Kuopioon suunniteltu Finnpulpin sellutehdas
olisi toteutuessaan tuonut Suomeen 3 400 pysyvää työpaikkaa, jotka olisivat sijoittuneet muuta maata vaikeammassa työllisyystilanteessa olevaan Itä-Suomeen. Tehtaan vaikutus koko Suomen BKT:hen olisi ollut 0,4 prosenttia.
Tämä osin kiinalaisella rahalla pystytettäväksi aiottu tehdas jäi kuitenkin KHO:n päätöksellä pystyttämättä. Perusteena oli tehtaan alapuolella olevan Kallaveden mahdollinen saastuminen puunjalostuksessa syntyvien päästöjen seurauksena. Näin siitä huolimatta, että tehdas
olisi tuottanut sellutonneja lähes puolet pienemmillä päästöillä kuin muut nykyaikaiset suomalaistehtaat.
KHO:n päätöksellä tulee olemaan monenlaisia seurauksia. Ehkä tärkeimmän niistä lausui Finnpulpin hallituksen puheenjohtaja, jonka mukaan "suomalainen investointiympäristö ei ole tämän päätöksen nojalla houkutteleva kansainvälisille sijoittajille... Ymmärrettävästi sijoittajat arvostavat investointeja harkitessaan vakautta ja ennustettavuutta".
Nähtäväksi siis jää, kiertääkö kansainvälinen ja erityisesti kiinalainen raha Suomen jatkossa kaukaa. Hyvää siinä olisi se, että luonnonvarojemme tuottamista voitoista suurempi osa jäisi maahamme, mutta toisaalta Suomen taloudellisen kehityksen hidastuminen painaisi toisen puolen vaakakuppia raskaasti alas.
Suomessa ennestään toimivat metsäyhtiöt ovat KHO:n päätöksen voittajia ja metsänomistajat tappion kärsijöitä. Näin siksi, että teollisuuden käyttöön menevästä puusta syntyy jatkossa vähemmän kilpailua ja siten sen hintataso on alempi kuin olisi ollut Kuopion tehtaan toteutuessa. Erityisesti Metsä Groupin Äänekosken tehtaalle uutinen oli kuin lottovoitto.
Kallaveden puhtauden lisäksi päätöksellä tulee olemaan merkittävä ympäristöseuraus liittyen Suomen hiilinieluun. Hakkaammatta jäävät metsät kun lisäävät nielua ainakin lyhyellä aikavälillä. Ajan myötä päätöksen kasvihuonevaikutus kuitenkin riippuu siitä, mitä näille metsille tapahtuu: jos metsänhoitotyöt kärsivät heikkenee myös metsänkasvu ja siten hiilinielu kääntyy laskuun.
Näin käy myös siinä tapauksessa, että vähenevä puun kysyntä johtaa jatkuvan kasvatuksen suosion lisääntymiseen. Tämä johtuu siitä, että tasaikäisenä kasvatettava metsä tuottaa noin
viidenneksen enemmän puuta kuin peitteinen metsä. Sivumennen sanoen onkin vaikea ymmärtää, miksi suomalaisessa hiilinielukeskustelussa jotkut tahot haluavat suosia jatkuvaa kasvatusta.
Nähtäväksi jää myös se, miten metsäteollisuus reagoi KHO:n ympäristölupapäätökseen. Luopuuko se Sisä-Suomesta investointikohteena vai satsaako tekniseen kehitykseen siten, että koko puunjalostusprosessi voitaisiin sulkea. Tätä muistan yritetyn jo 1980-luvulla huonolla menestyksellä, mutta tietenkin yleinen tekninen kehitys antaa nykyisin paremman lähtökohdan kuin tuolloin.
Isoksi kysymysmerkiksi jää kuitenkin kierron sulkemisen kustannus. Eli muodostuuko se niin kalliiksi, etteivät yritykset uskalla lähteä siihen suhdanneherkällä alalla, vaan mieluummin investoivat sellaisille seuduille, joilla ympäristöluvat irtoavat helpommin.
Taustalla KHO:n päätöksessä oli EU:n direktiivi ja sen tulkintaa ohjaava aiempi tuomio, jonka mukaan lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman tila heikkenisi. Jos asiaa tulkitaan jatkossa samalla tavalla kuin KHO eilen, ei avoimella kierolla toimivalle sellutehtailla ole asiaa muillekaan suomalaisille sisävesille.
Tämä tarkoittaisi ainakin
Kemijärven ja Kainuun tehdashankkeiden kaatumista. Samalla Itä- ja Pohjois-Suomi jäisivät ilman metsäteollisuuden varaan syntyviä työpaikkoja ja verotuloja, mikä lisäisi Suomen alueellista eriarvoistumista entisestään.
Nähtäväksi jää, näkyykö päätös myös muissa suomalaista ympäristöä rasittavissa hankkeissa. Hakematta tulevat mieleen monet käynnissä olevat kaivoshankkeet, jotka Talvivaaran perusteella arvioituina tulisivat olemaan vielä paljon nykyaikaista metsäteollisuutta vakavampia ympäristön pilaajia - ovathan ne ajat jo
kaukana takana kun suomalaiset metsänjalostustehtaat tuhosivat käytännössä kokonaan alapuolellaan sijaitsevat vesistöt.
Varmaa tässä asiassa on lisäksi se, ettei päätös vähennä globaalia metsäteollisuuden tuotteiden käyttöä. Ja siitä syystä Kuopion tehtaaseen aiottu kapasiteetti tullaan ennemmin tai myöhemmin rakentamaan jonnekin muualle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia