Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön

Huomasin vasta nyt Tilastokeskuksen tiedotteen, jonka mukaan Suomen kansantalouden "kausitasoitetun bruttokansantuotteen ennakoidaan kasvaneen vuoden 2026 tammi-maaliskuussa 0,9 % edellisestä neljänneksestä. Työpäiväkorjatun sarjan mukaan bkt kasvoi 1,3 % vuoden 2025 ensimmäisestä neljänneksestä. Työllisten määrän ennakoidaan kasvaneen työpäiväkorjattuna 0,1 % vuodentakaisesta. Tehtyjen työtuntien määrän ennakoidaan laskeneen 0,1 % vastaavasta vuodentakaisesta neljänneksestä."

Saman päivän toinen tiedote puolestaan kertoi, että "kaupan työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 4,9 % vuoden takaisesta. Koko kaupan työpäiväkorjattu myynnin määrä, josta hintojen muutoksen vaikutus on poistettu, nousi 3,6 %."

Kolmas – edelleen samana päivänä julkaistu – tiedote totesi samansuuntaisesti, että "palvelualojen työpäiväkorjattu liikevaihto nousi vuoden 2026 maaliskuussa 5,4 % vuoden 2025 maaliskuusta. Palvelutuotanto eli volyymi, josta hintojen muutosten vaikutus on poistettu, nousi vastaavasti 3,5 %. Vuoden 2026 helmikuussa liikevaihto kasvoi 4,3 % ja volyymi 3,2 %. 

* * *

Näyttää siis hyvältä, mutta näyttäköön. Näin siitä huolimatta, ettei tämä mitä ilmeisimmin olekaan mieluinen uutinen talouselämämme vaikeuksien varaan ensi vuoden vaalikampanjaansa rakentavalle nykyiselle SDP-johtoiselle oppositiolle.  

Kaikille muille suomalaisille talouden kääntyminen sen sijaan on tietenkin hyvä uutinen. Eikä ainakaan hallituspuolueiden piirissä ole pantu pahaksi uutista, jonka mukaan Meyerin Turun telakka ilmoitti kahden jättimäisen risteilijäaluksen tilausvahvistuksesta. 

Puhumattakaan Koneen aikomuksesta nousta maailman suurimmaksi hissiyhtiöksi. Tai Nokian vuoden ensimmäisen neljännesvuoden vertailukelpoisen liikevoiton lähes käsittämättömästä 54 prosentin lukemasta ja AI- ja pilvimyynnin peräti 49 prosentin kasvusta. 

* * *

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei sen enempää Suomen talouden pysyvästä käänteestä kuin maan poliittisen tilanteen muutoksestakaan. 

Siitä huolimatta on todettava, että edelle kirjaamani talousluvut ovat viime vuosiin verrattuna aivan poikkeuksellisia. Ja siksi jään ainakin itse odottamaan – niin sanotusti kieli pitkällä – mitä Tilastokeskuksetn seuraavat talousraportit ja pörssiyhtiöiden toisen neljänneksen tulokset kertovat. 

Ja ennen kaikkea, näkyykö tämä muutos jollain tavalla tulevien poliittisten mielipidemittausten tuloksissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Tilastokeskus kertoi eilen, että kuluttajien luottamus on pudonnut entistäkin alemmaksi, koska sodat nakertavat odotuksia omasta ja Suomen taloudesta. Tästä Yleisradio teki jutun, jossa kerrottiin monen asiantuntijan suulla, että luottamuksen puutteeseen ovat vaikuttaneet sekä maailmanpolitiikan ikävät uutiset, hallituksen julkisten menojen leikkaukset että niistä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun luomat negatiiviset mielikuvat. 

Tämä kaikki lienee sinänsä totta, mutta tilanne ei kuitenkaan ole niin heikko kuin Ylen jutusta voisi ymmärtää. Esimerkiksi tammikuussa Helsingin sanomat uutisoi, että "kotitalouksien talletukset nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle tasolleen marraskuussa 2025" eli suomalaisille on kertynyt varallisuutta – jota kuluttamalla ainakin kotimarkkinatalous voisi lähteä hyvinkin nopeasti kasvuun, mikäli säästössä oleva raha lähtisi liikkeelle. 

* * *

Näinä päivinä pörssiyritykset julkaisevat kvartaalituloksiaan. Suurimmista yrityksistä Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta verrattuna vuoden 2025 ensimmäiseen kvartaaliin, Nokian tulos oli selvästi positiivinen, Nordealla liikuttiin viime vuoden tasolla, Keskon tuloksen arvellaan nousevan, Koneen liikevoiton ennakoidaan paranevan hiukan edellisestä vuodesta ja UPM:n liikevoiton pohditaan pienenevän liikevaihdon kasvusta huolimatta.  

Toisin sanoen suurimpien yritystemme tämän vuoden ensimmäinen neljännes näyttäisi keskimäärin hyvinkin lupaavalta. Siten kotitalouksien luottamuspula Suomen talouteen ei perustu ainakaan suuryritystemme tuloskehitykseen, vaan pikemminkin yhteiskunnallisen keskustelun luomiin negatiivisiin mielikuviin. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli suomalaiset poliitikot ja lehdistö lopettaisivat kauhukuvien luomisen. Enkä tarkoita tällä perusteetonta optimismia, vaan neutraalia tiedottamista ja keskustelua maan taloustilanteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Oliko Laboren ennuste hyvä vai huono uutinen?

Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Onko EU:n alijäämämenettely raakaa peliä?

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) varoitti, että Suomi saattaa joutua EU:n alijäämämenettelyyn. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että "olemme rakentaneet vuosikymmenten kuluessa liian suuren sosiaalivaltion, jonka menotarpeet mitoitettiin Nokia-klusterin huumavuosiin. Tuo huuma oli kuitenkin kangastus eikä raha lisääntyneisiin ja kasvaneisiin etuihin, oikeuksiin ja tukiin yksinkertaisesti riitä."

Uutisen nähtyäni ensimmäinen tunteeni oli harmistus, mutta se muuttui aika nopeasti hämmennykseksi. Katsoin nimittäin Wikipediasta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. 

Mainitun jokamiehen nettitietosanakirjan mukaan "alijäämämenettelyyn joutuminen tarkoittaisi sitä, että Euroopan komissio antaa maalle ohjeet siitä, kuinka paljon taloutta tulee pyrkiä sopeuttamaan ja missä aikataulussa alijäämä olisi saatava alle kolmeen prosenttiin. Yleensä sopeuttamisen määrä on vähintään puoli prosenttia bruttokansantuotteesta joka vuosi. Alijäämä­menettelyssäkään jäsenmaalle ei sanella taloustoimia, vaan jäsenmaat voivat vapaasti itse päättää tarvittavat toimet."

Suomen bruttokansantuote oli viime vuonna noin 250 miljardia euroa, joten puoli prosenttia siitä tuottaisi noin 1,25 miljardia euron leikkaustarpeen seuraavien vuosien aikana. Määrä on suorastaan naurettavan pieni verrattuna niihin sopeutuksiin, joita Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt hallituskautensa aikana – puhumattakaan siitä, että maamme tämän vuoden budjetin alijäämä on peräti 13,2 miljardia.

Siten lienee selvää, ettei EU:n alijäämämenettelu ole mitenkään kovin raakaa peliä, eikä Suomen joutumisella alijäämämenettelyyn olisi juurikaan merkitystä suomalaisten jokapäiväiseen elämään. Eikä se siten välttämättä auttaisi kovinkaan paljon Suomen julkisen talouden nostamisessa takaisin jaloilleen. 

Ei etenkään silloin, jos maahamme nousee vasemmistovetoinen hallitus vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen.

Päivän aiempi merkintä:
Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen populistinen tulevaisuus
Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?
Riikka Purra ikävien tosiasioiden äärellä

Sanna Marinin näkemyksestä

Entinen kaunis pääministerimme Sanna Marin (sd) astui eilen julkisuuteen. Hän teki sen sen kertoakseen, että Suomessa on tällä vaalikaudella leikattu paljon, mutta silti otetaan velkaa jopa edellistä hallitusta kovemmin. 

Sekä tuodakseen esille näkemyksensä, jonka mukaan maassamme tulisi – julkisen kulutuksen vähentämisen sijaan – "luoda sellaista tulevaisuudenuskoa ja ilmapiiriä, että erilaiset yritykset ja yrittäjäyhteisö näkisi valonpilkahduksia ja uskaltaisi toimia. Tällä hetkellä pitäisi tukea työperäistä maahanmuuttoa ja tuottavuuden parantamista". 

* * *

Otetaan ensin nuo yritykset ja yrittäjäyhteisöt. Viimevuotisen Suomen yrittäjien kyselyn mukaan enemmistö työelämässä olevista suomalaisista on huolissaan Suomen julkisen talouden velkaantumisesta: tätä mieltä oli 74 prosenttia vastaajista. Ammattiryhmistä huolta kantoivat eniten yrittäjät, johtavassa asemassa olevat ja ylemmät toimihenkilöt. 

Seuraavaksi työperäinen maahanmuutto. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikön Mikko Spolanderin mukaan maahanmuuttajien olisi työllistyttävä yhtä hyvin, samanlaisiin tehtäviin ja samanlaisella palkalla kuin kantaväestön, jotta maahanmuutto todella vahvistaisi julkista taloutta. Tosiasiassa ulkomaalaisten työttömien työnhakijoiden osuus ulkomaisesta työvoimasta oli heinäkuussa 27,7 prosenttia eli yli neljännes – ja tämä osuus on voimakkaassa kasvussa. 

Siksi näyttäisi siltä, ettei Suomi juuri nyt kaipaa ainakaan yleisesti työperäisiä maahanmuuttajia, vaan korkeintaan erityisiin tehtäviin rekrytoitavia erityisosaajia. Siis käytännössä korkean elintason maista tulevia henkilöitä.

* * *

Entä sitten Marinin mainitsema tuottavuuden parantaminen? Sitä mitataan tuotoksen ja panoksen suhteella eli kyseessä on asia, johon jokaisen suomalaisyrityksen tulisi pyrkiä. Ja niin ne epäilemättä pyrkivätkin.

Käytännössä tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa sitä, että työntekijöiden työstä syntyy yrityksille aiempaa enemmän rahaa suhteessa sen kuluihin. Tämä voidaan saavuttaa monella eri tavalla – joihin en tässä puutu – mutta minulla on sellainen käsitys, ettei tämä asia ole kovinkaan suuressa määrin poliitikkojen päätettävissä. 

Sen sijaan siihen vaikuttavat suomalainen osaaminen – siis kaikki mahdolliset siihen vaikuttavat tekijät koulutusjärjestelmästä työntekijöiden ahkeruuteen ja yritysten tuotekehityksestä maailmanmarkkinoiden kysyntään. Toisin sanoen tuottavuuden nostaminen kansakunnan tasolla on varsin vaikea rasti, johon poliitikoilla on kyllä vaikutuskeinoja, mutta vain rajallisesti.

* * *

Ikävä kyllä maailmassa on tapahtunut muutoksia, joiden seurauksena suomalaisten yritysten tuottavuus on laskenut. Esimerkiksi metsäteollisuutemme tahkosi aikanaan rahaa paperituotannolla, mutta se loppui kuin kanan lento tietotekniikan kehityksen johdettua paperin kysynnän laskuun. Toiseksi esimerkiksi nostan sen, että aikanaan rahaa Suomeen tuonut kännykkäteollisuus kaatui johtamisvirheisiin ja maailmanlaajuiseen kovaan kilpailuun. 

Maamme nykytilan kannalta tässä on oleellista huomata, ettei kummankaan rahasampomme tilalle ole syntynyt likimainkaan samankokoista korviketta, vaikka sekä metsäteollisuutemme että Nokia ovat edelleen olemassa ja tuottavat pääsääntöisesti voittoa omistajilleen. Toki on ollut pienempiä menestyksiä kuten vaikkapa Oura-sormukset, mutta ei niistä ole ollut menetysten paikkaajiksi. 

Suomen tulevan tuotannon arvonlisän nousua ja maailmanvalloitusta ei myöskään tue rempallaan oleva koulutusjärjestelmä, jossa peruskoulujen muutokset ovat johtaneet oppilaiden osaamistason rajuun laskuun, jonka heijastusvaikutukset tulevat näkymään – ja näkyvät jo nyt – korkeakouluissamme ja ammattioppilaitoksissamme. Ja siten myös suomalaisyritysten tulevaisuuden toimintaedellytyksissä, erityisesti poikkeuksellista osaamista vaativassa – ja arvonlisäykseen välttämättömässä – tuotekehityksessä.

* * *

Edelle kirjoittamillani perusteilla olen varsin vakaasti eri mieltä ex-pääministerimme kanssa. Suomi ei tarvitse lisää työttömiä maahanmuuttajia, heidän kouluelämää sotkevia lapsiaan eikä etenkään julkista velkaa. Sen sijaan se tarvitsee todellista tekemisen meininkiä.

Tämä tarkoittaa lapsille ja nuorisolle kannusteita ja parempia mahdollisuuksia huolehtia osaamisensa kehittämisestä, yritysten työntekijöille motivaatiota hoitaa töitänsä entistäkin paremmin, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijoille innostusta aiempaa korkeatasoisempaan tutkimukseen sekä yritysten omistajille ja johtajille rohkeutta tuotannon arvoa nostavien tutkimustulosten tuotteistamiseen ja käyttöön ottamiseen sekä kykyä nähdä maailmanmarkkinoille avautuvia uusia korkean tuottavuuden mahdollisuuksia. Ja maamme nykyisille ja entisille poliitikoille viisastelun sijasta sellaista osaamista, jolla tämä kaikki toteutuu.

Näillä ajatuksillani – tai niistä huolimatta – toivotan kaikille teille – arvoisat lukijani – hyvää isänpäivää! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?
Suomen populistinen tulevaisuus
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?

Kääntyykö Suomen talous?

Tilastokeskuksen mukaan Suomen vaihtotase oli ylijäämäinen vuoden 2025 heinäkuussa. Maksutaseen mukainen tavaraviennin arvo kasvoi 23 % vuodentakaisesta ja sen seurauksena pääomaa virtasi nettomääräisesti ulkomailta Suomeen.

Vaihtotaseen kehitys vuodesta 2006 alkaen on ollut hyvin mielenkiintoinen. Kuten muistamme, oli Suomen talous hyvällä mallilla aivan tämän vuosituhannen alussa, mutta romahti vuonna 2008 paljolti Nokian matkapuhelintoiminnan epäonnistumisen seurauksena. Eikä ole sen jälkeen noussut. Alla olevasta kuvasta näkyy maksutaseen kuukausittainen vaihtelu tältä ajalta.

Kuten kuvasta näkyy, oli vaihtotase pääasiassa ylijäämäinen niin kauan kuin Suomen taloudella meni hyvin. Sen jälkeen se notkahti pääasiassa alijäämäiseksi ja viime vuosina kuvaa ovat hallinneet noin kerran vuodessa tapahtuneet valtavat alkukevääseen osuneet notkahdukset. 

Tänä vuonna tuo notkahdus oli pienempi kuin vuosiin ja samalla positiivisten kuukausien plussat ovat kasvaneet aiemmasta. Siten lienee odotettavissa, että koko vuoden 2025 vaihtotaseesta tulee pitkästä aikaa selvästi positiivinen. 

Suomen vaihtotase on nimittäin ollut negatiivinen vuodesta 2011 alkaen. Ainoat poikkeukset tästä ovat olleet vuosina 2020 ja 2021, jolloin se oli niukasti positiivinen – todennäköisesti vuosina 2015-2019 toimineen Juha Sipilän (kepu) johtaman oikeistohallituksen tekemien talousuudistusten seurauksena.  

* * *

Suomen talouden kannalta on hiljalleen kuulunut myös muita positiivisia uutisia. Eilisaamun uutisen mukaan maamme pienten ja keskisuurten yritysten suhdannenäkymät ovat kohentuneet viime kevääseen verrattuna ja ovat nyt parhaat sitten vuoden 2022. 

Eikä siinä kaikki, sillä teollisuuden uusien tilausten arvo oli heinäkuussa yli viidenneksen suurempi kuin vuotta aiemmin. Tämäkin ennakoi käännettä, sillä vielä heinäkuussa toteutunut teollisuustuotanto laski verrattuna sekä edelliskuukauteen että -vuoteen. 

Toivoa siis sopii, että Suomen talous on menossa kohti parempia aikoja. Ja ennen kaikkea sitä, että – jos ja kun näin käy – tämä hyödynnetään tulevina vuosina demarityyppisen jakopolitiikan sijaan vastuullisena taloudenpitona, jossa myös julkinen velkakehitys käännetään positiiviseksi.

Tässä asiassa vastuu on ennen kaikkea suomalaisilla äänestäjillä ja heidän poliittisia mielipiteitään ohjaavalla lehdistöllä. Siksi toivon ensin mainittujen harkitsevan tarkasti kenelle he antavat äänensä vuoden 2027 vaaleissa ja jälkimmäisen tarjoavan poliittisesti neutraalia ja tosiasioihin perustuvaa journalismia toimittajien omiin poliittisiin näkemyksiin perustuvan mielipidevaikuttamisen sijaan.

Päivän aiempi merkintä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivisia uutisia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Positiivisia uutisia

EU ja USA ovat pääsemässä yhteisymmärrykseen kaupankäynnin tulleista. Tuoreen tiedon mukaan nämä talousmahdit poistaisivat keskinäisen kauppansa tullimaksut muun muassa lentokoneilta, alkoholijuomilta ja lääkinnällisiltä laitteilta. 

Jos ja kun tällainen sopimus saadaan aikaan, on uutinen erityisen hyvä ulkomaankaupasta riippuvaiselle Suomelle. Näin etenkin, jos tilannetta verrataan vaihtoehtona olevaan tullisotaan, jollainen syöksisi muutenkin jo vuodesta 2008 alkaneeseen nollakasvuun juuttuneen taloutemme uuteen pudotukseen. 

* * *

Talouteen liittyen elämme juuri nyt jännittäviä aikoja, sillä pörssiyhtiöt julkaisevat yksi kerrallaan puolivuotiskatsauksiaan. Niistä Nokia on jo ennakkoon kertonut huonoista tuloksista, mutta esimerkiksi Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta. 

Kovin hyvin ei ole pyyhkinyt myöskään metsäteollisuusyhtiö Stora Ensolla, joka ei häikäissyt, vaikka yhtiö itse katsookin saaneensa jonkinlaisen torjuntavoiton. Toisen suuren metsäkonsernin eli UPM:n tulosraporttia odotetaan tänään. 

Wärtsilällä sen sijaan on sujunut hienosti ja mikä parasta, yhtiö ennakoi tulevaisuutensa olevan vieläkin ruusuisempi. Eikä Valmetillakaan mene huonosti. Ja lääketeollisuutemme lippulaiva Orion - uutisen mukaan - suorastaan "jyräsi analyytikkoennusteet... niin liikevaihdon kuin liikevoiton osalta".

Pankkisektorilla Nordea teki erinomaisen tuloksen ja hissiyhtiö Koneellakin pyyhki ihan mukiinmenevästi. Eikä Kesko jättänyt asiakkailleen tai tuottajille turhaan ylimääräistä rahaa, vaan teki mukavan tuloksen. Sama koskee mitä todennäköisimmin myös S-ryhmää, jonka puolivuotistulosta vielä odotellaan.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä positiivisen oloinen talousvuosi jatkuu. Ja ennen kaikkea se, että kääntyvätkö Suomen surkeat työllisyys- ja työttömyysluvut positiivisemmiksi siten, että myös kehitysmaalaistaustaiset maahanmuuttajat pääsisivät töihin elättääkseen itsensä. 

Tämä olisi tärkeää jo siitäkin syystä, että Suomen heikko talous on antanut vihervasemmisto-oppositiolle vahvan aseen lyödä hallitusta kuin vierasta sikaa. Sekä myös horjuttaa sen yhtenäisyyttä lyömällä kiilaa kahden suurimman porvaripuolueen väliin. 

Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen toimet ovat olleet oikean suuntaisia pyrkiessään supistamaan julkista ja elvyttämään yksityistä sektoria. Valitettavasti kuoppa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kaivettu niin syväksi, ettei sieltä nousta nopeasti ilman radikaaleja toimia. Eivätkä suomalaiset liene valmiita samantapaisiin moottorisaha-uudistuksiin kuin Javier Milei teki Argentiinassa kääntäen sen umpisurkean talouskehityksen lähes yhdessä yössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys 
Ylen kateusjournalismia
Ennustajaeukot ja katteettomat lupaukset

Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Poliittinen väkivalta sai jälleen uuden uhrin, kun saksalainen maansa islamisaatiota vastustava poliitikko joutui veitsihyökkäyksen uhriksi Mannheimissa, Saksassa. Tapaus sattui keskellä päivää ja samassa yhteydessä loukkaantui useita muita henkilöitä. 

PT-media puolestaan kertoi, että Ruotsin monikulttuuristumisen myötä ovat henkirikosten määrät nousseet kymmenen vuoden takaisista alle sadan uhrin tasosta yli kolmeensataan. Toki huomattava osa kuolleista oli rikollisten välisissä yhteenotoissa henkensä menettäneitä maahanmuuttajia. 

Ranskan hallitus tiedotti, että se on onnistunut - eli joutunut - estämään olympialaisten jalkapallo-otteluihin suunniteltuja terrori-iskuja. Uutinen ei kerro, ketkä olivat sellaisia suunnitelleet, mutta minulla on asiasta jonkinlainen aavistus.

Eilen Helsingin Munkkiniemessä koulun oppilaisiin kuulumaton lapsi oli käyttänyt pippurisumutetta ja sähkölamautinta koulun oppilaisiin. Uhreihin kuului muun muassa Ahmed Al-Jumailin poika. 

Nokialla löytyi joen rannasta kuollut nuori mies. Asiaa tutkitaan tappona, mutta tekijöistä ei ole aavistustakaan. Tai mahdollisista ounasteluista ei ainakaan kerrota. 

Niin, ja viime yönä Helsingin Kaivopuistossa sattui puukotus. Poliisin mukaan osapuolet ovat nuoria henkilöitä, joista uutinen ei kuitenkaan kerro sen enempää.

Näiden suomalaistapausten yhteydessä meidän on toki muistettava, että erään hieman aikaisemman tapauksen yhteydessä poliisi katsoi tarpeelliseksi ilmoittaa erikseen, ettei epäillyllä ole ulkomaalaistaustaa. Nyt tällaista ilmoitusta ei ole tullut. 

* * *

Päätän tämän aamun kirjoitukseni toteamalla, että meidän tavallisten kansalaisten paras tapa vaikuttaa siihen, miltä Eurooppa ja Suomi näyttävät tulevaisuudessa on äänen antaminen vaaleissa. Ja siksi kannustan teitä jokaista - arvoisat lukijani - käyttämään tätä oikeutta joko juuri nyt käynnissä olevassa ennakkoäänestyksessä tai viimeistään varsinaisesta vaalipäivänä 9. kesäkuuta. 

Näin siksi, että käyttämättä jäänyt ääni on käytännössä vallan antamista oman ehdokkaan ja puolueen kilpailijoille. Ja tuki heidän harjoittamalleen politiikalle. 

Tällaista palvelusta kilpailijoilleen ovat tuoreen kyselyn mukaan tarjoamassa erityisesti Perussuomalaisten kannattajat - ja siitä kiittää erityisesti poliittinen vihervasemmisto.

JK 2.6. kello 6:01: Poliisin mukaan Nokian tapauksessa ei sittenkään ole kyse rikoksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen albania- tai marokkolaki?
Sitä saa, mitä tilaa
Helsingin poliisi perusti maahanmuuttajajengeihin erikoistuneita ryhmiä

Ay-liike, Hamas ja Che Guevera senaatintorilla

Suomessa ay-liike on lähtenyt taistoon johtajiensa vallan puolesta määräämällä jäseniänsä lakkoilemaan ja sitä kautta vaurioittamaan suomalaista talouselämää. Samaan aikaan suomalaiset yritykset ovat alkaneet julkaista viime vuoden tilinpäätöksiään. 

Lakkojen lisäksi ay-liikkeellä oli voimannäytös senaatintorilla. Siellä buuattiin, vihellettiin ja huudettiin ministeri Arto Satoselle (kok) ja kansanedustaja Miko Bergbomille (ps) sekä heiluteltiin lippuja, joissa oli Hamasin värejä ja ihmisoikeusrikoksia tehtailleen kommunisti Che Gueveran kuva. Lapuanliikettäkin vastustettiin, vaikka se on ollut lakkautettuna lähes sadan vuoden ajan.

Toisin sanoen meno oli kaikkea muuta kuin sivistynyttä, mutta sikäli valaisevaa, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi minkälaisten aatteiden puolesta mieltään osoittava joukko oli koottu torille - sosialismin, kommunismin, terrorismin ja epädemokraattisen yhteiskuntajärjestyksen. Epäselväksi jäi ainoastaan se, että mahtoivatko kaikki osallistujat ymmärtää, missä joukossa seisoivat.

* * *

Eilisen päivän uutisiin kuului myös kahden suuren metsäteollisuusyrityksen viime vuoden tuloksen julkaiseminen. UPM:n tulos oli pudonnut puoleen vuoden takaisesta ja Stora-Enso suorastaan sukelsi tuloksen jäädessä satoja miljoonia euroja negatiiviseksi. Niinpä jälkimmäinen oli päättänyt ryhtyä välittömästi korjaustoimiin ja ilmoitti irtisanovansa tehostustoimena mahdollisesti jopa tuhat ihmistä.

Tähän kun lisätään vielä jo aiemmin julkaistu Nokian 84 prosentilla romahtanut liikevoitto, on teollisuutemme tulevaisuudennäkymä varsin sumea. Eikä sitä auta ainakaan se, että työntekijät lakkoilevat työrauhan aikana äärivasemmiston ja terroristien puolesta menneisyyden haamuja ja demokratiaa vastaan.

Tämän kaiken lisäksi julkinen talous on velkavetoista ja tuottaa päivä päivältä enemmän maksettavaa tuleville vuosille, mikä vähentää entistä enemmän maamme taloudellista liikkumavaraa. Ja korkojen jonain päivänä noustessa aiheuttaa katastrofaalisen kustannuspiikin, jonka vaikutukset ovat varmuudella ikävämpiä jokaiselle suomalaiselle kuin nyt hallituksen tavoitteena olevat muutokset.

Siksi olisi molemmin puolin järkevää ottaa järki käteen ja rauhoittua hiukan. Ja työntekijäpuolella tehdä ehdotuksia - ministeri Satosen pyytämistä - vaihtoehtoisista keinoista, joilla Suomen talous saataisiin tasapainoon. Tai vaieta, ellei sellaisia ole.

Hallituksessa taas olisi ymmärrettävä mahdolliset ehdotukset vakavasti ja korvata niillä omia suunnitelmia, mikäli ne mahdollistavat samanlaisen lopputuloksen. Lopulta vain lopputulos on tärkeä - eikä se, mitä kautta sinne päästään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:ssa ennätys, Suomessa alakulo
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Jarkko Eloranta eroaisi, jos ymmärtäisi olevansa pelkästään haitaksi

Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Moni tähän blogiin satunnaisesti tutustuva henkilö saattaa pitää minua maahanmuuttajavastaisena. Sitä en kuitenkaan ole, kuten tämäkin kirjoitus tulee osoittamaan. Tästä asiasta kertovat minulle itselleni ne monet ulkomailta tulleet eri vaiheiden opiskelijat ja harjoittelijat - ammattiopistolaisista tutkijatohtoreihin - joita olen urani aikana ohjannut. 

Eivätkä nämä ohjattavat suinkaan rajoitu länsimaisiin tai itäaasialaisiin, vaan joukossa on niin eteläaasialaisia ja afrikkalaisia kuin muslimejakin. Enkä usko yhdenkään heistä ajattelevan minua jonain rasistipiruna. Päinvastoin - minua on esimerkiksi oikein erikseen kiittänyt eräs Afrikan sarvesta peräisin ollut opinnäytetekijä, joka pääsi opiskelujensa jälkeen koulutustaan vastaaviin töihin yksityiselle sektorille. 

* * *

Tämän itsearvioinnin jälkeen menen itse sunnuntai-aamun asiaan. 

Yle nimittäin julkaisi varsin valaisevan kirjoituksen ranskalaisesta maahanmuuttajaperheestä, joka saapui Suomeen rakentamaan ydinvoimalaa. Perheellä on tytär, jota monet muut ranskalaiset pitävät nykyään jopa "liian suomalaisena". Siksi tämän Ylen artikkelin pitäisi kuulua jokaisen tulevan hallituksemme ministerin lukemistoon, ennen kuin he ryhtyvät työhönsä, jonka agendaan kuuluvat myös talous- ja maahanmuuttoasiat. 

Ylen jutun keskiössä olleen perheen lapset menivät Arevan ylläpitämän ranskalaisen opinahjon sijaan tavalliseen suomalaiseen päiväkotiin ja kouluun. Se ei käynyt ongelmitta, mutta joka tapauksessa lapset oppivat sitä kautta suomenkielen ja suomalaisen kulttuurin - ja sopeutuivat maahamme loppujen lopuksi varsin nopeasti. Niinpä perhe tykästyi Suomeen ja päätti jäädä tänne asumaan.

Toisin kävin niille ranskalaislapsille, jotka kävivät Arevan koulua. He ovat kokeneet elämänsä maassamme epämieluisaksi, ja kaipaavat kotimaataan - sikäli kun eivät ole sinne jo palanneet.

Se oppi, joka maamme tulevan hallituksen ministereiden tulisi tästä omaksua on, ettei erityispalveluiden tarjoaminen maahanmuuttajille ole tehokas keino tuottaa perheistä ja heidän jälkeläisistään maatamme rakastavia ja sille lisäarvoa tuovia kansalaisia, vaan siihen johtaa ainoastaan heidän kohtelemisensa samalla tavalla kuin suomalaisia. 

Ja siksi kuuden miljardin taloudellisen sopeuttamisen voi aloittaa karsimalla pois suurimman osan niistä erityispalveluista, joita suomalaiset tarjoavat tänne saapuville maahanmuuttajille. Ja järjestämällä pysyvän kotiinpaluun niille, joita Suomeen sopeutuminen ei kiinnosta.

 * * *

Ylen artikkelissa haastateltu lasten isä kertoi myös tietävänsä, miksi Olkiluodon ydinvoimala viivästyi niin paljon. Se johtui osin siitä, että kyseessä oli uudenlainen laitos erityisesti sitä myyvälle yhtiölle eli Arevalle, eikä uuden tekeminen ole koskaan helppoa - ei ainakaan kun kyseessä on jättimäinen ydinvoimala. 

Tämä ei kuitenkaan ollut pääsyy, vaan rankalaisinsinöörin mukaan viivästyminen johtui ennen muuta siitä, ettei yrityksen kansainvälisesti rekrytoitu työntekijäjoukko ollut työhönsä sitoutunutta väkeä. Hän kuvasi tätä ihmisjoukkoa sanomalla, että "ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas."

Rankalaisinsinööri hakeutuikin Arevan jälkeen suomalaisen Teollisuuden voiman palvelukseen ja oli tyytyväinen. Näin siksi, että "TVO:lla kaikki on yhtä tarkkaa ja kurinalaista" kuin ydinsukellusveneessä, jossa kenelläkään ei ole varaa tehdä ainuttakaan virhettä. 

Se oppi, joka tulevien ministereidemme tulisi tästä omaksua on, ettei hyvää työvoimaa saa rekrytoimalla ympäri maailmaan rahalla saatavissa olevia suhareita, vaan etsimällä käsiinsä itseään ja työtänsä kunnioittavia työntekijöitä. Tämä oppihan tarjottiin aikanaan myös eräälle Nokia-nimiselle kännykkäfirmalle - valitettavasti vain niin sanotulla yritys- ja erehdysmenetelmällä, joka maksoi sille alallaan maailman johtavan toimijan aseman. 

* * *

Lopuksi tahdon sanoa, että tulevan hallituksen tulisi itse toimia yhtä vastuullisesti toimissaan kuin tässä puheena ollut Arevan ja TVO:n ranskalaisinsinööri. Ja perustaa oma hallitusohjelmansa ja sen toteuttaminen käytössä olevaan tieteelliseen ja kokemusperäiseen tietoon. Tämä - tai oikeammin Ylen - kirjoitus tarjoaa siihen yhden erittäin käyttökelpoisen osan. 

Toivottavasti hallitusneuvotteluissa löydetään myös muita yhtä käyttökelpoisia osia, joilla Suomen talouselämä saadaan nousuun ja julkisen sektorin velkaantuminen laskuun. Ja samalla myös ympäristön tila ja yhteiskunnan turvallisuusasiat aiempaa paremmalle tolalle. 

Tehtävä ei ole lainkaan mahdoton, mikäli hallituksella ja eduskunnalla on halu hoitaa se vastuullisesti ilman edeltäjänsä tapaista omien fanaattisten poliittisten intohimojen luomaa taakkaa - tämä siis riippumatta näiden intohimojen poliittisesta väristä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia
Kouluvalintojen syistä
Voisikohan olla...

Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet

Helsinkiläinen tietokirjailija, konsultti ja yrittäjä totesi mielipidekirjoituksessaan asian, joka pitää Suomea kaukana muun Pohjolan taloudellisesta kehityksestä. Se on yritysten riskinoton välttäminen tuotekehityksessä, jonka seurauksena maassamme ei useinkaan synny "ylivertaista, ennennäkemätöntä uutta" tuotetta tai palvelua, jonka voisi hinnoitella korkealla katteella.

Uusien innovaatioiden sijaan suurimmassa osassa yrityksistämme on mielipidekirjoittajan mukaan vallalla kulttuuri, jossa korostuvat leikkaaminen, trimmaaminen, kulujen karsiminen ja jopa juustohöylä. Toisin sanoen kunnianhimo jää olemassa olevien tuotteiden pienimuotoiseen kehittämiseen ja kulukuriin.

Tämän suomalaisen yrityskulttuurin voimakkuus näkyi muun muassa maamme teollisuushistorian loistavimman tähden eli Nokian luhistumisessa. Alkuun innovatiivinen yritys käpertyi noin vuosikymmenen kestäneen nousukiitonsa lopuksi olemassa olevaan tuoteportfolioonsa ja niiden tuotantokustannusten minimointiin, minkä seurauksena se oli helppo uhri uudenlaisen laitteen kehittäneelle Applelle. Traagiseksi asian teki se, että Nokialle oli jo ennen Applea tarjottu vastaavanlaista keksintöä, mutta se ei kiinnostanut.

Mielipidekirjoittaja pohdiskeli, että suomalaisyritysten toiminnan taustalla olisi ehkä pelko epäonnistumisesta, haluttomuus investoida, kunnianhimon puute, riskien hallinta tai ideoiden puute. Hän saattaa olla näissä kaikissa seikoissa oikeassa - syitähän on yhtä monta kuin on yrityksiäkin.

Itse epäilen, että yhtenä isona taustatekijänä on suomalaisen yrittäjän heikko turva verrattuna palkkatyöläisten kaikenkattavaan turvarakenteeseen. Ja sen lisäksi yrittäjän onnistumisesta mahdollisesti koituva progressiivinen verojen kasvu, joka leikkaa onnistujilta sitä suuremman osan heidän riskinottonsa palkkiosta, mitä paremmin he menestyvät.

Siksi tarjoan seuraaviin hallitusneuvotteluihin yhdeksi vakavan pohdinnan kohteeksi sitä, minkälaisilla yhteiskunnallisilla uudistuksilla voitaisiin suomalaisyritysten innovaatiotasoa nostaa nykyisestä. En väitä tietäväni tähän ongelmaan ratkaisua, mutta minusta hallitusneuvottelijoiden kannattaisi kuunnella erityisesti niitä yrityksiä ja yrittäjiä, jotka ovat onnistuneet siinä, mihin muut eivät ole edes uskaltautuneet. Ja selvittää, mitkä heidän tarjoamistaan ideoista voidaan toteuttaa siinä raunioituneessa taloustilanteessa, jonka hallitus saa korjattavakseen nykyisen Marinin kabinetin jäljiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa
Verohelvetti hidastaa kehitystä

Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Tämä on kuudestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi onnistui luovimaan toisen maailmansodan jälkeen Paasikiven-Kekkosen-linjana tunnetuksi tulleen suomettumispolitiikan varjossa kohti läntistä maailmaa. Samalla nuorison koulutustaso nousi oleellisesti, mutta synnytti äärivasemmistolaisen opiskelijaliikkeen, jonka käyttövoima kuihtui elintason nousun ja maastamuuton seurauksena.

Seuraavassa vaiheessa 1980-luvun Suomi suuntasi kohti vertaansa vailla olevaa taloudellista nousua.  Sen käyttövoimana oli rahapolitiikan liberalisointi, joka salli pankeille oikeuden liikutella ulkomaisia valuuttoja ja myöntää niihin perustuen valuuttalainoja myös yrityksille, joilla ei ollut ulkomaisissa valuutoissa laskutettavia tuloja. Samalla kuitenkin jätettiin Suomen markka poliittisesti säädellyksi eli sen arvo jäi vapauttamatta markkinavoimien päätettäväksi.

Tämä ristiriita loi pohjan 1990-luvun laman poikkeukselliselle syvyydelle Suomessa. Valuuttalainojen vapautumisen seurauksena markkinoille tulvi rahaa, joka suuntautui lähinnä kotimarkkinoille. Samaan aikaan vahvan markan politiikka kuristi vientiyrityksiä ja poliittisella tasolla tiukasti kielletyt devalvaatio-odotukset nostivat kotimaisia korkotasoja. 

Niinpä Suomen markka sidottiin euron edeltäjään eli ecuun ylikorkealla kurssilla. Lopulta koko rakennelma kaatui, pankkeja meni konkurssiin ja erityisesti kotimarkkinayrityksiä sortui pakkodevalvaation jälkeen kohtuuttoman kalliiksi käyneisiin valuuttalainoihinsa, valtion velka räjähti kasvuun, vientiyritysten kilpailukyky väheni, työttömyysaste nousi tolkuttomiin mittoihin ja velkaiset ihmiset menettivät tulevaisuutensa joutuessaan vararikkoon.

Kaiken tämän seurauksena markka päästettiin lopulta kellumaan, minkä seurauksena vientiyritysten kilpailukyky parani nopeasti. Sen seurauksena Suomen talous muuttui Nokian menestyksen myötä suuryritysvetoiseksi ja alihankintavetoiseksi. Samalla suomalaiset suuryritykset alkoivat kansainvälistyä ripeästi. 

Laman syvyyteen vaikutti osaltaan myös Neuvostoliiton samaan aikaan tapahtunut romahtaminen, jonka seurauksena idänkauppa romahti. Sen seurauksena suomalaiset poliitikot jättivät käyttämättä tilaisuuden liittyä entisten Varsovan liiton jäsenten ja Neuvostoliitosta irronneiden Baltian maiden tavoin läntiseen sotilasliittoon eli NATO:n, koska se olisi osoittanut heihin vuosikymmeniä kohdistuneet suomettumisepäilyt oikeiksi. Euroopan Unioniin kuitenkin liityttiin vuonna 1995, vaikka sitä pidettiin vielä vuonna 1991 täysin epärealistisena tavoitteena.

Suuren laman jälkeen suomalainen talous muuttui aiempaa uusliberalistisemmaksi, mistä yhtenä merkkinä on työnantajan ja työntekijöiden välisen suhteen hämärtäminen yrityksen tuloihin sidottujen optiojärjestelyiden kautta. Näin palkansaajien suhteellinen asema heikkeni, eikä suurtyöttömyys mahdollistanut työntekijäpuolelle aktiivista toimintaa sen poistamiseksi. 

Tähän päättyi tämän kirjoitussarjan pohjana ollut professori Heikki Ylikankaan teos. Siinä jäivät siis käsittelemättä Nokian tuho, Suomen puolustuspoliittinen länsisuuntaus sekä näiden jälkeiset tapahtumat. Sallittakoon tähän yhteyteen kuitenkin vielä muutama kommentti niihin liittyen.

* * *

Yksi lama-ajan merkittävimmistä toimenpiteistä oli suomalaiseen koulutukseen panostaminen. Sen seuraksena maahan syntyi ennenäkemätöntä osaamista, joka mahdollisti Nokian nousun aivan poikkeukselliseen asemaan suomalaisessa taloushistoriassa. Se oli parhaimmillaan maailman selkeä markkinajohtaja alallaan noin 40 prosentin markkinaosuudella - ja vieläkin suuremmalla osuudella tuotoista - mutta ajautui sellaisena kahteen tuhoisaan virheeseen.  

Ensinnäkin Nokia menetti innovatiivisuutensa todennäköisesti virheellisen henkilöstöpolitiikan seurauksena. Siihen johti yrityksen harjoittama sisäiseen kilpailutukseen perustunut tuotekehitys, josta seurasi epäterve taistelu talon sisällä, mikä suuntasi ihmisten huomion uuden tekemisestä kilpailevan ryhmän tuotekehityksen kampittamiseen. 

Toiseksi yrityksen lähes määräävä asema markkinoilla johti voittojen maksimointiin kustannuksia minimoimalla. Tämän seurauksena yrityksen tuotteita valmistettiin halvan työvoiman maissa, joista lopulta rekrytoitiin myös tuotekehityksen työvoimaa ymmärtämättä, että länsimaiden ja kehitysmaiden välisellä elintasoerolla on myös tosiasioihin perustuvia syitä. 

Nokian tuhon myötä suomalainen talouselämä menetti lippulaivansa, jolloin vihreään kultaan perustuvat suuryritykset palasivat talouden selkärangaksi. Nokian tuhoutuessa sen osaava työvoima ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan on jakautunut hyödyttämään useampia suomalaisia yrityksiä. 

Samaan aikaan Suomi on EU:n integraatioprosessin myötä menettänyt omaa itsenäisyyttään Brysseliin ja joutunut kriisitilanteissa rahoittamaan pienemmän tuottavuuden valtioita. Toisaalta tietotekniikan kehitys on ajanut metsäteollisuuden rahantekoautomaatin eli paperin kulutuksen alas, mikä on vastareaktiona virkistänyt näiden yritysten tuotekehitystä. 

Tässä vaiheessa karu totuus on se, ettei Suomen talous ole vieläkään saavuttanut sitä kansainvälistä asemaa, joka sillä oli Nokian suuruuden aikana. Eikä metsien talouskäyttöön EU:n tasolta kohdistuvat rajoitusvaateet ainakaan edistä sen tulevaisuutta, mikäli ne toteutuvat. 

Ulkopolitiikan osalta Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen osoitettua puolueettomuuspolitiikan onttouden tarjoutui Suomi pikavauhtia osaksi läntistä puolustusliittoa. Toteutuessaan tämä päätös varmistaa maan sotilaallisen turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen, mutta saattaa samalla johtaa aiempaa useammin sotkeutumiseen kansainvälisiin konflikteihin ja vahingoittaa suhteita suureen itäiseen naapuriin.

Ehkäpä suurin suomalaisen yhteiskunnan muutos on kuitenkin tapahtunut kehitysmaista länsimaihin suuntautuneen kansainvaellusaallon seurauksena. Sen ja kantaväestön lisääntymishaluttomuuden seurauksena Suomen väestöpohjan laatu tulee muuttumaan oleellisesti aiemmasta - eikä tämän fundamentaalisen muutoksen kaikkia seurauksia ole tässä vaiheessa mahdollista ennakoida. Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että maahan on muodostunut heikosti integroituva väestönosa, joka kantaväestöä nopeammin kasvavana tulee muuttamaan koko suomalaisen yhteiskunnan perusrakennetta. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kun minä kuolen...
Nokia ja kustannukset

Vasemmistolaista retoriikkaa

Tänään on vapunpäivä eli opiskelijoiden ja työläisten juhla, joista jälkimmäistä juhlittiin minun nuoruudessani jopa kymmenistä tuhansista marssijoista koostunein kulkuein, joissa kannettiin punalippuja ja banderolleja sekä huudeltiin iskulauseita. Sellaisia kuin "Suomen kansan puolesta - SKP", "USA ja Nato – rauhan perikato" tai "suomalainen poliisi – fasistien kätyri". 

Ajat ovat nyt muuttuneet, mutta vapun kunniaksi jaan teille, arvoisat lukijani, USA:n johtavan vasemmistopoliitikon tuoreen viestin. Tarkoitan tietenkin Bernies Sandersia.

Hänen kehotti, että "mieti tätä. Norjassa toimitusjohtajat tienaavat 11 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Yhdysvalloissa toimitusjohtajat tienaavat 351 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Uskooko kukaan vakavasti, että tämän maan toimitusjohtajat työskentelevät 351 kertaa kovemmin kuin keskiverto amerikkalainen työntekijä? En usko."

Siinähän sitä on miettimistä itse kullekin. Minullekin tuli muutama asia mieleen. 

Ensimmäisenä se, että miksei Sanders esittänyt kysymystään USA:n ja Norjan toimitusjohtajien palkkaeroista vaan muotoili kannanottonsa amerikkalaisen toimitusjohtajan ja työntekijöiden väliseksi konfliktiksi? Eihän kai tarkoituksena sentään ollut luoda eripuraa työntekijöiden ja johtajien välille?

Toiseksi voisi kysyä, että eikö Sanders ymmärrä, ettei työnteon "kovuudella" ole palkanmaksajan kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan sen tuloksilla. Minä uskon, että ymmärtää, ja uskon myös ymmärtäväni, miksei hän nostanut tätä ymmärrystään esille miettimiskehotuksessaan.

Tähän liittyen Sanders olisi voinut edelleen kertoa, että jos toimitusjohtaja epäonnistuu tehtävässään, siitä kärsii koko yrityksen väki sekä sen omistajat. Jos taas yksittäinen työntekijä sählää, on sen vaikutus lähes olematon etenkin isojen yritysten koko toimintaan. 

Lieneekö tällä tosiasialla merkitystä toimitusjohtajien palkan suuruuteen? Sitä paitsi, voihan toki esimerkiksi Nokian tuoreesta ja positiivisesta tuloksestakin pohtia, että johtuiko se kaksi vuotta sitten sysimustassa tilanteessa aloittaneesta uudesta toimitusjohtajasta vai rivityöntekijöiden muuttuneista toimista? 

Kaiken kaikkiaan Sandersin viesti kuvasi lyhyydestään huolimatta erinomaisen hyvin sitä, kuinka meillä ja muualla tehdään politiikkaa. Näkökulmat valitaan siten, että ne tukevat omaa viestiä halutun vastaanottajajoukon mielissä. Ja sopivasti tosiasioita valitsemalla voidaan mustakin maalata valkoiseksi. 

Tällä kirjoituksella en siis halunnut ottaa kantaa siihen, onko toimitusjohtajan 351-kertainen palkka suhteessa hänen työntekijöihinsä sopiva vai ei. Enkä edes siihen, onko se parempi tai huonompi kuin 11-kertainen ero. Vaan ainoastaan nostaa esille Sandersin käyttämän poliitikoille tyypillisen retoriikan yhteiskuntaa polarisoivan logiikan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?
Todellisuus löi Vihreitä päähän

Pelastetaan tutkimus vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen määrärahoja

Tämän aamun Helsingin sanomien pääkirjoitusessa otettiin kantaa hallituksen kaavailemaan tiederahoituksen supistamiseen. Jutussa kerrottiin eduskunnassa vallitsevan yksimielisyyden siitä, että valtion on panostettava lisää tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin, mutta siitä huolimatta sen perustutkimukseen suunnattavaa budjettia ollaan pienentämässä aivan oleellisesti.

Tosiasia on, että länsimaiden hyvinvointi suhteessa muuhun maailmaan perustuu pitkälti tutkimuksen tuottamiin innovaatioihin, joiden pohjalta ihmisten elinikä on noussut lääketieteen kehityksen myötä ennennäkemättömän korkeaksi, käyttöömme on tullut työn tuottavuutta lisääviä ja vapaa-aikaa viihdyttäviä tietoteknisiä sovelluksia ja myös ympäristöongelmien ratkaisemiseksi on kehitetty uusia keinoja. 

Kansallisesti tutkimustoiminnan menestys on sikäli välttämätöntä, että talouksien välisessä kilpailussa parhaiten menestyvät ne, jotka pystyvät tuomaan markkinoille menestyviä korkean katteen tuotteita. Tällaisesta meillä on kokemusta 1990-luvun laman selättämisessä, jolloin valtio päätti panostaa osaamiseen ja tuli samalla luoneeksi suomalaisen korkean teknologian ihmeen, joka näyttäytyi ensin Nokian matkapuhelimina ja sen kaaduttua huonoon johtamisen siirtyi esimerkiksi peliteollisuuteen, josta huipputuloksen juuri julkaissut Supercell on erinomainen esimerkki. 

HS:n pääkirjoituksessa valiteltiin kuitenkin sitä, että tutkimusrahoituksen tilanne on vaikea, sillä sovitussa menokehyksessä olisi syytä pysyä - vaikka tähän mennessä niin ei olekaan tehty. Lehden mukaan "tutkimusrahoituksen leikkaaminen olisi silti tyhmää ja lyhytnäköistä. Hyviä tutkijoita on jo lähtenyt aivan liikaa Suomesta."

Jälleen kerran täytyy ihmetellä HS:n päätoimittajan ja ylipäänsä suomalaisen toimittajakunnan kyvyttömyyttä asioiden yhdistämiseen. Olihan tämän aamun lehdessä myös artikkeli tutkimuksesta, jonka mukaan kehitysapuraha päätyy pitkälti köyhien maiden rikkaalle ja korruptoituneelle eliitille, joka siirtää sen edelleen veroparatiisien pankkeihin.

Edelle kirjoittamieni tosiasioiden perusteella kannustan maamme hallitusta ja eduskuntaa huomaamaan sen, että tutkimusvarojen eli suomalaisten tulevaisuuden leikkaaminen voidaan välttää vähentämällä afrikkalaisten gepardihattujen miljardiluokan rahoitusta. Ja käyttämällä näin säästyneet varat suomalaisen perustutkimuksen tukemiseen. 

Ylijäävällä osuudella voisi lisäksi helpottaa suomalaisten energiaköyhyyttä sekä terveydenhuollon resurssivajetta. Tosin jälkimmäisen osalta voisi pomokerros kysyä neuvoa myös terveydenhoitotyötä tekeviltä, jotka Espoossa ratkaisivat ylivoimaiselta tuntuvat ruuhkat ilman sen kummempaa lisärahoitusta. Keinona tähän oli aivan liian usein aliarvioitu maalaisjärjen käyttö.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää
Entä jo yritykset rahoittaisivat enemmän tutkimusta?
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia

Helsingin Sanomat uutisoi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen uuden raportin pohjalta, että matkapuhelimia valmistanut Nokia oli aikanaan tärkeämpi kuin Suomen kolme merkittävintä yritystä tänä päivänä. Ainakin jos kriteerinä on se, kuinka paljon yritykset tuottivat vuoden aikana maallemme arvonlisää. 

Nykyisin merkittävimmät yritykset ovat OP, Neste ja Nordea. Niiden kunkin tuottamat lisäarvot Suomen taloudelle ovat noin 1,5 miljardia euroa. Nokia taas ei enää kuulu käytetyn kriteerin perusteella edes kymmenen merkittävimmän yrityksen joukkoon.

Koska tämä oli mielenkiintoista, katsoin tarkemmin tuota Etlan raporttia ja huomasin, että siellä oli yritysten suoran arvonlisän ohella myös toinen listaus. Ja ehkäpä vielä paljon tärkeämpi kuin HS:n uutisoima. 

Siinä oli nimittäin laskettu kymmenen merkittävimmän yrityksen suoran arvonlisän ohella myös niiden kerrannaisvaikutukset. Ja se korosti asiaa, jota eilen sivusin, eli maamme metsätaloutta. 

Kerrannaisvaikutusten lisäarvo huomoioiden maamme tärkeimmät yritykset ovat nimittäin UPM ja Metsä Group. Ja vasta kolmantena OP. Nämä yritykset - kaksi metsäteollisuuteen ja yksi pankki- ja vakuutustoimintaan keskittyvä - tuottavat taloudellemme vuodessa yhteensä 3,1, 2,6 ja 2,2 miljardin euron lisäarvot. 

Jälkimmäinen vertailu yhdessä Nokian alasajon kanssa korostaa sitä, mikä merkitys uusiutuvien metsiemme talouskäytöllä on suomalaisten hyvinvoinnille. Se ei ehkä pysty sellaiseen nousuun kuin Nokia parikymmentä vuotta sitten, mutta puutavara- ja sellutuotanto ei myöskään surkastu samaan tapaan kuin kännykkäteollisuudellemme kävi. 

Sen sijaan se tarjoaa kansakunnalle sellaista kassavirtaa, joka mahdollistaa korkean lisäarvon tuotteiden valmistuksen. Siis uusien teknologioiden kehittämisen tai koulutuksellisen sivistyksen tarjoamisen sekä itse metsäteollisuudessa että sen ulkopuolella. Ilman metsäteollisuutta näiden asioiden edistäminen suomalaisessa yhteiskunnassa olisi juuri nyt paljon vaikeampaa. 

Ja juuri siksi on vaarallista, että maamme poliittisista päättäjistä niin monet haluaisivat vetää maton alta metsiemme hyödyntämiseltä. Eikä pelkästään suomalaisista, vaan myös Suomen toiminnalle nykyisin raamit asettavan Euroopan Unionin päättäjistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat
EU ja Suomen metsävarat

Paavo Lipponen on vanha mies

Paavo Lipponen (sd) palasi eilen julkisuuteen. Tarkalleen ottaen hän halusi kertoa Kokoomukselle ja koko Suomen kansalle omana näkemyksenään, että Jussi Halla-ahon johtama Perussuomalaiset olisi "äärioikeistoa".  Lisäksi hän vaati, että Kokoomuksen johdon tulisi hävetä sitä, mitä se oli tehnyt omalla hallitustaipaleellaan vuosina 2007-2015.

Juha Sipilän (kepu) hallitusta (2015-2019) hän ei kuitenkaan ottanut muistellakseen - ehkäpä siksi, että se suurelta osalta palautti Suomen kilpailukyvyn ohjelmallaan, jota olivat laatimassa monet sekä Perussuomalaisissa että Kokoomuksessa edelleen vaikuttavat poliitikot.

Kaikki kunnia vanhalle herralle, joka sai valtavaa poliittista nostetta siitä, että maamme koki 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Nokian ihmeen joko hänen kymmeniä vuosia sitten johtamansa hallituksen ansiosta tai ehkä pikemminkin siitä huolimatta. Mies itse joka tapauksessa luki eilen koko Nokian nousun oman hallituksensa ansioksi, vaikka tiettävästi suomalaisen kännykkäihmeen rakentamisen aikaan yksikään demaripoliitikko - saati Lipponen itse - ei ollut tekemässä nokialaisten tuotekehitystä, tuotantorakenteita tai markkinointia.

Lipponen on kuitenkin jo vanha mies ja eläköön siis rauhassa omissa kuvitelmissaan. Siitä huolimatta on ikävää, että hän saa julkisuudessa mustamaalata valtamedian tuella demareilta kannatusta vienyttä Perussuomalaista puoluetta, vaatia toista pääoppositiopuolueetta pyytelemään anteeksi tai väittää omalla muinaisella hallituksellaan olleen ansioita, joita sillä ei todellisuudessa ollut.

Niinpä on syytä antaa Lipposelle sana tässäkin blogissa. Ehkäpä se kuvaa parhaiten sitä, kuinka syvälle omiin päiväuniinsa tämä ikämies on jo ehtinyt vajota.

"Kokoomuksen puheenjohtajan ja koko orkesterin kauhuskenaariopropagandassa huipentuu porvareiden pitkään jatkunut ryöpytys, jossa elinkeinoelämän eräät johtajat ovat myös kunnostautuneet. Suomen poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä on tehty valheellista, SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen vastaista tarinaa."

Tämä on siis Lipposen sanoma tässä tilanteessa, jossa Suomen talous supistui demaripääministerin johdolla viimeisen vuosineljänneksen aikana 4,5 prosenttia ja viennin volyymi pieneni 8,7 prosenttia  (ja 13,8 prosenttia koko vuodessa). Myös investoinnit vähenivät 0,6 prosenttia.

Toisaalta ihan kaikki ei ole mennyt Sanna Marininkaan (sd) aikana alamäkeen: demarivetoisen hallituksen saavutuksiin voitaneen lukea myös työttömyyden kasvaminen 47 000 henkilöllä vuoden takaisesta sekä valtion budjetin alijäämän kasvaminen tuoreen budjettiehdotuksen mukaan seitsemään miljardiin euroon.

Ottaen huomioon koko maailman talouden sekoittaneen koronaviruspandemian, ei tämä kaikki tietenkään ole pelkästään demareiden syytä. Mutta se on, ettei nykyinen hallituskoalitio ole sen enempää Antti Rinteen (sd) kuin Sanna Marininkaan johdolla saattanut voimaan ensimmäistäkään päätöstä, jolla voisi edes kuvitella olevan positiivista vaikutusta Suomen talouteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Niko Kettunen: matelijoista ja sosiaalidemokraateista
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
So what?

Brändin arvo

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että Applen älypuhelinbisneksen liikevaihto oli suurempi kuin kaikkien muiden valmistajien yhteensä eli 51 prosenttia. Huikea saavutus, sillä jutun mukaan Applen on tehnyt kolminkertaisesti rahaa jokaista myymäänsä älypuhelinta kohden verrattuna kilpailijoihinsa.

En lähde tässä arvioimaan, ovatko Applen puhelimet kolme kertaa parempia kuin muut. Vastaus on nimittäin arvioimattakin selvä - eivät varmasti ole, eivät ainakaan oman perheeni kokemusten perusteella. Applen kännyköiden toiminta ei tavallisen käyttäjän tarpeiden osalta eroa oleellisesti kilpailijoiden valmistamista laitteista.

Toisin sanoen ne ovat erittäin laadukkaita, jossain määrin omaperäisiä sekä joissain suhteissa parempia ja joissain huonompia kuin kilpailijansa, mutta erittäin hintavia. Liikevaihdon - ja epäilemättä myös liikevoiton - kannalta oleellista eivät siis ole Applen ominaisuudet, vaan ylivoimaisesti muita parempi brändäys.

Apple lieneekin yksi parhaista esimerkeistä siitä, kuinka brändin rakentaminen kannattaa. Taustalla on toki kunnolla toimivan kosketusnäytön lanseeraus vuosia sitten, mutta myös tietokonepuolella tarkoin luotu kuva Daavidina Goljatia eli Microsoftia vastaan taistelevasta sankarista.

Brändäyksen seurauksena Apple on voinut panna puhelimilleen kovan hintalapun, koska sen asiakaskunta on valmis maksamaan puraistusta omenasta kännykkänsä pinnassa enemmän kuin kilpailijansa... hmmh... niin kuka edes muistaa niiden logoja?

Suomalaisittain toki muistamme, että Nokia oli aikanaan kännyköiden valmistuksessa samankaltaisessa asemassa kuin Apple. Se oli brändiykkönen ja tahkosi selvästi enemmän rahaa kuin kilpailijansa.

Suomalaisittain valitettavasti yritys sortui rahanahneuteen ja lähti ylimitoitettuun säästökampanjointiin, minkä seurauksena yhtiön T&K-toiminta halvaantui ja Apple onnistui tuhoamaan suomalaisyhtiön bisneksen kosketusnäytöllään, jota muut seurasivat toimissaan tahmeaksi muuttunutta suomalaisyhtiötä ketterämmin.

Nokia-brändillä on kuitenkin vielä vahvaa vetovoimaa, minkä osoittaa sen nimellä myytyjen HMD-kännyköiden suosio, joka ohitti Googlen ja OnePlussan kännykät loppuvuonna. Erityisen mielenkiintoista oli, että Nokia-brändätyt HMD-puhelimet olivat kolmanneksi myydyimpiä Britanniassa. Venäjällä, Vietnamissa. Lisäksi ne kuuluivat suurimmassa osassa Lähi-idän markkinoita viiden myydyimmän merkin joukkoon.

Edellä kirjoitetun perusteella annankin kaikille yritystoimintaa aloitteleville - tai miksei myöskin suuryrityksillemme - ilmaisen vihjeen. Jos ja kun haluatte yrityksenne tuottavan voittoa, muistakaa että varsinaisen toiminnan ohella taloudellisen menestyksen kannalta keskeistä on brändäys.

Insinöörityön osalta riittää, että tuotteenne (tavara, palvelu tai jokin muu) on samalla tasolla kuin kilpailijoilla, mutta rikastumisen kannalta keskeistä on brändäys. Ilman sitä yritys saattaa kyllä elää, mutta erikoiseksi - ja poikkeuksellisen tuottoisaksi - sen tekee vasta onnistunut brändi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?
Kellon synkkä kaiku
Voisikohan olla...

Suomen talouden Feniks-lintu

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT kertoi, että Suomen it-palveluiden vienti on lisääntynyt  rajusti 2010-luvulla. Ne vastasivat viime vuonna jo 11,4 prosentista viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, minkä seurauksena it-palvelut olivat Suomen toiseksi suurin viennin arvonlisän lähde paperiteollisuuden jälkeen.

VATT:in mukaan "vaikka Nokian romahdus vei lyhyessä ajassa viisi miljardia euroa, eli kymmenen prosenttia viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, tämä korvautui jo muutamaa vuotta myöhemmin palveluiden viennistä saatavan arvonlisäyksen vielä suuremmalla kasvulla".

Tämä(kin) raportti osoittaa, kuinka osaaminen on sellainen asia, jonka varaan voidaan aina rakentaa. Vaikka onkin totta, että Nokian kännykkäbisneksen nousu ja tuho olivat tietyllä tavalla samanlainen tarina kuin sosialismin nousu ja tuho viime vuosisadalla, eivät niiden seuraukset ole yhteismitallisia.

Onhan selvää, ettei sosialismin raunioille ole ollut mahdollista rakentaa oikeastaan mitään - eikä vähiten siksi, että se perustui poliittiselle aatteelle ja epärehellisyydelle, kun taas Nokian nostivat ylös ennen kaikkea suomalainen satsaus it-osaamiseen 1990-luvun vaihteen laman aikana ja jälkeen. Siksi suomalainen it-ala on lippulaivansa tuhoutumisen jälkeenkin noussut tuottamaan maallemme hyvinvointia kuin mytologian Feniks-lintu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemme iloisia veronmaksajia
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Suomeen 6,54 miljardin euron investoinnit - Katainen katsoo Etelä-Eurooppaan

Suomalaisen matkapuhelimen dilemma

Microsoft päätti jätti-irtisanomisista, joiden seurauksena yhtiön toiminta Salon kaupungissa päättyy kokonaan. Päätös ei tullut yllättäen, vaan oli pikemminkin looginen seuraus jo Nokian aikana alkaneesta suomalaisen matkapuhelinbisneksen alamäestä.

Siksi onkin yllättävää, että pääministeri Sipilä tuntuu pitävän uuden matkapuhelinyksikön perustamista Suomeen hyvänä tai toivottavana asiana. Vaikka hän puhuukin erikoispuhelimista, on vaikea nähdä että sellaisilla saataisiin aikaiseksi kovin kannattavaa ja pitkäaikaista yritystoimintaa alalla, jolla jopa suurin toimija menestyy kehnonlaisesti ja vain brändäyksessään erinomaisesti onnistunnut Apple pystyy myymään laitteitaan suurella katteella.

Tarkoitan sitä, että jos uusi suomalainen kännykänvalmistaja onnistuisikin tekemään onnistuneen erikoispuhelimen, sen edessä olisi dilemma. Joko se ei tuottaisi merkittäviä liiketaloudellisia voittoja, tai jos tuottaisi, se saisi välittömästi vastaansa jättiläismäisen ja siksi ylivoimaisen kilpailijan.

Tätä taustaa vastaan on tarkasteltava myös huhuja Nokian paluusta kännykkämarkkinoille. Yhtiön tarkoituksena on ilmeisesti lähteä liikkeelle pienillä investoinneilla eli pelkällä suunnittelutyöllä ja jättää isommat riskit puhelimet valmistavalle alihankkijalle.

Käytännössä tavoitteena lienee pelkästään rahastaa maailmalta se, mitä vanhan brändin avulla on vielä rahastettavissa. Yhtiön kännykkäbisneksen nousua maailman huipulle tuskin edes tavoitellaan.

Ja onhan meillä vielä jäljellä yksi suomalainenkin matkapuhelinyhtiö, eli Jolla. Sen siivet eivät ole riittäneet nousuun: yhtiön tilasta kertonee käyttöjärjestelmän ja puhelintuotannon eriyttäminen toisistaan. Se mitä olen kuullut puhelimesta viittaa käyttöjärjestelmän erinomaisuuteen, mutta puhelimen keskinkertaisuuteen.

Joka tapauksessa yhtiön läpimurto merkittäväksi kansainväliseksi toimijaksi on jäänyt tekemättä, mutta käyttöjärjestelmän osalta tilanne saattaa muuttua, mikäli Venäjä valitsee Sailfishin älypuhelinpalvelujensa alustaksi. Siinä on Jollan mahdollisuus, ei niinkään raudan takomisessa. Vastaavaa poliittisiin realiteetteihin perustuvaa tilaisuutta ei kuitenkaan ole ihan helposti löydettävissä toiselle suomalaiselle matkapuhelinyhtiölle.

Joka tapauksessa on siis selvää, ettei entisten hyvien aikojen paluusta kannata haaveilla. Koska nyt kuitenkin vapautuu runsaasti ammattitaitoista työvoimaa, on toivottavaa että heidän osaamisensa saataisiin suunnattua kännyköitä järkevämpiin kohteisiin - siis sellaisiin, joissa heidän osaamisensa voidaan yhdistää vallankumouksellisiin ideoihin.

Siis sellaisiin, joiden edessä on nopeasti kasvava kansainvälinen markkina, jota liian monet muut eivät ole oivaltaneet. Toisin sanoen olisi löydettävä aloja, joiden tilanne ja tulevaisuus olisi juuri nyt samankaltainen kuin Nokialla oli edessään 1980-luvun lopulla. Sellaiset eivät kuitenkaan mitä todennäköisimmin liity kännyköiden valmistamiseen, vaikka saattaavatkin hyödyntää mobiiliteknologiaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!

Suomen, Saksan ja Kreikan talouksien kohtalonyhteys

Pörssiyhtiöiden tuloskausi alkaa tällä viikolla. Helsingin Sanomat toteaa, että yritysten odotetaan parantavan tuloksiaan selvästi, koska tiukat ajat ovat pakottaneet ne parantamaan tehokkuuttaan. Myös euron heikkeneminen auttaa näitä yrityksiä.

Uutinen on hyvin mielenkiintoinen ja auttaa ymmärtämään sitä muutosta, joka tehtiin eurojärjestelmään siirryttäessä. Ja jonka yhtä jälkipyykkiä pestiin eilen Kreikan vaaleissa.

Raha on ihmisen keksintö, jonka arvo on nykyisin pelkkä sopimus. Sen mukaisesti kunkin valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin määräytyy sen perusteella, miten arvokkaaksi ihmiset uskovat tuon valuutan. Jos usko menee, valuutta romahtaa. Uskolla on kuitenkin taipumus säilyä, sillä kukaan ei hyötyisi täydellisestä valuuttaromahduksesta.

Juuri minkään maan valuutta ei ole romahtanut, mutta kelluvat eli vapaasti arvonsa muodostavat valuuttakurssit ovat kyllä heijastelleet kunkin valuutta-alueen (yleensä valtion) talouselämän tilaa. Jos tuo tila on heikentynyt, on kurssi laskenut ja kyseisen valuutta-alueen kilpailukyky noussut.

Kun eurojärjestelmä luotiin, otettin siihen mukaan hyvin erilaisia talousalueita. Vahvan Saksan rinnalle tuli esimerkiksi heikko Kreikka. Tässä järjestelmässä näiden molempien maiden talouksien toiminnan edellytyksenä olisi ollut talouselämän kulurakenteen (eli elintason) sopeuttaminen työn tuottavuuden mukaiseksi.

Näin on Kreikan osalta tapahtunutkin, mutta vasta sitten kun maa ehti velkaantua korviaan myöden. Kreikan ja koko eteläisen Euroopan ongelmana oli siis muuhun euroalueeseen nähden liian heikko tuottavuus ja maiden kriisi sitä syvempi mitä kauemmin talouden sopeuttamisen tarve tunnustettiin ja korjattiin. Kreikkaa lukuun ottamatta elintasoaan rajusti pudottaneet maat selvinnevät näin syntyneistä velvoitteistaan.

Myös Suomessa tehtiin samankaltaisia virheitä kuin Etelä-Euroopassa. Nokian tuodessa rahaa talouteen kasvatettiin työn kuluja sekä palkkaneuvotteluissa että julkisia menoja lisäämällä. Kun Suomen kilpailukyky näillä toimilla tuhottiin eikä valuuttakurssi korjannut tilannetta, sakkasi Nokia muillekin yrityksille tuli vaikeuksia. Samalla menivät myös varat ylläpitää kasvanutta julkista sektoria.

Vastauksena tähän kaikkeen yrityselämä tehosti toimintaansa - eli irtisanoi ihmisiä ja kävi tiukat palkkaneuvottelut, jotka oikaisivat osaltaan kulurakennetta. Myös julkinen sektori on ollut saneerattavana ja sen menojen kasvaminen on pysähtynyt. Valitettavasti julkinen velka kuitenkin kasvaa edelleen.

Nyt voimme toivoa, että Helsingin Sanomien käsitys yritysten kasvavista voitoista pitää paikkansa ja ne pääsevät jäälleen kasvu-uralle. Ajan myötä tämä helpottaa myös työttömyyttä ja julkisen talouden tilaa. Kunnes nousevat palkat ja jälleen paisuva julkinen sektori heikentää taloutemme kilpailukyvyn kilpailijoihimme nähden liian alhaiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!

Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

Maamme ainoa puhtaasti verovaroin toimiva mediatalo uutisoi Suomen ja suomalaisuuden muuttuneen Intiassa asiaksi, josta on syytä pitää suunsa supussa. Toimittajan näkemyksen taustalla on Nokian alasajo ja sen ikävät seuraukset köyhälle miljardin ihmisen kansalle.

Nopeasti ajateltuna intialaisten rektion ymmärtää. Olihan Nokian matkapuhelinten alasajo suomalaisillekin järkytys. Miksei siis intialaisillekin, joihin Nokia satsasi ja satsasi lisää niin valmistuksessa kuin tuotekehityksessäänkin etenkin huippuvuosiensa loppuvaiheieissa.

Toisaalta ainakin minä osasin arvostella Nokian säästämiseen perustuvaa stretegiaa jo vuonna 2010. Erityisen huolestuttavana pidin tuotekehityksen palkkakuluista säästämistä; ja valitettavasti huoleni osoittautui oikeaksi.

Koska kehitys meni kuten meni, niin olisiko paljon luottamusta ja vastuuta Suomen kaikkien aikojen teolliselta menestystarinalta saaneiden intialaisten syytä katsoa peiliin, ja todeta myös oma vahvasti negatiivinen vaikutuksensa Nokian huippuvuosien jälkeiseen alamäkeen. Sekä sen surullisiin jälkiseuruksiin niin Suomessa kuin Intiassakin.

Viime kädessähän me suomalaiset ja intialaiset olemme kohtalotovereita Nokian suhteen. Molemmat saimme yhtiöltä paljon. Ja molempien maiden nokialaiset osoittivat kykenemättömyytensä säilyttää ainutlaatuisen menestyksen avaimet itsellään.

Suomalaiset tekivät megamunauksen uskomalla siihen, ettei kehitysmaiden köyhyys johdu kehitysmaalaisista ja intialaiset luulemalla kykenevänsä sellaiseen, mihin he eivät edes voineet kyetä. Paasikiveä mukaillen: tosiasioiden tunnustaminen olisi ollut viisauden alku myös huippuvuosien Nokiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittämisen kannukset kuntoon!
Metsästä jalostuu rahaa
Uusi trendi? Biolan siirsi tuotantoaan Kiinasta Suomeen.