Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!

MTV3 julkaisi Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tekemään kyselyyn perustuvan jutun, jonka mukaan "Eurooppa ja Suomi keikkuvat naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa surullisen korkealla... Suomessa asuvista 18–74-vuotiaista naisista 53 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista väkivaltaa ja/tai psykologista väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana...  EU-maista vain Unkarissa vastaavat kokemukset ovat yleisempiä kuin Suomessa".

Myös lääkärilehti on kirjoittanut samasta aiheesta. Sen mukaan yliopistonlehtori Heli Siltala Oulun yliopistosta on kertonut, että "esiintyvyysluvut ovat kasvaneet, kun henkisestä väkivallasta on alettu kysyä väestöpohjaisissa tutkimuksissa... Suurella osalla ei ole fyysisiä vammoja, vaan epämääräisempää oireilua kuten vatsakipuja, pääsärkyä tai unettomuutta". 

* * *

Kaivoinpa siis kyseisen raportin esille ja löysin sieltä taulukon, johon oli koottu eri maista saadut tulokset. Sen mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleisintä Ruotsissa (41,0 %), Suomessa (37,3%) ja Tanskassa (33 %). 

Toisin sanoen juuri pohjoismaiset miehet ovat EIGE:n raportin mukaan varsinaisia seksuaalisen väkivallan hirviöitä. Sen sijaan fyysisen väkivallan tai sen uhan suhteen he eivät erotu muiden EU-maiden uroista. 

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että  samaisen instituutin tekemän tasa-arvokyselyn mukaan naiset ovat Unionin tasa-arvoisimpia Ruotsissa ja Tanskassa ja Suomikin on kahdeksantena. Tarkoittaako tämä siis sitä, että naisten tasa-arvo johtaa seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan? 

Vai voisiko sittenkin olla niin, että Euroopan tasa-arvoisimmat naiset kokevat seksuaaliseksi väkivallaksi sellaiset teot, jotka epätasa-arvoisemmissa maissa ohitetaan olan kohautuksella? 

* * *

Tähän asiaan kysely ei anna vastausta, mutta sen mukaan naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on vähäisintä Bulgariassa (3,4 %), Puolassa (5,0 %) ja Portugalissa (6,4 %). Siis maissa, jotka sijoittuvat tasa-arvokyselyn mukaan sijoille 18, 19 ja 16 eli Euroopan alempaan keskikastiin. 

Sen sijaan EU:n epätasa-arvoisimmissa maissa Romaniassa (13,9 %), Unkarissa (17,9 %) ja Kreikassa (18,1 %) naiset eivät ole kertoneet erityisen alhaisista - jos ei korkeistakaan - seksuaalisen väkivallan määrästä. 

Lopuksi todettakoon, että suomalaiset ovat EU-maiden kansalaisista tyytyväisimpiä elämäänsä. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat puolestaan sijoilla 11 ja 9 (linkin kuvassa näyttää olevan virhe eli Saksa on siinä kahteen kertaan, karttakuvan perusteella sija 9 näyttäisi kuitenkin kuuluvan Tanskalle). 

Toisaalta naisten kokeman seksuaalisen väkivallan suhteen paras kansa - eli bulgarialaiset - on koko listan viimeisenä ja portugalilaisetkin sijalla 23. Sen sijaan puolalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä eli sijalla kahdeksan. 

Näyttäisi siis siltä, että olipa selitys Euroopan tasa-arvoisimpien pohjoismaisten naisten kyselyssä antamalle kuvalle miestensä hirvittävästä väkivaltataipumuksesta mikä tahansa, se ei ainakaan näyttäisi heijastuvan heidän yleiseen tyytyväisyyteensä omaan elämäänsä. Ja hyvä näin, sillä olisihan se järkyttävää, mikäli pohjoismaiset miehet onnistuisivat tuhoamaan heidän onnellisuutensa seksuaalisella väkivallalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Korruption korjaamisellakin on seurauksensa

Korruptio on yksi pahimmista toimivan yhteiskunnan esteistä. Niinpä erilaiset maiden hyvinvointiin tai muuhun sellaiseen perustavat listaukset sijoittavat valtiot pääpiirteissään samanlaiseen järjestykseen kuin niiden käänteinen korruptoituneisuuslistaus.

Korruptiota torjutaan ympäri maailmaa aktiivisesti. Siitä huolimatta sen seuraukset ovat jääneet vähälle huomiolle.

Uusimmassa Science-lehdessä kerrottiin kahdesta korruptionvastaisten toimenpiteiden seurauksia selvittäneestä tutkimuksesta. Niistä ensimmäisessä selvitettiin mitä siitä seurasi, kun amerikkalaisessa vähäosaisten avustusohjelmassa ryhdyttiin valvomaan tukiseteleillä ostettujen tavaroiden hintoja.

Oli nimittäin käynyt ilmi, että siellä, missä tukiseteleitä jaettiin oli kauppiaiden piirissä syntynyt kaksihintajärjestelmä, jossa setelillä ostetun tuotteen hinta oli 50% kalliimpi rahalla ostettuun verrattuna. Avunsaajille asialla ei ollut merkitystä, koska seteli oikeutti tiettyyn ruoka-annokseen, jonka kauppias sitten laskutti USA:n valtiolta.

Kaksihintajärjestelmän selvittyä hintoja ryhdyttiin seuraamaan rakentamalla sähköinen laskutusjärjestelmä, joka mahdollisti hintojen seurannan. Lopputuloksena maksutapojen välinen hintaero katosi.

Mutta monin paikoin kaupoista katosivat myös tukisetelillä hankittavaksi hyväksyttävät terveelliset elintarvikkeet. Näin siksi, ettei niiden tavanomainen kaupankäynti ollut kannattavaa ilman setelistä saatavaa ylihintaa.

Niissä kaupoissa, joissa setelituotteita jäi saataville, oli niiden hintaa nostettu keskimäärin yhdeksällä prosentilla. Näin noiden tavaroiden kauppa jäi kannattavaksi.

Lopputuloksena korruption kitkemisen seurauksena terveellisten elintarvikkeiden hankkimisesta tuli vaikeampaa tai ainakin kalliimpaa kaikille köyhien asuttamien kaupunginosien asukkaille.

* * *

Toinen lehden esimerkki kertoi romanialaisten koulujen päättökokeesta, joihin järjestettiin videovalvonta huijaamisen estämiseksi. Lisäksi koevilpistä säädettiin aiempaa kovemmat rangaistukset niin oppilaille kuin lahjuksia ottaneille opettajillekin.

Muutokset toimivat, sillä kameroiden saapumisen yhteydessä testitulokset putosivat merkittävästi. Tulokset kuitenkin putosivat enemmän köyhien kuin vauraiden lasten kohdalla.

Tutkimuksen tekijän mukaan yksi syy sille oli se, että kollektiivisesta järjestelmän huijaamisesta luopumisen jälkeen vauraat oppilaat saattoivat vielä lahjoa yksittäisiä opettajia antamaan parempia pisteitä. Lopputuloksena köyhien nuorten osuus korkeatasoisiin yliopistoihin päässeistä putosi enemmän kuin rikkaiden kakaroiden. Näin yhteiskunnan meritokraattinen kierto heikkeni.

* * *

Edellä mainituista esimerkeistä opimme ennen kaikkea sen, että korruption kitkemiselläkin on arvaamattomat seurauksensa. Siksi toimenpiteet kannattaa suunnitella katsoen asioita monelta kantilta, jotta vältyttäisiin ei-toivotuilta seurauksilta.

Toinen mielenkiintoinen seikka koskee sitä, kuinka ihmiset löytävät omalta kannaltaan tarkoituksenmukaisia toimintatapoja myös huijaamisessa. Kuten tavataan sanoa: tilaisuus tekee varkaan. Näin kävi niin kaksihintajärjestelmän kehittäneille amerikkalaisille kauppiaille kuin romanialaisille oppilailtaan lahjuksia vastaanottaville opettajillekin.

Erilaisten selvitysten mukaan Suomessa ei juuri ole korruptiota. Lienee kuitenkin selvää, että myös suomalaiset löytävät erilaisissa tilanteissa tarkoituksenmukaisia toimintatapoja riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta.

Yhden esimerkin saimme juuri kuluneella viikolla, kun kävi ilmi, että Lahdessa oli opittu käyttämään vastaanottokeskuksissa tarjolla ollutta ilmaista työvoimaa lisäämään yrityksen kannattavuutta ja ajan myötä myös kilpailukykyä. Olisi hyvä tietää mitä siitä seuraa, kun turvapaikanhakijoiden työharjoitteluita ryhdytään Lahden tapahtumien seurauksena kontrolloimaan aiempaa paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävä
Vihreää kielipeliä
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa

Stigma tarttui kaikkiin romanialaisiin

Olen tiennyt jo pitkään romanialaisten maassaolijoiden harrastaneen kerjäämistä ja erilaisia varkauksia. Niistä ensimmäinen on muuttanut kaupungilla kulkemisen aiempaa epämiellyttävämmäksi ja jälkimmäinen lisännyt yhteiskunnassamme esiintyvää rikollisuutta.

Tänään saimme lukea aamun lehdestä romanialaisten olevan myös aktiivisia huumekauppiaita. Tai oikeastaan huumausaineeksi sopivien lääkkeiden levittäjiä. Turusta ei jutun mukaan löytynyt oikein markkinoita, mutta Helsingissä ja Tampereella kauppa kävi paremmin.

Nyt kiinni jäänyt organisoitunut romanialaisporukka oli jäänyt käpälälautaan jo aiemmin Norjassa ja sen seurauksena siirtänyt toimintansa Suomeen. Ilmeisesti pohjoismaiden viranomaisyhteistyö ei toiminut yhtä sujuvasti kuin vapaan liikkuvuuden sallima rajanylitys. Tapaus siis alleviivaa eurooppalaisten poliisien välisen yhteistyön tärkeyttä.

Tämän jutun osalta avoimeksi jäi romanialaisten huumekauppiaiden etninen tausta. Siten en tiedä, olivatko huumekauppiaat Romanian alkuperäisväestöä vai alueelle keskiajalla siirtynyttä intialaisperäistä asujaimistoa - tai peräti Transsilvanian unkarilaisia.

Tämänkään tapauksen yhteydessä on turha leimata ketään, sillä virallisesti huumekauppiaat lienevät yksittäistapauksia. Siitä huolimatta nyt paljastuneesta organisoidusta bentsodiatsepiinimarkkinaorganisaatiosta jäi mieleeni romanialaisiin liittyvä stigma, joka kohdistuu kaikkiin siellä asuviin väestönosiin. Onko se sitten eettistä - tai onko aamun lehden kirjoittelu vastuullista - jääköön arvoisan lukijani harkittavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyllä romanit opettavat
Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa
Romanian romanit - kysymyksiä

Kyllä romanit opettavat

Tämän aamun uutinen kertoo siitä, kuinka Romanian romanit pelastivat lumenluontiyrittäjän, joka ei muuten olisi saanut työvoimaa. Yrittäjän mukaan siksi, että suomalainen systeemi rokottaa työttömältä suomalaiselta työttömyyspäivärahaa, mikäli nämä ottavat vastaan lyhytaikaista työtä.

Olettaen ettei romanien työehtoihin, asumiseen ja maassaoloon liity mitään laitonta, on uutinen sekä erittäin positiivinen että jälleen kerran suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän suurimman ongelman osoittava. Siis yhtäaikaisen kannustuksen sekä työttömyyteen että työvoimapulaan.

Samalla uutinen kertoo siitä, ettei kaikilla Romanian romaneilla ole ongelmia työnteossa, vaikka isolla osalla onkin. On hyvä, että näistä ahkerista romaneista uutisoidaan suomalaisessa mediassa, ja olisi vieläkin parempi, jos heistä tehtäisiin esikuva muille Suomeen saapuneille Itä-Euroopan romaneille.

* * *

Suomalaisille poliitikoilla on jo vuosikymmenten ajan on riittänyt parranpärinää ja heltanheilutusta suomalaisen verotuksen kannusteloukuista. Miten olisi, jos niille lopultakin tehtäisiin jotain?

Minä ehdotan ratkaisuksi samaa kuin olen aiemminkin tehnyt, eli kansalaispalkkaa. Sen tasona voisi olla sama kuin romanit saisivat päivän uutisen mukaan työttömänä kotimaassaan eli 300 euroa. Harkinnanvaraista tukea ei olisi, eikä syntyisi kannustinloukkuja.

Näin työllistäminen tulisi työnantajille merkittävästi nykyistä halvemmaksi, koska palkkatasoa voitaisiin pudottaa tuolla yhteiskunnan maksamalla 300 eurolla työntekijän tulojen kärsimättä. Samalla työttömyys käytännössä katoaisi, koska Suomessa on paljon sellaista nyt teekemättömäksi jäävää työtä, jota kannattaisi teettää 300 euroa halvemmalla kuin nykyinen minimipalkka.

Näin ei myöskään tarvittaisi romanialaista halpatyövoimaa, koska muutamalla sadalla eurolla ei juuri kukaan halua elää Suomessa, joten myös kantaväestölle alkaisi taas kelvata kaikenlainen työ. Etenkin kun pääkaupunkiseudulla muutamalla sadalla eurolla ei saa edes asuntoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Kansalaispalkka

Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa

Helsingin sanomat otti tänään pääkirjoituksessaan kantaa romanien asemaan Euroopassa referoimalla Kreikasta löytyneen vaalean pikkutytön ja Ranskasta karkoitetun koululaisen tapauksia. Pohdinnassan se päätyi siihen, että "tätä ei pidä unohtaa eikä hyväksyä vain siksi, ettei asioihin ole heti ratkaisua" tarkoittaen romanien tilannetta Euroopassa.

Helsingin sanomat puuttuu tärkeään asiaan. Romanien tilanne Euroopassa on järkyttävä, eikä sen säilyminen nykyisellään ole kenenkään etu. Lehti jättää kirjoituksessaan kuitenkin täysin avoimeksi sen, mitä romanien tilanteelle pitäisi tehdä, jos kerran heidän kurjaa tilannettaan ei voi hyväksyä eikä siihen ole heti ratkaisua.

Suomessa on ollut oma romaniväestö satoja vuosia. He elivät pitkään täysin muusta yhteiskunnasta eristettyä leirielämää, kunnes tulivat lopulta puolipakolla asutetuiksi muiden ihmisten yhteyteen. Toisin sanoen yksi heidän perinteisen kulttuurinsa piirre tukahdutettiin pakkotoimin. 

Tulokset romanien asuttamisesta ovat olleet hyviä. He asuvat nykyisin olosuhteissa, jotka eivät juuri poikkea muun väestön elinpiiristä: ainoastaan asuinalueiden varallisuus on muuta väestöä alhaisempi johtuen vuokra-asumisen yleisyydestä. 

Paikalleen asettuminen on kuitenkin johtanut lasten ja nuorten koulunkäyntiin, ja vuosien saatossa myös romanien omat epäilyt koulunkäynnin tarpeellisuudesta ovat heikentyneet. Sen seurauksena yhä useammat nuoret käyvät koulunsa myös loppuun. Kehitys muistuttaa suomalaisen valtaväestön asennemuutosta koulunkäyntiin kansakoulujärjestelmän alkutaipaleella.

Koulun käymisen yleistymisen romanien piirissä voi helposti nähdä johtavan kotimaisen vähemmistömme entistä parempaan integroitumiseen yhteiskuntaan. Onhan selvä, ettei kouluttamattomalla romanilla, sen enempää kuin valkolaisellakaan, ole nykyisenkaltaisessa tietoyhteiskunnassa juurikaan työtehtäviä tarjolla. Tästä syystä romanien vaelluskulttuurin lopettamisen voi nähdä tärkeänä askeleena tiellä romaniheimoon kuuluvien ihmisten täysimittaiseen hyväksymiseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kun tarkastellaan romanien työnsaantia, nähdään että heidän kulttuurinsa muodostaa edelleen monia tasa-arvo-ongelmia. Romanien työnsaannin vaikeuksien syitä pohdittaessa havaitsemme esimerkiksi naisten pukeutumisen sinänsä melko uuden perinteen mukaiseen kansallispukuun suorastaan estää monien työtehtävien tekemisen ja johtaa myös heidän näkyvään erottumiseensa muusta väestöstä, jotka molemmat asiat heikentävät romaninaisten kiinnostavuutta työnantajien silmissä.

Edelle kirjoitetusta voidaankin tehdä se johtopäätös, että romanikulttuurissa on monia sellaisia piirteitä, jotka estävät romaniväestön aseman parantumista Suomessa ja Euroopassa. Meillä hankaluuksia aiheuttavat naisten (ja vähemmässä määrin miesten) perinteisen pukeutumisen lisäksi esimerkiksi sukuvihan ylläpidosta johtuva ns. väistämiskulttuuri sekä heidän parissaan edelleen elävät perinteisen kunniakulttuurin piirteet.

Edelle kirjoittamani perusteella suhtaudun varsin positiivisesti Suomen romanien tulevaisuuteen yhteiskuntamme osana. Nuorten kouluttautuminen tulee johtamaan yhä useamman romanin luopumiseen kulttuuriinsa kuuluvista haitallisista tavoista ilman että siihen liittyvät hyvät puolet kuihtuisivat. 

Yhteiskunnassamme menestyneiden romanien määrän lisääntyessä myös valtaväestön piirissä esiintyvät ennakkokäsitykset heistä muuttuvat. Näin esteet työpaikan hankkimisessa vähentyvät ja lopulta katoavat. Tämän positiivisen kehityksen  yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että nyt tapahtumassa oleva muutos perustuu ennen kaikkea romanien itsensä muuttumiseen - ei valtaväestön syyllistämiseen.

Palatakseni Helsingin sanomien pääkirjoitukseen sekä Romanian ja Balkanin romaneihin. Myöskään heidän asemansa paraneminen ei lähde kerjäämisen edesauttamisesta eikä jokavuotisista vaelluksista Länsi-Eurooppaan. Eikä muiden eurooppalaisten syyllistämisestä ja parjaamisesta rasisteiksi.

Sen sijaan romaneja pitää auttaa ottamaan itse vastuu omien elinolojensa parantamisesta. Myös he ovat samanlaisia ihmisiä kuin muut, ja niin halutessaan pystyvät ottamaan kiinni omasta tulevaisuudestaan. Jos ja kun se edellyttää heidän oman kulttuurinsa kriittistä tarkastelua ja puhdistamista integroitumista ehkäisevistä piirteistä, heitä on rohkaistava siihen. 

Suomen romanien aseman kehittyminen viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tarjoaa koko muulle Euroopalle hyvän, joskin vielä keskeneräisen esimerkin. Sen mukaisesti romanien kotimaiden on tarjottava ne rakenteellisten uudistukset, jotka mahdollistavat integroitumiskehityksen, mutta erityisesti romanien itsensä on otettava tulevaisuus käsiinsä tarjotakseen jälkeläisilleen paremman tulevaisuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmissalakuljetus on miljardiluokan bisnes
Positiivinen syrjintä
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä