Työntekijät vaativat tuplapalkkaa tekemättä jätetystä työstä

Mitähän mahtaa kertoa nykyisistä suomalaisista se, että työajalla mielenosoitukseen osallistuneet työntekijät olivat vieneet oikeuteen tapauksen, jossa heidän työnantajansa on maksanut tuplapalkan heidän kollegoilleen siltä ajalta, kun nämä ovat olleet poissa. Oikeuskanteen nostaneet työntekijät olivat kokeneet tämän syrjintänä. 

Lapin käräjäoikeus totesi kuitenkin, ettei syrjintää ollut tapahtunut, koska jokaisella yrityksen työntekijällä oli mahdollisuus saada tämä väliaikainen palkankorotus olemalla osallistumatta – omasta tahdostaan – poissa työpaikaltaan. Toisin sanoen nyt kanteen nostaneet ihmiset olivat luopuneet mielenosoituksen aikana palkastaan vapaaehtoisesti, eikä siihen vaikuttanut mitenkään se, että yritys maksoi muille työntekijöille tuolta ajalta paremman palkan.

* * *

Minusta näyttäisi siltä, että asian oikeuteen vieneiden henkilöiden käsitys palkan ja työnteon välisestä suhteesta on hämärtynyt. Selvyyden vuoksi: työnantaja maksaa työntekijöilleen palkkaa saadakseen teetetyksi niitä asioita, jotka tuottavat yritykselle liikevoittoa tuottavaa kassavirtaa. 

Mielenosoitukseen osallistuminen ei ole sellaista, joten yrityksellä ei tietenkään ole velvollisuutta palkanmaksuun. Sen sijaan sovitusta työstä kieltäytyminen mielenosoitukseen osallistumisen takia on haitan tuottamista yrityksen toiminnalle – mikä lienee syynä myös siihen, että se yritti houkutella työntekijöitään tuplapalkalla tekemään työnsä. 

Siksi asian vieminen oikeuteen oli täydellisen absurdia, ja osoitti siihen ryhtyneiden henkilöiden todellisuudentajun hämärtyneen. Syitä siihen voimme vain arvailla, mutta sopii toivoa, että velvollisuus työnantajien oikeuskulujen korvaamiseen kirkastaa heidän ajatteluaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ratkaisuehdotus IAU:n lakkoon

Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä

Kantelupukit osoittivat piittaamattomuutta naisten turvallisuudesta

Iltalehden mukaan yhdeksän miestä on kannellut tasa-arvovaltuutetun toimistoon pelkästään naisille suunnatusta taksipalvelu Club Wowosta. He ovat halunneet tätä tekemään linjauksen siitä, rikkooko tällainen toiminta tasa-arvolakia. Lisäksi kanteluissa on kysytty, voisiko samanlaisen yrityksen perustaa siten, että sen toiminta olisi suunnattu vain esimerkiksi miehille, valkoisille tai homoille.

Tasa-arvovaltuuttu on todennut, ettei tasa-arvolain tarkoitus ole estää kaikkea naisten ja miesten erilaista kohtelua, vaan ainoastaan toiseen sukupuoleen kohdistetun selkeästi epäoikeudenmukaisen erilaisen kohtelun sukupuolen perusteella. Siten valtuutettu ei näe pelkästään naisille suunnatun taksipalvelun toiminnalle laillista estettä. 

Sellaista ei ole nähnyt myöskään jutussa anonyymiksi jäävä työoikeuden emeritusprofessori, joskin hän oli todennut, että voi olla vaikea osoittaa käytettyjen keinojen olevan oikeansuhtaisia.

* * *

Minua jäi IL:n jutun luettuani mietityttämään artikkelissa mainitun yhdeksän kantelupukin motiivi valitukselleen. En nimittäin jaksa uskoa, että he olisivat tietämättömiä taksia kuljettavien "espoolaismiesten" naisiin kohdistamista seksuaalisen väkivallan teoista (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs, viides).

Siten jäljelle jää kaksi mahdollisuutta. Joko he toimivat omassa asiassaan tai vaihtoehtoisesti olivat jonkinlaisia niin sanotun tasa-arvo-aatteen sokaisemia henkilöitä. 

Ensin mainittu lähentelisi luonnollisesti jopa rikoksen valmistelua ja jälkimmäinen vaihtoehto osoittaisi syvällistä todellisuudentajun puutetta. Ja joka tapauksessa tällaisessa asiassa tasa-arvovaltuutetulle osoitettu kantelu osoittaa täydellistä piittaamattomuutta naisten turvallisuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naistaksi
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia
Palopommeista naisen logiikkaan