalaista metsänkasvua ei kannata sitoa energiantuotantoon kuin risujen ja kantojen osalta vaan sen sijaan pyrkiä kehittämään sille enemmän lisäarvoa sisältäviä käyttömuotoja.

Kolmanneksi tiedämme Saksan siirtäneen huomattavan osan energiantuotannostaan uusiutuviin energianlähteisiin. Sen seurauksena saksalaisten energian hinta on lähtenyt raisuun laukkaan.

Minä uskon, että aurinkoon ja tuuleen perustuvan uusiutuvan energian hinnan epävarmuus on se täsmällinen syy, miksi Suomen energiaa käyttävä teollisuus ja valtiovalta haluavat varmistaa maallemme pitkälle tulevaisuuteen varman ja hinnaltaan vakaan energianlähteen eli ydinvoiman.

Tämä on tärkeää siitä huolimatta, että paperiteollisuuden alasajon seurauksena energian käyttö on viime vuosina vähentynyt Suomessa. On kuitenkin lähes varmaa, että kun uusi nousukausi koittaa, kukaan järkevästi ajatteleva ei halua Suomen taloudellisen nousun estyvän sen enempää energian puutteeseen kuin kilowattien korkeaan hintaankaan.

Lopuksi haluan vielä todeta, että minua harmittaa seuraavan suomalaisen ydinvoimalan venäläisvalmisteisuus. Toisaalta Olkiluodon kolmosen perusteella ei ranskalainenkaan vaihtoehto näytä edes yhtä houkuttelevalta. Ja saksalainen vaihtoehtohan katosi germaanisen maailmanparannuksen myötä.

Tätä taustaa vastaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Suomen energiantuotanto ja hyvinvoinnin edellytykset näyttävät nyt turvatuilta minun loppuelämäni ajaksi. Ja vieläpä tekniikalla, josta meillä on pelkästään hyviä kokemuksia jo 40 vuoden ajalta. Myös venäläisvalmisteisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Biokaasua tankkiin