YK:n pääsihteeri toivoi USA:n iskun jälkeen rauhaa, mutta minkälaista?

USA:n presidentti Donald Trump kertoi iranilaisille, että "nyt on aika rauhalle". Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ilmavoimat oli iskenyt kolmeen iranilaiseen kohteeseen, jotka liittyivät islamistivaltion ydinohjelmaan. 

Iskuissa käytettiin B2-pommikonetta sekä USA:n jättimäistä bunkkerin hajottamiseen tarkoitettua pommia. Iran ei kuitenkaan ole vahvistanut Trumpin väitettä, että hyökkäyksen pääkohde - Fordowin ydinlaitos - tai muut hyökkäyksen kohteena olleet laitokset olisi tuhottu. 

Trump näytti kuitenkin olevan luottavainen saavutettujen tulosten suhteen ja käytti mafiamaista retoriikkaa ilmoittamalla, että "joko tulee rauha tai Iranille koituu tragedia, joka on paljon suurempi kuin mitä olemme nähneet viimeisen kahdeksan päivän aikan". Nähtäväksi jää, miten Iranin pappishallinto siihen suhtautuu. 

* * *

Näin länsimaisena ihmisenä sitä tietenkin toivoisi, että Iranin hallitus nostaisi kätensä pystyyn, lopettaisi ydinaseohjelmansa ja avaisi ydinenergiaan liittyvät laitoksensa aidosti kansainvälisen valvonnan alaisiksi. Sekä tunnustaisi Israelin olemassaolon oikeuden ja lakkauttaisi samalla tukensa Hamasille ja Hizbollahille mahdollistaen näin myös Palestiinan arabien aseman ratkaisemisen. 

Valitettavasti kansainväliset asiantuntijat kuitenkin arvelevat, ettei näin olisi käymässä, vaan epäilevät Iran hallinnon jättävän tunnustamatta tosiasiat ja sen sijaan pyrkivän jatkossa hyökkäämään myös amerikkalaisia vastaan. Ja haaveilevan edelleen Israelin juutalaisten puskemista mereen.

* * *

Tässä suhteessa oli masentavaa huomata, että YK:n pääsihteeri António Guterres oli tapansa mukaan pihalla kuin lumiukko ja asettui Iranin tueksi ilmaisemalla huolensa Yhdysvaltain iskuista. Hän myös tuomitsi USA:n hyökkäyksen vaarallisena eskaloitumisena alueella, joka on jo valmiiksi kriisin reunalla.

Guterres väitti myös, että "sotilaallista ratkaisua ei ole. Ainoa tie eteenpäin on diplomatia. Ainoa toivo on rauha." Epäselväksi kuitenkin jäi millaisesta rauhasta hän puhui. 

Sellaisestako, jossa Iran nousee ydinasevaltojen joukkoon ja pystyy sen jälkeen jatkamaan - ilman pelkoa itseensä kohdistuvasta hyökkäyksestä - toimiaan Israelin hävittämiseksi Lähi-idästä? Sekä jatkamaan iranilaisten naisten ja tyttöjen alistamista varhaiskeskiaikaisten oppien mukaisesti? Ja toimimaan edelleen länsimaissa toimivien islamististen terroristien johtotähtenä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranin hallitus kaatuu - entä sitten?
Isku ja uho
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Suuren ja mahtavan Neuvos... Venäjän suurlähetystö on aloittanut hybridisodan Suomea vastaan. Näin siitä päätellen, että maan suurlähetystön Twitter-tilille on ilmestynyt teksti, joka Google-kääntäjän mukaa sisältää seuraavan tekstin.

"Rakkaat maanmiehet! Ilmoita Venäjän federaation kansalaisiin ja venäjää äidinkielenään puhuviin kohdistuvista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä ja vihan yllyttämisestä suurlähetystön konsuliosastolle sähköpostitse". 

Kuten jo olemme venäläisten pyrinnöistä tottuneet huomaamaan, ei tämäkään viesti onnistunut kuin Strömsössä. Siihen nimittäin vastattiin välittömästi venäjänkielisellä viestillä, jonka sisältö on kääntäjän mukaan seuraava.

"Tässä on video kuinka natsit hakkasivat viattomia venäläisiä". Viestiin sisältyi lainattu twitter-viesti, joka esitti videoklipistä seuraavan selityksen: "Yksi tämän päivän vaikeimmista. Moskova." Toisin sanoen jokainen lukija ymmärsi videolla esiintyvän moskovalaisia poliiseja pahoinpitelemässä tavallisia venäläisiä ihmisiä. 

Myöhemmin samassa viestiketjusta löytyi myös venäjänkielinen kommentti, jossa kerrottiin - edelleen kääntäjän mukaan - seuraavaa. "Terveiset Suomesta. Meillä ei ole mitään venäläisiä vastaan. Päinvastoin, haluaisimme elää rauhassa ystävinä. Kremlin hallitsijat eivät näytä haluavan tätä - ja väittävät, että vihaamme venäläisiä."

Lisäksi Rudolf Romanov-nimellä oleva tili twiittasi - edelleen venäjäksi - omista havainnoistaan tekstillä, joka kääntäjän mukaan kuului seuraavasti: "en huomannut minkäänlaista syrjintää venäläisiä tai venäjänkielisiä kohtaan. Suomalaiset ymmärtävät, että harvat venäläiset todella tukevat Putinin pelkurimaista sotaa.

Jäin noita ja muita viestejä lueskeltuani pohtimaan, että mitähän mahtaa tavallinen Suomessa asuva ja töitä tekevä venäläinen ajatella lukiessaan näitä viestejä. Tai Venäjältä viime päivinä Allegro-junan tuoma Putinin hallinnon järjestämää yhteiskunnan meneillään olevaa romahdusta pakeneva maan kansalainen. 

Eli lisääkö vai vähentääkö suurlähetystön viestiketju Suomessa oleskelevien venäläisten luottamusta Putinin hallintoon? Ja päättävätkö he ehkä välittää tekemänsä johtopäätöksen vielä kotimaahansa jääneille sukulaisilleen ja ystävilleen?

* * *

Riippumatta Venäjän edellä kuvatun hybridioperaation onnistumisesta tai onnistumatta jäämisestä on selvää, että se on merkki Suomen saamasta huomiosta Putinin hallinnossa. Samaan viittaa sen vihjaus Ukrainan tulevaisuudesta samankaltaisena puolueettomana maana kuin Ruotsi tai Itävalta. 

Mutta ei siis sellaisena kuin puolueettomana itseään pitävä Suomi. Enkä usko tällä tarkoitettavan maamme suomettumista vaan kyseessä lienee harkittu uhkaus, joka on seurannut Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen takia tapahtunutta suomalaisten heräämistä todellisuuteen omassa turvallisuuspolitiikassaan. 

Siksi on odotettavissa, että Venäjän suurlähetystö tulee saamaan pyytämiään ilmoituksia venäläisiin kohdistuneista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä tai vihan yllyttämisestä kertovia ilmoituksia. Ei ehkä spontaanisti, mutta venäläiseen propagandakoneiston itsensä järjestämänä. 

Sitä suuren itäisen naapurimme johto ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, että tällaiset fabrikoidut löydökset ja ylipäätään sen naapureihinsa kohdistama politiikka tulee ajamaan Suomea entistä vahvemmin osaksi läntistä yhteisöä. Ja sen osana myös osaksi läntisiä turvallisuusjärjestelyjä.

Eipä tainnut Putinin hybridioperaatio siis tässäkään mielessä mennä kuin Strömsössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Putinin aika Ukrainassa käymässä vähiin?
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Johan Bäckman

Iranin suurähettiläs

Koska kulttuurit ovat erilaisia, saattaa niiden kohtaamiseen liittyä ongelmia. Nämä ongelmat voidaan helpoiten välttää siten, että vieras mukautuu isännän tapoihin. Tästä syystä esimerkiksi suomalaiset  naiset vieraillessaan islamilaisissa maissa käyttävät huivia, ja tulevat samalla osoittaneeksi kunnioitusta isäntää kohtaan.

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan onkin hämmästyttävää, mitä tapahtui itsenäisyyspäivän vastaanotolla: Suomen itsenäisyyspäivänä presidentin vastaanotolle saapunut Iranin suurlähettiläs Seyed Rasoul Mousavi nimittäin tyytyi kättelemään vain presidentti Sauli Niinistöä, eikä oman maansa tavoille uskollisena kätellyt Jenni Haukiota. 

Vaikka tapahtuma sinänsä on merkityksetön, haluan tässä ilmaista syvän hämmästykseni ja halveksuntani iranilaisten suurlähettilään sivistymättömyyden ja kulttuurisen suvaitsevaisuuden puutteen johdosta. Kättelemättömyys ei halvenna Jenni Haukiota, mutta kylläkin osoittaa iranilaisen miehen kaikinpuolisen sivistymättömyyden ja kulttuurisen fanaattisuuden. Näillä leveysasteilla vastaavaan sivistymättömyyteen on sorruttu joskus satoja vuosia sitten.

Minusta olisikin suomalais-iranilaisten suhteiden kannalta hyvä pohtia Iranin suurlähettilään vaihtamista diplomatian kulisseissa: perusteena miehen pohjattomasta sivistymättömyydestä aiheutuvat negatiiviset seuraukset suomalaisten suhtautumiseen Iranin kansaa kohtaan. Mikäli taas suurlähettilästä on käsketty olemaan sopeutumatta suomalaisiin tapoihin, voitaisiin kysyä, että tarkoittaako tämä sitä, että jatkossa kuka vain suomalainen voi nostaa jossain Teheranin puistossa julkisesti kossumaljan Iranin vallankumouksen kunniaksi? Ja tarjota vielä ohikulkijoillekin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Primitiivinen ja surkea kulttuuri
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli

Uuden Seelannin liikenneministerin ajatuksia

Kirjoitin aikanaan menneiden aikojen diplomatiasta totuudenmukaisesti ja lukijoitani viihdyttääkseni. Sekä osoittaakseni kuinka niin sanottujen sivistyneiden valtioiden välisten suhteiden ylläpidettäessä käytetty kieli on vuosisatojen kuluessa muuttunut. 

Mutta väärässäpä taisin olla. Sivistyneenä länsimaana epäröimättä pitämäni Uuden Seelannin liikenneministeri on nimittäin nyt halunnut nostaa esille kaikkien ihasteltavaksi oman diplomatiansa tason, joka ei nyt ehkä aivan vedä vertoja 1500-luvun sanailulle, mutta ei taida kyllä olla ihan tätäkään päivää.

Mutta ei se mitään, hauskaahan tällaisia on lukea: YLE:n uutisten välittämänä ministeri Brownlee on nimittäin sanonut että "Suomella on pahempi työttömyys kuin meillä, pienempi talouskasvu kuin meillä, se pystyy vaivoin ruokkimaan siellä asuvat ihmiset, siellä on hirveät murhaluvut, kansaa ei juuri kouluteta ja naisia ei kunnioiteta". 

Väitteistä työttömyys- ja murhaluvut pitänevät paikkansa, mutta talouskavuvertailu tai Suomen kyky ihmisten ruokkimiseen eivät. Koulutuksen osalta ehkäpä PISA-vertailut tarjoavat mielenkiintoista luettavaa ja naisten kunnioittamista lienee vaikea mitata objektiivisesti (siitä kiinnostuneille täältä voi kuitenkin löytyä mielenkiintoista luettavaa). Kaikkiaan ministerin tiedon taso lausuntonsa kohteesta ei kuitenkaan tämän lausunnon perusteella ole kovin hääppöinen.

Mutta kiitokset vain ministerille diplomaattisesta huomiosta! Ja vilpittömät surunvalittelut muille uusiseelantilaisille: toivottavasti tulette toimeen tämän ministerinne kanssa ja saatte tähän lausuntoon johtaneet talousongelmanne pikaisesti hallintaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Diplomatian kukkasia

Diplomatian kukkasia

Suomen eduskuntavaalien jälkeen on syytä pohtia osaavatko uudet, vielä nimeämättömät, ministerit käyttäytyä kansainvälisissä ympyröissä. Jotta asia saisi historiallista perspektiiviä, en malta olla kopioimatta tähän muodosteilla olevan hallituksen uusille ministereille malliksi Venäjän ja Ruotsin hallitsijoiden välistä kirjeenvaihtoa 1500-luvulta (lähde).

Venäjän tsaari Iivana IV Julma kirjoitti Ruotsin kuninkaalle Juhana III Vaasalle 17.7.1571. "Me Iivana Vasiljevitsh, kaiken Venäjän herra ja suuriruhtinas, Vladimirin, Moskovan, Novgorodin jne... hallitsija, kirjoitamme Juhana Kustaanpojalle, joka oman väittämänsä mukaan on Ruotsin, Göötan ja Venden kuningas ja joka isän puolelta polveutuu eräästä Smoolannin kylästä. Sinä et ollenkaan tiedä miten sinun olisi kirjoitettava meille." Ja jatkoi että Ruotsi ei ole mikään "valtava kuningaskunta joka pystyisi puolustamaan Sinua kaikkia vihollisiasi vastaan".  Lopuksi tsaari totesi että "Kirjoitit viime kirjeessäsi, että haluat pitää rauhan kanssamme. Jos olisit järkevä, ymmärtäisit että maasta on pitkä matka taivaaseen".

Juhana Kustaanpoika Vaasa vastasi tsaarin diplomaattisiin sanakäänteisiin 18.4.1573 päivätyssä kirjeessään seuraavasti. "Mitä järjetöntä ja moukkamaista ylimielisyyttä, valheita ja vähättelyä kohdistatkaan meihin. Varmaan on isäsi ollut joku munkki tai maamoukka, koska kirjoitat niin taitamattomasti, aivan kuin olisit kasvanut talonpoikien ja irtolaisten parissa, jotka eivät ymmärrä kunniasta yhtään mitään." Edelleen Juhana jatkoi: "kiitämme Jumalaa, että kaikki kristityt kuninkaan ovat antaneet meille sen arvon mikä meille kuuluu, paitsi tietenkin Sinä, jolla on vain sian järki." Lopuksi Juhana tyhjensi sanallisen pajatsonsa lausuen: "Tulkoon sinusta itsestäsi stratnikki ja kunniaton orja ja epäkristillinen päävalehtelija ja tyranni, joka jo todella oletkin, koska et pidä arvossa lupausta, kunniaa, sinettiä, kirjettä etkä totuutta, mikä on hyvinkin todistettu".

Diplomaattinen sananvaihto lienee noin yleisellä tasolla muuttunut jonkin verran 1500-luvulta, mutta uskoisin minkä tahansa Suomen tulevan hallituksen kykenevän keskittymään oleellisiin asioihin paremmin kuin Venäjän ja Ruotsin edellä referoidut hallitsijat. Herrojen henkilöön käypä sananvaihtohan liittyy aikaan, jolloin maiden välillä oli alkanut 25-vuotiseksi venynyt sota, jonka seurauksena Suomen itäraja alkoi hiljalleen muotoutua kohti nykyistä linjaansa. Vanha, vuonna 1323 Pähkinäsaaressa solmitun rauhan mukainen, rajahan kulki viistoon läpi nykyisen Etelä- ja Keski-Suomen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansa on puhunut, pulinat pois
Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi
So what?
Miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan?