Lasten pakottaminen maahanmuuttajakouluihin on vaarallinen tie

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroosin mukaan "olisi edullista, että oppilasryhmät olisivat sellaisia, ettei S2-oppilaiden suhteellinen osuus olisi liian iso. Kussakin lähikoulussa pitäisi olla riittävät resurssit, riittävän pienet ryhmäkoot ja riittävästi S2-opetusta, sillä kielen oppiminen on ihan keskeinen asia yhteiskunnassa menestymisen näkökulmasta". 

Tällä kommentillaan hän puolusti sitä, että helsinkiläislapsia ohjataan pois lähikouluistaan, jotta maahanmuuttajavaltaisten alueidenkin luokkiin saataisiin suomenkielisiä oppilaita. Lindroosin tavoite on tietenkin sinänsä hyvä, mutta ottaen huomioon sen tosiasian, että maahanmuuttajaoppilaista suuri osa aiheuttaa vaikeuksia opetukseen, on siihen kehitetty käytännön ratkaisu kohtuuton pakkosiirrettyjä suomalaistaustaisia lapsia kohtaan. 

* * *

Helsingin kouluviranomaisten olisi myös syytä muistaa, etteivät nykyiset maahanmuuttajalasten määrät suinkaan ole pysyvä tilanne, vaan asumisen alueellisen segregaation ja maahanmuuttajataustaisten perheiden suuremman lapsiluvun seurauksena jouduttaisiin ajan myötä ohjaamaan oppilaita vielä suunniteltuakin pidemmille koulumatkoille. Enkä pitäisi ihmeenä, vaikka kohtuuttomaan tilanteeseen joutuneet etnisesti suomalaiset lapsiperheet pyrkisivät muuttamaan pois sellaisilta alueilta, joissa heidän lapsillaan on vaara joutua nyt nähtyjen hallinnollisten päätösten uhriksi. 

Tämä tarkoittaisi käytännössä pääkaupunkimme alueellisen segregaation kiihtymistä ja sitä kautta yhä useamman kaupunginosan väestöpohjan vaihtumista samaan tapaan kuin on käynyt monin paikoin Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Detroitissa väestö muuttui nopeasti: vuoteen 1980 mennessä mustien detroitilaisten määrä ylitti valkoisten määrän yli 300 000:lla, ja valkoisen väestön määrä oli romahtanut yli kahdesta miljoonasta alle puoleen miljoonaan. 

Väestön supistumisen ja vaihtumisen seurauksena Detroitin veropohja supistui, mikä johti vajeisiin koulutusjärjestelmässä, sairaalapalveluissa ja muissa julkisissa palveluissa. Vuonna 2013 Detroit hakeutui Yhdysvaltain historian suurimpaan kunnalliseen konkurssiin. 

* * *

Tätä taustaa vasten on selvää, että Helsingin päättäjät ovat lähteneet vaaralliselle tielle. Toivottavasti kuitenkin sellaisella asenteella, että siltä ymmärretään palata, mikäli se johtaa amerikkalaisen esimerkin mukaiseen kehitykseen. 

Lisäksi suomalaisten valtakunnantason poliitikkojen on syytä ymmärtää, että edellä käsittelemäni ongelma syntyi vuosina 1990-2023 harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä se poistu mihinkään, mikäli ensi kevään vaalien jälkeen maahamme laaditaan hallitusohjelma, jonka varassa samaa politiikkaa jatketaan neljän vuoden tauon jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Pekka Timonen ja Vantaan ongelmat
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Pekka Timonen ja Vantaan ongelmat

Helsingin sanomat kirjoitti Vantaan kaupunginjohtaja Pekka Timosesta, joka asuu Helsingin keskustassa. Juttu oli sellainen vähän "human interest"-tyyppinen, mutta oli siinä muutama asiakin. 

Niistä ensimmäinen oli varmasti ikävää luettavaa vantaalaisille. Sen mukaan kahden vuoden takaiseen ennusteeseen nähden Vantaan verotulot ovat kutistuneet 50 miljoonalla eurolla. Ja mikä pahinta, viime vuonna verotulot laskivat, vaikka väkiluku kasvoi. 

Syytä ei jutussa paljastettu, mutta Suomen Perustan Samuli Salminen julkaisi sosiaalisessa mediassa paljon puhuvan käyrän. Sen mukaan Vantaan alle 16-vuotiaista asukkaista peräti 36,9 prosenttia oli vuonna 2024 ulkomaalaistaustaisia. Lieneeköhän sillä jotain tekemistä verotulojen kutistumisen kanssa?

* * *

HS:n jutun loppupuolella kaupunginjohtaja kertoi, että "tulevaisuuden kääntöpuolena ovat Vantaan kaupunginosat, joissa suunta on väärä. Alueiden eriytymisessä Vantaalla ei ole varaa epäonnistua."

Sitten hän totesi, etteivät Suomessa harkitut toimenpiteet segregaation välttämiseksi ole tarpeeksi järeitä. Ja mainitsi yhdeksi mahdolliseksi esimerkiksi Kööpenhaminan, vaikka ei olekaan sen kaikista ratkaisuista samaa mieltä. Sitä hän ei kuitenkaan kertonut, että miten Vantaa aikoo hoitaa oman – ilmiselvän – ongelmansa. 

* * *

Kolmas mielenkiintoinen seikka löytyi aivan jutun lopusta. Siellä kerrottiin, että islantilaisilla on tapana kohdata ongelmiaan optimistisesti toistelemalla, että "kyllä se järjestyy". Ja niinpä koko juttu loppuu päättyykin kaupunginjohtajan lausahdukseen, jonka mukaan "kaupunginjohtajankin on ihan hyvä ajatella..., että kyllä asiat järjestyvät".

Luulen kuitenkin, etteivät ne Vantaan ongelmien osalta järjesty vain lausahtelemalla islantilaisia viisauksia, vaan korjaamalla tehdyt virheet. Ja vieläpä tiedostamalla, että mitä pidemmälle ongelmat pääsevät kasautumaan, sitä hankalammaksi niiden korjaaminen tulee – sikäli kuin se onnistuu lainkaan. 

* * *

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Edelle linkittämäni Samuli Salmisen käyrä lienee sinänsä oikea, mutta vantaalaisista maahanmuuttajista suurin ryhmä on itäeurooppalaiset, joihin liittyvät ongelmat lienevät vähäisempiä kuin niin sanottujen "espoolaismiesten". Siten voi hyvinkin olla, ettei Vantaan tilanne ole vielä toivoton.

Näillä sanoilla toivotan kaupunginjohtaja Pekka Timoselle menestystä vantaalaisten ongelmien ratkaisemisessa! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimitytöt on vapautettava burkasta koko Suomessa!
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta
Poliisi pidätti miehen Vantaa Länsimäessä

Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Helsinki aikoo rakentaa Helsingin eteläisimpään kärkeen eli Hernesaareen asuntoja. Talot rakennetaan täyttömaalle ja niistä kolmannes tulee olemaan valtion tukemia vuokra- ja loput omistusasuntoja. 

Arkkitehti Jari Huhtaniemen vision mukaan "lapset oppivat jo oman korttelin hiekkalaatikolla leikkimään eri taustoista tulevien lasten kanssa". Lisäksi hän on asiasta kertoneen uutisen mukaan huomauttanut, että "sekoittuneella asukasrakenteella voidaan tuottaa hyvää kaupunkia ja vähentää eri asuinalueiden välistä eriarvoistumista, mistä on huonoja esimerkkejä muissa pohjoismaissa".

Myös kaupunginvaltuutettu Otso Kivekäs (vihr) perusteli vuokra- ja omistusasuntojen sekoittamista kertomalla omana näkemyksenään, että "en pitäisi hyvänä, jos rakentaisimme tiukan segregaation, jossa kaikki hyväosaiset ohjattaisiin Hernesaareen ja huono-osaiset Malmille. En usko, että kukaan täällä pitäisi sitä hyvänä, emmekä sitä varmasti tavoittele."

* * *

Taustalla luuraa siis Ruotsin tie eli pohjoismaiden avoin maahanmuuttopolitiikka, jonka seurauksia halutaan minimoida asuttamalla erilaisia väestöryhmiä samalle alueelle. Ajatus on tietenkin kaunis, joten on mielenkiintoista nähdä miten se toteutuu. Ja millä tasolla alueen omistusasunnot saadaan lopulta myydyksi.

Oletusarvo tietenkin on, että uusien omistusasuntojen hintataso merellisellä asuinalueella aivan kaupungin kalleimpien asuinalueiden vieressä nousisi korkeaksi, etenkin kun täyttömaalle rakentaminen on kaikkea muuta kuin halpaa. Hernesaaressa omistusasuntoja sisältävien talojen pystyttämisestä tulee tosin vielä tavallistakin kalliimpaa, koska tuetut vuokra-asunnot rakennetaan alueen parhaimmille rakennuspaikoille, jotta niitä saataisiin pystytettyä mahdollisimman halvalla.

Toivoa tietenkin sopii, että kaikki menee kuin Strömsössä ja alueesta muodostuu lintukoto, jossa maan johtavat poliitikot, yritysjohtajat ja erityisasiantuntijat elävät sulassa sovussa pienipalkkaisten työläisten, yksinhuoltajien, narkkareiden ja monenlaisten maahanmuuttajien kanssa. Ja että väestöryhmien sekoittaminen osoittautuisi siksi toivotuksi huippuinnnovaatioksi, jolla maassamme vältetään Ruotsin tie. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Helsingin sanomat haastatteli Vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa lyhyeen artikkeliin. Sen mukaan tämä haluaisi siirtää verotuksen painopistettä saastuttamiseen ja samalla keventää työn ja yrittämisen verotusta.

Se olisikin aikamoinen muutos, sillä nykyisin 116 325 miljoonan euron verotuloista 43 004 miljoonaa kertyy tulo- ja pääomaveroista. Se on noin 37 prosenttia. 

Muita suuria veroeriä ovat pakolliset sosiaaliturvamaksut 32 439 miljoonaa euroa (28 %) sekä arvonlisäverot 25 833 (22 %). Niistä vain jälkimmäistä voitaisiin käyttää saastuttamisen verottamiseen - tosin sitäkin vain siltä osin, kuin kyse on saastumista aiheuttavista verotuskohteista.

Sen sijaan esimerkiksi energiaverojen suuruus sekä autoveron ja ajoneuvoveron yhteenlaskettu määrä ovat vain 4063 ja 1 348 miljoonaa euroa eli 4,3 prosenttia ja hiukan yli yksi prosentti koko verokertymästä.  Niinpä Sofia Virran linjaus painopisteen muutoksesta tarkoittaisi lähinnä arvonlisäveron korottamista. 

Jos Virta kuitenkin tarkoitti verotuksen painopisteen siirtämisellä sekä arvonlisä-, energia-, auto- että ajoneuvoveron kertymän kasvattamista suuremmaksi kuin työn ja yrittämisen verottamista, tulisi näitä verolajeja nostaa noin 5 880 miljoonalla eurolla eli hiukan noin 19 prosentilla, minkä lisäksi esimerkiksi työn ja yrittämisen verotusta pitäisi laskea samalla summalla. Tämä tarkoittaisi 44,5 prosentin yleistä arvonlisäkantaa eli sen nostamista noin 17,5 prosenttiyksikköä korkeamaksi kuin EU-alueen korkeinta arvonlisäprosenttia yläpitävässä Unkarissa. 

Todellisuudessa kaikki arvonlisäverotus ei liity millään tavalla saastuttamiseen, joten käytännössä Virran tarkoittamien tavaroiden ja palveluiden arvonlisäveroa tulisi kiristää vielä yllä esittämäni laskutoimituksen lopputulostakin enemmän. Siksi kuulisin mielelläni puheenjohtaja Virralta, että sanoiko hän tositarkoituksella sen mitä sanoi.

* * *

Sofia Virta kertoi myös, että Vihreillä on tavoitteena, että jokaisesta ikkunasta näkyy vähintään kolme puuta. Tässä tavoitteessa on Virran mukaan kyse viheralueiden riittävän määrän varmistamisesta ja lähiluonnon saavutettavuudesta.

Kaikista oman asuntoni ikkunoista näkyy kokonainen metsä, joten tavoite on minun kohdallani irrelevantti. Jäin kuitenkin pohtimaan, että miten mahtaa olla aivan Helsingin keskustassa. Sieltä varmaankin löytyisi sellaisia ikkunoita, joista ei näy kolmea puuta. Näin etenkin tiiviiden kaupunkikortteleiden keskeltä ja talojen alimmista kerroksista. 

Sen sijaan en ole ihan varma, että miten puuntaimet menestyisivät sellaisissa kohteissa. Tai mihin kohtaan katua tai jalkakäytävää ne sijoitettaisiin. Vai olisiko Virran tarkoitus yksinkertaisesti purkaa nämä kadut ja istuttaa niiden tilalle puurivejä?

* * *

Lopuksi maahanmuuttajavaltaisella alueella oman kertomansa mukaan asunut puheenjohtaja Virta kertoi pitävänsä typeränä kysymystä siitä, että olisiko hän itse valmis asumaan maahanmuuttajavaltaisella alueella segregaation torjumiseksi ja laittamaan lapsensa sellaisen alueen päiväkotiin tai kouluun, jotta kantaväestön lasten osuus näillä alueilla ei pienenisi liikaa. Näin siksi, ettei hän pidä ajatuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset olisivat vähemmän toivottavaa leikkiseuraa.

Kaiken kaikkiaan sain Helsingin sanomien jutun luettuani hyvän käsityksen Vihreiden puheenjohtajan loogisen ajattelun kyvyistä ja hänen edustamansa puolueen politiikasta. Ja mikä tärkeintä, pystyin sen pohjalta päättämään ilman vaikeuksia, että annanko puolueelle ja sen puheenjohtajalle kannatukseni ensi viikonloppuna järjestettävissä alue- ja kuntavaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljastava näytelmä
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Rangaistuksia vaiko ei - kas siinäpä vasta kysymys

Helsingin sanomat kertoi, että suurin osa vasta valituista kansanedustajista haluaa kitkeä nuorisorikollisuutta muilla keinoilla kuin rangaistuksilla. Sen mukaan vain perussuomalaiset ja harkimolaiset ovat selkeästi rangaistuksen kannalla. 

On tietenkin selvää, että etenkin nuorison tapauksessa olisi suotavaa, ettei järjestyksenpidossa tarvitsisi turvautua rikosoikeudellisiin toimiin. Toisaalta - ottaen huomioon viime aikoina esillä olleen nuorisorikollisuuden erityisluonteen - on kysyttävä, että kuinka pitkään on järkevää pidättäytyä rangaistuksista. 

Eli suoraan suomeksi sanottuna, koska tulee se raja, että ongelmia aiheuttavalle nuorisolle osoitetaan yhteiskunnan toimesta raja, jonka yli ei voi astua. Tämä kysymys on erityisen tärkeä jo siitäkin syystä, että nyt käynnissä oleva nuorisorikollisuusaalto poikkeaa aikaisemmista nuorison aiheuttamista ongelmista siten, että se on etnis-uskonnollis-kulttuurisesti vinoutunut.

Toisin sanoen puhumme pitkälti maahanmuuttajanuorison rikollisuudesta. Siis rikollisuudesta, jonka tekijät erottuvat ainakin uskonnollisesti, kulttuurisesti, kielellisesti ja ulkonäöltään muusta väestöstä. Ja siksi vaarana on, että tämän nuorison parissa syntyy tulkinta, jonka mukaan heihin kohdistuvat toimet ovat osoitus syrjinnästä - ellei suorastaan rasismista. Ja sen seurauksena heidän suhteensa yhteiskuntaan polarisoituu entisestään.

Tuleva hallitus ja eduskunta joutuvat siten pohtimaan, millä keinoilla tämä nuorisofraktio saadaan järjestykseen. Tapahtuuko se puuttumalla helposti väärintulkintoihin johtavilla pehmeillä keinoilla - kuten jopa lapsikaappauksiksi väitettyjen lasten huostaanottojen kautta - vai olisiko sittenkin parempi kohdistaa selkeä rikosoikeudellinen rangaistus täsmällisesti niille, jotka ovat kiistatta jääneet kiinni tekosistaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset
Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen

Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta

Vaikka olenkin kirjoittanut lukemattomia kertoja siitä muutoksesta, jonka kehitysmaalaisten maahanmuutto on aiheuttanut Ruotsiin, jouduin pariinkin kertaan pudistelemaan päätäni lukiessani Helsingin sanomien artikkelia Svea-mamman jälkeläisten nykytilanteesta. 

Heti jutun alussa kerrottiin, että länsinaapurimme sosiaalidemokraattinen pääministeri oli todennut, että "Me emme halua Chinatownia, me emme halua Somalitownia tai Pikku-Italiaa". Virkkeen taustalla oli tietenkin ruotsalainen todellisuus, jossa - edelleen HS:n jutun mukaan - "Ruotsi on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikassaan ja maahanmuuttajien integroinnissa". 

Mallia ruotsalaisten maahanmuuttopolitiikan korjaamiseen haetaan Tanskasta, missä nykyisen suhteellisen tiukan maahanmuuttopolitiikan takana ovat niin ikään paikalliset sosiaalidemokraatit. Päänpudistus johtui siitä, ettei Suomessa voisi edes kuvitella, että pääministerimme Sanna Marin (sd) hallituksineen tekisi jotain samantapaista. 

Tosiasia kuitenkin on, että läntisen naapurimme aiemman maahanmuuttopolitiikan seurauksena Ruotsissa on ammuttu kuoliaaksi tämän vuoden aikana jo 47 ihmistä. Taustalla on maahanmuuttajien hallitsema jengirikollisuus, johon liittyy myös maahanmuuttajien asuttamien asuinalueiden hallinta - maan hallituksen sijaan. Päätäni pudistin luettuani suomalaisprofessorin arvion, jonka mukaan "normaaliksi on muuttunut sekin, että useammin kuin kerran viikossa uutisissa kerrotaan jonkun kuolleen ampumistapauksessa".

Niin se maailma muuttuu, Eskoseni. Se, mikä oli aikanaan yksi maailman turvallisimmista valtioista on nykyisin paikka, jossa ihmisten ampuminen kadulle on normaalia. Varjelkoon edes Luoja Suomea sellaiselta kohtalolta, koska maamme hallitus ei siihen näytä pystyvän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Maria Ohisalon ratkaisut jengirikollisuuteen: perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä nuorisorikoskoordinaattorin rekrytoiminen
Kokoomuksen kahdet rattaat

Ruotsin pääministeri tunnusti tosiasiat, mutta osaako hän tehdä johtopäätökset?

Ruotsin pääministeri on todennut paasikiviläisittäin tosiasioiden myöntämisen olevan viisauden alku. Tämän hän teki kertomalla, että "maahanmuuttajia on tullut Ruotsiin liikaa ja heidän kotouttamisensa on epäonnistunut... Segregaatio on päästetty niin pitkälle, että meillä Ruotsissa on nyt rinnakkaisyhteiskuntia – että elämme samassa maassa, mutta silti täysin erilaisissa todellisuuksissa."

Samalla hän totesi pääsiäisen tapahtumista sen, mitä suomalaismedioilla on ollut vaikea tunnustaa. Eli "se mitä näimme ei ollut poliittista protestointia. Ruotsalaispoliiseja vastaan hyökättiin kivin ja polttopulloin. Kyse ei ollut poliittisista teoista, kyse oli rikollisista teoista. Hyökkäyksestä sitä demokratiaa vastaan, johon monet ovat itse asiassa paenneet."

Nähtäväksi jää, mitä Ruotsi tekee sen väestöosuuden kanssa, joka koostuu ulkomailla syntyneistä henkilöistä - ja jonka osuus on tuplaantunut 20 vuodessa ja muodostaa nykyisin viidenneksen väestöstä. Onko pääministerin ulostulon seurauksena lisää diskuteerausta, vai ryhdytäänkö johonkin oikeisiinkin toimiin ruotsalaisen yhteiskunnan palauttamiseksi - sikäli kuin se on enää mahdollista.

Toistaiseksi pääministeri ei kuitenkaan ole esittänyt mitään kovin radikaalia, vaan on ehdottanut nuorisorikollisuuteen keskittyvien viranomaisten määrän kasvattamista ja poliisin valvontamahdollisuuksien ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon lisäämistä. Lisäksi hän pohti, että voitaisiinko ongelmanuoren perhe pakottaa tukitoimien kohteeksi, vaikka huoltaja vastustaisi tätä. 

Anteeksi nyt, hyvät Sveamamman tytöt ja pojat, mutta täältä Pohjanlahden toiselta puolelta tämä kuulostaa - ei kärpäsen ampumiselta tykillä, vaan - sotilaallisen hyökkäyksen torjumiselta kärpäslätkällä.

Nähtäväksi jää myös se, millä tavalla Suomen poliittinen johto ottaa opikseen Ruotsin surullisesta todellisuudesta. Toistaiseksihan Sanna Marinin (sd) hallitus on kieltäytynyt jopa hybridisotatoimien estämistoimista ja niiden sijaan ehdottanut kansalaisten omaisuuden sosialisointia edistämään mahdollista venäläisten agitoimaa kehitysmaalaisten kansainvaellusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus käyttää hybridisodan uhkaa yksityisen omaisuuden sosialisoinnin perusteena
Uusruotsalaisten kapina demokraattista Ruotsia vastaan
Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia

Liian tärkeitä asioita viranomaistoiminnalla tai mediapropagandalla ohjattavaksi

Kallion punavihreän kuplan perspektiivistä näyttänee siltä, että yhä suurempi joukko ihmisiä on siirtymässä vegaaneiksi ja lihan syöminen olisi siten katoavaa kansanperinnettä. Sama koskee yliopistoja, jossa etenkin trendikkäät nuoret opiskelijatytöt ovat profiloituneet kasvisruuan ystävinä.

Kasvisruuan syömistä on edistetty myös yhteiskunnan toimin. Siitä esimerkkinä joissain kunnissa noudatettu koululaisten kasvisruokapäivä tai armeijan marssittaminen pelkillä rehuilla. Vegaaniuden tavanomaisuutta ovat korostaneet myös lehtimiehet, jotka esimerkiksi Helsingin Sanomissa laativat merkittäviä määriä kasvisruokajuttuja. 

Kyse on kaikesta huolimatta näköharhasta. Tämän osoitti jälleen kerran Ylen juttu, jossa oli kuvaaja suomalaisten syömän lihan määristä. Sen mukaan sianlihan syönti on vuoden 2000 jälkeen jonkin verran kyllä taantunut, mutta broilerin kulutus lisääntynyt sitäkin enemmän. Näitä kalliimman naudanlihan syöminen on pysynyt varsin vakaana. 

Tällä asialla ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä. Kertoopahan vain siitä, kuinka viranomaistoiminnalla ja mediapropagandalla on omat rajoitteensa: niillä ei ilman pakkokeinoja voida saada aikaiseksi muutoksia, elleivät ne ole sellaisia, jotka ovat kansalaisten hyväksyttävissä. Tällaiseen ruoka ja ravinto ovat ihmisten omalta kannalta aivan liian tärkeitä asioita. 

Sama koskee myös asuinpaikkoja tai lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Ja siksi Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka tulee joka tapauksessa johtamaan yhteiskunnan suurempaan segregoitumiseen ja sitä kautta sitä suurempiin ongelmiin, mitä useampia heikosti yhteiskuntaamme sopeutuvia ihmisiä maahamme haalitaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi lihansyönti on syntiä?
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ruokafasismia Helsingissä

Suomen- ja arabiankielisten asenteista muita etnisiä ryhmiä kohtaan

Iltalehti uutisoi kyselystä, jonka mukaan monilla suomalaisilla on ennakkoluuloja romaneja sekä tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Suurin osa suomalaisista ei haluaisi romaneja, somaleita tai ylipäänsä muslimeja tai turvapaikanhakijoita naapureikseen. Eivätkä sen enempää jonkun perheenjäsenensä avioituvan näihin ryhmiin kuuluvien ihmisten kanssa. 

Tältä osin kyselyn tulos ei yllättänyt muilta osin kuin sikäli, että ihmiset suhtautuvat vielä somaleitakin kriittisemmin romaneihin. Olin luullut, että suhde olisi toisin päin - mikä olisi vastannut myös omaa asennettani. 

Toki omalta osaltani naapurin tai perheenjäseneni puolison etnisyydellä ei sinänsä ole merkitystä, mikäli hän käyttäytyy suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tämä arvelen olevan myös yleisen asenteen, mutta IL:n raportoiman tutkimuksen kysymyksenasettelu oli sellainen, että vastaukset todennäköisesti heijastelevat yleisiä käsityksiä mainittujen ryhmien kulttuurista. 

Vielä hankalammin tulkittava oli kysymys, jossa selvitettiin suomalaisten mielipiteitä erilaisiin maahanmuuttajaryhmiin liitetyistä väitteistä. Sen seurauksena tutkimuksen lukijan on mahdoton sanoa, mitä maahanmuuttajaryhmää kukin vastaaja ajatteli: ehkäpä vuosaarelainen vastaaja ajatteli turvapaikkaprosessin maahan tuomaa muslimia kun taas rakennusalan yrittäjä pohdiskeli mielessään virolaista ammattimiestä ja Itä-Suomen yliopiston professori kiinalaista jatko-opiskelijaansa. 

Toisin sanoen kyselyn tulos ei tältä osalta tarkoita oikeastaan mitään. Paitsi, ettei kyselyn laatija ole vielä herran vuonna 2021 huomannut suomalaisen maahanmuuton koostuvan monenlaisista ja jyrkästi toisistaan poikkeavista ryhmistä.

* * *

Samassa tutkimuksessa tehtiin kysymyksiä myös eri maahanmuuttajaryhmille, vaikka IL ei niistä raportoinutkaan. Niistä selvisi mielenkiintoisia asioita. 

Esimerkiksi arabiankieliset löytävät viranomaistietoa ilman internetiä oleellisesti helpommin kuin muut väestöryhmät. Samoin he löytävät ilman nettiä muita paremmin ohjeita valitusten tekemiseen sekä tietoa omista oikeuksistaan ja eduistaan.

Arabiaa puhuvat ottaisivat myös huomattavasti mieluummin naapurikseen muslimin kuin muita ihmisryhmiä. Heillä ei näyttäisi - ainakin itselleni yllätyksenä - olevan ennakkoluuloja myökään juutalaisia kohtaan.   

Perheenjäsenen puolison etnisen taustan suhteen he sen sijaan olivat hyvin valikoivia. Muslimi kyllä kelpaisi, mutta muihin väestöryhmiin suhtauduttiin varsin kriittisesti. Muslimeistakin somaleihin suhtauduttiin kriittisemmin kuin muihin islamin harjoittajiin.

Suorastaan huvittava oli arabien kaikista muista tutkituista ryhmistä poikkeava näkemys siitä, etteivät maahanmuuttajat lisää lainkaan rikollisuutta Suomessa. He myös lähes yksimielisesti arvelivat maahanmuutolla olevan positiivinen vaikutus Suomen talouteen. 

Tässä viimeisessä kysymyspatteristossa on arabienkin kohdalla tehtävä kuitenkin samat varaumat kuin koko väestön kohdalla. Eli koska kysymysten laatija ei ole osannut erotella eri maahanmuuton lajeja toisistaan, emme voi tietää minkälaisia maahanmuuttajia vastaaja on mahtanut ajatella. Ehkäpä rikollisuuden ja talouden osalta he ajattelivat Nokian intialaista tietotekniikkainsinööriä?

Kyselyssä selvitettiin myös sukupuolten tasa-arvoon liittyviä asenteita. Mielenkiintoinen oli kysymys siitä, pitäisikö juuri äidin jäädä pois töistä hoitamaan sairastunut lasta. Koko väestön tasolla oltiin varsin yleisesti eri mieltä, mutta yli kaksi kolmesta arabiaa puhuvasta jättäisivät ongelman äidin hoidettavaksi. 

Merkittävää oli myös arabiankielisten muista vastaajaryhmiä myönteisempi näkemys väitteeseen, jonka mukaan työpaikoilla kiinnitetään liikaa huomiota seksuaaliseen häirinnän kaltaisiin asioihin. Arabiankielisiin on kyselyn mukaan myös kohdistunut muita enemmän seksuaalista ja muuta häirintää sekä suoranaista väkivaltaa.

Arabiankieliset ovat kokeneet vastaustensa mukaan myös muuta väestöä enemmän etnistä syrjintää työnhaussa. Ja vähäisemmässä määrin myös ihonvärinsä ja uskontonsa takia. Samoista syistä heitä on oman kertomansa mukaan syrjitty myös kaupoissa, kahviloissa tai vapaa-ajan ja urheilutiloissa. 

* * *

Edelle kokosin kyselystä ne seikat, jotka kiinnostivat itseäni. Kannustan arvoisaa lukijaani kuitenkin perehtymään koko tutkimukseen (tässä vielä linkki), mikäli hän on aihepiiristä kiinnostunut ja haluaa tarkempaa ja/tai laajempaa tietoa. 

Koska blogi on mielipidekirjoitus, pitäisi minun varmaankin tähän loppuun luoda jonkinlainen oma kannanotto asiaan. Ehkä se on siinä, että on hyvä selvittää väestöryhmien asenteita toisiinsa, mutta se tulisi osata tehdä siten, että kysymykset olisi muotoiltu mahdollisimman yksiselitteisesti. 

Samalla pyydän arvoisaa lukijaani muistamaan, että kyselytutkimuksiin vastataan aina siten, kuin oletetaan vastausten lukijan (tutkijan) toivovan. Siksi niiden luotettavuus on parhaimmillaankin vain suuntaa antava erityisesti sellaisissa kysymyksissä, joissa oma asenne poikkeaa radikaalisti yhteiskunnallisesta normista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden
Kelvoton analyysi
Suomalaisten maahanmuuttajien kuva

Vieraskieliset asukkaat muuttavat pääkaupunkiseudun ympäryskuntiin

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna, että pääkaupunkiseudun kehyskuntien väestö kasvaa maahanmuuttajien takia. Viroa ja muita Baltian kieliä puhuvia muutti tarkastelujaksolla kehyskuntiin yhteensä 1 650 enemmän kuin niistä muutti pois. Seuraavaksi suurin ryhmä olivat venäjänkieliset, 1 126 henkeä ja heidän jälkeensä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvat, 1 119 henkeä. 

Jutun perusteella ilmiön taustalla on ilmeisesti lähinnä työtä tekevien vieraskielisten henkilöiden palkkatasoon sopivien asuntojen tarve. Asiaa ei kuitenkaan ole tutkittu, joten myös muut selitykset ovat mahdollisia. 

Viime vuonna julkaistiin kuitenkin tähän aihepiiriin liittyvä kansainvälinen tutkimus. Sen mukaan etnis-kielellinen monimuotoisuus liittyy riskiin sosiaalisista hankauksista ja konflikteista, jotka vähentävät ihmisten halua asua suurissa asutuskeskittymissä. 

Tutkijat olivat keränneet maailmanlaajuisen aineiston, johon sisältyivät väestötiedot 3 540 ensimmäisen asteen hallintoalueista 170 valtiossa. Sen perusteella etnis-kielellinen jakautuminen ja polarisaatio ovat assosioituneet alhaisempaan urbanisoitumiseen ja johtanut alueilla useiden pikkukaupunkien kehittymiseen sen sijaan, että olisi syntynyt yksi suuri kaupunki.

Tutkimuksen perusteella perimmäinen syy pääkaupunkiseudun muuttoliikkeisiin saattaa siten olla asuntojen hintojen sijaan pääkaupunkiseudun monikulttuuristumisen myötä sen viime vuosina vähentynyt viihtyisyys.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Voisiko Koivukylästä tehdä korkeatasoisen aluekokonaisuuden?

Maahanmuuttajien väliset erot olisi tunnustettava

Suomen uutiset välitti tiedon tanskalaisten selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajaryhmissä on rajuja eroja. Juttu kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että joidenkin maahanmuuttajien integroituminen on huonoa vielä kolmannessakin sukupolvessa.

Työllistymisen osalta tilanne on erityisen huono somalimiesten kohdalla, mutta naiset pärjäävät lopulta paremmin. Meillä Suomessahan tilanne on muuten samantapainen, mutta somalinaiset työllistyvät vielä miehiäkin heikommin. 

Tanskan esimerkki kertookin siitä, että jos heillä ns. kotouttaminen on mennyt pieleen, on se meillä menossa pieleen vielä rankemmin. Mutta samalla sen, että jopa somaleiden yhteiskuntaan integroitumiseen on mahdollista vaikuttaa oikeilla toimenpiteillä. Siksi ilmainen neuvo pääministeri Sanna Marinille (sd) ja työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu): katsokaa mitä Tanskassa on tehty toisin kuin meillä Suomessa ja muuttakaa meidän käytäntöjämme samaan suuntaan. 

Selvityksessä ehkä mielenkiintoisin asia oli kuitenkin maahanmuuttajien koulumenestys. Turkkilaisten, libanonilaisten ja somalien jälkeläisillä se oli kelvottoman huonoa eli keskimäärin pari arvosanaa heikompaa kuin kantaväestöllä. Sen sijaan vietnamilaisten jälkeläiset menestyvät jopa kantaväestön mussukoita paremmin.  

Voidaan tietenkin spekuloida noista ja muista muslimimaista tulevien ihmisten heikon koulumenestyksen syitä. Asia on kuitenkin siksi vakava, ettei siinä ole syytä perusteettomaan optimismiin, vaan tosiasiat tunnustaen on ymmärrettävä näistä maista tulevilta ihmisiltä ja heidän jälkeläisiltään puuttuvan edellytykset menestyä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Siten on suuri riski siihen, että he muodostavat etnisesti ja kulttuurisesti erottuvan muusta yhteiskunnasta segregoituneen ryhmän, jollaisten olemassaolo on aina riski yhteiskunnan turvallisuudelle. Tätä alleviivaavat myös tanskalaisselvityksen rikostilastot. 

Niiden mukaan muslimimaista tulevat henkilöt ovat myös rikollisuuden osalta "johtavaa" porukkaa. Libanonilaisten ja somalien tekemien rikosten määrä on yli kolminkertainen tanskalaisten tekemiin. Suomen kannalta huolestuttavaa on, etteivät somalit ole parantaneet tapojaan seuraavissakaan sukupolvissa. 

En tässä käy läpi koko raporttia, mutta suosittelen arvoisalle lukijalleni tutustumista myös siellä oleviin muihin aspekteihin. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että vaikka Suomessa saataisiinkin somalinaisten työllistyminen samalle tasolle kuin Tanskassa, ovat somaleihin ja muihin muslimimaista tuleviin maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat siksi suuria ja ylisukupolvisia, että asia olisi syytä huomioida maahanmuuttopolitiikassamme. 

Selvällä suomen kielellä sanottuna: näistä maista tulevien maahanmuuttajien määrä olisi saatava minimoiduksi samalla kuin heidän maastamuuttoansa tulisi tavalla tai toisella saada lisätyksi. Tässäkin asiassa voimme ottaa esimerkkiä tanskalaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Oli yllättävää nähdä, millaisen reaktion sai aikaiseksi tieto siitä, että somaleilla on yhdeksänkertainen yliedustus koronavirustartunnoissa. Suomen somalialaisten liiton puheenjohtaja nimittäin kertoi, että "olemme somaliyhteisönä aktiivisia, teemme töitä ja meitä näkee joka puolella".

Jalkautuva somalitaustainen nuorisotyöntekijä vahvisti työnteon suuren merkityksen afrikansarvelaiselle vähemmistöllemme kertomalla, että monet somalitaustaiset henkilöt tekevät työtä, jota ei voi tehdä etänä. Niinpä he ovat alttiita saamaan tartuntoja.

Somaleiden työllisyystilanne on siis mitä ilmeisimmin muuttunut todella nopeasti, sillä eihän siitä ole kuin seitsemän kuukautta kun Helsingin Sanomat kertoi, että somaleistamme alle kolmannes (31,2 %) on töissä. Ja nyt heidän osuutensa on noussut jo niin suureksi, että se selittää yhdeksänkertaisen eron koronatilastoissa.

Ihan tämän yhden uutisen perusteella en kuitenkaan asiaa nielaise. Mutta sitten kyllä, jos somaleiden uusimmat työllisyystilastot vahvistavat edellä siteerattujen somaleiden näkemyksen. Jos näin käy, lupaan pyytää tässä blogissa nöyrästi anteeksi, että olen aiemmin epäillyt suomalaisen maahanmuuttojärjestelmän kykyä työllistää heidät.

Siihen asti pitäydyn kuitenkin epäilyssä, jonka mukaan somaleiden yliedustus koronatilastossakin johtuu heidän kulttuuristaan. Eli siitä äärimmäisen vahvasta yhteisöllisyydestä, joka muutenkin estää heitä menestymästä niin länsimaisissa yhteiskunnissa kuin Afrikan sarvessakin.

* * *

Toinen somaleihimme liittyvä uutinen kertoi siitä, kuinka helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Pilvi Torsti (sd) on jättämässä valtuustoaloitetta erillisten somalin-, venäjän- ja arabiankielisten terveyskeskuspalveluiden perustamiseksi. Ensimmäisenä sellaista pitäisi hänen mukaansa kokeilla somaleilla.

Tuossa pilotissa kaksi terveysasemilla toimivaa somalintaitoisista terveydenhoitajaa keskittyisi huolehtimaan somalinkielisistä potilaista ja ohjaisi heidät tarvittaessa somalinkielisille lääkäreille. Kaikille näille henkilöille maksettaisiin kielilisää osallistumisesta kokeiluun omalla äidinkielellään.

Tässä olisi ainakin se hyvä puoli, että somaleiden veronmaksukyky nousisi palkan mukaisesti. Jonkin verran vanhentuneen Iltalehden uutisen mukaanhan "somaleiden työtulot olivat vain 22-38 prosenttia samanikäisten kantaväestöön kuuluvien miesten työtuloista". Ottaen huomioon progressiivisen verotuksemme on heidän osuutensa maksetuista veroista vielä merkittävästi tätäkin vähäisempi.

Ainoa pikku ongelma tässä on se, että noiden terveydenhoidon ammattilaisten palkka maksettaisiin verovaroista. Siten somaleiden lisäpalkan takia kasvanut verotulo ei taitaisi sittenkään vähentää heidän nettorasistustaan suomalaisille veronmaksajille.

Joka tapauksessa tämä somaleiden erillinen terveyskeskuspalvelukokeilu oli kaunis ajatus Pilvi Torstilta. Ehkäpä hän onkin bernsteinilainen sosialisti ja ajattelee sen mukaisesti, että päämäärä ei ole tärkeä, vaan ainoastaan liike oikeaan suuntaan.

Itse olen kuitenkin hiukan huolissani siitä, että tämä idea saattaisi hyvästä tarkoituksesta huolimatta sittenkin johtaa kohti somaleiden erillisyhteiskuntaa, jossa he voivat elää omaa muusta Suomesta erillistä elämäänsä ilman vähäisintäkään vaatimusta sopeutua täkäläiseen elämäntapaan. Ja olisi sitä kautta pieni askel suomalaisen yhteiskunnan keskinäisen luottamuksen ja ihmisten samanarvoisuuden varaan rakentuvien perusteiden murentamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?

Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?

Turkki hyökkäsi eilen Syyriaan kurdien hallitsemalle alueelle. Koska kirjoitin aiheesta jo eilen, eikä tuolloisiin ajatuksiini ole syytä lisätä muuta kuin muistutus yhteenottoa kotisohvalta seuraaville siitä, että sodan alkaessa totuus on aina ensimmäinen uhri. Ja sodan loputtua voimaan jää vain voittajan totuus.

* * *

Eteläisen sodan sijaan - niin mielenkiintoista kuin sitä onkin täältä turvallisesta Suomesta seurata - tahdon ottaa esille kotimaisen lapsikatomme, josta toimittaja Maija Aalto kirjoitti kolumnin. Siinä hän valitteli suomalaisen hyvinvointivaltion jääneen niin keskeneräiseksi, ettei enää edes lastenteko maistu.

Asiaa aikansa pyöriteltyään hän päätti kolumninsa kauniiseen nyt syntyville lapsille osoitettuun toiveeseen. Sen mukaan "ehkä se, että sinä olet harvinainen, pakottaa toimimaan toisin. Ehkä kun meillä ei enää ole vaihtoehtoja, meidän pitää oikeasti rakentaa Suomesta sinulle hyvä."

Toiveeseen olisi mukava yhtyä, mutta totuus taitaa olla, että nyt syntyvät ikäluokat joutuvat paljon kovemmille kuin lastensa tekemistä väistävä nykynuoriso. He joutuvat elättämään itseään suuremmat - ja yhä vanhemmaksi elävät - ikäluokat samalla kun maa monikulttuuristuu ja segregoituu työtä tekeviin ja hyvinvointipalvelujen varassa eläviin etnisesti erottuviin luokkiin.

Siten pelkään pahoin, että nyt syntyvät harvinaiset ja rakastetut vauvat tulevat aikanaan kiroamaan vanhempiensa ajattelemattomuuden ja ehkä pakon edessä myös purkamaan näiltä - ja siinä samassa myös itseltään - ne koko elämän mittaiset hyvinvointipalvelut, joista minun ikäluokkani vielä päässee nauttimaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, tekevätkö he omien lastensa elämän parantamiseksi enemmän positiivisia päätöksiä lastenhankinnassa. Vai jatkavatko kantasuomalaisen väestön alasajoa omassa ahdingossaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Suomen tulevaisuudesta eräiden tilastojen valossa
Kun minä kuolen...

Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Ruotsissa on maahanmuuttajalähiöitä, joissa poliisin ja viranomaisten valta on lipsunut. Suomalainen media julkaisee niistä ajoittain juttuja (esimerkki, toinen, kolmas), mutta suurin osa tapahtumista jää kertomatta pelkästään tavallista uutisaineistoa seuraaville.

Todellisuudessa Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden tilanne on oleellisesti vakavampi kuin meikäläistä mediaa lukemalla voisi kuvitella. Naapurimaan surullisesta todellisuudesta voi lukea toisella kotimaisella kielellä suoraan ruotsalaisesta mediasta tai vaihtoehtoisesti suomenkielellä sosiaalisesta mediasta.

Esimerkiksi kuluvana huhtikuuna Sikolätti-sivusto on kertonut ruotsalaiseen perinteiseen mediaan viitaten seuraavat tapaukset: 1) ammuskelua Uppsalassa – yksi henkilö loukkaantunut, 2) viikonlopun saldo Tukholman alueella: yksi raiskaus ja neljä yritystä, 3) mellakka Hammarkullenissa – poliisia heitettiin kivillä, 4) Rosengårdissa paloi auto – ja nuorukainen, 5) Linköping: kranaatti yritettiin heittää asuntoon, 6) kymmenkunta autoa paloi Rosengårdissa ja 7) poliisipartio joutui mellakkaan Växjössä.

Itse en huomannut yhdenkään edelle linkitetyistä (ja ruotsalaisessa valtamediassa kerrotuista) tapauksista ylittäneen uutiskynnystä Suomessa. Se kertonee siitä, ettei kuluva huhtikuu ole juurikaan poikennut normaalista.

* * *

Helsingin Sanomien mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) viime viikolla julkaisemasta tutkimuksesta selvisi, että myös meidän suurissa kaupungeissamme ulkomaalaissyntyiset keskittyvät asumaan yhä useammin tietyille alueille. Tämä kehitys on pisimmällä Turussa, mutta samaan suuntaan ollaan menossa myös Helsingissä ja Tampereella.

Siten lienee vain ajan kysymys kun Suomeenkin muodostuu maahanmuuttajalähiöitä, joiden hallinta ei ole yksiselitteisesti viranomaisten hallinnassa. Näin ainakin siinä tapauksessa, että tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien henkilöiden määrä jatkaa kasvuaan maassamme.

En tiedä, onko alueellisesti segregoitunut yhteiskunta lepsua maahanmuuttopolitiikkaa ajavien suomalaisten poliitikkojen tavoitteena, mutta joka tapauksessa olemme menossa kohti sellaista. Näin siitä huolimatta, että kehitys on yhteiskuntarauhaa uhkaava.

Löysästä maahanmuuttopolitiikasta seuraavat ongelmat ilmenevät ensin lähiöissä itsessään ja ajan myötä myös ympäröivässä yhteiskunnassa. Jälkimmäisellä viittaan esimerkiksi Euroopan viime vuosien terroritekoihin tai maahanmuuttajien omien lähiöidensä ulkopuolella tekemiin seksuaalirikoksiin.

Siksi oli yllättävää, ettei Helsingin Sanomat maininnut jutussaan lainkaan tätä etnis-kulttuurisen segregoitumisen ylivoimaisesti suurinta uhkaa. Sen sijaan se oli kyllä huolissaan siitä, miten näillä alueilla asuminen lapsuudessa näyttäisi amerikkalaisten kokemusten perusteella vaikuttavan siihen "miten pitkälle elämässä pääsee".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Maahanmuuttajat pois maalta vai pitäisikö heidän sittenkin sijoittaa maalle?
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä