Kasvihuonekaasut pysäyttivät uuden jääkauden noin vuonna 1960

Science-lehdessä oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen tutkimusraportti viime jääkaudella laajoja alueita Pohjois-Amerikasta peittäneen Laurentian mannerjäätikön rippeiden kehityksestä. Se on jääkauden jälkeen vetäytynyt Kanadan arktisille alueille saavuttaen pienimmän laajuutensa noin 3 600 vuotta sitten. 

Pääosin amerikkalaisten tutkijoiden julkaisemassa tuoreessa tutkimusraportissaan Nicolás E. Young ja hänen kollegansa kuitenkin osoittivat, että viime jääkauden jälkeen tämän jäätikön viimeinen jäljellä oleva jäänne, Barnesin jääpeite (Baffinin saari, Kanada), oli pienimmillään noin 3 600 vuotta sitten. Sen jälkeen se alkoi – noin 2 000 vuotta sitten – laajentua uudelleen, mikä tutkijoiden mukaan merkitsi uuden jääkauden alkua. 

Tämä kehitys pysähtyi kuitenkin noin vuonna 1960 eli alle 70 vuotta sitten, koska ihmisen toimien seurauksena kesät olivat alkaneet lämmetä, mikä johti jäämassan pienenemiseen ja sitä kautta jäätikön reunan vetäytymiseen. Lopputuloksena jäätikön laajeneminen päättyi huolimatta auringon lämpösäteilyn vähenemisestä, joten ihmiskunta välttyi uudelta jääkaudelta.  

* * *

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksensa osoittavat, kuinka valtava vaikutus kasvihuonekaasuilla on maapallon ilmastoon. Ja siksi on epätodennäköistä, että maapallolla voisi alkaa uusi jääkausi niin kauan kuin ihmiskunta jatkaa kasvihuonekaasujen päästämistä ilmakehään. 

Nähtäväksi tietenkin jää, osuivatko amerikkalaistutkijoiden päätelmät oikeaan vai kääntyykö pohjoisten jäätiköiden kehitys sittenkin joskus kasvuun. Siinä vaiheessa en uskoakseni ole kuitenkaan enää itse kirjoittamassa blogitekstiä siitä – tai mistään muustakaan – aiheesta. 

* * *

Totean vielä lopuksi tähän asiaan liittyen, että pohjoisen merijään tilastointi – tai ainakin sen julkaiseminen NSIDC:n nettisivulla – keskeytyi lokakuun 17. päivän jälkeen, kunnes tiedot päivittyivät jälleen eilen. Keskeytyksen syynä oli ilmeisesti tähän tarkoitukseen suunnatun rahoituksen voimakas supistuminen. 

Toivoa tietenkin sopii, että tämä aikasarja voisi jatkua myös tulevaisuudessa keskeytyksettä, koska se on erinomainen indikaattori ilmaston kehityksen – ja siten ilmastonmuutoksen – seuraamiseen, kuten olen moneen kertaan todennut. Napajään koon ja laajuuden aikasarjat eivät ole myöskään kärsinyt jälkikäteisistä muutoksista samalla tavalla kuin ilmakehästä suoraan mitatut ja julkaistut tilastot (esimerkki) ja siksi pidän niitä luotettavina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkarhut elävät ja voivat hyvin
Kuumat paikat pohjoisessa
Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan

Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon koululaisten heikentyneistä oppimistuloksista. Syyllisiä siihen näyttäisivät olevan ainakin koulujen opetukseen viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt muutokset inkluusioineen, järjettömine tilasuunnitteluineen ja digilaitteiden liiallisine käyttöineen.

Siksi panin merkille egyptiläisiin kouluihin vuonna 2018 tehdystä uudistuksesta kertoneen jutun. Sen mukaan maan opetusministerinä vuosina 2017–2022 toiminut Tarek Shawki kertoi Egyptin koulutusjärjestelmän olevan niin surkea, ettei sitä voi korjata vaan se pitää rakentaa uudelleen. Hänen mukaansa "noin puolet lapsista valtion kouluissa ei opi lukemaan". 

Koptilaisen kirkon metropoliitta Thomas puolestaan kertoi, että "Egyptissä terrorijärjestöksi määritelty Muslimiveljeskunta tekee monimuotoista hyväntekeväisyyttä. Tässä on kuitenkin ongelma, koska kyse ei ole aidosta hyväntekeväisyydestä vaan mukana on aina taka-ajatuksia."

Myös me suomalaiset olemme mukana egytiläisessä koulutussysteemissä rahoittamalla julkisen koululaitoksen puutteita paikkaamaan pyrkivän säätiön hanketta, joka keskittyy erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin. Toivon mukaan näillä rahoilla on saatu positiivisia tuloksia. 

* * *

Nykyistä parempia oppimistuloksia kaivataan toki myös Suomessa. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi muutama kuukausi sitten suomalaiselle peruskoululle vision vuodelle 2045. 

Sen tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena yhteisen tulevaisuussuunnan hakemiseen, eikä se siten sisällä varsinaisia toimenpidesuosituksia. Sellaisten sijaan siinä painotetaan, että sosiaalisen polarisaation vastavoimaksi tarvitaan vahvaa yhteistä tietopohjaa, kriittistä monilukutaitoa sekä vahvoja sosioemotionaalisia taitoja. Ja todetaan, että sivistyksen ydin on tahto käyttää osaamistaan hyvään. 

Nähtäväksi siis jää, miten egyptiläiset onnistuvat oman koulujärjestelmänsä kehittämisessä. Samoin kuin se, onnistuuko suomalainen kouluvisio parantamaan nykyisin heikosti pärjäävien koululaisten oppituloksia sekä nostamaan peruskoulumme takaisin maailman huipulle. Ja samalla jopa selättämään suomalaisen yhteiskunnan viime aikoina yhä jyrkemmäksi käyneen polarisoitumisen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Lastenkasvatus ennen ja nyt
EU:n 7,4 miljardin euron avustuspaketti on älyllistä epärehellisyyttä