Suomalainen terveydenhuolto on kriisissä ja sen ratkaisemiseksi ovat hyvä neuvot kalliita. Sellaisesta vihjaisi entinen HUS:in päällikkö Eero Hirvensalo.
Hän nimittäin itsestäänselvyyden sanomalla, ettei "hyväksy sitä, että meidän ydintehtävästämme, potilaan hoidosta, joudutaan säästämään ja hallinto toimii samalla normaalisti". Toisin sanoen hän totesi, että lisäresursseja ihmisten hoitamiseen olisi saatavissa hyvinvointialueiden monikerroksista hallintoa supistamalla.
Toivottavasti hyvinvointialueiden hulppeasti palkatut johtajat ymmärtävät asian ja ryhtyvät hallintohimmeleidensä saneeraamiseen. Ja suuntaavat siitä vapautuvat resurssit potilastyöhön. Vasta kun se on tehty, on mahdollista arvioida pitäisikö myös Petteri Orpon (kok) hallituksen avata rahahanoja.
* * *
Terveydenhuollosta kirjoittaessani tuli mieleeni nykyinen poliitikko ja aktiivinen sosiaalisen median vaikuttaja Aki Lindén. Tämä entinen kommunisti ja nykyinen sosiaalidemokraatti toimi nimittäin vuosina 2010–2018 - eli eläköitymiseensä asti - HUSin toimitusjohtajana.
Hänen kirjoituksiaan seuratessa alkaa nimittäin ymmärtää, miksi suomalainen terveydenhuolto on ajautunut vaikeuksiin. Otan vain kaksi esimerkkiä.
Lindén julkaisi eilen viestin, joka paljasti turhankin selvästi hänen kyvyttömyytensä ymmärtää edes talouden perusasioista. Eli "palkkojen hyvä nousu turvasi loppuvuonna ostovoimaa. Ja se on puolestaan yksinomaan palkansaajajärjestöjen ansiota, jotka ovat taistelleet korotukset jäsenilleen. Nyt @PetteriOrpo hallitus halua heikentää ay-liikettä. Sen seurauksena vaikeutuu palkkojen nostaminen."
Tästä ei voi päätellä muuta kuin sen, että Lindénin maailmassa palkat maksaa ilmeisesti ay-liike eikä työnantaja. Ilmeisesti tälle koko uransa julkisella sektorilla työuransa tehneellä eläkeläispoliitikolle ei ole koskaan tullut mieleen, että suomalaisten elintason - ja samalla julkisten palveluiden laadun - määrittävät viime kädessä yksityiset yritykset suorina veroina ja työntekijoidensä verotettavina palkkoina.
* * *
Siltä varalta, että arvoisa lukijani epäilisi edelle kirjaamani sosiaalisen median viestin olleen Lindénille lapsus, joka ei oikeasti kuvaisi hänen ajatteluaan, otettakoon siitä malliksi myös hänen toissapäiväinen viestinsä.
Sen mukaan "henkilöstövajetta käytetään nyt perustelemaan sairaalaverkon supistamista ja julkisten menojen säästöä. @PetteriOrpo Nurinkurista. Tällä ajattelulla ei ole uskottavaa, että henkilstövaje helpottuisi. Ja juuri sen puolesta pitäisi nyt tehdä kaikki mahdollinen."
Sairaalaverkoston supistaminen olisi toki sikäli ikävää, että se kasvattaisi etenkin syrjäseuduilla asuvien matkoja terveyspalveluihin. Mutta Lindén ei tässä kritisoinut sitä, vaan väitti, ettei sairaalarakennusten ylläpitokustannuksista säästyvillä varoja voitaisi käyttää lisähenkilöstön palkkaamiseen.
Kuitenkin juuri resurssien nykyistä tehokkaampi kohdentaminen on ääneen lausuttu peruste hallituksen suunnitelmille. Ja perustuu sellaisena ministeriöiden asiantuntijoiden parhaalle mahdolliselle tiedolle ja ymmärrykselle.
* * *
Tosiasiassa suomalaisen terveydenhuollon kriisin taustalla on kaksi vaikeasti ratkaistavaa perustekijää. Yksi on ikäluokkien supistuminen, joka tarkoittaa kaikille aloille pienempää työntekijämäärää. Ja toinen on lääketieteen jatkuva kehittyminen, joka mahdollistaa yhä useampien ja vakavampien sairauksien hoitamisen. Usein vielä suurella kustannuksella, joka tarkoittaa jatkuvasti kasvavaa taakkaa julkiselle sektorille eli veronmaksajille.
Tästä syystä terveydenhuollon kestävä ratkaisu edellyttäisi näiden ongelmien korjaamista. Maahanmuutosta voisi ainakin periaatteessa olla apua ikäluokkien supistumiseen - eli väestörakenteen ikääntymiseen - mutta valitettavasti Suomeen muuttaminen ei ole maailman ammattitaitoisille työntekijöille ensisijainen haave.
Asiaa voisi auttaa korkeampi palkkataso tai ainakin nykyistä suurempi käteen jäävä ansio. Valitettavasti puolitoista vuosikymmentä velkaantunut suomalainen julkinen sektori ei pysty sellaisia tarjoamaan. Eikä humanitaarisista maahanmuuttajista - ehkä ukrainalaisia lukuun ottamatta - taida olla tekijöiksi yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Pientä toivoa on kuitenkin nähtävissä. Tieteen kehittyessä saattaa nimittäin olla mahdollista löytää terveydenhuollon työvoimapulaan apua sen robotisoimisesta. Ainakin se on yksi horisontissa yhä selvemmin siintävä ratkaisumalli.
Varsinaisen lääketieteen kehityksen osalta ratkaisu olisi periaatteessa helpompi. Eli määritettäisiin budjettiperusteisesti ne palvelut, jotka hoidettaisiin kaikille kansalaisille - ja erikseen muille maassa asuville - ne palvelut, jotka kustannettaisiin heille. Ja loput hoidot olisivat sitten saatavissa omalla kustannuksella yksityiseltä sektorilta.
On kuitenkin selvää, ettei tällainen periaateratkaisu saisi puolisosialistiseen hyvinvointivaltioonsa tottuneiden suomalaisten kannatusta - vaan jo sellaisen ehdottaminen olisi kenelle tahansa poliitikolle tai puolueelle itsemurha. Ja siitä syystä lääketieteen kehityksen tuottama ongelma ei ole ratkeamassa, vaan eskaloituu tutkimus tutkimukselta.
Tekstit
