Israelilaisministereiden kansanmurha- ja väestönvaihtopuheet kohentavat palestiinalaisterroristien asemaa

Eilisillan uutiset kertoivat israelilaisministereiden palestiinalaisia koskevien puheiden koventuneen. Päähallituspuolue Likudia edustava ulkoministeri Israel Katz kertoi maan tyhjentävän Gazan asukkaista heti kun Yhdysvallat osoittaa paikan, mihin nämä voi karkottaa. 

Nämä puheet eivät ole minkään kansainvälisen lain mukaisia, päinvastoin. Siitä huolimatta ne ovat kevyempiä kuin Katzin ministerikollegan ja Otzma Yehudit -puolueenjohtajan Itamar Ben-Gvirin haaveilu 30-40 gazalaisen salamurhaamisesta joka yö.

* * *

Molemmissa tapauksissa ministereiden ääneen ajattelun lopputulos kansainväliseen politiikkaan on yksiselitteinen: ne heikentävät Israelin asemaa. Ja vahvistavat siten palestiinalaisiin muualla maailmassa kohdistuvaa sympatiaa eli voimaannuttavat heitä tukevaa aktivismia. 

Toki on selvää, että Katzin puheet ovat todellisuudessa paljon vakavammin otettavia kuin Ben-Gvirin salamurhahaaveet. Näin jo siksi, että hän on valtapuolue Likudin eikä minkään pienen ääripuolueen edustaja. 

Lisäksi Katzin puheille tuo uskottavuutta se, ettei Gazan ongelmaan ole edes kymmenien vuosien aikana löydetty Israelin turvallisuudeen takaavaa ratkaisua – kuten vuoden 2023 terrori-isku kiistatta osoitti. Tämä epäilemättä turhauttaa juutalaisvaltion kaikkia niitäkin päättäjiä, jotka haluaisivat löytää rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun niin sanotun Pyhän maan kahden kansan ongelmaan.   

Toisaalta on aivan selvää, että edellä manitujen ministereiden ääneen ajattelu on kuin lottovoitto Hamasille, jonka asema oli jo ehtinyt heikentyä 7. lokakuuta 2023 tehdyn terrori-iskun ja sen seurausten jälkeen. Eihän kukaan merkittävä länsimainen poliitikko voi asettua puolustamaan tai tukemaan kansanmurha- tai edes kansan pakkosiirtopuheita demokraattisen hallituksen ministereiltä. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Israelin ja palestiinalaisten tilanne kehittyy jatkossa. Nyt kuullut kannanotot eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan kertovat Israelin juutalaisten syvästä turhautumisesta palestiinalaisongelman vuosikymmenestä toiseen jatkuneeseen ratkaisemattomuuteen ja sen terroristisiin seurauksiin. 

Valitettavasti vain ratkaisut ovat kortilla tilanteessa, jossa kumpikaan osapuoli ei luota toisiinsa. Eikä palestiinalaishallinnolle kelvannut aikanaan edes itsenäisyys, vaikka sitä tarjottiin. 

Sitä paitsi, ainakaan Hamasilla ei ole tänä päivänäkään todellista tahtoa luopua haaveestaan ulottaa valtansa – kuten he itse sanovat – "from the river to the sea" eli koko nykyisen Israelin alueelle. Ja samalla tyhjentää koko alue juutalaisista.

Siksi minusta näyttää siltä, että Pyhän maan väestöjen vastakkainasettelu ja väkivaltaisuudet tulevat jatkumaan vielä kymmeniä, ellei suorastaan satoja, vuosia. Enkä ihmettelisi lainkaan, mikäli – joskus kuitenkin väistämättä vastaan tuleva – ratkaisu noudattaisi tässä käsiteltyjen israelilaisministereiden ajatuksia. Tai vaihtoehtoisesti palestiinalaisterroristien haaveita juutalaisten syöksemisestä Välimereen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei oikeudenkäyntiä, eikä valitusoikeutta
Lisääkö terrorismin tukeminen Ruotsin vasemmistopuolueen kannatusta?
Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Yleisradio on kertonut mikä on sen mielestä järkyttävää. Yhtiö nimittäin otsikoi juttunsa sanoilla "Teemu Keskisarja puhui järkyttäviä asioita, mutta välttyi rikostutkinnalta".

Itse jutussa Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto kertoi, että "lausumat ovat sinänsä olleet yleistäviä, mutta niitä ei ole esitetty solvaavassa tai eriarvoistavassa tarkoituksessa, eikä Keskisarja ole kiistänyt maahanmuuttajien ihmisarvoa. Keskisarja on lisäksi ilmaissut tuntevansa lähimmäisenrakkautta kaiken värisiä ja kaiken uskoisia ihmisiä kohtaan".

Onko tästä siis pääteltävä, että Ylen toimitus pitää ei-järkyttävinä lausumia, jotka on esitetty solvaavassa tai eriarvoistavassa tarkoituksessa sekä kiistävät maahanmuuttajien ihmisarvon ja vieläpä lähimmäisenrakkauden kaikenvärisiä ja -uskoisia ihmisiä kohtaan? Mikäli näin on, niin onhan se aikamoista verorahoitteisen mediayhtiön "suusta" kuultuna.

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista huomata Ilta-Sanomien juttu, jonka mukaan Suomen ulkoministeriö oli myöntänyt naisen johtamalle yhdistykselle 1,12 miljoonaa euroa hanketukea Sambian hankkeeseen ja 440 000 euroa Ghanan hankkeeseen. Yhdistykselle maksettiin avustuksia lähes miljoonan euron verran.

Nainen oli maksanut rahoilla yhdistykselle kuulumattomia maksuja ja nostanut tileiltä käteisvaroja yhteensä noin 225 000 euroa. Käry kuitenkin kävi ja nainen sai palkakseen vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen plus 30 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Nainen velvoitettiin myös korvaamaan ulkoministeriölle 403 043 euroa väärinkäytettyjä valtionavustuksia viivästyskorkoineen sekä maksamaan yhdistykselle 225 000 euroa taloudellisesta vahinkoa viivästyskorkoineen. Lisäksi hänen tulisi korvata myös konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.

Lienee äärimmäisen epätodennäköistä, että nainen maksaisi ulkoministeriölle tai yhdistykselle mainittuja rahasummia, tuskin edes oikeudenkäyntikuluja. Hyvä kuitenkin, että hänen toimintansa uutisoitiin esimerkkinä siitä, mihin kehitysavuksi kutsuttu ilmainen raha johtaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja
Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella
Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa

Putin ja taisteleva leijona

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Äitien sanotaan taistelevan lastensa puolesta kuin leijona. Samoin ovat tehneet ukrainalaiset venyttäessään Vladimir Putinin kolmen päivän sotilaallisen erityisoperaation pituuden jo yli neljän vuoden mittaiseksi. 

Sen seurauksena Venäjän armeija joutui eilisessä voitonpäivän paraatissaan tyytymään perin vaatimattomaan paraatiin. Ei ollut entisten vuosien tapaan ohjuksia – eikä edes 1930-luvulla suunniteltua T34-panssarivaunua, kuten vuonna 2023. Ehkäpä niistäkin viimeinen on jo matkalla Ukrainaan?

* * *

Yhdessä asiassa Vladimir Putin lienee kuitenkin oikeassa. Hän nimittäin mainitsi puheessaan, että sota "on kääntymässä kohti loppuaan, mutta kyseessä on silti edelleen vakava asia".

Putinin kannalta on tosin ikävää, että sota on saavuttanut kulminaatiopisteensä ja hänen armeijansa hyökkäys on pysähtynyt kuin Hitlerin joukkojen eteneminen Stalingradissa vuonna 1942. Eikä sen tulevaisuus näytä yhtään sen paremmalta, sillä ukrainalaisten tekninen kekseliäisyys tulee kääntämän sodan kulun päinvastaiseksi: uudet droonit ja ohjukset moukaroivat jo nyt Venäjän ase- ja öljyteollisuutta samalla kun aseistetut robotit ovat tulleet taistelevien ukrainalaissotilaiden tueksi ja tarvittaessa jopa tilalle. 

* * *

Tämän ovat huomanneet myös monet Putinia tähän asti tukeneet venäläiset. Mutta toistaiseksi pelko epäonnistumisesta on – tiettävästi – estänyt vallankaappauksen. 

Tämäkin on tuttua Hitlerin Saksasta, jossa itävaltalaiskorpraali sai hallita niin pitkään, että päätti lopulta itse päivänsä. Tällöin puna-armeija oli ehtinyt jo Berliinin eli saksalaisten tappio sodassa oli ollut selvää jo pitkään.

Putinin onni on toki siinä, että hänellä on käytettävissään viime kädessä ydinohjuksia, joiden pelko epäilemättä estää ukrainalaisia yrittämästä valloittaa venäläistä maaperää. Siten hän ei voi joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin Adolf Hitler vuonna 1945, vaikka se epäilemättä olisikin koko ihmiskunnan kannalta kutakuinkin yhtä positiivinen asia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?
Ystävämme Donald Trump
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset

Vappu oli ja meni. Ihmiset nauttivat kauniista säästä ja voimajuomista samalla kun poliitikot pitivät puheita, joiden sisältö oli ennalta arvattavissa.

Hauskimpia letkauksia olivat tietenkin vihervasemmiston vastuuttomat vaatimukset julkisen rahankäytön lisäämisestä ja murheellisimpia hallituksen suunnasta tulleet vakavahenkiset kannaotot Suomen taloustilanteesta. Valitettavasti ensin mainitsemieni puheenvuorojen hauskuus oli niin sanottua hirtehishuumoria, vaikka niiden esittäjät eivät itse taitaneetkaan sitä ymmärtää.

* * *

Tampereella nähtiin – eilisen iltapäivän tekstissäni esiin ottaman tapauksen lisäksi – sinimustien marssia ja laittoman vastamielenosoituksen osallistujien harjoittamaa provosointia. Tällä kertaa ei nähty suuria "taisteluita", mutta poliisi epäonnistui kuitenkin estämään yhden vasemmistolaisen naishenkilön ujuttaumisen sinimustien joukkoon omine näitä vastustavine banderolleineen. 

Häneen kohdistunut väkivalta päätynee oikeuden arvioitavaksi ja hyvä niin. Siinä yhteydessä oleellisia lainkohtia lienevät alle kopioimani kaksi kokoontumislain pykälää, joiden perusteella – mikäli olisin asiaa ratkaisemassa – tuomitsisin molemmat osapuolet syylliseksi lain rikkomiseen. 

3§ 

Tilaisuuden järjestämisen yleiset periaatteet

Yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta... Ketään ei saa yleistä kokousta tai yleisötilaisuutta järjestettäessä asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

4 §

Turvaamis- ja edistämisvelvollisuus

Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle.

* * *

Itse asiassa sinimustien tämän vuoden marssi olisi minun puolestani saanut jäädä kommentoimatta, ellei Yleisradio olisi jälleen – osin minultakin kerätyillä rahoilla – uutisoinut tapauksesta entisen Neuvostoliiton tyyliin. Sen jutussa nimittäin nostettiin esille edellä mainitsemani naishenkilön kokema kieltämättä vastenmielinen kohtelu ja kerrottiin, että poliisi otti kiinni seitsemän henkilöä, joista kahdelle kirjattiin rikosilmoitus niskottelusta.

Yle kuitenkin jätti mainitsematta kumpaan ryhmään niskottelijat kuuluivat. Lisäksi se kertoi vaaralliseen esineen hallussapidosta kirjatun yhden rikosilmoituksen – niin ikään edes vihjaisematta kumpaan joukkoon sen haltija kuului.

Tätä uutisiointia voi verrata tamperelaisen Aamulehden uutisointiin. Sen mukaan "poliisi otti kaksi vastamielenosoittajaa kiinni". Kysymys kuuluu, että miksi Yle jätti kertomatta näiden henkilöiden taustan. Enkä usko, etteikö vastaus löytyisi sanoista "suomalaisiin kohdistuvan poliittisen vaikuttamisen takia".

JK 3.5. kello 6:10: Poliisin epäonnistuminen vastamielenosoittajien pitämisessä poissa sinimustien kulkueeseen näyttää johtaneen alkuun uutisoitua vakavampaan väkivaltaan. On sanomattakin selvää, ettei sellainen ole hyväksyttävää, vaan erittäin vakava rikos. Toivon mukaan väkivaltaan ryhtyneet sinimustiin kuuluneet henkilöt onnistutaan tunnistamaan ja saattamaan oikeuden eteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tampereen Mannerheim-patsaan töhrijöillä on ilmeisiä puutteita yleissivistyksessä
Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Totuus, jonka kaikki tietävät valheeksi

Eduskunta on Suomen korkein yhteisistä asioista päättävä elin. Siksi voisi kuvitella, että kansanedustajan ammatti olisi hyvinkin arvostettu. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi vuonna 2017 tehdyn selvityksen mukaan se oli vasta sijalla 351 – siis juuri ennen tanssijaa ja pari pykälää kosmetologin takana. Valitettavasti tähän on selvät syynsä.

* * *

Kansanedustaja Martin Paasi (kok) kirjasi sosiaaliseen mediaan ajatuksia herättävän huomion: "eniten politiikassa v*tuttaa älyllinen epärehellisyys. Eli viljellään sanomisia joita valheelliseksi tiedetään, istuntosalissa, mediassa ja somessa, ja kaikki aika menee tämän arvottoman retoriikan vatvomiseen". 

Eilen hän sitten huomasi, ettei ollut ensimmäinen, jolla oli tämänsuuntaisia ajatuksia. Presidentti Risto Ryti oli nimittäin todennut jo kauan sitten, että "pahimmat viholliset keskuudessamme ovat ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiita uhraamaan kansakunnan elinedut, ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi".

Muistutettakoon tämän blogimerkinnän lopuksi vielä presidentti Alexander Stubbin todenneen pari päivää sitten Eduskunnan avajaisissa pitämässään puheessa, että "tänä päivänä usein se, joka sanoo räväkimmin, saa eniten näkyvyyttä. Provokaatiot palkitaan huomiolla. Ylilyöntejä luullaan rohkeudeksi. Liioittelua totuudenpuhumiseksi."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Mitä sitten, jos Risto Rytin tilalla olisi ollut Sanna Marin tai Petteri Orpo?

Kiroileminen auttaa huippusuoritukseen

Huomasin mielenkiintoisen tutkimusartikkelin kiroilusta. Siis sellaisesta verbaalisesta käytöksestä, jota pidetään yleisesti sopimattomana, mutta joka on yhdistetty parempaan fyysiseen suorituskykyyn. Rumien puhumisen vaikutusmekanismi on kuitenkin edelleen epäselvä. 

Yksi sille ehdotettu selitys kiroilun voimaan on disinhibitio eli psykologinen tila, jossa yksilöt pidättäytyvät vähemmän käyttäytymisensä rajoittamisesta. Lukemassani amerikkalaisessa Richard Stephensin ja kumppaneiden artikkelissa esitettiin tutkimustuloksia siitä, parantaako kiroileminen fyysistä suorituskykyä ja välittyykö tämä vaikutus psykologisten muuttujien kautta, jotka liittyvät tilan disinhibitioon.

Raportoidussa tutkimuksessa järjestettiin kaksi toistomittauskokeilua sekä yhdistetty analyysi, johon sisältyi aiempi tutkimus. Niissä testattiin tuolipunnerrustehtävässä itse valitun kirosanan toistamisen vaikutusta verrattuna neutraalin sanan käyttämiseen. Molemmat kokeet toistivat kiroilun edun ja osoittivat merkittäviä suorituskyvyn parannuksia kiroillessa.

Vaikka välittäjäanalyysien tulokset vaihtelivat yksittäisten kokeiden välillä, yhdistetty analyysi osoitti, että psykologinen flow, häirintä ja itseluottamus välittivät merkittävästi kiroilun vaikutusta. Tulokset viittaavat siihen, että kiroilu edistää psykologisia tiloja, jotka auttavat maksimoimaan ponnistelun ja ylittämään sisäisiä rajoitteita.

Näillä vaikutuksilla voi olla merkitystä urheilusuorituksessa, kuntoutuksessa sekä tilanteissa, jotka vaativat rohkeutta tai määrätietoisuutta. Kiroilu saattaakin edustaa edullista ja helposti saatavilla olevaa psykologista interventiota, joka auttaa yksilöitä ylittämään itsensä silloin, kun tarvitaan todellista huippusuorituskykyä.

Toivokaamme siksi, että pian alkavissa Torinon olympiakisoissa suomalaisurheilijat kiroilisivat mahdollisimman paljon suoritustensa aikana. Ja ettei heillä olisi siihen tarvetta niiden jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi äiti rakastaa vastasyntynyttä lastaan?
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon
Suomalaisten tulevaisuus on karu

Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) piti puheen Elinkeinoelämän keskusliiton syysseminaarissa, mutta"maamme luotetuin mediayhtiö" eli Yleisradio ei ole (tätä tekstiä kirjoitettaessa) maininnut asiasta sanaakaan. Näin siitä huolimatta, että ministerin sanoma oli mitä tärkein sisältäen kannanottoja muun muassa koulutus-, innovaatio- ja talouspolitiikkaan. 

Purra nosti esille lastemme luku- ja kirjoitustaidon sekä keskittymiskyvyn puutteet, joiden seurauksena koulujen vaatimustaso ja samalla myös koulunkäynnin aikana opittujen asioiden määrä ja laatu ovat romahtaneet. Samalla hän muistutti, että "modernin materiaalisen hyvinvoinnin on luonut viime kädessä luonnontiede, matematiikka ja teknologia... kaikki nämä teknologiat ovat vaatineet ennen muuta insinööritaitoa ja teknologiaosaamista. Se taito on rakennettu vankan perusosaamisen varaan... Nykyisin on paljon koulutusta pehmeistä asioista, ja tietenkin niitäkin on syytä olla, mutta ei niillä lopulta yhteiskuntamme elä."

Hän totesi myös, että Venäjän sotapolitiikan seurauksena Suomen puolustusmenot ovat kasvaneet rajusti. Siitä on hyötynyt myös puolustusteollisuutemme "oli kyse sitten rynnäkkökivääreistä, kranaateista tai varusmiesten pipoista. Mahdollisuuksia aukeaa."

Maamme tulevaisuutta valtiovarainministeri hahmotteli sellaiseksi, joka rakentuu pikemminkin "konkretialle kuin muotivirtauksia seuraaville abstraktioille... jokainen peruskoulun päättävä lapsi osaa lukea, laskea ja kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin 1980-luvulla... kadut ovat turvallisia kaikille ja yritykset tarjoavat työntekijöille töitä, ja yrittäjyys on tehty niin houkuttelevaksi, että ihmiset kykenevät työllistämään paitsi itsensä myös muita ihmisiä".

Tähän tilaan voidaan päästä Purran mukaan vain siten, että työn ja yrittämisen verotusta laskemalla "riskinotto kannattaa entistä useammin. Tämä taas edellyttää fiskaalista tilaa, jota saadaan käyttömenoja edelleen leikkaamalla seuraavalla kaudella... kynsistudiotutkimukseen ja tehottomaan rälssirahaan tai kaadettavaksi mielikuvahankkeisiin maailmalle ei ole rahaa. Ei yksinkertaisesti ole." 

Lopuksi hän muistutti meitä kaikkia siitä, että "suomalainen yhteiskunta on vahva, kun luotamme toisiimme ja toimimme yhdessä. Hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys – se täytyy lunastaa joka päivä."

Toivon mukaan valtiovarainministerimme näkemykset saavuttavat mahdollisimman monta suomalaista ja tulevat ymmärretyiksi – myös oppositiossa. Ja sitä kautta saadaan lopultakin luotua sellainen tahtotila, että isänmaamme alkaa nousta lähes 20 vuoden ajan kestäneestä taloudellisesta stagnaatiostaan vielä kuluvan hallituskauden aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Poliittinen peli
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää

Alexander Stubb väänsi rautalankaa

En lähde tässä ruotimaan Donald Trumpin Ukraina-puheita. Sen sijaan kiinnitän teidän, arvoisat lukijani, huomion siihen, mitä oma presidenttimme Alexander Stubb sanoi eilen. 

Hänen mukaansa eurooppalaisten "on vakuutettava Yhdysvallat siitä, että Ukrainan tulevaisuus on kohtalonkysymys ei vain Ukrainalle, vaan myös Euroopan turvallisuudelle, kansainväliselle järjestelmälle ja Yhdysvaltain asemalle suurvaltana". Toisin sanoen Trumpille on tehtävä selväksi - vaikka rautalangasta vääntämällä - viimeistään nyt ne faktat, jotka häneltä ovat jääneet huomaamatta tai ymmärtämättä. 

Presidentti korosti myös, että "nyt jos koskaan pitää toimia: pitää antaa Ukrainalle maksimaalinen tuki ja Venäjälle maksimaalinen paine... Suomi tukee Ukrainan perustuslakia ja demokraattisesti valittua presidenttiä eli Zelenskyiä. Ukraina ei voi hävitä tätä sotaa." 

Toisin sanoen Stubb haluaa tehdä selväksi sekä venäläisille, ukrainalaisille että Trumpille sen, että Eurooppa on käsillä olevassa tilanteessa yksiselitteisesti Ukrainan puolella, eikä tule hyväksymään sellaista rauhaa, jonka Putin ja hänen hallintonsa voisivat tulkita omaksi voitokseen. Näin siksi, että sellaisesta seuraisi ainoastaan uusi Putinin sotilaallinen aggressio joko Ukrainaa tai jotain muuta Venäjän rajanaapuria kohtaan.

Lisäksi presidentti kertoi, että "Euroopan instituutioiden johtajat kertovat lähipäivinä, millä tavalla eurooppalaista puolustusta vahvistetaan". Eli korosti sitä, etteivät eurooppalaiset aio jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan, vaan ottavat turvallisuutensa ja tulevaisuutensa - lopultakin - omiin käsiinsä vahvistaen sitä kautta asemaansa sekä suhteessa Venäjään että myös Trumpin Yhdysvaltoihin.

Kannanotot ovat sinänsä erinomaisen hyviä ja oikeaan osuneita, mutta valitettavasti meidän on vielä odotettava niihin vahvistusta muilta eurooppalaisilta johtajilta. Toivon mukaan he sekä jakavat Suomen presidentin näkemykset että ovat yhtä päättäväisiä kuin hän niiden toimeenpanon suhteen siinäkin tapauksessa, että presidentti Trump päättää jatkaa veljeilyään Putinin kanssa pyrkien myymään tälle Ukrainan jonkinlaisen diilin kautta - kuten juuri nyt näyttäisi olevan tapahtumassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan - jos tutkitaan

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin kahdesta tapauksesta, joita yhdistää hutkimisen ja tutkimisen problematiikka. Tarkoitan eduskunnan puhemiehen valinnasta kertovaa uutista, jonka mukaan oppositio suunnittelee protestoivansa Jussi Halla-ahon (ps) uudelleenvalintaa vastaan sekä toista uutista, jossa kerrotaan Donald Trumpin aikovan lopettaa USA:n taloudellisen tuen Etelä-Afrikalle.

Puhemiehen valinnan osalta opposition edustajat ovat valittaneet siitä, että Halla-aho jakaisi puheenvuoroja epäreilusti. Väite voi olla tai voi olla olematta totta, mutta mikäli puheenvuorojen jakamisessa on puolueellisuutta, on asia helppo tarkistaa eduskunnan pöytäkirjoista. 

Tämä tehtävä kuuluisi vääryyttä mielestään kärsineille tai vaihtoehtoisesti puheenvuorojen jakamisesta huolestuneelle lehdistölle. En kuitenkaan ole havainnut, että kukaan olisi ryhtynyt siihen. Eikä ehkä ryhdykään, koska jo itse HS:n uutisessakin kerrottiin, että Halla-aho jakaa puheenvuoroja matemaattisen tasapuolisesti.

Donald Trumpin päätös tuen lopettamiseksi taas perustui HS:n mukaan siihen tosiasiaan, että Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa allekirjoitti tammikuussa lain, joka sallii valtion tietyissä tapauksissa pakkolunastaa maata julkisen edun nimissä ilman mitään korvauksia. Jutun mukaan maan "hallitus korostaa, että uusi laki ei oikeuta mielivaltaisia pakkolunastuksia vaan edellyttää ensi sijassa pyrkimistä neuvotteluratkaisuun maanomistajan kanssa".

Siis ihan oikeasti. Miten tämä neuvotteluratkaisu saavutettaisiin? Sitenkö, että poliittinen päättäjä kysyy omistajalta, että annatko omaisuutesi pois niillä ehdoilla, jotka minä kerron, vai lunastanko sen ilmaiseksi?

Minusta tämä kuulostaa mafian - tai ainakin Leninin tai Stalinin - toiminnalta. Enkä siksi näe syytä moittia Trumpin hallintoa sen ratkaisusta lopettaa tuki Etelä-Afrikan hallinnolle ainakin siksi aikaa, että käytettävissä on tutkittua tai ainakin käytännön tietoa siitä, miten se aikoo käyttää pakkokollektivisointioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

Kaksi pointtia presidentti Stubbin puheesta

Presidentti Alexander Stubb sanoi uudenvuodenpuheessaan monenlaisia asioita, joista kaikkia en aio käsitellä tässä. Sen sijaan nostan esille kaksi mielestäni tärkeää seikkaa.

Niistä ensimmäiseksi on hänen toteamuksensa siitä, että "en ole niinkään huolissani ulkoisesta turvallisuudestamme kuin taloustilanteestamme ja kansakuntamme sisäisestä kahtiajakautumisesta. Huoli henkilökohtaisesta työ- ja taloustilanteesta painaa nyt monia."

Tämä on tärkeä asia ja ollut hukassa koko hallituskauden. Erityisesti opposition edustajat ja kannattajat sekä lehdistö ovat pyrkineet kampittamaan maan hallitusta viimeisen puolentoista vuoden aikana monilla keksityillä väitteillä. Siis sellaisilla kuin negatiivisten merkitysten antamisella solmioiden kuvioille tai pelottelemalla sairaaloiden sulkemisella. 

Siksi toivon, että oppositio, sen kannattajat ja lehdistö ottaisivat presidentin puheen tosissaan ja rakentaisivat omat linjauksensa paasikivimäisesti tosiasiat tunnustaen, poliittisten vastustajien mustamaalauksesta luopuen sekä tahallisista väärinymmärryksistä pidättäytyen. Eli pyrkien rehellisesti luomaan edellytyksiä parempaan elämään jokaiselle, joka täällä asuu ja kantaa rehellisesti kortensa yhteisen hyvän puolesta.

Onhan selvää, että suomalaisten työ- ja taloustilanne paranevat vain siten, että valtiovalta toimii selkeästi ja loogisesti. Eikä poliittinen debatti ja päätöksenteko hötkyile sinne ja tänne aiheuttaen epävarmuutta talouskasvua ja työpaikkoja luovien sekä investointeja harkitsevien pienyrittäjien ja suuryritysten johtajien keskuudessa.

* * *

Toiseksi presidentti esitti toivomuksen siitä, "että maamme eduskuntapuolueet löytäisivät yhteisen sävelen kasvun luomiseksi. Jatkumon, jolla saisimme koko Suomen taas kestävän kasvun tielle. Olkaa rohkeita. Hakekaa kompromisseja."

Hän tuskin tarkoitti tällä kommentillaan sellaista, että hallitusvallan tulisi päätösten tekemisen sijaan hakea oppositiota miellyttäviä kompromisseja jokaiseen asiaan. Sen sijaan uskon hänen ajatelleen pikemminkin päinvastaisella tavalla. 

Siis siten, että kuhunkin asiakokonaisuuteen liittyvän politiikan tulisi lähtökohtaisesti perustua hallituksen linjauksiin, johon oppositio reagoisi - nykyisin asiassa kuin asiassa esille tulevan neliraajajarrutuksen sijaan - tekemällä hallituksen linjausten hengen mukaisia korjausehdotuksia havaitsemiensa epäkohtien osalta. 

Samalla hallituksen tulisi punnita opposition huomautuksia ennakkoluulottomasti ja olla valmis muokkaamaan päätösesityksiään niiden mukaisesti. Mutta vain mikäli tosiasiat tukevat opposition perusteita, eivätkä muutokset rikkoisi hallituksen politiikan peruslinjauksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta
Alexander Stubb, Suomen presidentti

Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"

Presidentti Alexander Stubb linjasi eilen, että "Suomessa on kokoontumisvapaus, mutta jos mukana on ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä, tuomitsen. Sellainen ei ole missään nimessä sopivaa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Valitettavasti ainakin minulle jäi epäselväksi, että tuomitsiko hän kaikki ääriliikkeet vai ainoastaan rasistiset ääriliikkeet. Lisäksi jäin miettimään, että tarkoittiko hän mukana olemisella tilannetta, jossa tuomittava liike osallistuu yhteisönä vai riittääkö, että mukana on yksittäisiä ääriliikkeissä vaikuttavia henkilöitä. 

Tämä nähtäneen viimeistään itsenäisyyspäivänä, jolloin monenlaiset ihmiset kokoontuvat yhteen. Esimerkiksi Helsingissä "612"-mielenosoitukseen osallistuu lähes varmasti äärioikeistolaisesti ajattelevia henkilöitä ja "Helsinki ilman natseja" mielenosoitukseen taas äärivasemmistolaisia. 

Lisäksi jälkimmäiseen mielenosoitukseen osallistuvilla on aiempina vuosina ollut tapana pyrkiä häiritsemään ensin mainittua tapahtumaa. Mikäli näin käy tänäkin vuonna, toivon presidentin kommentoivan asiaa.

* * *

Toimittaja Ivan Puopolo kertoi eilen sosiaalisessa mediassa kuunnelleensa Youtubesta kaikki löytämänsä aiempien vuosien 612-soihtukulkueen yhteydessä pidetyt juhlapuheet. Niissä korostui hänen mukaansa "todella selvästi isänmaan, suomalaisen kansakunnan, veteraanien sekä suomen kielen ja kulttuurin kunnioitus". 

Lisäksi hän kiinnitti huomionsa siihen, ettei niissä ollut "varsinaista äärioikeistolaista vihaa tai vihanlietsontaa, edes 'flirttailua' sillä en havainnut". Lisäksi hän kertoi, että "maahanmuuttoa ei suoraan mainittu kertaakaan – ei hyvässä eikä pahassa".

Rajuinta olivat - hänen mukaansa - puheisiin sisältyvät maininnat siitä, että "suomalaiset arvot ja identiteetti ovat uhattuina, mutta ei tarkennettu miten".

Puopolo summasi havaintonsa siten, että "ei yksikään puhe ns. valtavirtaretoriikkaa noudattanut, mutta siihen nähden mitä saattoi julkisen keskustelun perusteella odottaa, puheet olivat suorastaan maltillisia. Erittäin vahva isänmaallisuus ja kansallismielisyys veivät puheet kauas monikulttuurisuutta korostavista ihanteista, mutta väkivallan oikeuttamista tai demokratianvastaisuutta ei ollut."

Lopuksi todettakoon, etten aio osallistua mihinkään itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Sen sijaan juhlistamme Suomen itsenäisyyttä kotona, syöden puolisoni kanssa kahdestaan juhla-aterian ja katsoen sen jälkeen mitä todennäköisimmin TV:stä - ties kuinka monennen kerran - tuntemattoman sotilaan sekä lisäksi - puolisoni tahdosta - lähetyksen itsenäisyyspäivän vastaanotosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Kirjoitin eilen siitä, kuinka tärkeää poliitikkojen olisi käydä rakentavaa keskustelua sen sijaan, että he pyrkivät sulkemaan tosiaan pois rakentavasta yhteistyöstä. Siksi tänään on syytä lausua pari sanaa eilisistä vappupuheista. 

Selvästi asiallisimman puheen piti puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertasi niitä syitä, joiden takia hallitus on joutunut tekemään ikäviä päätöksiä. Ja muistutti meitä siitä, että yli varojen eläminen on vastuutonta loppulaskun maksamaan joutuvia lapsia kohtaan. 

Lisäksi Halla-aho nosti esille Ukrainan tukemisen tärkeyden. Hänen mukaansa "Venäjä laskee sen varaan, että meiltä loppuu päättäväisyys", joten "meillä ei ole varaa väsyä".

Toisesta ääripäästä vappupuheita löytyi oppositiojohtaja Antti Lindtmanin (sd) ulostulo, jonka retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918 vihjatessaan yhden hallituspuolueen ministereistä löytyvän "ihmisvihaajia". Riidanhaluaan alleviivatakseen hän käytti hallituksesta myös virheellistä - valtiovarainministerin henkilöön viittaavaa - nimitystä "Purran oikeistohallitus" ikään kuin perussuomalaisten puheenjohtaja olisi Suomen pääministeri.

Toisin sanoen siinä missä puhemies selvensi kansalle hallituksen toiminnan syitä, pyrki oppositiojohtaja epäinhimillistämään yhtä hallituspuoluetta. Ja sitä kautta rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, josta - eilen siteeraamani - amerikkalainen demokraatti puhui sosiaalisen median viestissään.

Tokihan vappupuheissa on tapana kosiskella omaa äänestäjäkuntaa, joka - toivottavasti - selittää Lindmanin ja eräiden muidenkin puheenpitäjien repivää retoriikkaa. Toivon mukaan dialogi kuitenkin paranee palattaessa arkeen ja kaikki poliitikot vasemmalta oikealle ymmärtävät, ettei parempaa yhteiskuntaa rakenneta poliittisia kilpailijoita epäinhimillistämällä vaan vaihtoehtoja esittämällä ja poliittisten puolueiden yhteistyöllä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti

Mätä järjestelmä

Suomalainen sosiaaliturva on ilmeisen ylimitoitettua. Tämä johtopäätös voidaan tehdä tuoreessa Ylen jutussa haastatellun kolmekymppisen terveen naisen kommenttien perusteella.

Hän nimittäin kysyi, että "miksi tekisit superraskasta työtä pienellä palkalla ja antaisit elämäsi sille ja et saa siitä mitään? Jos kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat työpaikat ovat tuollaisia, on ehkä parempi olla ottamatta niitä vastaan ja vaatia parempia ehtoja."

Jutusta ei selvinnyt, mitä haastateltu tarkoitti "tuollaisilla työpaikoilla", mutta kuitenkin tarkensi, että "usein tarjotaan aina samoja ratkaisuja, että yritä kovemmin, treenaa, syö terveellisemmin. Kun yrität ja yrität aina pari kuukautta, eikä onnistu, se on tosi raskasta – epäonnistua uudelleen ja uudelleen."

Siitä voitaneen päätellä, että hän on työskennellyt useammassakin paikassa, mutta ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita, että hänessä olisi vikaa. Ei suinkaan, vaan hän arveli, että "ehkä työelämä itsessään on sellaista, että siellä on tosi vaikeaa pysyä terveenä ja huolehtia itsestään".

Toki hän löysi vikaa myös lainsäädännöstä. Siitä hän nostaa "esimerkiksi karenssiajat: työntekijän on vaikeaa irtisanoutua, vaikka pomo kiusaisi työntekijää, koska karenssin takia ei saa työttömyyskorvausta". 

Sitä paitsi häntä kalvoi ilmiselvästi kateus, mikä ilmeni näkemyksenä, jonka mukaan "yleensä työpaikoissa on tarkoitus tehdä jostain toisesta tyypistä rikkaampi". Ehkäpä hän ei ollut huomannut, että aivan kaikilla on mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi ja rikastua - tai että se se vasta vaatiikin työntekoa.

Kaiken tämän jälkeen ei kenellekään liene yllätys, että haastatellun naisen mielestä kapitalistinen järjestelmä on mätä. Tosin hän ei kertonut, mikä olisi hänen mieleisensä vaihtoehto: sosialismi, anarkismi, fasismi, feodalismi vai kenties metsästäjä-keräily? Ikävää noissa kaikissa tosin on se, ettei niistä yhdessäkään selviä tekemättä elantonsa eteen mitään - toisin kuin tässä meidän omassa kapitalistisen talouteen nojaavassa ns. hyvinvointivaltiossamme.

Ylen jutulla - ja haastatellulla - oli kuitenkin onnellinen loppu. Hän ei nimittäin ole enää pelkästään työtä tekevien elätti, vaan saa osan toimeentulostaan apurahoista, satunnaisista freelance-toimittajan töistä ja puhujakeikoista. Eli on "vain" eräänlainen puolipäiväelätti. 

Niin tai näin. Meitä Ylen jutun lukeneita lohduttanee se, että saamme maksaa omasta työstämme kertyvillä verovaroilla haastatellun elämän kuluja tästä päivästä hänen kuolemaansa asti. Siinä mielessä yhdyn hänen näkemykseensä, jonka mukaan tämä meidän järjestelmämme on tosiaan mätä. Niin on.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Vasemmalla laidalla
800 euron perustulo?

Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta

Pääministeri Petteri Orpo (kok) kertoi uudenvuoden puheessaan, että "Suomi on vaarallisesti velkaantunut maa. Karkeasti joka kahdeksas käytetty euro rahoitetaan uudella velalla". 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös poliittisen opposition ja hallitusta vastaan kapinoivan ammattiyhdistysliikkeen puolella. Näin etenkin siksi, että - edelleen pääministerin sanoja lainaten - "mikäli nyt emme onnistu muuttamaan suuntaa, on tulevaisuudessa vaadittavien toimenpiteiden mittakaava kertaluokkaa rajumpi".

* * *

Viime yönä Suomessa ammuttiin taivaalle valtava määrä ilotulitusraketteja. Valitettavasti tyhmimmät keksivät ampua niitä myös muualle ja muualla. 

Poliisin mukaan Helsingissä oli asiallisesti vuodenvaihdetta juhlivien ihmisten lisäksi nuoria, jotka ampuivat raketteja kaupunkialueella, tungoksessa, toisia ihmisiä päin ja jopa rappukäytävässä. Tyhmyys on toki pitkälti perinnöllistä, mutta joskus toivoisi, että vähemmänkin terävien ihmisryhmien aivoissa syttyisi edes jonkinlainen valo. 

* * *

Sellaista valoa voisi sytytellä vaikkapa koulunkäynti. Siitä presidentti Sauli Niinistö totesi päivän puheessaan, että "Lukeminen, laskento ja liikunta – ehkä menneen ilmaisuja alaluokilta. Mutta vaikka kuinka moderni opetusmetodi tai oppimistila kehitettäisiin, ilman noita taitoja tai kuntoa ei nuori elämässään pärjää."

Ehkäpä on niin, että suomalaisessa koulussa olisi kaikilla tasoilla - hallinnosta kouluavustajiin - syytä ottaa vakavasti presidentin huomio ja huolehtia hänen mainitsemiensa asioiden perillemenosta. Se onnistuu parhaiten keskittymällä oleelliseen ja jättämällä epäoleellinen vähäisemälle huomiolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorisorikollisuus on hurjassa kasvussa
Pohjoinen merijää oli joulukuussa keskikokoinen
Ranskalaisia väestönvaihtoja

Leperrelkää koirille!

Arvoisa lukijani on varmasti havainnut, että ihmiset - erityisesti naiset - mielellään lässyttävät eli lepertelevät pienille lapsille. Tai virallisemmin: käyttävät hoivakieltä jälkeläistensä kanssa kommunikoidessaan.

Lapsille lässyttäminen on tutkitusti hyödyllistä, sillä lapsen tunneilmaisu, tunneskaala, sekä varhaiset vuorovaikutustaidot laajenevat sitä kautta. Tämän kaiken seurauksena vanhempiensa lepertelyä kuunnelleiden lasten sosioemotionaalisten taidot ovat paremmat kuin sellaisilla pilteillä, joilla ei ole ollut tätä mahdollisuutta.

Mutta minkähän takia monet ihmiset lepertelevät myös koirilleen? Tästä oudosta tavasta on nyt saatu uutta tietoa, koska unkarilainen tutkimusryhmä julkaissut aiheesta tutkimuksen.

Sen aikana koiria koulutettiin istumaan liikkumattomina magneettikuvauslaitteessa, minkä jälkeen niiden annettiin kuunnella erilaisia ääniä. Ja toden totta, koirien aivotoiminnassa havaittiin lisääntynyttä aktiivisuutta äänten käsittelyyn osallistuvissa osissa silloin kun ne kuulivat lepertelevää naisääntä. 

Tällainen reaktio ei ole voinut johtua sikiöaikaisesta altistumisesta naisten äänille, kuten vauvojen tapauksessa on arveltu. Sen sijaan tutkijat arvelivat, että kyseessä voisi olla mahdollisesti koirien kesyttämiseen liittyvä sopeutuma tai yksilönkehityksen aikainen oppiminen. Ja mahdollisesti osaselitys sille, että koirat ymmärtävät niin hyvin ihmisten puhetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?
Koiraflunssa
Pula luovuttavista koirista