Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys

Kuten arvoisa lukijani on varmasti huomannut, on EU:n komissio muuttunut nykyisen komission aikana yhä selkeämmin anarkistisuuteen historiansa alusta alkaen kallellaan olleen Greenpeacen valtapoliittiseksi siiveksi. Tästä viimeisin esimerkki on EU:n esitys, joka estäisi läpi mennessään Suomen siirtymisen fossiilitaloudesta puhtaampaa energiantuotantoon - erityisesti vetytalous vaatisi huonon hyötysuhteensa takia huikeasti nykyistä suurempaa energiankäyttöä. 

Taustalla on jälleen greenpeacilaisen avustajansa ohjaama komission varapuheenjohtaja, Frans Timmermans, joka on jo aiemmin valmistellut etenkin Suomen kannalta äärimmäisen haitallisia esityksiä. Tällä kertaa hän ja komissio haluaisivat asettaa energian käytölle ylärajan riippumatta siitä, miten se on tuotettu. 

Toisin sanoen Timmermansin ja komission tavoitteena on tuhota EU-maiden taloudellisen kehityksen perusta juuri nyt, kun haasteita asettaa pelkästään se, että Unionissa pitäisi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä vaihtaa energianlähteensä huomattavalta osin toisiksi. Suomen kannalta erityisongelman muodostaa lisäksi se, että Timmermansin esitys näytti jälleen kerran tulleen yllätyksenä suomalaispoliitikoille.  

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ministeri Mika Lintilän (kepu) mukaan "esitys on Suomen kannalta täysin järjetön. Komissio vaarantaa meidän ilmastotavoitteemme sekä puhtaan energiamme tänne vetämät investoinnit". Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija ja pääneuvottelija Pia Kotro puolestaan totesi, että "tämä direktiivi on tosi huono Suomelle. Vaikka kaikkemme teimme, niin Suomen erityispiirteitä ei otettu huomioon". 

Itse asiassa tilanne on nyt niin vakava, että elinkeinoelämän edustaja vaati Suomea jopa luopumaan mallioppilaan asemastaan. Sen teki Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki, joka vaati, että "poliittisen puolen pitäisi selkeästi sanoa, että Suomi tekee nämä ilmastopäästöjen vähentämiseen tarvittavat investoinnit, ja että niitä ei tämä direktiivi uhkaa... jos Suomi ei tällä kertaa tavoitetta saavuta, niin selitetään komissiolle myöhemmin, että jäätiin tavoitteesta, koska teimme näitä vihreän siirtymän investointeja".

Nähtäväksi siis jää, mitä Timmermansin esityksestä seuraa. Selvää on kuitenkin, ettei se ainakaan lisää EU:n suosiota Suomessa, eikä luultavasti monessa muussakaan maassa. Eikä sitä tee sekään, ettei Unioni ole saanut lopetettua monille ihmisille hankalaa ja terveydelle haitallista jokakeväistä ja -syksyistä kellonviisareiden siirtelyäkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
EU:n ilmastopaketti kaatui

Tosiasioiden muistelu satuttaa

Ilta-Sanomat: "Kansanedustajan outo kysymys sai eduskunnan pyörittelemään päätään – ´Pohjanoteeraus´". Helsingin sanomat: "Oppositio haastoi oppositiota kyselytunnilla: ´Rimanalitus´, moitti Orpo".

Edelle kopioimani Erkkomedian otsikot osoittavat, että kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) on osunut ja kohde uponnut. Tarkoitan tällä sekä kokoomuslaisia että sanomatalolaisia. Otsikoilla nimittäin viitataan vain tosiasioita esille tuoneeseen kysymykseen, joka kuului seuraavasti. 

"Kaikki kuuntelijat ja katselijat varmasti tietävät millainen on ollut perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen linja, mutta nyt vaalien alla kokoomus esittää jälleen kovaa poikaa. Mutta muistakaa, Aleksander Stubb, heidän entinen puheenjohtajansa mainitsi, että Ruotsi on yksi turvallisimmista maista koko maailmassa."

"Silloin sisäministerinä toiminut kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi, että turvapaikanhakijoiden motiivien arvostelu on rasismia. Silloin puhuttiin arvopohjasta, emmekä mekään mahtuneet heidän kanssaan samaan hallitukseen. Arvoisa hallitus näettekö tekin tämän kokoomuksen vaalibluffin läpi?"

Täytyy tosin huomauttaa, että Junnilan kysymys meni ilmeisesti myös pääministerin ihon alle, koska tämä arveli, että "ehkä tämänkaltaiset kysymykset tai debatit kuuluvat johonkin muuhun foorumiin kuin hallituksen kyselytunnille". Hyvä kuitenkin, että hänen mukaansa "huoli jengiytymisestä, rikollisuuden kasvusta, meidän lasten ja nuorten pahoinvoinnista...on kuitenkin tässä salissa yhteinen".

Nähtäväksi siis jää, millaisin keinoin Suomen seuraava hallitus lähtee tätä huolenaihetta purkamaan. Ainakin sopii toivoa, että lähes täydellä varmuudella siihen osallistuva Kokoomus muistaa Junnilan esille tuomat johtohenkilöidensä kaksi pahimman luokan kömmähdystä ja ottaa maahanmuuton ongelmat lopultakin tosissaan. 

Ainakin tunnettu kansanviisaus antaisi ymmärtää, että näin olisi käymässä. Onhan Suomessa tapana sanoa, että "kolmas kerta toden sanoo". Vaikka toisaalta samaisella kansalla on kyllä päinvastainenkin viisaus: "ei kahta ilman kolmatta".

* * *

Myös nykyisen hallituksen ministeri Mika Lintilä (kepu) on joutunut selittelemään kovasti WhatsApp-tililtään lähetettyä viestiä. Hänen mukaansa sen on saattanut sosiaaliseen mediaan joku muu kuin tilin omistaja. 

Poliisi tutkii asiaa, mutta tässä näppäimistön äärellä minun on kuitenkin todettava, että viestiin sisältynyt meemi itsessään oli hauska ja osuva. Hehkeänä hymyilevä pääministeri Sanna Marin (sd) heiluttamassa plakaattia, jossa lukee "iloa valoa ja Olavia" vieressään Matias Mäkynen (sd) käsissään kirjoitus "vieraissa käynti kulukorvauksiin".

Arvoisa lukijani tietänee itsekin mihin tosiasioihin meemin muokatut tekstin viittaavat, joten ei tästä asiasta tällä kertaa sen enempää. Noin yleisesti voinemme kuitenkin panna merkille, että vanhojen törttöilyjen muistelu näyttäisi sattuvan niin Kokoomuksessa kuin Sosialidemokraateissakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan ensimmäinen uhri
Uutta tietoa faktantarkastajille
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin

Valtiokorruptiota

Euroopan unioni on rakentamassa kestävän rahoituksen kriteereitä eli EU-taksonomiaa. Se tarkoittaa sellaisen mekanismin kehittämistä, jonka avulla rahan saatavuus tai rahan hinta sidotaan siihen, miten kestävästä investointikohteesta on kyse. Tämän määrittelyn oli alkujaan tarkoitus tapahtua puhtaasti tieteellisin perustein.

EU-taksonomian ilmasto-osuus on saamassa ratkaisun, jossa kestäviksi energiamuodoiksi luetaan mm. ydinvoima ja maakaasu. Ensimmäinen on hyvin perusteltu, kuten esimerkiksi tämä ja tämä kuva osoittavat: ydinenergiahan on kasvihuonekaasupäästöiltään samaa luokka kuin vaikkapa vesi- ja tuulienergia ja paljon parempi kuin muut vähäpäästöiset energianlähteet eli aurinko, biomassa tai maalämpö - puhumattakaan ilmastoon kasvihuonekaasuja rajusti lisäävistä maakaasusta ja kivihiilestä.

Fossiilisen maakaasun luokittelua kestäväksi on perusteltu sillä, että se on kuitenkin parempi kuin kivihiili - mikä sinänsä pitää paikkansa - joten sitä kestäväksi energiaksi ajanut Saksa voi alentaa päästöjään siirtymällä kivihiilestä maakaasuun. Käsittämättömäksi tämän ratkaisun tekee se, että samaan aikaan EU:n suurin talousmahti on luopumassa sata kertaa maakasua puhtaammasta ydinvoimasta.

On siten aivan selvää, ettei maakasun luokittelu kestäväksi energiamuodoksi voi perustua tieteellisiin kriteereihin, vaan sen taustalla on Saksan poliittinen suhmurointi - ja välinpitämättömyys siitä, että samalla Venäjä saa pujotettua EU:n kaulaan hirttosilmukan, jonka kireyttä säädellään kaasutoimitusten kautta. 

Suomeksi sanottuna tässä toteutui vahvemman oikeus eli jonkinlainen valtiokorruptio, jossa voimakkain valta polkee jalkoihinsa kaikkien hyväksymät periaatteet omien etujensa ja intohimojensa takia. Intohimon ajamaksi tulkitsen tässä Saksan tuoreen hallituspuolueen eli sikäläisen ympäristöpuolueen, jonka "saavutus" ydinvoimasta luopuminen on ollut. 

Merkille pantavaa on, että tuo intohimo on niin voimakas, että sen avulla on mahdollista perustaa maan energiapolitiikka fossiiliselle maakaasulle. Ja olla piittaamatta sen sisältämästä turvallisuusriskistä - tai edes suomalaisen vihreän europarlamentaarikon eli Ville Niinistön vastustuksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomella ole lihaksia torjua saksalaista valtiokorruptiota. Täytyy kuitenkin toivoa, että ministeri Mika Lintilä (kepu) olisi oikeassa siinä, että Saksan päätös johtaa myös suomalaisen bioenergian käytön hyväksyttävyyteen EU-taksonomiassa. 

Sitä tosin eivät uhkaa niinkään ilmastoon liittyvät kriteerit, vaan vasta valmistumassa olevat EU:n biodiversiteettiin liittyvät taksonomiavaatimukset, joiden mukaan toimien metsien tuottavuus jäisi oleellisesti nykyistä pienemmäksi. Ja siten myös sen ilmasto-, talous- ja sosiaaliset hyödyt suomalaisille vähenisivät.

Kaiken kaikkiaan EU:n kestävän rahoituksen kriteereiden valmisteluprosessi on ollut ruma esimerkki EU:n sisäisestä valtapelistä, vahvemman oikeudesta, periaatteettomuudesta ja valtiokorruptiosta. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä kaikki vaikuttaa Unionin tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen
Vihreän politiikan uhri(t)

Vihreän politiikan uhri(t)

Yle uutisoi sähkön olevan nyt niin kallista, että yksi sähköyhtiö kaatui. Asian taustaksi verorahoitteinen mediamme kertoi, että "pohjolaa koettelevat pakkaset, vähäinen vesivoima ja niukaksi jäänyt tuulivoima".

Ylen mukaan sähkön myyjä on kaatunut Suomessa vain kerran aikaisemmin. Se tapahtui tämän vuoden kesäkuussa. Epäselväksi tosin jäi, millä tavalla pakkaset, vähäinen vesivoima ja niukaksi jäänyt tuulivoima vaikuttivat sen kaatumiseen juuri kesällä. 

Tapauksiin saa kuitenkin hiukan lisävaloa, jos muistaa ministeri Mika Lintilän maininneen muutamia viikkoja sitten, että "ratkaisevaa on öljyn maailmanmarkkinahinta, joka on lähes nelinkertaistunut reilussa vuodessa". 

Vielä selkeämmäksi kuvion tekee se, jos tarkastelee energiapolitiikan viimeaikaista kehitystä. Lokakuun lopussa tulin tehneeksi juuri niin toteamalla, että "energian hinta on lähtenyt EU:ssa kiitolaukkaan, koska Saksa on aiemmin päättänyt ajaa oman ydinvoimansa alas ja joutuu nyt maksamaan fossiilisesta energiasta päästömaksujen takia aiempaa korkeampaa hintaa. Asiaa on kärjistänyt lisäksi se, että myös Aasiassa on vihreän siirtymän seurauksena syntynyt kasvava tarve Keski-Euroopan kannalta tärkeään maakaasuun, joka on niin ikään nostanut energian hintoja EU:ssa."

Toisin sanoen suomalaisen energiayhtiön kaatumisen perimmäinen syy on siinä, että ihmiskunta ja erityisesti Euroopan Unioni on lähtenyt rakentamaan tulevaisuuttaan sopeuttamalla elämänmenoaan vihreiden periaatteiden mukaiseksi. Ensin säikkymällä ydinvoimaa ja sittemmin kauhistelemalla kivihiiltä. 

Lopputuloksena energian hinta on kasvanut ja suomalaiset - ja epäilemättä monet muutkin - energiayhtiöt ovat joutuneet vaikeuksiin, koska sähkön myyntiyhtiön on maksettava tukkumarkkinoilta ostamansa sähkö heti, mutta omilta asiakkailtaan se saa maksut vasta myöhemmin. Toisin sanoen vihreiden energiaratkaisujen perinteistä energiatuotantoa suurempi epävakaus on tehnyt aiemmin toimineen sähkömarkkinan entistä vaikeammin hallittavaksi. 

Suomen osalta tilanne ei onneksi ole kovin paha. Me tosin elämme juuri nyt tuontienergian varassa, mutta tilannetta parantaa jatkossa lopultakin valmistunut ydinvoimala, energiaa tuottava uusi biotuotetehdas sekä nopeasti kasvava tuulivoima. Tosin samaan aikaan maamme hallituksella on kova tahtotila ajaa fossiilista energiantuotantoa alas muita maita nopeammin, mikä taas epävakauttaa tilannettamme.

Nähtäväksi siis jää, mitä jatkossa tapahtuu. Varmaa kuitenkin on, että halvan energian aika on ainakin toistaiseksi loppumassa meiltä suomalaisilta - eikä tavallinen kansalainen tule saamaan seuraavaa sähkösopimustaan edes likimain samaan hintaan kuin nykyistä. Ja mielenkiintoisinta se, kuinka tämä näkyy yhteiskuntamme vakaudessa ja poliittisten voimasuhteiden kehittymisessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Sosiaalinen ilmastorahasto tarkoittaisi 150 euron lahjoitusta jokaiselta suomalaiselta muulle Euroopalle
Suomeen tulee uusi moderni jättiläinen

Onko Annika Saarikko kuuro, ymmärtämätön vai epärehellinen?

Eduskunnassa käytiin eilen mielenkiintoinen näytelmä, joka valaisi hyvin perussuomalaisten ja keskustalaisten välisiä eroja. Siinä Jouni Kotiaho (ps) halusi tietää milloin hallitus aikoo alentaa asumisen ja autoilun viime aikoina kovasti noussutta hintaa.

Kysymykseen vastasi elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk), joka totesi, että "pitää paikkansa, että polttoaineen hinta on erittäin korkea. Mikä osuus siitä on verotuksella? Ratkaisevaa on öljyn maailmanmarkkinahinta, joka on lähes nelinkertaistunut reilussa vuodessa."

Kotiaho esitti alennusten rahoittamiseksi, että "meidän ratkaisu on veroalennukset, leikkaamalla toisarvoisista ja haitallista asioista kuten maahanmuutosta ja kehitysavusta". Tähän tarttui ministeri Annika Saarikko (kepu) sanomalla, että "kun tekee näin ison poliittisen avauksen ja hakee sille kansan tukea. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että kykenisitte tarkemmin erittelemään, mistä tuo raha todella otettaisiin."

Myöhemmin Saarikko vielä jatkoi, että "sama puolue esittää jatkuvasti huolta Suomen valtiontaloudesta. Ja nyt te ette kerro, mistä nämä rahat otettaisiin."

Tapaus herätti kysymyksen, että onko meillä kuuro, puhetta ymmärtämätön vai epärehellinen valtiovarainministeri. Vai olisiko sittenkin niin, että elintasopakolaisten maahanmuutto on hänelle kantasuomalaisten elinehtoja tärkeämpi asia. 

Erityisen omituista tapauksessa on se, että korkeista polttoaineiden hinnoista kärsivät eniten ne ihmiset, jotka asuvat pitkien liikenneyhteyksien päässä. Siis maalaiset, eli Saarikon puolueen - Keskustan - vankimmat kannattajat. Merkillistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Pettäjän tie on helppo nakki

Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha

Suomen valtionvelka kasvoi vuonna 2020 yhteensä 18 465 miljoonalla eurolla ja päätyi sen seurauksena 124 833 miljoonaan euroon, mikä on 53,1 prosenttia maamme bruttokansantuotteesta. Summaa voi verrata myös valtion budjetin 65 200 miljoonan euron loppusummaan, johon nähden velka nousi lähes kaksinkertaiseksi.

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista havaita, että Sanna Marinin (sd) hallitus on viime vuonna nostanut humanitaariseen apuun käytettyjä varoja 45 prosentilla 115 miljoonaan euroon. Tämä on siis rahaa, jolle ei edes odoteta saatavan mitään vastinetta. Koko kehitysyhteistyöhön oli viime vuodelle budjetoitu 1000 miljoonaa euroa eli noin 1,5 prosenttia koko valtion budjetista.

Lisäksi olemme hyväksymässä Etelä-Euroopan talouksien rahoittamiseksi noin 4 500 miljoonan euron tulonsiirron - eli lahjoitamme näille maille rahasumman, joka vastaa noin seitsemää prosenttia valtion koko viime vuoden budjetista. Näin siksi, että maksuosuutemme elvytyspaketista on noin 6 600 miljoonaa euroa, jota vastaan Unioni myöntää meille viimeisimmän arvion mukaan 2 100 miljoonaa omaan käyttöömme.

Samalla taloutemme kasvuvauhti on heikkoa: olimme professori Sixten Korkmanin mukaan siinä lajissa vuosina 2008-2019 sijalla 134 yhteensä 141 vertaillun maan joukossa. Niinpä hänen näkemyksensä Suomen tulevasta kasvusta on jotenkin alistuneen kohtalonuskoinen: "kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.... lohtua voi hakea presidentti Mauno Koiviston sanoista: ´ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin´".

Nähtäväksi - tai toivottavaksi - jää, onko Korkmanin koivistolainen optimismi perusteltua. Joka tapauksessa on selvää, ettei Marinin hallitus ole onnistunut tehtävässään vahvistaa kestävästi Suomen taloutta, kuten esimerkiksi Nesteen uuden biojalostamon sijoituspäätös osoittaa, vaikka suurten rahasummien lahjoitteleminen ympäri maailmaa sellaista edellyttäisikin. Asia ei kuitenkaan näytä huolettavan kovin suuresti asiasta vastaavaa ministeriä.

Tähän pitäisi tulla jonkinlainen loppukaneetti. Jääköön sellainen kuitenkin kirjoittamatta, koska edelle kirjoittamani ei taida kaivata rautalangasta vääntämistä. Outoa on vain yksi asia: miksi Suomen kansa äänesti vuonna 2019 sellaisen eduskunnan, jonka tuella Sanna Marinin hallitus pysyy vallassa koko kuluvan vaalikauden, mikäli se vain itse niin haluaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?
Onko kestävä kehitys mahdollista mustassa Afrikassa?
Tekeekö muutama lintu kesän?

Maahanmuuttajien väliset erot olisi tunnustettava

Suomen uutiset välitti tiedon tanskalaisten selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajaryhmissä on rajuja eroja. Juttu kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että joidenkin maahanmuuttajien integroituminen on huonoa vielä kolmannessakin sukupolvessa.

Työllistymisen osalta tilanne on erityisen huono somalimiesten kohdalla, mutta naiset pärjäävät lopulta paremmin. Meillä Suomessahan tilanne on muuten samantapainen, mutta somalinaiset työllistyvät vielä miehiäkin heikommin. 

Tanskan esimerkki kertookin siitä, että jos heillä ns. kotouttaminen on mennyt pieleen, on se meillä menossa pieleen vielä rankemmin. Mutta samalla sen, että jopa somaleiden yhteiskuntaan integroitumiseen on mahdollista vaikuttaa oikeilla toimenpiteillä. Siksi ilmainen neuvo pääministeri Sanna Marinille (sd) ja työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu): katsokaa mitä Tanskassa on tehty toisin kuin meillä Suomessa ja muuttakaa meidän käytäntöjämme samaan suuntaan. 

Selvityksessä ehkä mielenkiintoisin asia oli kuitenkin maahanmuuttajien koulumenestys. Turkkilaisten, libanonilaisten ja somalien jälkeläisillä se oli kelvottoman huonoa eli keskimäärin pari arvosanaa heikompaa kuin kantaväestöllä. Sen sijaan vietnamilaisten jälkeläiset menestyvät jopa kantaväestön mussukoita paremmin.  

Voidaan tietenkin spekuloida noista ja muista muslimimaista tulevien ihmisten heikon koulumenestyksen syitä. Asia on kuitenkin siksi vakava, ettei siinä ole syytä perusteettomaan optimismiin, vaan tosiasiat tunnustaen on ymmärrettävä näistä maista tulevilta ihmisiltä ja heidän jälkeläisiltään puuttuvan edellytykset menestyä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Siten on suuri riski siihen, että he muodostavat etnisesti ja kulttuurisesti erottuvan muusta yhteiskunnasta segregoituneen ryhmän, jollaisten olemassaolo on aina riski yhteiskunnan turvallisuudelle. Tätä alleviivaavat myös tanskalaisselvityksen rikostilastot. 

Niiden mukaan muslimimaista tulevat henkilöt ovat myös rikollisuuden osalta "johtavaa" porukkaa. Libanonilaisten ja somalien tekemien rikosten määrä on yli kolminkertainen tanskalaisten tekemiin. Suomen kannalta huolestuttavaa on, etteivät somalit ole parantaneet tapojaan seuraavissakaan sukupolvissa. 

En tässä käy läpi koko raporttia, mutta suosittelen arvoisalle lukijalleni tutustumista myös siellä oleviin muihin aspekteihin. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että vaikka Suomessa saataisiinkin somalinaisten työllistyminen samalle tasolle kuin Tanskassa, ovat somaleihin ja muihin muslimimaista tuleviin maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat siksi suuria ja ylisukupolvisia, että asia olisi syytä huomioida maahanmuuttopolitiikassamme. 

Selvällä suomen kielellä sanottuna: näistä maista tulevien maahanmuuttajien määrä olisi saatava minimoiduksi samalla kuin heidän maastamuuttoansa tulisi tavalla tai toisella saada lisätyksi. Tässäkin asiassa voimme ottaa esimerkkiä tanskalaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Talouden toimintaperiaatteet hukassa

Maamme punavihreä hallitus osoitti viimeistään budjettiriihessään, ettei sillä ole juurikaan käsitystä niistä seikoista, joille hyvinvoiva valtio rakentuu. Siis kannattavien yritysten toimintaedellytyksistä. 

Tämän aamun Helsingin Sanomat puolestaan osoitti, että tämän asian ymmärtämättömyys ulottuu myös suomalaisiin mielipidekirjoittajiin. Kävi nimittäin niin, että Aki Sirpi -niminen helsinkiläinen ehdotti, että "samaan tapaan kuin työttömät aktivoidaan hakemaan työtä, voitaisiin valtion tukea saavat yritykset aktivoida tarjoamaan työtä. Niille voitaisiin asettaa velvoite käyttää esimerkiksi viisi prosenttia saamastaan valtiontuesta työttömien työllistämiseen."

Kirjoittajalta on siis jäänyt ymmärtämättä, ettei valtio anna yritystukia kasvattaakseen yritysten voittoja vaan ylläpitääkseen niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Usein tämä tapahtuu lähinnä siitä syystä, että niiden kilpailijat muualla maailmassa ovat omien hallitustensa taloudellisesti tukemia. 

Jos siis näitä tukirahoja käytettäisiin automaattisesti tarpeettomaan työllistämiseen, jäisivät kotimaiset yritykset jälleen alakynteen kansainvälisessä kilpailussa. Toisaalta on niin, että jos tuet mahdollistavat yritysten menestymisen kansainvälisessä kilpailussa, niin ne rekrytoivat ilman pakkokeinojakin uusia työntekijöitä kasvavaan tarpeeseensa.

Jos taas puhumme koronapandemian takia tuettavista yrityksistä, lienee manööverin tarkoituksena pitää yritykset ylipäänsä hengissä ja säilyttää nykyiset työpaikat tai edes osa niistä. On selvää, ettei siinä tilanteessa ole mahdollista ylimääräisiin rekrytointeihin. Paitsi erottamalla tai lomauttamalla aiemmin rekrytoituja työntekijöitä.

Tokihan kyse oli vain yhdestä mielipidekirjoittajasta. On kuitenkin jollain tavalla pelottavaa, että maata sekä hallitaan että vaaleissa ehdokkaita valitaan olemattomalla ymmärryksellä talouden toiminnasta ja mekanismeista. Onneksi meillä on sentään poliittisten päättäjien tukena ministeriöiden virkamieslain suojaama virkamiehistö, joka voi jossain määrin ohjata poliitikkojen toimintaa - mikäli nämä suostuvat heitä kuulemaan.

Tässä suhteessa olikin huolestuttavaa huomata, että hallituspuolue Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko hyökkäsi puoluekokouksessaan kovin sanoin työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehistöä vastaan siitä, ettei se hänen mielestään noudata kaivoslain uudistamisen valmistelussa hallitusohjelmaa. Ongelmana olivat hänen mielestään luonnonsuojelualueet, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja saamelaisten oikeudet.  

En tietenkään tunne valmistelun yksityiskohtia, mutta kehottaisin vihreitä julkisen hyökkäilyn sijaan keskustelemaan sekä virkamiehistön että etenkin sitä johtavien elinkeinoministeri Lintilän (kepu) ja työministeri Haataisen (sd) kanssa sekä käymään läpi ne syyt, miksi valmistelu etenee siten kuin se etenee. Sekä sopimaan askelmerkit siitä, kuinka asiassa edetään jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys
Käytännön sosialismia
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato

Lintilä syytti hallituskumppaneitaan pikku- ja mielikuvapolitikoinnista

Nähtäväksi jää, mitä nyt alkanut teollisuuden alasajo Suomesta vaikuttaa hallituksen työilmapiiriin. Tämä tuli mieleeni lukiessani elinkeinoministeri Mika Lintilän (kepu) haastattelua Helsingin Sanomista.

Lintilä totesi sanatarkasti, että "kaikkien osapuolten pitäisi viimeistään nyt käsittää, ettei tämä aika ole pikku- ja mielikuvapolitikoinnin aikaa. Nyt pitää keskittyä yhteistyöhön. Se koskee niin hallituksen viittä puoluetta, työnantajia kuin palkansaajiakin."

Lisäksi Lintilä arvosteli perhe- ja palveluministeri Krista Kiurua (sd) kovin sanoin. Hänen mukaansa Kiurun "tiedottamisessa on valtavasti parantamista. Pitäisi tajuta, kuinka äärettömän herkkä yritysten tilanne on."

Nähtäväksi jää, miten hallituksen muiden puolueiden edustajat reagoivat Lintilän ajatuksiin. Selvää kuitenkin lienee, ettei maan johdon työskentelyilmapiiri ole juuri nyt parhaalla mahdollisella tasolla.

Hallituksen eripura ja siitä juontava kyvyttömyys ratkaisuihin on tässä taloudellisessa tilanteessa lähtökohtaisesti pahin mahdollinen tilanne. Siksi juuri nyt vallassa olevan hallituksen korvaaminen poliittisesti yksimielisemmällä vaihtoehdolla saattaisi olla paikallaan.

Käytännössä tämä tarkoittaisi joko porvarihallitusta tai ainakin Vasemmistoliiton ja Vihreiden pudottamista pois maan hallituksesta. Niitä korvaamaan tarvittaisiin Kokoomusta ja/tai Perussuomalaisia, jotka mitä todennäköisimmin lähtisivät mukaan, mikäli uuteen hallitusohjelmaan sisältyisi sekä yritysmyönteistä talouspolitiikkaa, kansallisen edun ajamista, että maailmanparannusvarojen oleellista supistamista. 

Jääkäämme siis odottamaan mitä hallituksessa tapahtuu lähiviikkoina ja -kuukausina. Onhan se tietenkin mahdollista, että muut puolueet kuuntelevat Lintilää tai että tämä on HS:n haastattelussa puhunut suoria sanoja vain miellyttääkseen kannatustaan jatkuvasti menettävän puolueensa viimeisiä tukijoita. Ensimmäisessä tapauksessa hallituksen olisi monilta osilta muutettava politiikkansa suuntaa ja jälkimmäisessä tapauksessa Suomi jatkaisi ajelehtimistaan unelmien ja todellisuudenkieltämisen välimaastossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaipolan paperitehtaan lopettaminen toimikoon vakavana varoituksena hallitukselle ja medialle
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt
Kahdeksasta tuli kolmetoista

Kahdeksasta tuli kolmetoista

Yle kertoi, että Suomi päätti päätti tukea Välimeren ihmissalakuljettajia aiemmin päätetyn kahdeksan hengen lisäksi viidellä uudella "merihädästä" pelastetulla. Tällä kertaa Maltalle rantautuneilla.

Jutun mukaan valtioneuvoston tiedotteessa luvattiin, että "jatkossa Suomi pidättäytyy ottamasta vastaan sisäisesti siirrettäviä turvapaikanhakijoita, kunnes EU:ssa on sovittu väliaikaisesta sisäisten siirtojen järjestelystä". Toivoa sopii, että lupaus pitää tällä kertaa sillä vain parin viikon takaisen kahdeksan hengen maahan ottamisen yhteydessä EU-ministeriövaliokunta eli Rinne (sd), Haavisto (vihr), Skinnari (sd), Henriksson (ruots), Kaikkonen (kepu), Lintilä (kepu), Andersson (vas) ja tarvittaessa Ohisalo (vihr) ilmoitti, että päätös ensimmäisestä kahdeksasta hengestä on kertaluonteinen.

Nyt maahamme otettavat viisi lisähenkilöä osoittavat, ettei näin ollut vaan EU-ministeriövaliokunnan ilmoitus tapauksen kertaluonteisuudesta oli pelkkää vaalikarjan harhauttamista. On siis tullut aika todeta tosiasiat Rinteen viherpunamulta-hallituksen ja erityisesti edellä mainittujen ministereiden rehellisyyden asteesta sekä tehdä niistä tarvittavat johtopäätökset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt tarkkana, sillä ei ole olemassa yleiseurooppalaista tai pohjoismaista maahanmuuttopolitiikkaa
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia
Toive Maria Ohisalolle