Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyyspäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsenäisyyspäivä. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. elokuuta 2026

Lukashenko joutui venäläisten sotabloggareiden hampaisiin

Valko-Venäjä on Euroopan viimeisiä diktatuureja. Siellä valtaa pitää presidentti Aleksandr Lukashenko, jonka vallassa pysymisen tukena on Putinin Venäjä.

Toisaalta Lukashenko pyrkii välttämään sotkeutumista Putinin onnettomaan sotaretkeen Ukrainassa, etenkin nyt, kun on selvää, ettei sieltä ole tulossa nopeaa voittoa. Ja ilmeisesti siksi – epäilemättä tarkkaan harkittuaan asiaa – hän onnitteli Ukrainaa maan 35. itsenäisyyspäivän johdosta.

* * *

Tämä teko näyttää ainakin asiasta kertoneen Verkkouutisten mukaan olleen liikaa monille venäläisille niin sanotuille sotabloggareille. Näiden mukaan kun Venäjän pääongelmana eivät ole sen viholliset vaan liittolaiset – jotka eivät suostu kaikkiin Putinin typeryyksiin. 

Näin on toiminut myös Lukashenko, joka ymmärsi vuonna 2022 olla lähtemättä täysin rinnoin mukaan Putinin kolmen päivän erityisoperaatioon. Lieneekö syy siihen ollut saamattomuudessa, sen ymmärtämisessä, ettei Venäjän hyökkäyksessä käy hyvin, vai jossain muussa, mutta heti sodan ensimmäisinä päivinä epäonnistunut Kiovan valtausyritys osoitti, että ratkaisu oli onneksi Valko-Venäjälle. 

* * *

Itse sodassa ei sen jälkeenkään ole nähty ratkaisuja. Toki molemmat osapuolet ovat saavuttaneet pieniä voittoja ja kärsineet vähäisiä tappioita. Yksi sellainen on juuri kehittymässä Lymanin kaupungin pohjoispuolelle, missä tuhansia venäläisiä on jäämässä mottiin. 

Se on tietenkin melkoinen katastrofi Venäjän armeijalle, mutta ei yksinään ratkaise sotaa Ukrainan hyväksi sen enempää kuin puna-armeijalle vielä paljon tuhoisampi Raatteen tien taistelu ratkaisi talvisotaa Suomen eduksi. Lukashenkon kaltaisille diktaattoreille se on kuitenkin selvä merkki siitä, ettei heidän kannata upota liian syvälle Putinin taskuun, vaan pyrkiä pitämään mahdollisuuksien mukaan etäisyyttä tärkeimpään tukijaansa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin järjetön sota

lauantai 6. joulukuuta 2025

Itsenäisyys ja Damokleen miekka

Kuten tiedätte, itsenäistyi Suomi tasan 108 vuotta sitten. Onko tämä sitten ollut pitkä vai lyhyt aika?

Sitä voi tarkastella esimerkiksi siltä kantilta, että minun ikäiseni ihmiset ovat eläneet ja kokeneet suurimman osa Suomen itsenäisyyden ajasta. Ja isovanhempamme ovat syntyneet Venäjän keisarikunnan autonomisessa suuriruhtinaskunnassa. 

Itse asiassa Suomen itsenäisyys on kestänyt yhtä pitkään kuin asemamme Venäjän osana. Suomen sota käytiin vuosina 1808-09, minkä jälkeisessä rauhanteossa Ruotsin valtakunnan itäiset osat Pohjanlahtea sekä pohjoisessa Tornion- ja Muonionjokea myöden liitettiin Venäjän osaksi. 

Autonomisella suuriruhtinaskunnalla ehti 108 vuoden aikana olla vain viisi suuriruhtinasta. Heistä ensimmäinen oli Aleksanteri I, joka päätti tehdä Suomesta autonomisen ja yhdisti siihen Venäjän aiemmin valloittamia Kymijoen itäpuolisia osia. Viimeinen suuriruhtinaamme oli puolestaan Nikolai II, joka lähti tuhoamaan maamme autonomista asemaa, mikä aiheutti laajaa tyytymättömyyttä ja johti lopulta Suomen itsenäistymiseen.

Itsenäisellä Suomella on ollut kolmetoista presidenttiä ja 77 hallitusta. Itsenäisyyden alkaessa presidentille annettiin vahvat valtaoikeudet, koska kansassa oli paljon kuningasmielisyyttä. 1980-luvulta lähtien tosiasialliseksi vallankäyttäjäksi maassamme on perustuslakimuutosten seurauksensa noussut kuitenkin hallitus ja sen pääministeri pois lukien ulkopolitiikka, jossa vahvat presidentit Sauli Niinistö ja Alexander Stubb ovat säilyttäneet ohjakset itsellään.  

* * *
Historia on mennyttä aikaa ja vaikka sitä onkin mukava muistella, ratkaistaan kansamme kohtalo kuitenkin tulevaisuudessa. Ja siksi meidän jälkeläisemme tulevat näkemään onko Suomi suomalainen vielä 108 ajastajan kuluttua eli vuonna 2133. 

Kuten historia osoittaa, ehtii näin pitkässä ajassa tapahtua paljon, eikä lopputuloksen ennustaminen ole mahdollista, kuten se ei ollut myöskään vuoden 1917 joulukuussa. Tuskinpa moni silloin osasi kuvitella elämäämme Euroopan Unionin ja läntisen puolustusliiton jäsenenä 108 vuotta myöhemmin. Eikä sellainen kaukokatseisuus liene mahdollista tänäkään päivänä. 

Siitä huolimatta uskoa tulevaisuuteen antaa se, että Suomi on demokratia ja sellaisena maamme kohtalo on kansan käsissä. Tähän tosiasiaan kätkeytyy kuitenkin eräänlainen Damokleen miekka: vaikka hyvillä päätöksillä kansamme tulevaisuus on vähintään yhtä upea kuin menneet 108 vuotta, voi epäonnistuminen johtaa isänmaamme kuihtumiseen ja tulevien suomalaisten karuun tulevaisuuteen. 

Siksi meidän ja tulevien suomalaisten tulee käyttää sille kuuluvaa valtaa harkiten ja viisaasti. Eli isänmaan ja sen suomalaisen kansan menestyksen takaamiseksi.

Tästä kaikesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi – toivotan teille kaikille, arvoisat lukijani, hyvää itsenäisyyspäivää!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita

maanantai 9. joulukuuta 2024

Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Perusssuomalaisten puheenjohtaja ja Suomen feminiininen valtiovarainministeri Riikka Purra on kommentoinut medioiden kirjoittelua. Hänen mukaansa niitä ei kiinnosta lainkaan se, että Petteri Orpon (kok) hallitus edistää varsin yksituumaisesti ja vakaasti hallitusohjelman ja kehyspäätösten vaikeitakin finanssipolitiikan yksityiskohtia.

Sen sijaan suomalaismediat ovat keskittyneet Perussuomalaisten ruotimiseen ja erilaisiin konflikteihin. Tämän seurauksena niiltä "jää usein huomaamatta muut hallituksen toimintaan ja politiikkaan liittyvät oleelliset seikat".

Purra myös tähdensi sitä, että ne "tarjoaisivat monille muille jatkuvia poliittisia ongelmia ja kärhämää. Edellinen hallitus peruutti jokaisesta vähänkään säästöä muistuttavasta erimielisyyksiensä vuoksi. Tämä hallitus sen sijaan on tehnyt niitä matkan varrella vielä reippaasti lisää. Se on todella poikkeuksellista."

Hän myös tunnusti, että hallitus tekee myös virheitä. Sekin on suomalaisilta poliitikoilta erittäin poikkeuksellista - enkä nyt tarkoita virheitä, vaan rehellisyyttä siinä, että valtiovarainministeri tunnustaa erehtyväisyytensä.

* * *

Tosiasia on, että Suomen hallituksen kannatus kansan parissa on laskenut varsin nopeasti viime eduskuntavaalien jälkeen. Viimeisen Ylen kannatusmittauksen mukaan hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on nykyisin vain 41,2 prosenttia, joten iso osa kansasta pitää harjoitettua politiikkaa vääränä. 

Tähän on epäilemättä vaikuttanut eniten juuri suomalaislehdistö viikosta ja kuukaudesta toiseen jatkuneella hallituskriittisellä kirjoittelullaan. Erityisesti se on pyrkinyt mustamaalaamaan perussuomalaisia poliitikkoja pesukarhuilla ja muilla maan talouden kannalta epärelevanteilla aiheilla.

Viimeksi näin tapahtui itsenäisyyspäivän yhteydessä medioiden katsottua - yhdessä väkivaltaisten vasemmistohuligaanien kanssa - Teemu Keskisarjan (ps) esiintymisen 612-marssissa Suomen 107-vuotispäivän tärkeimmäksi negatiivisesti uutisoitavaksi aiheeksi. Näin siitä huolimatta, että hän korosti puheessaan tuolloin rakkautta: isänmaanrakkautta, totuudenrakkautta, vapaudenrakkautta ja lähimmäisenrakkautta. 

Lehdistön kirjoittelusta huolimatta rakkaus ei kuitenkaan ole negatiivinen asia. Eikä sitä ole myöskään Suomen perustuslain kaikille takaama sanan- ja kokoontumisvapaus.

* * *

Näyttää siis siltä, että Orpon hallituksella on edessään raskaita media-aikoja. Siinä mielessä Purran kommentit on syytä huomioida, koska mikään niissä ei viittaa siihen, että hän tai hänen puolueensa aikoisi jättää Suomen heikossa hapessa olevan talouden oikaisemisen tekemättä.

Toivoa sopii, että tämä koskisi myös muita hallituspuolueita, sillä vaihtoehto olisi hirvittävä. Ja ikävä kyllä, tämä näyttää unohtuneen lehdistöltämme kokonaan.

perjantai 6. joulukuuta 2024

Suomalaiset - maailman parhaita

Suomessa itsenäisyyspäivään liittyy monenlaisia traditioita. Niistä merkittävimpiä on ollut presidentin isännöimä illallinen, joissa yhtenä pääosan esittäjänä ovat olleet elossa olevat toisen maailmansodan sotaveteraanit. Tänä vuonna heitä ei kuitenkaan ole kutsuttu pääjuhlaan vaan itsenäisyytemme pelastaneille järjestettiin aiemmin tällä viikolla oma tilaisuutensa. 

Suomen itsenäisyyden toisen maailmansodan pyörteissä pelastaneita muistetaan kuitenkin edelleen televisiossa esittämällä jatkosodasta kertova elokuva "Tuntematon sotilas". Se perustuu samannimiseen kirjaan, jossa kuvataan yhden konekiväärikomppanian vaiheita vuodesta 1941 vuoteen 1944 asti. 

Omalta osaltani ajattelin tänään muistella itsenäisyytemme pelastaneita sankareita muutamalla suomalaisiin hävittäjälentäjiin liittyvällä tilastotiedolla. Ne ovat peräisin Kari Stenmanin kirjasta "Suomen parhaat hävittäjä-ässät ja heidän lentokoneensa".  

* * *

Suomalaislentäjistä Neuvostoliiton lentokoneita tuhosi toisen maailmansodan aikana eniten Ilmari Juutilainen, jonka poikkeuksellisen taitavan toiminnan seurauksena vihollinen menetti peräti 94 lentokonetta. Niistä kuusi hän tuhosi yhdessä ainoassa ilmataistelussa 30. kesäkuuta 1944. 

Tästä taistelusta hän raportoi seuraavasti. 

"Olimme sulkulennolla kahdeksalla koneella. Vein lentueen Taliin, jossa tapasimme vihollishävittäjiä. Viipurin yläpuolella ammuin yhtä AC:tä selkään, jolloin siitä läksi suurin osa peräsimiä pois ja se syöksyi Punaisenlähteen torille Torkkelinpuiston puoleisen laitaan, jättäen jälkeensä polttoainesumun näköistä usvaa."

"Taistelu jatkui Säiniölle päin. Lähellä Säiniötä sain ammuttua yhtä AC:tä takaa ja takaa ylhäältä, jolloin se syttyi palamaan ja putosi Säiniön ja Karhusuon välille palaen vielä maassakin." 

"Näin idästä tulevan yli 50 pommittajaa ja lisäksi hävittäjiä. Kokosin koneita yhteen Juustilan ja Talin välille, jossa iskimme yhteen ryssien kanssa. Ammuin Juustilassa alas yhden Jak-9:n, joka palaen syöksyi alas, toinen Jak-9 syöksyi oikea siipi poikki ammuttuna samalle alueelle. "

"Suojasimme välillä Stukia, joitten jälkeen tuli taas ryssän pommarit ja hävittäjät. En saanut tulosta. Näin Il-2 koneet ilman suojaa. Hyökkäsin jyrkästi sivusta ja yksi Il-2 syoksyi palavana Juustilan niemeen."

Samalla sain La-5:t ympärilleni. Noin 5 min väännettyäni yhden La-5:n kanssa ammuin sen tuleen 2000 metriin korkeudessa. Palavana se syöksyi Il-2:sta pohjoiseen 3-4 km tien varrelle. Panokseni loppuivat, joten taistelu oli lopetettava. Polttoaineen puolesta olisin voinut vielä olla noin 10 min. Taitelukorkeus 5000-50 m. Oma kone MT457."

* * *

Juutilainen oli ollut mukana kymmenen päivää aiemmin myös Suomen rintamien ilmasodan vilkkaimpana päivänä 20. kesäkuuta 1944, jolloin suomalaiset pilotit pudottivat kolmessa perättäisessä ilmataistelussa yhteensä 51 Neuvostoliittolaista konetta - ilman omia menetyksiä.

Tämä yksin osoitti suomalaislentäjien poikkeuksellisen taidokkuuden. Siitä kertoo myös se, että koko jatkosodan aikana suomalaiset tuhosivat yhteensä noin 1 100 Neuvostoliittolaista lentokonetta omien tappioiden ollessa vain 53. 

Toki parhaistakin erottuivat parhaat. Kymmenestä eniten ilmataisteluvoittoja saaneista suomalaislentäjistä kukaan ei kuollut talvi- tai jatkosodan aikana. Sen sijaan he pudottivat yhteensä 488 Neuvostoliiton lentokonetta. 

Näin siitä huolimatta, että etenkin talvisodassa suomalaisten hävittäjät olivat pahasti ajastaan jälkeenjääneitä malleja. Sellaisia kuin Gloster Gladiator II, Fokker D.XII tai Fiat G.50. Jatkosodan alussa pääkalustona oli Brewster 239 - jota amerikkalaislentäjät kammoksuivat nimittäen sitä lentäväksi ruumisarkuksi - sekä jonkin verran itse hankittua tai saksalaisten hankkimaa sotasaaliskalustoa sekä ranskalaisten talvisodan aikana lahjoittamia, mutta jo ennen sotia vanhentuneita, Morane-Saulnier 406 hävittäjiä.  

Tilanne muuttui vuoden 1943 huhtikuusta, jolloin kalustoksi saatiin Messerschmitt 109 G -tyypin hävittäjiä. Tällöin lentäjien taidot pääsivät erityisen hyvin esille. 

Tästä kertoo se, etteivät vihollisen lentäjät onnistuneet pudottamaan näiden koneiden suojaamista suomalaisista pommikoneista ensimmäistäkään koko sodan aikana. Jotain taidokkuudesta kertonee myös se, etteivät suomalaislentäjät - toisin kuin saksalaiset kollegansa - juurikaan rikkoneet lähdössä vaikeasti hallittavina pidettyjä työkalujaan.

* * *

Syitä suomalaisten hävittäjälentäjien poikkeukselliseen kyvykkyyteen voidaan etsiä monesta suunnasta. Oma arvaukseni on, että sen taustalla on samanlaisia geneettisiä tai kulttuurisia tekijöitä, jotka ovat tehneet suomalaisista autourheilijoista väkilukuun nähden ylivoimaisesti maailman parhaita. 

Onhan viisimiljoonainen kansa tuottanut kolme Formula 1:n maailmanmestaria sekä kahdeksan rallin maailmanmestaria. Ja seuraavankin rallin maailmanmestaruuden on mitä todennäköisimmin viemässä välivuotta pitänyt - vasta 24-vuotias - Kalle Rovanperä, joka lienee kaikkien aikojen lahjakkain autourheilija.

Näillä muistoilla ja ajatuksilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää 107-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää. 

keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"

Presidentti Alexander Stubb linjasi eilen, että "Suomessa on kokoontumisvapaus, mutta jos mukana on ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä, tuomitsen. Sellainen ei ole missään nimessä sopivaa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Valitettavasti ainakin minulle jäi epäselväksi, että tuomitsiko hän kaikki ääriliikkeet vai ainoastaan rasistiset ääriliikkeet. Lisäksi jäin miettimään, että tarkoittiko hän mukana olemisella tilannetta, jossa tuomittava liike osallistuu yhteisönä vai riittääkö, että mukana on yksittäisiä ääriliikkeissä vaikuttavia henkilöitä. 

Tämä nähtäneen viimeistään itsenäisyyspäivänä, jolloin monenlaiset ihmiset kokoontuvat yhteen. Esimerkiksi Helsingissä "612"-mielenosoitukseen osallistuu lähes varmasti äärioikeistolaisesti ajattelevia henkilöitä ja "Helsinki ilman natseja" mielenosoitukseen taas äärivasemmistolaisia. 

Lisäksi jälkimmäiseen mielenosoitukseen osallistuvilla on aiempina vuosina ollut tapana pyrkiä häiritsemään ensin mainittua tapahtumaa. Mikäli näin käy tänäkin vuonna, toivon presidentin kommentoivan asiaa.

* * *

Toimittaja Ivan Puopolo kertoi eilen sosiaalisessa mediassa kuunnelleensa Youtubesta kaikki löytämänsä aiempien vuosien 612-soihtukulkueen yhteydessä pidetyt juhlapuheet. Niissä korostui hänen mukaansa "todella selvästi isänmaan, suomalaisen kansakunnan, veteraanien sekä suomen kielen ja kulttuurin kunnioitus". 

Lisäksi hän kiinnitti huomionsa siihen, ettei niissä ollut "varsinaista äärioikeistolaista vihaa tai vihanlietsontaa, edes 'flirttailua' sillä en havainnut". Lisäksi hän kertoi, että "maahanmuuttoa ei suoraan mainittu kertaakaan – ei hyvässä eikä pahassa".

Rajuinta olivat - hänen mukaansa - puheisiin sisältyvät maininnat siitä, että "suomalaiset arvot ja identiteetti ovat uhattuina, mutta ei tarkennettu miten".

Puopolo summasi havaintonsa siten, että "ei yksikään puhe ns. valtavirtaretoriikkaa noudattanut, mutta siihen nähden mitä saattoi julkisen keskustelun perusteella odottaa, puheet olivat suorastaan maltillisia. Erittäin vahva isänmaallisuus ja kansallismielisyys veivät puheet kauas monikulttuurisuutta korostavista ihanteista, mutta väkivallan oikeuttamista tai demokratianvastaisuutta ei ollut."

Lopuksi todettakoon, etten aio osallistua mihinkään itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Sen sijaan juhlistamme Suomen itsenäisyyttä kotona, syöden puolisoni kanssa kahdestaan juhla-aterian ja katsoen sen jälkeen mitä todennäköisimmin TV:stä - ties kuinka monennen kerran - tuntemattoman sotilaan sekä lisäksi - puolisoni tahdosta - lähetyksen itsenäisyyspäivän vastaanotosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

tiistai 3. joulukuuta 2024

Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta

Kansanedustaja Teemu Keskisarja aikoo toimia poliittisen vihervasemmiston ja pääministeri Petteri Orpon (kok) kritiikistä huolimatta juhlapuhujana itsenäisyyspäivän 612-tapahtumassa sen sijaan, että osallistuisi Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Näin siinäkin tapauksessa, että osallistumisella olisi seurauksia. 

Keskisarja nimittäin totesi, että "jos erottavat mokomalla perusteella ryhmästä tai eduskunnasta, lähden hyvillä mielin kirjoittelemaan 1700-luvun ihmisten historiaa". Eli hän palaisi takaisin varsinaisen ammattinsa pariin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on aikonut keskustella asiasta Keskisarjan kanssa, koska "kun kansanedustaja on kutsuttu Presidentinlinnaan, kutsua olisi syytä noudattaa". Sen sijaan puolueen puheenjohtaja Riikka Purra on korostanut kokoontumisen vapautta ja sanavapautta, joten "jokainen tietysti viime kädessä toimii niin kuin toimii".

Nähtäväksi jää, miten tämä myrsky vesilasissa lopulta päättyy. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa se, että 612-tapahtuma on jo nyt saanut julkisuutta enemmän kuin sen järjestäjät olisivat voineet edes toivoa.

* * *

Julkisuutta saivat myös Donald Trump ja Vladimir Putin. Ensin mainittu nimittäin uhkasi sosiaalisessa mediassa, että jos palestiinalaisten terroristijärjestö Hamasin viime vuoden lokakuussa ottamia "panttivankeja ei vapauteta ennen tammikuun 20. päivää vuonna 2025, jolloin ylpeästi otan vastaan Yhdysvaltain presidentin viran, helvetti pääsee irti Lähi-idässä niitä kohtaan, jotka ovat vastuussa näistä rikoksista ihmisyyttä vastaan". 

Nähtäväksi jää, miten terroristit reagoivat USA:n tulevan presidentin uhkaukseen. Omalta osaltani epäilen, etteivät he lotkauta korvaansakaan. 

Sen jälkeen näemme, miten Trump toteuttaa uhkauksena. Vai tuliko hän vaatimuksellaan syöneeksi oman uskottavuutensa jo ennen virkaan astumistaan?

* * *

Putinin saama julkisuus taas liittyy venäläiseen oligarkkiin Konstantin Malofejeviin, jonka mukaan Vladimir Putin hylkää Trumpin valitseman tulevan USA:n erikoislähettiläs Keith Kelloggin rauhansuunnitelman, ellei "pöydällä ole koko Eurooppa". 

Hänen mukaansa Putin neuvottelisi rauhasta vasta, kun USA on perunut päätöksensä sallia amerikkalaisilla ohjuksilla iskut Venäjän maaperälle ja Volodymyr Zelenskyi on syrjäytetty Ukrainan hallinnosta. Kumpikaan ehto tuskin tulee täytetyksi ainakaan USA:n vaatimuksesta. 

Vielä vähemmän tulee toteutumaan Putinin ajatus siitä, että Ukrainan taisteluiden lopettamisen yhteydessä sovittaisiin pitkän aikavälin rauhasta ja laadittaisiin jonkinlainen yleinen sopimus globaalista järjestyksestä. Siis vähän samaan tapaan kuin toisen maailmansodan loputtua järjestetyssä Potsdamin kongressissa, jossa luotiin pohja kylmälle sodalle sopimalla Euroopan jakamisesta sodan voittaneiden suurvaltojen kesken.

Tosiasia nimittäin on, ettei Putinin Venäjä ole enää mikään supervalta. Eikä sillä siitä syystä ole paluuta sellaiseen asemaan, joka Stalinin Neuvostoliitolla oli 79 vuotta sitten, vaikka maan suuruudenhullu diktaattori sellaisesta haaveileekin. 

torstai 7. joulukuuta 2023

Stalinismia kirkossa ja torilla

Poliittisen äärivasemmisto demonstroi eilen jälleen kerran ääretöntä typeryyttään. Se teki näin jopa kahteen kertaan. 

Ensimmäinen performanssi tapahtui Helsingin tuomiokirkossa järjestetyn juhlajumalanpalveluksen aikana. Siellä punikit heiluttelivat banderollia ja örisivät jotain omia höpinöitä. 

Toivoa sopii, että tällaiseen käytökseen liittyvä laki pannaan toimeen asianmukaisesti. Sen mukaanhan se, joka meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Toinen äärivasemmiston oman typeryyden demonstraatio tapahtui Töölöntorilla, missä natseja vastustaviksi itseään kutsuvat typerykset häiritsivät noin viidensadan osallistujan kansallismielistä kulkuetta. Poliisi puuttui asiaan ja toimitti 54 rettelöitsijää putkan pahnoille. 

Kuten aiemmin kirjoitin, oli poliisilla jo etukäteen tieto äärivasemmiston aikeista häiritä kulkuetta. Siksi tässä tapauksessa olisi syytä soveltaa rikoslain kohtaa, jossa todetaan, että se, joka jättää noudattamatta poliisimiehen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, niskoittelusta poliisia vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. 

* * *

Edelle kuvaamani tapahtumat ovat erityisen surullisia siksi, että ne kertovat siitä, kuinka suomalainen äärivasemmisto ei kunnioita laissa säädettyjä suomalaisten oikeuksia. Tässä suhteessa oleellista on huomata, että tämä tarkoittaa kyseisten henkilöiden vastustavan demokraattista yhteiskuntaa ja sen takaamia kaikkia koskevia oikeuksia. Ja sen sijaan he kaipaavat totalitarismia. 

Toisin sanoen on nähtävä, että meillä on keskuudessamme henkilöitä, joiden ajatusmaailma ei viime kädessä eroa periaatteiltaan Stalinin, Hitlerin tai Pol Potin ajatusmaailmasta. Heidän kohdallaanhan poliittinen aate oikeutti erimielisten oikeuksien kaventamisen, häiritsemisen ja - kuten viime vuosisadalla nähtiin myös Suomessa - lopulta myös murhaamisen. 

Jollain lailla lohdullista tässä asiassa on kuitenkin se, ettei suomalaisten stalinistien määrä ole kovin suuri. Jokaisen suomalaisen sopii toivoa, ettei se sellaiseksi myöskään kasva.

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Kansalliskielet ja Suomen itsenäisyyden ensimmäinen itu

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Aloitan tämän kirjoitukseni tuoreella tutkimuksella, jonka mukaan 86 prosenttia meistä pitää suomen tai ruotsin kielen osaamista oleellinen osana suomalaisuutta. Lisäksi 85 prosentin mielestä on tärkeää, että kaikki suomalaiset ja Suomessa pysyvästi asuvat osaavat kansalliskieliämme. Kun näitä tuloksia vertaa vuonna 2017 tehtyyn kyselyyn, havaitaan, että kotimaisten kielten arvostus on lisääntynyt peräti 18 prosenttiyksiköllä suomalaisten keskuudessa.  

Lisäksi 78 % vastaajista piti suomen tai ruotsin kielen osaamista hyvin tai melko tärkeänä suomalaisuuden kriteerinä. Tämä osuus ihmisistä katsoi myös, ettei ketään voi pitää suomalaisena, ellei tämä osaa kotimaisia kieliä. Näin ajattelevien osuus oli lisääntynyt vuodesta 2017 noin kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Suomalaisista 70 prosenttia katsoi, ettei Suomesta saa luoda sellaista kuvaa, että täällä pärjäisi pelkällä englannin kielellä. Ja 76 prosenttia katsoi, että yliopistoissa ja korkeakouluissa kansalliskielten tulee olla ensisijaisia opetuskieliä. Reunahuomautuksena todettakoon, että olen itse viime vuosina antanut yliopistossa opetusta lähinnä englannin kielellä.

Peräti 85 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että kaikenlaiset palveluiden on oltava maassamme saatavilla kansalliskielillä. Siitä huolimatta vain 43 prosenttia kaipasi kansalliskielten tueksi tiukempaa lainsäädäntöä - toki suuren asiaan kantaa ottamattoman vastaajaryhmän takia lakien tiukennukseen negatiivisesti suhtautuvien osuus oli vieläkin pienempi. 

Kyselyssä selvitettiin myös, että kotoutuvatko maahanmuuttajat nopeammin, jos he oppivat mahdollisimman nopeasti suomen tai ruotsin kielen. Tämän luulisi tietenkin olevan itsestäänselvyys, mutta siitä huolimatta näin ajatteli vain 91 prosenttia suomalaisista.

Lisäksi 71 prosenttia katsoi, että maahanmuuttajapalveluiden tarjoaminen englanniksi hidastaa merkittävästi kotoutumista. Kansalliskielten vaatimista maahanmuuttajilta piti syrjintänä vain yhdeksän prosenttia vastaajista, kun taas 87 prosenttia piti vaatimusta hyväksyttävänä. 

Kyselyn vastaajista peräti 82 prosenttia katsoi myös, että palvelujen tarjoaminen pelkästään englannin kielellä on syrjivää. Lisäksi 67 prosenttia heistä katsoi, että suomalaisten tulee puhua maahan muuttaneille ensisijaisesti suomea tai ruotsia.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että me koemme omat kansalliskielemme erittäin tärkeiksi. Ja siten suorastaan oleelliseksi osaksi omaa identiteettiämme ja suomalaista yhteiskuntaa. Siksi oli mielenkiintoista tarkastella vielä tarkemmin sitä, kuinka ihmisten puoluekanta vaikuttaa heidän näkemykseensä kansalliskielten merkityksestä. 

Siinä suhteessa yllätyin todella positiivisesti, sillä eri puolueita kannattavien ihmisten näkemykset olivat hyvin samansuuntaisia lähes kaikkiin edellä käsiteltyihin aiheisiin. Oleellisia eroja - puolueen kannattajien enemmistö oli toista mieltä kuin koko kansan enemmistö - nähtiin vain vihreiden kannattajilla. Ja hekin haluaisivat vain luoda Suomesta sellaisen kuvan, että täällä voi elää englanniksi eivätkä kannattaneet pelkästään kansalliskielien puhumista maahanmuuttajille. 

* * *

Koska itsenäisyyspäivänä on tapana muistella myös sotia - yleensä talvi- ja jatkosotaa - päätin minäkin tehdä samoin tässä itsenäisyyspäivän blogissani. En kuitenkaan ajatellut pitäytyä itsenäisyytemme aikaisissa sodissa, vaan tuoda niiden kontrastiksi esille sen, minkälaista olivat sotiminen ja sen seuraukset silloin, kun yhteiskuntamme turvallisuudesta vastasi emämaa.

Palataan siis 281 vuoden taakse tutustumaan ehkä  heikoimmin tunnettuun Suomessa uudella ajalla käydyn sotaan eli pikkuvihaan johtaneeseen ruotsalaisten sotaretken, josta historiantutkija Teemu Keskisarja (ps) on julkaissut tuoreen teoksen nimellä "Hattujen sota". Siinä kuvataan tragikoomisella tavalla sitä, kuinka Ruotsin armeija luovutti asemansa lähes taistelutta kerta toisensa jälkeen viholliselle. 

Karoliinien hyökkäysarmeijaa johti ylipäällikkö, kreivi Charles Emil Lewenhaupt, joka sotatoimiensa epäonnistumisen seurauksena sekä teloitettiin että hankki paikan historian lehdille Ruotsin kaikkien aikojen huonoimpana sotapäällikkönä. Molemmat seuraukset olivat kieltämättä ansaittuja jo siksikin, että hinnan hänen kyvyttömyydestään maksoivat tavalliset kaakkoissuomalaiset sotaan liittyneessä pikkuvihassa.

Hinta oli äärimmäisen kova, sillä Kuninkaantien varrella sijainneista Kaakkois-Suomen taloista hävitettiin peräti kolme neljännestä. Näillä alueilla itse sotatoimien, joukkojen mukana kulkeutuneiden tautien ja armeijoiden ylläpidosta johtuneen ruuanpuutteen aiheuttama tuho oli jopa pahempi kuin isovihan aikana. 

Kymenlaakso menetti muutaman kuukauden aikana noin viidenneksen väestöstään, kun taas Säkkijärvi, Vehkalahti, Virolahti ja Kymi menettivät joka neljännen asukkaansa. Kuolleisuutta voi halutessaan verrata vaikkapa Gazan kaistalla tähän mennessä kuolleiksi väitettyjen noin 16 000 ihmisen 0,97 prosentin osuuteen koko alueen väestöstä. 

Ehkäpä oli suomalaisten onni, ettei Ruotsin armeija vetäytynyt Helsinkiä lännemmäksi, vaan antautui viholliselle jo nykyisessä pääkaupungissamme. Näin maan tiheimmin asutut ja taloudellisesti vauraimmat Lounais-Suomi ja Pohjanmaa säästyivät tuhoilta. Maan kaakkoisraja kuitenkin siirtyi Kymijoelle yli puolen vuosisadan ajaksi, kunnes tsaari Aleksanteri I liitti sen valloittamaansa muuhun Suomeen vuonna 1812. 

Arvoisa lukijani saattaa nyt kysyä sitä, miksi ihmeessä otin kirjoittaakseni tästä surkeasta sodasta juuri itsenäisyyspäivänä. Eihän siihen liittynyt juuri minkäänlaisia urotekoja saati sankarillisia ihmeitä. 

Oli minulla kuitenkin oikein hyvä syy. Hattujen sodan aikana kävi nimittäin niin, että mahdollisesti suomalaisten myssyjen pyynnöstä Venäjän keisarinna Elisabet antoi maaliskuussa 1742 manifestin, jossa luvattiin Venäjän tuki Suomelle, mikäli se hankkiutuisi itsenäiseksi. 

Manifestissa oli ajateltu jo tulevaa kuningastakin, sillä valtionpäämieheksi eli Suomen kuninkaaksi ehdotettiin saksalaista Holstein-Gottorpin herttuaa Karl Peter Ulrichia. Tämä ei kuitenkaan päätynyt syrjäisen Suomen hallitsijaksi, vaan nousi myöhemmin paljon suuremmaksi viskaaliksi, nimittäin Venäjän keisari Pietari III:ksi, joka tuli ensin hulluksi ja sittemmin tapetuksi. 

Kuten hyvin tiedämme, keisarinna Elisabetin itsenäisyyshanke jäi toteutumatta. Se lienee kuitenkin ollut ensimmäinen kerta, kun ajatus Suomen itsenäistymisestä nousi laajemmin esiin - siis jonkinlainen itsenäisyytemme itu. 

Siksi sitä kannattaa muistella - ellei muuten niin juuri nyt - koska kypsyttyään maailmanhistorian mittakaavassa silmänräpäystäkin lyhyemmän 175 vuoden ajan, tuli itsenäisestä Suomesta todellisuutta, jota voimme juhlia tänä päivänä niin suomen kuin ruotsinkin kielellä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouden tila ja itsenäisyys
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

tiistai 5. joulukuuta 2023

Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia

Suomen 106. itsenäisyyspäivä lähestyy ja sen myötä erilaiset juhla- ja muut tapahtuvat. Suurimman kiinnostuksen kohteena tullee luonnollisesti olemaan luonnollisesti olemaan viimeinen presidentti Sauli Niinistön vastaanotto daamien avonaisine juhlapukuineen ja herkullisine ruokalistoineen. Sen tekee kansainvälisestikin äärimmäisen erikoiseksi se, että tapahtuma televisioidaan koko kansalle - tai pikemminkin, että puoli kansaa katselee sitä innoissaan. 

Lisäksi järjestetään muita tapahtumia kuten puolustusvoimien valtakunnallinen paraati Oulussa. Siellä esitellään suomalaista väkivoimaa, jotta mahdolliset vihollisemme ulkomailla ymmärtäisivät, että tämä kansa on valmis puolustamaan itsenäisyyttään. Toivottavasti asia menee perille. 

Muista tapahtumista Ilta-Sanomien eilinen juttu mainitsi Helsingissä järjestettävät äärioikeistolaiseksi leimatun Suomi Herää -mielenosoituksen, kansallismieliseksi perinteeksi muodostuneen 612-soihtukulkueen, ylioppilaiden perinteisen soihtukulkueen sekä Rauhan puolesta -nimisen ryhmän tapahtuman. Sekä Helsinki ilman natseja -porukan järjestämän tapahtuman, jonka aika ja sijainti näyttäisivät valitun siten, että he pääsisivät häiritsemään 612-soihtukulkuetta. 

Suomalainen poliisi on onneksi hereillä ja ilmoittanut, etteivät nämä äärioikeistolaisten ja natsien vastustelijoina itseään pitävät äärivasemmistolaiset rettelöitsijät voi pitää mielenosoitustaan tahtomassaan paikassa ja aikataulussa. Tämä ei tietenkään ole miellyttänyt tätä tappelunhauista "rauhanporukkaa", joka on kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta järjestysvallan kanssa. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka poliisi onnistuu turvaamaan lailliset mielenosoitukset häirinnältä. Toivottavasti se kuitenkin onnistuu ja jokainen suomalainen pääsee tahtoessaan osallistumaan turvallisesti haluamaansa itsenäisyyspäivän tapahtumaan. 

Kovin lupaava ei kuitenkaan ole natsinvastustajien ilmoitus nettisivullaan, jonka mukaan he eivät aio antaa periksi - mitä ikinä he sitten tarkoittaakin sillä. Tyhjänpäiväistä uhoa vai juhlamielistä putkareissua? 

tiistai 6. joulukuuta 2022

Talouden tila ja itsenäisyys

Maamme itsenäisyys täyttää tänään 105 vuotta. Se ei tarkoita, että maamme olisi täysin muista riippumaton suvereeni valtio, sillä olemme päättäneet monissa asioissa sitoa kätemme kansainvälisin sopimuksin. 

Sellaisia ovat ennen kaikkea Euroopan Unionin jäsenyys, joka monin tavoin rajoittaa vapauttamme. Mutta sitä tekevät monenlaiset muutkin sopimukset kuten esimerkiksi YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, Zürichin pakolaissopimus tai sotilaallisia puolustuskeinojamme rajoittava Ottavan sopimus sekä tietenkin ehkä kaikkein tärkein eli Euroopan talous- ja rahaliitto, jonka mukaisesti meillä ei ole enää Suomen markkaa eikä siten mahdollisuutta talouspoliittisten virheiden korjaamiseen valuuttakurssin arvoa säätelemällä.

Sopimukset voivat kuitenkin raueta maailman muuttuessa. Näin kävi ulkopolitiikkaamme vahvasti ohjanneelle YYA-sopimukselle, joka korvattiin Suomen ja Venäjän välisellä sopimuksella hyvästä naapuruudesta ja yhteistyöstä Neuvostoliiton hajottua. 

Itsenäisenä valtiona meillä on lisäksi edelleen oikeus solmia tai purkaa kansainvälisiä sitoumuksiamme. Tällaisen päätöksen teimme esimerkiksi silloin, kun Suomi julisti yksipuolisella päätöksellään Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitättömiksi ydinasekieltoa lukuun ottamatta. 

* * *

Suomi on viimeisten vuosien aikana ajautunut julkisen talouden kriisiin, jonka vaikutuksia poliittinen päätöksentekokoneistomme on Sanna Marinin (sd) hallituksen johdolla siirtänyt tulevaisuuteen velkaannuttamalla valtiota nopeaan tahtiin. Asiaa ei ole pidetty ongelmana, koska velkojemme korot ovat viime aikoihin asti olleet olemattomat, mutta valitettavasti maailmalla kiihtynyt inflaatio on alkanut nostaa korkotasoja. Ja siksi maamme suuryritykset ovat ilmoittaneet pitävänsä maamme velkaantumista jopa hallitsemattomana.

Suomen tilannetta on helpottanut osin myös Suomen kohtuullisen nopea talouskasvu kuluneena vuonna. Valitettavasti senkin ennustetaan kääntyvän laskuun ensi vuoden aikana, joten ensi keväänä valittava eduskunta joutuu kovan paikan eteen etsiessään keinoja maamme julkisen talouden tervehdyttämiseksi, vaikka notkahduksen odotetaankin olevan lyhytaikainen.

Siksi ei ole yhdentekevää, millaiselle politiikalle Suomen kansa antaa tukensa vaaleissa. Jatketaanko maassamme edelleen velkaantumisen tiellä uskoen, ettei se johda katastrofiin, vai pyritäänkö palaamaan tiukempaan talouden pitoon. Tai kenties jopa tehostamaan talouskasvua kasvattamalla kansalaisten ja yritysten kannusteita verotusta laskemmalla.

Äänioikeutetuille kansalaiselle tämä valinta on sikäli helppo, että maamme merkittävimmät puolueet ovat linjanneet selkeästi omaa tahtotilaansa. Erityisesti Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat jo varjobudjeteissaan linjanneet muutoksia valtion menoihin - joskin hyvin erilaisilla ratkaisuilla.

Mielenkiintoisen näkymän puolueiden linjaan tarjosi myös tuore Ylen kysely, jonka mukaan suomalainen vasemmisto on lähes kokonaisuudessaan - siis SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kansanedustajien ehdoton enemmistö - linjaamassa, että maamme verotusta on ensi hallituskaudella kiristettävä entisestään. Viime vaaleissa eduskuntaan ehdokkaansa saaneista puolueista taas erityisesti Perussuomalaiset, mutta myös Kokoomus, Kristillisdemokraatit, Keskusta ja RKP haluaisivat pääsääntöisesti lisätä kansalaisten päätäntävaltaa omien varojensa käytöstä eli keventää verotusta. 

Näiden kahden tiedon - siis Valtion budjetin ja varjobudjettien sekä verotuslinjausten - perusteella voitaneen puolueet jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäisen muodostavat vasemmistopuolueet, joiden linjaksi voidaan päätellä valtion menojen kasvattaminen entisestään rahoittamalla kulut veronkiristyksellä. 

Toisen ryhmän muodostavat hallituksessa olevat poliittisen keskustan puolueet - Keskusta ja RKP - joiden linjauksena näyttäisi olevan valtionmenojen kasvattaminen velkarahalla myös jatkossa. Kolmannessa joukossa eli erityisesti Perussuomalaisissa, mutta myös Kokoomuksessa ja Kristillisdemokraateissa, nähdään tarpeelliseksi rajoittaa sekä valtion menoja, velkaantumista että verotuksen kiristymistä. 

Edelle kirjaamani linjaukset ovat tärkeitä myös Suomen itsenäisyyden kannalta, sillä taloudeltaan epävakaa ja velkaantunut maa on riippuvaisempi muista kuin taloutensa hyvin hoitanut valtio. Siksi näin itsenäisyyspäivänä on syytä toivoa, että vuoden kuluttua voimme juhlia isänmaata, jonka suvereenisuus olisi rahtusen verran vahvempi kuin tämän vuoden juhlapäivänä. 

Näillä ajatuksilla toivotan teille hyvää itsenäisyyspäivää, arvoisat lukijani!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

maanantai 6. joulukuuta 2021

Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

104-vuotias Suomi viettää tänään itsenäisyyspäiväänsä vakaana ja turvallisena demokratiana, jossa kaikilla kansalaisilla on hyvä olla ja yhteisten asioiden hoitaminen on turvallista. Vai onko sittenkään?

Meillähän on ollut viime aikoina erilaisia väkivallantekoja politiikantekijöitä kohtaan. Esimerkiksi entinen pääministeri Juha Sipilä (kepu) joutui vajaa vuosi sitten aggression kohteeksi ja pari vuotta sitten Suldaan Said Ahmed (vas) kertoi ikävistä tapahtumista Helsingin Itäkeskuksessa. 

Sunnuntain vastaisena yönä näin oli käynyt myös Sebastian Tynkkyselle (ps), jota oli lyöty yökerhossa suoraan kasvoihin henkilöllisyyden varmistamisen jälkeen. Näiden kaikkien tapausten luulisi suomalaisessa yli satavuotiaassa demokratiassa tulevan yksimielisesti tuomituiksi riippumatta kenenkään poliittisista arvomaailmoista.

Todellisuudesta saa kuitenkin kovin ikävän kuvan, kun lukee esimerkiksi Twitteristä tämän tuoreimman tapauksen saamia kommentteja. Seuraavassa muutama esimerkki.

Nimimerkin takaa joku vähätteli tapahtunutta ilmoittamalla hyväksyvänsä naisten tekemän väkivallan ja halusi yhdistää Kankaanpään mahdollisen terroristiryhmän maan kannatukseltaan toiseksi suurimpaan puolueeseen: "Nyt on kova! Sebu saanut yöllä turpiinsa joltain naiselta. Klo 8 aamulla jo uutisissa. Rikosilmo kun poliisi herää. Katse pois Kankaanpäästä ja Katajasta. #Kankaanpää #persut Säälittävää."  

Toinen henkilö halusi rajoittaa Tynkkysen liikkumisvapautta ihmettelemällä, että "Kannattaako Tynkkysen mennä yöllä Lahes yökerhoon? Puuttuuko itsesuojeluvaisto kokonaan vai elätkö persujen värisessä kuplassa? Höh"

Kolmas henkilö taas ilmaisi suorasukaisesti, että "Sitä saa mitä tilaa. Väärän värinen paita riittää."

Neljännen mukaan teko oli ilmeisesti oikeutettu, koska hänen mukaansa "#Perussuomalaiset lietsovat jopa vaalimainoksissa suoraan vihaa maahaanmuuttajia kohtaan. Te olette se puolue, joka agitoi ihmisiä #väkivalta'an."

Ja vielä yksi lainaus, jossa Tynkkysestä ja hänen puolueestaan oltiin tekemässä terroristeja. Sen mukaan "Uskottavuutesi on nolla. Jos naamaan lyödään, kyllä siihen jälki jää. Tässä päivitetty persujen hokema: Kaikki muslimit ja persut eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeita tai persuja."

Toki on paljon myös väkivallan tuomitsevia kommentteja. Esimerkkinä SDP:n maahanmuuttajataustainen Kamal Jafi tai Keskustaa edustava ministeri Antti Kurvinen, joista jälkimmäinen muotoili sanomansa oivallisesti näin: "Asioista saa&pitää olla erimieltä (minäkin hänen kanssa monesta), mutta kaikki väkivalta ja laittomuus politiikan välineenä ehdottoman väärin." 

Kurvisen kommentin toivoisikin toimivan ohjenuorana kaikille 104-vuotiaan maamme asukkaille, sillä ei kai kukaan oikeasti ajattelemaan kykenevä ihminen kaipaa sen kaiken uusiutumista, jonka itsenäisen Suomen demokratia joutui käymään läpi ensimmäisenä vuotenaan, kun väkivalta ja laittomuus nousivat politiikan välineenä kaiken muun edelle - ensin yhden poliittisen laidan kapinana, omaisuuden ryöstöinä ja terroritoimina sekä myöhemmin toisen laidan kostona, kenttäoikeuksina, teloituksina ja vankileireinä? 

Vai onko noista sisällisotamme surullisista ajoista jo kulunut liian kauan, jotta sivistymättömimmät suomalaiset ymmärtäisivät, mitä poliittisen väkivallan oikeuttamisesta seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 6. joulukuuta 2018

Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen

World Resources Institute -järjestö on Ylen uutisen mukaan vaatinut minua ja muita vauraissa maissa asuvia vähentämään rajusti lihansyöntiä. Perusteluna on se, ettei ruoka muussa tapauksessa riitä kaikille, koska maapallon väestö kasvaa nopeasti ja uusien peltojen raivaaminen vähentäisi metsiä ja kiihdyttäisi sitä kautta ilmastonmuutosta.

Toisin sanoen järjestö vaatii minua muuttamaan syömistottumuksiani, jotta kehitysmaalaisten ei tarvitsisi muuttaa lisääntymiskäyttäytymistään. Logiikka on mielenkiintoinen. Tai siis samanlainen kuin seuraavissa kahdessa esimerkissä.

Yksi. Pankin talousneuvojalla on asiakkaanaan mies, jolta on karannut pelaaminen käsistä ja hän kuluttaa kaikki perheen tulot nettipokeriin. Neuvojan ratkaisu perheen talouden korjaamiseksi on kehottaa pelimiehen vaimoa luopumaan kerran kuussa tapahtuvasta tyttöjen illasta, jossa rahaa kuluu hyvään ruokaan ja viiniin, sekä lapsia lopettamaan kalliit harrastuksensa. Näin mies voisi jatkaa pelaamistaan.

Kaksi. Poliisi saapuu asuntoon, johon on tunkeutunut tippuria sairastava mies, joka vaatii saada viettää yönsä vaimon sängyssä kaikin etuoikeuksin. Tilanteen korjaamiseksi poliisi kehottaa vaimoa taipumaan vieraan vaatimuksiin sekä miestä viettämään yönsä olohuoneen sohvalla ja hankkimaan vaimolleen lääkäriajan, jotta tämä saisi antibioottikuurin mahdollisen tartunnan varalta. Näin vieraan ei tarvitse luopua omista haluistaan.

Jostain syystä en usko yhdenkään lukijani - en edes mahdollisten vegaanien tai polygaamikoiden - hyväksyvän edelle kuvittelemieni talousneuvojan ja poliisin ratkaisuja, vaan ymmärtää heidän ratkaisunsa älyllisesti epärehellisiksi ja siten epäoikeudenmukaisiksi. Jostain syystä World Research Instituten täysin analoginen vaatimus minua kohtaan tuntuu kuitenkin nauttivan suunnatonta luottamusta ainakin valtamedian toimittajien ja monien poliitikkojen parissa.

Iltalehden kyselyssä 57% vastaajista piti laajoja kansalaisvapauksia tärkeänä suomalaisen isänmaallisuuden ilmentymänä. Tänään itsenäisyyspäivänä minä toteutan tätä vapauttani syömällä hyvää ruokaa, johon tulee kuulumaan alkupalana kermapohjaista torvisienikeittoa ja pääruokana iso herkullinen kotimaisesta naudanlihasta valmistettu pihvi lisukkeineen sekä juomaksi tavanomaista parempaa punaviiniä. Jälkiruuaksi nautin mustikkapiirakkaa jäätelön ja makean jälkiruokaviinin kera.

En siis missään tapauksessa aio muuttaa ruokailutottumuksiani kehitysmaalaisten vastuuttoman lisääntymiskäyttäytymisen takia, koska vaatimus on järjetön (tarkempia perusteluja täällä). Sen sijaan lähetän World Resources Institute -järjestölle vinkin, että se pyrkisi jatkossa keskittymään minuun kohdistuvien puolestauhrautumisvaatimusten sijaan huolensa kannalta oleellisiin asioihin. Ja vaatisi ihan ensimmäiseksi kehitysmaita panemaan väestönkasvunsa kuriin, jotta ihmisille riittäisi ruokaa myös siellä.

Näillä sanoin toivotan arvoisille lukijoilleni hyvää itsenäisyyspäivää!.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keitä me suomalaiset olemme?
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin
Me ollaan sankareita kaikki

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Keitä me suomalaiset olemme?

Tänään Suomen satavuotisjuhlapäivänä Helsingin Sanomat kertoi somalialaistaustaisesta Habiba Alista, yksinhuoltajasta, kunnanvaltuutetusta (sd) ja Kirkon ulkomaanavun projektikoordinaattorista. Hänen huushollissaan on seitsemän lasta, joten hän paikkaa Suomen vinoutunutta väestörakennetta.

En kuitenkaan ottanut Habibaa esiin hänen ammattinsa tai lapsilukunsa takia. Sen sijaan nostin hänet esille siksi, että jutussa Habiba määritteli ketkä ovat suomalaisia. Olkaa siis hyvä, suomalaisen määritelmä suoraan Helsingin Sanomista Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivänä.

"Keitä me suomalaiset olemme? Vähän kuin ´keitä ne on ne sankarit, mutta vaihdetaan vain sana! Ehkä kysymys on siinä, kuka määrittelee suomalaisen ja ei-suomalaisen. Suomalainen kokee itsensä suomalaiseksi. Suomalainen on kova tekemään töitä, sitkeä ja sisukas. Minulta usein kysytään, miten tasapainotan perheen ja työt. Itse esi­merkiksi en luovuta."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS isänmaallisuuden jalanjäljillä
Me ollaan sankareita kaikki
Suomalaisuusko vain lainaa?

maanantai 7. joulukuuta 2015

Yleisradio nosti äärioikeiston parrasvaloihin, vai nostiko?

Yleisradion aamun sana on äärioikeisto. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Wikipedian mukaan "Äärioikeisto on nimitys, jota käytetään totalitaarisiin päämääriin pyrkivistä radikaaleista, poliittisista oikeistoliikkeistä... Tunnetuimpia äärioikeistolaisia liikkeitä ovat Euroopassa olleet fasismi, kansallissosialismi ja uusnatsismi".

Meillä Suomessa järjestettiin itsenäisyyspäivänä mielenosoituksia. Yksi niistä oli nimeltään 612-kulkue, jonka järjestäjät ilmoittivat seuraavaa.

"Kulunut vuosi on ollut varsin tapahtumarikas monessakin mielessä, joten yhdistys näkee entistäkin tärkeämpänä järjestää vuotuisen kulkueen suomalaisuuden puolesta. Monet tavalliset ihmiset ovat huolissaan sekä omasta että Suomen tulevaisuudesta, ja me toivotamme näistä asioista huolestuneet kanssakansalaiset mukaan osoittamaan hiljaisesti mieltään isänmaan puolesta. Kaikin puolin kiristyneen ilmapiirin keskellä haluamme omalta osaltamme muistuttaa, että positiivisuus, kunnioitus ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat suomalaisia arvoja, joista on syytä pitää kiinni jatkossakin.

Tältä pohjalta yhdistys ilmoittaa, että marssi järjestetään tänäkin vuonna.Tapahtuma ja siihen olennaisesti liittyvä soihtukulkue ovat edelleen poliittisesti sitoutumattomia, eikä yhdistys edusta mitään poliittista kantaa. Poliittisten merkkien ja tunnusten esilläpitäminen ja käyttäminen tapahtumassa on edelleen kielletty. Myös kulkueen kärjessä liikkuva yhdistyksen asettama lippuairueen saattama Suomen lippu on ainoa sallittu banneri, viiri tai lippu.

Tältä pohjalta toivotamme kaikki isänmaalliset suomalaiset mukaan kunnioittamaan edellisten sukupolvien työtä ja uhrauksia 6.12.2015."

Uutisiin ja otsikoihin 612 mielenosoitus nousi, koska poliisi joutui suojelemaan tätä laillisesti järjestettyä mielenosoitusta Vapaus pelissä tunnuksen alla kulkevalta joukolta pidätyksin ja jopa voimatoimin. Operaatiossa ammuttiin paineilma-aseella ja otettiin kiinni yli 130 rähinöitsijää. Heistä yksikään ei osallistunut soihtukulkueeseen.

Tapahtunutta on tänään kommentoinut politiikan tutkija Erkka Railo, jonka mukaan kansallismieliset yrittävät hyödyntää itsenäisyyspäivän juhlaan liittyvää isänmaallisuutta omien tavoitteidensa saavuttamisessa.

"Äärioikeisto järjesti mielenosoituksen Linnan juhlien aikaan saadakseen julkisuutta omalle toiminnalleen ja tavoitteilleen... Yritetään tehdä itsenäisyydestä vääräntyyppistä nationalismia, joka ei ole rakentavaa eikä hyödyksi Suomelle. Täytyy toivoa, että he eivät siinä onnistu."

Railo puhui kannanotossaan siis Helsingissä rauhallisesti mieltä osoittaneista - eikä väkivaltaiseen ja laittomaan toimintaan ryhtyneistä vastamielenosoittajista. Itse jäin tutkijan kannanotossa ihmettelemään soihtukulkueen järjestäjien julkilausuttujen tavoitteiden ja Railon väitteiden välistä ristiriitaa: voisiko kulkueessa tosiaankin olla kyse fasismiin tai natsismiin pyrkivien radikaalien mielenosoituksesta suomalaisen demokratian kaatamiseksi?

* * *

Ulkomaan uutisten joukossa Yle otsikoi äärioikeiston saaneen voiton eilisissä Ranskan paikallisvaaleissa. Itse uutisesta löytyi tieto, että vaalivoittaja Kansallinen rintama on saanut lähes kolmanneksen annetuista äänistä.

Ylen uutisoinnista voinemme siis päätellä, että kolme kymmenestä ranskalaisesta on radikaaleja äärioikeistolaisia. Aikanaan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon nimiin vannonut valtakunta on siis verovaroin toimivan uutisvirran mukaan muuttunut varsinaiseksi äärioikeistolaisten pesäpaikaksi, jonka väestöstä melkein kolmannes on heittänyt demokratian ihanteet roskakoppaan ja tavoittelee fasismin ja natsismin kaltaista äärioikeistolaista totalitarismia. Pelottavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi unohdit Ranskan muslimit, Elina Ravantti?
Yle kaalimaan vartijana
Ylen propagandapäivän alku ei lupaa hyvää



sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Me ollaan sankareita kaikki

Suomi juhlii tänään itsenäisyyttään. Sen saavuttamiseksi tarvittiin kansallista rohkeutta, laillisuudesta kiinni pitämistä, aktivismia, Venäjälle kaksi vallankumousta ja omaan maahamme raaka sisällissota. Vielä kahden vuosikymmenen kuluttua itsenäisyytemme joutui väkivallan kohteeksi Neuvostoliiton hyökättyä maahamme.

Yleisradio on tavannut näyttää itsenäisyyspäivänä elokuvan jatkosodan vaiheista. Yksi tuon elokuva suurista sankareista on Antti Rokka, jonka esikuvana ja elokuvassa viihteeksi muutettujen tapahtumien tekijänä oli Viljam Pylkäs kuten Väinö Linnan hänelle osoittamasta kirjeestä ilmenee.

"Sillä sinä olet Rokan esikuva. Kuten olet huomannut, olen minä muunnellut tapahtumia, sijoittanut niitä toiseen aikajärjestykseen, siirrellyt toisten miesten tekoja toisille, ja niin edespäin. Mutta ne kuuluvat romaanin luonteeseen ja ovat vain sikäli todenmukaisia."

Tunnetuin Pylkäksen uroteoista tapahtui Pertjärvellä, missä hän tuhosi 83 vihollisen sotilasta konepistoolilla. Tästä teostaan hän sai vapaudenristin ja saksalaisten kuultua asiasta myös rautaristin. Sen sijaan hänestä ei koskaan tullut Mannerheim-ristin ritaria.

Pylkäs ei tietenkään ole ollut ainoa suomalainen sotasankari. Ei edes toisen maailmansodan aikana. Niinpä olen seuraavaan koonnut muutamia muita itsenäisyytemme sankareita, jotka olivat ensimäisinä vertaistensa joukossa puolustamassa maamme itsenäisyyttä suursodan pyörteissä.

Aloitan kaikkien aikojen 52. suurimmaksi suomalaiseksi aikanaan äänestetystä Lauri Törnistä, jonka vaiheista julkaistiin pari vuotta sitten kokonainen kirja, jossa selvitellään myös hänen vähemmän kunniakkaita vaiheitaan. Mannerheim-ristin ritari hänestä tuli kuitenkin seuraavin perustein.

"Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet. Vihollisen suurhyökkäyksen alettua suoritti luutnantti Törni komppaniallaan 20.6.44 vastaiskun tuhoten useita kymmeniä vihollisia ja pidättäen vihollista leveällä lohkolla estäen siten uhkaavan saarrostusyrityksen. 24.–26.6. selvitti hän onnistuneella tiedusteluretkellä vastassa olevat vihollisen voimat ja suunnitelmat tuottaen sille samalla tappioita.

5.–6.7. pysäytti luutnantti Törni komppaniallaan kahden vihollisrykmentin etenemisen, jotka olivat jo ehtineet lähelle Tsalkin tärkeää tienhaaraa ja olivat katkaisemaisillaan omien joukkojemme vetäytymistien. Lähes kaksi vuorokautta yhtämittaa riehuneella mitä ankarimmalla taistelulla hän suoritti tehtävänsä täysipainoisesti tuottaen viholliselle useiden satojen miesten tappiot ja pelasti uhkaavan tilanteen."

Simo Häyhä oli puolestaan suomalainen tarkka-ampuja. Hänen kerrotaan ampuneen yhteensä 542 vihollista kaukoetäisyydeltä, joskin näkemystä on myös epäilty ja väitetty todellisen lukeman olleen "vain" noin 200. Joka tapauksessa hän on joko maailman kaikkien aikojen menestynein tai ainakin yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä tarkka-ampujista.

Häyhän saavutusten käsittämättömyyttä korostaa vielä se, että hänen saavutuksensa tehtiin kolmen kuukauden aikana ennen haavoittumista. Saavutuksistaan hän sai tunnustukseksi kaksi vapaudenmitalia sekä kaksi vapaudenristiä. Talvisodan aikana Mannerheim-risti ei ollut vielä käytössä.

Pylkäksen, Törnin ja Häyhän nimet ovat tuttuja varmaankin lähes kaikille lukijoilleni aiemminkin. Otetaan seuraavaksi siis vähemmän tunnettu sotasankari. Sellainen on Aarre Alfred Voutilainen, joka palkittiin Mannerheim-ristillä seuraavin perustein.

"Ylipäällikkö on pvm:llä 19.11.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Aarre Alfred Voutilaisen, joka johti kolmen vuorokauden aikana vapaaehtoisena tiedustelupartioita Itä-Karjalan taisteluissa tuoden arvokkaita tietoja. Alikersantti Voutilainen syöksyi 6.9.41 Enemajoen taistelussa vihollisen kovasta tulesta välittämättä ensimmäisenä sillan yli ja johdettuaan ryhmänsä hyvään sillanpääasemaan, tuhosi konepistoolilla kymmeniä vihollisia ja helpotti täten joukkojen ylimenoa.

Seuraavana päivänä hän haavoittumisestaan huolimatta johti ryhmäänsä edelleen. Myöhemmin hän vapaaehtoisena partionjohtajana neljä eri kertaa tunkeutui syvälle vihollisen selustaan ja tärkeisiin keskuksiin ja toi palatessaan komppaniansa etenemistä suuresti edistäviä tietoja."

Aarre Voutilaisen sankariteot eivät jääneet edellä kirjoitettuun, sillä 26.12.1941 tehtiin esitys ja 14.1.1942 uusintaesitys hänen nimittämisestään Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-ristin ritariksi hänen pelastettuaan 30 asteen pakkasessa Stalinin kanavan tulvaveden saartamia aseveljiään Poventsassa 8.12.1941.

Otetaan vielä yksi maataisteluissa kunnostautunut sotasankari. Jääkäri Taavi Törmälehto sai Mannerheim-ristin ritarin arvon seuraavilla saatteilla.

"Törmälehto on konepistoolimiehenä toiminut erittäin urheasti ja uhkarohkeasti monissa eri tilanteissa. Mm. Vilokin taistelussa 14.7.41 hän joukkueenjohtajan haavoituttua oma-aloitteisesti esti konepistoolillaan vihollisjoukkueen etenemisen ja suojasi täten omien haavoittuneiden siirron turvaan.

Koirinojalla 16.7.41 hän valtasi yksinään vihollisen panssaritorjuntatykin ja toi samalla arvokkaita tietoja vihollisen asemista ja toiminnasta. Tuulosjoella 25.7.41 hän käsikranaateilla ja konepistoolilla tuhosi useita vihollispesäkkeitä ja niiden miehistöjä, ja 15.9.41 hän toverinsa tukemana valtasi Syvärin voimalaitoksella kaksi vihollisen pesäkettä. Hän osallistui myös vapaaehtoisena partioon, joka yöllä kävi noutamassa pois tulilinjojen välistä komppanian päällikön kylmenneen ruumiin."

* * *

Eivät suomalaiset sotasankarit suinkaan rajoittuneet maavoimiin. Mannerheim-ristillä palkittiin myös muiden aselajien edustajia. Yksi heistä oli kaikkien aikojen toiseksi menestynein suomalainen hävittäjä-ässä Hans "Hasse" Wind, joka palkittiin peräti kahdesti. Ensimmäisen Mannerheim-ristin perustelut olivat seuraavat.

"Luutnantti Wind on osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta ja lannistumatonta taistelutahtoa sekä erinomaista taitoa ja rohkeutta johtaessaan hävittäjälentuetta ja -parvea lukuisissa kiivaissa ilmataisteluissa useimmiten lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan taisteltaessa. Tähän mennessä on luutnantti Wind käynnissä olevan sodan aikana saavuttanut kaikkiaan 33 henkilökohtaista ilmavoittoa.

Tulikasteensa sai luutnantti Wind 2.7.41 ampuen heti ensi kerralla alas yhden vihollishävittäjän. Tästä vaatimattomasta alusta on luutnantti Wind sitten vähitellen voittotiliään kartuttanut, ollen tällä hetkellä yksi parhaimmista hävittäjälentäjistä. 18.8.42 käydyssä suuressa ilmataistelussa, missä ammuttiin yhteensä 16 vihollisen konetta, johti hän erinomaisen taitavasti lentuettaan, joka ampui alas yhteensä 7 konetta, luutnantti Wind’in henkilökohtaisesti saadessa 3 ilmavoittoa.

26.10.42 joutui luutnantti Wind yksin taisteluun 8 vihollishävittäjää vastaan. Rohkeutensa ja kylmän harkintansa ansiosta selviytyi hän taistelusta voittajana ampuen alas 2 vihollishävittäjää. 23.11.42 syntyneessä ilmataistelussa ampui luutnantti Wind alas yhden hävittäjän ja yhden syöksypommituskoneen sekä vaurioitti lisäksi toista niin pahoin, että se teki pakkolaskun omalle puolelleen.

4.5.43 ampui luutnantti Wind jälleen alas 3 viholliskonetta. Samoin kävi 20.5.43 käydyssä suuressa ilmataistelussa. Lukuisten ilmataistelujen lisäksi on luutnantti Wind suorittanut suurimerkityksellisiä tiedustelulentoja syvälle vihollisen selustaan sekä osallistunut maataisteluihin tuhoamalla mm. 2 rautatieveturia"

Toista tunnustusta perusteltiin puolestaan seuraavasti.

"Kapteeni Wind on jatkuvasti osoittautunut erittäin taisteluhaluiseksi hävittäjälentäjäksi, mitä osoittaa hänen ilmavoittojensa nopea lisääntyminen, 8.6.44 mennessä oli kapteeni Wind pudottanut 44 viholliskonetta. Seuraavana päivänä alkaneen vihollisen suurhyökkäyksen aikana käydyissä rajuissa ilmataisteluissa on hän lisännyt voittotiliään 32:lla viholliskoneella ja yhdellä tähystyspallolla. Näin ollen on kapteeni Wind tähän mennessä pudottanut 76 konetta ja yhden tähystyspallon.

Kapteeni Wind’in erinomaiset suoritukset ovat mitä kannustavimpana esimerkkinä nuoremmalle hävittäjälentäjäpolvelle"

Ja lopuksi on tietenkin mainittava menestynein hävittäjä-ässämme Eino Juutilainen. Hänet palkittiin ensimmäistä kertaa Mannerheim-ristillä seuraavin perusteluin.

"Lentomesteri Juutilainen on osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta ja lannistumatonta taistelutahtoa sekä erinomaista taitoa ja neuvokkuutta lukuisissa ilmataisteluissa. Hän on saavuttanut kaikkiaan tähän mennessä 22 ilmavoittoa, joista 2 talvisodassa 1939–40 ja 20 tämän sodan aikana.

Heinäkuussa -41 joutui lentomestari Juutilainen tämän sodan aikana ensimmäisen kerran ilmataisteluun, jossa suomalaiset hävittäjälentäjät kohtasivat lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen lentomuodostelman. Tässä taistelussa lentomestari Juutilainen häikäilemättä syöksyi päin viholliskoneita ja onnistui henkilökohtaisesti ampumaan alas 2 vihollishävittäjää.

Pari viikkoa sen jälkeen lentomestari Juutilainen joutui jälleen ilmataisteluun, jossa rohkeudellaan ja taidollaan ampui alas yhden viholliskoneen.

Jälleen elokuussa käydyssä ilmataistelussa saavutti lentomestari Juutilainen 2 henkilökohtaista ilmavoittoa vihollisen hävittäjistä.

Elokuun puolivälissä oli suomalainen hävittäjäpartio etsintälennolla ja tapasi 22 vihollishävittäjää käsittävän muodostelman. Esimerkillistä taistelumieltä ja rohkeutta osoittaen syöksyi lentomestari Juutilainen ensimmäisenä vihollishävittäjien kimppuun, yllätti ne ja ensimmäisessä syöksyssä sai ammutuksi alas 2 viholliskonetta. Syntyneessä ilmataistelussa hän vielä tuhosi yhden vihollishävittäjän ja sai toisen pahoin vaurioitetuksi.

Syyskuussa -41 joutui lentomestari Juutilainen käymään 2 ilmataistelua samana päivänä, joista ensimmäisessä ampui alas yhden vihollisen lentokoneen ja toisessa 2 viholliskonetta. Jättämässään taistelukertomuksessa lentomestari Juutilainen lausui: ´Jouduin yksin ilmataisteluun kolmen vihollishävittäjän kanssa, joista yhden sain ammutuksi alas tien viereen metsään ja 2 pakeni.´

Syyskuun–tammikuun aikana käydyissä kolmessa pienemmässä ilmataistelussa ampui lentomestari Juutilainen kunakin päivänä henkilökohtaisesti alas yhden vihollishävittäjän.

Helmikuussa -42 kohtasi suomalainen hävittäjäpartio voimakkaita vihollishävittäjämuodostelmia. Lentomestari Juutilainen huomasi erillään lentävät 3 pommikonetta ja siekailematta hyökkäsi näiden kimppuun ampuen 2 konetta palavina alas. Syntyneessä ilmataistelussa hän lisäksi pahoin vaurioitti yhtä vihollishävittäjää.

Kahtena maaliskuun päivänä käydyissä ilmataisteluissa lentomestari Juutilainen saavutti jälleen yhden ilmavoiton kumpanakin päivänä.

27.3.42 Suursaaren luona käydyssä ilmataistelussa lentomestari Juutilainen henkilökohtaisesti jälleen häikäilemätöntä rohkeutta ja hyökkäyshenkeä osoittaen ampui alas 2 vihollishävittäjää."

Windin tavoin myös Eino Juutilainen palkittiin kahdesti. Toisella kerralla perustelu oli lyhyempi.

"Lentomestari Juutilainen on 26.4.42 tapahtuneen Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi nimittämisensä jälkeenkin osoittanut jatkuvasti erinomaista ja esimerkillistä taisteluhalua ja -taitoa, mitä osoittaa se, että hänen ilmavoittojensa lukumäärä 8.6.44 mennessä oli kohonnut 53:een. Lentomestari Juutilaisen hyökkäysvalmius ja taistelutaito on käynyt ilmi erikoisesti 9.6. alkaneen vihollisen suurhyökkäyksen yhteydessä käydyissä ilmataisteluissa, joissa hän toistaiseksi on pudottanut 15 konetta.

Näin ollen on lentomestari Juutilaisella tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Tätä tulosta on pidettävä meidän oloissamme loistavana sotilaallisena saavutuksena, ottaen huomioon, että suurin osa taisteluista on käyty vihollisen suurta ylivoimaa vastaan."

Juutilainen pudotti toisen maailmansodan loppuun mennessä kaikkiaan 94 vastustajan lentokonetta (Wind yhteensä 75). Hävittäjälentäjiemme enimmäkseen ajastaan jälkeen jääneellä kalustolla saavutettua saldoa voidaan verrata muiden toisen maailmansodan hävittäjälentäjien saavutuksiin.

Heidän edellään on pitkä lista saksalaisia hävittäjälentäjiä, mutta ei yhtään muihin kansakuntiin kuuluvaa. Saksalaisista eniten ilmataisteluvoittoja saavutti Erich "Bubi" Hartmann, joka pudotti kokonaista 352 vihollisen lentokonetta.

Venäläistä parhaan eli Ivan Kozhedubin saldoksi tuli 66 pudotusta. Amerikkalaisista tehokkain Richard I. Bong onnistui pudottamaan 40 ja brittien ykköslentäjä James Edgar "Johnnie" Johnson 38 vihollisen lentokonetta.

* * *

Vaikka olenkin tähän itsenäisyyspäivän aamun kirjoitukseen koonnut Yleisradion sotaelokuvaperinteen innoittamana muista lähteistä tietoja suomalaisista sotasankareista, on syytä muistaa ettei itsenäisyytemme ja hyvinvointimme tärkein edellytys ole tehokkaat puolustusvoimat.

Niitä tarvitaan ulkoisen uhan torjumiseen aivan samoin kuin poliisia sisäisen turvallisuuden varmistamiseen. Itsenäisyyden edellytyksenä ja tärkeimpänä voimavarana olemme kuitenkin me kaikki tavalliset suomalaiset omassa arkisessa aherruksessamme.

Ilman luottamusta toisiimme ja kaikissa tekemisissämme osoitettua ahkeruutta emme voisi ylläpitää itsenäisyyttämme emmekä hyvinvointiamme. Maan hallituksella on tärkeä tehtävä vaalia juuri näitä seikkoja, sillä mikäli ne unohdetaan on edessämme yhteiskuntajärjestyksen luhistuminen, talouden syöksykierre ja lopulta suomalaisuuden tuho. Mutta plliittisten päättäjien keskittäessä huomionsa olelliseen voi yhteiskuntamme kukoistaa pitkälle tulevaisuuteen - tarjoten meille kaikille maailman parhaan paikan elää suomalaista todellisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliisi joutui pakenemaan turvapaikanhakijoita Hennalassa - ei rikostutkintaa
Suomen on siirryttävä eurosta markkaan
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit


lauantai 6. joulukuuta 2014

Miksi täysmulkuille annetaan TV-aikaa?

Ylen uutiset antavat juuri nyt aikaa Suomen itsenäisyyttä halveksiville luusereille, jotka rikkovat Helsingin kaupungissa yksityistä ja/tai julkista omaisuutta. Kysyn vain, että miksi?



lauantai 7. joulukuuta 2013

Kiakkovieraat ja itsenäisyys

Eilistä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa värittivät juhlapaikan ulkopuoliset mielenosoitukset. Mielenosoittajat kutsuivat itseää kiakkoviaraiksi ja olivat tämän mukaan saaneet ohjeekseen ottaa mukaan omat jääkiekkomailat ja varustautua vastustamaan poliisia. Lisäksi heillä oli mukana raketteja, joita ammuskeltiin poliisin päälle.

Mielenosoituksen järjestäjät ilmoittivat tapauksen motiiviksi seuraavaa: "haluamme kritisoida eduskunnan ja vuorineuvoksien pröystäilyspektaakkelia. He juhlivat kun me maksamme viulut - - Kiakkovierasjuhlat on kaikkien protestijuhla jonne ovat tervetulleita kaikki syntyperään, varallisuuteen, koulutustasoon tai muihin ulkoisiin asioihin puuttumatta. Fasisteja tai natseja emme kuitenkaan katsele tapahtumassa tai sen liepeillä."

Järjestäjänä eivät siis olleet mediassa pelätyt äärioikeistolaiset tai uusfasistiset tahot, vaan poliisi lienee raahannut mukaansa 28 vasemmistolaista rähinöitsijää. Siis samanlaista porukkaa, jonka turvin silloinen Kansan Uutisten toimittaja Paavo Arhinmäki nousi Suomen kansan tietoisuuteen. Tuolloin Helsingissä mielenosoittajat kutsuivat itseään kuokkavieraiksi ja aiheuttivat vahinkoja mm. linnan juhliin vieraita tuoville ajoneuvoille.

* * *

Olen itsekin kritisoinut tässä blogissa moneen kertaan valtaeliitin "pröystäilyä". Tosin avoimesti tapahtuvan juhlinnan sijasta olen pitänyt kritiikin kohteena heidän hyvä veli -järjestelmän kautta tapahtuvaa keskinäistä rahojen ja muiden etujen jakamista hämärissä kabineteissa; ja sen kautta yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristämistä.

Tässä mielessä ymmärrän jossain määrin kiakkovieraiden ilmoittamaa motiivia. Sen sijaan en ymmärrä enkä hyväksy heidän varustautumistaan jääkiekkomailoin ja raketein. Etenkään kun aseistautumista ei oikein voi tulkita muuten kuin siten, ettei päätarkoituksena ollut mielenosoittaminen "pröystäilyspektaakkelia" vastaan, vaan pikemminkin yleinen rähinöinti ja vahingonteko. 


Siis sellainen väkivaltainen toiminta, joka on tullut yhä yleisemmäksi kaikenlaisten tapahtumien yhteydessä ympäri maailmaa, ja jonka en soisi yleistyvän täällä pohjantähden alla. Ja jota en voi mitenkään hyväksyä demokraattisessa valtiossa, jossa on rakennettu vaaleiksi kutsuttu mekanismi asioiden muuttamiseksi.

Kaikkiaan pidän viime yönä rähinöinyttä sakkia lähinnä ymmärtämättöminä ressukoina ja tunnen heitä kohtaan lähinnä hyväntahtoista sääliä. Siis vähän samoin kuin sellaista pikkulasta kohtaan, joka on mennyt uhmapäissään tekemään jotain mistä on seurannut harmia hänelle itselleen. 

Samalla hiukan harmittaa, että mitä todennäköisimmin kiakkoviaraistakin iso osa elelee sillä sosiaaliturvalla, jonka maksamiseen minäkin osallistun. Vaikka joutuvathan vanhemmatkin elättämään uhmaikäiset lapsensa.

* * * 

Itselleni Suomen itsenäisyys on arvokas asia. Ilman itsenäisyyttä olisimme Venäjän reunavyöhykettä ja meidät olisi isolta osalta venäläistetty viime vuosisadalla. Osa väestöstä olisi mitä todennäköisimmin siirretty jonnekin muualle entisen Neuvostoliiton alueelle ja maassamme eläisi iso venäläinen yläluokka. Kaikki tämä sosialismin nimissä.

Suomen alue kärsisi samoista post-sosialistisista talousongelmista kuin muukin Venäjä. Pisa-tutkimuksissa tuskin harmittelisimme nuorisomme putoamista maailman kärjestä aivan kärjen taakse. Tulevaisuus näyttäisi synkältä, kun Putinin valtaeliitin raskas koneisto hallitsisi meitä tiukoin turvatoimin ja huolehtisi tarkoin siitä, ettei itsenäisyysvaatimuksia ilmaantuisi. Tämän osana koulussa opetettaisiin muunneltua totuutta historiana.

Suon siis presidentille oikeuden juhlia Suomen itsenäisyyttä yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka hän on nähnyt hyväksi kutsua tilaisuuteen. Ymmärrän myös, että juhliin on kutsuttu lähinnä valtaeliittiä, koska valtaeliitin kanssahan presidentti on lähinnä tekemisissä. Eihän muihinkaan juhliin ole tapana kutsua ventovieraita.

Paitsi että siellä on joka vuosi myös ventovieraita: urheilijoita, taiteilijoita ja muita edellisenä vuonna erityisen ansioituneita. Näiden joukossa on myös jonkin verran aivan tavallisia ihmisiä. Eli ei itsenäisyyspäivän vastaanotto nyt aivan pelkästään hyvien veljien juhla ole, vaikka toki yhteiskunnan yläluokka siellä onkin näkyvimmin edustettuna.

Juhlien hyväksynnästä ja suosiosta tilaisuuden viime kädessä maksavan Suomen kansan keskuudessa kertoo etenkin sieltä lähetettävän suoran TV-lähetyksen suosio. Vaikka suoran uutisoinnin näkisikin kansan alistamiseen tähtäävinä sirkushuveina, kertoo se myös siitä ilmapiiristä, joka Suomessa vallitsee. Sen turvin kiakkovieraatkin ovat voineet tilaisuutensa järjestää, ja tulevat selviämään rettelöinnistään mitä todennäköisimmin varsin vähin seurauksin. 

Ilman maamme itsenäisyyttä he mitä todennäköisimmin istuisivat seuraavat vuodet kurjassa vankilassa - ehkä jopa Siperiassa. Niinpä viime yön kiakkoviarailla, enemmän kuin lähes kenelläkään muulla, on ensi vuonna syytä juhlia Suomen itsenäisyyttä! Tämän he kyllä ymmärtävät varmaan itsekin, kunhan ensin hieman kasvavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hetero pride herätti pari kysymystä

PS Poliisi on sittemmin vahvistanut, että kiakkoviaraat oli pelkkä rosvojoukko. Edes mielenosoituksen asiakirjat eivät olleet kunnossa. Nyt pitäisikin pohtia sitä miten ehkäisemme tulevaisuudessa sekä Suomen muuttumisen tällaisten joukkioiden temmellyskentäksi, että sen muuttumisen poliisivaltioksi? Itse en ainakaan halua kumpaakaan.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!