Elokuvasäätiön rahoitusleikkaus oli hyvä, mutta vaatii tuekseen lakimuutoksen

Elokuvat ovat kiistatta tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Siksi Petteri Orpon (kok) hallituksen päätös vähentää uusia tuotantoja tukevan elokuvasäätiön rahoitusta noin kolmanneksella oli merkittävä päätös.

Elokuvasäätiö on tukenut suurta osaa suomalaisista elokuvista, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Osa näistä tuotannoista on löytänyt mukavasti katsojakuntansa - esimerkiksi viime vuoden katsotuin säätiön tukema elokuva "Myrskyluodon Maija" sai yli 400 000 katsojaa. Tähän vaikutti epäilemättä se, että samasta aiheesta - Suomen saaristolaisten karusta elämästä - on tehty aikanaan suosittu TV-sarja. 

Vastineeksi elokuvasäätiö on rahoittanut elokuvia, jotka eivät kiinnosta juuri ketään. Sellainen oli esimerkiksi – jo aiemmin käsittelemäni – "Parvet", joka sai vain 725 katsojaa. Sen tarkoituksena oli antaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille mahdollisuus tuoda julki kokemuksiaan Suomesta, joten tekijöinä oli moninainen joukko, jota yhdisti ajatus suomalaisesta kansallisidentiteetistä osana koloniaalisuutta - eli suomalaisten mustamaalaaminen kaikesta mahdollisesta ja jopa mahdottomasta.

Saman katsojamäärän sai myös elokuva "Sebastian". Se kertoo nuoresta miehestä, joka pyrkii Lontoon kirjallisuuspiirehin ja viettää öitään myyden palveluita miehille maksettuna seuralaisena käyttäen salanimeä ja etsien samalla inspiraatiota esikoisromaaniinsa. Eikä lämpökameralla kuvattu – eli erikoisuudentavoittelu ja tekijöidensä egotrippailun takia tehty – elokuva "tyhjyys" vetänyt katsomoihin edes sen vertaa väkeä. 

* * *

Edelle kirjoittamieni esimerkkien valossa on selvää, että iso osa elokuvasäätiön rahoituksesta menee sellaisiin elokuviin, joiden tiedetään jo etukäteen jäävän lähes ilman katsojia. Ja siksi hallituksen päätös rahoituksen merkittävästä supistamisesta on ilman muuta sen - ja koko elokuva-alan - toimintaa tervehdyttävä. 

Tässä suhteessa on kuitenkin syytä panna merkille, että johtaja Lasse Saarisen mukaan elokuvasäätiön pitää lain mukaan tukea varsinaisen elokuvatuotannon ohella myös muun muassa elokuvien käsikirjoittamista, markkinointia ja jakelua sekä elokuvateattereita ja -festivaaleja, ja kaikki tämä pitää tehdä monimuotoisuus huomioiden. 

Saarisen näkemys on ilman muuta perusteltu, sillä tuollainen lista on kokonaisuutena järjetön. Ja siksi Orpon hallituksen olisi pikaisesti tehtävä nykyiseen lainsäädäntöön muutos, jossa elokuvasäätiön velvoitteita kevennetään poistamalla sellaiset vaatimukset, joiden perusteella rahaa käytetään tuotantoihin, joiden tuloksilla ei ole nähtävissä juuri minkäänlaista kysyntää suomalaisessa yhteiskunnassa eli koko lystin maksajien joukossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Saamelaisaktivistit tekevät saamelaisille pelkkää hallaa

Niin sanotut saamelaisaktivistit ovat jälleen tekemässä itsestään ja heimostaan naurunalaisia. Ensin Petra Laiti julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jonka mukaan Lappi-sanan englanninkielistä versiota Lapland tai ruotsinkielistä versiota Lappland ei tulisi käyttää missään yhteydessä.

Hän kertoi, että "en näe, miksi olisi vähemmän rasistista käyttää sanaa, joka tarkoittaa 'lappalaisten maata'". Lisäksi hän arveli sanasta Lappi, että "se on kolonialistinen myytti, jota on käytetty tähän päivään asti. Sillä estetään saamelaisten oikeudet heidän omaan maahansa ja veteensä".

Toisin sanoen Petra Laiti vaati englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia muuttamaan äidinkieltään. Eli teki ilmiselvän rasistisen vaatimuksen. Tosin suomen osalta hän peruutti myöhemmin ottamalla yhteyttä asiasta kirjoittaneeseen Iltalehden toimittajaan.

Laitin jälkeen julkisuuteen ilmaantui toinen saamelaisnainen, Erja Morottaja. Hän valitti, että "saamelaisiin on aina liitetty ikävä leima, että he pahoittavat mielensä kaikesta... emme saisi sanoa mistään asiasta, että tämä ei ole oikein. Heti tulee mielensäpahoittaja-klangi."

Toisin sanoen hän valitti sitä, että peilissä näkyvä kasvokuva on vino, koska naama on vino. Näin siitä riippumatta, mitä historian aikana on tapahtunut tai ollut tapahtumatta.

Minä en nimittäin usko hetkeäkään, että tämän päivän englantilaiset, ruotsalaiset tai suomalaiset käyttäisivät sanoja Lapland, Lappland tai Lappi ajatuksenaan halventaa saamelaisia. Sen sijaan sana on kontekstiltaan neutraali tai jopa suorastaan positiivinen tuodessaan lausujansa mieleen ennen kaikkea Fennoskandian pohjoisosien eksoottisen kauniin luonnon.

Lisäksi suomalaiset puhuvat nykyisin pääosin saamelaisista lappalaisten sijaan ja erotuksena suomalaisen taustan omaavista Lapin asukkaista. Myös ainakin tuntemani englantilaiset käyttävät heistä nimitystä "sámi" tai "indigenous sámi". Ruotsissa heitä taas kutsutaan tänä päivänä sanoilla "samer" tai "Sveriges urfolk". Tämä tapahtuu osin saamelaisten toiveesta ja osin siksi, että näin voidaan erottaa toisistaan saamelaiset ja Lapissa asuvat etnisesti norjalaiset/ruotsalaiset/suomalaiset ihmiset.

Eivätkä - ainakaan asiaan vähänkään perehtyneet - suomalaiset, ruotsalaiset tai norjalaiset enää tänä päivänä kiellä saamelaisiin historian kuluessa kohdistuneita vääryyksiä, joista pahin lienee ollut kouluikäisten lasten erottaminen vanhemmistaan. Näin heiltä katkesi yhteys omaan kotikieleen, kulttuuriin, perinteisiin taitoihin ja tapoihin, mikä oli tietenkin äärimmäisen ikävää.

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunutta, eikä se muutu muuksi, vaikka kuinka toivoisi tai vaatisi. Ja siksi saamelaisaktivistien kannattaisi katsoa menneisyyden sijaan kohti tulevaisuutta, joka Lapin asukkaille näyttää juuri nyt erinomaisen valoisalta. 

Näin on myös saamelaisten osalta, mikäli he itse niin haluavat. Sen sijaan nyt nähdyn kaltainen saamelaisaktivistien valittaminen tekee heidän heimolleen pelkkää hallaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota

Popol Vuh on Wikipedian mukaan "mayojen vanhan mytologian pohjalta 1550-luvulla kirjoitettu myyttis-historiallinen teos, jossa selitetään kiche-kansan ja heidän jumaliensa vaiheet, maailman luominen, ihmisen valmistaminen, taistelut hyvän ja pahan sekä elämän ja kuoleman välillä, sekä lopuksi kiche-kansan historia aina 1550-luvulle asti".

Tämä teos muuttui yhdessä hetkessä päivänpolttavaksi, kun Naturessa julkaistun artikkelin tekijät huomasivat, että heidän tutkimistaan muinaisten Mayojen uhririiteissä kuolleista lapsiuhreista löytyi paljon lähisukulaisia ja jopa identtisiä kaksosia. Yhteys kaksosten merkitystä korostavaan Popol Vuhiin oli ilmeinen, joten uhrien uhraamisen syyn voitiin päätellä liittyvän juuri siihen. 

Tutkimuksen seurauksena saatiin selville myös se, että nykyiset samoilla seuduilla asustelevat nykyiset Mayat ovat uhrien kanssa läheistä sukua eli espanjalaisten vallanpidosta huolimatta väestö on säilynyt alueella vuosisatojen ajan. 

Tai itse asiassa - tarkalleen ottaen - yksi aivan oleellinen muutos oli tapahtunut. Se liittyy siihen, että nykyisillä Mayoilla on eurooppalaisten tavoin sellaiset geenit, ettei Salmonella-bakteeri ole heille tappava. Toisin oli tutkituilla lapsiuhreilla, jotka olisivat kuolleet bakteerin tartuntaan, mikäli olisivat eläneet pidempään ja saaneet jossain vaiheessa tartunnan. 

Selitys muutokselle on yksinkertainen. Mayoja kuoli joukoittain eurooppalaisten mukanaan tuoman bakteerin infektioihin ja lopulta jäljelle jäivät vain ne, joilla oli geneettinen valmius selvitä sen tartunnasta. Eli Mayakansassa oli tapahtunut supernopea evoluutio, jonka seurauksena heille oli muodostunut kyky selvitä hengissä Salmonella-tartunnasta.

Tämä tutkimuksen tulos auttaa ymmärtämään, miksi vähälukuiset espanjalaiset onnistuivat kukistamaan ja alistamaan paikalliset ihmisyhteisöt. Salmonella-bakteerit yksinkertaisesti tappoivat joukoittain Mayoja, mutta jättivät espanjalaiset henkiin. 

Lopputuloksena jälkimmäiset ottivat vallan ja rikkaudet - mutta eivät lopulta kuitenkaan syrjäyttäneet kokonaan paikallisia ihmisiä. Mayat muodostavat edelleen merkittävän osan tutkitun alueen - Jukatanin niemimaan - ihmisistä, mutta heidän kulttuurinsa on muuttunut aivan oleellisesti lapsiuhrien uhraamisen ajoista. 

Nämä pienet tiedonpalaset ovat erityisen merkittäviä siksi, että ne osoittavat kuinka tieteen ja sen menetelmien kehittyminen avaa mahdollisuuksia ymmärtää sellaisia asioita, joita aiemmin voitiin vain arvailla. Mutta kiitos muinaisen perintöaineksen analysoinnin mahdollistaneiden tieteellisten edistysaskeleiden, voimme nyt ymmärtää paremmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa tarkasteltuja yli viidensadan vuoden takaisia tapahtumia ja niiden seurauksia. 

JK kello 8:45. Tulin ajatelleeksi, että julkaistuani tänä vapaa-aamuna kaksi tekstiä, niin ehkä ensimmäinen kirjoitukseni on jäänyt arvoisalta lukijaltani huomaamatta. Ja siltä varalta, että hän haluaisi lukea sen päätin tässä antaa suoran linkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa
Oikeus paskaan

Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön

Yksi suomalaisten lomanviettäjien suosikkikohteista on Kanarian saaret. Se on paikka, jossa on asunut ihmisiä jo noin 1800 vuoden ajan - ja viime vuosina heistä on saatu roppakaupalla uutta tietoa. 

Nämä paikalliset alkuasukkaat saapuivat saariryhmälle sitä lähimpänä olevasta Afrikan kolkasta - mahdollisesti paetakseen roomalaisia tai kuivuvan kotiseutunsa vaikeita oloja - ja ovat etnisesti berbereitä. He paimensivat vuohia ja viljelivät alkuun vehnää ja ohraa, mutta saariryhmän ilmaston kuivuessa jäivät jälkimmäisen varaan, koska ensin mainitun viljely ei kannattanut. 

Nämä ihmiset olivat saapuneet saarilleen vesiteitse, mutta jostain syystä unohtivat purjehdustaidon, joten eri saarilla elävät  ihmiset kehittyivät alkuvaiheiden jälkeen toisistaan erillisinä yhteisöinä. Tämä näkyy sekä muinaisten ihmisten että ohralajikkeiden geneettisinä eroavaisuuksina saarelta toiselle - mutta vielä suurempana omaleimaisuutena suhteessa pohjoisafrikkalaisiin tai heidän viljalajikkeisiinsa.

Mielenkiintoinen oli myös tieto, jonka mukaan kanarialaiset elivät varsin omalaatuisissa yhteisöissä. Ihmiset olivat poikkeuksellisen sisäsiittoisia - neljältä Kanarian pienimmältä saarelta löydettiin ihmisiä, joiden vanhemmat ovat olleet serkuksia. Lisäksi käytännössä kunkin saaren ihmisillä oli yhteisiä esivanhempia lähimenneisyydessä - todennäköisesti 900-luvulla.  

Tästä voidaan päätellä saarten väkilukujen romahtaneen pahimman - keskiajan lämpökaudelle sijoittuvan - kuivuuskauden aikana, mutta ilmaston muuttuessa suotuisammaksi ihmismäärä alkoi kasvaa siten, että eurooppalaisten saapuessa saariryhmälle 1400-luvulla alkuasukkaita oli kymmeniä tuhansia. 

Näin siitä huolimatta, että heidän elinyhteisönsä olivat äärimmäisen väkivaltaisia. Peräti 27 prosentissa tutkituista grancanarialaisten aikuisen pääkalloista näkyi merkkejä vaurioista, jotka olivat syntyneet yleensä kauan ennen henkilön kuolemaa. Noin kolmasosa miesten kalloista oli vaurioitunut, ja lähes 20 prosenttia naisten kalloista. 

El Hierron saaren asukkailla luvut olivat vieläkin korkeammat. Vammoja löytyi puolesta sikäläisten miesten ja yli neljänneksessä naisten kalloista.  

Suurin osa näistä vammoista oli etuvasemmalla puolella kalloa, mikä viittaa siihen, että ne olisivat aiheutuneet kasvokkain käydyissä taisteluissa - joko rituaalisissa menoissa tai ryhmien välisissä yhteenotoissa. Oli syynä kumpi tahansa - tai molemmat - ovat edellä mainitut lukemat korkeampia kuin mistään muualta maailmasta löydetyt. 

Kanarialaisten kokema väkivalta ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan eurooppalaisten saavuttua saarille he tuhosivat niiden väestön kokonaisuudessaan. Siitä huolimatta kanarialaisilla on jälkeläisiä vielä tänäkin päivänä. 

Tämä nähdään saarten nykyisten asukkaiden geeneistä, joista peräti 15-20 prosenttia on lähtöisin alkuperäisasukkaiden perimästä. Lisäksi - mielenkiintoista kyllä - kanarialaisten tänäkin päivänä viljelemä ohra on alkuasukkaiden viljelemän lajikkeen jälkeläisiä. 

Mielenkiintoinen on myös havainto, jonka mukaan alkuasukkaiden mieskromosomin eli Y-kromosomin esiintyminen on muita geenejä puolet harvinaisempaa saarten nykyisessä väestössä. Tämä osoittaa sen, että alkuasukasnaisia otettiin eurooppalaisten puolisoiksi - tai raiskattiin - mutta saarelaismiehillä ei ollut juurikaan asiaa eurooppalaisnaisten makuukammareihin. 

* * *

Onko tällä tarinalla sitten opetuksia? Tai voidaanko niiden pohjalta esittää mielenkiintoisia kysymyksiä suhteessa nykyaikaan. 

Itselleni tuli mieleen ihan ensimmäiseksi se, että ihmisryhmien kohdatessa näyttää siltä, että etenkin voitetut miehet ja heidän geeninsä katoavat ihmiskunnan geeniperimästä. Sen sijaan naisten geenit pärjäävät paremmin. 

Ajatuksiani herätti myös havainto, jonka mukaan nämä ihmisyhteisöt kyllä selviytyivät taisteluista valtavasti muuttuvia elinolosuhteita vastaan, mutta ajautuivat samalla myös äärimmäiseen väkivaltaan. Johtuiko tämä kehitys sitten heidän geeneistään, kulttuuristaan vai ainoastaan pelkästä sattumasta jää luonnollisesti arvailujen varaan, mutta yhtäläisyys esimerkiksi Keski-Amerikan intiaanien ihmisuhreihin ja väkivaltaisiin rituaaleihin on kysymyksiä herättävää.  

Lisäksi Kanarian saarten ihmisten historia osoittaa, että keskiajan lämpökaudella oli sikäläisten ihmisten maanviljelylle tuhoisa vaikutus. Nähtäväksi jää, miten nykykanarialaisten maanviljelys kehittyy tulevaisuuden ilmastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisen ja simpanssin aivot
Ranskalaisia väestönvaihtoja
COVID-19 ja neandertalilaiset