Kokoomuksen maahanmuuttolinjaukset selvensivät journalisteille sitä, mistä on kyse

Kokoomuslaiset kansanedustajat selvensivät tämän aamun mielipidekirjoituksessaan Helsingin sanomien päätoimittajille puolueen tuoretta maahanmuuttolinjausta. Lyhyesti sanottuna kyse oli siitä, ettei päätoimittaja ollut heidän mukaansa - aivan oikein - ymmärtänyt muutaman päivän takaisessa pääkirjoituksessaan eri maahanmuuttajaryhmien eroja. 

Tämähän on ollut suomalaisen maahanmuuttokeskustelun ongelma jo ainakin vuosikymmenen ajan. Epäilen kyllä, ettei kyse ole pää- ja rivitoimittajien ymmärtämättömyydestä vaan tahallisesta pyrkimyksestä sotkea tavallisten ihmisten ajatuksia. 

Siksi oli hyvä, että kokoomuslaiset selvensivät asiaa: työperäinen maahanmuuttaja on eri asia kuin turvapaikanhakija, joka puolestaan on eri asia kuin oleskeluluvan humanitaarisista syistä saanut henkilö. Näistä ensimmäiseen ryhmään tulee suhtautua positiivisesti, mikäli suomalaisista ei löydy vastaavaa työvoimaa, toisen ryhmän oikeutta saada oleskelulupa pitää selvittää ja kolmas ryhmä pitäisi saada kantamaan kortensa kekoon koko Suomen hyvinvoinnin rakentamiseksi.

Tosin on vielä neljäskin ryhmä, jonka kokoomuslaiset "unohtivat". Se koostuu suojeluntarpeestaan väärä tietoa antavista turvapaikanhakijoista, joiden todellisena motiivina ei ole pelko kotimaan olosuhteista vaan toive korkeammasta elintasosta eurooppalaisen sosiaaliturvan perusteella ja pyrkivät maahan tekaistuilla tarinoilla kokemastaan uhasta. Tähän ryhmään on luettava myös henkilöt, jotka tavoittelevat sellaista työtä, jota heille ei ole Suomessa tarjolla ainakaan laillisesti - ja jotka päätyvät siten sosiaaliturvan varaan työhaluistaan huolimatta.

Toinen ongelma suomalaisessa maahanmuuttopoliittisessa viestinnässä on ollut se, että puolueet eivät ole noudattaneet käytännössä omia puheitaan. Tässä suhteessa on kunnostautunut erityisesti Kokoomus, jonka edustajat ovat käyttäneet julkisuudessa ja jopa eduskunnassa hyvinkin maahanmuuttokriittisiä puheenvuoroja, mutta joka on vallassa ollessaan kieltäytynyt sellaisista toimista, jotka olisivat vähentäneet elintasopakolaisten kansainvaellusta maahamme. 

Toivon mukaan kokoomuslaisten tämänaamuinen puheenvuoro selventää maahanmuuttokeskustelua ja puolue noudattaa tämänkertaista maahanmuuttolinjaustaan seuraavissa hallitusneuvotteluissa kun nykyistä punavihreää hallitusta korvataan uudella. Erityisesti Kokoomuksen linjauksen kahta ensimmäistä ryhmää koskevat kohdat ovat kannatettavia. 

Sen sijaan suhtaudun vahvasti epäillen siihen, että maahamme täysin erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä saataisiin sopeutumaan kovinkaan tehokkaasti suomalaiseen elämänmenoon. Tai että usein luku- ja kirjoitustaidoton henkilö tai joka tapauksessa heikon osaamispohjan saanut kehitysmaalainen saataisiin "kotoutettua" kilpailukykyiseksi korkean koulutustason varassa toimiville työmarkkinoille eli integroitumaan yhteiskuntaan. Siten kokoomuslaisten uskomus kotoutumistoimien mahdollisuuksista tehdä maahanmuutosta suomalaisen yhteiskunnan kannalta järkevää lienee ylioptimistinen. 

Sivumennen sanoen COVID-19-pandemia on ollut Suomelle suuri onni rajoittaessaan elintasopakolaisten virtaa Europan läpi Suomeen. Jatkossa tällaista puskuria ei kuitenkaan ole, joten vastaanottamamme taakan määrään vaikuttaa tulevaisuudessa ainoastaan meidän omien toimiemme houkuttelevuus heidän silmissään. Siksi on tärkeää, että suomalaiset lehtimiehet ja poliitikot oppisivat keskustelemaan eri maahanmuuttajaryhmistä analyyttisesti ja eritellen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa
Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa
Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle

Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?

Humanitaariset maahanmuuttajat ovat vallanpitäjien ja valtamediamme mukaan sekä tulevaisuuden voima ja rikkaus että ehdoton velvollisuus ja tulevaisuuden takaaja. Siksi olikin "yllättävää", että EU on huolissaan siitä kun Valko-Venäjä on ryhtynyt avustamaan Turkin avustuksella kehitysmaalaisia ihmisiä rajojen yli. On puhuttu jopa siitä, että Lukashenko käy tällä tavalla suorastaan hybridisotaa meitä vastaan.

Edelle kuvaamani seikat kertovat paljon 2000-luvun alun henkisestä ilmapiiristä. Se on ennen kaikkea älyllisesti epärehellinen väittäessään mustaa valkoiseksi, mutta toimien tarvittaessa aivan kuin valkoiseksi väitetty olisi sittenkin mustaa.

Tämä älyllinen epärehellisyys näkyi myös Helsingin sanomien tuoreessa artikkelissa, jossa kerrottiin kouluihin pesiytyneestä rasismissa. Se ilmenee jutun mukaan esimerkiksi siinä, että opettajat ovat valkoihoisia eivätkä siksi tarjoa samastumisen kohteita maahanmuuttajille sekä koulukirjojen eurooppakeskeisissä kuvastoissa ja sisällöissä. 

En epäile, etteivätkö nämä ja muut jutussa mainitut ongelmat olisi todellisia. Mutta älyllisesti epärehelliseksi kirjoituksen teki erityisesti se, ettei siinä mainittu sanallakaan maahanmuuttajalasten, -nuorten ja -vanhempien itse aiheuttamia ongelmia.

Jos ja kun tummahipiäisemmät lapset häiriköivät luokassa selvästi enemmän kuin aikuiset tai mikäli he kiusaavat joukkona koulutovereitaan jopa kuolemanpelkoon saakka, ei liene ihme, että tämä herättää vastareaktioita kouluyhteisössä. Yhtä vähän ongelmien ratkaisua auttaa se, että maahanmuuttajalasten vanhemmat painostavat jälkikasvuaan säilyttävän lähtömaidensa kulttuurin ja tavat sen sijaan, että ohjaisivat ja kannustaisivat näitä omaksumaan uuden kotimaansa elämäntavan.

Siksi suomalaisten koulujen ongelmien ratkaiseminen ei voi lähteä vain yhdestä osapuolesta, vaan olisi puututtava ennakkoluulottomasti sen kaikkiin puoliin, jotta molemminpuolisten asenteiden ruokkima noidankehä saadaan katkaistuksi. 

Jos sen seurauksena päädytään siihen - kuten oikeaksi epäilen - että maahanmuuttajien määrä on yksinkertaisesti liian suuri suomalaisen yhteiskunnan ja koululaitoksen sulatettavaksi, olisi siihenkin löydettävä loogisesti oikea ratkaisu. 

Ja tämä kiertyy Valko-Venäjän pikkutsaarin hybridisodan luomaan huoleen EU:n päättäjien parissa. Se nimittäin osoittaa, etteivät viralliset juhlapuheet humanitaarisista maahanmuuttajista tulevaisuuden voimana ja rikkautena sekä tulevaisuuden takaajina ole rehellisiä vaan niitä esitetään jostain aivan muusta syystä. Eikä tuo syy perustu tosiasioiden rehelliseen analyysiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin
Väkivaltaa Havukoskella

Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?

Yle kertoi ongelmista, joita on syntynyt Tanskassa maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Niistä vakavin on kysymys ihmisten tasa-arvosta.

Tanskassa asuvan Muhammadin mielestä ihmisten pitäisi olla yhdenvertaisia lain edessä, mutta hänen mielestään hallituksen lähiöpaketti asettaa ihmiset eri asemaan riippuen siitä, millä puolella katua asuvat. Kyse on siis toimista, joilla maan hallitus yrittää parantaa ongelmaryhmiin kuuluvien maahanmuuttajien integroitumista.

On helppo olla samaa mieltä Muhammadin kanssa ihmisten tasa-arvosta. Valitettavasti näyttää siltä, ettei se tiettyjen maahanmuuttajaryhmien osalta ole mahdollista, mikäli heidän halutaan integroituvan osaksi muuta yhteiskuntaa - tanskalaisten pelkona on Ruotsin Malmön tilanne, joka ei ole yhteiskunnan hallussa.

Tapahtumien keskipisteenä olevan tanskalaislähiön asukkaat Muhammad ja Janni toivovat, että pakon ja uhkailun sijasta asukkaiden ja poliitikkojen välille syntyisi vuoropuhelu. Ilmeisesti sellaista ei siis ole syntynyt, vaikka Tanskassa suurimittainen maahanmuutto alkoi jo 1980-luvulla.

Sen sijaan alueella on vakavia ongelmia, kuten jengiampumisia. Jannin mukaan "jengeissä liikkuu täällä noin parikymmentä nuorta miestä, mutta hallituksen pitäisi työllistää heidät eikä uhkailla kovemmilla rangaistuksilla".

Jannin näkemyksessä ilmenee meilläkin tyypillinen suvaitsevaiston perirasistinen asenne, jonka mukaan kehitysmaalaisilla maahanmuuttajilla ei ole kykyä eikä velvollisuutta hoitaa itse asioitaan kuntoon, vaan heistä tulee huolehtia kuin pikkulapsista. Valitettavasti tämä politiikka ei ole johtanut positiiviseen lopputulokseen missään.

Kirjoitin tästä tapauksesta siksi, että se paljastaa kuinka kehitysmaalaisten maahanmuutolla on erittäin syvälliset seuraukset pohjoismaisen yhteiskunnan kannalta. Kun ensin on yritetty pehmeitä keinoja heikolla menestyksellä on jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja.

Siis jopa sellaisia, joissa joudutaan rikkomaan jo monen sukupolven ajan itsestäänselvyytenä pidettyä ihmisten välistä tasa-arvoa. Ei siksi, että näin haluttaisiin tehdä, vaan siksi, että muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia.

Niiden yhdestä puolesta kertoi Ylen toinen uutinen, jossa 25-vuotias mies työskenteli islamilaisen koulun iltapäiväkerhon hallinnossa käyttäen asemaa hyväkseen radikalisoidakseen nuoria toteuttamaan joukkoiskun Lontoossa. Mies jäin onneksi kiinni ja sai elinkautisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisen maan tulevaisuus
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Tanskaan on tulossa burkhakielto ja Irakissa on entistä turvallisempaa

Korruption korjaamisellakin on seurauksensa

Korruptio on yksi pahimmista toimivan yhteiskunnan esteistä. Niinpä erilaiset maiden hyvinvointiin tai muuhun sellaiseen perustavat listaukset sijoittavat valtiot pääpiirteissään samanlaiseen järjestykseen kuin niiden käänteinen korruptoituneisuuslistaus.

Korruptiota torjutaan ympäri maailmaa aktiivisesti. Siitä huolimatta sen seuraukset ovat jääneet vähälle huomiolle.

Uusimmassa Science-lehdessä kerrottiin kahdesta korruptionvastaisten toimenpiteiden seurauksia selvittäneestä tutkimuksesta. Niistä ensimmäisessä selvitettiin mitä siitä seurasi, kun amerikkalaisessa vähäosaisten avustusohjelmassa ryhdyttiin valvomaan tukiseteleillä ostettujen tavaroiden hintoja.

Oli nimittäin käynyt ilmi, että siellä, missä tukiseteleitä jaettiin oli kauppiaiden piirissä syntynyt kaksihintajärjestelmä, jossa setelillä ostetun tuotteen hinta oli 50% kalliimpi rahalla ostettuun verrattuna. Avunsaajille asialla ei ollut merkitystä, koska seteli oikeutti tiettyyn ruoka-annokseen, jonka kauppias sitten laskutti USA:n valtiolta.

Kaksihintajärjestelmän selvittyä hintoja ryhdyttiin seuraamaan rakentamalla sähköinen laskutusjärjestelmä, joka mahdollisti hintojen seurannan. Lopputuloksena maksutapojen välinen hintaero katosi.

Mutta monin paikoin kaupoista katosivat myös tukisetelillä hankittavaksi hyväksyttävät terveelliset elintarvikkeet. Näin siksi, ettei niiden tavanomainen kaupankäynti ollut kannattavaa ilman setelistä saatavaa ylihintaa.

Niissä kaupoissa, joissa setelituotteita jäi saataville, oli niiden hintaa nostettu keskimäärin yhdeksällä prosentilla. Näin noiden tavaroiden kauppa jäi kannattavaksi.

Lopputuloksena korruption kitkemisen seurauksena terveellisten elintarvikkeiden hankkimisesta tuli vaikeampaa tai ainakin kalliimpaa kaikille köyhien asuttamien kaupunginosien asukkaille.

* * *

Toinen lehden esimerkki kertoi romanialaisten koulujen päättökokeesta, joihin järjestettiin videovalvonta huijaamisen estämiseksi. Lisäksi koevilpistä säädettiin aiempaa kovemmat rangaistukset niin oppilaille kuin lahjuksia ottaneille opettajillekin.

Muutokset toimivat, sillä kameroiden saapumisen yhteydessä testitulokset putosivat merkittävästi. Tulokset kuitenkin putosivat enemmän köyhien kuin vauraiden lasten kohdalla.

Tutkimuksen tekijän mukaan yksi syy sille oli se, että kollektiivisesta järjestelmän huijaamisesta luopumisen jälkeen vauraat oppilaat saattoivat vielä lahjoa yksittäisiä opettajia antamaan parempia pisteitä. Lopputuloksena köyhien nuorten osuus korkeatasoisiin yliopistoihin päässeistä putosi enemmän kuin rikkaiden kakaroiden. Näin yhteiskunnan meritokraattinen kierto heikkeni.

* * *

Edellä mainituista esimerkeistä opimme ennen kaikkea sen, että korruption kitkemiselläkin on arvaamattomat seurauksensa. Siksi toimenpiteet kannattaa suunnitella katsoen asioita monelta kantilta, jotta vältyttäisiin ei-toivotuilta seurauksilta.

Toinen mielenkiintoinen seikka koskee sitä, kuinka ihmiset löytävät omalta kannaltaan tarkoituksenmukaisia toimintatapoja myös huijaamisessa. Kuten tavataan sanoa: tilaisuus tekee varkaan. Näin kävi niin kaksihintajärjestelmän kehittäneille amerikkalaisille kauppiaille kuin romanialaisille oppilailtaan lahjuksia vastaanottaville opettajillekin.

Erilaisten selvitysten mukaan Suomessa ei juuri ole korruptiota. Lienee kuitenkin selvää, että myös suomalaiset löytävät erilaisissa tilanteissa tarkoituksenmukaisia toimintatapoja riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta.

Yhden esimerkin saimme juuri kuluneella viikolla, kun kävi ilmi, että Lahdessa oli opittu käyttämään vastaanottokeskuksissa tarjolla ollutta ilmaista työvoimaa lisäämään yrityksen kannattavuutta ja ajan myötä myös kilpailukykyä. Olisi hyvä tietää mitä siitä seuraa, kun turvapaikanhakijoiden työharjoitteluita ryhdytään Lahden tapahtumien seurauksena kontrolloimaan aiempaa paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävä
Vihreää kielipeliä
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa

Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Poliisi tiedotti poikkeuksellisesti Joensuun tapahtumista ja varoitti ulkomaalaismiehistä. Yllättäen suomalainen lehdistö myös uutisoi asian. Kyse oli nuorten tyttöjen hengailusta ulkomaalaisten miesten kanssa.

Taustalla oli tapahtumasarja, jonka seurauksena kolme alle 16-vuotiasta tyttöä joutui seksuaalirikosten kohteeksi saman viikonlopun aikana viime joulukuussa Joensuussa. Epäiltyjen aiheena ovat kahden lapsen törkeät seksuaaliset hyväksikäytöt ja yhden raiskauksen yritys.

Kaikki tekijät ovat eri henkilöitä, mutta tapahtumapaikka sama. Siten kyse on mahdollisesti ollut jonkinasteisesta järjestäytyneestä toiminnasta.

Poliisin varoitus oli sikäli mielenkiintoinen, että esimerkiksi Homma-foorumilla on jo vuosia sitten puhuttu (esimerkki) siitä, kuinka vanhempien kannattaisi valistaa erityisesti tyttölapsiaan ulkomaalaismiehiin liittyvistä riskeistä. Varoituksessa ei siis pitäisi olla mitään uutta, eikä foorumin puhe selvästikään ole ollut rasistista panettelua.

Valtavirtauutisoinnissa meillä on sen sijaan vältetty ikävien asioiden kertomista maahanmuuttajista, vaikka toki esille on ajoittain tullut heidän taipumuksensa tietynlaisiin rikoksiin. Asiasta ei kuitenkaan ole ilmeisesti osattu kaikissa perheissä vetää oikeita johtopäätöksiä, eikä suojata valistamalla omia lapsia riskeiltä.

Nyt nähdyn poliisivaroituksen seurauksena tapahtunee kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on se, että monissa teinityttöperheessä lapsia varoitetaan ulkomaalaismiesten aiheuttamasta riskistä. Osa tottelee, osa ei, mutta Joensuun tapauksen kaltaiset tragediat vähenevät ainakin siitä, miten paljon niitä olisi ollut ilman nyt kuultua poliisin tiedottamista.

Toinen välitön seuraus on se, että maahanmuuttajamiesten integroituminen vaikeutuu, koska nuorten tyttöjen kautta kotoutuminen vähenee. Eiväthän varmaakaan kaikki suomalaistyttöjen ja ulkomaalaismiesten kohtaamiset johda rikoksiin, vaan tulijan liukumiseen porukoihin, joissa liikuskelee myös suomalaisnuoria.

Kokonaisuutena tapaus osoittaa sen, että kahden kulttuurin kohtaaminen ei ole yksinkertainen asia. Siksi olisi tärkeää, että pakolaisten kotouttamiskoulutuksen aikana pyrittäisiin muokkaamaan tulijoiden kulttuuri-identiteetti ihan oleellisesti nykyistä selkeämmin suomalaiseksi. Ei riitä, että sanotaan raiskauksen tai alaikäisiin sekaantumisen olevan rikos, vaan koko tulijoiden ajatustapa olisi saatava suomalaiseksi.

Miten tämä saadaan toteutetuksi tilanteessa, jossa tulijoita on tuhansittain vuodessa onkin sitten iso kysymys. Tai ei oikeastaan kysymys, vaan perimmäinen syy sille, että myös tulevaisuudessa näemme Joensuun tapahtumien toisintoja.

Pahimmillaan vastaan voi tulla jopa samankaltainen laajamittainen katastrofi kuin se, joka joitakin vuosia sitten paljastui Iso-Britanniasta Rotherhamin kaupungista. Siellä pyöri 1400 brittilasta hyväksikäyttänyt pakistanilaisten raiskausrinki, johon ei puututtu rasistisyytösten pelossa. Tämä vaara on olemassa myös meillä ainakin siinä tapauksessa, että lasten varoittaminen ulkomaalaismiehistä tukahdutetaan rasismisyytöksillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neljän vuoden tuomio anonyymille pedofiiliraiskaajalle
Raiskaaja voi olla kuka tahansa - entä sitten?
Maahanmuuttajat raiskaajina

Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Ruotsissa on maahanmuuttajalähiöitä, joissa poliisin ja viranomaisten valta on lipsunut. Suomalainen media julkaisee niistä ajoittain juttuja (esimerkki, toinen, kolmas), mutta suurin osa tapahtumista jää kertomatta pelkästään tavallista uutisaineistoa seuraaville.

Todellisuudessa Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden tilanne on oleellisesti vakavampi kuin meikäläistä mediaa lukemalla voisi kuvitella. Naapurimaan surullisesta todellisuudesta voi lukea toisella kotimaisella kielellä suoraan ruotsalaisesta mediasta tai vaihtoehtoisesti suomenkielellä sosiaalisesta mediasta.

Esimerkiksi kuluvana huhtikuuna Sikolätti-sivusto on kertonut ruotsalaiseen perinteiseen mediaan viitaten seuraavat tapaukset: 1) ammuskelua Uppsalassa – yksi henkilö loukkaantunut, 2) viikonlopun saldo Tukholman alueella: yksi raiskaus ja neljä yritystä, 3) mellakka Hammarkullenissa – poliisia heitettiin kivillä, 4) Rosengårdissa paloi auto – ja nuorukainen, 5) Linköping: kranaatti yritettiin heittää asuntoon, 6) kymmenkunta autoa paloi Rosengårdissa ja 7) poliisipartio joutui mellakkaan Växjössä.

Itse en huomannut yhdenkään edelle linkitetyistä (ja ruotsalaisessa valtamediassa kerrotuista) tapauksista ylittäneen uutiskynnystä Suomessa. Se kertonee siitä, ettei kuluva huhtikuu ole juurikaan poikennut normaalista.

* * *

Helsingin Sanomien mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime viikolla julkaisemasta tutkimuksesta selvisi, että myös meidän suurissa kaupungeissamme ulkomaalaissyntyiset keskittyvät asumaan yhä useammin tietyille alueille. Tämä kehitys on pisimmällä Turussa, mutta samaan suuntaan ollaan menossa myös Helsingissä ja Tampereella.

Siten lienee vain ajan kysymys kun Suomeenkin muodostuu maahanmuuttajalähiöitä, joiden hallinta ei ole yksiselitteisesti viranomaisten hallinnassa. Näin ainakin siinä tapauksessa, että tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien henkilöiden määrä jatkaa kasvuaan maassamme.

En tiedä, onko alueellisesti segregoitunut yhteiskunta lepsua maahanmuuttopolitiikkaa ajavien suomalaisten poliitikkojen tavoitteena, mutta joka tapauksessa olemme menossa kohti sellaista. Näin siitä huolimatta, että kehitys on yhteiskuntarauhaa uhkaava.

Löysästä maahanmuuttopolitiikasta seuraavat ongelmat ilmenevät ensin lähiöissä itsessään ja ajan myötä myös ympäröivässä yhteiskunnassa. Jälkimmäisellä viittaan esimerkiksi Euroopan viime vuosien terroritekoihin tai maahanmuuttajien omien lähiöidensä ulkopuolella tekemiin seksuaalirikoksiin.

Siksi oli yllättävää, ettei Helsingin Sanomat maininnut jutussaan lainkaan tätä etnis-kulttuurisen segregoitumisen ylivoimaisesti suurinta uhkaa. Sen sijaan se oli kyllä huolissaan siitä, miten näillä alueilla asuminen lapsuudessa näyttäisi amerikkalaisten kokemusten perusteella vaikuttavan siihen "miten pitkälle elämässä pääsee".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Maahanmuuttajat pois maalta vai pitäisikö heidän sittenkin sijoittaa maalle?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Lisäisikö turvapaikanhakijoiden sijoittaminen leireihin maahanmuuton kustannuksia?

Kolumnisti Anu Kantola otsikoi uusimman kirjoituksensa, että "tiedoksi niille, jotka surevat pakolaisten aiheuttamia kustannuksia: Leirittämällä ja eristämällä he vasta kalliiksi tulevatkin." Väite vaatii kommentin.

Anu Kantola perustelee otsikkoaan sillä, että mikäli pakolaiset saataisiin integroitumaan yhteiskuntaan ja mukaan työelämään, heistä aiheutuvat kustannukset laskisivat. Ja että vastaanottokeskuksissa makuuttaminen vaikeuttaisi integroitumista ja siten nostaisi tulijoiden aiheuttamia kustannuksia.

Hän ehdottaa myös Kanadassa (hänen mukaansa) käytettyä keinoa. Siellä viisi ihmistä voi ottaa pakolaisperheen vastaan ja sponsoroida heitä vuoden ajan niin, että he pääsevät elämän alkuun. Näin kotoutuminen on ollut parempaa kuin valtiovetoisessa järjestelmässä. Kuinka paljon - sitä hän ei kerro.

Tässä kohtaa minun on sanottava, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että Kantola ja hänen hengenheimolaisensa ottavat viisittäin vastatakseen pakolaisten kotoutumisesta. Etenkin jos ja kun se lisäisi heidän pääsemistään työelämään ja ehkä muutenkin assimiloitumaan suomalaiseen kulttuuriin.

Sellaisen varauman kuitenkin teen, että jos (kuten ymmärsin) kyse olisi vasta turvapaikkaa hakevista (eikä siis pakolaisstatuksen jo saaneista) heidät tulisi välittömästi palautettaa kotimaahansa, mikäli edellytykset oleskeluun hädän ja vainon perusteella eivät täyty. Työperäiseen maahanmuuttoonhan on omat järjestelmänsä.

Kantolan otsikosta ja siihen sisältyvän väitteen perustelusta olen sikäli samaa mieltä, että hyvä kotoutuminen tosiaan vähentää maassa jo olevien kustannuksia suhteessa siihen että he eläisivät yhteiskunnan varoilla. Toisaalta on niin, että leirielämä tuskin houkuttaa muita kuin todellisessa vaarassa kotimaassaan olevia, joten sellaisten olemassaolo vähentäisi oleellisesti Suomen vetovoimaa elintasopakolaisten piirissä. Ja vähentäisi sitä kautta heistä aiheutuvia kustannuksia.

Lopputuleman ratkaisee siis turvapaikkaa perusteettomasti hakevien suhteellinen osuus kaikista hakijoista. Onneksi siitä on käytössä selvää numerotietoa, sillä elintasopakolaisuuden yleisyyden puolesta puhuvat maahamuuttoviranomaisten päätökset.

Vuonna 2016 varsinaisia turvapaikkoja myönnettiin 4 111. Hakemuksia jätettiin yhteensä 25 997. Siten turvapaikkaa tarvitsevia oli vain pieni vähemmistö sellaista pyytäneistä.

Elintasopakolaisuuden yleisyydestä kertoo epäsuorasti myös ruuasta valittaminen. Sekä tulijavirtojen suuntautuminen Suomen sijasta Ruotsiin silloin kun meillä tulijoiden käteen saamaa "diskorahaa" pienennettiin noin sadalla eurolla kuukaudessa viitisen vuotta sitten.

Edelle kirjoittamani perusteella Suomen vetovoimalla on kehitysmaista suuntautuvan kansainvaelluksen kustannuksiin oleellisesti suurempi vaikutus kuin tänne hakeutuneiden integroitumisella tai integroitumatta jättämisellä. Siksi olen myös sitä mieltä, että Anu Kantolan otsikkoonsa kirjaama väite on kokonaisuuden kannalta tarkasteltuna raskaasti virheellinen.

Se ei silti tarkoita, ettei maahamme turvapaikan saaneiden ihmisten kotoutumiseen pitäisi panostaa. Hehän ovat jatkossa joka tapauksessa joukossamme, joten mitä useampi heistä elättää itsensä työnteolla, sitä pienempi lasku heidän elatuksestaan lankeaa kantaväestölle.

Niinpä esitän, että Anu Kantola ja hänen hengenheimolaisensa keräisivät viisikkoja elättääkseen ja kotouttaakseen turvapaikkaa vasta hakevien sijasta sellaisen - siis pakolaisstatuksen - jo saaneita. Se olisi hyödyllistä niin hätää ja vainoa paenneiden, kuin myös suomalaisen yhteiskunnan kannalta.

Lisäksi Kantolalle ja kumppaneille tulisi varmasti hyvä mieli. Kyseessä olisi siis suorastaan win-win-win -tilanne.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Uusi luku turvapaikkasirkukseen
Anu Kantolalta luovaa talousajattelua

Maahanmuuttajataustaisten koulu lakkautetaan

Helsingissä on syntynyt eräänlainen valkovuoto- eli white flight -ongelma. Tuoreen uutisen mukaan Malmilla sijaitseva Soinisen koulu lakkautetaan oppilaspulan takia. Vielä vuonna 2012 koulussa aloitti 182 oppilasta, mutta viime vuonna vain 30. Noin 65 prosenttia koulun oppilaista on maahanmuuttotaustaisia.

Mediahäly ei noussut tästä. Sen sijaan lehtimiehet kiinnostuivat kun Pukinmäen koulun, johon Soinisen koulua ollaan yhdistämässä, vanhempainyhdistys ryhtyi vastustamaan toimenpidettä. Näkyikö tässä suomalaisten vanhempien vastenmielinen rasismi?

Nykyisessä maahanmuuttohysterrisessä ilmapiirissä vanhempainyhdistys luonnollisesti etsi perustelut jostain muualta kuin koulun oppilaiden etnisestä jakaumasta, mutta kokoomuksen valtuutettu Kauko Koskinen sanoi totuuden: "kun maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten op­pi­lai­den mää­rä li­sään­tyy, van­hem­mat ei­vät ha­lua enää lait­taa lap­siaan ky­sei­seen kou­luun".

Koskisen kommentti herätti odotetusti vastaluseita vasemmistolaisten ja vihreiden taholla. He totesivat ettei maahanmuuttajavaltaisuus tee koulusta huonoa. En ota kantaa vihervasemmistolaisen näkemysen oikeellisuuteen, mutta eihän Koskinen niin sanonutkaan. 

Sen sijaan hän totesi sen minkä kaikki tietävät: suomalaiset vanhemmat välttävät liian maahanmuuttajavaltaisia kouluja. Syyn pohtiminen ei kuulu tähän kirjoitukseen, mutta ehkä Helsingin vasemmisto ja vihreät voisivat hetkeksi pohtia noita syitä ja mahdollisia ratkaisuja. 

Mikäli samanlainen etninen valikoionti jatkuu, tulemme jatkossa näkemään vastaavia tapauksia yhä enemmän. Tosin, mikäli maahanmuuttajien määrä kasvaa joillain alueilla vielä nykyistäkin suuremmaksi, voivat koulut pyöriä pelkästään heidän varassaan. Jos näin käy, muuttuvat heidän integroitumisennusteensa entistä huonommiksi, kuten tutkimukset osoittavat.

Sen kehityksen päässä on entisen Jugoslavian, Etelä-Afrikan tai Yhdysvaltain kaltainen etnisesti jännittynyt ja turvaton yhteiskunta, jossa hyvinvoivan yläluokan jälkeläisillä on kalliit yksityiskoulut joihin köyhillä ei etnisestä alkuperästä riippumatta ole asiaa. He joutuvat tyytymään huonotasoisiin julkisiin opinahjoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pia Kauman lastevaunukommentin seuraukset
Nauru pidentää ikää, mutta onko näyttelijän värillä väliä?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Romanivaikuttaja Veijo Baltzar kertoi Etelä-Suomen Sanomissa, että vähemmistöt voivat selvitä valtakulttuurin keskellä vain pitämällä kiinni omista myyteistään, riiteistään ja tavoistaan. Hänen mukaansa  "sulautuminen on kaikkein kohtalokkainta."

Tarkastellaanpa tätä väitettä käyttäen hyväksi romanien omaa historiaa Suomessa. Ensimmäisenä vertailuryhmänä käytettäköön Etelä-Pohjanmaalla aikanaan melko runsasta 1500-luvun romaniväestöä, joka ei pystynyt tai halunnut pitää omasta kulttuuristaan kiinni, vaan sulautui valtaväestöön. Tästä syystä suurin osa eteläpohjalaisista on pieneltä osin romanien jälkeläisiä.

Toiseksi vertailuryhmäksi voidaan ottaa myöhemmin Etelä-Pohjanmaalle saapunut romaniväestö, joka ei ole sulautunut valtaväestöön, vaan on pitänyt kiinni omista myyteistään, riiteistään ja tavoistaan. Siis toiminut Baltzarin vähemmistöille suosittelemalla tavalla.

Kysymykseni kuuluukin: meneekö kulttuurinsa hukanneiden ja valtaväestöön sulautuneiden romanien jälkeläisillä eli eteläpohjalaisilla nykyisin inhimillisesti/taloudellisesti/miten tahansa huonommin kuin maakuntaan myöhemmin muuttaneilla ja kulttuuristaan kiinni pitäneillä romaneilla? Vastaus lienee kaikille selvä. Ja Veijo Baltzar siten väärässä sulautumisen kohtalokkuudesta. 

Edellä käsittelemäni pala Etelä-Pohjanmaan historiaa osoittaa, että oman tulevaisuutensa edistämiseksi niin romani- kuin maahanmuuttajavähemmistöjen kannattaisi oma-aloitteisesti luopua kaikista niistä kulttuurinsa piirteistä, jotka ehkäisevät heidän sulautumistaan valtakulttuurin osaksi. Heidän on kuitenkin syytä ylläpitää sellaisia mahdollisia kulttuurinsa piirteitä, jotka edesauttavat kaikkien suomalaisten hyvinvointia. Itse asiassa myös kantasuomalaisten kannattaisi harkita sellaisten piirteiden ottamista osaksi omaa kulttuuriaan, aivan samoin kuin heidän omat esi-isänsä aikanaan omaksuivat vaikkapa maatalouden tai yleisen myönteisyyden koulutusta kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa

Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa

Helsingin sanomat otti tänään pääkirjoituksessaan kantaa romanien asemaan Euroopassa referoimalla Kreikasta löytyneen vaalean pikkutytön ja Ranskasta karkoitetun koululaisen tapauksia. Pohdinnassan se päätyi siihen, että "tätä ei pidä unohtaa eikä hyväksyä vain siksi, ettei asioihin ole heti ratkaisua" tarkoittaen romanien tilannetta Euroopassa.

Helsingin sanomat puuttuu tärkeään asiaan. Romanien tilanne Euroopassa on järkyttävä, eikä sen säilyminen nykyisellään ole kenenkään etu. Lehti jättää kirjoituksessaan kuitenkin täysin avoimeksi sen, mitä romanien tilanteelle pitäisi tehdä, jos kerran heidän kurjaa tilannettaan ei voi hyväksyä eikä siihen ole heti ratkaisua.

Suomessa on ollut oma romaniväestö satoja vuosia. He elivät pitkään täysin muusta yhteiskunnasta eristettyä leirielämää, kunnes tulivat lopulta puolipakolla asutetuiksi muiden ihmisten yhteyteen. Toisin sanoen yksi heidän perinteisen kulttuurinsa piirre tukahdutettiin pakkotoimin. 

Tulokset romanien asuttamisesta ovat olleet hyviä. He asuvat nykyisin olosuhteissa, jotka eivät juuri poikkea muun väestön elinpiiristä: ainoastaan asuinalueiden varallisuus on muuta väestöä alhaisempi johtuen vuokra-asumisen yleisyydestä. 

Paikalleen asettuminen on kuitenkin johtanut lasten ja nuorten koulunkäyntiin, ja vuosien saatossa myös romanien omat epäilyt koulunkäynnin tarpeellisuudesta ovat heikentyneet. Sen seurauksena yhä useammat nuoret käyvät koulunsa myös loppuun. Kehitys muistuttaa suomalaisen valtaväestön asennemuutosta koulunkäyntiin kansakoulujärjestelmän alkutaipaleella.

Koulun käymisen yleistymisen romanien piirissä voi helposti nähdä johtavan kotimaisen vähemmistömme entistä parempaan integroitumiseen yhteiskuntaan. Onhan selvä, ettei kouluttamattomalla romanilla, sen enempää kuin valkolaisellakaan, ole nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassa juurikaan työtehtäviä tarjolla. Tästä syystä romanien vaelluskulttuurin lopettamisen voi nähdä tärkeänä askeleena tiellä romaniheimoon kuuluvien ihmisten täysimittaiseen hyväksymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kun tarkastellaan romanien työnsaantia, nähdään että heidän kulttuurinsa muodostaa edelleen monia tasa-arvo-ongelmia. Romanien työnsaannin vaikeuksien syitä pohdittaessa havaitsemme esimerkiksi naisten pukeutumisen sinänsä melko uuden perinteen mukaiseen kansallispukuun suorastaan estää monien työtehtävien tekemisen ja johtaa myös heidän näkyvään erottumiseensa muusta väestöstä, jotka molemmat asiat heikentävät romaninaisten kiinnostavuutta työnantajien silmissä.

Edelle kirjoitetusta voidaankin tehdä se johtopäätös, että romanikulttuurissa on monia sellaisia piirteitä, jotka estävät romaniväestön aseman parantumista Suomessa ja Euroopassa. Meillä hankaluuksia aiheuttavat naisten (ja vähemmässä määrin miesten) perinteisen pukeutumisen lisäksi esimerkiksi sukuvihan ylläpidosta johtuva ns. väistämiskulttuuri sekä heidän parissaan edelleen elävät perinteisen kunniakulttuurin piirteet.

Edelle kirjoittamani perusteella suhtaudun varsin positiivisesti Suomen romanien tulevaisuuteen yhteiskuntamme osana. Nuorten kouluttautuminen tulee johtamaan yhä useamman romanin luopumiseen kulttuuriinsa kuuluvista haitallisista tavoista ilman että siihen liittyvät hyvät puolet kuihtuisivat. 

Yhteiskunnassamme menestyneiden romanien määrän lisääntyessä myös valtaväestön piirissä esiintyvät ennakkokäsitykset heistä muuttuvat. Näin esteet työpaikan hankkimisessa vähentyvät ja lopulta katoavat. Tämän positiivisen kehityksen  yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että nyt tapahtumassa oleva muutos perustuu ennen kaikkea romanien itsensä muuttumiseen - ei valtaväestön syyllistämiseen.

Palatakseni Helsingin sanomien pääkirjoitukseen sekä Romanian ja Balkanin romaneihin. Myöskään heidän asemansa paraneminen ei lähde kerjäämisen edesauttamisesta eikä jokavuotisista vaelluksista Länsi-Eurooppaan. Eikä muiden eurooppalaisten syyllistämisestä ja parjaamisesta rasisteiksi.

Sen sijaan romaneja pitää auttaa ottamaan itse vastuu omien elinolojensa parantamisesta. Myös he ovat samanlaisia ihmisiä kuin muut, ja niin halutessaan pystyvät ottamaan kiinni omasta tulevaisuudestaan. Jos ja kun se edellyttää heidän oman kulttuurinsa kriittistä tarkastelua ja puhdistamista integroitumista ehkäisevistä piirteistä, heitä on rohkaistava siihen. 

Suomen romanien aseman kehittyminen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tarjoaa koko muulle Euroopalle hyvän, joskin vielä keskeneräisen esimerkin. Sen mukaisesti romanien kotimaiden on tarjottava ne rakenteellisten uudistukset, jotka mahdollistavat integroitumiskehityksen, mutta erityisesti romanien itsensä on otettava tulevaisuus käsiinsä tarjotakseen jälkeläisilleen paremman tulevaisuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmissalakuljetus on miljardiluokan bisnes
Positiivinen syrjintä
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä

Kirjoitin eilen suomalaisen median suhtautumisesta ruotsalaiseen nykyväkivaltaan. Siis sellaiseen, joka kumpuaa maan nopeasta etnisestä muutoksesta. En jatka enää samasta aiheesta, vaan mietin mitä meidän pitäisi oppia tapahtuneesta.

Aluksi viittaan Ylen tämän päivän uutiseen: "Alin mielestä poliisilla ei ole yksinään mitään mahdollisuuksia päihittää väkivaltaisia nuoria näiden kissa ja hiiri -leikissä, jossa vahingonteosta saa kunnioitusta toisilta nuorilta." Toisin sanoen Yle kertoo, että ainakin tukholmalaisen Said Alin mielestä maahanmuuttajanuoret ovat omalla pienellä alueellaan siirtäneet roskakoriin ruotsalaisen yhteiskunnan säännöt sekä niiden valvojat.

Minusta Ali kertoo vain sen, mikä käsillä olevan todistusaineiston perusteella on puhdas totuus. Ja koska tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, on Ruotsissa tapahtuneen hyväksyminen otettava tämän pohdinnan lähtökohdaksi. Etenkin kun johtopäätös saa tukea Ruotsin aiemmista tapahtumista.

* * *

Jos ja kun oletetaan, ettei Ruotsin kehityksen seuraaminen Suomessa ole sen enempää tavoite kuin toivekaan, on nyt tullut aika pohtiä mitkä tekijät ovat johtaneet Ruotsissa parin viime yön aikana nähtyyn tilanteeseen. Oman näkemykseni mukaan tärkein Ruotsissa tehty virhe liittyy humanitaarisen maahanmuuton mittaluokkaan: sen seurauksena Ruotsin väestöstä noin 20% (2 miljoonaa) on ulkomaalaistaustaisia. Heistä noin neljännes muslimeita.

Kun vielä huomioidaan että viime vuosikymmeninä Ruotsin maahanmuutto on keskittynyt pakolaisiin muun muassa Syyriasta, Libanonista, Iranista, Irakista ja Somaliasta, joista saapuneilla ei usein ole edellytyksiä menestyä ruotsalaisilla työmarkkinoilla, on kehitys johtanut etnisesti kantaväestöstä poikkeavan syrjäytyneistön syntymiseen.

Tilannetta on vielä pahentanut näiden pakolaisten hakeutuminen tiettyihin kaupunginosiin, kuten Husby ja Rosengård. Sen seurauksena ovat maahanmuuttajien edellytykset integroitumiseen entisestään heikenneet. Ja syrjäytymisen edellytykset vastaavasti parantuneet.

Parin viime yön tapahtumat osoittavat, ettei tämä kehitys ole pysähtymässä, vaan pikemminkin saavuttamassa uuden tason, jonka (väliaikainen) katkaiseminen saattaa vaatia sellaisia toimenpiteitä, joita pohjoismaissa ei ole nähty sitten Suomen sisällissodan vuonna 1918. Tätä tuskin kukaan haluaa.

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että Ruotsi on investoinut maahanmuuttajiin valtavasti rahaa: erään Ruotsissa julkaistun laskelman mukaan maa käyttäisi 22 prosenttia koko maan verokertymästä maahanmuuton kustannuksiin. Koska tämän suuremmalle maahanmuuton tuelle tuskin olisi saatavissa suomalaisten veronmaksajien enemmistön tukea, on rehellisesti tunnustettava etteivät Ruotsissa nyt nähdyt ongelmat ole meillä vältettävissä maahanmuuttajia rahallisesti tukemalla.

* * *

Mitä Suomessa siis kannattaisi tehdä?

Itse ehdotan, että sovitaan Suomeen "integroitumattomien maahanmuuttajien" kiintiö. Tätä kiintiötä ei saisi missään tilanteessa ylittää, oli maahan pyrkimässä pakolainen tai laiton maahanmuuttaja. Tai kuka tahansa ulkomaalainen.

Ideani on sellainen, että maahan saapuessaan jokainen maahan saapunut (kansainvälisten sopimusten takia EU:n tai pohjoismaiden ulkopuolinen) henkilö pois lukien turistit joutuisi tähän kiintiöön. Kiintiöstä pääsisi tietyin edellytyksin pois: esimerkiksi testissä osoitettu Suomen kielen hallinta ja kulttuurin tuntemus sekä riittävän pitkä työura ilman yhteiskunnan tukia voisivat olla kriteereinä.

Aiemmin maahan saapuneiden henkilöiden aikanaan siirtyessä "intergroitumattomien maahanmuuttajien" kiintiöstä pois avautuisi samalla käytettäväksi yksi paikka uudelle maahantulijalle: esimerkiksi turvapaikan hakijalle, pakolaiselle tai rakkauden perässä maahan saapuvalle henkilölle.

Näin Suomessa olisi integroitumattomia maahanmuuttajia aina sama määrä, jolloin voitaisiin välttää Ruotsissa nähdyn kaltaisen eksponentiaalisesti kasvavan etnisen syrjäytyneistön syntyminen. Säätelemällä kotouttamispalveluiden tehokkuutta ja siihen integroitavia resursseja voitaisiin maahanmuuttajien integroitumisen nopeutta ja samalla immigranttien määrää säädellä erilaiten tarpeiden ja veronmaksajien halukkuuden mukaisesti. Näin sekä kantaväestö että maahanmuuttajat voittaisivat.

Jätän ehdotukseni kaikkien halukkaiden yhteiskunnan vaikuttajien vapaasti käytettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Lapsille parempi tulevaisuus!

Norjaan saapui parikymmentä vuotta sitten Irakista pakolaisena kotimaassaan kuolemanvaarassa ollut kurdi, jonka vaiheista voi lukea vaikka täältä. Hänet tunnetaan nykyisin nimellä mullah Krekar. Tämä islamisti ja uskonoppinut on muutama päivä sitten tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen muun muassa norjalaisen poliitikon uhkailusta.

Sen sijaan, että tuomio olisi rauhoittanut mullahin, sillä ei näytä olleen minkäänlaisia kasvattavia seurauksia häneen. Sen sijaan poliitikkoihin kohdistuneet uhkailut ovat jatkuneet tuomion jälkeenkin. Niinpä poliisi pidätti miehen jälleen tiista-iltana. Ilmeisesti tästä kimpaantuneena mullahin fanit intoutuivat muun muassa heittelemään kiviä.

Mullahin seikkailut naapurimaassamme muistuttavat siitä, että norjalainen maahanmuuttopolitiikka on pahasti epäonnistunut. Siitä puhuvat omaa karua kieltään esimerkiksi Oslon taskuvarkaus- ja seksuaalirikostilastot. Tämä on norjalaisten kannalta ikävää, mutta meidän kannaltamme onnekasta, sillä Suomessa tilanne ei ole eskaloitunut yhtä pahaksi, mikä tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa oppia Norjassa tapahtuneesta.

Asian toista puolta valaisee parhaiten norjalaisia viime vuonna järkyttänyt tragedia, jossa tappavan tehokas etnisesti norjalainen terroristi tappoi häikäilemättä kymmeniä poliittisesti aktiivisia nuoria. Tämä vastenmielinen tapahtuma muistuttaa meitä siitä, että mikäli yhteiskunta muuttuu liian nopeasti, se synnyttää vaarallisia vastareaktiota kantaväestön piirissä mitkä voivat pahimmillaan johtaa nähdyn kaltaiseen katastrofiin.

Tästä voidaan aivan hyvin syyttää tekijän tai muun yhteiskunnan asennetta, mutta vaikka niitä kuinka paheksuttaisiin, se ei muuta sitä tosiasiaa että tällaiset reaktiot ovat todellisia, voivat johtaa järkyttävään tragediaan, eivätkä katoa paheksumalla.

* * *

Edelle kirjoittamani pohjalta olen tullut siihen johtopäätökseen, että Suomeen ei pidä ottaa maahanmuuttajia yhtään nopeammin kuin varmuudella saamme sopeutumaan omaan yhteiskuntaamme. Sopeutumisen merkkeinä voidaan seurata vaikka henkilöiden länsimaihin yhteensopivia asenteita, suomenkielen sujuvaa taitoa, suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja työelämään integroitumista (eli irtautumista sosiaalituista toimeentulon perustana).

Mikäli näiden kriteerien perusteella sopeutumattomien maahanmuuttajien osuus nousee jonkin poliittisesti sovitun rajan (esimerkiksi 1000 henkilön) yli, on syytä panostaa käytettävissä olevat varat heidän entistä tehokkaampaan sopeuttamiseensa. Se tarkoittaa, että vähiä maahanmuuttoon käytettävissä olevia varoja ei voida samalla käyttää sellaisten uusien maahanmuuttajien vastaanottamiseen, joiden tiedetään suurella todennäköisyydellä vaativan erityistoimenpiteitä sopeutuakseen.

Meidän on myös jatkuvasti tarkkailtava suomalaisten asenteita maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon. Mikäli väkivaltaiset ajatukset maahanmuuttajia kohtaan alkavat yleistyä, on niiden syihin puututtava mahdollisimman pikaisesti.

Tässä näen välttämättömäksi ensimmäiseksi askeleeksi ärtymystä herättävien maahanmuuton lajien välittömän keskeyttämisen, jotta tilanne ei eskaloidu enempää. Samalla on käynnistettävä koko yhteiskunnassa avoin poliittinen keskustelu maahanmuuton faktoista, tavoitteista ja asenteista. Tuon keskustelun on oltava rehellistä ja ongelmakeskeistä, eikä siinä saa sensuroida kenenkään ajatuksia eikä karttaa sen enempää maahanmuuttajien kuin valtaväestönkään kannalta arkojen asioiden kriittistä tarkastelua. Tosiasioiden tunnustaminen on tässäkin asiassa viisauden alku, mutta perusteettomien hyvien aikomusten varaan ei voi rakentaa kuin tien helvettiin

Oleellisia kysymyksiä maahanmuuttokeskustelussa ovat seuraavat:
Mikä on sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja oikeudellisesti kestävä maahanmuuton määrä?
Mitä maahanmuuttajat voivat tehdä sopeutuakseen paremmin suomalaisen yhteiskuntaan?
Mitä valtaväestö voi tehdä helpottaakseen maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan?

Reunaehtona suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tulee olla sosiaalisesti stabiili, taloudellisesti vahva, ekologisesti kestävä ja oikeudellisesti tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, joka takaa niin tänne asettuneiden maahanmuuttajien kuin valtaväestönkin lapsille menneitä sukupolvia paremman tulevaisuuden. Sellaisenhan mekin olemme vanhemmiltamme saaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Eva Biaudet tasa-arvon perässä
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?

Tuoreessa Alexanderin ja  Christian tutkimuksessa selvitettiin erilaisten pelien avulla koulutaustan ja ryhmän etnis-uskonnollisen koostumuksen vaikutusta nuorten halukkuuteen investoida yhteiseen hyvään. Tutkimus tehtiin Bosniassa ja Herzegovinassa, jossa koulut ovat joko etnis-uskonnollisesti monokulttuurisia tai sellaisia, joihin on integroitu sekä muslimeja että kristittyjä. Oppilaat eivät kuitenkaan voi valita koulujaan, vaan heidät sijoitetaan niihin muilla kriteereillä. Tämä asetelma tarjosi tutkijoille mainion "koejärjestelyn".

Tutkimuksissa tarkasteltiin neljän oppilaan ryhmiä, joihin kuuluvat tiesivät toisistaan vain uskonnon. Ennakko-odotusten mukaisesti halukkuus investoida yhteiseen hyvään oli merkittävästi pienempi, mikäli tutkittavaan ryhmään kuului eri uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia nuoria. Näin kävi sekä sellaisissa ryhmissä, jonka jäsenet oli kerätty monokulttuurisista kouluista kuin myös sellaisissa ryhmissä, jotka koottiin integroivaa koulua käyvistä.

Tutkimuksen yllätys sen sijaan oli se, että eri etnis-uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia nuoria integroivissa kouluista kerättyjen nuorten halukkuus investoida yhteiseen hyvään palasi, mikäli heillä oli käytössään myös heille itselleen kustannuksia aiheuttava rangaistusmahdollisuus väärin toimivia kohtaan. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut niissä ryhmissä, joihin osallistuneet oli kerätty monokulttuurisista kouluista.

Integraation ja toimivien rangaistusten avulla voitiin siis palauttaa monikulttuuriseen ryhmään halu toimia yhteisen hyvän puolesta.

Tämä on erittäin mielenkiintoista myös jatkuvasti monikulttuuristuvan Suomen kannalta. Alexanderin ja Christian tutkimushan ilmiselvästi viittaa siihen, että nykyinen väestökehitys, jossa väestöryhmät segregoituvat eri asuinalueille tulee johtamaan pohjoismaisen yhteistä hyvää tuottavan hyvinvointivaltion perusteiden rapautumiseen.

Turun Varissuon tai Helsingin Vuosaaren kehittymistä Ruotsin Rosengårdin kaltaisiksi maahanmuuttajien hallitsemiksi alueiksi tulisi siis pyrkiä välttämään kaikin voimin. Samoin tulisi pyrkiä välttämään maahanmuuttajavaltaisten koulujen tai edes koululuokkien syntymistä.

Tämä on kuitenkin ongelmallista ilman, että puututaan ihmisten oikeuteen valita asuinkuntansa ja sitä kautta myös lastensa koulu. Olemme siis tahtomattamme joutuneet vakavaan ristiriitatilanteeseen ihmisten perusoikeuksien kunnioittamisen ja maahanmuuton hyvinvointivaltiolle aiheuttamien riskien torjunnan välillä.

On myös huomattava, että Alexanderin ja Christian tutkimus käsitteli ihmisryhmiä, jotka käytännössä eroavat toisistaan vain uskonnon suhteen. Sen sijaan Suomessa suuri osa maahanmuuttajista tulee lähes täysin suomalaisista kulttuuri- ja uskontokäsityksistä poikkeavista kulttuureista. Tämä tuskin helpottaa näiden maahanmuuttajien sopeutumista suomalaisiin ihmisiin tai päinvastoin.

Alexanderin ja Christianin tutkimus yhdessä edelle kirjoittamieni seikkojen kanssa vahvistaakin selvästi käsitystä, että nykyisen kaltainen maahanmuutto on todellinen uhka suomalaiselle yhteisen hyvän varaan rakennetulle yhteiskunnalle. Ainakin ongelmien torjumiseksi asiaan tulisi suhtautua rehellisesti ja vakavasti. Siis siten, ettei ratkaisuja etsittäisi sotkemalla keskenään yleviä ihanteita ja raadollisia tosiasioita, vaan pitäydyttäisiin pelkästään jälkimmäisissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Hirvisaari hovioikeuden tuomiolla
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona
Terrorismirikos-epäily Suomessa

Maahanmuuttajan painajainen

Tämän päivän Kouvolan Sanomissa oli juttu, jonka mukaan "Halla-aho maahanmuuttoministerinä olisi painajainen". Jutussa unkarilainen hyvin integroitunut maahanmuuttaja, afganistanilainen maahanmuuttajien luottomies ja somaliyhdistyksen aktiivi kauhistelevat perussuomalaisten vaalivoittoa ja pelkäävät sen vaarantavan heidän turvallisuutensa ja oikeutensa perheenyhdistämisiin.

Jutussa kulminoituu se, minkälaista hätää maahanmuuttajien piirissä synnyttää maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä valtamedian epärehellinen ja pelotteleva kirjoittelu, josta tämä Kouvolan Sanomien juttu on tyyppiesimerkki. Maahanmuutosta kriittisesti keskustelevien demonisoinnilla on saatu aikaan yleinen harhakäsitys siitä, että nämä olisivat estämässä kaiken maahanmuuton ja vaikeuttamassa maahanmuuttajien intergroitumista, elleivät sitten suorastaan palauttamassa Suomea väestöltään homogeeniseksi sisäänpäin sulkeutuneeksi Impivaaraksi.

Kuitenkin tosiasia on se, että maahanmuuttokriittiset eivät vastusta lainkaan unkarilaisen ammattikorkeakoulun lehtorin kaltaista maahanmuuttoa. Päin vastoin, he toivovat juuri hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia. Sellaisia jotka saapuvat laillisiin töihin ja omaavat ammattitaitoa, jollaista Suomessa tarvitaan.

Maahanmuuttokriittiset eivät myöskään vastusta kansainvälisesti tunnustettujen pakolaisten maahanmuuttoa. Päin vastoin, jotkut olisivat jopa valmiita nostamaan Suomen kiintiötä näiden pakolaisten osalta, kuten Jussi Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden puolestatoimijoiden ympärille syntyneen Muutos 2011-puolueen vaalikonevastauksista ilmenee.

Maahanmuuttokriittiset eivät myöskään vastusta rakkauden perässä Suomeen muuttamista. Kunhan Suomesta katsottu puoliso pystyy huolehtimaan omasta ja perheensä toimeentulosta, on myös hänen puolisonsa tervetullut maahan.

Sen sijaan maahanmuuttokriittiset toteavat, ettei Suomi pysty elättämään kaikkia maailman miljoonia hädänalaisia. Siksi perheen yhdistäjän on heidän mielestään osoitettava pystyvänsä elättämään tulijat, ja spontaanin turvapaikanhakijan on itse osoitettava suojelun tarve henkilökohtaista vainoa vastaan saadakseen oleskeluluvan Suomeen.

Maahanmuuttokriittiset vastustavat myös epärehellisin keinoin maahan pyrkiviä. Siksi he eivät kannata maahan tullessaan kaikki paperinsa hävittäneiden oleskelulupia tai niin sanottujen (usein yli-ikäisten) ankkurilasten vastaanottoa ja siitä seuraavia perheenyhdistämisiä. He eivät myöskään kannata sosiaalietuja hakevia henkilöitä houkuttelevia lähtömaiden elintasoon verrattuna korkeita etuuksia maahanmuuttajille.

Maahanmuuttokriittiset haluavat myös integroida kaikki Suomeen tulevat ulkomaalaiset mahdollisimman nopeasti omaan yhteiskuntaamme. Siksi he eivät kannata näiden omien kulttuurien tukemista suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Eivätkä he kannata tiettyjen kulttuuripiirteiden säilyttämistä edes maahanmuuttajien omilla varoilla, mikäli ne ovat ristiriidassa suomalaisen lainsäädännön ja hyvien tapojen kanssa.

Koska Suomi on korkean koulutuksen varaan rakennettu, on tiettyjen perustaitojen osaaminen välttämätöntä; edes kantasuomalaisen mutta kouluttamattoman ihmisen on vaikea löytää töitä. Siksi on epätodennäköistä että luku- ja kielitaidoton maahanmuuttaja tulisi koskaan työllistymään Suomessa, vaan hänet on elätettävä veronmaksajien rahoilla koko loppuelämänsä. Tästä syystä maahanmuuttokriittisten mielestä lukutaidottomia maahanmuuttajia ei tule ottaa maahan kuin selvästi osoitetun henkilökohtaisen vainon perusteella.

Ja lopuksi, maahanmuuttokriittiset haluavat maahanmuuttajien olevan rehellisiä. Rikoksiin syyllistyneet pitää poistaa Suomesta nykyistä nopeammin. Tällä halutaan varmistaa, ettei Suomi muutu etenkään naisille, lapsille ja vanhuksille vaaralliseksi yhteiskunnaksi, jossa raiskaukset, kunniamurhat, ryöstöt tai veronkierto muuttuvat jokapäiväisiksi. Erityisesti Ruotsin Rosengårdin kaltaisten kantaväestölle vihamielisten alueiden syntyminen halutaan välttää.

Summa summarum, Kouvolan Sanomissa esiintyneellä unkarilaisella siis tuskin olisi Suomessa mitään hätää Halla-ahon tullessa maahanmuuttoministeriksi. Afganistanilaisten tilanne  ei jutusta selviä, mutta mikäli sieltä saapuneilla on todellinen hätä, ei heillä pitäisi olla maahanmuuttokriittisen ministerin takia huolta - ellei matkan varrella ole tullut tehdyksi rikoksia.

Ongelmia ei olisi myöskään  integroitumaan pyrkivällä somalilla. Tosin hän saattaa ulkonäöllään herättää joissain närästystä mikäli hänet yhdistetään siellä sun täällä yleisesti lorviviin työtä tekemättömiin maanmiehiinsä, joiden kohtaamisesta monilla on vieläpä huonoja kokemuksia. Myös hänen etunsa olisi sellainen maahanmuuttopolitiikka, joka saa uussuomalaiset joko integroitumaan tai poistumaan maasta mahdollisimman pikaisesti.

Tästä ja vain tästä on kyse. Ja se pitäisi uutisoida kristallinkirkkaasti kaikelle kansalle. Näin voitaisiin vähentää myös jo Suomeen saapuneiden työperäisten ja turvaa tarvitsevien sekä rakkauden perässä saapuvien  maahanmuuttajien huolta.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvattomat Lampedusan saarella
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Haluaako sisäasiainministeriö rikolliset Suomen kansalaisiksi?
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista

Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Iltalehden teettämä mielipidetiedustelu osoittaa, että suurin osa suomalaisista pitää maahanmuuttopolitiikkaamme liian löysänä. Kritiikin kärki ei koske työperäisiä maahanmuuttajia, eikä luullakseni myöskään varsinaisia pakolaisia, vaan suurta joukkoa tänne omatoimisesti saapuneita turvapaikanhakijoita. Heistä vain pieni osa täyttää turvapaikan myöntämiseen vaaditut kriteerit, mutta huomattava osa saa oleskeluluvan muista syistä.

Turvapaikanhakijoiden määrää ei voi suoranaisesti kontrolloida, sillä ihmissalakuljettajat tuovat heidät EU:n ja Schengen-alueen rajojen yli, minkä jälkeen he voivat anoa turvapaikkaa haluamassaan maassa. Näin he voivat asua Euroopassa niin pitkään kuin heidän hakemustaan käsitellään, ja nauttia sinä aikana kunkin maan heille järjestämästä ylläpidosta.

Lainsäädännöllä voitaisiin kiristää turvapaikan myöntämisen tai oleskeluluvan myöntämisen perusteita. Tämä saattaisi vähentää maahamme oleskeluluvan saavia turvapaikanhakijoita, ja puskaradion kautta ehkä vähentää myös tänne pyrkivien määrää.

Uskoisin kuitenkin, että turvapaikka- ja oleskeluluvan kiristämistä tehokkaampi keino parempia elinoloja hakevien maahanmuuttajien rajoittamiseksi olisi yksinkertaisesti pienentää Suomen houkuttelevuutta. Turun Sanomien  mukaan sisäministeriössä on valmisteilla muutos juuri tähän suuntaan. Jatkossa alaikäiselle turvapaikanhakijalle maksettaisiin nykyisen 290 euron sijasta vain pieni taskuraha (25-45 euroa iästä riippuen). On selvää, että tämä muutos toteutuessaan poistaisi hakijoiden joukosta ne, jotka ovat valinneet Suomen vain siksi, että täällä maksetaan turvapaikan hakijoille enemmän käteistä rahaa kuin missään muussa maassa.

Mielestäni tulisi myös harkita erityisen oleskelulupatuen perustamista. Sillä korvattaisiin nykyinen sosiaalituki ja se maksettaisiin kaikille niille, jotka ovat saaneet maahamme oleskeluluvan, mutta eivät kykene elättämän itseään. Summan tulisi vastata esimerkiksi opiskelijoiden saamaa opintotukea, eikä sitä voisi täydentää esimerkiksi harkinnanvaraisella tuella. Näin suomalaisen veronmaksajan nykyinen melko avoin piikki oleskeluluvan saajille asetettaisiin maksajan kannalta kohtuullisiin rajoihin, eikä se muodostaisi kovin suurta houkutusta paremman elintason perään haikailevalle kolmannen maailman asukkaalle.

Turvapaikan hakijoiden määrän pienentämisen lisäksi turvapaikan hakijoista koostuvan maahanmuuton toinen suuri ongelma on kulttuuriimme sopeutumisen hitaus ja jopa täysin sopeutumattomien henkilöiden suuri määrä. Myös tähän pitäisi kehittää sellaisia ratkaisuja, jotka ovat taloudellisesti kohtuullisia mutta tehokkaita.

Tässä pari ajatusta pohdittavaksi.

Mikäli vastaanottokeskuksissa edellytettäisiin ja järjestettäisiin maahanmuuttajille pakollista työtä asumisen ja ruuan korvaamiseksi, saisivat tulijat välittömästi kosketuksen suomalaiseen työkulttuuriin. Toiminnan ei tarvitsisi olla taloudellisesti kannattavaa tai edes sinänsä kovin järkevää. Se kun maksaisi itsensä ajan myötä takaisin, mikäli yhteiskuntaan integroituminen nopeutuisi tai integroituneiden määrä kasvaisi nykyisestä. Työntekopakko myös karsisi turvapaikanhakijoiden joukosta mahdolliset työtä vieroksuvat turvapaikkashoppailijat, mikäli sellaisia on. 

Itse näen erittäin suuren ongelman myös siinä, ettei vastaanottokeskuksissa ole riittäviä resursseja suomen kielen ja kulttuurin opetukseen. Näistä ei pitäisi missään tilanteessa tinkiä. Tässä on selkeästi asia, johon sijoitetut budjettivarat tulevat moninkertaisina takaisin. Mikäli päteviä opettajia ei ole tarjolla, olisi epäpätevien opettajienkin käyttö parempi kuin asian rempalleen jättäminen. Näiden asioiden opiskelun tehokkuutta voitaisiin lisätä vielä pitämällä niissä kohtuullista edistymistä edellytyksenä taskurahan saamiseen.
 
Nykyisin perheenyhdistäminen muodostaa yhä suuremman osan humanitaarisesta maahanmuutosta. Sitä voitaisiin rajoittaa tehokkaasti edellyttämällä perheenyhdistäjältä kykyä elättää perheensä Suomessa. Samalla maahanmuuttaja saisi hyvän porkkanan kotoutumiseen. Käytännössä voitaisiin yhdistämisen edellytyksenä pitää esimerkiksi kahden vuoden yhtäjaksoista työuraa, jonka ajalta ei ole nostettu sosiaalitukia. Samalla voitaisiin luopua veronmaksajien varoilla tapahtuvasta perheen lennättämisestä Suomeen.

Uskon että edellä esittämisistä toimista olisi apua pyrittäessä muuttamaan spontaani turvapaikanhaun kautta tapahtuva maahanmuutto suomalaisille vastenmielisestä ja kalliista pakkopullasta maatamme rikastuttavaksi voimavaraksi.