Raamatun mukaan ihminen on ainutlaatuinen luomakunnan kruunu. Siis Jumalan itsestään tekemä ainutlaatuinen kuva, jonka hän loi vasta sen jälkeen, kun muu maailmankaikkeus oli tehty valmiiksi.
Tieteelliset todisteet eivät tue tätä käsitystä, vaan ne viittaavat pikemminkin siihen, että nykyihminen on vain pitkän evoluution tämänhetkinen vaihe. Ja siten nykyisen ihmisen erikoilaatuisuuteen ovat johtaneet monenlaiset vaiheet sen jälkeen kun meihin johtanut elämänmuoto erosi simpansseihin johtaneesta evoluutiolinjasta noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten.
Ihmisen evoluution tutkijat ovat myös havainneet, että tämän polun varrella on ollut ajanjaksoja, jolloin maapallolla on elänyt useita ihmisen kehityslinjasta simpanssien jälkeen eronneita lajeja. Yksi tällainen vaihe oli puolitoista miljoonaa vuotta sitten, jolloin Afrikassa eli monenlaisia ihmisen kehityslinjaan kuuluvia lajeja.
Niistä Homo erectus eli pystyihminen oli meidän suoranainen esi-isämme, joka oli - Wikipedian mukaan - "nykyihmistä rotevampi, voimakkaampi ja apinamaisempi. Sen pituus oli 130–160 cm. Luultavasti se osasi valmistaa vaatteita ja käsitellä tulta sekä varastoida ruokaa. Pystyihmisen ravinto koostui pääasiassa rasvaisesta suurriistasta. Pystyihmisten aivotilavuus oli noin 950–1 100 cm³, 75 prosenttia nykyihmisen aivotilavuudesta."
Toinen tuohon aikaan elänyt ihmislaji oli Paranthropus boisei eli vankka-apinaihminen. Sen aivotilavuus oli Wikipedian mukaan vain 500–550 cm³ ja pääkallo oli ominaisuuksiltaan kehittynyt tehokkaaseen pureskeluun, minkä seurauksena sen takahampaat olivat neljä kertaa isommat kuin nykyihmisillä. Miespuoliset yksilöt painoivat 68 kilogrammaa ja olivat 1,3 metriä pitkiä. Naispuoliset yksilöt olivat paljon pienempiä: 1,05-metrisiä ja vain 45 kiloisia.
Ihmisen kehityshistoria on nykyisen tiedon mukaan siis paljon muotoisempi kuin Raamatun luomiskertomus antaa ymmärtää. Ja siksi se on myös erityisen kiehtovaa.
Tästä syystä oli mielenkiintoista huomata amerikkalaistutkija Kevin Hatalan ja hänen kumppaneidensa tutkineen Kenian Turkana-järveltä puolentoista miljoonan vuoden ikäisiä jalanjälkiä, joiden he osoittivat olevan kahden eri lajin tekemiä muutamien tuntien tai päivien välein.
Analyysit osoittivat, että jalanjäljet olivat peräisin yksilöiltä, joiden kävelytyylit ja asennot erosivat toisistaan. Tutkijoiden mukaan osa jäljistä on pysty- ja loput vankka-apinaihmisen tekemiä.
Molempien lajien fossiileita on löytynyt alueelta jo aiemmin. Nyt julkaistu tutkimus on kuitenkin vasta ensimmäinen, joka osoittaa, että lajit elivät rinnakkain ja todennäköisesti myös keskinäisessä vuorovaikutuksessa 1,5 miljoonaa vuotta sitten.
Samalla ne viittaavat siihen, että järvenrantaympäristöt olivat molemmille lajeille tärkeitä. Ja siten niiden välillä oli luultavasti suoraa kilpailua, joka vahvisti lajien ekologis-evolutiivista eriytymistä toisistaan. Ja ehkäpä myös lopulta johti vankka-apinaihmisen sukupuuttoon.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen
Kumulatiivisen kulttuurin alku
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
