AfD:n voitto nostatti älyllistä epärehellisyyttä suomalaispoliitikoissa

Oli hämmentävää eilen lukea suomalaispoliitikkojen ajatuksia Vaihtoehto Saksan (AfD) rökälevoitosta Saksi-Anhaltin vaaleissa. Eniten siitä tuntui olevan sekaisin Sofia Virta (vihr), joka kertoi ajattelevansa pelokkaasti, "että se varmasti kertoo myös maan sisäisestä eriarvoistumiskehityksestä, ja kuten Saksastakin on kuvattu, että on ollut kyse myös protestivaalista Saksan hallitusta vastaan".

Aika lailla samoilla linjoilla oli hänen kollegansa laitavasemmistossa, Minja Koskela (vas), joka arveli, että "tässä on kyse pitkälti protestista valtapuolueita vastaan. Ei olla pystytty vastaamaan nouseviin arjen kustannuksiin ja ihmisten elämän parantamiseen." Sekä edelleen, että "talouskuripolitiikalla vain ruokitaan äärioikeista nousua, koska se ei johda siihen, että tavallisilla ihmisillä olisi parempi arki".

* * *

Tai no. Oikeastaan noiden kahden – kesähelteellä pihalla seisovaa lumikkoa muistuttavat – aatokset eivät hämmentäneet, pikemminkin päinvastoin. 

Sen sijaan hämmennyin oikeasti Anders Adlercreutzista (ruots), joka ilmeisesti arveli vaalivoiton johtuneen AfD:n ulkopoliittisista linjauksista todetessaan, että "nyt siellä nousi isoimmaksi puolueeksi puolue, joka on selvästi EU-kriittinen, ja joka omassa viestinnässäänkin toistaa Venäjän narratiivia. AfD suhtautuu ymmärtävästi Venäjän asioihin ja suhtautuu vähintäänkin varauksellisesti, ellei jopa kielteisesti Ukrainaan tukemiseen."

Eikö hänellä tosiaankaan ollut muuta sanottavaa? Vai jättikö vain MTV3:n toimittaja kirjaamatta ne kaiken kansan luettavaksi? Mene ja tiedä, mutta olisi hämmästyttävää jos lähes puolet äänioikeutetuista olisi äänestänyt AfD:tä ensisijaisesti tukeakseen Venäjän hallintoa ja sen sotaretkeä naapurimaahansa.

* * *

Antti Kaikkonen (kepu) puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että AfD:n voitossa oli kyseessä laajempikin ilmiö. Hänen mukaansa "saadaan jännittää vähän... muun muassa Ranskan tulevien presidenttivaalien suhteen, sekä Iso-Britannian kehitystä." 

Tämän toki ymmärrän ja olen jopa samaa mieltä. Mutta sitten Kaikkonen hämmensi minut totaalisti ilmaistessaan näkevänsä tummia pilviä Euroopan taivaalla ja arvellessaan, että "tämän yhtenäisyyden säilyttämiseksi saamme kyllä työtä tehdä". 

Samoilla linjoilla oli Antti Häkkänen (kok), joka niin ikään puhui EU:n yhtenäisyydestä ja puolustuspolitiikasta arvellen, että "se, mikä on Suomen omissa käsissä, niin sitä kannattaa tehdä, eli vahvistaa meidän omaa puolustustamme". Eipä sanonut hänkään yhtään sanaa siitä, mikä johti AfD:n voittoon. 

* * *

Jani Mäkelä (ps) sen sijaan totesi sen, minkä kaikki vähänkin kartalla olevat ihmiset tietävät. Hänen mukaansa "siellä on aiemmin tukahdutettu näkemyksiä, joita ei haluta politiikkaan. Esimerkiksi, että ihmiset ovat olleet jotain mieltä maahanmuuttopolitiikasta ja he eivät ole saaneet ilmaista näitä mielipiteitä vapaasti. Tämä voi johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että nousee valtaan äärimmäisiä tahoja."

Hän ei ole tässä ajatuksessaan yksinään, sillä esimerkiksi kollegani Jukka Kekkonen on todennut saman. Hänen mukaansa "olisi tärkeää käydä avoimesti ja ennakkoluulottomasti yhdessä läpi erilaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotta nähtäisiin, mitä erilaisista valinnoista seuraa pitkällä aikavälillä yhteiskunnan perustoiminnoille, taloudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Sillä tavalla myös maahanmuutosta päästäisiin keskustelemaan kiihkottomasti ja rakentavasti kaikkien niiden kesken, jotka haluavat rakentaa Suomelle hyvää tulevaisuutta."

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että jos jollakulla on epäilyksiä siitä, mistä syystä AfD sai vaalivoittonsa, hänen kannattaa lukea sosiaalisesta mediasta avoimin mielin Matias Turkkilan viesti, jossa hän on käynyt läpi AfD:n nousun kannalta oleellisia tapahtumia. Minun nähdäkseni hän on onnistunut aivan erinomaisesti kokoamaan oleellinen tästä asiasta. 

Näkemyksen jakaa myös amerikkalaisen Brookings Instituutin Robin J. Brooks, entinen Goldman Sachsin ekonomisti ja IIF:n päästrategi. Hänen mukaansa "AfD:n kannatuksen kasvun taustalla on väestönosa, joka vaatii huomattavasti järeämpiä toimia siirtolaisten karkottamiseksi. Saksan poliittinen keskusta ei ole tähän valmis, joten tilanne tulee todennäköisesti huononemaan ennen kuin se paranee."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalainen vaihtoehto
Outo yhteensattuma – vai onko?
Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka valtaa alaa: ensin SDP ja nyt Kokoomus

Vaalien lähestyessä näyttää siltä, että Perussuomalaisten jo pitkään harjoittama maahanmuuttopolitiikka saa kannatusta yhä laajemmin myös muiden puolueiden parissa. Muistamme äskettäiset SDP:n linjaukset ja nyt on avautunut myös Kokoomuksen Antti Häkkänen. 

Hänen mukaansa "Suomen ikääntyvä väestö tarvitsee lisää työntekijöitä. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua sinisilmäisesti. Meidän pitää varmistaa, että kyse on yhteiskuntaa hyödyttävästä työnteosta. Jos esimerkiksi henkilö tekee hyvin vähän töitä ja elää muuten sosiaaliturvan varassa, järjestelmä ei toimi tarkoituksenmukaisesti."

Sekä edelleen, että "tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka tekevät töitä, hakevat töitä, kouluttautuvat, maksavat veroja ja osallistuvat yhteiskuntaan. Sen sijaan emme kannata sellaista maahanmuuttoa, jossa ihmiset tulevat maahan vailla realistisia mahdollisuuksia työllistyä ja päätyvät myöhemmin pysyvästi sosiaaliturvan varaan... Oikeistolaisessa maahanmuuttopolitiikassa korostuvat yksilön velvollisuudet."

* * *

Toki sekä SDP:n että Kokoomuksen linjaukset ovat edelleen heikommin jäsenneltyjä kuin Perussuomalaisten, mikä johtunee mielenmuutoksen äskettäisyydestä. Niinpä Häkkänenkin kertoi, että hän on "jo kymmenen vuotta korostanut, että maahan tulleiden vakaviin rikoksiin pitää suhtautua erittäin tiukasti. Mutta Suomi on oikeusvaltio. Ei voida toimia niin, että ihmisiä poistetaan maasta mielivaltaisesti ilman asianmukaista prosessia. Yhteiskunnan pitää perustua lakiin, poliisiin ja oikeuslaitokseen, jotka selvittävät, mitä on tapahtunut ja kuka on syyllistynyt rikokseen."

Kommentti on sikäli outo, ettei kukaan valtakunnantason poliitikko ole vaatinutkaan ihmisten mielivaltaista karkottamista. Sen sijaan Joakim Vigelius (ps) esitti aiemmin tällä viikolla, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti Suomesta – oikeuden päätöksen jälkeen – eikä heille annettaisi enää mahdollisuutta vedota Maahanmuuttovirastoon välttyäkseen maasta poistamiselta. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten SDP:n ja Kokoomuksen linjaukset vaikuttavat suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ensi vuoden vaalien jälkeen. Ovatko nyt kuulleet puheet pelkkää vaaliretoriikkaa, vai ovatko niiden uudet linjaukset todellisia? 

Jonkinlainen muutos on kuitenkin joka tapauksessa tapahtunut, sillä eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi aiemmin kesällä, että hänen parin vuosikymmenen takaisissa – tuolloin radikaaleina pidetyissä blogimerkinnöissä – "puhutaan itsestäänselvyyksistä", koska "yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta."

Toivottavasti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suomalainen maahanmuuttopolitiikkaan tällä hallituskaudella tullut muutos jää pysyväksi, ja sen yhteiskunnan kannalta haitallisia käytäntöjä karsitaan edelleen, eikä tällä hallituskaudella korjattuja järjettömyyksiä edes harkita palautettaviksi. Äänestäjän kannalta on toki selvää, että varminta on edelleen äänestää sitä puoluetta, joka on saanut aikaan edellä kuvaamani laajenevan yhteiskuntapoliittisen muutoksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Orpon hallituksen ministerit ovat onnistuneet hallitustyössään – vain Multala ja Marttinen ovat poikkeuksia

Helsingin sanomat julkaisi eilen tulokset mielenkiintoisesta kyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisiltä ministereiden onnistumisesta hallitustyössään. Itse HS:n artikkelissa niitä kommentoi erittäin asiantuntevasti professori Markku Jokisipilä, joten juttu kannattaa ehdottomasti lukea. 

Yksi näkökulma jäi kuitenkin pohtimatta niin Jokisipilältä kuin Erkkomedian toimittajaltakin. Nimittäin se, miten suuri osa kansasta katsoo ministereiden onnistuneen suhteessa heidän taustapuolueidensa kannatukseen. 

Siksi katsoin viimeisen Yleisradion mielipidetutkimuksen luvut hallituspuolueille. Niiden mukaan Kokoomuksen kannatus oli 17,4 prosenttia, Perussuomalaisten 14,5 prosenttia ja Ruotsalaisen kansanpuolueen 3,8 prosenttia. 

* * *

Jos nyt jaetaan kunkin ministerin toimia hyvin tai melko hyvin onnistuneena pitäneiden henkilöiden määrä heidän taustapuolueidensa tämänhetkisellä kannatuksella, nähdään yli suhdeluvun 1,0 saaneiden ministereiden onnistuneen yli puoluerajojen. Alle 1,0 suhdeluvun sanoneet eivät puolestaan ole onnistuneet edes kaikkien lähtökohtaisesti "heidän puolellaan" olevien mielestä. 

Näin saamme seuraavan listan HS:n jutussa mainituista ministereistä:

Adlercreutz (ruots) 5,26

Häkkänen (kok) 2,82

Valtonen (kok) 2,47

Purra (ps) 1,59

Rantanen (ps) 1,52

Meri (ps) 1,31

Ranne (ps) 1,24

Orpo (kok) 1,21

Rydman (ps) 1,04

Multala (kok) 0,92

Marttinen (kok) 0,63

* * *

Lista osoittaa, että suhteessa oman taustapuolueensa kannatukseen on opetus- ja kulttuuriministeri Anders Adlercreutz omaa luokkaansa. Myös Antti Häkkäsen ja Elina Valtosen työhön ovat tyytyväisiä sekä heidän oman puolueensa kannattajat että suuri osa muiden puolueiden äänestäjistä. 

Myös Riikka Purran ja Mari Rantasen hallitustyötä onnistuneena tai melko onnistuneena pitävien suomalaisten määrä ylittää varsin selkeästi heidän oman puolueensa suosion. Samoin Leena Meren, Lulu Ranteen ja Petteri Orpon – joskin pienemmällä erolla. 

* * *

Näin meille jäi "pahnan pohjimmaisiksi" kolme ministeriä, joista kaksi ei ole edes oman puolueensa kannattajien mielestä onnistuneet tehtävässään hyvin. He ovat Kokoomuksen Sari Multala ja Matias Marttinen. 

Kolmanneksi viimeiseksi jäänyt Wille Rydman on ehkä koko joukon mielenkiintoisin tapaus, koska häntä on riepoteltu useaan otteeseen medioissa tällä hallituskaudella. Tässä kyselyssä hän oli myös eniten negatiivisia arvioita työstään saanut ministeri, mikä nostettiin vahvasti esille HS:n jutussa kirjaamalla hänen nimensä jopa otsikkoon. 

Tosiasia kuitenkin on, että myös Wille Rydmanin hallitustyö on ollut hyvin tai melko hyvin onnistunutta sekä hänen oman taustapuolueensa kannattajien että suuren joukon muita puolueita äänestävien mielestä. Toisin sanoen hänen tekemänsä ministerityö on saanut hyväksynnän yli puoluerajojen siitäkin huolimatta, että mitä ilmeisimmin selvästi suurin osa suomalaista suhtautuu häneen henkilönä äärimmäisen negatiivisesti. 

* * *

Minusta tämä on suorastaan hämmästyttävää, enkä siksi pidä onnistuneena HS:n toimituksen luonnehdintaa Rydmanin (ja Purran) työn hyväksyneiden määrästä. Sen mukaan "Rydmanilla että Purralla on omat kannattajakuntansa, joiden mielestä he ovat onnistuneet työssään hyvin". 

Tämä näkemys lienee sinänsä totta, mutta se ei selitä sitä, että heidän työtään arvosti – Purran osalta jopa selvästi – suurempi osa vastanneista kuin Perussuomalaisilla on tällä hetkellä kannattajia. Ja siksi heidän työskentelynsä on vakuuttanut myös muita ihmisiä kuin heidän "omat kannattajakuntansa" siitäkin huolimatta, että he herättävät – pääministerin tavoin – monissa ihmisissä negatiivisia tunteita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia

Porvarihallitusta pukkaa

Eilisen päivänä jälkeen näyttää siltä, että Suomeen saadaan tuleviksi vuosiksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu porvarihallitus. Toki se vaatii vielä monista asioista sopimista - sellainen on erityisesti maahanmuuttopolitiikka - mutta isänmaan etu vaatii nyt joustavuutta kaikilta vastuullisilta osapuolilta. 

Helsingin sanomat yritti vielä aamun pääkirjoituksessaan lyödä kiilaa tulevien hallituspuolueiden väliin ja ajaa demareita vallan kahvaan arvelemalla, että Kokoomusta arveluttaisi soinilaisten perussuomalaisten eli Sinisen tulevaisuuden fiaskoksi muuttunut hallituskausi. Ikään kuin pääkirjoitustoimittaja ei tietäisi nykyisen Perussuomalaisten olevan aivan eri puolue - vaatihan sen ydin jo vuonna 2017 hallitusohjelman noudattamista, mikä ei silloiselle pääministerille kuitenkaan kelvannut. 

Maahanmuuttopolitiikankin osalta erot puolueiden välillä ovat lopulta pieniä. Tämän osoitti Antti Häkkäsen (kok) eilinen kannanotto, jossa hän totesi, että "Kokoomuskin on esittänyt matkan varrella tiettyjä maahanmuuton kontrollitoimenpiteitä ihan järkevistäkin syistä. Ne voivat olla harkinnassa. Mitä ne tosiasiassa voivat olla, on sitten neuvottelukysymys".

Jotain viitettä Kokoomuksen neuvotteluhalukkuudesta antoi myös se, että Häkkänen korosti Suomen tarvitsevan ihmisiä, jotka tulevat tekemään töitä reiluilla pelisäännöillä, noudattavat lakeja ja käyttäytyvät kunnolla. Tässä ei liene suurempaa eroa perussuomalaisten linjaan, vaikka heidän listallaan onkin ensisijaisena toiveena saada työperäisiä maahanmuuttajia EU:n sisältä - se ei kuitenkaan liene realismia niin kauan, kuin meillä verotetaan kaikki tavalliset palkansaajat köyhiksi. 

Huolimatta nähtävästi varsin pitkälle edenneestä yksimielisyydestä Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä, tarvitaan porvarihallituksen syntymiseen vielä Kristillisdemokraatit - jotka kyllä ottavat vastaan tarjotut ministerinpaikat - ja RKP.  Nähtäväksi jää, minkä hinnan Anna-Maja Henriksson (ruots) kumppaneineen vielä vaatii - mutta on hyvä huomata, että heille tärkein eli ruotsinkielen asema on jo turvattu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolmen suuren hallitus?
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista

Kokoomuksen kahdet rattaat

Maahanmuuttajataustainen Seida Sohrabi (kok) nosti Ilta-Sanomissa esille Ruotsin karut rikostilastot. Hänen mukaansa viimeisen vajaan neljän vuoden aikana eri puolilla Ruotsia on räjähtänyt kranaatti, pommi tai vastaava reilusti yli 300 kertaa. Jos laskee yritykset ja valmistelut mukaan, kertoja on satoja lisää.

Karujen tilastojen syynä on Ruotsin viime vuosikymmenien maahanmuuttopolitiikka, joten asia ei tietenkään ole mikään uutinen tämän blogin lukijoille. Sen sijaan siihen liittyy mielenkiintoisia yleispoliittisia näkökulmia. Poimittakoon siksi pari näkemystä sosiaalisesta mediasta.

Heti ensimmäisenä kommentoinut nainen esitti, että "muistaako kukaan kuka alunperin keksi tämän vetävän sloganin ´Olla Ruotsin tiellä´. Hyvä iskulause, vaikka ei tietoon perustukaan. Mutta hyvin käyttökelpoinen politiikassa, jossa tärkeintä on luoda uhkakuvia. Niillä saa ääniä."

Mieheen viittaavalla nimimerkillä kirjoitellut henkilö huomautti Suomen estämisestä ajautumasta Ruotsin tielle, että "kirjoituksesta puuttuu disklaimeri, ´ei edusta kokoomuksen linjaa, saattaa järkyttää, kuulostaa muukalaisvihamieliseltä´. Miten kuvittelet, että tämä voisi olla yli puoluelinjojen toimiva ratkaisu, kun edes oma puolue ei ole kanssasi samaa mieltä?"

Myös Antti Häkkänen (kok) on kommentoinut Twitterissä Ruotsin tilannetta kertomalla, että "oikeusvaltio alkaa murtumaan siinä pisteessä, kun kansalainen ei saa riittävää turvaa lailliselta virkavallalta. Järjestäytynyt rikollisuus, jengit ja aseellinen väkivalta ottavat tilan, jos se annetaan. Naapurimaan oltava tarkkana." Myös Häkkäsen kirjoitus sai kommentteja.   

Niistä ensimmäisenä tunnettu nimimerkki Päivän Byrokraatti kirjoitti, että "seuraavan (porvari)hallituksen olisi tärkeää toteuttaa kolme uudistusta: poliisin organisaation palauttaminen kenttäpainotteiseksi ja riittävä resurssointi, oikeuslaitoksen lisäresurssointi, humanitaarisen / kolmansista maista tulevan maahanmuuton tuntuva rajoittaminen."

Myös Häkkänen sai kommentteja. Eräs mies kuittasi Häkkäselle sarkastisesti, että "onneksi Suomessa ei ole samaa riskiä ja onneksi osasimme kaikki nauraa USA:n silloisen presidentin tietämättömyydelle, kun hän käytti Ruotsia esimerkkinä vaarallisesta kehityksestä".

Tunnetun ex-jääkiekkoilijan nimeä kantavalta tilitä puolestaan kuitattiin, että "kolkuttaako omatunto, kun olet itse ollut ajamassa lisää haittamaahanmuuttoa Suomeen, ja niille jotka ovat uskaltaneet avata suunsa, olet syyttänyt vihapuheesta."

Nämä esimerkit riittänevät kertomaan, että Kokoomuksen maahanmuuttopoliittinen linja on tunnetusti kaksilla rattailla ajeleminen. Kuulemme puolueen piiristä ihan järkeviä maahanmuuttokriittisiä kommentteja, mutta hallitukseen päästyään se tekee kaikkensa ohjatakseen maamme samankaltaisen rikollisuuden pesäksi kuin nyky-Ruotsi. Joissain tapauksissa - esimerkkinä Häkkänen - jopa yksittäisen henkilön puheissa nähdään sama ilmiö.

On muistettava, että edellisten vaalien jälkeen Suomeen olisi vaalituloksen perusteella ollut luontevinta rakentaa hallitus Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan. Näin ei kuitenkaan haluttu - ainakin osittain siksi, että ensin mainittu halusi mieluummin maahanmuuttomyönteisen kabinetin yhdessä demareiden kanssa kuin sitoutua halla-aholaisten kanssa Suomen pitämiseen taloudellisesti vahvana ja turvallisena, mutta pelin politiikan paras taitaja eli Keskusta veti välistä.  

Hintana siitä oli nykyisen vihervasemmistohallituksen nousu ajamaan entistä kritiikittömämpää maahanmuutto-, raha- ja talouspolitiikkaa. Lopputuloksena siitä on pahimmassa tapauksessa seuraavalle hallitukselle tekemätön paikka kaikilla kolmella mainitsemallani politiikan lohkolla - ellei sitten koronarajoitusten paluu ja muiden EU-maiden jämäkkä toiminta Unionin rajoilla pelasta meitä edes maahanmuuttokatastrofilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin
Kokoomuksen maahanmuuttolinjaukset selvensivät journalisteille sitä, mistä on kyse
Kirsi Pihan ja Atte Kalevan suvaitsevaisuus

Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että Helsingin seudulla liikkuu 100 - 150 nuorta, jotka ryöstelevät väkivaltaisesti ikätovereitaan ja muita heikossa asemassa olevia. Kyse on lähinnä maahanmuuttajataustaisista henkilöistä, jotka ovat jo olleet yhteiskunnan interventioiden kohteena. Mielenkiintoista kyllä, samassa jutussa mainittiin Itä-Helsinkiin ilmaantuneen maahanmuuttajataustaisia paluumuuttajia, jotka ovat rakentamassa hierarkkista rikollisuutta, mikä tarkoittanee ruotsalaistyyppisiä nuorisorikollisjengejä.

HS:n juttu herätti eilisen päivän aikana mielenkiintoisia reaktioita. Iltalehden pääkirjoituksessa nostettiin poliittisen johtomme ja viranomaisten toiminta valokeilaan toteamalla, että "rankka väkivalta ja huumekauppa eivät ole pelkkää ´oirehtimista´ – poliitikot ja viranomaiset eivät saa hyssytellä huolta jengiytymisestä" - viitaten ennaltaehkäisevää poliisityötä tekevän Jari Taposen sekä sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) luonnehdintaan, jonka mukaan kyse olisi viattomalta kuulostavasta "oirehtimisesta". 

Pääministeri Sanna Marin (sd) sentään tunnusti ongelman vakavuuden, vaikka ei esittänytkään keinoja sen ratkaisemiseksi. Hänen twiittiään seuranneessa keskustelussa kiinnitin huomioni näyttelijä Salla Lintosen kommenttiin, jossa hän pyysi luotettavaa lähdettä tiettyjen maahanmuuttajien kantaväestöön nähden moninkertaiselle edustukselle väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. 

Jouduin lukemaan twiitin uudelleen, sillä en voinut uskoa, että joku voisi vielä tänä päivänä olla tietämätön tästä faktasta. Ilmeisesti valtamedian harhaanjohtava uutisointistrategia on toiminut ainakin tämän näyttelijän kohdalla. 

IL:n jutussa siteerattiin myös Aseman lapset -järjestöä, jonka mukaan kaikkien nuorten ei enää ole turvallista liikkua myöhään illalla Helsingin keskustassa tai Itäkeskuksessa. Toisin sanoen todettiin se, että turvallinen Impiwaara alkaa olla mennyttä ja tilalle on saatu monikulttuurista värinää. Siitä kertoo myös se, että MTV3:n mukaan poliisin tietoon on tänä vuonna tullut 43 alle 18-vuotiaiden tekemää epäiltyä henkirikosta, kun aikaisempina vuosina luku on ollut "vain" 9-16. 

Päivän järkevimmän kommentin taisi antaa - kuinkas muuten - oppositiojohtaja Jussi Halla-aho, joka totesi että olemme tehneet kaikki ne virheet, jotka ovat johtaneet ruotsalaiseen katastrofiin. Hän totesi myös, ettei toimivia keinoja ongelman välttämiseksi edes ole - siis somalialaisen ja lähi-itäläisen maahanmuuton ankaran rajoittamisen lisäksi. Tämänhän osoittaa todeksi jo se, että HS:n jutun mukaan kaikki tässä puheena olevat 100 - 150 nuorta ovat jo olleet yhteiskunnallisten interventioiden kohteena. 

Tämän ymmärtäminen lienee ollut liian vaikeaa tavoittaneen pormestari Jan Vapaavuorta (kok), joka arveli ratkaisun löytyvän yhteiskunnallisten interventioiden kautta. Hänen puoluetoverinsa Antti Häkkänen sentään vihjaisi varovaisesti, että Ruotsin tilanne on eskaloitunut, koska "vähän hallitsemattomasti maahanmuuton lukumäärään suhtauduttiin".

Kaiken kaikkiaan juuri nyt näyttää siltä, että kissa on kerrankin nostettu pöydälle ja myös nähty siellä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole syytä huoahtaa, sillä nykyiset punavihreät vallanpitäjämme tuskin ryhtyvät tehokkaisiin toimiin - eivätkä ainakaan rajoittamaan humanitaarista maahantuloa. Siksi seuraavat kolme vuotta jatketaan Ruotsin linjalla, minkä jälkeen jatko määräytyy vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksen mukaan. 

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista lukea HS:n tänä aamuna julkaisema juttu, jossa oli haastateltu näistä asioista vastaavia henkilöitä. Heistä ensimmäisen mukaan maahanmuuttajien määrällä ei ole väliä. Vain sillä, kuinka montaa heistä ei pystytä integroimaan yhteiskuntaan. 

Toinen henkilö puolestaan kertoi, että "Helsingissä ollaan valmiita käyttämään rahaa ja näkemään vaivaa siihen, että kehityskulku ei olisi samanlainen kuin esimerkiksi Ruotsissa. Keinoja löytyy,"

Avoimeksi jäi kysymys siitä, miksi noita keinoja ei sitten ole käytetty, kuten näiden ihmisryhmien heikosti sujunut työllistyminen, näkyvyys väkivalta- ja seksuaalirikoksissa sekä omalta osaltaan myös nyt ilmi tullut 100 - 150 nuoren henkilön joukkio osoittavat? Paitsi että onhan niitä käytetty, kuten edelle kirjoittamastani ilmenee. Ja rahaakin on palanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aho esitti loogisesti pätevät ja älyllisesti rehelliset perustelut
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa

Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys

Hallitus teki budjettiriihessään monenlaisia päätöksiä, joiden avulla maamme olisi tarkoitus selättää korovankriisi, edistää siirtymistä hiilineutraaliin talouteen ja turvata maamme talouden kasvu sitten, kun maamme palaa normaaliaikaan. Päätökset jokainen voi lukea edellä linkittämästäni Ylen jutusta, joten en ala tässä toistamaan niitä. Sen sijaan keräsin yhteen kommentteja, joita yhteiskunnan toimijat ovat niistä sanoneet. 

Aloitetaan pääministeristä. Hänen mukaansa budjetti on elvyttävä. Ja niin se totta vieköön onkin koska nettovelkaa otetaan aiempaan verrattuna noin viidennes lisää. 

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta myötäili puoluetoveriaan ja arveli, että budjettiriihessä sovitut panostukset osaamiseen, työttömien työnhaun tukemiseen ja palkkatukeen ovat oikean suuntaisia. Elorannan mielestä elvytyksen jatkaminen ja siitä johtuva julkisen talouden velkaantuminen ovat perusteltuja tässä tilanteessa.

Hänen vastapelurinsa eli Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies pahoitteli, että "menoja kasvattavat muun muassa panostukset julkisiin työvoimapalveluihin, oppivelvollisuusiän nosto ja varhaiskasvatusmaksujen alentaminen. Näiden kustannusten huomiointi tiputtaa ilmoitettua työllisyyslukua alaspäin, koska työllisyystavoite on mitoitettu siten, että uudet työlliset saadaan ilman valtion tukea." 

EK näkee kuitenkin järkevinä päätöksinä sähköveron laskemisen EU:n minimiin ja väylämaksun puolituksen jatkamisen sekä liikenneinfran rahoituksen lisäämisen. Kilpailukyvyn ja uudistumisen eteen olisi sen puheenjohtajan näkemyksen mukaan tarvittu enemmän konkreettisia päätöksiä tässä ja nyt. 

Kokoomuksen Antti Häkkänen totesi, että "tilapäistä elvytystä tarvitaan jonkin verran, mutta samalla pitäisi tehdä talouskasvua ja työllisyyttä vauhdittavia päätöksiä". Ja kysyi, että "minkä ihmeen takia työllisyyspäätökset vesitettiin riihessä?"

Raskainta kritiikkiä hallitus sai kuitenkin puheenjohtaja Jussi Halla-aholta (ps), joka totesi hallituksen toimien rapauttavan "Suomen kilpailukykyä etenkin vientiteollisuuden alueella". Samalla "polttoaineverojen korotukset osuvat tavalliseen kotitalouteen, liikkumiseen ja asumiseen etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella... Ainoa tapa, jolla julkinen talous saadaan tasapainoon on se, että Suomeen syntyy uutta tuottavaa työtä ja tämä hallitus ei valitettavasti toimillaan sitä edistä".

Toisin sanoen hallitusta poliittisesti lähellä olevat toimijat kehuivat päätöksiä ja oppositio tyrmäsi ne rankoin sanakääntein. Siksi on lopuksi syytä kuulostella riippumattoman toimijan näkemyksiä. Sellaisen lausui Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä.

Hänen mukaansa "on hyvä, että budjetissa laitetaan paljon paukkuja siihen, että koronakriisi saadaan hallintaan esimerkiksi testauksen kautta... Saadaanko Suomen talous oikenemaan keskipitkällä aikajänteellä. Siihen ei tänään julkistetussa kestävyystiekartassa ole mielestäni askelmerkkejä... työllisyyspolitiikan kunnianhimon taso ei ole ihan sitä, mitä hallitusohjelmassa sovittiin."

Yhteenvetonsa hallituksen suunnitelmista maamme talouden oikaisemisesta koronakriisin jälkeen Vihriälä muotoili sivistyneesti ja kiihkottomasti. Sen mukaan "tiekartta on minun nähdäkseni vielä aika löysä harjoitus, jota on tarpeen täsmentää viimeistään keväällä".

Nähdäkseni Vihriälän näkemys on sekä perusteltu että todenmukainen. Vähemmän sivistyneesti sanottuna hallitus epäonnistui budjettiin kirjattujen toimenpiteiden suhteen täydellisesti. Kalle Isokallion kommenttia lainatakseni "hallitus uskoo, että narun työntäminen on helpompaa, kuin narun vetäminen".

Itse kysyin edellisessä aihetta koskevassa kirjoituksessani, että kumman tien hallitus valitsee: ongelmien jättämisen seuraajilleen vai niihin tarvittavien ratkaisujen huomioimisen jo nyt. Eilen samamme vastaus oli selvääkin selvempi: Sanna Marin ja kumppanit valitsivat ensimmäisen vaihtoehdon, joka on selkärangaton, vastuuton ja myös sukupolvirasistinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikkeuksellisen tärkeät budjettineuvottelut 
Autoilijan uusi lisävero
Totisesti on Sanna Marin nyt karvansa näyttänyt