Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Helsingin sanomat kertoi, että "HUS lykkää nykyisin myös kiireellisiksi luokiteltuja hoitoja. Parhaimmillaan vitkuttelu tarkoittaa turhaa stressiä kuolemansairaalle. Pahimmillaan syöpä ehtii levitä."

Tämä ei ole ihme maassa, jossa tällä hetkellä toimitusministeriönä jatkava hallitus on tuhonnut maan talouden syytämällä rahaa erilaisiin maailmanparannusprojekteihin ja luonut terveydenhuoltoon äärimmäisen kalliin hallintohimmelin.

Samaan aikaan terveydenhuollossa on tekijäpula, joka johtuu lääkäreiden edunvalvonnasta ammattiin koulutettavien ihmisten määrissä sekä hoitajien tyytymättömyydestä työoloihinsa. Lääkäreiden edunvalvonta näkyy lääkäripulan lisäksi heidän keskimääräisessä noin 77 000 euron keskipalkassaan ja hoitajien surkeat työolot heidän hakeutumisessaan muihin töihin. 

Siksi ehdotan hallitusneuvottelijoille seuraavia toimenpiteitä terveydenhuoltoon. 

1. karsitaan hyvinvointialueiden byrokratiaa oleellisesti
2. lisätään lääkäreiden koulutusta pysyvästi 
3. rajataan hoitajien tehtävät heidän ammattitaitoaan vastaaviin ja palkataan vähäisemmällä koulutuksella olevia ihmisiä hoitamaan tehtäviä, joihin ei tarvita sairaan- tai perushoitajan koulutusta
4. luovutaan ylimitoitetusta hoitajamitoituksesta
5. siirretään tarvittaessa budjettirahaa maailmanparannuksesta terveydenhuoltoon

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pilkkeitä
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Karu kommentti

Karu kommentti

Helsingin sanomissa oli artikkeli, jossa sosiaalietiikan professorilta kysyttiin, kumpi on tärkeämpi, potilaiden henki ja terveys vai hoitajien oikeus lakkoon. Professorin mukaan kysymykseen ei ole vastausta. 

Hän sanoi kuitenkin, että "toinen on yleinen kansalaisoikeus ja toisessa on kyse ainutkertaisesta elämästä, joka mahdollisesti päättyy, jos hoitoa ei ole. Molemmat pitäisi ottaa huomioon, mutta yhteensovittaminen voi tarkoittaa, että joidenkin kohdalla oikeus ei toteudu täysin."

Olen valitettavasti eri mieltä kyseisen professorin kanssa. Kyllä omaan tilaansa viattoman ihmisen henki on monin verroin tärkeämpi kuin lisää liksaa vaativan hoitajan lakko-oikeus. Eikä sivistyneessä länsimaassa pitäisi olla tässä asiassa mitään epäselvää. 

Eikä tällä asialla ole myöskään mitään tekemistä hoitajien palkkavaatimusten kanssa. Niiden osalta ratkaisevia seikkoja ovat yhteiskunnan kyky ja halu maksaa hoitajilleen palkkaa. Ja sen taas ratkaisevat aivan muut asiat - ennen kaikkea kansalaisten julkiselle sektorille sekä sen koolle asettamat toiveet ja vaatimukset. Sekä heidän maksukykynsä niiden täyttämiseksi.

   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakkokenraali Rytkönen pelaa kovaa peliä
Lindén otti kantaa hoitajien työtaisteluun väläyttämällä veronkorotuksia
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta

Lakkokenraali Rytkönen pelaa kovaa peliä

Hoitajat ovat näköjään päättäneet saada muita oleellisesti suuremmat palkankorotukset - vaikka väkisin. Sen merkkinä on heidän päätöksensä hylätä kunta-alan työehtokiistaa ratkovan sovittelulautakunnan eilen tarjoama ehdotus, joka kuitenkin kelpasi muille lakkoilijoille.

Seuraavassa vaiheessa jää nähtäväksi, kuinka asia etenee. Lakkokenraali Millariikka Rytkösen retoriikka on ainakin niin kovaa kuin tällaisessa tilanteessa sopii odottaakin. Hänen mukaansa esitys "oli kertakaikkisen luokattaman huono... joukkoirtisanoutumista lähdettiin valmistelemaan".

Mielenkiintoista kuitenkin, että tämä toimenpide alistettiin muiden ratkaisuille, eli Rytkösen mukaan "aikaisintaan joukkoirtisanoutumisia toteutetaan siinä vaiheessa, kun muut kuntapuolen työehtosopimukset on sovittu". 

Nähtäväksi siis jää, kuinka suuri osa hoitajista noudattaa kenraalinsa käskyä ja irtisanoutuu oikeasti. Ja kuinka moni on vieläkin taisteluhenkisempiä ja hakee hoitajanoikeuksiensa poistamista. 

Itse näen suuren ongelman hoitajien vaatimuksen rakenteessa. Hehän haluavat sitoa myös tulevien vuosien palkankorotuksena muiden palkkakehityksen siten, että hoitajien palkat nousisivat vuosittain 3,6 prosenttia enemmän kuin muiden. 

Tämä voisi toimia ehkä yhdelle alalle, mutta entäpä jos jo kunta-alan sovintoesitykseenkin happamasti suhtautunut teollisuusliitto lähtisi samalle tielle ja vaatisi vastaavasti omien jäsentensä palkkojen sitomista kunta-alan palkkakehitykseen? Ja sen tueksi pysäyttäisi maamme vientiteollisuuden.

Eilen nähdyn perusteella onkin todettava, että nyt nähty Rytkösen show vähensi omaa tukeani hoitajien palkkavaatimuksille. Heille annettu esityshän oli julkisen talouden rahoitustilanteen huomioon ottaen varsin antelias tarjotessaan käytännössä viiden prosentin korjausta suhteessa muihin palkansaajiin. Tämän osoittaa jo sekin, että muut lakkoilijat olisivat hyväksyneet tarjouksen.

Nähtäväksi jää myös se, kuinka maan hallitus suhtautuu asiaan. Se on kuitenkin vastuussa ihmisten terveydestä ja periaatteessa myös alueuudistuksen seurauksena maksumieheksi joutuvan valtion budjetista. Selvää on, ettei tilanne ole mieleinen etenkään Marinin kabinetin vasemmalle laidalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta
Paperiteollisuus katoaa Suomesta
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Lindén otti kantaa hoitajien työtaisteluun väläyttämällä veronkorotuksia

Totesin toissapäivänä sairaan- ja perushoitajien työtaistelun ratkaisusta seuraavaa.

"Lienee kuitenkin kaikille selvää, ettei hoitajien mahdollisia ylimääräisiä korotuksia voi vain lisätä valtion (hyvinvointialueiden) menoihin, vaan Sanna Marinin (sd) hallituksen tulee löytää budjetistaan vastaavan suuruiset säästöt, joita se ei ilman hoitajalakkoa olisi tehnyt - ja joiden seurauksena sen saamat tulot eivät vähene eivätkä menot lisäänny.

Siten tämä asia ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen välinen, vaan sen syntyvään ratkaisuun tarvitaan tueksi valtakunnallista päätöksentekoa. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö tämä myös Suomen keskustavasemmistolaisen hallituksen piirissä."

Eilen asiasta vastaava ministeri Aki lindén (sd) otti kantaa tähän asiaan. Hän on omien sanojensa mukaan "valmis mielellään maksamaan enemmän veroja, jotta meidän julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon työntekijät saisivat paremmat palkat".

Lindénin viesti voidaan lukea siten, että 1) hänen ja siten myös maan hallituksen mielestä työnantajan tulee taipua hoitajien vaatimukseen muita aloja korkeammista palkankorotuksista vuosiksi eteenpäin sekä 2) tämän korotuksen rahoitus hoidetaan kurittamalla suomalaisia yrityksiä ja/tai työntekijöitä entistäkin kovemmalla verotuksella. 

Tänään Helsingin sanomat puolestaan julkaisi oman puoluekannatuskyselynsä tulokset. Sen mukaan Kokoomus on kirimässä yhteen kaikkien aikojen vaalivoittoonsa, sillä ero kakkospuolueeseen eli Sosialidemokraatteihin on kasvanut jo noin viiteen prosenttiyksikköön. 

Mikäli tilanne säilyy samana, tulee Petteri Orposta (kok) maan seuraava pääministeri ja Kokoomuksesta sen suurin puolue. Valtiovarainministerin pesti on kuitenkin ollut tapana antaa hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, käykö näin myös tulevassa hallituksessa, vai laistaako Kokoomuksen tuleva hallituskumppani tämä epätoivoisen ministerinpaikan tietäen, että sen hoitaminen tulee tappiinsa kiristetyn verotuksen ja rajusti kasvaneen julkisen velan seurauksena olemaan suorastaan epätoivoista - eikä ainakaan oman puolueen kannatusta nostattavaa. Ei ainakaan, mikäli Kokoomuksen tulevana hallituskumppanina on tavallisten työtä tekevien suomalaisten kannatukseen nojaava Lindénin oma puolue.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta
Venäjä pelaa Kokoomuksen pussiin
Sairaanhoitajille lisää liksaa

Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta

Sairaan- ja perushoitajien työtaistelu sai eilen uuden käänteen, kun heitä edustavan ammattiliitot peruivat suunnittelemansa lakon toisen vaiheen ja lähtivät pohtimaan joukkoirtisanoutumista. Sen tarkoituksena näyttäisi olevan suojelutyöstä välttyminen. 

Sosiaalidemokraattinen ministeri Aki Lindén on pahassa välikädessä, koska hänen ministerivastuuseensa kuuluu huolehtiminen suomalaisten turvallisuudesta. Siksi hän joutui panemaan alulle hoitajien taktiikan muuttaneen potilasturvallisuuslain. Sen avulla hoitajat olisi pakotettu tekemään sellaisia töitä, joista heidän oli tarkoitus kieltäytyä työtaistelutoimena. 

Hoitajien lakon toisen osan vaihtuminen irtisanoutumisuhkaukseen tarkoittaa pikemminkin panosten korottamista kuin laskemista. Sellaisessa tilanteessa Lindén voisi edelleen määrätä laillistetut hoitajat välttämättömiin töihin, joten lakkolaisista ainakin osa olisi halukas luopumaan sairaanhoitajaoikeuksistaan, jotta se ei olisi mahdollista. Tämä kertoo, etteivät he ole valmiita luopumaan tavoitteistaan helpolla - jos mitenkään.

Nähtäväksi jää, kuinka moni hoitaja lopulta lähtisi tuollaiseen irtisanoutumiseen. Selvää kuitenkin on, että mikäli määrä olisi suuri, vaarantuisi pikaista hoitoa tarvitsevien suomalaisten turvallisuus. Samalla ministeri syyllistyisi ministerivastuunsa rikkomiseen. 

Ongelmana on tietenkin julkisten varojen riittävyys kattamaan hoitajien vaatimus noin 3 300 euron kuukausittaisten palkkojensa korottamisesta useita vuosia 3,6 prosenttia yli muiden alojen saaman tason. Tämä siis tilanteessa, jossa valtio velkaantuu muutenkin huippuvauhtia.  

Nähtäväksi siis jää, kuinka tämä työtaistelu päättyy. Lienee kuitenkin kaikille selvää, ettei hoitajien mahdollisia ylimääräisiä korotuksia voi vain lisätä valtion (hyvinvointialueiden) menoihin, vaan Sanna Marinin (sd) hallituksen tulee löytää budjetistaan vastaavan suuruiset säästöt, joita se ei ilman hoitajalakkoa olisi tehnyt - ja joiden seurauksena sen saamat tulot eivät vähene eivätkä menot lisäänny.

Siten tämä asia ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen välinen, vaan sen syntyvään ratkaisuun tarvitaan tueksi valtakunnallista päätöksentekoa. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö tämä myös Suomen keskustavasemmistolaisen hallituksen piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paperiteollisuus katoaa Suomesta
HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa
Lakko ja poliittinen lakko