Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta

Suojelupoliisin tiistaina julkaiseman kansallisen turvallisuuden katsauksen mukaan kotiopetuskoulut voivat pidemmän päälle lisätä yhteiskunnan eriytymiseen liittyviä turvallisuusuhkia. Tätä riskiä kasvattaa se, että viranomaisten on erittäin vaikea valvoa kotiopetuksessa ja epävirallisissa kotiopetuskouluissa tapahtuvaa opetusta.

Myös eduskuntapuolueet jakavat huolen näistä turvallisuusuhista. Niiden ratkaisut vaihtelevat kotikoulujen nykyistä tehokkaammasta valvonnasta yksiselitteiseen koulupakkoon, johon myönnettäisiin poikkeuksia vain erittäin painavista syistä.

Siten lienee todennäköistä, että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan enemmän tai vähemmän radikaaleja rajoituksia lasten kotiopetukseen. Ja samalla vähennetään ihmisten valinnanvapautta lastensa kasvatuksen suhteen. 

Käytännössä tämä muutos tapahtuu Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena, koska sen myötä yhteiskuntaamme on ilmaantunut sekä radikaali-islamismia että sen – sekä muun wokelluksen – vastareaktiona äärioikeistolaisuutta. Siis teemoja, jotka ovat Supon päällikön Juha Marteliuksen mukaan sellaisia ei-toivottuja asioita, joita edistetään yhä useammassa kotikoulussa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka hyvin suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnistetaan maahanmuuton negatiivinen vaikutus ihmisten vapauteen. Siis siihen perustuslaissa säädettyyn oikeuteen, jonka mukaan "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen".

Edellä kuvaamani koulupakkokeskustelu on toki vain osa tätä prosessia. Lisäksi siihen liittyvät esimerkiksi – etenkin naisten, mutta myös nuorten – turvallisuuteen liittyvät uhat ja pelot, sekä sananvapauden rajoittaminen orwellilaisen kielikäsityksen mukaisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ensimmäinen muslimirehtori on Suaad Onniselkä
Naistaksi
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa

Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?

Presidentti Donald Trump piti viime yönä tämänvuotisen kansakuntansa tilaa käsittelevän puheensa. Meille suomalaisille siitä kertoi tuoreeltaan Yleisradio. 

Valtionyhtiömme – toisin kuin sen kaupallinen kilpailija – jätti kuitenkin kertomatta yhdestä varsin mielenkiintoisesta kohdasta presidentin puheessa. Tarkoitan sitä, kun Trump pyysi sellaisia kongressin jäseniä nousemaan ylös, jotka ajattelevat, että Yhdysvaltain hallituksella on velvollisuus suojella Amerikan kansalaisia ​​laittomilta maahanmuuttajilta.

Tuollaisen kysymyksen olisi luullut johtavan kaikkien kongressin jäsenien ylösnousuun – ehkä äärimmäistä DEI-vasemmistoa lukuun ottamatta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten mitä meidän pitäisi ajatella siitä, että käytännössä kaikki Demokraattisen puolueen edustajat jäivät istumaan. Ja että sen seurauksena presidentti totesi heillä olevan syytä hävetä itseään. 

Tapaus kertoo siitä, kuinka syvästi Yhdysvallat on jakautunut kahtia, sillä Trump ei pyytänyt ihmisiä kannattamaan ajatusta siitä, että hallitus suojelisi kansalaisia maahanmuuttajilta, vaan nimenomaisesti laittomilta maahanmuuttajilta. Siis sellaisilta, joilla ei Yhdysvaltain lain mukaan ole edes oikeutta oleskella maassa. 

* * *

Minusta olisi mielenkiintoista, mikäli esimerkiksi Tasavallan Presidentti Alexander Stubb, kysyisi sopivassa tilaisuudessa Arkadianmäellä istuvilta kansanedustajilta pitäisikö suomalaisia suojella laittomilta maahanmuuttajilta. Ja nähdä, miten meidän kansanedustajamme reagoisivat. 

Näin tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, koska poliitittinen retoriikka on meillä erilaista, eikä siinä suosita USA:n kongressissa nähdyn kaltaisia teatraalisen näyttäviä demonstraatioita. Tämä on tietenkin monella tavalla hyvä asia, samoin kuin se, ettei meidän yhteiskuntamme ole yhtä syvästi polarisoitunut kuin maailman johtava suurvalta. 

Sen sijaan kaikki eduskuntaryhmämme olivat yksimielisiä Ukrainan tukemisesta maahan hyökännyttä Venäjää vastaan. Ja lähes yksimielisiä siitä, että Suomen talouden velkaantuminen on saatava kuriin: vain Vasemmistoliitto osoittautui vastuuttoman populistiseksi.

Siten sopii toivoa, että suomalaiset kansanedustajat olisivat yksimielisiä myös siitä, ettei laittomuuksia sallita maassamme – ei edes maassamme ilman lupaa oleskelevilta maahanmuuttajilta. Ja että he ymmärtäisivät  itsensä ja virkavallan velvollisuudeksi ihmisten suojelemisen kaikilta lainrikkojilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet
Al-Holin "suomalaiset" ja Syyrian tulevaisuus
Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta

Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?

Nykyaikainen kansainvaellus ei ole synkkä asia pelkästään eurooppalaisten kannalta. Ilta-Sanomat nimittäin kertoi, että Kanariansaarilta kuljetetaan afrikkalaislapsia seksiorjuuteen Ranskaan. 

Siihen liittyen on pidätetty yksitoista ihmistä, joista kymmenen Kanarialla ja yksi Madridissa. Tutkinnassa on löydetty muun muassa väärennettyjä asiakirjoja, jonkinlaisia sähkölaitteita ja seteleitä.

Näistä ihmisistä neljä on edelleen vangittuna ja syytteessä muun muassa ihmiskaupasta, rikollisjärjestöön kuulumisesta ja lapsipornon hallussapidosta. IS:n jutussa ei kuitenkaan kerrottu siitä, minkälaisten ihmisten käyttöön nämä seksiorjat päätyvät. 

Eli emme tiedä, että ovatko he kantaranskalaisia vai kenties myöhemmin maahan tullutta väkeä. Asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska kyseiset ihmiset ovat – taustastaan riippumatta – joka tapauksessa yököttäviä rikollisia, jollaisia ei soisi olevan edes olemassa.

Saman jutun mukaan Karariansaarilla käydään oikeudenkäyntiä neljän nigerialaisen miehen ja kolmen naisen ryhmää vastaan. Heitä syytetään naisten pakottamisesta prostituutioon. Lehden mukaan naisia on peloteltu muun muassa jonkinlaisella voodoorituaalilla. 

* * *

Täältä Suomesta katsottuna edelle kirjoittamani vaikuttaa varsin karulta. Ja sellaisena se käy hyvin yhdeksi lisäperusteeksi rajoittaa spontaania – ja muutakin – kansainvaellusta kehitysmaista Eurooppaan. Tämä voitaisiin tehdä yksinkertaisesti siten, että jokainen EU:n alueelle – kuten Kanariansaarille – saapunut spontaanipakolainen palautettaisiin automaattisesti takaisin Afrikan rannikolle. 

Käytin sanaa "lisäperusteeksi" siitä syystä, että tämä kansainvaellus on meille eurooppalaisille haitallista ilman lasten myymistä seksiorjiksikin. Ovathan nämä spontaanipakolaiset saaneet länsimaissa aikaiseksi yhteiskunnan voimakasta polarisoitumista ja naisten alistamista, lisänneet erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuutta sekä kasvattaneet julkisen sektorin menoja. 

Toki Euroopassa on nähty vieläkin vakavampia seurauksia kuten terrorismia ja huumekauppaan liittyviä jengisotia. Sekä alaikäisten käyttämistä palkkamurhaajina.

Siksi ihmettelen syvästi täällä näppäimistöni takana, että mikä mahtaa olla syy sille, että Suomestakin löytyy edelleen ihmisiä ja puolueita jotka haluavat lisätä kehitysmaalaisten maahanmuuttoa. Onko kyse järjettömästä tyhmyydestä vai sen lisäksi myös tietämättömyydestä?

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:

29-vuotias afgaani ammuskeli
Tekoäly on huomioitava suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa
BBC:n johtajat erosivat valheellisen uutisoinnin takia – entä Yleisradion johto?

29-vuotias afgaani ammuskeli

Tämän aamun uutisvirta tiesi kertoa, että vuonna 2021 maahan muuttanut 29-vuotias afgaani on ampunut kahta amerikkalaisen kansalliskaartin jäsentä. Tapahtumapaikkana on USA:n pääkaupunki Washington – ja vieläpä aivan valkoisen talon lähistöllä. 

Presidentti Donald Trump on kutsunut tapausta terroriteoksi ja sen tekijää eläimeksi. Lisäksi hän on uhonnut, että afgaani maksaa teostaan hyvin kovan hinnan. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, mihin rikostutkinta aikanaan päätyy ampumistapauksen suhteen. Yleisesti ottaen on kuitenkin jo nyt selvää, että tapaus on liitettävissä osaksi sitä problematiikkaa, joka liittyy islaminuskoisten kehitysmaalaisten kansainvaellukseen läntisiin demokratioihin. 

Yhtä lailla on varmaa, ettei tämä tapaus keskeytä niin sanottua humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa, vaan se jatkuu entiseen tapaan. Ja sen seurauksena länsimainen kulttuuripiiri muuttaa vähitellen luonnettaan entistä polarisoituneemmaksi yhteiskunnaksi, jossa väestön etniskulttuurinen luonne poikkeaa oleellisesti siitä, mitä se oli ennen vuosituhannen vaihdetta.

Tosin tässä yhteydessä on huomattava, että kyse on viime kädessä poliittisten päätösten seurauksista. Ja siten edellä kuvaamani kehitys ei ole mikään luonnonlaki, vaan pikemminkin länsimaisten ihmisten oma valinta. Ja sellaisena se – ja sen lopputulos – on myös muutettavissa, mikäli niin tahdotaan.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset
Iso-Britannniassa puukottajat julistivat jumalansa suuruutta. Korjaus: eivät ilmeisesti sittenkään julistaneet.
Terrorismi vetoaa suomalaisiin

Hakaristiryijy

Suomessa on aika ajoin noussut kovaa keskustelua vihapuheesta ja sananvapaudesta. Sen sijaan vihataiteesta en ole juurikaan huomannut kannanottoja. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että helsinkiläinen - mutta liperiläislähtöinen - Niina Mantsinen halusi tehdä ryijyn taannoin julkisuutta saaneesta seinämaalauksesta, joka kuvasi valtiovarainministeri Riikka Purraa (ps). Valtiovarainiministeillä on siinä hakaristit silmissä, sakset kädessä sekä terävät kulmahampaat ja ympärillä on hautakiviä taiteelle, empatialle, järjelle ja Suomelle. 

Mantsinen ei ollut ehtinyt nähdä ryijynsä mallina ollutta katutaideteosta ennen kuin se pestiin pois, eikä pitänyt sen poistamisesta. Näin siksi, että "maalaus tehtiin lailliselle seinälle, joten pohdin, kenellä on valta sensuroida taidetta ja millaista kuratointia seinän omistaja tekee". 

Kyse oli siis yksityisen omistajan omaisuuteen tehdystä töhrystä, joka tuomittiin yksiselitteisesti esimerkiksi SDP:n Tytti Tuppuraisen suulla. Hänen mukaansa "eri medioiden uutisoimat graffitit Riikka Purrasta ovat epäasiallisia ja vastenmielisiä. Hallituksen politiikkaa saa ja pitääkin arvostella, mutta kaikenlainen väkivalta ja siihen yllyttäminen on yksiselitteisen väärin". 

Lisäksi satunnaiset ohikulkijat tuomitsivat nämä maalaukset vastenmielisiksi. Sen sijaan niiden tekijä tai Helsingin sanomien toimitus ei nähnyt töherryksissä mitään ongelmaa - ikään kuin ne haluaisivat toistaa vuoden 1918 tapahtumat. 

Tähän joukkoon on nyt siis tunkenut itsensä myös varhaiskeski-ikäinen naisryijyntekijä. Ja vieläpä mitä ilmeisimmin ymmärtämättä lainkaan tekonsa viitekehystä.

* * *

Tässä mielessä oli ilahduttavaa, että Yleisradion uusi eduskuntavaaleja koskeva gallup osoitti Riikka Purran johtaman Perussuomalaisten kannatuksen laskun kääntyneen hienoiseen nousuun. Nousussa ovat kaikki muutkin hallituspuolueet, kun taas kunta- ja aluevaaligallupeissa suosiotaan nostaneet demarit ja Vasemmistoliitto ovat menettämässä selvästi valtakunnallista kannatustaan.

Jos ja kun Suomen talous on parhaillaan kääntymässä kasvuun - vaikka verkkaiseenkin - on odotettavissa että tämä kehitys kiihtyy myös jatkossa. Eivätkä hallituspuolueiden nousua ainakaan vähennä poliittisesti motivoituja teoksiaan kaduilla ja lehdistössä esittelevät vihervasemmistolaiset liperiläislähtöiset "taiteilijat". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?
Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Runkkurinki voisi olla hopealuoti

Yleisradio pyysi kansanedustaja Miko Bergbomia (ps.) asetumaan vihervasemmistolaiseen ja Jessi Jokelaisen (vas.) perussuomalaiseen Tiktok-kuplaan, jonka Yle oli etukäteen valmistanut eri puhelimiin. Tulokset olivat odotettuja.

Tiktokin algoritmi tarjosi perussuomalaisista kiinnostuneille esimerkiksi autoihin, metsästykseen ja rakentamiseen liittyviä videoita sekä äijähuumoria. Lisäksi niissä näkyi Elokapinan ja woke-arvojen vastustamista sekä kritiikkiä Yleä ja laajemmin journalistista mediaa kohtaan sekä esimerkiksi Aleksi Valavuoren ja Ivan Puopolon videoita.

Vihervasemmistosta kiinnostuneille taas tarjottiin videoita ihmissuhteista, mielenterveydestä ja kauneudenhoidosta. Vaikuttajista vastaan tulivat esimerkiksi Sointu Borg sekä Irene Naakka. Lisäksi videoilla kritisoitiin hallituksen leikkauksia sekä Donald Trumpia. 

Toisin sanoen perussuomalaisiin ja vihervasemmistoon kallellaan olevat henkilöt näkevät Tiktokissa varsin erilaisten maailman. Ja se vaikuttaa varsin todennäköisesti heidän ajatteluaan äärevöittävästi.

* * *

Tartuin tähän aiheeseen siksi, että Ylen jutussa jäi kommentoimatta yksi aivan oleellinen seikka. Eli se, että sosiaalinen media - jopa Tiktok - voisi toimia myös täysin päinvastaisesti. 

Tarkoitan sitä tosiasiaa, että sosiaalinen media tarjoaa perinteisestä lehdistöstä poiketen ihmisille suoran yhteyden toistensa näkemyksiin. Siten se voisi parhaimmillaan olla mitä tahansa mediataloa oleellisesti monipuolisempi tiedonlähde - ellei suorastaan se hopealuoti, joka auttaisi käyttäjiään ymmärtämään koko poliittisen kentän ajattelua. 

Toisin sanoen sosiaalinen media voisi myös avartaa ihmisten maailmankuvaa verrattuna perinteiseen journalismiin. Ja sitä kautta auttaisi heitä ymmärtämään paremmin myös niiden kanssaeläjien ajattelua, jotka ovat poliittisesti toisella kannalla. Sekä jopa ehkäistä salaliittoteorioiden kannatusta.

Ylen testin mukaan näin ei siis kuitenkaan ole ainakaan nuorison suosiman TikTokin kohdalla, vaan siellä algoritmit ohjaavat käyttäjänsä samanmielisten ns. runkkurinkiin. Eikä tämä ole hyvä asia, vaikka Ylen jutussa todetaankin, etteivät sen muodostamat kuplat olleet täydellisen eheitä, vaan käytettyihin puhelimiin nousi silloin tällöin myös samoja videoita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tummaihoinen Lucia-neito nosti esille ihmisten tyhmyyden
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Vihapuheesta

Slovakian pääministeri Robert Fico joutui murhayrityksen uhriksi. Syyt siihen ovat edelleen arvelujen varassa, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että taustalla on slovakialaisen yhteiskunnan syvä polarisoituminen.

Myös Suomessa on viime aikoina noussut esille poikkeuksellista poliittista vihapuhetta. Siihen on syyllistynyt etenkin nykyinen oppositio, jonka retoriikka on ollut lievästikin sanottuna hämmästyttävää käyttäessään hallituksesta sellaisia nimityksiä kuin "ihmisvihaaja" ja syyttäen yhtä siihen kuuluvaa puoluetta rasistiseksi.

Eikä tämä sanoma ole jäänyt huomiotta, kuten saimme äskettäin lukea Ylen uutisesta, jonka mukaan jotkut suomalaiset ovat valmiita turvautumaan jopa väkivaltaan vastustaakseen hallituksen talouspoliittisia toimia! Ja olihan meillä juuri sellainenkin tapaus, joka vaati poliisin puuttumista tilanteeseen.

Olisiko siis Suomessa poliittisten kuumapäiden tullut aika harkita poliittista retoriikkaansa, jotta täällä vältettäisiin samankaltaiset tapaukset kuin Slovakiassa? Ja palata vihapuheesta asiallisen vuoropuheluun niin eduskunnassa, medioissa kuin omille kannattajille suunnatuissa poliittisissa esiintymisissäkin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?

Suomesta lähti aikanaan muslimiväestön kokoon nähden eniten taistelijoita ISIS:in riveihin. Myöhemmin heidän sotaretkensä päättyi ja lähes kaikki eläväksi jääneet palasivat Suomeen joko omin avuin tai presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) junailemana. Siitä huolimatta ISIS:in joukoissa olleista ei ainoatakaan ole tuomittu osallistumisesta Syyriassa ja Irakissa tapahtuneisiin hirmutekoihin.

Tämä asia tuli mieleeni jälleen, kun luin Verkkouutisista, että saksalainen oikeus on päättänyt korottaa yhden oman ISIS-terroristinsa saamaa tuomiota kymmenestä neljääntoista vuoteen. Lisäksi - jutun mukaan - "Saksassa on tuomittu 19 palannutta ISIS-naista kuulumisesta terroristijärjestöön".

Toki Suomessakin on vuonna 2021 kriminalisoitu terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, mutta lakia ei ole sovellettu täältä ISIS:in riveihin lähteneisiin ja siellä hirmutekoja tehneisiin tai niitä tukeneisiin. Siksi herää kysymys, että lieneekö heidän toimiaan edes tutkittu kunnolla?

Syytä kuitenkin olisi, sillä Verkkouutisten jutussa mainittiin siinä käytetyn asiantuntijan suulla, että "osan heistä tiedetään jatkaneen islamistista toimintaa Suomessa". Suomalaisena veronmaksajana on tässä tilanteessa pakko kysyä, että miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista? Ja onko näiden islamistien touhuihin puututtu edes sen jälkeen, kun siitä on saatu tieto? Ja tehty tarvittavat toimenpiteet heidän puuhastelujensa lopettamiseksi?

Tämä kaikki kietoutuu tietenkin myös laajemmin suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tähän mennessähän muslimien kohdalla on korostettu niin sanottuja ihmisoikeuksia sekä omien perinteiden ja kulttuurin säilyttämistä. 

Ja samalla luotu sitä kautta pohjaa yhteiskunnalliselle polarisoitumiselle viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Eikä tarvinne olla mikään einstein ymmärtääkseen, että tämän seurauksena terrorismin riski väkisinkin kasvaa purkautuakseen ennemmin tai myöhemmin katkerien ajatusten sijasta rikollisuutena. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään sellaisia ryöstöjä, koulukiusaamista tai nöyryyttäviä pahoinpitelyitä, joita on viime aikoina esitelty yhä tiheämpään tahtiin sosiaalisessa mediassa, vaan todellista terrorismia. 

   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaiskaksikon koppikorvauksesta
Tuleeko maailmasta parempi paikka?
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä

Ovatko ihmiset ajattelevia olentoja vai someapinoita?

Usein kuulee sanottavan, että sosiaalinen media jakaa ja polarisoi yhteiskuntaa. Tämä käsitys perustunee siihen, että erilaisilla keskustelufoorumeilla asioita kärjistetään huomion ja "tykkäysten" saamiseksi. Ja siihen, että erilaisten sovellusten uutissyötealgoritmit yksipuolistavat medioiden käyttäjien näkyville tulevien viestien sisältökirjoa. Siksi on hyvä, että asiaa on tutkittu ja meillä on siitä syystä käytettävissämme myös tuoretta tutkimustietoa.

Nature- ja Science-lehdissä julkaistiin nimittäin tutkimus, toinen, kolmas ja jopa neljäs, joissa sosiaalisten medioiden uutissyötealgoritmeihin tehtiin merkittäviä muutoksia. Niiden avulla haluttiin selvittää mitä tapahtuu, kun kaikki samanmielisten lähteiden sisältö sijoitetaan alaspäin, vähennetään uudelleenjaetun sisällön poistamisen vaikutuksia syötteestä tai ei tehdä minkäänlaisia viestien sijoituslaskelmia. 

Mikään näistä muutoksista ei vaikuttanut affektiiviseen polarisaatioon. Siis ilmiöön, jossa ihmiset muuttuvat myönteisemmiksi oman poliittisen puolueensa kannattajia kohtaan, mutta negatiivisemmiksi vastapuolen kannattajia kohtaan. Toisin sanoen esimerkiksi poliitikkojen kehut tai heidän kilpailijoidensa mustamaalaamiset sosiaalisessa mediassa eivät vaikuta ihmisiin sitä eikä tätä.  

Muutokset eivät myöskään vaikuttaneet mielipiteiden polarisoitumiseen, mukaan lukien ideologinen äärimmäisyys ja kantojen jyrkkyys suhteessa oman puolueen linjauksiin. Toisin sanoen esimerkiksi satojen humanitaarista maahanmuuttoa ylistävien tai moittivien viestien lähettäminen ei lopultakaan muuta sen enempää punavihreän kuin maahanmuuttokriittisenkään ihmisen omaa käsitystä tästä asiasta.

Vaikka tehdyt algoritmimuutokset eivät vaikuttaneet ihmisten itsensä ilmoittamiin asenteisiin ja mielipiteisiin, oli niillä muita havaittavissa olevia vaikutuksia. Esimerkiksi samanmielisten lähteiden sisällön sijoittaminen alemmas algoritmissa vähensi altistumista virheellisille tiedoille, vihamieliselle puheelle ja epäkohteliaalle sisällölle. 

Lisäksi uudelleenjakamisen poistaminen vähensi ihmisten altistumista epäluotettaville lähteille, mutta lisäsi altistumista epäkohteliaalle sisällölle. Myös viestien aikajärjestyksessä näyttäminen altisti sosiaalisten medioiden käyttäjiä epäluotettaville lähteille.

Kaiken kaikkiaan tutkimukset siis osoittivat, ettei samanmielisten lähteiden altistumisen vähentäminen ole mikään ihmeratkaisu polarisaatioon. Tämä on erinomainen asia, koska se osoittaa ihmisten - monista epäilyistä huolimatta - pystyvän itsenäiseen ajatteluun ja pitävän kiinni perustelluista näkemyksistään satunnaisen uutisvirran keskelläkin. 

Näin toivon tapahtuvan myös tämän blogin lukijoiden parissa. En pyri näillä kirjoituksillani muuttamaan ihmisten ajatuksia omieni kaltaisiksi, mutta toivon kuitenkin pystyväni antamaan virikkeitä heidän - teidän, arvoisat lukijani - oman ajattelunsa haastamiseksi ja kehittämiseksi. Ja ehkäpä hiukan omanikin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pystyykö Yle itsekriittisyyteen?
Faktajournalismi on poliittisen blogin elinehto
Blogin syvin olemus

Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?

Helsingin sanomat teki jutun henkirikosten poikkeuksellisen suurista määristä Oulussa. Koska otsikko oli mielenkiintoinen - ja minulla oli ns. Ruotsin tien ja taannoisen raiskausringin takia omia ajatuksiani tekijöiden taustoista - luin jutun. 

Siinä käytiin ensin läpi jo oikeudessa ratkaistuja tapauksia mainitsematta mitään tekijöiden taustoista. Sen jälkeen siirryttiin kuvaamaan, minkälainen on "niin sanottu perinteinen suomalainen henkirikos..., jossa kaksi miestä ryyppää keskenään, heille tulee sanaharkkaa, ja toinen puukottaa toisen".

Mutta sitten todetaankin, että Oulussa tai sen lähialueella on reilun puolen vuoden sisällä tapahtunut useampia henkirikoksia, jotka eivät ole pääpiirteiltään niin sanotusti tyypillisimpiä suomalaisia henkirikoksia. Eikä sitten enää kerrotakaan mitään, vaan ryhdytään voivottelemaan kaupungin mielenterveyspalveluiden heikkoa tilaa. Ja lopulta päädytään huumeisiin mielenterveysongelmien aiheuttajana.

Anteeksi nyt vain, jutun kirjoittanut toimittaja Riika Nykänen, mutta juttusi perusteella joudun olettamaan, että alussa mainitsemani omat ajatukseni osuivat oikeaan. Ja samalla toteamaan ties kuinka monennen kerran suomalaisen journalismin kyvyttömyyden ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikan merkityksen - tai sen puuttumisen - mainitseminen tällaisissa asioissa olisi välttämätöntä, jotta vältettäisiin maahanmuuttajiin liittyvien väärien ennakkoluulojen vahvistuminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eva Biaudet ja oululaiset lapsenraiskaajat
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia
Raha ratkaisee

Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua

Poliittinen kaksipuoluejärjestelmä johtaa helposti kansakunnan jakautumiseen kahteen toisilleen enemmän tai vähemmän vihamieliseen leiriin. Tästä olemme saaneet viime vuosina parikin mielenkiintoista esimerkkiä. 

Niistä merkittävämpi on yhdysvaltalaisten yhä syvempi jakaantuminen pääpuolueiden mukaisesti, joka on viime vuosina johtanut molempien puolueiden sisäiseen polarisoitumiseen, jota republikaanit juuri demonstroivat maan edustajainhuoneen puheenjohtajaa valitessaan. Demokraattien puolella vastaava kehitys on jo aiemmin johtanut äärimmäisen vasemmiston nousuun, joka näkyy meille suomalaisillekin muun muassa ns. woke-kulttuurina. 

Toinen esimerkki näkyy latinalaisen Amerikan suurimmassa maassa eli Brasiliassa, missä oikeiston Jair Bosonaro hävisi presidentinvaalin ja valtaan nousi vasemmiston syvästi korruptoitunut Luiz Inácio Lula da Silva. Tämä johti mielenosoitukseen, jossa hävinneen presidentin kannattajat tunkeutuivat mm. maan kongressitaloon. 

Länsinaapurissamme Ruotsissa on useita puolueita, mutta sielläkin on vallinnut syvällinen jako oikeiston ja vasemmiston välillä eli tosiasiallinen kaksipuoluejärjestelmä. Niinpä maan vaaleissa äänestettiin vuosikymmenien ajan joko oikeisto- tai vasemmistoblokkia. 

Länsinaapurin molempien blokkien harjoittama holtiton maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin johtanut kolmannen poliittisen voiman eli Ruotsidemokraattien nousuun, minkä seurauksena maata hallitsee tällä hetkellä sen tukema vähemmistöhallitus. Näin siksi, ettei maan kokoomuslainen johto suostu samaan hallitukseen uuden voiman kanssa, vaikka joutuukin noudattamaan erityisesti maahanmuuttopolitiikassa ruotsidemokraattien linjauksia.  

Meillä Suomessa hallitusten rakentaminen on ollut suhteellisen helppoa, eikä maassa ole ikiaikoihin nähty myöskään kovin jyrkkää poliittisten liikkeiden välistä tai sisäistä polarisoitumista. Eilisen Ilta-Sanomien vaalitentin perusteella nyt näyttää kuitenkin siltä, että myös Suomen poliittinen vasemmisto vihjailee haluavansa meille blokkiutumiseen perustuvan järjestelmän. 

Tai näin voidaan ainakin tulkita sen perusteella, että kaikki kolme maamme merkittävää vasemmistopuoluetta eli SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto ilmoittivat, etteivät ne lähde samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa. Näiden puolueiden tämänhetkinen kannatus on noin 37 prosenttia. 

Maamme oikeistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus ilman Perussuomalaisa on puolestaan noin 38 prosenttia. Siten on selvää, ettei enemmistöhallitusta ole vaalien jälkeenkään mahdollista muodostaa pelkän vasemmisto- tai oikeistoblokin varaan ilman Perussuomalaisia. 

Siten hallitusneuvotteluissa on lähtökohtaisesti kaksi vaihtoehtoa. Valtaan nousee joko vasemmiston haikaileman blokkirajan yli ulottuva koalitio ilman Perussuomalaisia tai oikeistopuolueet muodostavat hallituksen, johon kuuluu myös Perussuomalaiset. 

Siten meillä ei ole näköpiirissä - eikä ainakaan toivottavaa - että valtapolitiikka voisi blokkiutua Ruotsin tapaan. Eikä myöskään ole toivottavaa, että vasemmistoblokki voisi pakottaa maatamme jatkamaan äänestäjien tahdon vastaisesti Sanna Marinin (sd) harjoittamaa katastrofaalista talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa. 

Siksi on tärkeää, että Kokoomus ymmärtää hallitusneuvotteluissa torjua vasemmistopuolueiden pyrkimykset. Ja vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, jolla on tosiasialliset edellytykset nostaa Suomi siitä suosta, joka on johtanut mm. valtionvelan ennakoituihin 2,4 miljardin euron korkoihin ensi vuodelle. 

Siihen tarvitaan Kokoomusta ja Perussuomalaisia, mutta lisäksi ainakin yhtä muuta puoluetta, koska Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteenlaskettu kannatus on tällä hetkellä "vain" hiukan yli 42 prosenttia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä
Petteri Orpon naisvalinta
Puoluebaromeri toi toivoa suomalaisille

Uskonnottomat englantilaisten ja walesilaisten suurimmaksi ryhmäksi

Yle kertoi, että kristityt ovat menettäneet asemansa Englannin ja Walesin väestön enemmistönä. Toki he ovat edelleen suurin uskonnollisen identiteetin ryhmä, mutta uskonnottomiksi itsensä määrittelevät lähestyvät vuosi vuodelta. Nykyisellä vauhdilla näiden kahden ryhmän välinen järjestys muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana

Tosiasiallisesti sekä kristityt että ylivoimaisesti suurin osa uskonnottomista kantaa mukanaan länsimaista aatteellista perintöä, johon kristinusko on vaikuttanut voimakkaasti. Siitä syystä näiden kahden ryhmän keskinäinen järjestys ei juurikaan vaikuta siihen, kuinka englantilaiset ja walesilaiset suhtautuvat maailmaan.  

Sen sijaan muiden uskontojen vaikutus voisi olla paljon merkittävämpi. Niistä nopeimmin on kasvanut muslimien määrä. Heitä on nykyisin kuitenkin vain noin 6,5 prosenttia, joten vaikka heidän määränsä kasvaisikin nykyisellä tahdilla, kuluu vielä vuosikymmeniä ennen kuin he voisivat ohittaa kumpaakaan edellä mainittua ryhmää. 

Siten Englanti ja Wales pysyvät näillä näkymin maailmankatsomukseltaan länsimaisina britteinä vielä lastenikin sukupolven ajan. Mutta toki voidaan jo nyt nähdä, että hyvin pitkällä aikavälillä seuraava suuri muutos saattaa hyvinkin tulla muslimien taholta. 

Näin käy vain siinä tapauksessa, että sekä heidän maahanmuuttonsa intensiteetti kasvaa että jo Britanniaan päässeiden lapsiluku ylittää merkittävästi uskonnottomien ja kristittyjen perheiden jälkeläisten määrän - eikä heidän joukossaan tapahdu merkittävää sekularisaatiota. Tai sekularisoituneet säilyttävät uskonnottomuudestaan huolimatta islamilaiset arvot samaan tapaan kuin nyt uskontonsa menettäneiden entisten kristittyjen parissa on tapahtunut. 

Uskonnottomuus on lisääntynyt myös Suomessa, mutta meillä kaksi kolmesta asukkaasta on edelleen kristittyjä. Myös muslimeja lienee oleellisesti vähemmän kuin Britanniassa: Wikipedian tuoreen luvun mukaan heitä olisi noin 120 000 -130 000 eli suunnilleen kaksi prosenttia väestöstä. 

Siten Suomen islamisoituminen on vielä paljon kauempana kuin Englannissa tai Walesissa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö väestön monimuotoistuminen vaikuttaisi lainkaan yhteiskuntaamme, vaikka kristinuskon mukaiset perusarvot säilyvätkin Suomessa valtavirtana läpi tämän vuosisadan.

Tämä on kuitenkin eri asia kuin islamin vaikutus yhteiskunnan toimivuuteen. Sille tuottavat haasteita niin Brittein saarilla kuin Suomessakin monikulttuurissa väistämättömät yhteentörmäykset ja niiden luoma polarisaatio väestöryhmien välillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merkillisiä uutisia Britanniasta
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu

Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen

Tämä on kolmas osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen toisessa kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomesta tuli osa esimodernia valtiota, jossa valta keskittyi kuninkaalle ja hänellä oli myös keinot käyttää sitä. 

Kustaa Vaasan jälkeen Ruotsissa käytiin pitkä taistelu vallasta. Ensin sen peri Eerik XIV, sen jälkeen Juhana III ja tämän poika Sigismund. Ja lopulta erilaisten vaiheiden jälkeen Kaarle-herttua eli Kaarle IX. Tämän valtataistelun aikana maan aatelisto taktikoi oivallisesti eri osapuolten välillä ja onnistui näin kohentamaan asemaansa, jota vahvistivat lisäksi Ruotsin samaan aikaan käymät sodat - aatelihan oli perimmältään sotilassääty.

Ruotsalaisten sodista pisin oli kipakalla sananvaihdolla pohjustettu Ruotsin ja Venäjän välinen sota 1500-luvun lopulla. Tämä 25 vuotta kestänyt pitkäksi vihaksi kutsuttu yhteenotto päättyi vuonna 1595 Täyssinän rauhaan, jossa voittoisan Ruotsin valta laajeni kästtämään alueita Suomenlahden perukoilta aina Lapin raukoille rajoille asti. 

Ruotsi kävi sotaa ajan tavan mukaan palkka-armeijalla, jonka ylläpitäminen kuului talonpoikien rasituksiin. Tähän niin sanottuun linnaleiriin liittyi laajamittaisia väärinkäytöksiä, joiden seurauksena ihmiset joutuivat myymään arvoesineitään ja jopa tilojaan maksuvaikeuksiensa takia. Näin säätyjen väliset varallisuuserot kasvoivat nopeasti. 

Täyssinän rauhan jälkeen talonpojat olettivat rasitustensa lakkaavan, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan Puolassa majailevan kuningas Sigismund Vaasan käskynhaltija - ja käytännössä Suomenmaan diktaattori Klaus Fleming piti armeijansa valmiudessa. Tämä tarjosi aatelille sekä ratsumiehiä varustavalle talonpoikien vauraimmalle osalle eli ratsutilallisille mahdollisuuden jatkaa sota-aikana tuottoisaksi osoittautunutta tulojensa kartuttamista myös rauhan aikana. 

Koska linnaleiri oli köyhdyttänyt tavallisia talonpoikia rankasti jo pitkän vihan aikana, näytti tulevaisuus heidän kannaltaan äärimmäisen synkältä. Tämä synnytti kansan parissa valtavan pelon päätymisestä tiloihinsa sidotuiksi maaorjiksi samaan tapaan kuin aiemmin oli käynyt Keski-Euroopassa.   

Lopputuloksena syttyi Suomen ensimmäinen sisällissota eli nuijasota, jossa Flemingin huovit löivät talonpoikaisarmeijat verisesti: kuolleita talonpoikia oli lähes 3 000, mikä on huomattavan korkea luku ottaen huomioon, että Suomessa oli 1500-luvun lopulla alle 30 000 maatilaa. Hävityn sodan lopputuloksena oli sääty-yhteiskunnan muodostuminen, jossa tavallisen kansan oikeudellinen ja taloudellinen asema olivat heikkoja ja vastaavasti aateliston asema entistäkin vahvempi. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhka ja sen sivistynyt torjunta
Diplomatian kukkasia
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi